Tilanne eksän kanssa käy hermoille, mistä tukea?

Eteenpäin sanoi mummo lumessa! Uusi elämä ja uusi mies sulle. Aloita vaikka nettitreffeistä. Pääset miettimästä alkoholisti exää. Kavereita nyt heti kehiin yh-kerhoista tai vastaavista. Perhekerhoista muita pienten lasten äitejä. Sä selviät. Pääset vielä raittiin miehen vaimoksi ja pari muksua lisää kun nuori olet!!

Minusta ne säännölliset tapaamiset tukevat suhdetta paremmin koska silloin on syy olla juomatta että näkee lapsen. Mikää ei estä tapaamasta niiden lisäksi jos haluaa. Mutta ei niin että "olen tänään kännissä ja huomenna moikkaan lasta." Sitä huomista ei jossain kohtaa tule kun riippuvuus vie. Tapaamisilla mies on vaikka keskiviikot juomatta kun tapaaminen on sovittu siihen iltaan. Silloin on myös syy raitistua että saa olla lapsen kanssa enemmän.

Maksut on minusta ihan se ja sama. Mutta muista nauttia ajasta lapsen kanssa. Niitä hetkiä ei saa takaisin enää kun lapsi kasvaa ja muuttuu koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan muutaman vuoden vanhenet niin osaat ajatella vähän itseäsikin. Onkohan sulla jonkin asteinen läheisriippuvuus?

Eli jos en suin päin raivoa ja hylkää (avio)miestä ja lapsen isää, kun hän sairastuu vuosien yhdessäolon jälkeen, olen keittiöpsykologien mielestä läheisriippuvainen? :D

Mielestäni se, että muutin kuitenkin pois huonosta suhteesta, huolimatta siitä etten pidä miestäni automaattisesti huonona, kertoo jo sen etten ole läheisriippuvainen. Olen vain ymmärtäväinen ja empatiakykyinen järkevä ihminen, joka sattuu olemaan yksinäinen oman henkisen jaksamisen vuoksi..

-Aloittaja

No se, ovatko alkoholismi ja peliriippuvaisuus sairauksia, on vähän mielipidekysymys. Ainakin ne ovat itse hankittuja. Ja niistä on mahdollista parantua itse päättämällä ja tekemällä tarvittavat asiat.

Eli tilanne ei ole sama kuin jos mies olisi täysin tahtomattaan sairastunut johonkin jolle ei voi mitään.

Kyllä tuossa miehellä on paljon päätösvaltaa omaan käyttäytymiseensä. Se, että sinä sallit ja ymmärrät sen kaiken ei ole hyvä eikä järkevä asia kenellekkään.

Olet ns. miehen "enabler".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noo, kannattiko se vastuuntuntoinen ja "mut huomioonottava" reilusti vanhempi mies? :)

Oletat väärin, mitä lie oletatkin.. Riippuvuus voi koskettaa ketä tahansa. Kukaan ei ole immuuni sille. Ja mies on 5v vanhempi, mielestäni ei ole mitenkään iso ikäero näin päin. (mies 29 ja mä 24)

- Aloittaja

Sinulla on kyllä väärä käsitys riippuvuudesta, ei se noin vain "tule" kuin joku flunssa ilman että siihen voisi vaikuttaa. Kyllä ihmisellä on siihen erittäin paljon vaikutusvaltaa, ensinnäkin siihen, antaako riippuvuuden kehittyä itselleen ja sitten siihen, tekeekö aktiivisesti töitä päästäkseen siitä eroon. Se kun on juttu, josta voi päästä eroon.

Ei riippuvuus ole mikään flunssa jolle ei mitään voi ja johon vain "sairastutaan". Kyllä se on ihan ihmisen omista päätöksistä kiinni.

Mies on nyt saanut sinut uskomaan satuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noo, kannattiko se vastuuntuntoinen ja "mut huomioonottava" reilusti vanhempi mies? :)

Oletat väärin, mitä lie oletatkin.. Riippuvuus voi koskettaa ketä tahansa. Kukaan ei ole immuuni sille. Ja mies on 5v vanhempi, mielestäni ei ole mitenkään iso ikäero näin päin. (mies 29 ja mä 24)

- Aloittaja

Sinulla on kyllä väärä käsitys riippuvuudesta, ei se noin vain "tule" kuin joku flunssa ilman että siihen voisi vaikuttaa. Kyllä ihmisellä on siihen erittäin paljon vaikutusvaltaa, ensinnäkin siihen, antaako riippuvuuden kehittyä itselleen ja sitten siihen, tekeekö aktiivisesti töitä päästäkseen siitä eroon. Se kun on juttu, josta voi päästä eroon.

Ei riippuvuus ole mikään flunssa jolle ei mitään voi ja johon vain "sairastutaan". Kyllä se on ihan ihmisen omista päätöksistä kiinni.

Mies on nyt saanut sinut uskomaan satuja.

Mies ei ole mulle näitä "satuja" kertonut. Nää on ihan mun (perhe)psykologin, toimintaterapeutin, psykiatrian erikoislääkäri ja psyk.osaston sosiaalityöntekijän kanssa yhdessä pähkäiltyjä juttuja. Ovat kanssani samaa mieltä riippuvuuksien syntytavoista ja siitä, että joillain voi jo yksi käyttökerta laukaista riippuvuuden, sillä jotkut ovat alttiimpia ja tietysti myös jotkin elämäntilanteet altistavat riippuvuuksien kehittymiselle! Mutta kukaan ei ole immuuni. Kuka vain voi sairastua, ja sitä ei ymmärrä kuin sellainen joka on läpikäynyt näitä juttuja, nähnyt omassa elämässä..

Samoin on masennuksen kanssa. On oikeasti helppo sanoa että "lähde ulos" (käyn jokapäivä puistossa ja lenkillä, satoi tai paistoi), "mene mammatreffeille" (olen kokeillut, valtavaa ahdistusta), "puhu terapeutille" (kyllä, puhun vähintään kerran viikossa, mutta tarvitsee ihminen muutakin), "älä järjestä tapaamisia miehen kanssa" (ok, en järjestä - jolloin mies katkeroituu, saa taas hyvän syyn juoda ja syyttää siitä minua ja tapaamiset harvenee - lapsi ikävöi ja paskimmassa tapauksessa vieraantuu isästään niin ettei heitä voi jättää kahdestaan - jolloin se vähäkin oma aikani poistuu enkä saa hetkeäkään lepoa) "muuta kauemmaksi" (miehen sijainti ei ollut ainoa syy asunnon valintaan, myös loistava hinta-laatu suhde ja ihana, tuttu asuinalue luonnon läheisyydessä mutta vain 3km keskustasta, on autottomalle masentuneelle kyllä loisto valinta) "vaadi elatusmaksut" (jos vaadin jotain mitä en tarvitse, teen sen mielestäni väärin perustein kun haitat (lapselleni) on todellakin isommat kuin hyödyt. Tämän lisäksi, elatusmaksuttomuuden ei tarvitse olla lopullinen päätös, vaan sitä voi muokata tilanteen mukaan - sosiaalityöntekijä ja perheterapeutti on antanut hyväksyntänsä päätökselleni)

Ja. Niin. Edelleen.

Tän keskustelun pointti oli saada purkaa omaa pahaa oloa.. Vaikka kyllähän se on sitä jollain tapaa tehnytkin. Nyt kun teille perustelen valintojani niin vakuutun entisestään siitä että ratkaisuni ovat oikeita, vaikkakin raskasta on. Ja olen edelleen vakuuttunut siitä että jokin kirjallinen sopimus tapaamisista (entäs jos itse haluan poiketa siitä?) ja elatusrahat vain hankaloittaisi tilannetta ja tekisi elämäni entistä raskaammaksi.

-Aloittaja

Masentuneen äidin tytär puhuu asiaa!

Tavallaan ymmärrän ap:n tilanteen.

Surullista tässä on se, että mies ei ITSE halua oma-alotteisesti tukea omaa lastaan taloudellisesti. En mäkään lähtisi pennosista tappelemaan, hyvä isä ymmärtäisi maksaa ne ihan oma-alotteisesti.

Seuraile tilannetta, mihin se kehittyy.

Ehkä miehen silmät avautuu hetken päästä, joillakin on vähän pidemmät piuhat.

Mutta jos tilanne kehittyy lapsen kasvaessa siihen, että isä lupaa ja jatkuvasti pettää lapsen ja sinun luottamuksen niin siihen tilanteeseen et voi jäädä. Jos jäisit, olisit huono äiti. Jatkuvat hylkäämisen tunteet jättää lapseen ikuiset haavat.

Ehkä, jos hyvin käy niin mies löytää syyn lopettaa juomisen. Siihen ei pysty kukaan vaikuttamaan, se täytyy lähteä alkoholistista itsestään. Monelle ei riitä se oma lapsi raitistumiseen, pitkäksi aikaa et voi jäädä noin lähelle tilannetta seuraamaan. Et itsesi takia, ja ennenkaikkea pienen lapsesi takia.

Mieskin on vielä nuori. Kuluu pari vuotta, niin miehellä on uusi nainen. He matkustavat yhdessä, käyvät ulkona syömässä ja tapaavat ystäviä. Ostavat hienon auton, kenties teettävät remontin talossa. Kun heille sopii, he ottavat lapsen viikonlopuksi ja käyvät näyttävässä häntä anoppilassa ja vierailevat perheenä ystävien luona. 

Näin se vaan menee eroperheissä, lapsi on kummankin vanhemman lapsi. 

Mitä arvelet AP, oletko vielä silloinkin sitä mieltä, että mies saa tavata lasta silloin kun haluaa? Mies ei välitä sinusta, hänellä on uusi nainen jota hän rakastaa ja he yhdessä hoitavat lasta tapaamisilla.

Oletko yhä sitä mieltä, että elareita ei tarvitse maksaa, vaikka lapselle kuuluvat elarit menevät pariskunnan matkoihin ja mukavaan elämään?

Eukko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuki lastenvalvojalta!

Annat siis alkoholisti exän määrätä elämästäsi ja olet hänen käytettävissä, kun hän haluaa. Annat juoda lapsen elatusrahat, kun et niitä huoli.

Älä ole surkea lapanen. Lastenvalvojalle aika ja viralliset tapaamisajat ja lapselle elatusmaksu. Homma niin, että toimitte lapsen ehdoilla, ei alkoholistin.

Itse olen halunnut tietysti monet asiat näin, ja ymmärrän että mies ei osaa sitä arvostaa koska on niin riippuvuuksiensa riivaama mutta saahan mua harmittaa.. Loppujen lopuksi tilanne on näin varmasti parhain mitä se vois olla! Se, että mua haukutaan surkeaks lapaseks kun ajattelen vain kaikkien parasta (lapsen ensin, tietysti omaakin ja miehen ja lapsen suhdetta), on jotenkin hurjaa... En mä ole käskystä näitä tehny vaan ihan omaa ideaa enimmäkseen.

On mielestäni lapsen edun mukaista että mun ja eksän välit säilyy sopuisina, kun lastenvalvoja ja kaikenlaiset sopimukset ja elarit sais vaa miehen vetäytymään enemmän? Ja sen lisäks mulla ei olis sitä vähää omaa aikaa mitä nyt - ulkopuolinen lastenhoitaja ei tule kysymykseenkään erinäisistä syistä.

-Aloittaja

Sopimukset ja elarit sais miehen vetäytymään entistä enemmän ja sinua ei saa haukkua lapaseksi?

Ensinnäkin olet läheisriippuvainen etkä osaa ajatella järkevästi. Mies on lapsesi isä mutta ei yhtään mitään sinulle. Ihan ventovieras ihminen joka sinun sen vuoksi on helppo jättää taakse. Lapsi ei tarvitse juoppoa isää pilaamaan elämään tuomaam pelkoa riitaa rahattomuutta. Ja mies on juoppo ja se vain pahenee ajan kanssa jos ei raitistu. Sinä tai lapsi ette voi asialle mitään.

Hae yksinhuoltajuus ja ne elarit mieheltä ja perintään jos ei maksa ja muura lapsen kanssa kauaa hittoon.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän ap:n tilanteen.

Surullista tässä on se, että mies ei ITSE halua oma-alotteisesti tukea omaa lastaan taloudellisesti. En mäkään lähtisi pennosista tappelemaan, hyvä isä ymmärtäisi maksaa ne ihan oma-alotteisesti.

Seuraile tilannetta, mihin se kehittyy.

Ehkä miehen silmät avautuu hetken päästä, joillakin on vähän pidemmät piuhat.

Mutta jos tilanne kehittyy lapsen kasvaessa siihen, että isä lupaa ja jatkuvasti pettää lapsen ja sinun luottamuksen niin siihen tilanteeseen et voi jäädä. Jos jäisit, olisit huono äiti. Jatkuvat hylkäämisen tunteet jättää lapseen ikuiset haavat.

Ehkä, jos hyvin käy niin mies löytää syyn lopettaa juomisen. Siihen ei pysty kukaan vaikuttamaan, se täytyy lähteä alkoholistista itsestään. Monelle ei riitä se oma lapsi raitistumiseen, pitkäksi aikaa et voi jäädä noin lähelle tilannetta seuraamaan. Et itsesi takia, ja ennenkaikkea pienen lapsesi takia.

Juu, ainoastaan sillä erotuksella että mies kyllä nimeomaan oma-aloitteisesti käy kaupassa, ostaa lapselle vaippoja, ruokaa yms. Esim. Viilennettävän purulelun osti (pyytämättä, kysymättä, työkaverinsa oli kertonut että heillä toimi hampovalle!). Mun mielestä tämmöinen on enemmän elatukseen osallistumista kuin se että minä saan jonkun x summan rahaa tilille.. Ja painotan edelleen, että tää on meidän yhdessä SOPIMA juttu, että mennään toistaseks näin. Eikä mitään riitaa puolin tai toisin ole siitä ollut. Kumpikaan ei koe mukavaks sitä että mentäis lastenvalvojan puheille koska kaikki toiminu loistavasti nyt näin. Erijuttu, jos jompikumpi kokee että homma ei enään toimi ja sopua ei synny.

Joku toinen kirjoitti että mitäs sitten jos mies löytää uuden naisen. No toistaseksi ainakaan asiasta ei ole "pelkoa", ja enemmän pelkäisin sittenkin että tapaamiset vauvan kanssa harvenisivat. Mies siis haluaisi minut takaisin. Ja vaikka niin kävisi, että uusi nainen löytyisi ja heidän elämä olisi ihanaa, en usko että alentuisin ikinä sellaiseksi sekopää-eksäksi joka evää lapsen ja kiristää rahaa mieheltä. Ja voinhan minäkin löytää ihanan puolison yms. Joten miksi olisi syytä katkeroitua. Ja tapaamiset järjestäisin ihan samalla tavalla vaikka uusi olisi kuvioissa. Ei se poista lapsen tarvetta isään, jos isällä on uusi vaimo

-Aloittaja

Koen ymmärtäväni sinua, aloittaja, hyvin. Johtunee siitä, että olen joutunut asumaan ja elämään alkoholiriippuvaisen kanssa. Olet mielestäni tehnyt viisaasti muuttaessasi omaan asuntoon lapsen kanssa. Näin järjestit itsellesi ja lapsellesi jaksamista. Koska tietyllä tavalla joudut kuulostelemaan, millaisella "tuulella" ex-miehesi riippuvuuksiensa suhteen käy ja ottamaan sitten ne hyvät hetket vastaan, kun ne tulevat. Eikö? Ja teet tämän yhteisen lapsen vuoksi, et niinkään itsesi. Tämä on tämän hetken ratkaisu ja toimii siihen asti kunnes jokin olosuhteissa olennaisesti muuttuu.

Kerroit, että saat keskusteluapua omaan masennukseesi. Se on hyvä, koska uskon, että saat sitä kautta rakentavampaa keskustelua kuin täältä. Toivottavasti pystyt pikku hiljaa alkaa rakentaa omaa sosiaalista verkkoa. Joku ehdottikin kerhoihin lapsen kanssa menemistä. Tee niin, jos voit. Onko kaupungissasi perheiden tukihenkilötoimintaa? Jos on, niin sellaisen kautta voi hakea aikuista tukihenkilöä, joka tapaa sinua ja lasta säännöllisesti arjessa.

Vierailija kirjoitti:

Koen ymmärtäväni sinua, aloittaja, hyvin. Johtunee siitä, että olen joutunut asumaan ja elämään alkoholiriippuvaisen kanssa. Olet mielestäni tehnyt viisaasti muuttaessasi omaan asuntoon lapsen kanssa. Näin järjestit itsellesi ja lapsellesi jaksamista. Koska tietyllä tavalla joudut kuulostelemaan, millaisella "tuulella" ex-miehesi riippuvuuksiensa suhteen käy ja ottamaan sitten ne hyvät hetket vastaan, kun ne tulevat. Eikö? Ja teet tämän yhteisen lapsen vuoksi, et niinkään itsesi. Tämä on tämän hetken ratkaisu ja toimii siihen asti kunnes jokin olosuhteissa olennaisesti muuttuu.

Kerroit, että saat keskusteluapua omaan masennukseesi. Se on hyvä, koska uskon, että saat sitä kautta rakentavampaa keskustelua kuin täältä. Toivottavasti pystyt pikku hiljaa alkaa rakentaa omaa sosiaalista verkkoa. Joku ehdottikin kerhoihin lapsen kanssa menemistä. Tee niin, jos voit. Onko kaupungissasi perheiden tukihenkilötoimintaa? Jos on, niin sellaisen kautta voi hakea aikuista tukihenkilöä, joka tapaa sinua ja lasta säännöllisesti arjessa.

Ihanaa että täällä saa edes jokusen asiallisen vastauksen, kiitos :)

-Aloittaja

Ap. Mitä haluat itse? Missä tilanteessa haluat olla vuoden päästä? Mikä estää sinua elämästä onnellista elämää? Mikä tekee elämäsi raskaaksi? Mitä voit tehdä NYT helpottaaksesi elämääsi? Mitä voit tehdä NYT saavuttaaksesi toivomasi tilanteen tulevaisuudessa? Kun olet ottanut ensimmäisen askeleen haluamaasi elämää tai muutosta kohti, mieti mikä on seuraava askel.

Ei tarvitse tähän vastata.

Eukko kirjoitti:

Mä en ymmärrä - mitenniin mä en tee _mitään_ asioiden hyväksi?? Siis joku x summa rahaako korvaa isän vastuun? Mua ei kiinnosta rahallinen vastuu. Toivoisin että haluaa säilyttää yhteyden lapseensa. Pidän sitä sata triljoonaa kertaa tärkeämpänä tilanteessa jossa minulla on varaa elättää lapseni ilman rahallista tukea mieheltä. Ja siis kyllä mies KUN on selvänä, käy kaupassa ja tuo mm vaippoja ja ruokaa meille, pyyteettömästi ja puhtaasta hyvästä tahdosta. Tulee paljon parempi mieli kaikille ku jostain satasista jotka hampaat irvessä maksetaan tilille...

Se mitä minä teen asioiden hyväksi on, että oon tehny miehelle mahdollisimman helpoksi nähdä lastaan ja olla avuks. Ja ollut mahdollisimman ymmärtäväinen ja aatellu asiat järjen kannalta.

- Aloittaja

En ole lukenut koko ketjua läpi, ja varmaan joku on tästä jo kommentoinutkin, mutta tiedäthän wukko, että ex-ukkos rahat menevät viinaan jos ei maksa elareita. Onko turhempaa nähty? Eikä sinulla ole oikeutta olla niitä rahoja vastaanottamatta, ei niitä sinulle ole tarkoitettu vaan lapselles. Jos et itse rahoja tarvitse, niin avaat vauvalle pankkitilin jonne kertyvät. 150e/kk x 12kk x 18v ei ole mikään pikkusumma. Lapsesi voi näillä rahoilla vaikka ostaa oppikirjoja, kustantaa ajokortin, maksaa ensimmäisen takuuvuokransa tai vaikka lähteä interreilaamaan. Olis vähän parempi kohde kuin ukkos viinankäytön tukeminen.

Vierailija kirjoitti:

Eukko kirjoitti:

Mä en ymmärrä - mitenniin mä en tee _mitään_ asioiden hyväksi?? Siis joku x summa rahaako korvaa isän vastuun? Mua ei kiinnosta rahallinen vastuu. Toivoisin että haluaa säilyttää yhteyden lapseensa. Pidän sitä sata triljoonaa kertaa tärkeämpänä tilanteessa jossa minulla on varaa elättää lapseni ilman rahallista tukea mieheltä. Ja siis kyllä mies KUN on selvänä, käy kaupassa ja tuo mm vaippoja ja ruokaa meille, pyyteettömästi ja puhtaasta hyvästä tahdosta. Tulee paljon parempi mieli kaikille ku jostain satasista jotka hampaat irvessä maksetaan tilille...

Se mitä minä teen asioiden hyväksi on, että oon tehny miehelle mahdollisimman helpoksi nähdä lastaan ja olla avuks. Ja ollut mahdollisimman ymmärtäväinen ja aatellu asiat järjen kannalta.

- Aloittaja

En ole lukenut koko ketjua läpi, ja varmaan joku on tästä jo kommentoinutkin, mutta tiedäthän wukko, että ex-ukkos rahat menevät viinaan jos ei maksa elareita. Onko turhempaa nähty? Eikä sinulla ole oikeutta olla niitä rahoja vastaanottamatta, ei niitä sinulle ole tarkoitettu vaan lapselles. Jos et itse rahoja tarvitse, niin avaat vauvalle pankkitilin jonne kertyvät. 150e/kk x 12kk x 18v ei ole mikään pikkusumma. Lapsesi voi näillä rahoilla vaikka ostaa oppikirjoja, kustantaa ajokortin, maksaa ensimmäisen takuuvuokransa tai vaikka lähteä interreilaamaan. Olis vähän parempi kohde kuin ukkos viinankäytön tukeminen.

No olis kannattanu lukee aiempia kommentteja niin tietäisit että mä oon tän asian käyny läpi ihan sosiaalityöntekijän kanssa jonka mukaan myös ok.

Ei mies niitä rahoja juo. Sillä on ihan muut rahat juomiseen ja pelaamisee.

150€ kuussa on niin mitätön summa, että toistaseks pidän mieluummin mun ja miehen välit selkeinä näin ja varmistan siten että lapsella on kaksi vanhempaa.. Säästöt ja myöhemmän elämän kulut kustannetaan muualta kuin elatusavusta.

Antakaa jo oikeesti tuon elatusapu jutun olla! Mä en niitä oo toistaseks vaatimassa eikä mun todellakaan tarvitse (varmistettu juttu).

-Aloittaja

Kovasti tuntuu siltä että aloittaja on muuttanut pois siinä toivossa, että mies herää, raitistuu ja muuttuu. Ja sen jälkeen anelee perhettään palaamaan.

Mies ei kuitenkaan herännyt eikä raitistunut. Aloittajan (ristiriitaisten) puheiden mukaan mies on toisaalta onnellinen siitä että perhe lähti ja nyt saa keskittyä kunnolla tositakkauteensa eli ryyppäämiseen, ja toisaalta taas haluaisi aloittajan takaisin. Kumpi on totta?

Nyt aloittaja yrittää elää elämäänsä "vaiheessa", odotustilassa, sitku-moodilla, odottaen miehen raitistumista ja sitä odotellessa taipuen kaikkiin miehen oikkuihin.

Hyvän aikaa saa odotella.

Voisin lyödä vaikka vetoa, että aloittajalla ja exällä on vielä seksiäkin.

Mikäpä tämän suurempi lottovoitto alkoholistimiehelle!

Aloittaja ajattelee virheellisesti, että hän voisi tehdä lapsen puolesta sopimuksen, jossa kieltäytyy ottamasta vastaan elatusapua. Ei voi. Laissa lapsen elatuksesta säädetään yksiselitteisesti:

"Sopimus, jossa lapsen puolesta on luovuttu oikeudesta saada elatusapua vastaisuudessa, on mitätön" (3 luku 7 § 3 mom).

Elatusapu ei kuulu lapsen huoltajalle, vaan lapselle. Hänellä on siihen absoluuttinen oikeus, josta et voi huoltajana lapsen puolesta luopua. Jos et itse keksi mitään käyttöä elatusavulle, ohjaa se säästötilille odottamaan lapsen aikuistumista. Lapsen huoltajan on lapsen edunvalvojana valvottava, että lapsen oikeus saada elatusta toteutuu. Jos sinä AP et huoltajana hoida tätä nyt, asia voidaan riitauttaa jälkikäteen tuomioistuimessa ja elatusmaksut peritytyä takautuvasti. Muutenkin joudut jossain vaiheessa vahvistamaan lapsen huoltajuutta ja elatusta koskevat sopimukset lastenvalvojalla tai tuomioistuimessa, ja siinä vaiheessa tuo sopimasi ei tule menemään läpi, koska lapsella on oikeus saada minimissään elatustuen (n. 150 e/kk) verran elatusta. Jos lapsen isä ei pysty maksamaan sitä, sen maksaa KELA.

Säästät itsesi, lapsesi ja lapsen isän monelta hankaluudelta kun hoidat elatusta, huoltajuutta ja asumista koskevat virallisesti vahvistetut sopimukset kuntoon nyt etkä myöhemmin.

Palkitset juopon rentun pysymällä pienen lapsen kanssa lähistöllä eikä lapsen isä edes maksa OMASTA lapsestaan elatusmaksuja?

Luuletko, että miehen tilanne paranee, jos hän saa ryypätä myös lapsensa elatukseen tarvittavat rahat?

Eukko kirjoitti:

Huoh. Osaisinkohan selittää lyhyesti. Mieheni on siis alkoholisti ja peliriippuvainen, itsellä on kehittynyt vaikea masennus. Mies on kuitenkin "ihan ok" tyyppi, ja rakastan häntä hurjasti vaikka riippuvuudet onkin myrkyttänyt mielen. Meillä on 10kk ikäinen vauva.

Muutin vauvan kanssa pois kotoa jossa oltiin asuttu yhdessä 3,5vuotta, koska miehen riippuvuuksien aiheuttama taakka kävi liiaksi minulle - ne muutti miehen töykeäksi ja kylmäksi paskapääksi ja sain kuulla kuinka tyhmä, lihava, itsekäs, hullu (viitaten masennukseeni) olen, päivittäin. Noin suppeasti.

Nyt mun on vaikea jaksaa. Mies jäi asumaan omakotitaloa(an) ja muutin vauvan kanssa kaksioon. Valitsin asunnon sen perusteella että asutaan niin lähellä että vauva voi nähdä isäänsä vaikka päivittäin. Mä kannan vastuun tasan 100%. Mies on iloinen ja onnellinen, on aikaa ryypätä ja olla vaan rauhassa. Mä taas jouduin hikiseen kerrostalo kämppään pienen kanssa, joka muutoksesta hämillään ja itkee isänsä perään.. Mies voi valita näkeekö lasta miten ja milloin (kun tapaamaan ei voi pakottaa ja en halua vieraannuttaa toisistaan joten on suostuttava kun miehelle käy).

Ja pointti kai tässä on se että vituttaa! Siis se ettei mies kanna vastuutaan ja sai ikäänkuin lottovoiton kun pääsi meistä eroon ja saa olla huoleton ja vastuuton. Mutta samalla me ollaan aina siinä häntä varten kun huvittaa.. Ei maksa elatusmaksuja ja meillä oli (minun pyynnöstä) avioehto (jouduin puille paljaille, mut ei oo se pointti)... Sit omat ystävänikin on hylänneet, koska elämäntilanteet niin erit.. Tää rassaa mua kun en voi kenellekkään purkaa tätä huonoa mieltä, ns. paasata siitä kuinka ärsyttävä mies on! :(

Miksi teit lapsen tuollaiselle?

150€ kk voi olla sulle mitätön summa, mutta 18 vuoden aikana se tekee yli 32 000€... Ei taatusti olisi sydäntä mulla evätä lapseltani tuota rahaa, vain siksi että mies saa pistää sen kurkusta alas! Kallista on tuo välien pitäminen... Ilmeisesti ottaisi herneen nenään jos pitäisi maksaa?