Anoppi ei siedä saamatonta miniää.... eli minä!

Mistä tiedät että terveydelliset asiat ovat ok? 

Onko oletettavaa että "Miten voit"-kysymykseen miniä jakaa sinulle alapään repeämiset, tikkien määrät, märkiikö, sattuuko, valuttaako haarovälistä klimppejä tms, VAI sanooko hän kuten valtaosa ihmisistä sanoisi "Ihan ookoo".

Peräänny ja anna tuoreelle perheelle pesimärauha. Vauva ehtii kyllä taatusti elämänmenoon ruokakauppaan jne jne muutaman viikon vanhempanakin. He saavat toimia omalla vauhdillaan ja omalla tavallaan - joka voi hyvinkin erota oleellisesti sinun tavoistasi toimia. Hyväksy se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheita anoppeja täällä. Onneksi mun anoppini osasi tukea mua. Ainoastaan silloin motkotti kun en imettänyt kun maitoa ei vaan alkanut tulemaan millään konstilla ja vauvan paino laski. Siitä sanoi pahasti mutta mieheni puollusti minua ja sanoi että äitinsä voi häipyä jos asenne on huono. Anteeksi ei pyytänyt mutta toi kaikki vuoden korvikkeet vauvalle se oli hänen anteeksipyyntönsä. Tukekaa anopit niitä poikianne, älkääkä sanoko että on sulla nyt ankeaa kun joudut olemaan vauvan ja vaimon kanssa vain kotona, erohan siitä pian tulee.

Minä tuen poikaani tarjoamalla hänelle 2 kertaa viikossa kunnon aterian. Poika lähtee muka kauppaan ostamaan ruokaa, mutta käy samalla kotona syömässä kunnolla ja juttelemassa. Kotona puheet on sitä, että tuleeko maitoa ja millaista kakkaa on vaipassa, meillä saa jutella vaikka Turkin tilanteesta. Poika on tyytyväinen, kun saa tukea hankalassa elämäntilanteessa.

Turkin tilanne, lol! Mitä te osaatte tehdä sen suhteen, millä tavalla edistätte vapaata demokratiaa Turkissa? No ette mitenkään, kauhu-mama ja vässykkä poikasi. Naurattaa oikein kun kuvittelen teidät jossain täällä Suomen tuppukylässä syömässä makkarakastiketta, perunamuussia, ruokajuomana piimää ja siinä sitten keskustelette maailmanpoliittisista ongelmista :)

Ei voi muuta sanoa kuin miniä parka, mutta hän luultavasti voimaantuu vuosien kuluessa kun lapsi kasvaa ja saa aikaiseksi avioeron. Sitten saat poikasi joka päivä syömään ja juttelemaan, teille koittaa kohta mukavat ajat :)

vakavissaan, poikasi kannattaisi nyt Turkin sijaan miettiä oman jälkikasvunsa hyvinvointia ja tehdä sen eteen töitä. 

Vierailija kirjoitti:

Numeroille 48 ja 49: 

En ole tunkeutunut. Olen vain PYYDETTÄESSÄ  auttanut. Onko selvä nyt?

Mitähän miniä tai poika ovat asiasta mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheita anoppeja täällä. Onneksi mun anoppini osasi tukea mua. Ainoastaan silloin motkotti kun en imettänyt kun maitoa ei vaan alkanut tulemaan millään konstilla ja vauvan paino laski. Siitä sanoi pahasti mutta mieheni puollusti minua ja sanoi että äitinsä voi häipyä jos asenne on huono. Anteeksi ei pyytänyt mutta toi kaikki vuoden korvikkeet vauvalle se oli hänen anteeksipyyntönsä. Tukekaa anopit niitä poikianne, älkääkä sanoko että on sulla nyt ankeaa kun joudut olemaan vauvan ja vaimon kanssa vain kotona, erohan siitä pian tulee.

Minä tuen poikaani tarjoamalla hänelle 2 kertaa viikossa kunnon aterian. Poika lähtee muka kauppaan ostamaan ruokaa, mutta käy samalla kotona syömässä kunnolla ja juttelemassa. Kotona puheet on sitä, että tuleeko maitoa ja millaista kakkaa on vaipassa, meillä saa jutella vaikka Turkin tilanteesta. Poika on tyytyväinen, kun saa tukea hankalassa elämäntilanteessa.

Turkin tilanne, lol! Mitä te osaatte tehdä sen suhteen, millä tavalla edistätte vapaata demokratiaa Turkissa? No ette mitenkään, kauhu-mama ja vässykkä poikasi. Naurattaa oikein kun kuvittelen teidät jossain täällä Suomen tuppukylässä syömässä makkarakastiketta, perunamuussia, ruokajuomana piimää ja siinä sitten keskustelette maailmanpoliittisista ongelmista :)

Ei voi muuta sanoa kuin miniä parka, mutta hän luultavasti voimaantuu vuosien kuluessa kun lapsi kasvaa ja saa aikaiseksi avioeron. Sitten saat poikasi joka päivä syömään ja juttelemaan, teille koittaa kohta mukavat ajat :)

vakavissaan, poikasi kannattaisi nyt Turkin sijaan miettiä oman jälkikasvunsa hyvinvointia ja tehdä sen eteen töitä. 

Tuppukylässä ollaan tässä Helsingin Hakaniemessä , ruuaksi oli eilen tomaatti-mozzarella -salaattia, pariloitua kanaa ja limeriisiä. Ruokajuomana oli hanavettä. Turkin tilanteesta keskustelemisen en oleta muuttavan maailmanpolitiikan arkipäivää, mutta ainakin poika saa käyttää laajempaa sanavarastoa kuin vaippa, kakka, tissi ja rätti. Tuoreen äidin kanssa kun ei sovi keskustella mistään muusta kuin konkreettisista asioista. Samassa ruokapöydässä oli muuten myös perheen nuoremmat lapset, heillä ikää 16v ja 13v, joten tällä mammalla on vielä vuosia helmoissaan passattavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheita anoppeja täällä. Onneksi mun anoppini osasi tukea mua. Ainoastaan silloin motkotti kun en imettänyt kun maitoa ei vaan alkanut tulemaan millään konstilla ja vauvan paino laski. Siitä sanoi pahasti mutta mieheni puollusti minua ja sanoi että äitinsä voi häipyä jos asenne on huono. Anteeksi ei pyytänyt mutta toi kaikki vuoden korvikkeet vauvalle se oli hänen anteeksipyyntönsä. Tukekaa anopit niitä poikianne, älkääkä sanoko että on sulla nyt ankeaa kun joudut olemaan vauvan ja vaimon kanssa vain kotona, erohan siitä pian tulee.

Minä tuen poikaani tarjoamalla hänelle 2 kertaa viikossa kunnon aterian. Poika lähtee muka kauppaan ostamaan ruokaa, mutta käy samalla kotona syömässä kunnolla ja juttelemassa. Kotona puheet on sitä, että tuleeko maitoa ja millaista kakkaa on vaipassa, meillä saa jutella vaikka Turkin tilanteesta. Poika on tyytyväinen, kun saa tukea hankalassa elämäntilanteessa.

Turkin tilanne, lol! Mitä te osaatte tehdä sen suhteen, millä tavalla edistätte vapaata demokratiaa Turkissa? No ette mitenkään, kauhu-mama ja vässykkä poikasi. Naurattaa oikein kun kuvittelen teidät jossain täällä Suomen tuppukylässä syömässä makkarakastiketta, perunamuussia, ruokajuomana piimää ja siinä sitten keskustelette maailmanpoliittisista ongelmista :)

Ei voi muuta sanoa kuin miniä parka, mutta hän luultavasti voimaantuu vuosien kuluessa kun lapsi kasvaa ja saa aikaiseksi avioeron. Sitten saat poikasi joka päivä syömään ja juttelemaan, teille koittaa kohta mukavat ajat :)

vakavissaan, poikasi kannattaisi nyt Turkin sijaan miettiä oman jälkikasvunsa hyvinvointia ja tehdä sen eteen töitä. 

Tuppukylässä ollaan tässä Helsingin Hakaniemessä , ruuaksi oli eilen tomaatti-mozzarella -salaattia, pariloitua kanaa ja limeriisiä. Ruokajuomana oli hanavettä. Turkin tilanteesta keskustelemisen en oleta muuttavan maailmanpolitiikan arkipäivää, mutta ainakin poika saa käyttää laajempaa sanavarastoa kuin vaippa, kakka, tissi ja rätti. Tuoreen äidin kanssa kun ei sovi keskustella mistään muusta kuin konkreettisista asioista. Samassa ruokapöydässä oli muuten myös perheen nuoremmat lapset, heillä ikää 16v ja 13v, joten tällä mammalla on vielä vuosia helmoissaan passattavia.

junttimeininki joka tapauksessa, Hakaniemikin on kyllä melkoista periferiaa laajemmasta näkökulmasta katsottuna, samoin teidän jutustelunne on melko turhaa ja ärsyttävää siinä vaiheessa kun poikasi vauva itkee koliikki-itkua. Kyllä se miniäkin mieluummin parhaillaan tekisi varmaan väitöskirjaa siitä, miten Syyrian tilanne vaikuttaa Turkin sisäiseen turvallisuuteen ja kävisi aiheesta polveilevia keskusteluja jossain kivassa kahvilassa äitinsä/isänsä/ystävänsä/professorinsa/mumminsa kanssa, mutta ei vittu, se ei voi, sen on pakko 24h ajatella sen vauvan tarpeita (sillä aikaa kun mammanpoika aviomies käy syömässä äitykän pariloimaa kananrintaa). Anna mun kestää... mamaile nyt, mutta voit vielä katua. Koska oikeasti on vähemmän hauskaa, jos poikasi päätyykin luoksesi syömään joka päivä, rassukka mies, joka ei osaa tehdä edes ruokaa, no tuo ainakin sitten isäviikonloppuina sen lapsenkin mummon patojen ääreen Hakaniemeen :)

Juujuu, kyllä mekin sukulaisille ja anopille sanottiin että hyvin meni, no problem. Ei hirveästi huvittanut alkaa kertoilemaan pieleen menneestä synnytyksestä sun muista ilkeälle ja pahantahtoiselle anopille..

Otsikko kertoo jo kaiken anopin asenteesta. Miniälle voimia!