Mä en kestä tätä sinkkuutta enää hetkeäkään!

Mulla oli seuraajokaiselle.fi sivustolla ilmoitus, josta pysty myös laittamaan treffi ilmoituksen valitsemaansa lehteen. Laitoin lehteen ja sen kautta löysin miehen. Mies oli vastannut siihen ilmoitukseen, oli siis lehdestä sen huomannut. Nyt ollaan oltu yhdessä 5vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Ahaa tuo juttu jatkuikin vielä. Niin, en etsi ensisijaisesti ketä tahansa miestä! Etsin miestä, johon rakastun! En halua parisuhdetta vain siksi, että olisi joku joka paikkaisi tätä kurjaa yksinolon tunnetta. Pärjään hyvin yksin vaikka välillä tympii ja olen itsesäälissä rypevä urpo, mutta parisuhteeseen ryhdyn vain kun oikeasti rakastun.

Ap

Rakastut... Rakkaus on kyllä tärkeää, mutta jokin tässä kuulostaa nyt omaan korvaan aika lapselliselta. Lakkaa etsimästä jotain ohimenevää tunnehuumaa kuin pikkutyttö ja etsi sen sijaan kunnollista ja hyvää miestä. Sellaisia on jo paljon enemmän kuin niitä, jotka jotenkin mystisesti ovat olemassa vain saadakseen sinun sukkasi pyörimään jaloissa. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Myös rakkaudessa. Jos suhde alkaa myrskyisästi, se myös loppuu myrskyisästi. Et voi saada ikuista rakkautta, jos et itse yritä pitää liekkiä yllä vaan vaadit toiselta jotain sellaista, mitä oikeasti on olemassa vain muutaman vuoden, jos ei halua nähdä vaivaa. Rakkaus vaatii tahtoa. Tahtoa olla toisen kanssa. Ei se vain tipu taivaalta ja jatku ikuisesti samanlaisena. Ne miehet, jotka saavat naisen rakastumaan, ovat yleensä naistenmiehiä eikä niistä ole kuin panosuhteisiin. Kunnon mies sen sijaan ei ehkä aluksi innosta, mutta lopulta rakkaus ja kiintymys pysyykin sitten koko elämän. Kuulostaa siltä, ettet etsi aikuisten parisuhdetta vaan jotain huumaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla TÄYSIN sama tilanne. Missä kaupungissa olet ja minkä ikäinen? 

t. mies 36v

Arvoisa Ap, huomasitko tämän?

-m30- kirjoitti:

On varmaan ihmisiä joille pariutuminen on helppoa. Johtuu se sitten persoonasta tai ulkonäöstä tai ihan mistä tahansa. Toisille se sitten tuntuu olevan haastavampaa, johtuen samoista asioista. Jos kuuluu tuohon jälkimmäiseen joukkoon niin kannattaa varmaan olla aktiivinen "parinhaussa". Itse olen laittanut vain puoli tikkua ristiin eikä hirveästi ole näkynyt suhdestatuksessa se yritys, kuulun sitten ilmeisesti niihin joita ei tulla iskemään eli jos jotain haluaisin (parisuhderintamalla) niin mun pitää olla aktiivisempi.

Parisuhde ei tee autuaaksi, mutta. Siinä on paljon etuja verrattuna sinkkuuteen. Yhdessä tekeminen, säännöllinen seksi itselle tärkeän ihmisen kanssa, henkinen tuki lähellä ja resurssien jakaminen tietyissä määrin.

Sitä miks AP on sinkku ei kukaan meistä tiedä, kun ole nähnyt häntä ja persoonasta nyt on vaikea sanoa muutaman kirjoitetun sanan perusteella mitään. Todennäköisesti ei ole vain ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikean ihmisen kanssa. Kyl se vielä nappaa, rentoa asennetta ja positiivista mieltä.

Niin, etuja, jos sattuu törmäämään aitoon mieheen. Viimeisin eksäni oli kyllä kaukana tästä ja jälkeenpäin mietittynä en tiedä, mitä etuja hänestä sain? XD lähinnä vitutusta ja itkua vain.

Ihmetyttää myös se ainainen klisee, että miehen PITÄÄ olla hauska. Ihan pakko siis olla. Että se on suurin piirtein tärkein ominaisuus. Ei ole.

Suurin osa ihmisistä ei ole erityisen hauskoja ja eivät he siksi ole parisuhteisiin kelpaamattomia. Suurin osa näistä ei-niin-hauskoista on myös pitkäaikaisessa parisuhteessa. Ehkä fiksut naiset osaavat jättää naistennaurattajat pelkiksi panoiksi ja pariutua lopullisesti oikeasti fiksujen ja huomaavaisten kanssa.

Miksi miehen pitäisi onnistua säätämään sinun mielialaasi. Eikö aikuinen hallitse itse mieltään. Vaaditko laajemminkin, että miehen pitäisi arvata aivoituksesi ja nähdä mielesi sisälle. Sellaista ei ole olemassa pitkäaikaisesti. Jos on ihastunut, toinen on tietenkin hauskin ja fiksuin mies ikinä ja tajuaa minua, mutta se ei ole oikeasti totta. Se on huuman aiheuttamaa ja tämän huomaa muutaman vuoden kuluttua ja viimeistään, jos tulee lapsia.

Minulle tärkeintä on, että mies on hyvä ihminen. Sydämeltään puhdasta kultaa. Haluaa minun parastani ja minä hänen. Aina. Myös kesken pahimman riidan. Ei koskaan iske vyön alle, koska rakastaa. Löysin hänet 20-vuotiaana enkä koskaan jättäisi jonkun mukahauskan hurmurin tai feikin olevinaan hyvännäköisen salihirmun vuoksi. Vaikka kuinka tunteet leimuaisi ja tuntuisi varpaissa asti. Hyväsydämisiäkin on nykyään nimittäin vaikea löytää ja jos tämän aarteen päästäisin, toista tilaisuutta ei välttämättä tule. Jostain syystä hän pitää minua yhtä arvossa...

Hyväsydämistä ei ole kuitenkaan niin vaikea löytää kuin sellaista, joka olisi aina hauska tai saisi aikaan valtavan huuman. Sellaista miestä ei yksinkertaisesti ole. Se huuma on nimittäin myös itsestä kiinni.

Mielenkiintoista, että ap aloittaa kirjoittamalla otsikoksi "Mä en kestä tätä sinkkuutta enää hetkeäkään" ja vielä huutomerkki.

Sen jälkeen, kun alkaa lueskelemaan hänen tekstejään huomaakin, että kyllä hän taitaa sitä kestää ihan hyvin. Hän siis:

- ei etsi ketä tahansa miestä

- vaan sellaista, johon voisi oikeasti rakastua (ilmeisesti heti)

- baareissa käyvät eivät ilmeisesti kelpaa (siellä ei ole ketään varteen otettavan oloisia)

- ei saa olla klassisen komea vaan jollakin tapaa persoonallisen näköinen jne jne

En oikein viitsisi kirjoittaa muuta terveisiksi kuin sen, että itse itsellesi taidat "ongelmasi" aiheuttaa. Turha kysellä vinkkejä siitä, missä voit kohdata ihmisiä, jos _kukaan kohtaamasi_ ei vaikuta edes etäisesti kiinnostavalta. Ja kaiken lisäksi ilmeisesti asut vielä pk-seudulla, jossa aivan varmasti törmäät joka päivä todella moniin ihmisiin? Mietipä, jos olisit joutunut sinkkuaikasi asumaan vaikkapa Enontekiöllä? Millaisia ajatuksia silloin sinulla voisi herätä siitä, millainen on kiinnostava kumppani?

Vierailija kirjoitti:

-m30- kirjoitti:

On varmaan ihmisiä joille pariutuminen on helppoa. Johtuu se sitten persoonasta tai ulkonäöstä tai ihan mistä tahansa. Toisille se sitten tuntuu olevan haastavampaa, johtuen samoista asioista. Jos kuuluu tuohon jälkimmäiseen joukkoon niin kannattaa varmaan olla aktiivinen "parinhaussa". Itse olen laittanut vain puoli tikkua ristiin eikä hirveästi ole näkynyt suhdestatuksessa se yritys, kuulun sitten ilmeisesti niihin joita ei tulla iskemään eli jos jotain haluaisin (parisuhderintamalla) niin mun pitää olla aktiivisempi.

Parisuhde ei tee autuaaksi, mutta. Siinä on paljon etuja verrattuna sinkkuuteen. Yhdessä tekeminen, säännöllinen seksi itselle tärkeän ihmisen kanssa, henkinen tuki lähellä ja resurssien jakaminen tietyissä määrin.

Sitä miks AP on sinkku ei kukaan meistä tiedä, kun ole nähnyt häntä ja persoonasta nyt on vaikea sanoa muutaman kirjoitetun sanan perusteella mitään. Todennäköisesti ei ole vain ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikean ihmisen kanssa. Kyl se vielä nappaa, rentoa asennetta ja positiivista mieltä.

Niin, etuja, jos sattuu törmäämään aitoon mieheen. Viimeisin eksäni oli kyllä kaukana tästä ja jälkeenpäin mietittynä en tiedä, mitä etuja hänestä sain? XD lähinnä vitutusta ja itkua vain.

Noin on. Parisuhde on elämää monella tavalla parantava asia, jos kumppani on kunnollinen hyvä tyyppi. Mutta parisuhde voi olla myös hirveä ansa, jos kumppani on huono. Onneksi ihmiset nykyään eroavat huonoista suhteista. Ei niin kovin kauan sitten ainakin vanhoilla ihmisillä oli takana jo vuosikymmenien riitaisia suhteita. 

Mulla olisi yksi neuvo sinkuille: hankkikaa oikeasti ystäviä. Ja nyt en tarkoita "ystäväpiiriä", tms. vaan semmoisia ystäviä, joihin luotatte täysin. Mieluiten avoimia ihmisiä, jotka tuntevat monenlaisia ihmisiä. Miksikö sanon näin? Koska olen naittanut niin monta pariskuntaa, etten niitä kaikkia edes muista.

Dramaattisin juttu oli, kun olin likkakaverin kanssa hieman viihteellä, hänen työkaverinsa soitti, voiko liittyä seuraan, kun on yksin ja tylsää, mies siis. Toki voi. Kun juttelimme hetken, tuli mulle sellainen olo, että NYT ja laitoin toiselle likkakaverilleni (joka ei tuntenut heistä kumpaakaan), että tule baariin X HETI. Hän luotti minuun ja tuli. Illan lopussa viattomasti ehdotin, että kun oli näin hauskaa, kaikkihan voi vaihtaa numeroita, jos vaikka seurankaipuu iskee. Ei kai yllätys, että sinkuille iski ensimmäisenä...lapsensa täyttää pian kolme.

Muita hienovaraisempia töykkäisyjä olen tehnyt monta, monta, mutta pointti on, että myös ystävien pitää olla sellaisia, että he ottavat sinkun toiveet huomioon. Voi kutsua ihan vaan kokeilumielessä bileisiin sen kaverin töistä, joka myös on sinkku. Tuputtaa ja pakkonaittaa ei tietenkään, mutta järjestää luonnollisia, helppoja ja justiinsa täysin paineettomia mahdollisuuksia tapaamisiin sinkkujen kesken. Voi kutsua sinkun vaikka aveciksi johonkin työtapahtumaan, missä on paljon vastakkaisen sukupuolen edustajia (tai saman, jos se on sinkun toive:-). Ystävätkin voi aktiivisesti ottaa sinkun mukaan, tuoda erilaisia ihmiskontakteja, jne. joita jokainen meistä tarvitsee, mutta kukaan, ei se parillinenkaan, niitä voi ajatella yksin aina luovan.

Eli minustakin on epäreilua toitattaa sinkulle sitä itsekseen olemisen riemua, vaan päinvastoin: enemmän yhteisöllisyyttä! 

Vierailija kirjoitti:

Joo mä kans luulen, että musta huokuu epätoivo. :( mä olin jo jossain vaiheessa onnellinen ja tyytyväinen mun elämään, mutta taas tää alakulo on hiipimässä mun elämään. Mulla on aktiivinen elämä ja sopivasti kavereita. Kyllästyttää vaan tää sinkkuus. Haluan rakastua, enkä ottaa ketä tahansa. Ihastun hyvin harvoin ja tietysti vain silloin, kun kun toinen osapuoli ei kiinnostu musta. Käyn silloin tällöin tindertreffeillä ja suurin osa on ehdottanut uutta näkemistä, itseäni ei vaan ole kiinnostanut.

Ap

Kannattaa tavata useammankin kerran ihan normaalien treffien merkeissä (ei seksiä!). Ei se kipinä välttämättä heti syty, ei kannata odottaa nuoruuden räjähtävää ja päätöntä ihastumista. Vanhemmiten yleensä ihastuu hitaammin, kun on enemmän realisti. Tapasin oman mieheni Tinderistä ja käytiin muutaman kerran treffeillä ennen kuin hänkin vähän rentoutui ja aloin saada hänestä enemmän irti. Tapaa uudestaan ainakin, jos miehen kanssa on miellyttävää keskustella ja ulkonäkö on ok (ei tarvitse olla komea). Todellinen kipinä voi tulla ajan kanssa, kun viehättyy toisen ihmisen persoonasta, ja se on syvää tunnetta.

Vierailija kirjoitti:

Asun siis Helsingissä ja olen 27v. Opiskelut on nyt ainakin tällä erää opiskeltu, joten opiskelijapiireistä ei kyllä ole mahdollisuutta tavata.

Vuorotyö on aikalailla pakollinen meidän alalla. Päivätöihin kova tunku ja vähemmän mielenkiintoiset työt. Tällä hetkellä koen vuorotyön itselle sopivana, kun viikonlopputöitäkin pääsääntöisesti vain 1/3.

Kriteerejä ei varsinaisesti miehelle ole. Lähinnä hyvä huumorintaju ja luotettavuus. En tykkää oikeastaan klassisen komeista miehistä, vaan enemmänkin persoonallisen näköisistä. Itsevarmuus ja hymy tekee paljon!

Tinder aktiivisesti käytössä ja s24:kin satunnaisesti.

Ajatus pätkii kun töissä tässä naputan!

Ap

Kriteerejä ei juuri ole, mutta saisi olla itsevarma. Tuohan sulkee ulkopuolelle heittämällä 80 % miehistä ja niistä lopuista 70% on varattuja, 10 % psykopaatteja ja loputkin enemmän kympin naisten perässä. Se on helppo itkeä kohtaloaan niin kauan kunnes tajuaa, että vain hyvin pieni osa naisista voi oikeasti saada itsevarman miehen suhteeseen, joka on sekä henkiseltä puolelta että tunteiden osalta tasapainossa. Jos vituttaa se että itsevarmoja miehiä on niin vähän, niin muistutan että suomalaiset naiset (äidit) ovat siitä 50 %:sti vastuussa.

En vaan tule ikinä käsittämään ihmisiä, jotka käskevät "alentamaan kriteerejä" silloin kun se ainut kriteeri käytännössä on rakkaus.

Kai tuollaisilla ihmisillä vain sitten on erilainen suhtautuminen ihmissuhteisiin ja tunteisiin. Minä esimerkiksi en edes ystävysty helposti kenen tahansa kanssa, mutta tunnistan kyllä hyvin nopeasti ne, joiden kanssa ollaan samalla aaltopituudella. Kuitenkaan en rakastu jok'ikiseen ystävääni - siihen tarvitaan sitten jo sitä romanttista ja seksuaalista vetoa.

T. Myös sinkku (25v N) pk-seudulta

Vierailija kirjoitti:

Roadwalker kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua niin turhauttaa, ahdistaa ja itkettää! 2 vuotta olen ollut nyt sinkkuna eikä loppua näy! En vaan kestä tätä enää. Kaverit ostaa omistusasuntoja, saa lapsia ja menee naimisiin. Minä se vaan olen yksin. Missä sitä voisi tavata enää ketään? Baareissa ei kukaan lähesty, eipä sillä, tuntuu ettei siellä näy ketään varteen otettavan oloisiakaan yleensä. Kaikki vaikuttaa vaan seksin perässä olevilta. Tinderissä aloitan aika useinkin keskustelun, mutta tuntuu että hyvin harvoin johtavat treffeihin, koska keskustelu tyrehtyy melko pian. Missä, oi missä, voisi tavata miehen? Älkääkä sanoko, että harrastuksessa, sillä vuorotyön vuoksi en voi sitoutua tiettynä päivänä olevaan harrastukseen.

Piristäkää mua ja kertokaa missä yllättävässä paikassa tai tilanteessa tapasit miehesi!

Siis koko baarissa/ravintolassa ei koskaan näy ketään sinulle kelpaavaa miestä? Luulisin, että syy sinkuuteen löytyy sinusta itsestäsi.

Niistä baarien miehistä pitää heti alkuun pudottaa pois varatut, seikkailijat, tupakoivat, känniset, puristelijat, omituiset, huutelijat, jo jonkun naisen kanssa juttelevat....ei niitä kovin montaa yhtenä baari-iltana jää jäljelle, jotka voisivat kiinnostaa.

Baareja/illanviettopaikkoja on muunlaisiakin kuin ne lähikulman räkälät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun siis Helsingissä ja olen 27v. Opiskelut on nyt ainakin tällä erää opiskeltu, joten opiskelijapiireistä ei kyllä ole mahdollisuutta tavata.

Vuorotyö on aikalailla pakollinen meidän alalla. Päivätöihin kova tunku ja vähemmän mielenkiintoiset työt. Tällä hetkellä koen vuorotyön itselle sopivana, kun viikonlopputöitäkin pääsääntöisesti vain 1/3.

Kriteerejä ei varsinaisesti miehelle ole. Lähinnä hyvä huumorintaju ja luotettavuus. En tykkää oikeastaan klassisen komeista miehistä, vaan enemmänkin persoonallisen näköisistä. Itsevarmuus ja hymy tekee paljon!

Tinder aktiivisesti käytössä ja s24:kin satunnaisesti.

Ajatus pätkii kun töissä tässä naputan!

Ap

Kriteerejä ei juuri ole, mutta saisi olla itsevarma. Tuohan sulkee ulkopuolelle heittämällä 80 % miehistä ja niistä lopuista 70% on varattuja, 10 % psykopaatteja ja loputkin enemmän kympin naisten perässä. Se on helppo itkeä kohtaloaan niin kauan kunnes tajuaa, että vain hyvin pieni osa naisista voi oikeasti saada itsevarman miehen suhteeseen, joka on sekä henkiseltä puolelta että tunteiden osalta tasapainossa. Jos vituttaa se että itsevarmoja miehiä on niin vähän, niin muistutan että suomalaiset naiset (äidit) ovat siitä 50 %:sti vastuussa.

Naurettavaa. Itsevarmuutta on melkein jokaisella kolmea kymppiä lähestyvällä ihmisellä. Vai muka psykopaatteja...

Vierailija kirjoitti:

Ei muakaan koskaan kukaan lähesty baarissa tai yhtään missään. Harvoin kyllä baareissa käynkin, ehkä pari kertaa vuodessa. Ainoa seurustelusuhteeni oli hollantilaisen miehen kanssa ja se alkoi, kun mies kysyi kaupassa neuvoa yhden ruokalajin kanssa. Suomalaiset miehet on aika onnettomia lähestymään naisia, en tiedä johtuuko saamattomasta luonteesta vai ujoudesta.

Melkoisen ironista tekstiä henkilöltä, joka tuskin on koskaan elämässään lähestynyt ketään. Olen 100% varma, että suomalaiset miehet tekevät enemmän aloitteita kuin suomalaiset naiset. Suomalaiset naiset ovat melkoisen onnettomia reppanoita, kun odottavat vain miesten suurin piirtein hakevan kotoaan.

Vain Suomessa nainen joutuu tekemään aloitteita. Olen asunut useaan otteeseen ulkomailla ja siellä oli itsestään selvää, että miehet lähestyivät kiinnostavia naisia. Suomessa vaan saamattomat vässykät odottelee, että nainen hakee kotoa. Newsflash: aloitteelliset ja aktiiviset miehet ovat parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun siis Helsingissä ja olen 27v. Opiskelut on nyt ainakin tällä erää opiskeltu, joten opiskelijapiireistä ei kyllä ole mahdollisuutta tavata.

Vuorotyö on aikalailla pakollinen meidän alalla. Päivätöihin kova tunku ja vähemmän mielenkiintoiset työt. Tällä hetkellä koen vuorotyön itselle sopivana, kun viikonlopputöitäkin pääsääntöisesti vain 1/3.

Kriteerejä ei varsinaisesti miehelle ole. Lähinnä hyvä huumorintaju ja luotettavuus. En tykkää oikeastaan klassisen komeista miehistä, vaan enemmänkin persoonallisen näköisistä. Itsevarmuus ja hymy tekee paljon!

Tinder aktiivisesti käytössä ja s24:kin satunnaisesti.

Ajatus pätkii kun töissä tässä naputan!

Ap

Kriteerejä ei juuri ole, mutta saisi olla itsevarma. Tuohan sulkee ulkopuolelle heittämällä 80 % miehistä ja niistä lopuista 70% on varattuja, 10 % psykopaatteja ja loputkin enemmän kympin naisten perässä. Se on helppo itkeä kohtaloaan niin kauan kunnes tajuaa, että vain hyvin pieni osa naisista voi oikeasti saada itsevarman miehen suhteeseen, joka on sekä henkiseltä puolelta että tunteiden osalta tasapainossa. Jos vituttaa se että itsevarmoja miehiä on niin vähän, niin muistutan että suomalaiset naiset (äidit) ovat siitä 50 %:sti vastuussa.

Naurettavaa. Itsevarmuutta on melkein jokaisella kolmea kymppiä lähestyvällä ihmisellä. Vai muka psykopaatteja...

Sellaisia ihmisiä joista huokuu itsevarmuus on todella vähän. Jos suurin osa miehistä olisi itsevarmoja, niin et löytäisi kauheasti miehiä jotka valittavat naisenpuutteesta. Niin kuspäistä ihmispersettä ei olekaan, etteikö onnistuisi saamaan helposti naisia jos on vaan itsevarma. Ja kyllä, itsevarmoissa ihmisissä psykopaatit ovat yliedustettuina. Otat minkä tahansa psykopaattimääritelmän esille, niin siellä mainitaan pinnallinen viehätysvoima ja pelon tai epävarmuuden tunteiden puuttuminen. Kengänkärkiään tuijottaenko psykopaatit muka manipuloivat ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vain Suomessa nainen joutuu tekemään aloitteita. Olen asunut useaan otteeseen ulkomailla ja siellä oli itsestään selvää, että miehet lähestyivät kiinnostavia naisia. Suomessa vaan saamattomat vässykät odottelee, että nainen hakee kotoa. Newsflash: aloitteelliset ja aktiiviset miehet ovat parisuhteessa.

Itsellä juuri toisenlainen kokemus Etelä- ja Keski-Euroopan naisista. Tulevat juttelemaan miehille ja ovat avoimempia. EI minua ole koskaan suomalainen nainen lähestynyt, mutta Itävalloissa, Saksassa, Italiassa... Mutta, ehkäpä sinä sitten tiedät paremmin, kuin paljon muun maalaiset naiset tekevät aloitteita miehille =)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain Suomessa nainen joutuu tekemään aloitteita. Olen asunut useaan otteeseen ulkomailla ja siellä oli itsestään selvää, että miehet lähestyivät kiinnostavia naisia. Suomessa vaan saamattomat vässykät odottelee, että nainen hakee kotoa. Newsflash: aloitteelliset ja aktiiviset miehet ovat parisuhteessa.

Itsellä juuri toisenlainen kokemus Etelä- ja Keski-Euroopan naisista. Tulevat juttelemaan miehille ja ovat avoimempia. EI minua ole koskaan suomalainen nainen lähestynyt, mutta Itävalloissa, Saksassa, Italiassa... Mutta, ehkäpä sinä sitten tiedät paremmin, kuin paljon muun maalaiset naiset tekevät aloitteita miehille =)

Toki, jos puhutaan jostain islamilaisesta valtiosta, jossa naiset eivät saa edes vilkaista vierasta miestä silmiin ja kulkevat kaavut päällä, niin siellä aloitteet on 100% miehillä.

Ahaa, eli pitää ottaa joku kengänkärkiään tuijotteleva nyhväkerunkkari, niin se ei ainakaan ole psykopaatti? En kestä, kuolen oikeasti nauruun!!! Teidän joidenkin maailma on vaan niin vinoutunut!!!

Ai kauhee kyllä täällä onnistutaan kääntämään joka ikinen asia negatiiviseksi! Ihan jo naurattaa. :D ihan kuin parisuhteen toivominen olisi jotenkin epänormaalia ja itsensä hyväksymättömyyttä. Sitten kun tarkennan, että ihan hyvin täällä selvitään yksinkin niin ruvetaan huutelemaan, niin ethän sä ketään halunnutkaan edes.

Mutta joo, siis taidanpa ihan hyvin sitten kestää sinkkuutta, kun en ketä tahansa kelpuuta. En ole salamarakkauden perässä, mutta edelleenkin olen varma, että jo ekoilla treffeillä tietää onko mitään järkeä nähdä uusiksi. Kyllä mä lähden tokillekin treffeille, jos yhtään tulee sellanen olo, mutta jos ollaan aivan eri planeetoilta niin en lähde.

Joo ja niin ne mun varatutkin kaverit aina huutelee, että baarissa vaan meet iskee, niin oon pyytänyt näyttämään jonkun, joka a) ei ole tyttöystävänsä kanssa, b)ei ole sormusta c) ole ympäripäissään d) näytä oikein perinteiseltä pillun perässä juoksevalta. Niin aika hiljaista tulee! Ja ne muutamat potentiaaliset on aika lailla piiritettyjä baarissa.

Ja en sanonut ettei SAA olla klassisen komea, vaan tarkoitin etten etsi sellaista, vaan persoonallisuus on oikein ok. Ja jos tämä nyt täytyy rautalangasta vääntää niin tarkoittaa sitä, että voi olla mainstreamin mielestä jopa

rumahko, mutta on mun mielestä kivan näköinen.

Mutta tuntuu, että sanoin mä täällä mitä hyvänsä niin se onnistutaan kääntämään jotenkin ihan väärin päin.

Ap