Lue keskustelun säännöt.
Tilanne eksän kanssa käy hermoille, mistä tukea?
Eukko
23.07.2016 |
Huoh. Osaisinkohan selittää lyhyesti. Mieheni on siis alkoholisti ja peliriippuvainen, itsellä on kehittynyt vaikea masennus. Mies on kuitenkin "ihan ok" tyyppi, ja rakastan häntä hurjasti vaikka riippuvuudet onkin myrkyttänyt mielen. Meillä on 10kk ikäinen vauva.
Muutin vauvan kanssa pois kotoa jossa oltiin asuttu yhdessä 3,5vuotta, koska miehen riippuvuuksien aiheuttama taakka kävi liiaksi minulle - ne muutti miehen töykeäksi ja kylmäksi paskapääksi ja sain kuulla kuinka tyhmä, lihava, itsekäs, hullu (viitaten masennukseeni) olen, päivittäin. Noin suppeasti.
Nyt mun on vaikea jaksaa. Mies jäi asumaan omakotitaloa(an) ja muutin vauvan kanssa kaksioon. Valitsin asunnon sen perusteella että asutaan niin lähellä että vauva voi nähdä isäänsä vaikka päivittäin. Mä kannan vastuun tasan 100%. Mies on iloinen ja onnellinen, on aikaa ryypätä ja olla vaan rauhassa. Mä taas jouduin hikiseen kerrostalo kämppään pienen kanssa, joka muutoksesta hämillään ja itkee isänsä perään.. Mies voi valita näkeekö lasta miten ja milloin (kun tapaamaan ei voi pakottaa ja en halua vieraannuttaa toisistaan joten on suostuttava kun miehelle käy).
Ja pointti kai tässä on se että vituttaa! Siis se ettei mies kanna vastuutaan ja sai ikäänkuin lottovoiton kun pääsi meistä eroon ja saa olla huoleton ja vastuuton. Mutta samalla me ollaan aina siinä häntä varten kun huvittaa.. Ei maksa elatusmaksuja ja meillä oli (minun pyynnöstä) avioehto (jouduin puille paljaille, mut ei oo se pointti)... Sit omat ystävänikin on hylänneet, koska elämäntilanteet niin erit.. Tää rassaa mua kun en voi kenellekkään purkaa tätä huonoa mieltä, ns. paasata siitä kuinka ärsyttävä mies on! :(
Kommentit (80)
Ei kyse oo pakenemisesta elareiden suhteen, näin ollaan sovittu toistaseks jotta säilyis hyvä henki miehellä, eikä olis vaan sellanen olo että rahastan tai ettei se olis yks tekosyy lisää juoda yms. Ja en tarvitse elatusapua, että se ei oo sinänsä se pointti..
Ja mitenniin 10-kuinen tuskin ikävöi. Kyllä mä lapseni tunnen ja huomaan käytöksestä eri vivahteita. Väsyneenä on monesti isiä ikävä. Siihen auttaa kun katsotaan isän kuvaa tms, muttei ole tietenkään sama asia kuin että leikkisi tai sylittelisi isän kanssa.... Oon aika herkkä aistimaan toisten fiiliksiä, ehkä siks en ymmärrä tuollaista etteikö vauvalla olisi ikävä isäänsä.
-Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse ei ole siitä että sä tarttisit niitä elareita vaan kyse on siitä että isälläkin on VASTUU lapsensa elatuksesta. Mutta turha sun on valittaa jos et halua tehdä asioiden eteen mitään.
Mies on onnellinen, kun pääsi teistä eroon. Todella vastuullinen isä.
Hankala tilanne mut onneks sentään sait muutettua pois, sun ja lapsen parhaaksi se on. Ja joku päivä vielä helpottaa.
Kai sä tolla kokemuksella tiedät, että alkoholisti löytää aina syyn juoda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otat elarit ja hankit niillä apua lapsenhoitoon. Ei se ole mikään kruunu ettet ota niitä, miehen kuuluu kantaa vastuunsa.
Mä muuttaisin sellaiseen asuntoon, jossa itse haluan asua, varsinkin jos isä ei edes lähellä asumisesta huolimatta halua nähdä lasta usein. Jos isä ei pidä kiinni tapaamissopimuksista, hän on se joka itsensä vauvasta vieraannuttaa, et sinä.
Hienoa että haluat tukea lapsen ja isän suhdetta, mutta mieti että missä menee raja tukemisen ja kontrolloitavana olemisen välillä. Ei sekään oikein hyvä ole, jos tärkeimmät ihmiset lapsen elämässä ovat alkkis ja toinen, joka hyppää alkkiksen pillin mukaan. Pidä huoli itsestäsi, että jaksat pitää huolen lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä - mitenniin mä en tee _mitään_ asioiden hyväksi?? Siis joku x summa rahaako korvaa isän vastuun? Mua ei kiinnosta rahallinen vastuu. Toivoisin että haluaa säilyttää yhteyden lapseensa. Pidän sitä sata triljoonaa kertaa tärkeämpänä tilanteessa jossa minulla on varaa elättää lapseni ilman rahallista tukea mieheltä. Ja siis kyllä mies KUN on selvänä, käy kaupassa ja tuo mm vaippoja ja ruokaa meille, pyyteettömästi ja puhtaasta hyvästä tahdosta. Tulee paljon parempi mieli kaikille ku jostain satasista jotka hampaat irvessä maksetaan tilille...
Se mitä minä teen asioiden hyväksi on, että oon tehny miehelle mahdollisimman helpoksi nähdä lastaan ja olla avuks. Ja ollut mahdollisimman ymmärtäväinen ja aatellu asiat järjen kannalta.
- Aloittaja
Juu tietenkin! Mutta se syy en ole (koskaan ollutkaan) minä.. Jos voin jotenkin tukea lapseni isän taitistumista niin tietysti sen teen. Ei silti ole väärin toivoa että isä joskus viettäisi aikaa lapsen kanssa ihan fyysisesti niin että samalla saisin hengähtää..
- Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuki lastenvalvojalta!
Annat siis alkoholisti exän määrätä elämästäsi ja olet hänen käytettävissä, kun hän haluaa. Annat juoda lapsen elatusrahat, kun et niitä huoli.
Älä ole surkea lapanen. Lastenvalvojalle aika ja viralliset tapaamisajat ja lapselle elatusmaksu. Homma niin, että toimitte lapsen ehdoilla, ei alkoholistin.
Vierailija kirjoitti:
Tuki lastenvalvojalta!
Annat siis alkoholisti exän määrätä elämästäsi ja olet hänen käytettävissä, kun hän haluaa. Annat juoda lapsen elatusrahat, kun et niitä huoli.
Älä ole surkea lapanen. Lastenvalvojalle aika ja viralliset tapaamisajat ja lapselle elatusmaksu. Homma niin, että toimitte lapsen ehdoilla, ei alkoholistin.
Itse olen halunnut tietysti monet asiat näin, ja ymmärrän että mies ei osaa sitä arvostaa koska on niin riippuvuuksiensa riivaama mutta saahan mua harmittaa.. Loppujen lopuksi tilanne on näin varmasti parhain mitä se vois olla! Se, että mua haukutaan surkeaks lapaseks kun ajattelen vain kaikkien parasta (lapsen ensin, tietysti omaakin ja miehen ja lapsen suhdetta), on jotenkin hurjaa... En mä ole käskystä näitä tehny vaan ihan omaa ideaa enimmäkseen.
On mielestäni lapsen edun mukaista että mun ja eksän välit säilyy sopuisina, kun lastenvalvoja ja kaikenlaiset sopimukset ja elarit sais vaa miehen vetäytymään enemmän? Ja sen lisäks mulla ei olis sitä vähää omaa aikaa mitä nyt - ulkopuolinen lastenhoitaja ei tule kysymykseenkään erinäisistä syistä.
-Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noo, kannattiko se vastuuntuntoinen ja "mut huomioonottava" reilusti vanhempi mies? :)
Luehan tuo aloitusotsikkosi ja mieti mitä haet tällä aloituksellasi. Tukea pyydät, mutta mihin? Sulle annetaan ohjeistusta, mutta sanot kaiken olevan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luehan tuo aloitusotsikkosi ja mieti mitä haet tällä aloituksellasi. Tukea pyydät, mutta mihin? Sulle annetaan ohjeistusta, mutta sanot kaiken olevan hyvin.
Ai kaikki on hyvin kun masentuneella yhlla käy hermoille eksä.. Miehelle turha raivota koska voi sulkeutua ja katkaista yhteydet, ystäviä ei ole jotka kuuntelisi kun väsähtää ja terapeutit ja fyysiset neuvot ei oo se mitä haen. Eikö keskustelupalstalta saa hakea vertaistukee ja keskustelua joka helpottaa siihen ahdistukseen jota tunnen...
- Aloittaja
Onnittelut, että olet päässyt riippuvaisuuksien kanssa painivasta puolisosta eroon. Mielestäni hyvä ratkaisu! Varaa aika lastenvalvojalle ja selvittele elarit ja jos samalla saisitte sovittua isän ja lapsen tapaamisesta paperille jotain. Pitkällä tähtäimellä en suosittele, että olet todella joustava: teille käy kaikki, kun isä sormiaan napsauttaa (puhun osittain kokemuksesta). Tilanteeseenhan tulevaisuudessa vaikuttaa sinun työ/opiskelu yms. asiat. Lapselle ei myöskään ole hyväksi todella sekavat tapaamisajat, varsinkin kun hän kasvaa isommaksi. Saat varmasti järjestettyä sinulle ja vauvallesi hyvän elämän:-) Aikaa ja viitseliäisyyttä se toki vaatii ainakin aluksi. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Noo, kannattiko se vastuuntuntoinen ja "mut huomioonottava" reilusti vanhempi mies? :)
Oletat väärin, mitä lie oletatkin.. Riippuvuus voi koskettaa ketä tahansa. Kukaan ei ole immuuni sille. Ja mies on 5v vanhempi, mielestäni ei ole mitenkään iso ikäero näin päin. (mies 29 ja mä 24)
- Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Noo, kannattiko se vastuuntuntoinen ja "mut huomioonottava" reilusti vanhempi mies? :)
Ja kannatti! Mies on valtavan rakas vaikka nyt onkin tällainen ero jouduttu ottamaan ja opettanut mulle todella paljon empatiasta ja elämän arvaamattomuudesta (kuka tahansa voi sairastua, kaikesta silti voi selvitä jne)..
Sen lisäksi, ilman miestäni en olisi saanut tätä valtavan ihanaa vauvaani joka on rakkain asia elämässäni!
- Aloittaja
Kunhan muutaman vuoden vanhenet niin osaat ajatella vähän itseäsikin. Onkohan sulla jonkin asteinen läheisriippuvuus?
Vierailija kirjoitti:
Kunhan muutaman vuoden vanhenet niin osaat ajatella vähän itseäsikin. Onkohan sulla jonkin asteinen läheisriippuvuus?
Eli jos en suin päin raivoa ja hylkää (avio)miestä ja lapsen isää, kun hän sairastuu vuosien yhdessäolon jälkeen, olen keittiöpsykologien mielestä läheisriippuvainen? :D
Mielestäni se, että muutin kuitenkin pois huonosta suhteesta, huolimatta siitä etten pidä miestäni automaattisesti huonona, kertoo jo sen etten ole läheisriippuvainen. Olen vain ymmärtäväinen ja empatiakykyinen järkevä ihminen, joka sattuu olemaan yksinäinen oman henkisen jaksamisen vuoksi..
-Aloittaja
Elareita se ei pysty pakenemaan jos teillä on vahvistettu soppari. Jos ei ole niin hoida se asia kuntoon. 10 kuinen tuskin ikävöi.