Mä en kestä tätä sinkkuutta enää hetkeäkään!

Vierailija kirjoitti:

mutta onhan se arki mukavampaa toisen kanssa jaettuna..

Ap

Niin, se voi olla. Mutta ihmiset on erilaisia. Itse esimerkiksi kulutan arkeni mieluummin yksin.

Olen ollut itse 2 kertaa naimisissa, toisessa olen edelleen. Molempiin miehiin rakastuin todella tulisesti.

Molemmissa liitoissa ollut pulmana se, että mieheni halusivat/haluavat tehdä juuri niin kuin heille sopi. Ei siten, kuin olisi perheelle sopinut. Eka oli työnarkomaani, toka tekee vielä enemmän töitä, koska on pakko. Eka oli niin 50-luvun asenteilla varustettu, että hommasta ei tullut mitään. Toka taas haukkuu ja mitätöi jatkuvasti, useita kertoja viikossa. Liitto säilyy siksi, että mies on paljon poissa. Toisaalta tokan kanssa elämä on vaihtelevaa ja jännittävää, toisin kuin ekan kanssa meinasin kuolla tylsyyteen.

Koko paras aikani ikäväliltä 20-40 on mennyt näinen äijien kanssa tappeluun. Paljon helpompaa olisi ollut olla yksin, tai vaikka tehdä yksinäinen lapsi. Tosin, luulen, että sitten olisin ollut hieman katkera miehettömyydestäni, joten olisin silloinkin tyytymätön... :)

Mutta joo, älä ap luule, että avain onneen löytyy jostain miehestä. Ei se löydy, koska koskaan et voi löytää sellaista miestä, joka on 100% sellainen kuin toivot. Joka sanoo ja tekee aina sitä mitä toivot oikealla hetkellä. Parisuhde on aikalainen pettymysten tie.

Somen ongelma on että siellä on liikaan porukkaa. Ei pysty fokusoitumaan yhteen kerrallaan ja todennäköisesti se kiinnostuksen kohde taas on kiinnostunut jostain toisesta.

Livekohtaamisessa ollaan kaksin. Siiinä on pakko ottaa selvää toisesta. Suosittelen olemaan rohkea. Siinä ei mitään menetä.

Embody the Invisible kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että sinulla ja joillain ihmisillä on tietynlainen kuva miten kumppani löydetään ja miltä sen pitäisi heti tuntua. En taida tuntea yhtäkään, joka olisi rakastunut heti ensisilmäyksellä. Epäilen, että kyseessä on joko yksinkertaisempien ihmisten juttu tai pinnallisten ihmisten juttu. Tai sitten kummankin. Itsellä on monesti mennyt monia viikkoja, ennenkuin olen kehittänyt minkäänlaisia ihastumisen tunteitakaan. Yleensä seksi sopivan oloisen ihmisen kanssa on sitten jotenkin herättänyt lopullisesti ne tunteet. Yhteistä heissä kaikissa on se että on ollut kuitenkin suurin piirtein samanlainen maailmankatsomus ja älyllinen yhteensopivuus. Myös toimiva kemia seksissä on ollut suhteen jatkuvuuden kannalta ehdoton.

Näin on. Usein kaikki muu on kohdallaan, mutta ns. kemia vain puuttuu. Se saa aikaan sen, että toisen koskettaminenkin voi olla hieman hankalaa, puhumattakaan seksistä. Olen monet kerrat koettanut aloittaa tapailut miehen kanssa, mutta on ollut pakko lopettaa, kun jo suudelma on ollut mahdoton asia. Mutta olen toki tavannut sellaisiakin, joiden kanssa noita vaikeuksia ei ole ollut.

Mä ehin olla yli kolme vuotta sinkkuna kunnes sit vaan tuli baarissa ( joo en itsekään ikinä jaksanut uskoa, että baarista voisi löytää mitään ) vastaan mies, josta mä melko kliseisestikin heti aattelin, että ton mä haluan. Kaivoin miehen numeron netistä ja laitoin viestiä. Onneks uskalsin

Vierailija kirjoitti:

...Se myöskin välillä ärsyttää, että sinkuille vaan sanotaan että pitää yrittää olla onnellinen yksin, etsiä elämäänsä muita tärkeitä asioita, kehittää itseään ja olla pärjäävä ja iloinen ja niin edelleen. Tottahan se on, että oman itsensä kanssa se elämä on elettävä ja on tärkeää tehdä itse töitä oman onnellisuutensa eteen, mutta silti joskus tulee vain semmoinen olo että sinkkujen pitäisi olla jotain superihmisiä ja olla onnellisia ja tyytyväisiä kaikesta paskasta huolimatta. Ihan kuin vain seurusteleville olisi sallittua olla heikko tai epävarma tai onneton. Toki helppoa se varmaan onkin niin sanoa kun heillä on se kumppani tukemassa tällaisina huonoina hetkinä ja jakamassa vastuita elämässä. En osaa nyt muuta sanoa kuin että tsemppiä ap, kyllä se olo taas paremmaksi vähitellen muuttuu ja ehkä meillekin joku päivä vielä löytyisi se rakkaus :)

Joo, sinkuilta odotetaan aivan eri tavalla pärjäämistä kuin parisuhteissa olevilta. Ehkä puhe sinkuille on tuollaista, koska sinkun yksinäisyyttä ja kumppanin kaipuuta on toisen vaikea kohdata. Minullakin on sukulaisia, jotka ovat olleet yhdessä vuosikymmenet. Jos tuollainen pitkä liitto on myös onnellinen, niin siinä on kyllä ihmisellä valtava voimavara elämässä. 

Sinkun toisarvoinen asema tulee esiin myös hieman oudossa kohdassa: Olen jonkin verran lukenut pettämis- ja laastarisuhdetarinoita. Niitä leimaa se piirre, että aina niitä tarkastellaan sen kannalta, joka joko pettää kumppaniaan tai tulee petetyksi tai sitten eroavan kannalta. Sen sijaan oikeastaan milloinkaan asiaa ei tarkastella sen toisen osapuolen kannalta, joka varmasti useimmissa tapauksissa on sinkku. Pohditaan, kannattaako laastarisuhde eron jälkeen, helpottaako se oloa. Ei ollenkaan mietitä, että jos tällaiseen laastarisuhdetta etsivään rakastuu sinkku, mitä siitä seuraa. Tai pettämiskuvioissa mietitään vain, että miten pariskunta selviäisi pettämisestä. Usein kuitenkin pettämiskuvioihin liittyy se, että pettävä osapuoli on valehdellut jollekin naiselle tai miehelle haluavansa jotain vakavaa. Eihän nuo pettämissuhteet muuten useinkaan pääsisi alkuun. 

Ap, mitäs jos pyrkisit kunnolla tutustumaan miehiin ihan ihmisinä, ja sen jälkeen voisit tarkkailla sitä, voisitko ihastua?

Yhden kahvilakäynnin perusteella ei tosiaan saa jostakusta random Tinder-matchista vielä irti kuin pintaraapaisun. Jos odotat todellista "ihastumista ensisilmäyksellä" saatat joutua käymään Tinder-treffeillä kokonaisen kaupungin kanssa. Ja tarkoitan tätä todella.

Kannattaisiko ensin tutustua mukaviin miehiin aidosti ystävinä? Tapailla usein potentiaalisia "ihan-kivoja-miehiä". Pisimmät parisuhteet ympärilläni ovat syntyneet ystävyydestä, eivät romanttisesta, kertakaikkisesta, jalat-alta-vievästä ihastumisesta.

Viimeksi mainitut parisuhteet ovat päin vastoin lähipiirissäni olleet suuressa riskissä päättyä hyvin nopeasti, jo vuoden, kahden aikana.

Ole onnellinen että olet ollut sinkkuna VAIN kaksi vuotta. Kokeileppa miltä tuntuu olla koko elämä sinkkuna... N27

Syötkö e-pillereitä? Jos syöt, kannattaa lopettaa. Minulta ainakin hormonaalinen ehkäisy vei seksihalut. Kun halut sen lopettamisen jälkeen palasivat, alkoi niitä kiinnostavia miehiäkin löytyä pilvin pimein. Jos ei koskaan paneta, ei sitä kiinnostukaan kenestäkään. Vastaavasti mitä suuremmat halut, sitä helpommin ihastuu. Kyllä siinä ihastumisessa on ihan biologia pohjalla.

Joo ymmärrän, ettei ihan mikä tahansa könsikäs kelpaa. Eikä se ole mitään nirsoilua. Eikai sitä nyt voi, eikä kannatakaan, ihan heppoisin perustein ja väkisin yrittämällä alkaa seurustella. Keneenkään ei voi väkisin ihastua ja rakastua.

En ehtinyt lukea koko ketjua. Minkä ikäinen olet? Missä asut, isossa kaupungissa vai pikkupaikkakunnalla? Mitä jos lähtisit ihan listaamaan tähän minkälaisista miehistä pidät. Laita vaikka tärkeitä ominaisuuksia niin olisi helpompi keksiä missä heidänlaisiaan voisi tavata.

Mieti sitä työasiaa. Sanoitko, että olet vuorotyössä ja harrastaminen siksi vaikeaa? Onko vuorotyö alallasi ehdoton pakko? Ja jos et jo asu isossa kaupungissa, suosittelen harkitsemaan muuttoa jo ihan senkin perusteella, että tarjontaa harrastuksista, kulttuurista ja miehistä on enemmän.

- Mene jollekin kurssille: aikuisten uintitekniikka/laskettelu/purjehdus/golf/purjelautailu/kokkaus/ilmaisuryhmä/kuoro/tanssi/lukupiiri/tenniskurssi...Valitset mikä itseäsi kiinnostaa ja sen mukaan vähän myös, mistä voisit miehessä kiinnostua

- Jatko-opinnot. Opiskellessa tapaa paljon ihmisiä, saat itsellesikin tulevaisuutta varten paljon hyötyä. Aikuislinjalle (riippuu iästäsi).

- Seurakunta järkkää sinkkutapahtumia. Oletko niistä jutuista kiinnostunut?

- Sinkkutapahtumat muutenkin

- Baarit jättäisin väliin. Mutta mites rantakaupunkien jokilaivat? Niissä istuu usein myös liki selvin päin väkeä isommassa porukassa.

- Koira? Eikö koiraihnmiset usein jaarittele keskenään jossain koirapuistoissa?

- Riippuen iästäsi, opiskelijakaupunkien syksy on täynnä uutta väkeä kaupungeilla, baareissa jne.

- Sitten tietysti on kahvilat, mutta niissä harvemmin kehtaa mennä juttelemaan. Mutta jos kävisi usein samassa paikassa ja olisi joku naamatuttu, ehkä sitten?

- Sitä tinderiä vaan itse lähtisin uudestaan ja uudestaan kahlaamaan läpi. Siellä niitä sinkkuja on paljon.

Mua on kerran yritetty iskeä töissä, kun olin oppaana sellaisessa virkistys- ja matkailukeskuksessa. Olin itse silloin vain niin ujo, etten kehdannut suoraan kysyä, haluaako tyyppi numeroni (olinhan sitä paitsi koko ajan töissä ja työntekijän ominaisuudessa siinä). Mies oli aivan selvästi kiinnostunut ja teki vielä tikusta asiaa, että tuli sisälle käymään ennen porukkansa lähtöä. Ei sitten vain saanut itsekään aikaiseksi sitä numeron kysymistä. Tämä harmittaa minua vieläkin, vaikka olen nyt hyvässä vakituisessa parisuhteessa. Se oli juuri sellainen käsistä päästetty tilaisuus!

Toisen kerran seurustelu oli lähellä, kun tapasin pitkäaikaisen nettituttuni livenä. Olimme siis olleet ihan muuten vain ns. kirjeenvaihdossa kaveripohjalta. Tapasimme kahdesti ja kyllä siinä suudelma vaihdettiin. Mies vain oli jotenkin niin kovasti ihastunut, toi heti ekalla tapaamisella ruusun, vaikka todellakin olimme vain kavereita ja myöhemmin väkisin urkki syntymäpäiväni ajankohdan ja osti kalliin riipuksen lahjaksi yms. että minusta siinä oli vain liikaa. Enhän häntä livenä edes hyvin tuntenut, vaikka kaikenlaista ajatuksia olimme sähköpostitse vaihtaneet. Ei vain klikannut.

Mut sit täytyykin sanoa, että jos en sitten myöhemmin olisi erittäin määrätietoisesti ottanut onnea omiin käsiini ja ryhtynyt nettideittien avulla etsimällä etsimään kumppania, en olisi ketään tavannut. En ainakaan muista muita potentiaalisia tilanteita, joista olisi jotain voinut kehkeytyä. Suosittelen siis Suomi24 Treffejä.

Itse kirjoitin monipuolisen kuvauksen itsestäni ja laitoin mukaan yksinkertaisen kasvikuvan. Kiinnostavien miesten kanssa viestittelin ja todellakin odotin, että myös mies kunnolla kertoo itsestään ja ilmaisee ajatuksiaan ja arvojaan, ennen kuin tavataan. Juttujen perusteella sitten valitsin, tapaanko vai en. Alle vuoden jakson aikana deittailin kolmea miestä. Ensimmäistä tapailin kolme kuukautta, kunnes tämä lopetti jutun. Toisen kanssa kävin kolmilla treffeillä ja sitten itse lopetin. Kolmannen kanssa olen nyt kolmatta vuotta yhdessä eikä loppua näy. (Kolme on näköjään kohtalon lukuni!)

Mä sanoisin, että itse vain nyt päätät etsiä sen miehen. Ja suosittelen, että käytät joitain sellaista deittipalvelua, jossa viestimisen on mahdollista olla hiukan nopeaa chattailyä syvällisempää. Minä halusin vähintään sen kaksi viikkoa tutustua kirjoittamalla ennen tapaamista. Jos miehen kärsivällisyys ei tähän riittänyt tai hänellä ei ollut mitään sanottavaa, jätin suosiolla väliin. Minulle oli todella tärkeää, että pystyi jo kirjoittamalla osoittamaan, että on mielipiteitä, ajatuksia, keskustelu- ja pohdintataitoja.

Kirjoita itsestäsi kiinnostava ja hauska kuvaus, jossa kerrot, millaisia asioita mielelläsi teet, mikä saa sinut elämässäsi iloiseksi ja minkälaista seuraa haet. "Olen [lista adjektiiveja]" ei ole hyvä kuvaus. Kerro sen sijaan, miten vietät vapaa-aikasi, millaisista lomista haaveilet ja mitä viimeksi teit lomallasi, mitä harrastat, mistä olet kiinnostunut, mitä teet työksesi. Teot puhuvat. On tärkeää myös laittaa kuva. Se tekee profiilista heti luotettavamman oloisen ja yksilöllisemmän.

PS Jos tästä kolmannesta nettideitistäni ei olisi tullut avopuolisoani, olisi ollut vielä yksi tosi mukavan oloinen tyyppi. Hänen kanssaan jäi juttu kesken, kun läksin treffeille tämän nyksäni kanssa. Kerroin kyllä tilanteen, ja tämä neljäs oli pahoillaan, että siihen jäi. Eli kyllä siellä ihan oikeasti on kivoja, järkeviä miehiä! Paljonkin!

3-kymppisillä sinkkunaisilla on ihan järjettömät odotukset miesten suhteen. Tiedän, koska olen itsekin ollut kolmekymppisenä epätoivoinen sinkku. Vika ei ole siinä, etteivätkö miehet kiinnostuisi vaan siinä, ettei itse kiinnostu. Jotenkin koko lähestymistapa vastakkaiseen sukupuoleen on ihan väärä. Kun treffeille pääsee suht helposti, tavataan kymmeniä miehiä mutta ei jakseta tutustua kunnolla yhteenkään. Big mistake. Ainakin itsellä suurin osa ihastuksista on syntynyt vähitellen, ajan kanssa, kun on tutustunut toiseen esim. opiskelujen parissa tai työpaikalla.

Ap:n pitäisi päästä eroon ajatuksesta, että kiinnostuksen pitäisi syntyä heti. Ei se niin mene. Myös kriteerejä parisuhteelle kannattaa laskea, jos sellaisen haluaa. Voisiko jokin vähempi riittää kuin vuosisadan rakkaustarina? Vaikka se, että toinen on kiva, teillä on jokin yhteinen mielenkiinnon kohde ja hyvää seksiä. Tuolla yhdistelmällä pääsee jo aika pitkälle.

Tämä on klisee mutta kannattaa myös lopettaa pakonomainen etsiminen. Minä löysin uuden kumppanin uudesta työpaikastani heti, kun olin eronnut ex-miehestäni. En todellakaan ollut haku päällä, koska elämäni oli vielä aivan sekaisin ja olin vasta muuttanut omaan asuntoon. Kun on avoin ihmisille ja uudistaa välillä sosiaalisia ympyröitään, tapaa niitä potentiaalisia kumppaneitakin helpommin. Elä elämääsi äläkä jätä tekemättä asioita vain siksi, että olet sinkku.

Vierailija kirjoitti:

Itse kirjoitin monipuolisen kuvauksen itsestäni ja laitoin mukaan yksinkertaisen kasvikuvan.

Heh.. joskus pieni näppäilyvirhe on parasta huumoria.

Vierailija kirjoitti:

Somen ongelma on että siellä on liikaan porukkaa. Ei pysty fokusoitumaan yhteen kerrallaan ja todennäköisesti se kiinnostuksen kohde taas on kiinnostunut jostain toisesta.

Livekohtaamisessa ollaan kaksin. Siiinä on pakko ottaa selvää toisesta. Suosittelen olemaan rohkea. Siinä ei mitään menetä.

Tuohan on vain oma asenne.

Kuka käskee olla 6 ihmiseen samaan aikaan yhteydessä some ympäristössä. Voit ihan hyvin katsoa yhden kortin kerralla.

Huono tekosyy

Asun siis Helsingissä ja olen 27v. Opiskelut on nyt ainakin tällä erää opiskeltu, joten opiskelijapiireistä ei kyllä ole mahdollisuutta tavata.

Vuorotyö on aikalailla pakollinen meidän alalla. Päivätöihin kova tunku ja vähemmän mielenkiintoiset työt. Tällä hetkellä koen vuorotyön itselle sopivana, kun viikonlopputöitäkin pääsääntöisesti vain 1/3.

Kriteerejä ei varsinaisesti miehelle ole. Lähinnä hyvä huumorintaju ja luotettavuus. En tykkää oikeastaan klassisen komeista miehistä, vaan enemmänkin persoonallisen näköisistä. Itsevarmuus ja hymy tekee paljon!

Tinder aktiivisesti käytössä ja s24:kin satunnaisesti.

Ajatus pätkii kun töissä tässä naputan!

Ap

Taas lauma naisia, jotka itkevät kun eivät saa omaa Teemu Selännettä. Toista se on meillä miehillä, 30 vee enkä ole koskaan pitänyt edes kädestä kiinni ketään naispuolista. Jos et ole täydellisen komea tai vastaavasti pullealla lompakolla ja korkealla sosiaalisella statuksella varustettu, niin ei tarvitse haaveilla. M30. 

On varmaan ihmisiä joille pariutuminen on helppoa. Johtuu se sitten persoonasta tai ulkonäöstä tai ihan mistä tahansa. Toisille se sitten tuntuu olevan haastavampaa, johtuen samoista asioista. Jos kuuluu tuohon jälkimmäiseen joukkoon niin kannattaa varmaan olla aktiivinen "parinhaussa". Itse olen laittanut vain puoli tikkua ristiin eikä hirveästi ole näkynyt suhdestatuksessa se yritys, kuulun sitten ilmeisesti niihin joita ei tulla iskemään eli jos jotain haluaisin (parisuhderintamalla) niin mun pitää olla aktiivisempi.

Parisuhde ei tee autuaaksi, mutta. Siinä on paljon etuja verrattuna sinkkuuteen. Yhdessä tekeminen, säännöllinen seksi itselle tärkeän ihmisen kanssa, henkinen tuki lähellä ja resurssien jakaminen tietyissä määrin.

Sitä miks AP on sinkku ei kukaan meistä tiedä, kun ole nähnyt häntä ja persoonasta nyt on vaikea sanoa muutaman kirjoitetun sanan perusteella mitään. Todennäköisesti ei ole vain ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikean ihmisen kanssa. Kyl se vielä nappaa, rentoa asennetta ja positiivista mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Taas lauma naisia, jotka itkevät kun eivät saa omaa Teemu Selännettä. Toista se on meillä miehillä, 30 vee enkä ole koskaan pitänyt edes kädestä kiinni ketään naispuolista. Jos et ole täydellisen komea tai vastaavasti pullealla lompakolla ja korkealla sosiaalisella statuksella varustettu, niin ei tarvitse haaveilla. M30. 

Ei mun mies kyllä ole täydellisen komea eikä rikas. Tavallinen duunari. Älä heitä pyyhettä kehään. Ole somessa aktiivinen. Kehu, kannusta ja kuuntele naista. Ei meitä naisia ole tarkoitettu ymmärrettäväksi täysin, vaan rakastettaviksi. Siitä se lähtee. 

Vierailija kirjoitti:

Juu ja sitten kun sulla on se mies ja autot ja asunnot ja lainat ja kakarat niin tuskailet että miten näistä pääsee eroon, miksi tuo ukko on niin vittumainen, miksi nuo lapset on tuommosia ja noin raskaita, miten nuo talousasiatkin on vituillaan... Such is life!

Nimen omaan näin se on. Sitä aina haluaa, mitä ei voi saada. Sitten joskun sen on saanut, aivan toinen ääripää alkaakin näyttää ihan yhtä hyvältä, jollei paremmalta.

Vierailija kirjoitti:

Mä löysin s24:stä aviomieheni ja lapseni isän. Ilmoitukseen laitoin realistisen kuvauksen millainen olen, kuvan ja mitä etsin, myös sen että haluan naimisiin ja lapsia! Vastauksia sain parissa viikossa varmaan yli sata, useamman kanssa kirjoittelin vähän aikaa

Tämä. Olen 39v mies ja palasin sinkkumarkkinoille 15v jälkeen. Netti on aivan mieletön paikka miehen näkökulmasta. S24:ssa näkee tilastoja toisista. Nainen saa helposti viikossa 50 lähestymistä tai viestiä. Niistä hän voi sitten valita 5-10, joiden kanssa keskustelee ja siitä tiputtaa pois kunnes menee tapaamaan 2-3 miestä. Jos kaikki ovat huonoja, niin kierros alusta.

Miehen kannattaa lähettää sellainen 25-50 viestiä viikossa, niin saa 1-2 vastausta...

Baareissa on vähän eri asia. Olen nyt käynyt 2 kertaa keskusta baareissa, kun on ollut lomaa. Kummallakin kerralla minua on tultu iskemään. Alkuperäisen postaajan mukaan myöskään baareissa ei ole oikein ketään varteen otettavaa nykyään. Aika hyvin. Jossain vähän suuremmassa paikassa saattaa olla 500 ihmistä, n. 250 miestä...

Toinen nainen täällä valitti, että Suomalaiset miehet ovat saamattomia, kun eivät tule pokaamaan häntä kaupasta.

Onko teillä, naiset, aavistustakaan kuinka harvoin onnistuu pokata joku nainen kaupasta tai bussipysäkiltä mukaan. Eikä se kieltäytyminen meistä miehistäkään mukavalta tunnu...

Anteeksi avautuminen, mutta tuntuu siltä, että sinkkunaisia miehet lähestyy jatkuvana virtana ja naisen tarvitsee vain sanoa "kyllä".