Lue keskustelun säännöt.
Tilanne eksän kanssa käy hermoille, mistä tukea?
Eukko
23.07.2016 |
Huoh. Osaisinkohan selittää lyhyesti. Mieheni on siis alkoholisti ja peliriippuvainen, itsellä on kehittynyt vaikea masennus. Mies on kuitenkin "ihan ok" tyyppi, ja rakastan häntä hurjasti vaikka riippuvuudet onkin myrkyttänyt mielen. Meillä on 10kk ikäinen vauva.
Muutin vauvan kanssa pois kotoa jossa oltiin asuttu yhdessä 3,5vuotta, koska miehen riippuvuuksien aiheuttama taakka kävi liiaksi minulle - ne muutti miehen töykeäksi ja kylmäksi paskapääksi ja sain kuulla kuinka tyhmä, lihava, itsekäs, hullu (viitaten masennukseeni) olen, päivittäin. Noin suppeasti.
Nyt mun on vaikea jaksaa. Mies jäi asumaan omakotitaloa(an) ja muutin vauvan kanssa kaksioon. Valitsin asunnon sen perusteella että asutaan niin lähellä että vauva voi nähdä isäänsä vaikka päivittäin. Mä kannan vastuun tasan 100%. Mies on iloinen ja onnellinen, on aikaa ryypätä ja olla vaan rauhassa. Mä taas jouduin hikiseen kerrostalo kämppään pienen kanssa, joka muutoksesta hämillään ja itkee isänsä perään.. Mies voi valita näkeekö lasta miten ja milloin (kun tapaamaan ei voi pakottaa ja en halua vieraannuttaa toisistaan joten on suostuttava kun miehelle käy).
Ja pointti kai tässä on se että vituttaa! Siis se ettei mies kanna vastuutaan ja sai ikäänkuin lottovoiton kun pääsi meistä eroon ja saa olla huoleton ja vastuuton. Mutta samalla me ollaan aina siinä häntä varten kun huvittaa.. Ei maksa elatusmaksuja ja meillä oli (minun pyynnöstä) avioehto (jouduin puille paljaille, mut ei oo se pointti)... Sit omat ystävänikin on hylänneet, koska elämäntilanteet niin erit.. Tää rassaa mua kun en voi kenellekkään purkaa tätä huonoa mieltä, ns. paasata siitä kuinka ärsyttävä mies on! :(
Kommentit (80)
Tuo on läheisriippuvuutta ja tietenkin masennustakin.
Teet huonoja ja itsekkäitä valintoja. Kuvittelet niiden (elarien vaatimattomuus, ikuisen joustamisen) olevan epäitsekkäitä valintoja, mutta todellisuudessa odotat exältä vastapalveluksia, joita et ikinä saa. Saat tästä köydenvedosta syyn pysyä masentuneena. Ruokit masennusta.
Sun täytyy ottaa vastuu elämästäsi, etkä voi odottaa muilta tekoja, jotka tekevät sut onnelliseksi. Muut ympärilläsi ei pelaa masennuksen säännöillä; he tekevät valintoja omaa elämäänsä ajatellen, et ole muiden elämän keskipiste.
Kuulostaa karulta, mutta ottamalla vastuun omasta onnellisuudesta saatmahdollisuuden toipumiseen.
Nyt laitat oman elämäsi sellaiseen järjestykseen, että exän valinnat ei siihen vaikuta. Eli tapaamiset ja (kohtuulliset) elarit,jolloin et ole riippuvainen exän suopeudesta.
Sun ei tarvitse ottaa vastuuta exän ja lapsen tapaamisista. Riittää, että noudatat sopimusta ja puhut lapselle kauniisti isästä.
Ehkä puhun julmasti ja suoraan, mutta olen uhriutuvan masentuneen äidin tytär ja näen saman kaavan sun teksteissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä tulet pettymään ja itkemään tuon miehen takia vielä monta monta monta kertaa tulevien vuosien aikana. Sinnittelet kiinni hänessä, koska sinulla ei ole muita sosiaalisia suhteita. Kuitenkin parasta olisi että aloittaisit itsenäisen elämän ja keskittyisit lapseesi. Yritä saada kavereita, mene perhekerhoihin ja harrastuksiin, joissa on pienten lasten äitejä. Etsi elämään kivaa sisältöä.
Älä enää ajattele lapsesi isää MIEHENÄSI. Hän on jo todistanut, ettei häneen voi luottaa eikä häneen voi tukeutua. On erittäin hyvä, että olet jo muuttanut pois. Nyt vaan elarit kuntoon.
Ehkä. Mutta sinnittelen myös koska lapseni tarvitsee isää. Hänen isyyttä ei koskaan saa pois.. Ja uskon että pettymyksiä tulee (ja tulisi) enemmän jos alkaisin käyttäytymään kuin lehmä. Sehän olisi hyvä syy miehelle käyttäytyä entisestään huonosti.
Ja kyllä mulla on itsenäinen elämä. On oma asunto jonne olen itse omin varoin hankkinut juuri sellaista kuin haluan, käyn vauvan kanssa puistossa, mummolassa (nää usein yönyli reissuja), ja muuta mitä jaksan. Oma masennus kuitenkin vähän rajoittaa jaksamista sosiaalisiin tilanteisiin... Ja en mielellään mene suurten lapsilaumojen keskelle ettei lapseni sairastu (nytkin liikkeellä kauheaa yskää). Puistossa kuitenkin lapsia vähemmän kerralla eikä nuole samoja leluja yms.. Ja sairauksia vältän mielellään etten itsekään sairastu. Sen verran on jaksaminen kortilla että mitäs sitten jos oltais vielä kipeinä.. Voi vaikuttaa tekosyiltä, ehkä osittain onkin, mutta samalla yritän maksimoida jaksamisen lapsen kanssa.
Tuo on totta ettei häneen voi luottaa ja tukeutua. Enkä niin ole tehnytkään enään. Saa sitä silti harmittaa varmasti, kun näin on käyny. Ero on aika tuore. Ja miehenäni pidän varmaan vielä jonkin aikaa. Ja mitä elareihin tulee, en todellakaan tarvitse niitä. Minulla on käytännössä muutenkin paremmat tulot kuin miehellä jos ottaa menot huomioon. Ja ei, en laske niihin Alkon kuitteja.
- Aloittaja
Tavallaan mahdollistat miehen päihdeongelman, koska annat hänelle kaikki vapaudet etkä vaadi mitään, edes säännöllisiä tapaamisia tai elatusta. Sitten harmittelet, kun mies ei ota itse vastuuta. Vaadi vastuuta, niin jokin voi muuttua.
T. Masentuneen äidin tytär
Ota yhteys lastenvalvojaan. Hän on sitä varten, että lasta ajatellen saadaan parhain sopimus lapsen tapaamisista ja elatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan muutaman vuoden vanhenet niin osaat ajatella vähän itseäsikin. Onkohan sulla jonkin asteinen läheisriippuvuus?
Eli jos en suin päin raivoa ja hylkää (avio)miestä ja lapsen isää, kun hän sairastuu vuosien yhdessäolon jälkeen, olen keittiöpsykologien mielestä läheisriippuvainen? :D
Mielestäni se, että muutin kuitenkin pois huonosta suhteesta, huolimatta siitä etten pidä miestäni automaattisesti huonona, kertoo jo sen etten ole läheisriippuvainen. Olen vain ymmärtäväinen ja empatiakykyinen järkevä ihminen, joka sattuu olemaan yksinäinen oman henkisen jaksamisen vuoksi..
-Aloittaja
Ei tarvitse raivota, hylätä. Tässä näkyy masentuneen musta-valkoisuus. Värejä on välissä paljon! Ja itseasiassa, ehkä sun tarvitsee raivota? Jos mies raivostuttaa, niin silloin saa raivota. Ei välttämättä konkreettisesti miehelle, mutta itkeä ja huutaa vaikka kotona tyynylle.
Tunteet on hyvä juttu. Ei tarvitse aina olla niin helvetin hyvä ja siveellinen, fiksu ja filmaattinen. Joskus saa menettää hermon, saa suuttua ja pitää puoliaan.
Joustaminen ja muiden miellyttäminen oman mielenterveydenkustannuksella on huono juttu, ja siitä kärsii lapsi.
T. Masentuneen äidin tytär
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan mahdollistat miehen päihdeongelman, koska annat hänelle kaikki vapaudet etkä vaadi mitään, edes säännöllisiä tapaamisia tai elatusta. Sitten harmittelet, kun mies ei ota itse vastuuta. Vaadi vastuuta, niin jokin voi muuttua.
T. Masentuneen äidin tytär
Ihan jos suoraan sanon niin haista home :D mä en ole sun tytär enkä uhriudu tai ruoki masennusta näin. Enkä ole läheisriippuvainen. Nämä jutut on ihan selvillä, käyn sekä toimintaterapeutin että perhepsykologin juttusilla joka viikko. Mua vaan sattuu harmittamaan tää asia eikä se harmistus muutu siitä paremmaksi jos tapaamiset edelleen harvenee ja välit huononee. Tiedän myös lähipiiristä, että elareista ym riidellään ja sekös sit vasta harmittaakin!
Taitaa palstamammoille vaan ottaa koville että en tartte elatusapua. Vai miksi siitä nyt tehdään tän jutun pointti? Mulle jää pakollisten menojen jälkeen 900€ kk ruokaan ja muuhun, joten en oikeasti tartte jotain pikkuhiluja pilaamaan välejä...
- Aloittaja
Musta sul on asenne ihan kohdallaan, älä piittaa muiden jäkätyksestä. On varmaan vaan kateellisia ja katkeria ku vaikutat hyvältä ihmiseltä. Tietty liika kiltti ei sais olla, mutta kyl täs maas on jo liikaa katkeruutta ja pelaamista exien väleissä että hyvä kun kaikki ei siihen ryhy. Ja lastenvalvojalle voi varata ajan ja käyä, muttei siellä varmastikaan pakko oo mitää lyyä heti lukkoon. Saattais mieskin kaivata jotain ammattilaisnäkökulmaa toho elatusjuttuun?
Voimii sulle, tartteet niitä teet nii tai näi! Kuha et kuitenkaa haaveile yhteenpaluusta, toki jonku onnistuu sellasessaki mutta lopulta todella harvat. Ammattiapu sulle ja exälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kukaan täällä ei ole väittänyt että se isyys lähtisi pois. tottakai se EXÄSI tulee aina olemaan lapsesi isä.mutta se ei tule olemaan sun miehesi enää. harvoin kuitenkin tulee riitoja mistään elatuksista toki jollain voi tulla. se on sun ex sun ei tarvitse häntä ns tukea riippuvuuden suhteen. se on aikuinen ja ne kaikki päätökset lähtevät itsestään. mutta usko se vaan nauttii kun saa juoda niin paljon kuin sielu sietää eikä tarvitse huolehtia kenestäkään koska onhan lapsella sinut. asiat saattaa mennä siihen että niillä turhilla lupauksilla koittaa pitää sua ottaessaan mutta kohta huomaat että lupaukset on vain pelkkiä sanoja ja ettet enää kuule saatika näe exääsi sitäkään vähään mitä tällä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan mahdollistat miehen päihdeongelman, koska annat hänelle kaikki vapaudet etkä vaadi mitään, edes säännöllisiä tapaamisia tai elatusta. Sitten harmittelet, kun mies ei ota itse vastuuta. Vaadi vastuuta, niin jokin voi muuttua.
T. Masentuneen äidin tytär
Ihan jos suoraan sanon niin haista home :D mä en ole sun tytär enkä uhriudu tai ruoki masennusta näin. Enkä ole läheisriippuvainen. Nämä jutut on ihan selvillä, käyn sekä toimintaterapeutin että perhepsykologin juttusilla joka viikko. Mua vaan sattuu harmittamaan tää asia eikä se harmistus muutu siitä paremmaksi jos tapaamiset edelleen harvenee ja välit huononee. Tiedän myös lähipiiristä, että elareista ym riidellään ja sekös sit vasta harmittaakin!
Taitaa palstamammoille vaan ottaa koville että en tartte elatusapua. Vai miksi siitä nyt tehdään tän jutun pointti? Mulle jää pakollisten menojen jälkeen 900€ kk ruokaan ja muuhun, joten en oikeasti tartte jotain pikkuhiluja pilaamaan välejä...
- Aloittaja
Lasten elatukseen voidaan puuttua myös ulkopuolisten toimesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan mahdollistat miehen päihdeongelman, koska annat hänelle kaikki vapaudet etkä vaadi mitään, edes säännöllisiä tapaamisia tai elatusta. Sitten harmittelet, kun mies ei ota itse vastuuta. Vaadi vastuuta, niin jokin voi muuttua.
T. Masentuneen äidin tytär
Ihan jos suoraan sanon niin haista home :D mä en ole sun tytär enkä uhriudu tai ruoki masennusta näin. Enkä ole läheisriippuvainen. Nämä jutut on ihan selvillä, käyn sekä toimintaterapeutin että perhepsykologin juttusilla joka viikko. Mua vaan sattuu harmittamaan tää asia eikä se harmistus muutu siitä paremmaksi jos tapaamiset edelleen harvenee ja välit huononee. Tiedän myös lähipiiristä, että elareista ym riidellään ja sekös sit vasta harmittaakin!
Taitaa palstamammoille vaan ottaa koville että en tartte elatusapua. Vai miksi siitä nyt tehdään tän jutun pointti? Mulle jää pakollisten menojen jälkeen 900€ kk ruokaan ja muuhun, joten en oikeasti tartte jotain pikkuhiluja pilaamaan välejä...
- Aloittaja
Lasten elatukseen voidaan puuttua myös ulkopuolisten toimesta.
Millä perusteella muka? Tottakai jos jotain on pielessä mut kun ei ole. Mulla on varaa kyllä. Mies auttaa kykyjensä mukaan. Mua sattuu vaan tänään harmittamaan tää kaikki, tunteet heittää vuoristorataa. Näköjään ei kannattais avautua ikinä kellekkään. Kauheaa jankkaamista ja paskaa niskaan vaan ku ei tee niinkö muut haluaa..
Mä en hoida vauvan isää millään tavalla, ainut mitä mä teen hänen puolestaan on, että vien lapsen hänelle sinne sitten kun molemmille sopii ja toki useimmiten olen itsekin paikalla. Mutta mitään hänen asioitaan en hoida! Miten tästä voisi tilannetta enään parantaa? Miten muka tuen miehen juomista?? Kysynpä vain...
-Aloittaja
Tuet juomista sillä kun mahdollistat vastuusta vapaan elämän... Ei tarvitse laittaa rahaa tai aikaa lapseen, muuta kuin jos joskus sattuu huvittamaan! Teet sen kaiken miehen puolesta jotta hän voi olla kuin "Ellun kana"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuet juomista sillä kun mahdollistat vastuusta vapaan elämän... Ei tarvitse laittaa rahaa tai aikaa lapseen, muuta kuin jos joskus sattuu huvittamaan! Teet sen kaiken miehen puolesta jotta hän voi olla kuin "Ellun kana"...
Ihan turhaan yrität syylistää.. Ja on muute tosi ilkeetä niin edes tehdä! Ensinnä, siihen miten paljon aikaa eksä laittaa lapseen en voi vaikuttaa ja toisekseen, ihminen jolla ei oo varaa maksaa elatusta ei joudu sitä muutenkaan henkilökohtaisesti siinä hetkessä maksamaan vaan sen maksaisi Kela joten miten MINÄ oon nyt joku hemmetin pahis....
Ja oikeesti. Mä oon ihan elävä tunteva ihminen täällä ruudun takana. Mun aamu alkoi sillä että vauva oli paskonu ohi vaipasta ja levittäny sen paskan pitkin sänkyä, naamaa ym. Ja päivä "senkun parani" vaan tosta! Että haistakaa jo oikeesti, kun haluatte tehdä toiselle vaan pahan mielen... Ja joo, tiedän et tää on netti jne. Mut kun ei mulla oikee oo muutakaan kanavaa purkaa tätä surkeaa oloa... :/
- Aloittaja (joka muuten poltti uunissa just iltapalansa, vittt*%*€)
Jos sä ottaisit ne elarit jotka sulle KUULUU (vaikka kelan maksamana) niin sä voisit asua jossain muualla kuin siinä hikisessä kaksiossa). Kohta sun penska menee päivähoitoon ja se ei ole mitenkään ilmaista. Jos tarvitset jotain yhteiskunnan tukia niin elarit lasketaan sulle tuloksi vaikket niitä olisi vaatinutkaan. Pärjäät ehkä nyt kun pentu ei kuluta mitään, mutta et myöhemmin samalla tavalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sä ottaisit ne elarit jotka sulle KUULUU (vaikka kelan maksamana) niin sä voisit asua jossain muualla kuin siinä hikisessä kaksiossa). Kohta sun penska menee päivähoitoon ja se ei ole mitenkään ilmaista. Jos tarvitset jotain yhteiskunnan tukia niin elarit lasketaan sulle tuloksi vaikket niitä olisi vaatinutkaan. Pärjäät ehkä nyt kun pentu ei kuluta mitään, mutta et myöhemmin samalla tavalla
Mun lapsi ei ole mikään pentu. Ja jos tilanne myöhemmin muuttuu, voin sopia elareista. Nyt ei kuitenkaan ole tarvetta. Ja tää "hikinen kaksio" on kuitenkin mun koti vaikka ärsytyksissäni katkeruus nousee pintaan, että joutui omakotitalosta pottumaineen, pois muuttamaan. Muutama satanen lisää tähän, en saisi sen kummempaa asuntoa. Ja sitäpaitsi tää 61 neliötä on ihan tarpeeksi mulle ja vauvalle. Minkä ihmeen takia on pakko päästä pätemään? "joo sössön sössön sää tarviit ihan väkisin jonkun hikisen satkun elareita koska me kaikki muutki yyhoot se vaaditaan miehiltä käsi ojossa"
Hus, mene pois pahanilman lintu!
- Aloittaja
Sä et varmaan oo hakenut Kelalta myöskään sitä yh-korotusta lapsilisään kun et tarvii :D
Vierailija kirjoitti:
Sä et varmaan oo hakenut Kelalta myöskään sitä yh-korotusta lapsilisään kun et tarvii :D
Itseasiassa olen hakenut. Mutta mä en tajua miks kaikki takertuu tähän raha-asiaan? Jos se ei mua vaivaa niin miks sen pitäis teitä muita vaivata?
- Aloittaja
Eukko kirjoitti:
Mä en ymmärrä - mitenniin mä en tee _mitään_ asioiden hyväksi?? Siis joku x summa rahaako korvaa isän vastuun? Mua ei kiinnosta rahallinen vastuu. Toivoisin että haluaa säilyttää yhteyden lapseensa. Pidän sitä sata triljoonaa kertaa tärkeämpänä tilanteessa jossa minulla on varaa elättää lapseni ilman rahallista tukea mieheltä. Ja siis kyllä mies KUN on selvänä, käy kaupassa ja tuo mm vaippoja ja ruokaa meille, pyyteettömästi ja puhtaasta hyvästä tahdosta. Tulee paljon parempi mieli kaikille ku jostain satasista jotka hampaat irvessä maksetaan tilille...
Se mitä minä teen asioiden hyväksi on, että oon tehny miehelle mahdollisimman helpoksi nähdä lastaan ja olla avuks. Ja ollut mahdollisimman ymmärtäväinen ja aatellu asiat järjen kannalta.
- Aloittaja
Siis mikä on ongelma jos mies on niin ihana ja tapaa lastaan säännöllisesti, tuo vaippoja jne. ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan mahdollistat miehen päihdeongelman, koska annat hänelle kaikki vapaudet etkä vaadi mitään, edes säännöllisiä tapaamisia tai elatusta. Sitten harmittelet, kun mies ei ota itse vastuuta. Vaadi vastuuta, niin jokin voi muuttua.
T. Masentuneen äidin tytär
Ihan jos suoraan sanon niin haista home :D mä en ole sun tytär enkä uhriudu tai ruoki masennusta näin. Enkä ole läheisriippuvainen. Nämä jutut on ihan selvillä, käyn sekä toimintaterapeutin että perhepsykologin juttusilla joka viikko. Mua vaan sattuu harmittamaan tää asia eikä se harmistus muutu siitä paremmaksi jos tapaamiset edelleen harvenee ja välit huononee. Tiedän myös lähipiiristä, että elareista ym riidellään ja sekös sit vasta harmittaakin!
Taitaa palstamammoille vaan ottaa koville että en tartte elatusapua. Vai miksi siitä nyt tehdään tän jutun pointti? Mulle jää pakollisten menojen jälkeen 900€ kk ruokaan ja muuhun, joten en oikeasti tartte jotain pikkuhiluja pilaamaan välejä...
- Aloittaja
Lasten elatukseen voidaan puuttua myös ulkopuolisten toimesta.
Millä perusteella muka? Tottakai jos jotain on pielessä mut kun ei ole. Mulla on varaa kyllä. Mies auttaa kykyjensä mukaan. Mua sattuu vaan tänään harmittamaan tää kaikki, tunteet heittää vuoristorataa. Näköjään ei kannattais avautua ikinä kellekkään. Kauheaa jankkaamista ja paskaa niskaan vaan ku ei tee niinkö muut haluaa..
Mä en hoida vauvan isää millään tavalla, ainut mitä mä teen hänen puolestaan on, että vien lapsen hänelle sinne sitten kun molemmille sopii ja toki useimmiten olen itsekin paikalla. Mutta mitään hänen asioitaan en hoida! Miten tästä voisi tilannetta enään parantaa? Miten muka tuen miehen juomista?? Kysynpä vain...
-Aloittaja
Miten muka tuet miehen juomista... No lapsen tapaamiset järjestät niille hetkille, kun hän (toivottavasti ainakin...) viitsii olla juomatta ja jopa vaivautuu haluamaan nähdä lastaan.
Itse toki tekee päätöksen juomisesta, mutta säännölliset tapaamisajat lastenvalvojalla ja sitten sen jälkeen mies itse vastuuseen lapsensa tapaamisesta, jos menee kuppi muksun edelle, niin se on hänen oma valintansa.
Hyvä ap, kun jaksat pitää puoliasi täällä. Ikävä tilanne jos sinulla ei ole siellä ystäviä, joiden kanssa keskustella.
Jos olisit minun ystäväni, toivoisin että suuntaisit katseen eteenpäin ja ottaisit kunnon henkisenkin pesäeron exääsi. Minusta ymmärrät häntä aivan liikaa. Kerroit, että hän on haukkunut sinua, vastuu lapsesta on sinulla 100 % jne. Ei tuollainen ole kovin hyvä mies. Eikä tuollaista käytöstä saa katsoa läpi sormien. Riippuvuuksista huolimatta hän on aikuinen ihminen, joka on yhtä vastuullinen omasta elämästään, tekemisistään, parisuhteestaan ja lapsensa elämästä, kuin sinäkin.
Ymmärrän ettet halua rikkoa välejä mieheen. Mutta sinuna muuttaisin kauemmaksi ja sopisin lapsenhoito kuviot säännöllisiksi. Pääsisit aloittamaan vauvan kanssa uutta elämää. Älä ainakaan jää odottamaan että exä muuttuu, jooko. Ymmärrän myöskin katkeruutesi exää kohtaan. Varmasti tuntuu siltä, että toinen ottaa nyt rusinat pullasta jne. Mutta haluaisitko vaihtaa paikkoja miehen kanssa, joka elää elämänsä rillutellen, huolehtimatta asioista ja ennenkaikkea maailman tärkeimmästä asiasta, lapsestansa, enpä usko.
Luulen, että ainoa tie saada asioihin muutosta, on tehdä se itse. Vaikka on vaikeaa luoda uusia ystävyyssuhteita, yritä saada edes kavereita. Harrastuksista, äitikerhoista, töistä, mistä vaan, kunhan teet sen. Olet vielä nuori ja elämää on paljon edessä. Älä jää tähän tilanteeseen, ettet katkeroidu. Exäsi on tiensä "valinnut". Sinä valitset omasi. Kaikkea hyvää!
Sä tulet pettymään ja itkemään tuon miehen takia vielä monta monta monta kertaa tulevien vuosien aikana. Sinnittelet kiinni hänessä, koska sinulla ei ole muita sosiaalisia suhteita. Kuitenkin parasta olisi että aloittaisit itsenäisen elämän ja keskittyisit lapseesi. Yritä saada kavereita, mene perhekerhoihin ja harrastuksiin, joissa on pienten lasten äitejä. Etsi elämään kivaa sisältöä.
Älä enää ajattele lapsesi isää MIEHENÄSI. Hän on jo todistanut, ettei häneen voi luottaa eikä häneen voi tukeutua. On erittäin hyvä, että olet jo muuttanut pois. Nyt vaan elarit kuntoon.