Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi ei siedä saamatonta miniää.... eli minä!
20.07.2016 |
Vauva on kuukauden vanha ja miniä ei ole vielä nokkaansa ulos laittanut.
Minusta vauvan pitää olla heti elämänmenossa kiinni ja vaikea katsoa tuollaista saamattomuutta ja vinkumista. Poikani painaa pää märkänä imetyssuojein ym. perässä ja rouva ei suunnilleen sängystä nouse. Aivan normaali alatiesynnytys ja kaikki terveydelliset asiat ok.
Erohan tuosta tuolla asenteella tulee ajan mittaan, ellei jo kotvan kuluttua.
Kommentit (67)
Onpa lämmin ja rakastava asenne anopilla. Luultavasti miniäkään ei kestä sinua silmissään ja on siksi niin uupunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootpa inhottava ihminen. T:Toinen anoppi
Onkohan sillä synnytyksen jälkeinen masennus...? Oletko jutellut tarkemmin miniän kanssa, eikö halua ulkoilla vai kokeekon sen liian raskaaksi.
Oma kroppakin voi olla niin muuttunut ettei huvita lähteä ihmisten ilmoille. Varsinkaan jollei ole kunnon tukevia alusvaatteita ja oikean kokoisia päällivaatteita.
Erillaisia pelkojakin voi tulla synnytyksen jälkeen. Esim. Että jää auton alle ja vauva kuolee tai jää orvoksi yms.
Kannattaa jutella ennenkuin haukkuu laiskaksi.
Provohan tämä nyt on! ;)
... mutta aikani kuluksi vaivaudun silti vastaamaan. Mistä sinä voit tietää, mitä synnytyksessä on tapahtunut? Repeämiä, pukamia, runsasta vuotoa tms. Voi olla myös synnytyksen jälkeistä masennusta? Tai ajattele.. voi olla, että tuore äiti haluaa tutustua rauhassa omaan pieneen pienokaiseensa, nauttia niistä ihanista ensikuukausista, imettää rauhassa, paijailla pientä jne. Ai kamala. Ajattele.. sinun junasi on jo mennyt! ;)
Miniähän vain noudattaa nykyohjeita ja "pesii". Yrittää siis saada imetystä alkamaan sillä, että makaa vauva nännissä kiinni 24/7. Vähemmästäkin masentuu ja ahdistuu ja muuttuu aloitekyvyttömäksi ja jämähtää kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa lämmin ja rakastava asenne anopilla. Luultavasti miniäkään ei kestä sinua silmissään ja on siksi niin uupunut.
Enpä ole ollut vaivaksi. Lähinnä tehnyt autolla ruokaostoksia perheelle, kun pojalla on ollut pitkät päivät.
Mutta katsotaan nyt, miten etenee. Oli jo raskausaikana yksi valittaja. Määkivällä äänellä vaatii appelsiineja hakemaan kilometrien päästä, kun lähikaupassa ei sattunut olemaan. Appelsiinit eivät keskellä kesää kuulu pikkukaupan valikoimiin.
Ettekö nyt tällaista tunnista? Vai onko raskaus todella teistä tila, että voi heittäytyä muiden palveltavaksi ilman mitään estoja?
Joskus täällä toisenlaistakin mielipidettä nähnyt. Mutta onko anoppi se avainsana, joka saa kaikilla karvat pystyyn? Mekin olemme ihmisiä ja välitämme niin lapsistamme kuin lapsenlapsistamme.
Luin lukihäiriöisenä kuudenkuukauden ikäinen vauva.
Siis eihän kuukauden ikäisen vauvan kanssa paljon touhuta, sehän imee lähinnä rintaa ja kakkaa.
Lisäksi äidillä on viellä jälkivuotoa ja rinnat valuttaa kokoajan maitoa.
On hyvä tutustua vauvaan rauhassa ja toipua itsekkin.
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imetitkö itse? Oikein hyvä, että äiti pitää vauvan kotona suojassa rokottamattomalle vauvalle vaarallisilta taudinaiheuttajilta.
Mistähän arvon anoppi tietää mitä siellä synnytyksessä on tapahtunut? Itse menetin 3 litraa verta, ja olin kuin zombie noin kaksi kuukautta synnytyksestä. Enkä minä tästä asiasta anopille huudellut. Ja ulos taisin mennä juuri siinä 2 kk synnytyksestä juurikin tuosta syystä, että olin sekä henkisestä että fyysisesti todella heikkona. Olin fyysisesti todella heikko, pyörrytti, ja kyllähän se toki henkisestikin jätti piene jäljen, kun kolme litraa hyytynyttä verta pumpataan ulos mahaa painamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua tympäisee tuollaiset tehokkuuttaan ylistävät ja muiden mukasaamattomuutta ihmettelevät ihmiset.
Luuletko, että vaikkapa repeytymistä, laskeutumista, virtsan- ja ulosteenkarkailuista, kohtutulehduksista, rintatulehduksista tai peräpukamista kerrotaan anopille? Etenkään hyvin tuomitsevalle anopille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sillä synnytyksen jälkeinen masennus...? Oletko jutellut tarkemmin miniän kanssa, eikö halua ulkoilla vai kokeekon sen liian raskaaksi.
Oma kroppakin voi olla niin muuttunut ettei huvita lähteä ihmisten ilmoille. Varsinkaan jollei ole kunnon tukevia alusvaatteita ja oikean kokoisia päällivaatteita.
Erillaisia pelkojakin voi tulla synnytyksen jälkeen. Esim. Että jää auton alle ja vauva kuolee tai jää orvoksi yms.
Kannattaa jutella ennenkuin haukkuu laiskaksi.
En ole ottanut asiaa puheeksi. Juuri siitä syystä, mikä täälläkin tulee selväksi. Eli kokee ehkä puuttumiseksi hänen asiohinsa.
On kyllä lihonut jonkin verran raskausaikana, mutten ole ajatellut asiaan siltä kantilta. Sitä suuremmalla syyllähän pitäisi lähteä ulkoilemaan. Ei minusta lihonut mitenkään huomattavasti kuitenkaan.
Näistä masennuksista en tiedä. Nykyajan tapa verhota laiskuus tällä terminologialla. En silti sano, etteikö ilmiötä ihan oikeastkin ole.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sillä synnytyksen jälkeinen masennus...? Oletko jutellut tarkemmin miniän kanssa, eikö halua ulkoilla vai kokeekon sen liian raskaaksi.
Oma kroppakin voi olla niin muuttunut ettei huvita lähteä ihmisten ilmoille. Varsinkaan jollei ole kunnon tukevia alusvaatteita ja oikean kokoisia päällivaatteita.
Erillaisia pelkojakin voi tulla synnytyksen jälkeen. Esim. Että jää auton alle ja vauva kuolee tai jää orvoksi yms.
Kannattaa jutella ennenkuin haukkuu laiskaksi.
En ole ottanut asiaa puheeksi. Juuri siitä syystä, mikä täälläkin tulee selväksi. Eli kokee ehkä puuttumiseksi hänen asiohinsa.
On kyllä lihonut jonkin verran raskausaikana, mutten ole ajatellut asiaan siltä kantilta. Sitä suuremmalla syyllähän pitäisi lähteä ulkoilemaan. Ei minusta lihonut mitenkään huomattavasti kuitenkaan.
Näistä masennuksista en tiedä. Nykyajan tapa verhota laiskuus tällä terminologialla. En silti sano, etteikö ilmiötä ihan oikeastkin ole.
ap
Synnytyksen jälkeistä masennusta on aina ollut. Äitini sairastui siihen 1966...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa lämmin ja rakastava asenne anopilla. Luultavasti miniäkään ei kestä sinua silmissään ja on siksi niin uupunut.
Enpä ole ollut vaivaksi. Lähinnä tehnyt autolla ruokaostoksia perheelle, kun pojalla on ollut pitkät päivät.
Mutta katsotaan nyt, miten etenee. Oli jo raskausaikana yksi valittaja. Määkivällä äänellä vaatii appelsiineja hakemaan kilometrien päästä, kun lähikaupassa ei sattunut olemaan. Appelsiinit eivät keskellä kesää kuulu pikkukaupan valikoimiin.
Ettekö nyt tällaista tunnista? Vai onko raskaus todella teistä tila, että voi heittäytyä muiden palveltavaksi ilman mitään estoja?
Joskus täällä toisenlaistakin mielipidettä nähnyt. Mutta onko anoppi se avainsana, joka saa kaikilla karvat pystyyn? Mekin olemme ihmisiä ja välitämme niin lapsistamme kuin lapsenlapsistamme.
Anoppi ei ole avainsana vaan se, miten toisesta ihmisestä (kuka tahansa) puhutaan. Joku toinen anoppi voisi olla huolissaan. Ja jos se miniä on ihan todistetusti todistettu laiskaksi vinkujaksi, ei sitä kannata siunailla ja kiukuta, vaan pitää sellaisella etäisyydellä, ettei oma verenpaine nouse.
Vierailija kirjoitti:
Mua tympäisee tuollaiset tehokkuuttaan ylistävät ja muiden mukasaamattomuutta ihmettelevät ihmiset.
Sanaakaan en ole laittanut omasta "tehokkudesta" eli täydellinen olkiukko.
En vain tajua, ettei persustaan voi nostaa siksi koska vauva. Vauva vieläpä täysin terve ja hyvä nukkuja kaikesta päätellen.
Mutta ok, sympatiat ehdottomasti vain hänen puolellaan. Mitä siitä miehestä on väliä... Käy vaativassa töissä ja kotiin tullessa palvelee kuningatarta, joka ei vaippaa ole jaksanut vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sillä synnytyksen jälkeinen masennus...? Oletko jutellut tarkemmin miniän kanssa, eikö halua ulkoilla vai kokeekon sen liian raskaaksi.
Oma kroppakin voi olla niin muuttunut ettei huvita lähteä ihmisten ilmoille. Varsinkaan jollei ole kunnon tukevia alusvaatteita ja oikean kokoisia päällivaatteita.
Erillaisia pelkojakin voi tulla synnytyksen jälkeen. Esim. Että jää auton alle ja vauva kuolee tai jää orvoksi yms.
Kannattaa jutella ennenkuin haukkuu laiskaksi.
En ole ottanut asiaa puheeksi. Juuri siitä syystä, mikä täälläkin tulee selväksi. Eli kokee ehkä puuttumiseksi hänen asiohinsa.
On kyllä lihonut jonkin verran raskausaikana, mutten ole ajatellut asiaan siltä kantilta. Sitä suuremmalla syyllähän pitäisi lähteä ulkoilemaan. Ei minusta lihonut mitenkään huomattavasti kuitenkaan.
Näistä masennuksista en tiedä. Nykyajan tapa verhota laiskuus tällä terminologialla. En silti sano, etteikö ilmiötä ihan oikeastkin ole.
ap
Minulla itselläni on kuulauden ikäinen vauva. Vauvan kanssa minnekkään lähteminen on aika stressaavaa, voi vaatia rintaa vatsavaivoihinsa, kakkaus kipuihin, väsymykseen yms. Sitten on vaan imetettävä. Autossa itkee aina. Kaupassa vaatii rintaa. Lisäksi kakkaa koko ajan ja pylly punoittaa jos ei heti vaihda. Puklailee paljon ja vaatteita saa olla kokoajan vaihtamassa.
Mieluummin olen kotosalla ja ne reissut mitä tehdään on aika tressaavia.
Minulla tuli paljon painoa eikä raskaus röllykän kanssa ole mukavaa julkisesti. Mistään ei löydy sopivia rintaliivejä.
Vauva pissaa öisin ohi ja aamu alkaa lakanoiden vaihdolla, vatteiden vaihdolla, pyykin pesulla, imetys tankkaus rumballa. Kun klo on 13.00 pääsen pesemään hampaat ja siistiytymään. Siivoan, laitan tiskit yms.
Viime aikoina ollaan käytetty aikaa ristiäisten suunnitteluun, vauvaan keskittymiseen, erillaisiin hankintoihin vauvalle ja minulle. Rytmin löytymiseen ja ihan tähän arjen pyöritykseen.
Minä olen normioloissa tehokas ja aikaansaava ihminen, mutta jostain syystä ensimmäiset kuukaudet vauvojen syntymän jälkeen ovat olleet aina zombiaikoja. Heittääkö hormonit vai mitä tapahtuu, en tiedä. Sen vuoksi en enää halua lapsia lisää, kun en enää halua kokea sitä uupumusta.
Anoppi kuulostaa katkeralta ja kateelliselta. Hän kuulostaa siltä, että hänestä ei kukaan pitänyt huolta, kun hän oli raskaana ja juuri saanut lapsen. Hän kuulostaa siltä, että hän olisi halunnut, että joku käy hakemassa hänelle appelsiineja ja huolehtii hänen hyvinvoinnistaan. Hän kuulostaa siltä, että hän on joutunut pian synnytyksen jälkeen palaamaan takaisin normaaliin arkeen, vaikka hän olisi halunnut vielä levätä ja toipua synnytyksestä sekä tutustua uuteen tulokkaaseen. Hän kuulostaa siltä, että hän on kateellinen miniälleen, joka saa kaiken tämän, mistä hän itse on jäänyt paitsi. Nyt hän purkaa tätä katkeruuttaan ja kateuttaan miniäänsä.
Tunnista tunteesi ja vapaudu niistä! Voit alkaa tukemaan miniääsi tuomitsemisen sijaan. Elämäsi helpottuu ja voit jälleen tuntea itsesi onnelliseksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua tympäisee tuollaiset tehokkuuttaan ylistävät ja muiden mukasaamattomuutta ihmettelevät ihmiset.
Sanaakaan en ole laittanut omasta "tehokkudesta" eli täydellinen olkiukko.
En vain tajua, ettei persustaan voi nostaa siksi koska vauva. Vauva vieläpä täysin terve ja hyvä nukkuja kaikesta päätellen.
Mutta ok, sympatiat ehdottomasti vain hänen puolellaan. Mitä siitä miehestä on väliä... Käy vaativassa töissä ja kotiin tullessa palvelee kuningatarta, joka ei vaippaa ole jaksanut vaihtaa.
Miksi poikasi ei ole kotona? Kolme viikkoa isyyslomaa plus kesäloma. Miksi hän pakenee vauvanhoitoa töihin?
Alue: Aihe vapaa
Peräänny. Ei kuulu sinulle pätkääkään.