Lue keskustelun säännöt.
Pojan tyttöystävä muuttamassa omistamaamme asuntoon, vuokra?
17.07.2016 |
Poika asuu minun ja miehen omistamassa asunnossa, maksaa kaikki kulut mutta ei muuta vuokraa. Nyt tyttöystävä on muuttamassa sinne myös. Onko kohtuullista pyytää tyttöystävää maksamaan vuokraa, vai pysyä siinä että asukas/asukkaat maksaa vastikkeen, veden, sähkön ja autopaikan? Sekä poika että tyttöystävä opiskelee, molemmilla osa-aikatyö. Erimielisyyttä miehen kanssa...
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkaa nyt edes ap, että olisivatko poikasi ja tyttöystävänsä teidän asunnossanne tasavertaisesti kuluja maksavia avopuolisoita vaiko täysin "kahden kerroksen väkeä"?
Menisikö niin, että poika saisi edelleenkin säästää mukavasti omaan asuntoonsa, mutta tyttöystävä säästäisi syömisistään ja tekisi enemmän työvuoroja, jotta saisi vuokransa maksettua? Entä laskisivatko tyttöystävän asumiskulut vai nousisivatko ne (tuet huomioiden)?
Tuossa tilanteessa laskutaitoinen tyttöystävä jos on oikeutettu asumislisään tai -tukeen pitäisi itsellään sen soluasunnon , maksaisi omat kulunsa siihen ja säästäisi omalle tililleen asuntoa ja vain kyläilisi poikkiksensa luona.
Tarkalleen näin. Tosin tarina ei vielä kerro, että tietääkö tyttöystävä vielä uuden asuntonsa kulujen / vuokran suuruutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli aikanaan sama järjestely. Me miehen kanssa maksettiin appivanhemmille vastike+vesi. Vuokraa ei meistä kumpikaan maksanut, en minäkään vaikka muutin asuntoon myöhemmin kuin mieheni. Eikä muuten maksanut miehen aiempi tyttöystäväkään. Appivanhemmat eivät halunneet. Olivat aikanaan ostaneet asunnon pojalleen opiskeluasunnoksi ja oli täysin meidän oma asiamme miten kulut jaoimme. He eivät halunneet asunnosta voittoa. Ei pojan asuessa siellä yksin eikä silloinkaan kun siellä asui tämän tyttöystävä. Miehen vanhemamt aina totesi, että heidän rahansa tulee kuitenkin pojalleen perinnöksi, joten miksi niitä pitäis säästellä ja odotella jotain tulevaa. Auttaa nyt kun siihen on tarvetta. Sitten kun heistä aika jättää on meillä jo työpaikat ja omaisuutta. Ei sitä apua sitten enää tarvita.
Ja vaikka miehen vanhemmat meitä näin törkeästi elättikin suhteemme alussa, on meistä silti tullut ihan vastuullisia aikuisia, kolmen lapsen vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos poika maksaa yhtiövastikkeen ja vesimaksun jo nyt, saman summan pyytäisin vuokraa tyttöystävältä + puolet autopaikkamaksusta.
Ja tuo summa kattaisi hädin tuskin asunnon kulumiset ja muutaman prosentin pääoman tuoton.
Ja siitä huolimatta, se on alle markkinahinnan, eikä verottaja voi arvioida mahdollista vuokraetuutta, mikä muuten tyttöystävä saisi.
Mikä ihmeen vuokraetuus? Mikä "alle markkinahinnan"?
Meneekös tässä nyt sekaisin asunnon myynti ja vuokraus?
Minulla on tästä muutaman vuoden vanha verottajan ennakkopäätös, jossa sanotaan, etten voi antaa vaikutuiseen käyttöön asuntoa ilmaiseksi, vaan vuokran on oltava vähintään asunnosta maksettavat kulut tai muussa tapauksessa verottajalla on oikeus Arvioida mahdollinen vuokratuotto, josta on maksettava verot.
Aika mielenkiintoinen päätös, ettet vain olisi unohtanut tuosta jotain oleellista.
http://www.hs.fi/koti/a1417786310521
Miten verotus suhtautuu lapsen saamaan etuun, jos vuokra on selvästi markkinavuokraa pienempi tai sitä ei peritä ollenkaan?
Verotuksessa on yleisenä periaatteena, ettei tuloa tarvitse ottaa vastaan. Omaisuutta voi antaa toisen käyttöön korvauksetta eikä sitä pidetä lahjana.
Poikkeuksena on, jos työnantaja antaisi työntekijän käyttöön asunnon tai osakeyhtiön osakas käyttäisi yhtiön asuntoa vuokraa maksamatta.
Jos vanhemmat ottavat asunnon ostoon lainan, voiko korot vähentää verotuksessa?
Ei voi, jos opiskelijalapsi on täyttänyt 18. Lainan koron voi vähentää vain, jos asunto on perheen vakinaisessa käytössä, eikä 18-vuotiaan katsota enää kuuluvan tässä mielessä perheeseen.
Tilanne on toinen, jos lapsi maksaa vanhemmilleen jokseenkin markkinoiden mukaista vuokraa. Silloin vuokratulo katsotaan sijoitustuotoksi, ja lainan korot voi vähentää kokonaan pääomatulosta. Tällainen perheen sisäinen rahansiirto ei ole kuitenkaan yleensä järkevää.
Verotusta muuttaisi myös se, jos oman lapsen lisäksi asunnossa asuisi toinen opiskelija, joka maksaisi omasta osastaan normaalia vuokraa.
Vierailija kirjoitti:
No en kehtaisi pyytää vuokraa. Siis eihän tytön asumisesta teille koidu lisäkuluja.
Jopas on erikoinen näkökulma. Olemme myös hankkineet pojallemme omistusasunnon erittäin kalliilta alueelta. Tarkoituksena on ehkä myöhemmin muuttaa sinne itse asumaan.
Jos tilanne olisi toisinpäin ja poikani muuttaisi vanhempiensa omistusasunnossa asuvan tyttöystävänsä kotiin asumaan, niin pitäisin itsestäänselvänä, että poikani tekisi edes jonkinlaisen vuokrasopimuksen tytön vanhempien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kehtaisi pyytää vuokraa. Siis eihän tytön asumisesta teille koidu lisäkuluja.
Jopas on erikoinen näkökulma. Olemme myös hankkineet pojallemme omistusasunnon erittäin kalliilta alueelta. Tarkoituksena on ehkä myöhemmin muuttaa sinne itse asumaan.
Jos tilanne olisi toisinpäin ja poikani muuttaisi vanhempiensa omistusasunnossa asuvan tyttöystävänsä kotiin asumaan, niin pitäisin itsestäänselvänä, että poikani tekisi edes jonkinlaisen vuokrasopimuksen tytön vanhempien kanssa.
Moni myös näkee tuon ilmaiseksi asumisen helpompana vaihtoehtona kuin nimellisen vuokrasumman takia tehtävä paperisota verottajalle joka vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttö voi maksaa luontaisesti miehellesi.
Hemmetti miten rahan ahneita nämä varakkaammat ovat.
En viitsi edes vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mahdolliseen avopuolisoon liittyviä pelisääntöjä ei ole sovittu jo silloin, kun poika muutti asuntoon, ei ole reilua alkaa nyt periä vuokraa tyttöystävältä. Jos vuokrasta aletaan puhua nyt, se on erittäin helppo tulkita niin että vanhemmat eivät pidä poikansa tyttöystävästä. Jos vuokranmaksuvelvollisuus (ja pariskunnalle yhteisesti, ei vain toiselle osapuolelle!) olisi ollut tiedossa jo aiemmin, ennen tämän tietyn tyttöystävän tuloa kuvioihin, se ei menisi henkilökohtaisuuksiin. Vuokran periminen tässä vaiheessa vaikuttaisi väistämättä joko pojan ja tyttöystävän, vanhempien ja tyttöystävän tai pojan ja vanhempien väleihin. Ehkä kaikkiin, ehkä pysyvästi. Oletteko valmiita ottamaan riskin poikanne ehkä pysyvän parisuhteen tuhoutumisesta, tai pojan ja omien välienne tuhoutumisesta, muutaman satasen takia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kehtaisi pyytää vuokraa. Siis eihän tytön asumisesta teille koidu lisäkuluja.
Jopas on erikoinen näkökulma. Olemme myös hankkineet pojallemme omistusasunnon erittäin kalliilta alueelta. Tarkoituksena on ehkä myöhemmin muuttaa sinne itse asumaan.
Jos tilanne olisi toisinpäin ja poikani muuttaisi vanhempiensa omistusasunnossa asuvan tyttöystävänsä kotiin asumaan, niin pitäisin itsestäänselvänä, että poikani tekisi edes jonkinlaisen vuokrasopimuksen tytön vanhempien kanssa.
Moni myös näkee tuon ilmaiseksi asumisen helpompana vaihtoehtona kuin nimellisen vuokrasumman takia tehtävä paperisota verottajalle joka vuosi.
Mikä ihmeen paperisota? Veroilmoitukseen pitää kirjoittaa peräti 3 lukua ja painaa lähetä-nappia. On se ihan hurjan hankalaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mahdolliseen avopuolisoon liittyviä pelisääntöjä ei ole sovittu jo silloin, kun poika muutti asuntoon, ei ole reilua alkaa nyt periä vuokraa tyttöystävältä. Jos vuokrasta aletaan puhua nyt, se on erittäin helppo tulkita niin että vanhemmat eivät pidä poikansa tyttöystävästä. Jos vuokranmaksuvelvollisuus (ja pariskunnalle yhteisesti, ei vain toiselle osapuolelle!) olisi ollut tiedossa jo aiemmin, ennen tämän tietyn tyttöystävän tuloa kuvioihin, se ei menisi henkilökohtaisuuksiin. Vuokran periminen tässä vaiheessa vaikuttaisi väistämättä joko pojan ja tyttöystävän, vanhempien ja tyttöystävän tai pojan ja vanhempien väleihin. Ehkä kaikkiin, ehkä pysyvästi. Oletteko valmiita ottamaan riskin poikanne ehkä pysyvän parisuhteen tuhoutumisesta, tai pojan ja omien välienne tuhoutumisesta, muutaman satasen takia?
Jos parisuhde kariutuu siihen, että täysi-ikäisen miehen vanhemmat eivät elätä tämän täysi-ikäistä naisystävää, niin se suhde joutaakin päättyä. Vuokran periminen asumisesta on täysin normaali käytäntö ja minusta on omituista, että palstalla pidetään suorastaan välttämättömänä maksaa oman lapsen naisystävän asumiskulut. Oletteko oikeasti valmiita siihen, että lapsenne maksattaa kavereittensa asumisen teillä?
Aivan loistava tilaisuus kertoa epäsuorasti mitä mieltä tytöstä olette! Ja näin voitte pilata suhteenne sekä poikaan että mahdolliseen tulevaan miniään. Omat appivanhempani muinoin toimivat juuri tuolla tavalla. Eivät ne välit siitä koskaan paljon parantuneet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi ostettiin aikoinaan iso kaksio. Poika asuu suuremmassa huoneessa, pienemmässä asuu miehen serkun poika. Sinne jos tyttöystävä haluaa muuttaa, niin saa sopeutua kommuunin sääntöihin. Ja kun toinen huone vapautuu, on vuokra joka tapauksessa 600 e/kk, oli se asukas sitten poja kaveri tai tyttöystävä.
Äijä on mustasukkainen, kun pojalla on sängyssä nuori nätti nainen ja itsellä sama tuttu keski-ikäinen mamma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä mieltä olen, ettei pyydetä vuokraa. Vältetään verot ja muu byrokratia. Ja meidän kannalta on käytännössä se ja sama, asuuko poika asunnossa yksin vai toisen kanssa. Miehelle ei tunnu riittävän se ettei meille ole asunnosta mitään kuluja. Minusta tuntuisi hölmöltä vaatia tyttöä maksamaan vuokraa jos poikakaan ei maksa.
Ap
Jos ette peri mitään vuokraa, vaarana on, että verottaja arvioi vuokran ja joudutte maksamaan siitä veron. Sillä ilmaisia etuuksia ei tunneta edes täysi-ikäiselle lapselle, saati hänen tyttöystävälleen.
Vuokran tulee olla vähintään
yhtiövastike, vesimaksut ja muutaman
prosentin tuotto pääomalle, jolloin ette osallistu rahallisesti nuoren parin
kulujen maksamiseen.
Kuluja saa maksaa ihan verottakin. Ei tämä suomi ihan niin hölmö ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mahdolliseen avopuolisoon liittyviä pelisääntöjä ei ole sovittu jo silloin, kun poika muutti asuntoon, ei ole reilua alkaa nyt periä vuokraa tyttöystävältä. Jos vuokrasta aletaan puhua nyt, se on erittäin helppo tulkita niin että vanhemmat eivät pidä poikansa tyttöystävästä. Jos vuokranmaksuvelvollisuus (ja pariskunnalle yhteisesti, ei vain toiselle osapuolelle!) olisi ollut tiedossa jo aiemmin, ennen tämän tietyn tyttöystävän tuloa kuvioihin, se ei menisi henkilökohtaisuuksiin. Vuokran periminen tässä vaiheessa vaikuttaisi väistämättä joko pojan ja tyttöystävän, vanhempien ja tyttöystävän tai pojan ja vanhempien väleihin. Ehkä kaikkiin, ehkä pysyvästi. Oletteko valmiita ottamaan riskin poikanne ehkä pysyvän parisuhteen tuhoutumisesta, tai pojan ja omien välienne tuhoutumisesta, muutaman satasen takia?
Jos parisuhde kariutuu siihen, että täysi-ikäisen miehen vanhemmat eivät elätä tämän täysi-ikäistä naisystävää, niin se suhde joutaakin päättyä. Vuokran periminen asumisesta on täysin normaali käytäntö ja minusta on omituista, että palstalla pidetään suorastaan välttämättömänä maksaa oman lapsen naisystävän asumiskulut. Oletteko oikeasti valmiita siihen, että lapsenne maksattaa kavereittensa asumisen teillä?
Tuossa ei ole kyse siitä kuka elättää kenet, vaan siitä kumman mies asettaa ykkössijalle, tyttöystävän vai vanhemmat. Jos vanhemmat, niin silloin suhde tosiaan joutaakin päättyä, mielellään ennen kuin kumpikaan kiintyy toisiinsa liikaa.
En kyllä kehtaisi pyytää vuokraa. Poika siis asuu tässä asunnossa, eikä maksa vuokraa. Mutta aiotte rahastaa tyttöä. Kyllä kuulostaa pihiyden huipulta ja jopa vihamieliseltä tätä tyttöä kohtaan. Ei ole omiaan rakentamaan hyvää suhdetta mahdolliseen miniäänne.
Mutta onko teillä tiukkaa rahasta? Siinä tapauksessa kysymyksesi jotenkin ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kehtaisi pyytää vuokraa. Siis eihän tytön asumisesta teille koidu lisäkuluja.
Jopas on erikoinen näkökulma. Olemme myös hankkineet pojallemme omistusasunnon erittäin kalliilta alueelta. Tarkoituksena on ehkä myöhemmin muuttaa sinne itse asumaan.
Jos tilanne olisi toisinpäin ja poikani muuttaisi vanhempiensa omistusasunnossa asuvan tyttöystävänsä kotiin asumaan, niin pitäisin itsestäänselvänä, että poikani tekisi edes jonkinlaisen vuokrasopimuksen tytön vanhempien kanssa.
Moni myös näkee tuon ilmaiseksi asumisen helpompana vaihtoehtona kuin nimellisen vuokrasumman takia tehtävä paperisota verottajalle joka vuosi.
Mikä ihmeen paperisota? Veroilmoitukseen pitää kirjoittaa peräti 3 lukua ja painaa lähetä-nappia. On se ihan hurjan hankalaa!
Ei se eka veroilmoitus ihan kolmella luvulla mene. Ja ennenkuin on ottanut selvää, miten yleensäkään kuuluu toimia. Kaikki ei vaan viitsi siihen lähteä. Helppoahan se on, kun sen tietää ja osaa.
Ap ei ole valottanut mitään asunnon koosta, hinnasta, käyvästä vuokrasta, vastikkeesta tai tyttöystävältä pyydettävästä vuokrasta. Saati sitten siitä, että tietääkö tyttöystävä edes mitä vuokra tulee olemaan.
Onhan mahdollista, että ap:n ja miehensä omistama asunto on tilava kiva kattohuoneisto Helsingin kantakaupungissa. Tai sitten kyseessä on 70-luvulla rakennettu huonokuntoinen rivarikaksio Kajaanin lähiössä.
Ketjun perusteella veikkaan, että tyttöystävän kannattaa jatkaa omassa asunnossa asumistaan.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ostettiin aikoinaan iso kaksio. Poika asuu suuremmassa huoneessa, pienemmässä asuu miehen serkun poika. Sinne jos tyttöystävä haluaa muuttaa, niin saa sopeutua kommuunin sääntöihin. Ja kun toinen huone vapautuu, on vuokra joka tapauksessa 600 e/kk, oli se asukas sitten poja kaveri tai tyttöystävä.
Kylläpä on tolkuttoman kallis kaksion puolikas, vaikka olisi ventovieras maksaja.
Mutta jos teette tytön kanssa vuokrasopimuksen ja pojan kanssa sellaista ei ole. Eikös mahdollisessa erotilanteessa tyttö voi häätää pojan pihalle?