Mä en kestä tätä sinkkuutta enää hetkeäkään!

Voi ap, täällä ihan samoja fiiliksiä. Välillä vaan iskee niin kova epätoivo ja yksinäisyys ja tunne, ettei koskaan tule löytämään ketään vaikka noin muuten jaksaisikin olla positiivinen ja yrittää keskittyä elämänsä hyviin asioihin. Minunkin kaikki ystäväni ovat pitkissä parisuhteissa, eli se on juuri sitä että saa vieressä kuunnella kuinka muut muuttavat yhteen, kihlautuvat, ostelevat taloja, menevät naimisiin.. Enkä edes väitä että itse välttämättä ikinä haluaisin noita kaikkia asioita, ihaninta olisi vain löytää se joku erityinen ihminen, jota rakastaa ja jonka kanssa elämänsä jakaa. Ja saada sitä vastarakkauttakin.

Se myöskin välillä ärsyttää, että sinkuille vaan sanotaan että pitää yrittää olla onnellinen yksin, etsiä elämäänsä muita tärkeitä asioita, kehittää itseään ja olla pärjäävä ja iloinen ja niin edelleen. Tottahan se on, että oman itsensä kanssa se elämä on elettävä ja on tärkeää tehdä itse töitä oman onnellisuutensa eteen, mutta silti joskus tulee vain semmoinen olo että sinkkujen pitäisi olla jotain superihmisiä ja olla onnellisia ja tyytyväisiä kaikesta paskasta huolimatta. Ihan kuin vain seurusteleville olisi sallittua olla heikko tai epävarma tai onneton. Toki helppoa se varmaan onkin niin sanoa kun heillä on se kumppani tukemassa tällaisina huonoina hetkinä ja jakamassa vastuita elämässä. En osaa nyt muuta sanoa kuin että tsemppiä ap, kyllä se olo taas paremmaksi vähitellen muuttuu ja ehkä meillekin joku päivä vielä löytyisi se rakkaus :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo mä kans luulen, että musta huokuu epätoivo. :( mä olin jo jossain vaiheessa onnellinen ja tyytyväinen mun elämään, mutta taas tää alakulo on hiipimässä mun elämään. Mulla on aktiivinen elämä ja sopivasti kavereita. Kyllästyttää vaan tää sinkkuus. Haluan rakastua, enkä ottaa ketä tahansa. Ihastun hyvin harvoin ja tietysti vain silloin, kun kun toinen osapuoli ei kiinnostu musta. Käyn silloin tällöin tindertreffeillä ja suurin osa on ehdottanut uutta näkemistä, itseäni ei vaan ole kiinnostanut.

Ap

Käy useemmilla treffeillä saman miehen kanssa, aktiivisilla.. Meette vaikka kiipeilemään tms. Vietätte aikaa yhdessä tekemisen parissa. Ei se ihastuminen pidä tulla ekoilla treffeillä, kuhan on about yhteisiä aineksia niin näät usemman kerran ennenkun dumppaat.

Jatkan vielä että tää harlekiinimainen salamaihastumisen valheellinen pakkotarve istuu yhtä tiukassa kun luulo, että raskaus alkaa heti vaan kun ollaan ilman ehkäisyä. Muutaman tunnin perusteella ollaan jo vaihtamassa.. Itse olen kokenut salamaihastumisia ja hitaita syttymisiä - yhtä hyviä parisuhteita muodostunut

Ekojen treffien aikana kyllä huomaa kiinnostaako toinen yhtään! En odota salamarakastumista, mutta täytyy toisessa olla jotain joka kiinnostaa jo ekoilla treffeillä, että voi ajatella seuraavia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo mä kans luulen, että musta huokuu epätoivo. :( mä olin jo jossain vaiheessa onnellinen ja tyytyväinen mun elämään, mutta taas tää alakulo on hiipimässä mun elämään. Mulla on aktiivinen elämä ja sopivasti kavereita. Kyllästyttää vaan tää sinkkuus. Haluan rakastua, enkä ottaa ketä tahansa. Ihastun hyvin harvoin ja tietysti vain silloin, kun kun toinen osapuoli ei kiinnostu musta. Käyn silloin tällöin tindertreffeillä ja suurin osa on ehdottanut uutta näkemistä, itseäni ei vaan ole kiinnostanut.

Ap

Käy useemmilla treffeillä saman miehen kanssa, aktiivisilla.. Meette vaikka kiipeilemään tms. Vietätte aikaa yhdessä tekemisen parissa. Ei se ihastuminen pidä tulla ekoilla treffeillä, kuhan on about yhteisiä aineksia niin näät usemman kerran ennenkun dumppaat.

Jatkan vielä että tää harlekiinimainen salamaihastumisen valheellinen pakkotarve istuu yhtä tiukassa kun luulo, että raskaus alkaa heti vaan kun ollaan ilman ehkäisyä. Muutaman tunnin perusteella ollaan jo vaihtamassa.. Itse olen kokenut salamaihastumisia ja hitaita syttymisiä - yhtä hyviä parisuhteita muodostunut

Ekojen treffien aikana kyllä huomaa kiinnostaako toinen yhtään! En odota salamarakastumista, mutta täytyy toisessa olla jotain joka kiinnostaa jo ekoilla treffeillä, että voi ajatella seuraavia.

Ap

No kerro mikä saa sut kiinnostumaan toisessa? Ja kerro montako tinder kahvia olet käynyt?

Vierailija kirjoitti:

Olisi luullut, että miehet intopiukalla ehdottavat paikkoja missä liikkuvat ja rohkaisevat tulemaan juttusille. Mutta ei.

Ei APn ongelma ole miesten puute, ei hän mitään tee tuommoisilla neuvoilla. 

AP:lle ei vaan kelpaa kukaan. AP itse sen sanoo tässä ketjussa. Ainoa ongelma on APn päässä.

Ap,

Missä päin asut ja minkä ikäinen olet?

Tarkemmin kun ajattelen niin en o koskaan ollu treffeillä, mitä siel edes pitää tehä?

Vierailija kirjoitti:

Voi ap, täällä ihan samoja fiiliksiä. Välillä vaan iskee niin kova epätoivo ja yksinäisyys ja tunne, ettei koskaan tule löytämään ketään vaikka noin muuten jaksaisikin olla positiivinen ja yrittää keskittyä elämänsä hyviin asioihin. Minunkin kaikki ystäväni ovat pitkissä parisuhteissa, eli se on juuri sitä että saa vieressä kuunnella kuinka muut muuttavat yhteen, kihlautuvat, ostelevat taloja, menevät naimisiin.. Enkä edes väitä että itse välttämättä ikinä haluaisin noita kaikkia asioita, ihaninta olisi vain löytää se joku erityinen ihminen, jota rakastaa ja jonka kanssa elämänsä jakaa. Ja saada sitä vastarakkauttakin.

Se myöskin välillä ärsyttää, että sinkuille vaan sanotaan että pitää yrittää olla onnellinen yksin, etsiä elämäänsä muita tärkeitä asioita, kehittää itseään ja olla pärjäävä ja iloinen ja niin edelleen. Tottahan se on, että oman itsensä kanssa se elämä on elettävä ja on tärkeää tehdä itse töitä oman onnellisuutensa eteen, mutta silti joskus tulee vain semmoinen olo että sinkkujen pitäisi olla jotain superihmisiä ja olla onnellisia ja tyytyväisiä kaikesta paskasta huolimatta. Ihan kuin vain seurusteleville olisi sallittua olla heikko tai epävarma tai onneton. Toki helppoa se varmaan onkin niin sanoa kun heillä on se kumppani tukemassa tällaisina huonoina hetkinä ja jakamassa vastuita elämässä. En osaa nyt muuta sanoa kuin että tsemppiä ap, kyllä se olo taas paremmaksi vähitellen muuttuu ja ehkä meillekin joku päivä vielä löytyisi se rakkaus :)

Kiitos mukavasta viestistä! Samat ajatukset täällä. Toivotaan parasta!

Ap

aikamoistameininkiä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samat fiilikset täällä. Olen vieläpä todella kaunis ja timmi ja viimeaikoina on alkanut tuntumaan kuinka kaikki tämä menee hukkaan, koska kukaan mies ei pääse minusta nauttimaan, enkä tästä enää kuin vanhene vain. Minua ei koskaan lähesty kukaan, ainoastaan jotkut pervot ehdottilijat. Miksi kukaan normaali mies ei lähesty minua? Itse en tiedä miten flirttailisin tai lähestyisin ketään, enkä tahdo yhden yön juttuja tai Tinder-kuvioita vaan ihan tavallisia kohtaamisia oikeassa elämässä. :(

Olisin hyvä kumppani jollekin, mutta en tiedä miten kumppanin löytäisin.

Koittakaa nyt naiset ymmärtää, että ei niitä ihme kohtaamisia tule arkielämässä kuin elokuvissa... Katseenvaihdot ja kaikki päättyy sekunneissa. Ihmiset ei uskalla lähestyä koska se on pelottavaa ja voi olla noloa..

Tinder on vässyköille. Menkää s24 tehkää kiva normi profiili ja valitkaa laatumies..

Minä olen kohdannut puolisoni Jyväsjärven ylittävällä kävelysillalla. Kumpikin asui eri puolella siltaa ja kulki päivittäin samoihin aikoihin sillan yli. Katseidenvaihdosta se alkoi.

Mulla ei ole toiselle mitään esim. ulkoisia kriteerejä. Kunhan huumori synkkaa ja tuntuu hyvältä olla yhdessä. Haluaisin miehen, joka tykkää tehdä asioita mun kanssa; käydä salilla ja lenkillä, käydä sunnuntaikävelyillä, laittaa hyvää ruokaa, istua iltaa kavereiden kanssa, matkustella jne. Ihan tavallisia asioita! Olen tapaillut ja ollut ihastunut mm. rastapäiseen mieheen, mua lyhyempään mieheen, ylipainoiseen mieheen, sairaanhoitajamieheen jne. Ei voi sanoa ettei mulle kelpais kukaan tai olisi.liian tiukat kriteerit.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap,

Missä päin asut ja minkä ikäinen olet?

Olen 27v ja asun Helsingissä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

aikamoistameininkiä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samat fiilikset täällä. Olen vieläpä todella kaunis ja timmi ja viimeaikoina on alkanut tuntumaan kuinka kaikki tämä menee hukkaan, koska kukaan mies ei pääse minusta nauttimaan, enkä tästä enää kuin vanhene vain. Minua ei koskaan lähesty kukaan, ainoastaan jotkut pervot ehdottilijat. Miksi kukaan normaali mies ei lähesty minua? Itse en tiedä miten flirttailisin tai lähestyisin ketään, enkä tahdo yhden yön juttuja tai Tinder-kuvioita vaan ihan tavallisia kohtaamisia oikeassa elämässä. :(

Olisin hyvä kumppani jollekin, mutta en tiedä miten kumppanin löytäisin.

Koittakaa nyt naiset ymmärtää, että ei niitä ihme kohtaamisia tule arkielämässä kuin elokuvissa... Katseenvaihdot ja kaikki päättyy sekunneissa. Ihmiset ei uskalla lähestyä koska se on pelottavaa ja voi olla noloa..

Tinder on vässyköille. Menkää s24 tehkää kiva normi profiili ja valitkaa laatumies..

Minä olen kohdannut puolisoni Jyväsjärven ylittävällä kävelysillalla. Kumpikin asui eri puolella siltaa ja kulki päivittäin samoihin aikoihin sillan yli. Katseidenvaihdosta se alkoi.

Hieno homma sinun kannaltasi. Todennäköisyys tällaiselle sattumalle nykypäivänä on jotain promilen luokkaa

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole toiselle mitään esim. ulkoisia kriteerejä. Kunhan huumori synkkaa ja tuntuu hyvältä olla yhdessä. Haluaisin miehen, joka tykkää tehdä asioita mun kanssa; käydä salilla ja lenkillä, käydä sunnuntaikävelyillä, laittaa hyvää ruokaa, istua iltaa kavereiden kanssa, matkustella jne. Ihan tavallisia asioita! Olen tapaillut ja ollut ihastunut mm. rastapäiseen mieheen, mua lyhyempään mieheen, ylipainoiseen mieheen, sairaanhoitajamieheen jne. Ei voi sanoa ettei mulle kelpais kukaan tai olisi.liian tiukat kriteerit.

Ap

Tulisit saamaan jos kopioisit pelkästään tuon saman tekstin deittiprofiiliin s24 ja noin 50

miestä jotka haluaisivat jakaa nuo samat asiat ja harrastukset kanssasi. Jopa minä pistäisi viestiä aivan 100% varmasti

Onneks en ole nainen enkä asu Helsingissä. Eihän siel kukaan pariudu nykypäivänä. Miehilläkin Tinderissä varmaan miljoona matchia, no helvetti, pitäiskö mun sit muuttaa sinne...

Kyllä se löytyy vielä AP. Pari kesää takaperin kävin noin 60-80 eri tinder treffit kunnes osu kohdalle sopiva. Sulla se ei toimi naisena, mutta näin miehenä toimi hyvin se kun jätti keskustelun alotuksen toisen harteille. Kenellekkään en mennyt itse jutteleen eka vaan naiset aina tuli jutteleen mulle. Siten tiesin et varmasti löytyy kiinnostusta.

Hei, muistan itsekin nuo fiilikset. Muistan miten surkean yksinäiseksi, syrjäytyneeksi, erilaiseksi, elämän vieromaksi tunsin itseni 20-30-vuotiaana niinä aikoina kun en seurustellut, ja väliin kyllä sinä aikanakin kun piti olla vain "joku" ja se sitten ei ollut niin kiva ihminen se joku.

Olen ollut parissa parisuhteessa mutta nyt olen ollut pitkään sinkku. Olen viisikymppinen ja nyt sinkkuus ei tunnu ollenkaan silleen pahalta kuin nuorena. Välillä kauhistuttaa kun ajattelee että menettäisi vapauden mennä ja tulla ja että pitäisi jonkun kanssa aina olla rustaamassa kompromisseja.

On sanottu jotain sellaista että ensin pitää osata olla yksin ja vasta sitten voi löytää aidon ihmissuhteen. En osaa sanoa onko tämä nyt suurta viisautta vai ei mutta jotenkin tiedän, että nyt osaan itse olla yksin ja se tuntuu suurelta lahjalta. 

Tämä ei sinua nyt taida juuri lohduttaa ;( 

Mutta yksi näkökulma (vähän kyyninen mutta kuitenkin): Kun lukee tämänkin palstan naisten juttuja, vakuuttuu siitä että hyvinkin suuri osa heistä on "valinnut" kumppanin ja suhteen vain siksi että niin oletetaan että pitää tehdä. Sitten parin vuoden päästä häätouhusta ja kaikesta intomielisyydestä iskee totuus kovalla nyrkillä ja "pakkorako"-puoliso osoittautuu vähemmän kivaksi ihmiseksi, joka laistaa kotitöistä tai hummaa kaverin kanssa tai on emotionaalisesti piittaamaton tms. Sitten kärsitään ja erotaan ja riidellään lapsista ja valitetaan siitä elämäntilanteesta.

Siis en sano että ei olisi toimivia liittoja ja onnea parisuhteissa, mutta sitä ei kannata odottaa kuin Manulle illallista vain siksi että on järkännyt asianmukaiset kulissit ympärilleen ja suku hymistelee ja pääsee niin aikuisesti pariskuntavierailuille vertailemaan talopaketteja, lasten muskarikokemuksia tai kellä on karmein anoppi.

Tässä ei tainnut olla kovin selkeää punaista lankaa mutta joka tapauksessa olen vakuuttunut että yksinolo on verrattomasti parempi vaihtoehto kuin huono parisuhde.

Deittailun kultainen sääntö: älä koskaan anna valtaa epätoivolle, pidä itseäsi arvossa, ole aktiivinen ja "oma itsesi" - sehän on usein hiukan hakusessa mutta deittaillessa pääsee tutustumaan myös itseensä.

Kuulostaa siltä, että sinulla ja joillain ihmisillä on tietynlainen kuva miten kumppani löydetään ja miltä sen pitäisi heti tuntua. En taida tuntea yhtäkään, joka olisi rakastunut heti ensisilmäyksellä. Epäilen, että kyseessä on joko yksinkertaisempien ihmisten juttu tai pinnallisten ihmisten juttu. Tai sitten kummankin. Itsellä on monesti mennyt monia viikkoja, ennenkuin olen kehittänyt minkäänlaisia ihastumisen tunteitakaan. Yleensä seksi sopivan oloisen ihmisen kanssa on sitten jotenkin herättänyt lopullisesti ne tunteet. Yhteistä heissä kaikissa on se että on ollut kuitenkin suurin piirtein samanlainen maailmankatsomus ja älyllinen yhteensopivuus. Myös toimiva kemia seksissä on ollut suhteen jatkuvuuden kannalta ehdoton.

Olipa kerran suklis/kaffimånsteri, joka oli ujo alaikäinen tyttönen. Hän tiesi kyllä olevansa yleisesti poikien suosiossa, olihan hän herkän mystinen tyttönen kivalla ulkomuodolla höystettynä. Jotkut tuntemattomat pojat (nuoret) vihelsivät sukliksen mennessä ohi ja muutenkin kaikkea. Suklis kuitenkin surkutteli, kun muilla tuntui olevan kaikkea jännää meneillään, mutta suklis näki vain katseita, ei asioiden etenemistä.

Sitten suklis täytti maagisen iän ×, alaikäisenä edelleen. Suklis sai ensimmäisen poikaystävän, koska päätti olla antamatta sitoutumiskammolleen valtaa. Suklis muistaa ikuisesti kyttäilleensä tulevan poikkiksensa kommentteja netissä, ja HUOKAISI HELPOTUKSESTA, kun poika laittoi muillekin sydämiä XD Se kertonee sukliksen sitoutumiskammon tasosta teininä.

Suklis on edelleen kammoinen, mutta ei anna sen haitata elämäänsä. Tuon poikaystävän aikana suklista alkoi piirittämään toinen jätkä, pari vuotta vanhempi. Suklis ja jätkä tunsivat jo entuudestaan, ja jätkä oli se, josta suklis joutui monestakin (salaisesta) syystä hokemaan itselleen: ei, älä ihastu häneen, ei, suklis ei!

Hokemat eivät tehonneet, ja suklis ihastui. Tuli ero, suklis hyppäsi lennosta ei-jätkän syliin ja siitä tuli ihana parisuhde, valitettavasti alle vuodeksi, mutta silti.

Tämän jätkän jälkeen suklis on kokenut vielä paaaaljon muuta, parisuhdetta ja säätöä ja panoa, ja nykyään suklis on se, joka välttelee miesten tapaamista, kunnes lopulta antautuu, jos ajatus kutkuttaa liikaa ja tekee mieli ottaa riski XD

Suklis ei ymmärrä parisuhteeseen hinkumista (enää nykyään.) Eihän parisuhde ole mikään huume, joka saa ajatuksesi aamusta iltaan pilviin ja hymyn huulille. Ei se muuta sinua ihmisenä mitenkään, suklis on jopa unohtanut hetkeksi olevansa varattu XD

Nyt sukliksella on taustalla (XD) mies, josta suklis hokee itselleen "eitä" taas, mutta mies haluaisi kovin tavata. Tavallaan sukliskin, mutta...

Katsotaan nyt XD Miehellä on siis kakaroita, se on yksi isoin epäröinnin aihe. Sitten on myös toinen, joskin pieni, mutta suklikselle iso asia XD Suklis on niin pikkutarkka asioissa.

Niin että tämän tarinan myötä suklis ilmoittaa, että parisuhteen hinkuminen ja vinkuminen on ihan turhaa puuhaa XD

Täällä oli paljon ajatuksia herättäviä viestejä. En tiedä onko minusta saanut kuvan, että odottaisin vain kotona jonkun tulevan ja tekevän mut onnelliseksi. Elän ja teen asioita jatkuvasti, olen ihan tyytyväinen itseeni ja elämääni. Teen paljon kavereiden kanssa ja yksin. Mutta olisihan se ihana pitkästä aikaa kokea itsensä tärkeäksi ja välitetyksi. Toki tiedän ettei parisuhde tee autuaaksi, mutta onhan se arki mukavampaa toisen kanssa jaettuna. Ei tässä muu auta kuin kärsivällisesti elää ja olla tyytyväinen kaikkiin näihin hyviin asioihin, joista nautin elämässäni.

Ap

Juu ensimmäisenä ostat sen dildon ja alat nauttimaan elämästäs. Et voi odottaa että joku tulee ja täyttää elämäs. Tee elämästäsi ihanaa ja jos käy hyvin löytyy joku sitä jakamaan kanssasi. Tuuri peliä taitaa pariutuminen olla.

Oma mies löytyi tinderistä. Mutta se vaati aika monet kahvit ennenkuin muru tuli kohdalle. Eikä meidänkään ekat trefit ollu mitkään erikoiset. Hänestä vain jäi "hyvä maku"

Baarin tanssilattialla huomasin kivannäköisen miehen, menin juttelemaan ja siitä se sitten lähti.