Lue keskustelun säännöt.
Mies pani väkisin, miten tästä eteenpäin?
19.07.2016 |
Meillä on kohta 5kk ikäinen vauva, joka on todella itkuinen ja myös nukkuu huonosti. Lienee sanomattakin selvää, että myös minä olen väsynyt, vaikka mies hoitaakin kerran tai kaksi viikossa vauvan heräilyt ja syötöt.
Pari yötä sitten mies herätteli mua ja tiesin jo ennen kysymistä, että hän haluais seksiä. Sanoin kuitenkin miehelle ei, koska olin todella väsynyt. Ilmeisesti torkahdin ainakin hetkeks, koska sitten kun havahduin niin mies hyväili minua. Sanoin miehelle uudestaan ei, mutta mies ei kuunnellut vaan otti mut väkisin. Lopetti vasta, kun itkin hysteerisesti.
En ois ikinä uskonut, että mies vois tehdä noin. Olen ihan järkyttynyt. Ymmärrän kyllä, että mies on puutteessa, koska synnytyksen jälkeen seksiä oli ekan kerran kun vauva oli 2kk ja sen jälkeen noin parin viikon välein.
Voiko tällaisen jälkeen enää luottaa toiseen? Mies on pyytänyt anteeksi monta kertaa ja sanonut, ettei se toistu. Voinko oikeasti luottaa siihen, että jatkossa mies lopettaa, jos sanon ei? Erokin tuntuisi kamalalta ratkaisulta, kun vauva on vielä niin pieni..
Kommentit (604)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Voi luoja. Tässä ketjussa ei käsitellä oikeudenkäyntiä laisinkaan. Mutta, laki sanoo, että kieltäytyminen riittää perusteeksi raiskaukselle, ei tarvitse panna vastaan yms. Ainoastaan se kieltäytyminen ratkaisee. Ja jos ei kykene sanomaan ei, on sekin raiskaus.
Tottakai käsitellään mahdollista oikeudenkäyntiäkin koska rikosilmoituksen tekemistä pohditaan. Kieltäytyminen ei riitä perusteeksi raiskaukselle. Raiskauksen on joko tapahduttava väkivaltaa käyttäen tai sillä uhaten tai sitten uhrin oltava sellaisessa tilassa jossa ei pysty kieltoa ilmaisemaan.
Peen marjat. Raiskaus on lain mukaan raiskaus myös silloin, kun uhri ei pelkotilansa vuoksi pysty puolustautumaan tai ilmaisemaan tahtoaan. Laissa ei sanota, että pelkotilan tulee olla aina seurausta väkivallasta tai sen uhasta.
Kukaan ei ole muuta väittänytkään. Jos niin kuvittelet on sisälukutaidossa petrattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs on taas kuukkeloinut on nyt yllättäen raiskausterapeutti. Jos tämä ketju käsittelisi astronautteja niin eräs yllättäen paljastuisi vähintäänkin kuumodulin varakomentajaksi. Miehensä ajaisi tietysti sukkulaa.
Esikoisensa saanut juuri itsekin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoisensa saanut juuri itsekin kirjoitti:
Lopetakaa jo. Te, jotka ette ole synnyttäneet, olleet pienen vauvan vanhempia, tai muuten vaan samanlaisessa tilanteessa (vaikka aiemmat edellytykset täyttyisi), ette voi väittää, että tässä on nyt raiskaus kyseessä. Tosin, kaikki, kenellä on kykyä ajatella, ymmärtävät tämän kyllä. Itsekin uskon tajuavani tilanteen ap:n näkökulmasta, vaikka en juuri samaa ole itse koenutkaan.
Jos ap sanoisi itse, että kokee asian raiskauksena niin tilanne olisi eri. Mutta hän on sanonut että, MIES TUNTUU AIDOSTI KATUVAN TEKOAAN, JA ON SIITÄ JÄRKYTTYNYT ITSEKIN.
Idiootti. Raiskaus mikä raiskaus. Kun sanotaan EI niin se tarkoittaa sitä. Jos vasten tahtoa toinen kuitenkin panee = raiskaus. Selkeää ja yksinkertaista. Sammuneen paneminenkin on ollut jo vuosia raiskaus, kun panijalla ei ole lupaa sekstata.
Kyllä ne murhamiehetkin katuu, järkyttyy teostaan ja on pahoillaan - ei se kuitenkaan murhaa poista!
Herätkää nyt jumalauta ihmiset. Raiskausta ei voi vähätellä.
Ap:lle asian todistaminen on tosin toinen juttu. Mutta älä siitäkään huolimatta jätä rikosilmoitusta tekemättä - asia jää vaivaamaan. Monien raiskattujen ihmisten kokemuksella sanon tämän, myös itse raiskauksen uhri ja ilmoitus jäi tekemättä. Aluksi se oli helpompi tie, mutta vuosien saatossa asia jää vaiheeseen kun ilmoitusta ja oikeuden hakua itselle ei vienyt loppuun. Usko tämä.
Jos viet asian poliisille ja tulee esim. syyttämättäjättämispäätös niin olet puolustanut itseäsi ja ainakin yrittänyt hakea oikeutta. ET OLE ENÄÄ JÄÄNYT AVUTTOMAKSI UHRIKSI VAAN OLET OTTANUT VALLAN OMIIN KÄSIIN JA SIIRTYNYT UHRISTA AKTIIVISEKSI TOIMIJAKSI. Tekijän ja teon häpeä ei ole enää sinun (uhrin) häpeää.
Itse näytät olevan idiootti kun et tajunnut lukemaani. Raiskaus on aina vakava asia, ja sitä on turha kenenkään kiistää.
Sinähän nimenomaan kirjoitit, ettei aloittajan tapauksessa muka ole kyse raiskauksesta, vaikka juuri siitä on kyse.
en ole hän, jolle kommenttisi osoitit
Vierailija kirjoitti:
Eräs on taas kuukkeloinut on nyt yllättäen raiskausterapeutti. Jos tämä ketju käsittelisi astronautteja niin eräs yllättäen paljastuisi vähintäänkin kuumodulin varakomentajaksi. Miehensä ajaisi tietysti sukkulaa.
En ole raiskausterapeutti. Ja olen alusta saakka kertonut tekeväni vapaaehtoistyötä tuolla keskuksessa (ja miekkavalaiden parissa.) Astronautti en ole. Mieheni tietää harrastuksistaan ja rahanteosta. Ei sekaannu astronauttijuttuihin, eikä tukikeskuksiin. Koulutukseni ovat psykologian ja antropologian erään haaran opintoja, en valmistunut kummastakaan.
Et ole tullut ajatelleeksi, että keskustelen threadeissa, jotka kiinnostavat minua?
Vierailija kirjoitti:
Eräs on taas kuukkeloinut on nyt yllättäen raiskausterapeutti. Jos tämä ketju käsittelisi astronautteja niin eräs yllättäen paljastuisi vähintäänkin kuumodulin varakomentajaksi. Miehensä ajaisi tietysti sukkulaa.
Niin hän taitaa tosiaan ihan oikea terapeutti ollakin. Harvan suusta noin järkevää tekstiä tulee, että pystyisi pelkkä provo olemaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä paras neuvo sinulle kirjoitti:
Rikosilmoituksen tekeminen ei missään nimessä kannata. Siitä ei hyödy kukaan, vaan tuo tässä tilanteessa ainoastaan suurta haittaa koko teidän perheelle. Rikosilmoitus ei tee tehtyä tekemättömäksi eikä myöskään tule parantamaan oloasi. Välit lapsesi isään tuhoutuvat lopullisesti ja yhteiselon jatkumisesta missään muodossa on turha edes haaveilla.
Lapsesi isä saa vakavan rikosrekisterimerkinnän ja hänen työsuhteensä vaarantuu vakavasti. Näin vaarantuu myös perheen tulovirta. Prosessi ja raiskaajan-leima luultavasti rikkoo myös lapsesi isän henkisesti - ehkä todella tuhoisin seurauksin. Tämä taas voi vaarantuu lapsesi tulevaisuuden.
Mahdollisista korvauksista et hyödy mitään (olettaen, että olette naimisissa), sillä eron sattuessa varanne kuitenkin tasataan (olettaen, että ei avio-ehtoa).
Olette nyt suuren kriisin edessä ja parasta on selvittää se keskenänne. Asiat kannattaa ottaa viileästi ja välttää turhaa dramatisointi.
Jos hätiköiden erehdyt rikosilmoitukset laittamaan alulle, niin prosessi alkaa pyöriä eikä sitä voi sen jälkeen enää pysäyttää.
Mieti nyt rauhassa, että mitä hyötyjä rikosilmoituksen tekeminen voi tuoda ja vertaa niitä mahdollisiin haittoihin.
Viisas kirjoitus. Olen täysin samaa mieltä.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs on taas kuukkeloinut on nyt yllättäen raiskausterapeutti. Jos tämä ketju käsittelisi astronautteja niin eräs yllättäen paljastuisi vähintäänkin kuumodulin varakomentajaksi. Miehensä ajaisi tietysti sukkulaa.
En ole raiskausterapeutti. Ja olen alusta saakka kertonut tekeväni vapaaehtoistyötä tuolla keskuksessa (ja miekkavalaiden parissa.) Astronautti en ole. Mieheni tietää harrastuksistaan ja rahanteosta. Ei sekaannu astronauttijuttuihin, eikä tukikeskuksiin. Koulutukseni ovat psykologian ja antropologian erään haaran opintoja, en valmistunut kummastakaan.
Et ole tullut ajatelleeksi, että keskustelen threadeissa, jotka kiinnostavat minua?
Hyvä vastaus!
Onneksi meitä on täällä muitakin järkeviä yrittämässä saamaan ap:ta jotenkin järkevällä tavalla tilanteesta eteenpäin.
Tulethan ap kertomaan tilanteestasi pian! Tai ihan sitten kun siltä tuntuu, jos nyt olette ottaneet tämän kertomasi aikalisän ja haluat miettiä tapahtunutta rauhassa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs on taas kuukkeloinut on nyt yllättäen raiskausterapeutti. Jos tämä ketju käsittelisi astronautteja niin eräs yllättäen paljastuisi vähintäänkin kuumodulin varakomentajaksi. Miehensä ajaisi tietysti sukkulaa.
Ja yllättäen eräs on joutunut myös oman miehensä raiskaamaksi.
Vierailija kirjoitti:
Pitkään tuntemasi ja luottamasi mies raiskasi sinut. On selvää että ajatukset on sekaisin.
Jos tyttäresi raiskattaisiin, neuvoisitko jäämään raiskaajan luo?
Lähde turvakotiin, sukulaisille, ystäville, hotelliin tms selvittämään ajatuksia.
Tee rikosilmoitus nyt heti. Jos ja kun myöhemmin tappelette huoltajuudesta, väitteitäsi raiskauksesta ei oteta huomioon ilman rikosilmoitusta.
Hae apua, älä jää raiskaajan luo. Tavallinen mies ei ikinä raiskaa, ei puolivahingossa, kovassa puutteessa, puolisoaan tai missään muussakaan tilanteessa.
Miksi ap turvakotiin lähtisi? Eihän kukaan uhkaa häntä. Ja apn mieshän on hyvä isä. Kai he nyt yhteishuoltajuuteen päätyisivät. Vai ollaanko täällä jo viemässä lasta isältä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puutteessa, kun olette 2kk synnytyksestä harrastaneet seksiä ja sen jälkeen 2vk välein? Eikö se ole melko paljon tuossa elämäntilanteessa?
Ainakin mitä ystävien kanssa olen aiheesta jutellut, niin kaikilla seksielämä hiljentynyt tuossa vaiheessa väliaikaisesti.
Minä en halunnut lainkaan yli puoleen vuoteen. Hormonien ja väsymyksen takia. Jos mies olisi raiskannut minut, niin olisi entinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs on taas kuukkeloinut on nyt yllättäen raiskausterapeutti. Jos tämä ketju käsittelisi astronautteja niin eräs yllättäen paljastuisi vähintäänkin kuumodulin varakomentajaksi. Miehensä ajaisi tietysti sukkulaa.
Ja yllättäen eräs on joutunut myös oman miehensä raiskaamaksi.
Siitäkin olen kertonut täällä aiemmin, viimeksi mm. eilen. Mutta kuten kerroin, tilanne oli hiukan erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OMG, en voi paremmin sanoa...
Sanoisinkohan että olen mies, no joo sanon, tai no en tiedä... Sanon sittenkin, ja se on tosi. Antakee armoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottamus on varmasti mennyt monella tavalla tuon jälkeen. Millä lailla mies suhtautuu? Onko hädissään teostaan ja oikeasti pahoillaan? Vai pahoitteleeko vain asian unohtamisen toivossa ja kuitenkin puolustelee itseään?
Älä jätä asiaa tähän! Mieti rauhassa, kuinka eteen päin. Vauvan ja sinun hyvinvointi menee muun edelle. Jos päätät lopettaa suhteen, älä jää silti yksin. Apua on aina jossain muodossa.
Jos päätätkin jäädä suhteeseen, niin miehen kuuluu sitoutua asian käsittelyyn tosissaan vaikka missä parisuhdeteraPiassa tai yksilöterapiassa. Ja maksaa kaikki nämä avut teille kummallekin.
Toivon kaikkea hyvää sinulle ja vauvallesi!
Mies vaikuttaa olevan ihan aidosti pahoillaan teostaan, mutta ei ole osannut sanoa, miksi teki niin. Ei ole myöskään puolustellut itseään, muttei myöskään kertonut miksi jatkoi, vaikka sanoin ei.
ap
Eli miehesi kokee, että hänellä oli ja on oikeus siihen. Hän näkee sinut omaisuutenaan, jonka kehosta ja mielestä hänellä on oikeus määrätä, koska ne kuuluvat hänelle eikä sinulle itsellesi. Tällä lailla ajattelee jokainen parisuhdeväkivaltainen mies, ja väkivalta alkaausein vauvan syntymästä tai häistä tai kihloista tms.
Googlaa netistä Seksuaalinen väkivalta ja Seksuaalinen hyväksikäyttö.
Ei hyvää päivää. Täällä ei tosiaan ole mitään terävimpiä kyniä kirjoittelemassa.
Mies siis oli aidosti pahoillaan. Hän oli varmasti itsekin todella hämmästynyt, miksi teki mitä teki. Se ei tarkoita, että hän ajattelisi apn olevan hänen omaisuuttaan, ei sinne päinkään. Hän on luultavasti itsekin järkyttynyt asiasta.
Siis ap ja hänen miehensä ovat olleet 14 vuotta yhdessä ja tämä on ensimmäinen kerta, kun tuollaista tapahtuu. Kyllähän noin pitkä historia jo kertoo, että nyt on jostain todella poikkeuksellisesta kyse. Kukaan ei ole täydellinen, eikä jaksa aina hyvää kaavaa noudattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esikoisensa saanut juuri itsekin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoisensa saanut juuri itsekin kirjoitti:
Lopetakaa jo. Te, jotka ette ole synnyttäneet, olleet pienen vauvan vanhempia, tai muuten vaan samanlaisessa tilanteessa (vaikka aiemmat edellytykset täyttyisi), ette voi väittää, että tässä on nyt raiskaus kyseessä. Tosin, kaikki, kenellä on kykyä ajatella, ymmärtävät tämän kyllä. Itsekin uskon tajuavani tilanteen ap:n näkökulmasta, vaikka en juuri samaa ole itse koenutkaan.
Jos ap sanoisi itse, että kokee asian raiskauksena niin tilanne olisi eri. Mutta hän on sanonut että, MIES TUNTUU AIDOSTI KATUVAN TEKOAAN, JA ON SIITÄ JÄRKYTTYNYT ITSEKIN.
Idiootti. Raiskaus mikä raiskaus. Kun sanotaan EI niin se tarkoittaa sitä. Jos vasten tahtoa toinen kuitenkin panee = raiskaus. Selkeää ja yksinkertaista. Sammuneen paneminenkin on ollut jo vuosia raiskaus, kun panijalla ei ole lupaa sekstata.
Kyllä ne murhamiehetkin katuu, järkyttyy teostaan ja on pahoillaan - ei se kuitenkaan murhaa poista!
Herätkää nyt jumalauta ihmiset. Raiskausta ei voi vähätellä.
Ap:lle asian todistaminen on tosin toinen juttu. Mutta älä siitäkään huolimatta jätä rikosilmoitusta tekemättä - asia jää vaivaamaan. Monien raiskattujen ihmisten kokemuksella sanon tämän, myös itse raiskauksen uhri ja ilmoitus jäi tekemättä. Aluksi se oli helpompi tie, mutta vuosien saatossa asia jää vaiheeseen kun ilmoitusta ja oikeuden hakua itselle ei vienyt loppuun. Usko tämä.
Jos viet asian poliisille ja tulee esim. syyttämättäjättämispäätös niin olet puolustanut itseäsi ja ainakin yrittänyt hakea oikeutta. ET OLE ENÄÄ JÄÄNYT AVUTTOMAKSI UHRIKSI VAAN OLET OTTANUT VALLAN OMIIN KÄSIIN JA SIIRTYNYT UHRISTA AKTIIVISEKSI TOIMIJAKSI. Tekijän ja teon häpeä ei ole enää sinun (uhrin) häpeää.
Itse näytät olevan idiootti kun et tajunnut lukemaani. Raiskaus on aina vakava asia, ja sitä on turha kenenkään kiistää.
Sinähän nimenomaan kirjoitit, ettei aloittajan tapauksessa muka ole kyse raiskauksesta, vaikka juuri siitä on kyse.
en ole hän, jolle kommenttisi osoitit
Missä tällaista muka väitin? Olen koko ajan korostanut, että koska ap itse on sanonut, ettei pidä tapahtunutta kuitenkaan ihan raiskauksena, vaan on HÄMMENTYNYT ja kertonut, että MIES KATUU AIDOSTI TAPAHTUNUTTA JA ON SIITÄ ITSEKIN HÄMILLÄÄN. On se vaan surullista kun ihmiset ei osaa lukea.
Tässä paras neuvo sinulle kirjoitti:
Rikosilmoituksen tekeminen ei missään nimessä kannata. Siitä ei hyödy kukaan, vaan tuo tässä tilanteessa ainoastaan suurta haittaa koko teidän perheelle. Rikosilmoitus ei tee tehtyä tekemättömäksi eikä myöskään tule parantamaan oloasi. Välit lapsesi isään tuhoutuvat lopullisesti ja yhteiselon jatkumisesta missään muodossa on turha edes haaveilla.
Lapsesi isä saa vakavan rikosrekisterimerkinnän ja hänen työsuhteensä vaarantuu vakavasti. Näin vaarantuu myös perheen tulovirta. Prosessi ja raiskaajan-leima luultavasti rikkoo myös lapsesi isän henkisesti - ehkä todella tuhoisin seurauksin. Tämä taas voi vaarantuu lapsesi tulevaisuuden.
Mahdollisista korvauksista et hyödy mitään (olettaen, että olette naimisissa), sillä eron sattuessa varanne kuitenkin tasataan (olettaen, että ei avio-ehtoa).
Olette nyt suuren kriisin edessä ja parasta on selvittää se keskenänne. Asiat kannattaa ottaa viileästi ja välttää turhaa dramatisointi.
Jos hätiköiden erehdyt rikosilmoitukset laittamaan alulle, niin prosessi alkaa pyöriä eikä sitä voi sen jälkeen enää pysäyttää.
Mieti nyt rauhassa, että mitä hyötyjä rikosilmoituksen tekeminen voi tuoda ja vertaa niitä mahdollisiin haittoihin.
Jossain kohdin olen tässä samaa mieltä, mutta minusta rikosilmoitusta ei kannata jättää vain siksi tekemättä, että se pilaisi miehen elämän. Ihan varmasti aloittajankin elämä on pilalla tai joutuu ainakin tekemään paljon töitä päästäkseen kokemastaan yli. Kyllä se mies olis voinut miettiä jo siinä kohtaa kahdesti, kun otti aloittajan väkisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottamus on varmasti mennyt monella tavalla tuon jälkeen. Millä lailla mies suhtautuu? Onko hädissään teostaan ja oikeasti pahoillaan? Vai pahoitteleeko vain asian unohtamisen toivossa ja kuitenkin puolustelee itseään?
Älä jätä asiaa tähän! Mieti rauhassa, kuinka eteen päin. Vauvan ja sinun hyvinvointi menee muun edelle. Jos päätät lopettaa suhteen, älä jää silti yksin. Apua on aina jossain muodossa.
Jos päätätkin jäädä suhteeseen, niin miehen kuuluu sitoutua asian käsittelyyn tosissaan vaikka missä parisuhdeteraPiassa tai yksilöterapiassa. Ja maksaa kaikki nämä avut teille kummallekin.
Toivon kaikkea hyvää sinulle ja vauvallesi!
Mies vaikuttaa olevan ihan aidosti pahoillaan teostaan, mutta ei ole osannut sanoa, miksi teki niin. Ei ole myöskään puolustellut itseään, muttei myöskään kertonut miksi jatkoi, vaikka sanoin ei.
ap
Eli miehesi kokee, että hänellä oli ja on oikeus siihen. Hän näkee sinut omaisuutenaan, jonka kehosta ja mielestä hänellä on oikeus määrätä, koska ne kuuluvat hänelle eikä sinulle itsellesi. Tällä lailla ajattelee jokainen parisuhdeväkivaltainen mies, ja väkivalta alkaausein vauvan syntymästä tai häistä tai kihloista tms.
Googlaa netistä Seksuaalinen väkivalta ja Seksuaalinen hyväksikäyttö.Ei hyvää päivää. Täällä ei tosiaan ole mitään terävimpiä kyniä kirjoittelemassa.
Mies siis oli aidosti pahoillaan. Hän oli varmasti itsekin todella hämmästynyt, miksi teki mitä teki. Se ei tarkoita, että hän ajattelisi apn olevan hänen omaisuuttaan, ei sinne päinkään. Hän on luultavasti itsekin järkyttynyt asiasta.
Siis ap ja hänen miehensä ovat olleet 14 vuotta yhdessä ja tämä on ensimmäinen kerta, kun tuollaista tapahtuu. Kyllähän noin pitkä historia jo kertoo, että nyt on jostain todella poikkeuksellisesta kyse. Kukaan ei ole täydellinen, eikä jaksa aina hyvää kaavaa noudattaa.
Juuri näin! Täydellinen vastaus. Voi kun ihmiset jo tajuais mistä oikeesti on kyse ja lopettais epäolennaisuuksiin tarttumisen, että päästäis itse asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Tässä paras neuvo sinulle kirjoitti:
Rikosilmoituksen tekeminen ei missään nimessä kannata. Siitä ei hyödy kukaan, vaan tuo tässä tilanteessa ainoastaan suurta haittaa koko teidän perheelle. Rikosilmoitus ei tee tehtyä tekemättömäksi eikä myöskään tule parantamaan oloasi. Välit lapsesi isään tuhoutuvat lopullisesti ja yhteiselon jatkumisesta missään muodossa on turha edes haaveilla.
Lapsesi isä saa vakavan rikosrekisterimerkinnän ja hänen työsuhteensä vaarantuu vakavasti. Näin vaarantuu myös perheen tulovirta. Prosessi ja raiskaajan-leima luultavasti rikkoo myös lapsesi isän henkisesti - ehkä todella tuhoisin seurauksin. Tämä taas voi vaarantuu lapsesi tulevaisuuden.
Mahdollisista korvauksista et hyödy mitään (olettaen, että olette naimisissa), sillä eron sattuessa varanne kuitenkin tasataan (olettaen, että ei avio-ehtoa).
Olette nyt suuren kriisin edessä ja parasta on selvittää se keskenänne. Asiat kannattaa ottaa viileästi ja välttää turhaa dramatisointi.
Jos hätiköiden erehdyt rikosilmoitukset laittamaan alulle, niin prosessi alkaa pyöriä eikä sitä voi sen jälkeen enää pysäyttää.
Mieti nyt rauhassa, että mitä hyötyjä rikosilmoituksen tekeminen voi tuoda ja vertaa niitä mahdollisiin haittoihin.
Jossain kohdin olen tässä samaa mieltä, mutta minusta rikosilmoitusta ei kannata jättää vain siksi tekemättä, että se pilaisi miehen elämän. Ihan varmasti aloittajankin elämä on pilalla tai joutuu ainakin tekemään paljon töitä päästäkseen kokemastaan yli. Kyllä se mies olis voinut miettiä jo siinä kohtaa kahdesti, kun otti aloittajan väkisin.
Mietittekö te ollenkaan millaisen taakan te laitatte raiskauksen kokeneiden niskaan? Tiedättekö kuinka paljon ne selviytyjät syyttävät itseään, jotka eivät koe sitä niin pahana asiana? Se, että ei traumatisoidu asiasta ja hyväksyminen ovat edelleen kaksi täysin eri asiaa, mutta joka tuutista syötetään infoa, kuinka raiskauksen kokeneen naisen tulee tuntea ja kuinka hajalla hänen tulee olla. He kokevat olevansa tunnekylmiä tai ansainneensa raiskauksen. Ja perverssillä tavalla siitäkin tulee raiskauksen trauma, mutta ei itse teosta vaan ympäristön suhtautumisesta.
En jaksa uskoa sekuntiakaan, että ap:n elämä on pilalla. Mies teki virheen ja kyllä, tuen ap:ta jos hän haluaa asiasta rikosilmoituksen tehdä, samoin kuin tuen jos ei halua. On kuitenkin ap:n asia kuinka hän kokee asian. Ja on hänen päätöksensä mitä hän tekee asialle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoisensa saanut juuri itsekin kirjoitti:
Lopetakaa jo. Te, jotka ette ole synnyttäneet, olleet pienen vauvan vanhempia, tai muuten vaan samanlaisessa tilanteessa (vaikka aiemmat edellytykset täyttyisi), ette voi väittää, että tässä on nyt raiskaus kyseessä. Tosin, kaikki, kenellä on kykyä ajatella, ymmärtävät tämän kyllä. Itsekin uskon tajuavani tilanteen ap:n näkökulmasta, vaikka en juuri samaa ole itse koenutkaan.
Jos ap sanoisi itse, että kokee asian raiskauksena niin tilanne olisi eri. Mutta hän on sanonut että, MIES TUNTUU AIDOSTI KATUVAN TEKOAAN, JA ON SIITÄ JÄRKYTTYNYT ITSEKIN.
Mies voi katua ja olla järkyttynyt. Se ei poista sitä tosiasiaa, että ap pyysi lopettamaan useampaan kertaan, ei sitä, että ap käännettiin väkisin selälleen eikä sitä, että ap itki kivusta. Tämä ei ole normaalia parisuhdekäytöstä. Eikä normaalia intiimikäyttäytymistä. Jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, siihen, että itse saa määrätä miten kosketaan ja milloin. Se, että siitä ei halua käyttää nimeä parisuhderaiskaus, koska se tuntuu liian pahalta, ei muuta sitä tosiasiaa, että raiskaus on tapahtunut. Ei se kieltämällä, matonalle lakaisemalla tai mykistymällä mihinkään häviä.
Itse olen myös parisuhderaiskauksen läpikäynyt. En usko, että silloinen kumppanini sitä tajusi tehdessään. Kun otin asian puheeksi, hän mykistyi ja jätti minut välittömästi. Luulen, että häpeä ja syyllisyys olivat hänelle liian kovia paloja purtavaksi. Traumaattinen tilanne oli kuitenkin, koska en sitä kyennyt edes muistamaan moneen moneen vuoteen. Tilanne palasi "kehomuistin" kautta mieleen vuosien jälkeen toisessa tilanteessa. Sen jälkeen olen pystynyt asian käsittelemään, mutta ymmärrän, että kehoni tekee edelleen töitä tämän asian kanssa. Raiskaus on rankka juttu. Ja oman leimansa siihen lyö se, että sen tekee se ihminen, jonka pitäisi suojella sinua, rakastaa, kunnioittaa ja haluta sinulle aina ja vain hyvää. Ei koskaan pahaa, saati tehdä pahaa.
Olen pahoillani siitä, mitä sinulle on tapahtunut. Se ei silti ole täysin verrattavissa ap:n tilanteeseen. Raiskaus on vakava asia, ja siihen pitää ehdottomasti suhtautua asiaan kuuluvalla tavalla. Sitä en kiellä enkä ole missään vaiheessa kieltänytkään.
Synnytyksen jälkeen pienen vauvan vanhemmat ovat molemmat niin uuden ja häämentävän asian äärellä, että tällöin ei voida läheskään aina verrata tilanteita kuvailemaasi normaaliin parisuhteeseen. Sitä on hyvin vaikea ymmärtää täysin, jos ei ole ollut itse vastaavassa tilanteessa. Ymmärrän kuitenkin asian sinun näkökulmastasi, mutta haluan sanoa sinulle, ja kaikille muille, että ap:n tilanne ei ole juuri nyt verrattavissa siihen "normaaliin" parisuhteeseen.
Mitä h*lvettiä? Miten niin ei ole verrattavissa normaaliin parisuhteeseen? En tajunnut sanaakaan mitä selität.
Tottakai lapsi tuo uusia haasteita suhteeseen ja kokonaan uuden elämäntilanteen, mutta ei kai vanhemmaksi tuleminen ketään oikeuta raiskaamaan?
Olipa harvinaisen typerä kommentti.
Esikoisensa saanut juuri itsekin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoisensa saanut juuri itsekin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoisensa saanut juuri itsekin kirjoitti:
Lopetakaa jo. Te, jotka ette ole synnyttäneet, olleet pienen vauvan vanhempia, tai muuten vaan samanlaisessa tilanteessa (vaikka aiemmat edellytykset täyttyisi), ette voi väittää, että tässä on nyt raiskaus kyseessä. Tosin, kaikki, kenellä on kykyä ajatella, ymmärtävät tämän kyllä. Itsekin uskon tajuavani tilanteen ap:n näkökulmasta, vaikka en juuri samaa ole itse koenutkaan.
Jos ap sanoisi itse, että kokee asian raiskauksena niin tilanne olisi eri. Mutta hän on sanonut että, MIES TUNTUU AIDOSTI KATUVAN TEKOAAN, JA ON SIITÄ JÄRKYTTYNYT ITSEKIN.
Idiootti. Raiskaus mikä raiskaus. Kun sanotaan EI niin se tarkoittaa sitä. Jos vasten tahtoa toinen kuitenkin panee = raiskaus. Selkeää ja yksinkertaista. Sammuneen paneminenkin on ollut jo vuosia raiskaus, kun panijalla ei ole lupaa sekstata.
Kyllä ne murhamiehetkin katuu, järkyttyy teostaan ja on pahoillaan - ei se kuitenkaan murhaa poista!
Herätkää nyt jumalauta ihmiset. Raiskausta ei voi vähätellä.
Ap:lle asian todistaminen on tosin toinen juttu. Mutta älä siitäkään huolimatta jätä rikosilmoitusta tekemättä - asia jää vaivaamaan. Monien raiskattujen ihmisten kokemuksella sanon tämän, myös itse raiskauksen uhri ja ilmoitus jäi tekemättä. Aluksi se oli helpompi tie, mutta vuosien saatossa asia jää vaiheeseen kun ilmoitusta ja oikeuden hakua itselle ei vienyt loppuun. Usko tämä.
Jos viet asian poliisille ja tulee esim. syyttämättäjättämispäätös niin olet puolustanut itseäsi ja ainakin yrittänyt hakea oikeutta. ET OLE ENÄÄ JÄÄNYT AVUTTOMAKSI UHRIKSI VAAN OLET OTTANUT VALLAN OMIIN KÄSIIN JA SIIRTYNYT UHRISTA AKTIIVISEKSI TOIMIJAKSI. Tekijän ja teon häpeä ei ole enää sinun (uhrin) häpeää.
Itse näytät olevan idiootti kun et tajunnut lukemaani. Raiskaus on aina vakava asia, ja sitä on turha kenenkään kiistää.
Sinähän nimenomaan kirjoitit, ettei aloittajan tapauksessa muka ole kyse raiskauksesta, vaikka juuri siitä on kyse.
en ole hän, jolle kommenttisi osoitit
Missä tällaista muka väitin? Olen koko ajan korostanut, että koska ap itse on sanonut, ettei pidä tapahtunutta kuitenkaan ihan raiskauksena, vaan on HÄMMENTYNYT ja kertonut, että MIES KATUU AIDOSTI TAPAHTUNUTTA JA ON SIITÄ ITSEKIN HÄMILLÄÄN. On se vaan surullista kun ihmiset ei osaa lukea.
Lue omat viestisi. Siellä nimenomaan kirjoitat, että koska aloittaja ei ole sanonut miehensä raiskanneen niin se ei sinusta ole raiskaus ja ettei kukaan muu kuin samassa elämäntilanteessa oleva tai saman kokenut saisi kommentoida.
Aloittaja ei ole sanonut sanaa raiskaus, se on totta, mutta kirjoituksistaan voi päätellä, että kokee kyllä tulleensa raiskatuksi.
Olen tosissani. Ja työskentelen raiskattujen naisten kanssa, että siihen nähden. Tiedän sen eron, mikä määrässä on chattimme/mailin kautta nimettöminä tulleiden kertomusten ja ihmisten paikan päällä kertomana. Tarjoamme sekä psykologin vastaanoton, että traumaryhmää. Tärkeintä on vain saada purkaa asiaa, oli se sitten anonyyminä chatissä tai psykologin huoneessa.
Mutta virnistele sinä siellä iloissasi. Todellisuus on näköjään hiukan erilainen, kuin luulisit.