Anoppi ei siedä saamatonta miniää.... eli minä!

Mulle tuli heti semmonen olo, että koko tämän aloituksen oikea syy - samoin kuin tuosta saamattomuudesta syyttämisen - on AP:n oma loukkantuminen siitä, että miniä ei ole vielä jaksanut tuoda vauvaansa hänelle näytille. Anoppi on jopa omat lomatkin ajoittanut vauvan syntymän kohdille. Se vähän särähtää korvaani.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli heti semmonen olo, että koko tämän aloituksen oikea syy - samoin kuin tuosta saamattomuudesta syyttämisen - on AP:n oma loukkantuminen siitä, että miniä ei ole vielä jaksanut tuoda vauvaansa hänelle näytille. Anoppi on jopa omat lomatkin ajoittanut vauvan syntymän kohdille. Se vähän särähtää korvaani.

Oli mahdollista ottaa loma lapsen syntymän kohdalle ja näin tein. Mikä tässäkin nyt on väärin?

En ole odottanut mitään vierailuja, se ei ole pointti kuin omassa päässäsi. Siitä ei ole kyse, vaan aidosta huolesta liiton suhteen. 

Tämä on tyypillinen esimerkki ketjusta, jossa hyökätään aloittajaa vastaan ihan periaatteen vuoksi. 

Oletteko tosiaan sitä mieltä, että vauvan syntymä antaa oikeuden heittäytyä täysin palveltavaksi keisarinnaksi ja tyynyillä makoilijaksi? 

Okei, jos olette tätä mieltä, niin älkää ihmetelkö jos miehet häipyvät maisemista. 

PS. olen myös kahden tyttären äiti ja lapsenlapsi on jo toinen. Vanhemmalla tyttärelläni on kaksivuotias lapsi. Eli en ole ainoan pojan ylihyysäävä, napanuoraa katkaisematon äiti, kuten on yritetty sitäkin esittää. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele! Onneksi sun ei tarvitse piitata asiasta pätkän vertaa!  Se on poikasi ja hänen vaimonsa bisnes. 

Mulle olisi kyllä ihan herttasen yks hailee. 

Onko lapsia? 

Harvassa ovat ne aikuistenkaan vanhemmat, joille lapsen asiat ovat "hertaasen yks hailee". Toki olen huolestunut nuoren perheen jaksamisesta. Mutta onhan kuukausi tietysti lyhyt aika. Ehkä miniä kohta reipastuu. Näin ei voi jatkua. 

Ja korostan, että apuani on pyydetty. Miniän oma äiti asuu kaukana, joten olen luonteva vaihtoehto, varsinkin kun olen nyt lomalla. 

ap

On lapsia. Poikiakin. Mutta olen varautunut siihen, että kun poika perustaa perheen niin se sitten hoitaa sen itse ts. vaimo hoitaa.  Mun osuuteni on sitten päättynyt. Olen varautunut siihen, että sen jälkeen tapaan vain pääasiassa poikaani. Niin paljon olen tätäkin palstaa lukenut ja siihen tulokseen tullut, että tuskin tulen miniän kanssa kuitenkaan juttuun. Jos se on yhtään sellainen likka kun monet täällä, niin mä juoksen karkuun siinä vaiheessa jos poika sellaisen akan ottaa. Tyttärien kanssa toivon saavani pysyä läheisimmissä väleissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli heti semmonen olo, että koko tämän aloituksen oikea syy - samoin kuin tuosta saamattomuudesta syyttämisen - on AP:n oma loukkantuminen siitä, että miniä ei ole vielä jaksanut tuoda vauvaansa hänelle näytille. Anoppi on jopa omat lomatkin ajoittanut vauvan syntymän kohdille. Se vähän särähtää korvaani.

Oli mahdollista ottaa loma lapsen syntymän kohdalle ja näin tein. Mikä tässäkin nyt on väärin?

En ole odottanut mitään vierailuja, se ei ole pointti kuin omassa päässäsi. Siitä ei ole kyse, vaan aidosta huolesta liiton suhteen. 

Tämä on tyypillinen esimerkki ketjusta, jossa hyökätään aloittajaa vastaan ihan periaatteen vuoksi. 

Oletteko tosiaan sitä mieltä, että vauvan syntymä antaa oikeuden heittäytyä täysin palveltavaksi keisarinnaksi ja tyynyillä makoilijaksi? 

Okei, jos olette tätä mieltä, niin älkää ihmetelkö jos miehet häipyvät maisemista. 

PS. olen myös kahden tyttären äiti ja lapsenlapsi on jo toinen. Vanhemmalla tyttärelläni on kaksivuotias lapsi. Eli en ole ainoan pojan ylihyysäävä, napanuoraa katkaisematon äiti, kuten on yritetty sitäkin esittää. 

ap

Mistä sinä todellisuudessa tiedät mitä siellä miniän ja pojan kotona tapahtuu? Mistä voit tietää ettei miniä hoida vauvaa kunnolla ja vaan makaa sängyllä? Vai onko nämä vain oletusta ilman todisteita. Mistä voit myöskään tietää ettei synnytyksessä tullut esim. pahoja repeämiä tms. jotka rajoittavat miniän liikkumista? 

Jollet ole asentanut salaa kameraa heidän asuntoonsa, et voi tietää mitä siellä todellisuudessa tapahtuu. 

Todellakin toivon tämän ketjun olevan provo, mutta mikäli ei ole niin lakkaa haukkumasta muita ja keskity saamaan oma mielenterveytesi kuntoon. Kukaan täysijärkinen ei ala tälläisiä kirjoittelemaan netissä omista perheenjäsenistään. 

Ap:n tapa puhua omasta huolestaan hieman kärkkäästi on vaikuttanut tämän ketjun kommentteihin. Avain kaikkeen tuli kuitenkin yhdessä ap:n kommentissa: miniä ei ole jaksanut vaihtaa vaippaa vauvalle vaan odottaa että mies tulee kotiin.

Ymmärrettävää ettei kaikkea jaksa, mutta yleinen passiivisuus ja voimattomuus kertoo kyllä että äidillä voi olla oikeasti ongelma jaksamisen kanssa. Synnytyksen jälkeinen masennus tms.

Mutta, voi olla oikeasti toinenkin syy.

 Ap on auttanut ja ajoittanut lomansa niin että voi olla perheelle avuksi. Vie heille ruokaa yms. On siis mukana perheen elämässä. Luulen että moni kommentoija täällä ei ymmärrä ilmiötä mistä ap puhuu.. Tai eivät suostu uskomaan että olemassa voi olla ihmisiä, jotka tilanteen tullen kieltäytyvätkin omasta vastuustaan ja heittäytyvät avuttomiksi. Se ei todellakaan tarkoita että yleisesti ottaen väsyneet äidit olisivat sellaisia. Mutta itsekin tunnen äidin, joka käyttäytyy kuin ap:n kuvailema äiti. Sellainen tyyppi joka voisi joku päivä tulla oven taa lapsensa kanssa, ojentaa sen mulle ja sanoo "en mä haluukaan, ota sää tää". Näitä ihmisiä on olemassa. Niitä jotka vauvan itkiessä uhriutuvat, sulkevat sen makuuhuoneeseen huutamaan ja istuvat itse sohvalla, oman vauvansa itkun uhrina: heidän elämänsä on nyt niin raskasta, että hänen vauvansakin kehtaa itkeä, hänen elämänsä on niin rankkaa. Kyseessä on ihmistyyppi joka ei ymmärrä vastuutaan. Samat tyypit olettaa, että isovanhemmilla ei ole muuta tekemistä kuin hoitaa heidän vauvaansa ja se on "isovanhempien normaalia rakkautta lasta kohtaan". Se että juoksutetaan 70-vuotiaita isovanhempia keskellä yötä taksilla hoitamaan vauvaa kun äiti ja isä eivät jaksa kuunnella lapsen itkua. Näitä ihmisiä on olemassa, halusitte uskoa tai ette. Ja apua ei tilanteeseen haeta, äiti pitää kiinni siitä että on psyykkisesti terve. Jotenkin ap:n tekstistä tuli se olo, että ei tässä mikään tavallinen äiti tavallisine synnytyksen jälkeisine väsymyksineen ole kyseessä. Kiinnitin huomiota noihin sanoihin "kuningatar" yms. Voimia ap! Muista omat rajasi. Ja seuraavalla lomalla sitten lähdet ulkomaille :)

Ennenhän naiset MUKA oli rautaa, lähes synnytettiin heinäpellola ja jatkettiin sitten samaten töitä..

Höpö höpö sinulle anoppi! Oma sisko oli kropan kanssa lähes 2kk kotona kun ne HORMOONIT nyt oli vähän sikin sokin eikä siinä kikaan laiska ollut. Parempi vaan että pysyt poissa hedän luolta ja varsinkin jos kyseessä on ensimmäinen muksu siinä on molemmilla todella paljon uuden opeteltavaa ja hämmennystä..eeli PERÄÄNNY!!

Onneksi minun anoppi ei ole tuollainen hirviö! Hyi olkoon!

Vierailija kirjoitti:

Ennenhän naiset MUKA oli rautaa, lähes synnytettiin heinäpellola ja jatkettiin sitten samaten töitä..

Höpö höpö sinulle anoppi! Oma sisko oli kropan kanssa lähes 2kk kotona kun ne HORMOONIT nyt oli vähän sikin sokin eikä siinä kikaan laiska ollut. Parempi vaan että pysyt poissa hedän luolta ja varsinkin jos kyseessä on ensimmäinen muksu siinä on molemmilla todella paljon uuden opeteltavaa ja hämmennystä..eeli PERÄÄNNY!!

Onneksi minun anoppi ei ole tuollainen hirviö! Hyi olkoon!

Jos lukisit ap:n kirjoitukset niin tajuaisit, että perhe pyytää ja tarvitsee ap:n apua, hänen on käytävä siellä auttamassa. Jos hän perääntyy miten sitten käy? Kuka perheen sitten ruokkii?  Suuri osa tämän ketjun ihmisistä on käsittänyt ap:n ongelman väärin.

Miksei miniä tai poika hoida kauppa-asioita?

Jotenkin kuulostat ap minun anopiltani esikoisen syntymän aikaan. Hän varmasti omasta mielestään auttoi, mutta minun näkökulmastani häiritsi, suorastaan tunkeutui kotiimme ja kritisoi kun ei oltu tiskattu, en imettänyt (koska maito ei noussut), matto väärässä paikassa ja olisi myös välttämättä halunnut "hyvää hyvyyttään" pestä pyykkimme. Toki olin väsynyt ja heikko sektion jälkeen, mutta en palvelijan tarpeessa. Sain myös kritiikkiä kun menin vauvan kanssa kauppaan, kun olisi pitänyt tehdä niin, että anoppi hoitaa ja mä käyn yksin kaupassa.... saahan sitä ehdottaa, mutta ei joka tapaamisella, pahimmillaan kolmesti päivässä. Anoppi siis asuu puolen kilometrin päässä. Nykyään lapsia on kaksi, tilanne hieman rauhoittunut, mutta ei tästä hyvää tule. Joka tapaamisella yrittää tarjota apuaan, kova tarve olla tärkeä osa perhettämme. Ja tuota apua ei oikeastaan tarjota, vaan tyrkytetään väkisin ja anoppi loukkaantuu kun "ei kelpaa".

Mä en ehkä sinuna hirveästi udella ylimääräisiä miniältä, miten voit tms. riittää. Pojalta ehkä voisit kysyä tarkemmin, niin ettei miniä ole paikalla. Jos oikeasti on masennusta, niin miniä tarvitsee ammattiapua ja tukea, ja "masennus on synonyymi laiskuudelle ja muoti-ilmiö" -asenteellusten tulee silloin pysyä kaukana!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa lämmin ja rakastava asenne anopilla. Luultavasti miniäkään ei kestä sinua silmissään ja on siksi niin uupunut. 

Enpä ole ollut vaivaksi. Lähinnä tehnyt autolla ruokaostoksia perheelle, kun pojalla on ollut pitkät päivät. 

Mutta katsotaan nyt, miten etenee. Oli jo raskausaikana yksi valittaja. Määkivällä äänellä vaatii appelsiineja hakemaan kilometrien päästä, kun lähikaupassa ei sattunut olemaan. Appelsiinit eivät keskellä kesää kuulu pikkukaupan valikoimiin. 

Ettekö nyt tällaista tunnista? Vai onko raskaus todella teistä tila, että voi heittäytyä muiden palveltavaksi ilman mitään estoja? 

Joskus täällä toisenlaistakin mielipidettä nähnyt. Mutta onko anoppi se avainsana, joka saa kaikilla karvat pystyyn? Mekin olemme ihmisiä ja välitämme niin lapsistamme kuin lapsenlapsistamme. 

Plaa plaa.. Sanon yhden hyvän neuvon sinulle anoppi nyt ja lue tämä tarkkaan. Se on ihan yksi ja sama mitä mieltä sinä olet miniästä. Poikasi rakastaa häntä ja haluaa vaimonsa olevan onnellinen. Sinut poikasi voi hyljätä ja sivuuttaa, mutta vaimo ja lapsi ovat aina etusijalla. Loppuelämän! Peräänny ja jätä perhe rauhaan. Äläkä vaan arvostele ettei käy kuten meille kävi. Mieheni ei pidä enää mitään yhteyttä äitiinsä. Meni hermot ja voi voi paluuta ei ole. Meilläkin anoppi selitti kuinka ikävoi poikaansa ym turhaa lätinää. Käytös oli sitte selän takana ihan muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa lämmin ja rakastava asenne anopilla. Luultavasti miniäkään ei kestä sinua silmissään ja on siksi niin uupunut. 

Enpä ole ollut vaivaksi. Lähinnä tehnyt autolla ruokaostoksia perheelle, kun pojalla on ollut pitkät päivät. 

Mutta katsotaan nyt, miten etenee. Oli jo raskausaikana yksi valittaja. Määkivällä äänellä vaatii appelsiineja hakemaan kilometrien päästä, kun lähikaupassa ei sattunut olemaan. Appelsiinit eivät keskellä kesää kuulu pikkukaupan valikoimiin. 

Ettekö nyt tällaista tunnista? Vai onko raskaus todella teistä tila, että voi heittäytyä muiden palveltavaksi ilman mitään estoja? 

Joskus täällä toisenlaistakin mielipidettä nähnyt. Mutta onko anoppi se avainsana, joka saa kaikilla karvat pystyyn? Mekin olemme ihmisiä ja välitämme niin lapsistamme kuin lapsenlapsistamme. 

Miten niin pojalla 'pitkät päivät'.   Eikö poika ole kotona isyyslomaa viettämässä ja apuna hoitamassa lasta.

Jos todellakin ajattelet näin kuin kirjoitat, olet kylmä ja inhottava ihminen.  Säälin miniääsi.  Onko hänellä äitiä?

Vierailija kirjoitti:

Miksei miniä tai poika hoida kauppa-asioita?

Jotenkin kuulostat ap minun anopiltani esikoisen syntymän aikaan. Hän varmasti omasta mielestään auttoi, mutta minun näkökulmastani häiritsi, suorastaan tunkeutui kotiimme ja kritisoi kun ei oltu tiskattu, en imettänyt (koska maito ei noussut), matto väärässä paikassa ja olisi myös välttämättä halunnut "hyvää hyvyyttään" pestä pyykkimme. Toki olin väsynyt ja heikko sektion jälkeen, mutta en palvelijan tarpeessa. Sain myös kritiikkiä kun menin vauvan kanssa kauppaan, kun olisi pitänyt tehdä niin, että anoppi hoitaa ja mä käyn yksin kaupassa.... saahan sitä ehdottaa, mutta ei joka tapaamisella, pahimmillaan kolmesti päivässä. Anoppi siis asuu puolen kilometrin päässä. Nykyään lapsia on kaksi, tilanne hieman rauhoittunut, mutta ei tästä hyvää tule. Joka tapaamisella yrittää tarjota apuaan, kova tarve olla tärkeä osa perhettämme. Ja tuota apua ei oikeastaan tarjota, vaan tyrkytetään väkisin ja anoppi loukkaantuu kun "ei kelpaa".

Mä en ehkä sinuna hirveästi udella ylimääräisiä miniältä, miten voit tms. riittää. Pojalta ehkä voisit kysyä tarkemmin, niin ettei miniä ole paikalla. Jos oikeasti on masennusta, niin miniä tarvitsee ammattiapua ja tukea, ja "masennus on synonyymi laiskuudelle ja muoti-ilmiö" -asenteellusten tulee silloin pysyä kaukana!

No meillä ei ollut mattoa lainkaan :) Lasta ei näinolken olis saanut laittaa lattialle lainkaan, koska vilustuu siellä varmasti. Anoppila on vanha maalaistalo, jossa on kylmät vetoisat lattiat, joiden päälle on sitten laitettu paksuja itämaisia mattoja... Meillä kuitenkin oli lattialämmitys ja laitoin vauvani siihen noin miljoona kertaa mieluummin kuin niille kerran vuodessa imuroiduille matoille. En tätä kuitenkaan julistanut ääneen :) Annoin anopin pitää vauvaa sylissä vierailuidensa aikana, oman porukan kesken kyllä vauva sai olla myös lattialla.

Niin siis ap, miksi hoidat poikasi perheen ostokset?

Vierailija kirjoitti:

Niin siis ap, miksi hoidat poikasi perheen ostokset?

En suinkaan joka päivä hoida. Olen pyydettäessä hoitanut pari kertaa viikossa. 

Kamala anoppi olen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa lämmin ja rakastava asenne anopilla. Luultavasti miniäkään ei kestä sinua silmissään ja on siksi niin uupunut. 

Enpä ole ollut vaivaksi. Lähinnä tehnyt autolla ruokaostoksia perheelle, kun pojalla on ollut pitkät päivät. 

Mutta katsotaan nyt, miten etenee. Oli jo raskausaikana yksi valittaja. Määkivällä äänellä vaatii appelsiineja hakemaan kilometrien päästä, kun lähikaupassa ei sattunut olemaan. Appelsiinit eivät keskellä kesää kuulu pikkukaupan valikoimiin. 

Ettekö nyt tällaista tunnista? Vai onko raskaus todella teistä tila, että voi heittäytyä muiden palveltavaksi ilman mitään estoja? 

Joskus täällä toisenlaistakin mielipidettä nähnyt. Mutta onko anoppi se avainsana, joka saa kaikilla karvat pystyyn? Mekin olemme ihmisiä ja välitämme niin lapsistamme kuin lapsenlapsistamme. 

Miten niin pojalla 'pitkät päivät'.   Eikö poika ole kotona isyyslomaa viettämässä ja apuna hoitamassa lasta.

Jos todellakin ajattelet näin kuin kirjoitat, olet kylmä ja inhottava ihminen.  Säälin miniääsi.  Onko hänellä äitiä?

Jos olisit lukenut ketjun, niin tietäisit, että miniän vanhemmat asuvat kaukana. Näin ollen ovat estyneitä osallistumaan konkreettisesti tilanteen hoitamiseen. 

Pojalla on "pitkät päivät" työnsä puolesta. Jonkun se leipä taloon on tuotava. 

Kylmyys ja inhottavuus on omassa päässäsi. Jos toiselle noin voi sanoa, niin siinhän se.... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis ap, miksi hoidat poikasi perheen ostokset?

En suinkaan joka päivä hoida. Olen pyydettäessä hoitanut pari kertaa viikossa. 

Kamala anoppi olen :)

Mitä tapahtuisi jos kieltäytyisit? Ei aikuiset, terveet ihmiset tuollaiseen apua tarvitse!

Numeroille 48 ja 49: 

En ole tunkeutunut. Olen vain PYYDETTÄESSÄ  auttanut. Onko selvä nyt?

Tuoreen perheen isän äiti kirjoittaa, että lapsensa vaimo puhuu määkivällä äänellä, on laiska ja lihava, ja aiheuttaa inhottavuudellaan eron -- siis perheessä jossa kuukauden ikäinen lapsi. Ap, olet todella oksettava ihminen. En ikinä kuvailisi lähimmäisiäni tuolla tavalla edes anonyymisti. Häpeä.

Vierailija kirjoitti:

Tuoreen perheen isän äiti kirjoittaa, että lapsensa vaimo puhuu määkivällä äänellä, on laiska ja lihava, ja aiheuttaa inhottavuudellaan eron -- siis perheessä jossa kuukauden ikäinen lapsi. Ap, olet todella oksettava ihminen. En ikinä kuvailisi lähimmäisiäni tuolla tavalla edes anonyymisti. Häpeä.

Missä kohden lihava?

Ettet nyt vain keksisi omiasi? Kuten 90 prossaa kirjottajista tekee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuoreen perheen isän äiti kirjoittaa, että lapsensa vaimo puhuu määkivällä äänellä, on laiska ja lihava, ja aiheuttaa inhottavuudellaan eron -- siis perheessä jossa kuukauden ikäinen lapsi. Ap, olet todella oksettava ihminen. En ikinä kuvailisi lähimmäisiäni tuolla tavalla edes anonyymisti. Häpeä.

Missä kohden lihava?

Ettet nyt vain keksisi omiasi? Kuten 90 prossaa kirjottajista tekee. 

Ap kirjoitti että uusi äiti oli jonkin verran lihonut ja että sitä suuremmalla syyllä sen pitäisi lähteä ulkoilemaan. Ja ihan 100 prosenttisesti ap:n viestien perusteella luen halveksuntaa, mitä ei edes anonyymisti tuolla tavoin ilmaistaisi jollei anoppi todellisuudessakin halveksisi miniäänsä. Iloista, lämmintä ja avointa kanssakäymistä tiedossa. Voi oksetus.

Voi olla masentunut. Voi olla laiska ja käyttää tilannetta hyväkseen. Mitä enemmän makaa, sitä vähemmän jaksaa ottaa itseään niskasta kiinni. Ap ei ole pojan perheelle ollut epäystävällinen. Päinvastoin auttaa, kun pyydetään. Saa kai tuollaista tilannetta ihmetellä.