Pojan tyttöystävä muuttamassa omistamaamme asuntoon, vuokra?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ostettiin aikoinaan iso kaksio. Poika asuu suuremmassa huoneessa, pienemmässä asuu miehen serkun poika. Sinne jos tyttöystävä haluaa muuttaa, niin saa sopeutua kommuunin sääntöihin. Ja kun toinen huone vapautuu, on vuokra joka tapauksessa 600 e/kk, oli se asukas sitten poja kaveri tai tyttöystävä.

Kylläpä on tolkuttoman kallis kaksion puolikas, vaikka olisi ventovieras maksaja.

Halpa tuo on, lähes 80 neliötä Fredrikinkadulla Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en kehtaisi pyytää vuokraa. Siis eihän tytön asumisesta teille koidu lisäkuluja.

Jopas on erikoinen näkökulma. Olemme myös hankkineet pojallemme omistusasunnon erittäin kalliilta alueelta. Tarkoituksena on ehkä myöhemmin muuttaa sinne itse asumaan.

Jos tilanne olisi toisinpäin ja poikani muuttaisi vanhempiensa omistusasunnossa asuvan tyttöystävänsä kotiin asumaan, niin pitäisin itsestäänselvänä, että poikani tekisi edes jonkinlaisen vuokrasopimuksen tytön vanhempien kanssa.

Moni myös näkee tuon ilmaiseksi asumisen helpompana vaihtoehtona kuin nimellisen vuokrasumman takia tehtävä paperisota verottajalle joka vuosi.

Mikä ihmeen paperisota? Veroilmoitukseen pitää kirjoittaa peräti 3 lukua ja painaa lähetä-nappia. On se ihan hurjan hankalaa!

Ei se eka veroilmoitus ihan kolmella luvulla mene. Ja ennenkuin on ottanut selvää, miten yleensäkään kuuluu toimia. Kaikki ei vaan viitsi siihen lähteä. Helppoahan se on, kun sen tietää ja osaa.

Jep, ekalla kerralla pitää tietää, missä se asunto on ja mikä on sen koko. Ei pitäisi olla vaikeaa. Vuokralaisen nimikin tarvitaan, mutta jos osaa maksaa laskun nettipankissa, osaa tehdä veroilmoituksen vuokratuloista. Eikä kannata hankkia sijoitusasuntoa, jos ei osaa täyttää yksinkertaista lomaketta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mahdolliseen avopuolisoon liittyviä pelisääntöjä ei ole sovittu jo silloin, kun poika muutti asuntoon, ei ole reilua alkaa nyt periä vuokraa tyttöystävältä. Jos vuokrasta aletaan puhua nyt, se on erittäin helppo tulkita niin että vanhemmat eivät pidä poikansa tyttöystävästä. Jos vuokranmaksuvelvollisuus (ja pariskunnalle yhteisesti, ei vain toiselle osapuolelle!) olisi ollut tiedossa jo aiemmin, ennen tämän tietyn tyttöystävän tuloa kuvioihin, se ei menisi henkilökohtaisuuksiin. Vuokran periminen tässä vaiheessa vaikuttaisi väistämättä joko pojan ja tyttöystävän, vanhempien ja tyttöystävän tai pojan ja vanhempien väleihin. Ehkä kaikkiin, ehkä pysyvästi. Oletteko valmiita ottamaan riskin poikanne ehkä pysyvän parisuhteen tuhoutumisesta, tai pojan ja omien välienne tuhoutumisesta, muutaman satasen takia?

Jos parisuhde kariutuu siihen, että täysi-ikäisen miehen vanhemmat eivät elätä tämän täysi-ikäistä naisystävää, niin se suhde joutaakin päättyä. Vuokran periminen asumisesta on täysin normaali käytäntö ja minusta on omituista, että palstalla pidetään suorastaan välttämättömänä maksaa oman lapsen naisystävän asumiskulut. Oletteko oikeasti valmiita siihen, että lapsenne maksattaa kavereittensa asumisen teillä?

Tuossa ei ole kyse siitä kuka elättää kenet, vaan siitä kumman mies asettaa ykkössijalle, tyttöystävän vai vanhemmat. Jos vanhemmat, niin silloin suhde tosiaan joutaakin päättyä, mielellään ennen kuin kumpikaan kiintyy toisiinsa liikaa.

Eli jos mies vaatii vanhempiaan kustantamaan täysi-ikäisistä koostuvan perheensä asumisen, niin hän asettaa tyttöystävänsä ykköseksi ja on hyvä mies. Minusta hän on lapanen, joka ei pärjää ilman isää ja äitiä.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ostettiin aikoinaan iso kaksio. Poika asuu suuremmassa huoneessa, pienemmässä asuu miehen serkun poika. Sinne jos tyttöystävä haluaa muuttaa, niin saa sopeutua kommuunin sääntöihin. Ja kun toinen huone vapautuu, on vuokra joka tapauksessa 600 e/kk, oli se asukas sitten poja kaveri tai tyttöystävä.

Aika toiveikas saa muuten olla, että kuvittelee vuokraavansa puolikkaan (!) kaksion 600 eurolla. Toki kokonaisista kaksioista maksetaan 1200 euron vuokria, mutta kuka haluaisi maksaa kuuttasataa puolikkaasta kaksiosta? Varsinkin jos kämppäkaverina on vuokranantajan sukulainen.

Ennemmin maksaa hieman enemmän ja pääsee omaan asuntoon.

Ymmärsinkö nyt oikein, että jos avustan täysi-ikäistä lastani vaikka maksamalla joka kuukausi 500 euron vuokransa, niin kun lapseni muuttaa asumaan partnerinsa kanssa, niin minun on tasapuolisuuden vuoksi edelleen maksettava sama summa. Muussa tapauksessa olen hirviöanoppi, joka haluaa erottaa rakastavaiset toisistaan.

Pitääkö tätä tehdä kuolemaani asti vai onko olemassa joku vaihe, jossa lapselleen saa sanoa, että pärjää omillasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mahdolliseen avopuolisoon liittyviä pelisääntöjä ei ole sovittu jo silloin, kun poika muutti asuntoon, ei ole reilua alkaa nyt periä vuokraa tyttöystävältä. Jos vuokrasta aletaan puhua nyt, se on erittäin helppo tulkita niin että vanhemmat eivät pidä poikansa tyttöystävästä. Jos vuokranmaksuvelvollisuus (ja pariskunnalle yhteisesti, ei vain toiselle osapuolelle!) olisi ollut tiedossa jo aiemmin, ennen tämän tietyn tyttöystävän tuloa kuvioihin, se ei menisi henkilökohtaisuuksiin. Vuokran periminen tässä vaiheessa vaikuttaisi väistämättä joko pojan ja tyttöystävän, vanhempien ja tyttöystävän tai pojan ja vanhempien väleihin. Ehkä kaikkiin, ehkä pysyvästi. Oletteko valmiita ottamaan riskin poikanne ehkä pysyvän parisuhteen tuhoutumisesta, tai pojan ja omien välienne tuhoutumisesta, muutaman satasen takia?

Jos parisuhde kariutuu siihen, että täysi-ikäisen miehen vanhemmat eivät elätä tämän täysi-ikäistä naisystävää, niin se suhde joutaakin päättyä. Vuokran periminen asumisesta on täysin normaali käytäntö ja minusta on omituista, että palstalla pidetään suorastaan välttämättömänä maksaa oman lapsen naisystävän asumiskulut. Oletteko oikeasti valmiita siihen, että lapsenne maksattaa kavereittensa asumisen teillä?

Haha toden totta. Mustankin saa valkoiseksi ja vice versa, niinhän sitä sanotaan. Miksi naisystävällä pitäisi olla valtavat asumismenot? Kun poika seurustelee, hän on tällä toiminnallaan tuonut pojan vanhemmille rahastuskeinon. Siitähän tässä on kyse. Ja siitä, ettei vain pojan naisystävä mitenkään hyödy tässä tilanteessa. Tulee mieleen, että onkohan aloittajan tapauksessa jopa kehotettu poikaa hankkimaan tyttöystävä asuntoon, jotta tuota tyttöä voitaisiin rahastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ostettiin aikoinaan iso kaksio. Poika asuu suuremmassa huoneessa, pienemmässä asuu miehen serkun poika. Sinne jos tyttöystävä haluaa muuttaa, niin saa sopeutua kommuunin sääntöihin. Ja kun toinen huone vapautuu, on vuokra joka tapauksessa 600 e/kk, oli se asukas sitten poja kaveri tai tyttöystävä.

Aika toiveikas saa muuten olla, että kuvittelee vuokraavansa puolikkaan (!) kaksion 600 eurolla. Toki kokonaisista kaksioista maksetaan 1200 euron vuokria, mutta kuka haluaisi maksaa kuuttasataa puolikkaasta kaksiosta? Varsinkin jos kämppäkaverina on vuokranantajan sukulainen.

Ennemmin maksaa hieman enemmän ja pääsee omaan asuntoon.

Voi sen noinkin ajatella. Helsinki on täynnä erilaisia kimppakämppiä ja keskustaan ei pääse kovin paljoa tuota edullisemmin asumaan yhtä mukavasti. Toistaiseksi on ollut tulijoita jonoksi asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mahdolliseen avopuolisoon liittyviä pelisääntöjä ei ole sovittu jo silloin, kun poika muutti asuntoon, ei ole reilua alkaa nyt periä vuokraa tyttöystävältä. Jos vuokrasta aletaan puhua nyt, se on erittäin helppo tulkita niin että vanhemmat eivät pidä poikansa tyttöystävästä. Jos vuokranmaksuvelvollisuus (ja pariskunnalle yhteisesti, ei vain toiselle osapuolelle!) olisi ollut tiedossa jo aiemmin, ennen tämän tietyn tyttöystävän tuloa kuvioihin, se ei menisi henkilökohtaisuuksiin. Vuokran periminen tässä vaiheessa vaikuttaisi väistämättä joko pojan ja tyttöystävän, vanhempien ja tyttöystävän tai pojan ja vanhempien väleihin. Ehkä kaikkiin, ehkä pysyvästi. Oletteko valmiita ottamaan riskin poikanne ehkä pysyvän parisuhteen tuhoutumisesta, tai pojan ja omien välienne tuhoutumisesta, muutaman satasen takia?

Jos parisuhde kariutuu siihen, että täysi-ikäisen miehen vanhemmat eivät elätä tämän täysi-ikäistä naisystävää, niin se suhde joutaakin päättyä. Vuokran periminen asumisesta on täysin normaali käytäntö ja minusta on omituista, että palstalla pidetään suorastaan välttämättömänä maksaa oman lapsen naisystävän asumiskulut. Oletteko oikeasti valmiita siihen, että lapsenne maksattaa kavereittensa asumisen teillä?

Haha toden totta. Mustankin saa valkoiseksi ja vice versa, niinhän sitä sanotaan. Miksi naisystävällä pitäisi olla valtavat asumismenot? Kun poika seurustelee, hän on tällä toiminnallaan tuonut pojan vanhemmille rahastuskeinon. Siitähän tässä on kyse. Ja siitä, ettei vain pojan naisystävä mitenkään hyödy tässä tilanteessa. Tulee mieleen, että onkohan aloittajan tapauksessa jopa kehotettu poikaa hankkimaan tyttöystävä asuntoon, jotta tuota tyttöä voitaisiin rahastaa.

Mikä rahastuskeino on se, että tyttöystävä saa asua, missä haluaa, mutta valitsee asumisen mahdollisimman halvalla? Miksi eivät muuta tytön kämppään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ostettiin aikoinaan iso kaksio. Poika asuu suuremmassa huoneessa, pienemmässä asuu miehen serkun poika. Sinne jos tyttöystävä haluaa muuttaa, niin saa sopeutua kommuunin sääntöihin. Ja kun toinen huone vapautuu, on vuokra joka tapauksessa 600 e/kk, oli se asukas sitten poja kaveri tai tyttöystävä.

Aika toiveikas saa muuten olla, että kuvittelee vuokraavansa puolikkaan (!) kaksion 600 eurolla. Toki kokonaisista kaksioista maksetaan 1200 euron vuokria, mutta kuka haluaisi maksaa kuuttasataa puolikkaasta kaksiosta? Varsinkin jos kämppäkaverina on vuokranantajan sukulainen.

Ennemmin maksaa hieman enemmän ja pääsee omaan asuntoon.

KIljuisin riemusta, jos tuohon hintaan saisin käyttööni noin 40 neliötä keskellä Helsinkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mahdolliseen avopuolisoon liittyviä pelisääntöjä ei ole sovittu jo silloin, kun poika muutti asuntoon, ei ole reilua alkaa nyt periä vuokraa tyttöystävältä. Jos vuokrasta aletaan puhua nyt, se on erittäin helppo tulkita niin että vanhemmat eivät pidä poikansa tyttöystävästä. Jos vuokranmaksuvelvollisuus (ja pariskunnalle yhteisesti, ei vain toiselle osapuolelle!) olisi ollut tiedossa jo aiemmin, ennen tämän tietyn tyttöystävän tuloa kuvioihin, se ei menisi henkilökohtaisuuksiin. Vuokran periminen tässä vaiheessa vaikuttaisi väistämättä joko pojan ja tyttöystävän, vanhempien ja tyttöystävän tai pojan ja vanhempien väleihin. Ehkä kaikkiin, ehkä pysyvästi. Oletteko valmiita ottamaan riskin poikanne ehkä pysyvän parisuhteen tuhoutumisesta, tai pojan ja omien välienne tuhoutumisesta, muutaman satasen takia?

Jos parisuhde kariutuu siihen, että täysi-ikäisen miehen vanhemmat eivät elätä tämän täysi-ikäistä naisystävää, niin se suhde joutaakin päättyä. Vuokran periminen asumisesta on täysin normaali käytäntö ja minusta on omituista, että palstalla pidetään suorastaan välttämättömänä maksaa oman lapsen naisystävän asumiskulut. Oletteko oikeasti valmiita siihen, että lapsenne maksattaa kavereittensa asumisen teillä?

Tuossa ei ole kyse siitä kuka elättää kenet, vaan siitä kumman mies asettaa ykkössijalle, tyttöystävän vai vanhemmat. Jos vanhemmat, niin silloin suhde tosiaan joutaakin päättyä, mielellään ennen kuin kumpikaan kiintyy toisiinsa liikaa.

Eli jos mies vaatii vanhempiaan kustantamaan täysi-ikäisistä koostuvan perheensä asumisen, niin hän asettaa tyttöystävänsä ykköseksi ja on hyvä mies. Minusta hän on lapanen, joka ei pärjää ilman isää ja äitiä.

Ja edelleen ajattelet tätä pelkkänä rahakysymyksenä, vaikka suurempi merkitys on sillä, mitä vanhemmat viestittävät ajattelevansa poikansa seurustelusta ja tästä nimenomaisesta tyttöystävästä. Mitään ongelmaa ei olisi, jos olisi sovittu jo aiemmin, että seurustelukumppanin muuttaessa asuntoon siitä aletaan maksaa vuokraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvän Anoppi/Appi - Miniäsuhteen muodostumisen kannalta olisi asiallista olla perimättä vuokraa tyttöystävältä, sillä kuuluuhan hänkin perheeseen. Onko isällä jotain pojan seurustelua vastaan ?

Varmaan tyttöä voisi sitten velvoittaa menemään viikonloppuisin avuksi poikakaverin kotiin. Moni ns. ilmaiseksi asuva käy auttamassa vanhempiaan ja olisihan se anoppina mukava, kun poika laittelisi isänsä kanssa koneita kuntoon ja miniäkokelas nousisi lauantaina klo 6.00 pesemään saunaa ja kylppäriä ja sen jälkeen siivoaisi kaikki muutkin huoneet lattiasta kattoon, koska on nyt ilmaiseksi asuvana osa perhettä. Siihen kun kuuluu velvollisuuksiakin pelkkien oikeuksien sijaan.

Teetkö sinäkin tuollaisia suursiivouksia aina lauantaisin? Totta kai sitten peset miniäkokelaan kanssa, kerran poikasikin puuhailee isän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mahdolliseen avopuolisoon liittyviä pelisääntöjä ei ole sovittu jo silloin, kun poika muutti asuntoon, ei ole reilua alkaa nyt periä vuokraa tyttöystävältä. Jos vuokrasta aletaan puhua nyt, se on erittäin helppo tulkita niin että vanhemmat eivät pidä poikansa tyttöystävästä. Jos vuokranmaksuvelvollisuus (ja pariskunnalle yhteisesti, ei vain toiselle osapuolelle!) olisi ollut tiedossa jo aiemmin, ennen tämän tietyn tyttöystävän tuloa kuvioihin, se ei menisi henkilökohtaisuuksiin. Vuokran periminen tässä vaiheessa vaikuttaisi väistämättä joko pojan ja tyttöystävän, vanhempien ja tyttöystävän tai pojan ja vanhempien väleihin. Ehkä kaikkiin, ehkä pysyvästi. Oletteko valmiita ottamaan riskin poikanne ehkä pysyvän parisuhteen tuhoutumisesta, tai pojan ja omien välienne tuhoutumisesta, muutaman satasen takia?

Jos parisuhde kariutuu siihen, että täysi-ikäisen miehen vanhemmat eivät elätä tämän täysi-ikäistä naisystävää, niin se suhde joutaakin päättyä. Vuokran periminen asumisesta on täysin normaali käytäntö ja minusta on omituista, että palstalla pidetään suorastaan välttämättömänä maksaa oman lapsen naisystävän asumiskulut. Oletteko oikeasti valmiita siihen, että lapsenne maksattaa kavereittensa asumisen teillä?

Tuossa ei ole kyse siitä kuka elättää kenet, vaan siitä kumman mies asettaa ykkössijalle, tyttöystävän vai vanhemmat. Jos vanhemmat, niin silloin suhde tosiaan joutaakin päättyä, mielellään ennen kuin kumpikaan kiintyy toisiinsa liikaa.

Eli jos mies vaatii vanhempiaan kustantamaan täysi-ikäisistä koostuvan perheensä asumisen, niin hän asettaa tyttöystävänsä ykköseksi ja on hyvä mies. Minusta hän on lapanen, joka ei pärjää ilman isää ja äitiä.

Ja edelleen ajattelet tätä pelkkänä rahakysymyksenä, vaikka suurempi merkitys on sillä, mitä vanhemmat viestittävät ajattelevansa poikansa seurustelusta ja tästä nimenomaisesta tyttöystävästä. Mitään ongelmaa ei olisi, jos olisi sovittu jo aiemmin, että seurustelukumppanin muuttaessa asuntoon siitä aletaan maksaa vuokraa.

Minä näen tämän napanuorakysymyksenä. Millainen naisystävä olettaa, että miehen vanhemmat maksavat hänen asumisensa? On täysin normaalia tehdä vuokrasopimus perheeseen kuulumattomien kanssa vai oletatko oikeasti, että kun maksaa opiskelijapojan asumisen, on velvollinen maksamaan myös hänen perheensä asumisen kuolemaansa asti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvän Anoppi/Appi - Miniäsuhteen muodostumisen kannalta olisi asiallista olla perimättä vuokraa tyttöystävältä, sillä kuuluuhan hänkin perheeseen. Onko isällä jotain pojan seurustelua vastaan ?

Varmaan tyttöä voisi sitten velvoittaa menemään viikonloppuisin avuksi poikakaverin kotiin. Moni ns. ilmaiseksi asuva käy auttamassa vanhempiaan ja olisihan se anoppina mukava, kun poika laittelisi isänsä kanssa koneita kuntoon ja miniäkokelas nousisi lauantaina klo 6.00 pesemään saunaa ja kylppäriä ja sen jälkeen siivoaisi kaikki muutkin huoneet lattiasta kattoon, koska on nyt ilmaiseksi asuvana osa perhettä. Siihen kun kuuluu velvollisuuksiakin pelkkien oikeuksien sijaan.

Teetkö sinäkin tuollaisia suursiivouksia aina lauantaisin? Totta kai sitten peset miniäkokelaan kanssa, kerran poikasikin puuhailee isän kanssa.

Minä leipoisin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en kehtaisi pyytää vuokraa. Siis eihän tytön asumisesta teille koidu lisäkuluja.

Jopas on erikoinen näkökulma. Olemme myös hankkineet pojallemme omistusasunnon erittäin kalliilta alueelta. Tarkoituksena on ehkä myöhemmin muuttaa sinne itse asumaan.

Jos tilanne olisi toisinpäin ja poikani muuttaisi vanhempiensa omistusasunnossa asuvan tyttöystävänsä kotiin asumaan, niin pitäisin itsestäänselvänä, että poikani tekisi edes jonkinlaisen vuokrasopimuksen tytön vanhempien kanssa.

Moni myös näkee tuon ilmaiseksi asumisen helpompana vaihtoehtona kuin nimellisen vuokrasumman takia tehtävä paperisota verottajalle joka vuosi.

Mikä ihmeen paperisota? Veroilmoitukseen pitää kirjoittaa peräti 3 lukua ja painaa lähetä-nappia. On se ihan hurjan hankalaa!

Ei se eka veroilmoitus ihan kolmella luvulla mene. Ja ennenkuin on ottanut selvää, miten yleensäkään kuuluu toimia. Kaikki ei vaan viitsi siihen lähteä. Helppoahan se on, kun sen tietää ja osaa.

Jep, ekalla kerralla pitää tietää, missä se asunto on ja mikä on sen koko. Ei pitäisi olla vaikeaa. Vuokralaisen nimikin tarvitaan, mutta jos osaa maksaa laskun nettipankissa, osaa tehdä veroilmoituksen vuokratuloista. Eikä kannata hankkia sijoitusasuntoa, jos ei osaa täyttää yksinkertaista lomaketta.

Sitähän mä yritin just sanoa. Kun kaikki ei tiedä, että se lopulta on ihan helppoa, niin ne ei viitsi hommata sijoitusasuntoa, vaan antavat mielummin asua ilmaiseksi. Ja itsehän tuohon loppuun just kiteytit monen ajatukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ostettiin aikoinaan iso kaksio. Poika asuu suuremmassa huoneessa, pienemmässä asuu miehen serkun poika. Sinne jos tyttöystävä haluaa muuttaa, niin saa sopeutua kommuunin sääntöihin. Ja kun toinen huone vapautuu, on vuokra joka tapauksessa 600 e/kk, oli se asukas sitten poja kaveri tai tyttöystävä.

Aika toiveikas saa muuten olla, että kuvittelee vuokraavansa puolikkaan (!) kaksion 600 eurolla. Toki kokonaisista kaksioista maksetaan 1200 euron vuokria, mutta kuka haluaisi maksaa kuuttasataa puolikkaasta kaksiosta? Varsinkin jos kämppäkaverina on vuokranantajan sukulainen.

Ennemmin maksaa hieman enemmän ja pääsee omaan asuntoon.

Voi sen noinkin ajatella. Helsinki on täynnä erilaisia kimppakämppiä ja keskustaan ei pääse kovin paljoa tuota edullisemmin asumaan yhtä mukavasti. Toistaiseksi on ollut tulijoita jonoksi asti.

Kuka nyt mitäkin "mukavuutena" pitää. Ennemmin asun omassa ilman jotain vuokranantajan sukulaisia.

Kerrotte pariskunnalle, paljonko haluatte asunnosta vuokraa, ja he sopivat keskenään, miten asumiskulunsa jakavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mahdolliseen avopuolisoon liittyviä pelisääntöjä ei ole sovittu jo silloin, kun poika muutti asuntoon, ei ole reilua alkaa nyt periä vuokraa tyttöystävältä. Jos vuokrasta aletaan puhua nyt, se on erittäin helppo tulkita niin että vanhemmat eivät pidä poikansa tyttöystävästä. Jos vuokranmaksuvelvollisuus (ja pariskunnalle yhteisesti, ei vain toiselle osapuolelle!) olisi ollut tiedossa jo aiemmin, ennen tämän tietyn tyttöystävän tuloa kuvioihin, se ei menisi henkilökohtaisuuksiin. Vuokran periminen tässä vaiheessa vaikuttaisi väistämättä joko pojan ja tyttöystävän, vanhempien ja tyttöystävän tai pojan ja vanhempien väleihin. Ehkä kaikkiin, ehkä pysyvästi. Oletteko valmiita ottamaan riskin poikanne ehkä pysyvän parisuhteen tuhoutumisesta, tai pojan ja omien välienne tuhoutumisesta, muutaman satasen takia?

Jos parisuhde kariutuu siihen, että täysi-ikäisen miehen vanhemmat eivät elätä tämän täysi-ikäistä naisystävää, niin se suhde joutaakin päättyä. Vuokran periminen asumisesta on täysin normaali käytäntö ja minusta on omituista, että palstalla pidetään suorastaan välttämättömänä maksaa oman lapsen naisystävän asumiskulut. Oletteko oikeasti valmiita siihen, että lapsenne maksattaa kavereittensa asumisen teillä?

Tuossa ei ole kyse siitä kuka elättää kenet, vaan siitä kumman mies asettaa ykkössijalle, tyttöystävän vai vanhemmat. Jos vanhemmat, niin silloin suhde tosiaan joutaakin päättyä, mielellään ennen kuin kumpikaan kiintyy toisiinsa liikaa.

Eli jos mies vaatii vanhempiaan kustantamaan täysi-ikäisistä koostuvan perheensä asumisen, niin hän asettaa tyttöystävänsä ykköseksi ja on hyvä mies. Minusta hän on lapanen, joka ei pärjää ilman isää ja äitiä.

Ja edelleen ajattelet tätä pelkkänä rahakysymyksenä, vaikka suurempi merkitys on sillä, mitä vanhemmat viestittävät ajattelevansa poikansa seurustelusta ja tästä nimenomaisesta tyttöystävästä. Mitään ongelmaa ei olisi, jos olisi sovittu jo aiemmin, että seurustelukumppanin muuttaessa asuntoon siitä aletaan maksaa vuokraa.

Minä näen tämän napanuorakysymyksenä. Millainen naisystävä olettaa, että miehen vanhemmat maksavat hänen asumisensa? On täysin normaalia tehdä vuokrasopimus perheeseen kuulumattomien kanssa vai oletatko oikeasti, että kun maksaa opiskelijapojan asumisen, on velvollinen maksamaan myös hänen perheensä asumisen kuolemaansa asti?

Mitä sekoilet? Johan tässä on alusta alkaen ollut esillä, että ap:n poika maksaa nytkin asunnon kulut eli vastikkeen, veden, sähkön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en kehtaisi pyytää vuokraa. Siis eihän tytön asumisesta teille koidu lisäkuluja.

Jopas on erikoinen näkökulma. Olemme myös hankkineet pojallemme omistusasunnon erittäin kalliilta alueelta. Tarkoituksena on ehkä myöhemmin muuttaa sinne itse asumaan.

Jos tilanne olisi toisinpäin ja poikani muuttaisi vanhempiensa omistusasunnossa asuvan tyttöystävänsä kotiin asumaan, niin pitäisin itsestäänselvänä, että poikani tekisi edes jonkinlaisen vuokrasopimuksen tytön vanhempien kanssa.

Moni myös näkee tuon ilmaiseksi asumisen helpompana vaihtoehtona kuin nimellisen vuokrasumman takia tehtävä paperisota verottajalle joka vuosi.

Mikä ihmeen paperisota? Veroilmoitukseen pitää kirjoittaa peräti 3 lukua ja painaa lähetä-nappia. On se ihan hurjan hankalaa!

Ei se eka veroilmoitus ihan kolmella luvulla mene. Ja ennenkuin on ottanut selvää, miten yleensäkään kuuluu toimia. Kaikki ei vaan viitsi siihen lähteä. Helppoahan se on, kun sen tietää ja osaa.

Jep, ekalla kerralla pitää tietää, missä se asunto on ja mikä on sen koko. Ei pitäisi olla vaikeaa. Vuokralaisen nimikin tarvitaan, mutta jos osaa maksaa laskun nettipankissa, osaa tehdä veroilmoituksen vuokratuloista. Eikä kannata hankkia sijoitusasuntoa, jos ei osaa täyttää yksinkertaista lomaketta.

Oliks tuo sulle ihan selvää, kun ekan asunnon annoit vuokralle? Mistään ei tarvinnut ottaa selvää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mahdolliseen avopuolisoon liittyviä pelisääntöjä ei ole sovittu jo silloin, kun poika muutti asuntoon, ei ole reilua alkaa nyt periä vuokraa tyttöystävältä. Jos vuokrasta aletaan puhua nyt, se on erittäin helppo tulkita niin että vanhemmat eivät pidä poikansa tyttöystävästä. Jos vuokranmaksuvelvollisuus (ja pariskunnalle yhteisesti, ei vain toiselle osapuolelle!) olisi ollut tiedossa jo aiemmin, ennen tämän tietyn tyttöystävän tuloa kuvioihin, se ei menisi henkilökohtaisuuksiin. Vuokran periminen tässä vaiheessa vaikuttaisi väistämättä joko pojan ja tyttöystävän, vanhempien ja tyttöystävän tai pojan ja vanhempien väleihin. Ehkä kaikkiin, ehkä pysyvästi. Oletteko valmiita ottamaan riskin poikanne ehkä pysyvän parisuhteen tuhoutumisesta, tai pojan ja omien välienne tuhoutumisesta, muutaman satasen takia?

Jos parisuhde kariutuu siihen, että täysi-ikäisen miehen vanhemmat eivät elätä tämän täysi-ikäistä naisystävää, niin se suhde joutaakin päättyä. Vuokran periminen asumisesta on täysin normaali käytäntö ja minusta on omituista, että palstalla pidetään suorastaan välttämättömänä maksaa oman lapsen naisystävän asumiskulut. Oletteko oikeasti valmiita siihen, että lapsenne maksattaa kavereittensa asumisen teillä?

Tuossa ei ole kyse siitä kuka elättää kenet, vaan siitä kumman mies asettaa ykkössijalle, tyttöystävän vai vanhemmat. Jos vanhemmat, niin silloin suhde tosiaan joutaakin päättyä, mielellään ennen kuin kumpikaan kiintyy toisiinsa liikaa.

Eli jos mies vaatii vanhempiaan kustantamaan täysi-ikäisistä koostuvan perheensä asumisen, niin hän asettaa tyttöystävänsä ykköseksi ja on hyvä mies. Minusta hän on lapanen, joka ei pärjää ilman isää ja äitiä.

Ja edelleen ajattelet tätä pelkkänä rahakysymyksenä, vaikka suurempi merkitys on sillä, mitä vanhemmat viestittävät ajattelevansa poikansa seurustelusta ja tästä nimenomaisesta tyttöystävästä. Mitään ongelmaa ei olisi, jos olisi sovittu jo aiemmin, että seurustelukumppanin muuttaessa asuntoon siitä aletaan maksaa vuokraa.

Minä näen tämän napanuorakysymyksenä. Millainen naisystävä olettaa, että miehen vanhemmat maksavat hänen asumisensa? On täysin normaalia tehdä vuokrasopimus perheeseen kuulumattomien kanssa vai oletatko oikeasti, että kun maksaa opiskelijapojan asumisen, on velvollinen maksamaan myös hänen perheensä asumisen kuolemaansa asti?

Toki poika voi katkaista sen napanuoran, toivottavasti katkaiseekin. Jos se tapahtuu tällaisissa olosuhteissa, kitkaa tulee pojan ja vanhempien välille. Onko se sitten parempi? Opiskeluaika on kuitenkin hyvin lyhyt aika, ja juuri se aika kun aikuinen lapsi eniten tarvitsee vanhempiensa taloudellista tukea.

Otat vaan pojalta luonnossa, niin säästyt veronmaksusta.