Meillä siivotaan ja siivotaan ja siivotaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4h :n tuntitaksa on ainakin meillä Oulussa 23 e/tunti ja lisäksihän saa kotitalousvähennyksen. Työntekijät ovat 15-29 -vuotiaita.

Ei oo paha hinta. Nämä nuoret siivoavat, pesevät ikkunoita, käyvät kaupassa ja tekevät pihatöitä.

Googleta siivous 4 H Kuopio. Hinta on melkein 40€ , jos ei ole halventunut. En tiedä Oulun asioista.

Miksi ihmeessä sen siivouksen, josta täällä maristaan, pitäisi olla jotenkin polkuhintaista? Miksei työstä kuin työstä pitäisi maksaa kunnon korvausta? Vaikka sitten työn tekisi joku nuori? Mammat siivoavat omat sotkunsa sitten vaan ihan omin pikku kätösin, jos ei halua maksaa.

Ei nuoren siivoustyö ole samanlaista kuin ammattilaisen. Mm. siivousjärjestystä joutuu valvomaan, kun paikalle pelmahtaa 16-vuotias. Ehdottomasti itse palkkaisin ennemmin ammattitaitoisen ihmisen, ja työn tilaisin yrittäjältä, jolle se on elinkeino.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4h :n tuntitaksa on ainakin meillä Oulussa 23 e/tunti ja lisäksihän saa kotitalousvähennyksen. Työntekijät ovat 15-29 -vuotiaita.

Ei oo paha hinta. Nämä nuoret siivoavat, pesevät ikkunoita, käyvät kaupassa ja tekevät pihatöitä.

Googleta siivous 4 H Kuopio. Hinta on melkein 40€ , jos ei ole halventunut. En tiedä Oulun asioista.

Miksi ihmeessä sen siivouksen, josta täällä maristaan, pitäisi olla jotenkin polkuhintaista? Miksei työstä kuin työstä pitäisi maksaa kunnon korvausta? Vaikka sitten työn tekisi joku nuori? Mammat siivoavat omat sotkunsa sitten vaan ihan omin pikku kätösin, jos ei halua maksaa.

Nuo ovat nuoria teinejä. Eli kyllä aika kova hinta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas sentään, luin ensimmäisen sivun, enkä käsitä. Seinätkinkö pitää pestä, ei hyvänen aika. Meillä on aina ollut tapetit, ei niitä paljon peseskellä, aina on puhtaat seinät olleet, mitä te niille seinillenne roiskitte, en käsitä.

Olin yksinhuoltaja kun lapseni olivat pieniä, siivosin aina torstai-iltana omakotitalomme, perjantaina töiden jälkeen alkoi viikonlopun vietto harrustuksineen.

Viikolla tavarat laitettiin paikoilleen, astiat ja vaatteet pesi kone. Kesällä oli tietysti ison pihan ruohonleikkuu, mutta se vaan piti hoitaa.

Tuo koirajuttu on myös sellainen, joka mielestäni pitää miettiä, kun koiran hankkii, siitä tulee lisätöitä, jos iloakin.

Kaksi lasta on, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille kaikki on niin vaikeaa.

Olen jo 60 vuotias, muistan ajan, jolloin tiskattiin ja pyykättiin käsin, mummoni joutuivat kantamaan vedet kaivosta jne.

Aika helpolla nykyihminen pääsee, jos vähänkään siistiksi on lapsensa opettanut ja osansa perheessä tekemään.

Hah! Minun lapsuudessani 70-luvulla ei ollut läheskään niin paljon tavaraa kuin nykyihmisillä. Synnyin 1967, jolloin maailma oli köyhä. Isä tupakoi sisällä, eikä seinän pesu hajua olisi poistanut. Siivoaminen oli hyvinkin yksinkertaista. Räsymatot vietiin telineelle ja tampattiin, pöytä, tv ja kirjahylly pyyhittiin, lattiat imuroitiin uudella Hooverilla ja pestiin luutulla. Se oli nopeaa. Vessan ja kylpyhuoneen pesu oli isoin urakka. Minulla oli muutama nukke, nalle, isän tekemä nukkekoti, keinuhevonen ja palapelejä sekä piirustusvälineitä. Ei todella nykylapsilla ole yhdelläkään niin vähän leluja, kaikki huushollit tulvii pelejä ja leluja. Että vertaapa vähän tavaran määrää ja mieti vasta sitten, miksi sitä siivottavaa riittää. Entisaikaan ei ollut tapana pestä pyykkiäkään joka päivä. Samoilla housuilla kuljettiin kouluviikko ja viikonlopuksi sai puhtaat vaatteet. Omistin noin 10-15-vuotiaana aina kaksi vaatehyllyllistä vaatteita (housuja, paitoja, villaneule, mekkoja). Nykylapsilla on kokonainen kaappi täynnä vaatetta, ja joka päivä vaihtavat.

Voi hyvänen aika, tahdottomiako te olette, mistä sitä tavaraa teille niin hemmetisti tulee? Minulla on satoja kirjoja, mutta ei se nyt niin mahdoton urakka ole imuroida ne pari, kolme kertaa vuodessa, toki hyllyistä imuroin pölyt viikkosiivouksen yhteydessä, mutta eipä tuo ihmeemmin hidasta.

Ovatko ne kaikki vaatteet sinulla yhtäaikaa päällä? Minulla on vaatekerta päällä, en pese joka ilta farkkuja/mekkoa/hametta jota päivän pidän, itseni kyllä pesen aamuin illoin. Alusvaatteita jne. pesen koneellisen, kun tarpeen. Koneeseen/kuivumaan laitto, ja kaapin vienti ei minulta kauaa vie.

Lattiat imuroin ja pyyhkäisin viikottain, pinnat puhdistan myös ja kylppärin ja vessat.

Lakat vaihdan viikottain, heti koneeseen, kuivumaan ja sitten kaappi, näin tein silloinkin kun lapset kotona asuivat.

Mutta, jos turhan tavara kerääminen on elämäntehtävä, eikä niitä koskaan paikoilleen Kaitera vaan jätetään sinne tänne, niin johan se raivaaminen tylsää työtä.

Valoja ohimoluun sisäpuolelle nyt ja kasvatusta niille kakaroille. Sitäkin voi miettiä, onko pakko olla kolme koiraa, kun niitten hoito tuntuu ylivoimaiselta.

Hitto nykyihmiset on ihan aivottomia.

Just. Yritä nyt laittaa niitä ajovaloja itse päälle! Koetin hyvällä sinulle selittää, mitä eroa on sillä ajalla, kun itse olin lapsi ja tällä ajalla, kun olen 49-vuotias ämmä ja mummi. Mutta ei, vängätä pitää ja mitään en voi, jos sinusta nykyihmiset on aivottomia!

Samat sanat sinulle, osalle nykyihmisillä elämänhallinta näyttää tosiaan olevan vaikeaa, syytetään töitä, ei ole aikaa, ja/tai tavarapaljoutta, joka on täysin omavalintaisesti asia. Kuka löytää minkäkin syyn.

Mutta jos kiihkottomasti tarkastellaan, niin kodinhoitoa helpottavia koneita ja laitteita on nykyään jok asiaan.

Esim. äitini kävi töissä, viikkosiivous tehtiin joka viikko, ruoka laitettiin itse alusta asti, pyykit/tiskit pestiin käsin, kun pulsaattorikone saatiin, se tuntui kamalan hienolta.

Moni tuttavapiiristäni valittaa kuinka paljon on kotitöitä, mutta aikaa on palstailuun, töllön seuraamiseen jne.

Minä en edelleenkään ymmärrä mistä hiertää, olen yksinhuoltajana asunut isoa omakotitaloa, itse hoitanu auton renkaanvaihdosta alkaen kotihommia. Silti ehdimme lasten kanssa ratsastaa, käydä uimassa, suunnistamassa, lukea kymmenittäin kirjoja, katsoa hyviä elokuvia, hoitaa läksyt jne. Eikä se meidän talomme ilman tavaraa ollut, huonekalut oli ihan joka huoneessa, lapsilla oli leluja, kirjoja jne.

Mutta kaipa minlla on asennevika, kun en osaa jäädä ihmettelemään, vaan menen ja teen ja etten se on tehty.

Samoin tekevät lapseni nykyyään, heillä on isot omakotitalot tontteineen, vaativat, kiireiset työt ja aina siistiä. Silti he kuntoilevat, lukevat läjittäin kirjoja, tapaavat ystäviään, joiden huushollit ovat yhtä hyvinhoudetut, lapse ruokitut.

Mutta, jos valittaminen asiat ratkaisee eikä peilin ääreen viitsi mennä, niin jatkakaa, minä nautin lomastasi ja helteestä ja lähden kohta lenkille 🤗

Vierailija kirjoitti:

1. Luovu koirista.

2. Kaikki tavara, jota et ole käyttänyt vuoteen pois, lasten turhat lelut kirppikselle.

3. Terassille lelukäärme, niin ei tuu sinne linnunpaskaa.

3. Kunnon tavarat siivoukseen: robotti-imurit ja ikkunanpesijät, jotka pesee ja kuivaa kerralla.

Robotti-imureita on meillä kaksikin. Ovat muuten heikkotehoisia vekottimia. Harjaavat irtopölyn ja kaikki hiekat jää lattialle. Matot ja esteet pitää poistaa kuitenkin, jos laittaa robotti-imurin päälle, niin nopeammin itse imuroi ja saa nurkat ja kolot samalla puhtaaksi. Leluista voin kertoa, että viimeksi kun varasin kirpparipöydän, 2 viikkoa maksoi yli 50€ ja rahaa tuli noin 100€. Tavaraa sai raahata reilusti takaisin kotiin. Nyt ollaan annettu ilmaiseksi tuttaville.

-ap

Meillä on paljon sotkuisempaa, kun kukaan ei kävele kaiken aikaa rätti kädessä. Ei kai silti likaisempaa, kun ainakin lattiat pestään kunnolla pari kertaa kuukaudessa, noin keskimäärin ...

Mulla lapsen koulutarvikkeet ovat olleet tähän mennessä hänen omassa huoneessaan noin neljä vuotta. Ja kamaa on vähän enemmän kuin kaksi muovikassillista, kun tämä koululainen muutti opiskelupaikkakunnalta takaisin kotiin - tai en minä tiedä, onko hän ollut ne samat neljä vuotta muuttamassa pois, kun ei ole sopinut asumaan tuossa huoneessa.

Hyvä tapa on siivota joskus perusteellisesti, myös pakastimet, kattolamput ym. niin kuin mummomme muinoin jouluksi ja juhannukseksi. Silloin ei ollut päivittäiseen siivoukseen yhtä hyviä välineitä ja aineita kuin nyt, mutta ehkä juuriharja, kalsarinlahje ja mäntysaippua olisivat vieläkin imuria, mikrokuituliinoja ja antibakteerisia aineita terveellisempiä ja ehkä jopa tehokkaampia.

Toisaalta minusta on hyvä, jos on siistiä, mutta toisaalta siihen kuluva aika ärsyttää. Jos ulkona on kaunis sää, tuntuu tuhlaukselta käyttää hyvä päivä siivoamiseen. Sitten jos ei siivoa, tulen pahalle tuulelle siitä, että koti on sekaisin ja likainen. Mies ei siivoa käytännössä ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta minusta on hyvä, jos on siistiä, mutta toisaalta siihen kuluva aika ärsyttää. Jos ulkona on kaunis sää, tuntuu tuhlaukselta käyttää hyvä päivä siivoamiseen. Sitten jos ei siivoa, tulen pahalle tuulelle siitä, että koti on sekaisin ja likainen. Mies ei siivoa käytännössä ikinä.

Mistä hemmetistä te löydätte puolisoiksi näitä miesmänttejä, jotka eivät osallistu kotitöihin?

Päivääkään en sellaista katselisi, typerystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas sentään, luin ensimmäisen sivun, enkä käsitä. Seinätkinkö pitää pestä, ei hyvänen aika. Meillä on aina ollut tapetit, ei niitä paljon peseskellä, aina on puhtaat seinät olleet, mitä te niille seinillenne roiskitte, en käsitä.

Olin yksinhuoltaja kun lapseni olivat pieniä, siivosin aina torstai-iltana omakotitalomme, perjantaina töiden jälkeen alkoi viikonlopun vietto harrustuksineen.

Viikolla tavarat laitettiin paikoilleen, astiat ja vaatteet pesi kone. Kesällä oli tietysti ison pihan ruohonleikkuu, mutta se vaan piti hoitaa.

Tuo koirajuttu on myös sellainen, joka mielestäni pitää miettiä, kun koiran hankkii, siitä tulee lisätöitä, jos iloakin.

Kaksi lasta on, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille kaikki on niin vaikeaa.

Olen jo 60 vuotias, muistan ajan, jolloin tiskattiin ja pyykättiin käsin, mummoni joutuivat kantamaan vedet kaivosta jne.

Aika helpolla nykyihminen pääsee, jos vähänkään siistiksi on lapsensa opettanut ja osansa perheessä tekemään.

Hah! Minun lapsuudessani 70-luvulla ei ollut läheskään niin paljon tavaraa kuin nykyihmisillä. Synnyin 1967, jolloin maailma oli köyhä. Isä tupakoi sisällä, eikä seinän pesu hajua olisi poistanut. Siivoaminen oli hyvinkin yksinkertaista. Räsymatot vietiin telineelle ja tampattiin, pöytä, tv ja kirjahylly pyyhittiin, lattiat imuroitiin uudella Hooverilla ja pestiin luutulla. Se oli nopeaa. Vessan ja kylpyhuoneen pesu oli isoin urakka. Minulla oli muutama nukke, nalle, isän tekemä nukkekoti, keinuhevonen ja palapelejä sekä piirustusvälineitä. Ei todella nykylapsilla ole yhdelläkään niin vähän leluja, kaikki huushollit tulvii pelejä ja leluja. Että vertaapa vähän tavaran määrää ja mieti vasta sitten, miksi sitä siivottavaa riittää. Entisaikaan ei ollut tapana pestä pyykkiäkään joka päivä. Samoilla housuilla kuljettiin kouluviikko ja viikonlopuksi sai puhtaat vaatteet. Omistin noin 10-15-vuotiaana aina kaksi vaatehyllyllistä vaatteita (housuja, paitoja, villaneule, mekkoja). Nykylapsilla on kokonainen kaappi täynnä vaatetta, ja joka päivä vaihtavat.

Voi hyvänen aika, tahdottomiako te olette, mistä sitä tavaraa teille niin hemmetisti tulee? Minulla on satoja kirjoja, mutta ei se nyt niin mahdoton urakka ole imuroida ne pari, kolme kertaa vuodessa, toki hyllyistä imuroin pölyt viikkosiivouksen yhteydessä, mutta eipä tuo ihmeemmin hidasta.

Ovatko ne kaikki vaatteet sinulla yhtäaikaa päällä? Minulla on vaatekerta päällä, en pese joka ilta farkkuja/mekkoa/hametta jota päivän pidän, itseni kyllä pesen aamuin illoin. Alusvaatteita jne. pesen koneellisen, kun tarpeen. Koneeseen/kuivumaan laitto, ja kaapin vienti ei minulta kauaa vie.

Lattiat imuroin ja pyyhkäisin viikottain, pinnat puhdistan myös ja kylppärin ja vessat.

Lakat vaihdan viikottain, heti koneeseen, kuivumaan ja sitten kaappi, näin tein silloinkin kun lapset kotona asuivat.

Mutta, jos turhan tavara kerääminen on elämäntehtävä, eikä niitä koskaan paikoilleen Kaitera vaan jätetään sinne tänne, niin johan se raivaaminen tylsää työtä.

Valoja ohimoluun sisäpuolelle nyt ja kasvatusta niille kakaroille. Sitäkin voi miettiä, onko pakko olla kolme koiraa, kun niitten hoito tuntuu ylivoimaiselta.

Hitto nykyihmiset on ihan aivottomia.

Just. Yritä nyt laittaa niitä ajovaloja itse päälle! Koetin hyvällä sinulle selittää, mitä eroa on sillä ajalla, kun itse olin lapsi ja tällä ajalla, kun olen 49-vuotias ämmä ja mummi. Mutta ei, vängätä pitää ja mitään en voi, jos sinusta nykyihmiset on aivottomia!

Samat sanat sinulle, osalle nykyihmisillä elämänhallinta näyttää tosiaan olevan vaikeaa, syytetään töitä, ei ole aikaa, ja/tai tavarapaljoutta, joka on täysin omavalintaisesti asia. Kuka löytää minkäkin syyn.

Mutta jos kiihkottomasti tarkastellaan, niin kodinhoitoa helpottavia koneita ja laitteita on nykyään jok asiaan.

Esim. äitini kävi töissä, viikkosiivous tehtiin joka viikko, ruoka laitettiin itse alusta asti, pyykit/tiskit pestiin käsin, kun pulsaattorikone saatiin, se tuntui kamalan hienolta.

Moni tuttavapiiristäni valittaa kuinka paljon on kotitöitä, mutta aikaa on palstailuun, töllön seuraamiseen jne.

Minä en edelleenkään ymmärrä mistä hiertää, olen yksinhuoltajana asunut isoa omakotitaloa, itse hoitanu auton renkaanvaihdosta alkaen kotihommia. Silti ehdimme lasten kanssa ratsastaa, käydä uimassa, suunnistamassa, lukea kymmenittäin kirjoja, katsoa hyviä elokuvia, hoitaa läksyt jne. Eikä se meidän talomme ilman tavaraa ollut, huonekalut oli ihan joka huoneessa, lapsilla oli leluja, kirjoja jne.

Mutta kaipa minlla on asennevika, kun en osaa jäädä ihmettelemään, vaan menen ja teen ja etten se on tehty.

Samoin tekevät lapseni nykyyään, heillä on isot omakotitalot tontteineen, vaativat, kiireiset työt ja aina siistiä. Silti he kuntoilevat, lukevat läjittäin kirjoja, tapaavat ystäviään, joiden huushollit ovat yhtä hyvinhoudetut, lapse ruokitut.

Mutta, jos valittaminen asiat ratkaisee eikä peilin ääreen viitsi mennä, niin jatkakaa, minä nautin lomastasi ja helteestä ja lähden kohta lenkille 🤗

Keskuuteemme on laskeutunut superäiti.

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta, äiti, isä ja kaksi koiraa. Olen ihan kyllästynyt jatkuvaan siivoamiseen. Olen kesälomalla ja pesin eilen seinät ja raivaain lattiat tyhjäksi ja imuroin ja tein nihkeäpyyhinnän. Tänään olen ehtinyt siivota vessan ja pestä ruokakaluston. Ihan kamalan likaisessa kunnossa se olikin. Roskiskaapin siivous odottaa. Ikkunat on pesemättä. Terassin pesen illalla. Tänään voisi syödä ulkona, mutta pesin terassin viimeksi juhannuksena, ja kyllä on siitepölyä ja linnunkakkaa tms. Ei sinne mitään ruokailuja voi järjestää ennen pesua, mutta just nyt ei jaksa eikä ehdi. Onko muissa perheissä näin sotkuista? Meillä on aina likaa, kuraa, pölyä ja lapset jättävät tavarat minne sattuu. Nyt esikoinen lajittelee omat koulupaperinsa. Hän toi kotiin 2 täyttä muovipussia koulupapereita, piirustuksia, vihkoja. Kun kysyin koulun päätyttyä, voiko heittää kaikki pois, sain vastauksen, että ei ikinä. Sen jälkeen pussit ovat lojuneet hänen huoneessaan, johon määräsin nyt siivouksen.

Paljon säästää älykkäällä organisoinnilla. Esim. Terassikalusteiden päällä on peite, sekä grillin päällä. Yms. En tiedä miten muuten hoidatte hommanne, mutta jos tyyli on sama, niin en ihmettele.

Sinkkumies

Ei meilläkään elämä tunnu jatkuvalta siivoukselta, vaikka lapsia on kolme (8v, 5v ja 2v). Tänään on mennyt siivoamiseen ehkä tunti. Korkeintaan kaksi. Keittiö siistitään joka ruokailun jälkeen eli pyyhitään ruokapöytä, tasot ja tarvittaessa hella. Tiskikone täyttyy kuin itsekseen kun jokainen laittaa sinne omat astiansa, kokki itse sitten laittaa ruuanlaittossa käytetyt, keittiön lattia lakaistaan kerran päivässä. Lapset siivoavat omat jälkensä, leivän murut, tippuneet ruokanökköset (jopa meidän 2v tekee tätä ja ihan omatoimisesti kun muita matkii), pyyhkii läikkyneen maidon jne. Päivän päätteeksi lapset kerää omat lelunsa omaan huoneeseen ja vie likapyykkinsä pyykkikoriin.

Lattiat meillä pestään kerran viikossa (mies tekee tämän), minä imuroin 1-3 kertaa viikossa riippuen siitä, miten paljon lasten mukana kantautuu hiekkaa ja pikku kiviä sisälle. Pölyt kerran viikkoon, samoin kylpyhuone. Lapset siivoavat oman huoneensa.

Pyykinpesu on meillä se iso töisin homma. Lapset vaihtaa vaatteet joka päivä kun hiki päässä juoksevat ja rymyävät ulkona heti kun edes vähän sää sallii. Kaksi koneellista vähintään pitää pestä päivässä, petivaatteitakin kuluu kun on kuuma ja hikoillaan öisin. Onneksi tuo homma kuuluu kokonaan miehelle. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas sentään, luin ensimmäisen sivun, enkä käsitä. Seinätkinkö pitää pestä, ei hyvänen aika. Meillä on aina ollut tapetit, ei niitä paljon peseskellä, aina on puhtaat seinät olleet, mitä te niille seinillenne roiskitte, en käsitä.

Olin yksinhuoltaja kun lapseni olivat pieniä, siivosin aina torstai-iltana omakotitalomme, perjantaina töiden jälkeen alkoi viikonlopun vietto harrustuksineen.

Viikolla tavarat laitettiin paikoilleen, astiat ja vaatteet pesi kone. Kesällä oli tietysti ison pihan ruohonleikkuu, mutta se vaan piti hoitaa.

Tuo koirajuttu on myös sellainen, joka mielestäni pitää miettiä, kun koiran hankkii, siitä tulee lisätöitä, jos iloakin.

Kaksi lasta on, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille kaikki on niin vaikeaa.

Olen jo 60 vuotias, muistan ajan, jolloin tiskattiin ja pyykättiin käsin, mummoni joutuivat kantamaan vedet kaivosta jne.

Aika helpolla nykyihminen pääsee, jos vähänkään siistiksi on lapsensa opettanut ja osansa perheessä tekemään.

Hah! Minun lapsuudessani 70-luvulla ei ollut läheskään niin paljon tavaraa kuin nykyihmisillä. Synnyin 1967, jolloin maailma oli köyhä. Isä tupakoi sisällä, eikä seinän pesu hajua olisi poistanut. Siivoaminen oli hyvinkin yksinkertaista. Räsymatot vietiin telineelle ja tampattiin, pöytä, tv ja kirjahylly pyyhittiin, lattiat imuroitiin uudella Hooverilla ja pestiin luutulla. Se oli nopeaa. Vessan ja kylpyhuoneen pesu oli isoin urakka. Minulla oli muutama nukke, nalle, isän tekemä nukkekoti, keinuhevonen ja palapelejä sekä piirustusvälineitä. Ei todella nykylapsilla ole yhdelläkään niin vähän leluja, kaikki huushollit tulvii pelejä ja leluja. Että vertaapa vähän tavaran määrää ja mieti vasta sitten, miksi sitä siivottavaa riittää. Entisaikaan ei ollut tapana pestä pyykkiäkään joka päivä. Samoilla housuilla kuljettiin kouluviikko ja viikonlopuksi sai puhtaat vaatteet. Omistin noin 10-15-vuotiaana aina kaksi vaatehyllyllistä vaatteita (housuja, paitoja, villaneule, mekkoja). Nykylapsilla on kokonainen kaappi täynnä vaatetta, ja joka päivä vaihtavat.

Voi hyvänen aika, tahdottomiako te olette, mistä sitä tavaraa teille niin hemmetisti tulee? Minulla on satoja kirjoja, mutta ei se nyt niin mahdoton urakka ole imuroida ne pari, kolme kertaa vuodessa, toki hyllyistä imuroin pölyt viikkosiivouksen yhteydessä, mutta eipä tuo ihmeemmin hidasta.

Ovatko ne kaikki vaatteet sinulla yhtäaikaa päällä? Minulla on vaatekerta päällä, en pese joka ilta farkkuja/mekkoa/hametta jota päivän pidän, itseni kyllä pesen aamuin illoin. Alusvaatteita jne. pesen koneellisen, kun tarpeen. Koneeseen/kuivumaan laitto, ja kaapin vienti ei minulta kauaa vie.

Lattiat imuroin ja pyyhkäisin viikottain, pinnat puhdistan myös ja kylppärin ja vessat.

Lakat vaihdan viikottain, heti koneeseen, kuivumaan ja sitten kaappi, näin tein silloinkin kun lapset kotona asuivat.

Mutta, jos turhan tavara kerääminen on elämäntehtävä, eikä niitä koskaan paikoilleen Kaitera vaan jätetään sinne tänne, niin johan se raivaaminen tylsää työtä.

Valoja ohimoluun sisäpuolelle nyt ja kasvatusta niille kakaroille. Sitäkin voi miettiä, onko pakko olla kolme koiraa, kun niitten hoito tuntuu ylivoimaiselta.

Hitto nykyihmiset on ihan aivottomia.

Just. Yritä nyt laittaa niitä ajovaloja itse päälle! Koetin hyvällä sinulle selittää, mitä eroa on sillä ajalla, kun itse olin lapsi ja tällä ajalla, kun olen 49-vuotias ämmä ja mummi. Mutta ei, vängätä pitää ja mitään en voi, jos sinusta nykyihmiset on aivottomia!

Samat sanat sinulle, osalle nykyihmisillä elämänhallinta näyttää tosiaan olevan vaikeaa, syytetään töitä, ei ole aikaa, ja/tai tavarapaljoutta, joka on täysin omavalintaisesti asia. Kuka löytää minkäkin syyn.

Mutta jos kiihkottomasti tarkastellaan, niin kodinhoitoa helpottavia koneita ja laitteita on nykyään jok asiaan.

Esim. äitini kävi töissä, viikkosiivous tehtiin joka viikko, ruoka laitettiin itse alusta asti, pyykit/tiskit pestiin käsin, kun pulsaattorikone saatiin, se tuntui kamalan hienolta.

Moni tuttavapiiristäni valittaa kuinka paljon on kotitöitä, mutta aikaa on palstailuun, töllön seuraamiseen jne.

Minä en edelleenkään ymmärrä mistä hiertää, olen yksinhuoltajana asunut isoa omakotitaloa, itse hoitanu auton renkaanvaihdosta alkaen kotihommia. Silti ehdimme lasten kanssa ratsastaa, käydä uimassa, suunnistamassa, lukea kymmenittäin kirjoja, katsoa hyviä elokuvia, hoitaa läksyt jne. Eikä se meidän talomme ilman tavaraa ollut, huonekalut oli ihan joka huoneessa, lapsilla oli leluja, kirjoja jne.

Mutta kaipa minlla on asennevika, kun en osaa jäädä ihmettelemään, vaan menen ja teen ja etten se on tehty.

Samoin tekevät lapseni nykyyään, heillä on isot omakotitalot tontteineen, vaativat, kiireiset työt ja aina siistiä. Silti he kuntoilevat, lukevat läjittäin kirjoja, tapaavat ystäviään, joiden huushollit ovat yhtä hyvinhoudetut, lapse ruokitut.

Mutta, jos valittaminen asiat ratkaisee eikä peilin ääreen viitsi mennä, niin jatkakaa, minä nautin lomastasi ja helteestä ja lähden kohta lenkille 🤗

Keskuuteemme on laskeutunut superäiti.

Kiitos, omasta mielestäni olen vain tavallinen äiti, joka elää omaa elämäänsä.

Haluan, että minulla on aikaa harrastuksille, jopa palstailulle näin loman laiskoina aamuina. Mutta haluan myös, että kodissani on perussiistiä, puhdasta ilman jatkuvaa stressiä asia tiimoilta.

Olen jo nuorena (joutunut) oppinut, että ongelman viereen ei kannata jäädä istumaan, ratkaisu kannattaa hakea, tehdä se, minkä voi ja jatkaa sitten matkaa.

Sinun on vaikea tätä irvailemalla ymmärtää, mutta jatka sinä tyylilläsi, ja minä omallani. Ruokaamme molemmat onnellisiksi valitsemallamme tavalla.

En ehtinyt lukea koko keskustelua, mutta tässä kolmelapsisen perheen keinot pitää koti suht siistinä.

Kaikki lähtee siitä, että tavaraa on mahdollisimman vähän, niille on oma paikkansa ja kaikki omaksuu asenteen viedä otetut takaisin.

Ruokaa ei viedä keittiöstä/ruokailutilasta minnekään.

Me olemme jakaneet arjen, mies huolehtii aamusta ja minä kaupassa käynnistä ja päivällisen laitosta. Lapsilla on omat tehtävänsä. Yhdessä siivotaan torstai-iltana ja sitten mennään vaikka pizzalle.

Kaksi kertaa vuodessa tilaamme nk suursiivouksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta, äiti, isä ja kaksi koiraa. Olen ihan kyllästynyt jatkuvaan siivoamiseen. Olen kesälomalla ja pesin eilen seinät ja raivaain lattiat tyhjäksi ja imuroin ja tein nihkeäpyyhinnän. Tänään olen ehtinyt siivota vessan ja pestä ruokakaluston. Ihan kamalan likaisessa kunnossa se olikin. Roskiskaapin siivous odottaa. Ikkunat on pesemättä. Terassin pesen illalla. Tänään voisi syödä ulkona, mutta pesin terassin viimeksi juhannuksena, ja kyllä on siitepölyä ja linnunkakkaa tms. Ei sinne mitään ruokailuja voi järjestää ennen pesua, mutta just nyt ei jaksa eikä ehdi. Onko muissa perheissä näin sotkuista? Meillä on aina likaa, kuraa, pölyä ja lapset jättävät tavarat minne sattuu. Nyt esikoinen lajittelee omat koulupaperinsa. Hän toi kotiin 2 täyttä muovipussia koulupapereita, piirustuksia, vihkoja. Kun kysyin koulun päätyttyä, voiko heittää kaikki pois, sain vastauksen, että ei ikinä. Sen jälkeen pussit ovat lojuneet hänen huoneessaan, johon määräsin nyt siivouksen.

Paljon säästää älykkäällä organisoinnilla. Esim. Terassikalusteiden päällä on peite, sekä grillin päällä. Yms. En tiedä miten muuten hoidatte hommanne, mutta jos tyyli on sama, niin en ihmettele.

Sinkkumies

Eli ratkaisusi on huputtaa huonekalut? Huputatko lapsetkin? Entäs pesukone?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta, äiti, isä ja kaksi koiraa. Olen ihan kyllästynyt jatkuvaan siivoamiseen. Olen kesälomalla ja pesin eilen seinät ja raivaain lattiat tyhjäksi ja imuroin ja tein nihkeäpyyhinnän. Tänään olen ehtinyt siivota vessan ja pestä ruokakaluston. Ihan kamalan likaisessa kunnossa se olikin. Roskiskaapin siivous odottaa. Ikkunat on pesemättä. Terassin pesen illalla. Tänään voisi syödä ulkona, mutta pesin terassin viimeksi juhannuksena, ja kyllä on siitepölyä ja linnunkakkaa tms. Ei sinne mitään ruokailuja voi järjestää ennen pesua, mutta just nyt ei jaksa eikä ehdi. Onko muissa perheissä näin sotkuista? Meillä on aina likaa, kuraa, pölyä ja lapset jättävät tavarat minne sattuu. Nyt esikoinen lajittelee omat koulupaperinsa. Hän toi kotiin 2 täyttä muovipussia koulupapereita, piirustuksia, vihkoja. Kun kysyin koulun päätyttyä, voiko heittää kaikki pois, sain vastauksen, että ei ikinä. Sen jälkeen pussit ovat lojuneet hänen huoneessaan, johon määräsin nyt siivouksen.

Paljon säästää älykkäällä organisoinnilla. Esim. Terassikalusteiden päällä on peite, sekä grillin päällä. Yms. En tiedä miten muuten hoidatte hommanne, mutta jos tyyli on sama, niin en ihmettele.

Sinkkumies

Eli ratkaisusi on huputtaa huonekalut? Huputatko lapsetkin? Entäs pesukone?

Tiskien huputus voisi olla myös näppärä idea, kevytpeite tiskipöydän päälle ta-daaa... 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas sentään, luin ensimmäisen sivun, enkä käsitä. Seinätkinkö pitää pestä, ei hyvänen aika. Meillä on aina ollut tapetit, ei niitä paljon peseskellä, aina on puhtaat seinät olleet, mitä te niille seinillenne roiskitte, en käsitä.

Olin yksinhuoltaja kun lapseni olivat pieniä, siivosin aina torstai-iltana omakotitalomme, perjantaina töiden jälkeen alkoi viikonlopun vietto harrustuksineen.

Viikolla tavarat laitettiin paikoilleen, astiat ja vaatteet pesi kone. Kesällä oli tietysti ison pihan ruohonleikkuu, mutta se vaan piti hoitaa.

Tuo koirajuttu on myös sellainen, joka mielestäni pitää miettiä, kun koiran hankkii, siitä tulee lisätöitä, jos iloakin.

Kaksi lasta on, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille kaikki on niin vaikeaa.

Olen jo 60 vuotias, muistan ajan, jolloin tiskattiin ja pyykättiin käsin, mummoni joutuivat kantamaan vedet kaivosta jne.

Aika helpolla nykyihminen pääsee, jos vähänkään siistiksi on lapsensa opettanut ja osansa perheessä tekemään.

Hah! Minun lapsuudessani 70-luvulla ei ollut läheskään niin paljon tavaraa kuin nykyihmisillä. Synnyin 1967, jolloin maailma oli köyhä. Isä tupakoi sisällä, eikä seinän pesu hajua olisi poistanut. Siivoaminen oli hyvinkin yksinkertaista. Räsymatot vietiin telineelle ja tampattiin, pöytä, tv ja kirjahylly pyyhittiin, lattiat imuroitiin uudella Hooverilla ja pestiin luutulla. Se oli nopeaa. Vessan ja kylpyhuoneen pesu oli isoin urakka. Minulla oli muutama nukke, nalle, isän tekemä nukkekoti, keinuhevonen ja palapelejä sekä piirustusvälineitä. Ei todella nykylapsilla ole yhdelläkään niin vähän leluja, kaikki huushollit tulvii pelejä ja leluja. Että vertaapa vähän tavaran määrää ja mieti vasta sitten, miksi sitä siivottavaa riittää. Entisaikaan ei ollut tapana pestä pyykkiäkään joka päivä. Samoilla housuilla kuljettiin kouluviikko ja viikonlopuksi sai puhtaat vaatteet. Omistin noin 10-15-vuotiaana aina kaksi vaatehyllyllistä vaatteita (housuja, paitoja, villaneule, mekkoja). Nykylapsilla on kokonainen kaappi täynnä vaatetta, ja joka päivä vaihtavat.

Voi hyvänen aika, tahdottomiako te olette, mistä sitä tavaraa teille niin hemmetisti tulee? Minulla on satoja kirjoja, mutta ei se nyt niin mahdoton urakka ole imuroida ne pari, kolme kertaa vuodessa, toki hyllyistä imuroin pölyt viikkosiivouksen yhteydessä, mutta eipä tuo ihmeemmin hidasta.

Ovatko ne kaikki vaatteet sinulla yhtäaikaa päällä? Minulla on vaatekerta päällä, en pese joka ilta farkkuja/mekkoa/hametta jota päivän pidän, itseni kyllä pesen aamuin illoin. Alusvaatteita jne. pesen koneellisen, kun tarpeen. Koneeseen/kuivumaan laitto, ja kaapin vienti ei minulta kauaa vie.

Lattiat imuroin ja pyyhkäisin viikottain, pinnat puhdistan myös ja kylppärin ja vessat.

Lakat vaihdan viikottain, heti koneeseen, kuivumaan ja sitten kaappi, näin tein silloinkin kun lapset kotona asuivat.

Mutta, jos turhan tavara kerääminen on elämäntehtävä, eikä niitä koskaan paikoilleen Kaitera vaan jätetään sinne tänne, niin johan se raivaaminen tylsää työtä.

Valoja ohimoluun sisäpuolelle nyt ja kasvatusta niille kakaroille. Sitäkin voi miettiä, onko pakko olla kolme koiraa, kun niitten hoito tuntuu ylivoimaiselta.

Hitto nykyihmiset on ihan aivottomia.

Just. Yritä nyt laittaa niitä ajovaloja itse päälle! Koetin hyvällä sinulle selittää, mitä eroa on sillä ajalla, kun itse olin lapsi ja tällä ajalla, kun olen 49-vuotias ämmä ja mummi. Mutta ei, vängätä pitää ja mitään en voi, jos sinusta nykyihmiset on aivottomia!

Samat sanat sinulle, osalle nykyihmisillä elämänhallinta näyttää tosiaan olevan vaikeaa, syytetään töitä, ei ole aikaa, ja/tai tavarapaljoutta, joka on täysin omavalintaisesti asia. Kuka löytää minkäkin syyn.

Mutta jos kiihkottomasti tarkastellaan, niin kodinhoitoa helpottavia koneita ja laitteita on nykyään jok asiaan.

Esim. äitini kävi töissä, viikkosiivous tehtiin joka viikko, ruoka laitettiin itse alusta asti, pyykit/tiskit pestiin käsin, kun pulsaattorikone saatiin, se tuntui kamalan hienolta.

Moni tuttavapiiristäni valittaa kuinka paljon on kotitöitä, mutta aikaa on palstailuun, töllön seuraamiseen jne.

Minä en edelleenkään ymmärrä mistä hiertää, olen yksinhuoltajana asunut isoa omakotitaloa, itse hoitanu auton renkaanvaihdosta alkaen kotihommia. Silti ehdimme lasten kanssa ratsastaa, käydä uimassa, suunnistamassa, lukea kymmenittäin kirjoja, katsoa hyviä elokuvia, hoitaa läksyt jne. Eikä se meidän talomme ilman tavaraa ollut, huonekalut oli ihan joka huoneessa, lapsilla oli leluja, kirjoja jne.

Mutta kaipa minlla on asennevika, kun en osaa jäädä ihmettelemään, vaan menen ja teen ja etten se on tehty.

Samoin tekevät lapseni nykyyään, heillä on isot omakotitalot tontteineen, vaativat, kiireiset työt ja aina siistiä. Silti he kuntoilevat, lukevat läjittäin kirjoja, tapaavat ystäviään, joiden huushollit ovat yhtä hyvinhoudetut, lapse ruokitut.

Mutta, jos valittaminen asiat ratkaisee eikä peilin ääreen viitsi mennä, niin jatkakaa, minä nautin lomastasi ja helteestä ja lähden kohta lenkille 🤗

Keskuuteemme on laskeutunut superäiti.

Siltä kuulostaa. Äitini vetää myös aina tuota virttä, miten kyllä hänellä aina oli siistiä, lapsilla kotiruokaa ja kaikki ehti käydä oopperassa ja lukea sivistäviä.

Itse muistan kyllä että meillä kävi sekä siivooja että lastenhoitaja ja kauppias toi ruokaostokset ja kuljetti pesulaan liinavaatteet... Ja se ruoka ei kyllä tod ollut ihmeellistä. Ja äiti kulki silti koko ajan valittaen myrskynmerkkinä, ikinä ei ollut lapsille läsnä.

Luonani käy siivooja kerran viikossa, vaikka asun yksin. En osaisi kuvitellakaan, että siivoaisin kolmen lapsen, miehen ja korjat jäljet. Siivoaminen on vastenmielisintä puuhaa mitä tiedän ja en halua käyttää elämääni siihen. Jos vain on taloudellinen mahdollisuus pitää siivoojaa, suosittelen ehdottomasti. Se auttaa ja ottaa valtavan murheen pois hartioilta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas sentään, luin ensimmäisen sivun, enkä käsitä. Seinätkinkö pitää pestä, ei hyvänen aika. Meillä on aina ollut tapetit, ei niitä paljon peseskellä, aina on puhtaat seinät olleet, mitä te niille seinillenne roiskitte, en käsitä.

Olin yksinhuoltaja kun lapseni olivat pieniä, siivosin aina torstai-iltana omakotitalomme, perjantaina töiden jälkeen alkoi viikonlopun vietto harrustuksineen.

Viikolla tavarat laitettiin paikoilleen, astiat ja vaatteet pesi kone. Kesällä oli tietysti ison pihan ruohonleikkuu, mutta se vaan piti hoitaa.

Tuo koirajuttu on myös sellainen, joka mielestäni pitää miettiä, kun koiran hankkii, siitä tulee lisätöitä, jos iloakin.

Kaksi lasta on, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille kaikki on niin vaikeaa.

Olen jo 60 vuotias, muistan ajan, jolloin tiskattiin ja pyykättiin käsin, mummoni joutuivat kantamaan vedet kaivosta jne.

Aika helpolla nykyihminen pääsee, jos vähänkään siistiksi on lapsensa opettanut ja osansa perheessä tekemään.

Hah! Minun lapsuudessani 70-luvulla ei ollut läheskään niin paljon tavaraa kuin nykyihmisillä. Synnyin 1967, jolloin maailma oli köyhä. Isä tupakoi sisällä, eikä seinän pesu hajua olisi poistanut. Siivoaminen oli hyvinkin yksinkertaista. Räsymatot vietiin telineelle ja tampattiin, pöytä, tv ja kirjahylly pyyhittiin, lattiat imuroitiin uudella Hooverilla ja pestiin luutulla. Se oli nopeaa. Vessan ja kylpyhuoneen pesu oli isoin urakka. Minulla oli muutama nukke, nalle, isän tekemä nukkekoti, keinuhevonen ja palapelejä sekä piirustusvälineitä. Ei todella nykylapsilla ole yhdelläkään niin vähän leluja, kaikki huushollit tulvii pelejä ja leluja. Että vertaapa vähän tavaran määrää ja mieti vasta sitten, miksi sitä siivottavaa riittää. Entisaikaan ei ollut tapana pestä pyykkiäkään joka päivä. Samoilla housuilla kuljettiin kouluviikko ja viikonlopuksi sai puhtaat vaatteet. Omistin noin 10-15-vuotiaana aina kaksi vaatehyllyllistä vaatteita (housuja, paitoja, villaneule, mekkoja). Nykylapsilla on kokonainen kaappi täynnä vaatetta, ja joka päivä vaihtavat.

Voi hyvänen aika, tahdottomiako te olette, mistä sitä tavaraa teille niin hemmetisti tulee? Minulla on satoja kirjoja, mutta ei se nyt niin mahdoton urakka ole imuroida ne pari, kolme kertaa vuodessa, toki hyllyistä imuroin pölyt viikkosiivouksen yhteydessä, mutta eipä tuo ihmeemmin hidasta.

Ovatko ne kaikki vaatteet sinulla yhtäaikaa päällä? Minulla on vaatekerta päällä, en pese joka ilta farkkuja/mekkoa/hametta jota päivän pidän, itseni kyllä pesen aamuin illoin. Alusvaatteita jne. pesen koneellisen, kun tarpeen. Koneeseen/kuivumaan laitto, ja kaapin vienti ei minulta kauaa vie.

Lattiat imuroin ja pyyhkäisin viikottain, pinnat puhdistan myös ja kylppärin ja vessat.

Lakat vaihdan viikottain, heti koneeseen, kuivumaan ja sitten kaappi, näin tein silloinkin kun lapset kotona asuivat.

Mutta, jos turhan tavara kerääminen on elämäntehtävä, eikä niitä koskaan paikoilleen Kaitera vaan jätetään sinne tänne, niin johan se raivaaminen tylsää työtä.

Valoja ohimoluun sisäpuolelle nyt ja kasvatusta niille kakaroille. Sitäkin voi miettiä, onko pakko olla kolme koiraa, kun niitten hoito tuntuu ylivoimaiselta.

Hitto nykyihmiset on ihan aivottomia.

Just. Yritä nyt laittaa niitä ajovaloja itse päälle! Koetin hyvällä sinulle selittää, mitä eroa on sillä ajalla, kun itse olin lapsi ja tällä ajalla, kun olen 49-vuotias ämmä ja mummi. Mutta ei, vängätä pitää ja mitään en voi, jos sinusta nykyihmiset on aivottomia!

Samat sanat sinulle, osalle nykyihmisillä elämänhallinta näyttää tosiaan olevan vaikeaa, syytetään töitä, ei ole aikaa, ja/tai tavarapaljoutta, joka on täysin omavalintaisesti asia. Kuka löytää minkäkin syyn.

Mutta jos kiihkottomasti tarkastellaan, niin kodinhoitoa helpottavia koneita ja laitteita on nykyään jok asiaan.

Esim. äitini kävi töissä, viikkosiivous tehtiin joka viikko, ruoka laitettiin itse alusta asti, pyykit/tiskit pestiin käsin, kun pulsaattorikone saatiin, se tuntui kamalan hienolta.

Moni tuttavapiiristäni valittaa kuinka paljon on kotitöitä, mutta aikaa on palstailuun, töllön seuraamiseen jne.

Minä en edelleenkään ymmärrä mistä hiertää, olen yksinhuoltajana asunut isoa omakotitaloa, itse hoitanu auton renkaanvaihdosta alkaen kotihommia. Silti ehdimme lasten kanssa ratsastaa, käydä uimassa, suunnistamassa, lukea kymmenittäin kirjoja, katsoa hyviä elokuvia, hoitaa läksyt jne. Eikä se meidän talomme ilman tavaraa ollut, huonekalut oli ihan joka huoneessa, lapsilla oli leluja, kirjoja jne.

Mutta kaipa minlla on asennevika, kun en osaa jäädä ihmettelemään, vaan menen ja teen ja etten se on tehty.

Samoin tekevät lapseni nykyyään, heillä on isot omakotitalot tontteineen, vaativat, kiireiset työt ja aina siistiä. Silti he kuntoilevat, lukevat läjittäin kirjoja, tapaavat ystäviään, joiden huushollit ovat yhtä hyvinhoudetut, lapse ruokitut.

Mutta, jos valittaminen asiat ratkaisee eikä peilin ääreen viitsi mennä, niin jatkakaa, minä nautin lomastasi ja helteestä ja lähden kohta lenkille 🤗

Elämä on niitä valintoja. Jos valitsee monta lasta ja lemmikkejä niin sotkua syntyy. Ja voi valita kuinka siihen suhtautuu:  valittaa, toimii tai sietää. Minä en ole yhtä super kuin edellinen mutta harvoin sotkusta valitan. Joskus huokaisen kun menen lasteni huoneisiin, mutta itsepä omassa sotkussaan elävät.  Minusta kotona tärkeintä on se ilmapiiri: hyvät välit ja mukava tunnelma. Kivaan kotiin on kavereidenkin mukava tulla, kovin tiukka ilmapiiri karkoittaa omat ja muiden lapset. Siksi minä olen opetellut sietämään sotkua. Koti on kaikkien siellä asuvien yhteinen. Kun lapset ihan kohta lähtevät maailmalle saan pitää asuntoni juuri niin siistinä kuin itse haluan - mutta en tiedä tuntuuko se silloin yhtään sen enemmän kodilta, viihdyn hyvin nykytilanteessakin jossa on paljon elämää ja naurua. T toinen yh omakotitalosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas sentään, luin ensimmäisen sivun, enkä käsitä. Seinätkinkö pitää pestä, ei hyvänen aika. Meillä on aina ollut tapetit, ei niitä paljon peseskellä, aina on puhtaat seinät olleet, mitä te niille seinillenne roiskitte, en käsitä.

Olin yksinhuoltaja kun lapseni olivat pieniä, siivosin aina torstai-iltana omakotitalomme, perjantaina töiden jälkeen alkoi viikonlopun vietto harrustuksineen.

Viikolla tavarat laitettiin paikoilleen, astiat ja vaatteet pesi kone. Kesällä oli tietysti ison pihan ruohonleikkuu, mutta se vaan piti hoitaa.

Tuo koirajuttu on myös sellainen, joka mielestäni pitää miettiä, kun koiran hankkii, siitä tulee lisätöitä, jos iloakin.

Kaksi lasta on, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille kaikki on niin vaikeaa.

Olen jo 60 vuotias, muistan ajan, jolloin tiskattiin ja pyykättiin käsin, mummoni joutuivat kantamaan vedet kaivosta jne.

Aika helpolla nykyihminen pääsee, jos vähänkään siistiksi on lapsensa opettanut ja osansa perheessä tekemään.

Hah! Minun lapsuudessani 70-luvulla ei ollut läheskään niin paljon tavaraa kuin nykyihmisillä. Synnyin 1967, jolloin maailma oli köyhä. Isä tupakoi sisällä, eikä seinän pesu hajua olisi poistanut. Siivoaminen oli hyvinkin yksinkertaista. Räsymatot vietiin telineelle ja tampattiin, pöytä, tv ja kirjahylly pyyhittiin, lattiat imuroitiin uudella Hooverilla ja pestiin luutulla. Se oli nopeaa. Vessan ja kylpyhuoneen pesu oli isoin urakka. Minulla oli muutama nukke, nalle, isän tekemä nukkekoti, keinuhevonen ja palapelejä sekä piirustusvälineitä. Ei todella nykylapsilla ole yhdelläkään niin vähän leluja, kaikki huushollit tulvii pelejä ja leluja. Että vertaapa vähän tavaran määrää ja mieti vasta sitten, miksi sitä siivottavaa riittää. Entisaikaan ei ollut tapana pestä pyykkiäkään joka päivä. Samoilla housuilla kuljettiin kouluviikko ja viikonlopuksi sai puhtaat vaatteet. Omistin noin 10-15-vuotiaana aina kaksi vaatehyllyllistä vaatteita (housuja, paitoja, villaneule, mekkoja). Nykylapsilla on kokonainen kaappi täynnä vaatetta, ja joka päivä vaihtavat.

Voi hyvänen aika, tahdottomiako te olette, mistä sitä tavaraa teille niin hemmetisti tulee? Minulla on satoja kirjoja, mutta ei se nyt niin mahdoton urakka ole imuroida ne pari, kolme kertaa vuodessa, toki hyllyistä imuroin pölyt viikkosiivouksen yhteydessä, mutta eipä tuo ihmeemmin hidasta.

Ovatko ne kaikki vaatteet sinulla yhtäaikaa päällä? Minulla on vaatekerta päällä, en pese joka ilta farkkuja/mekkoa/hametta jota päivän pidän, itseni kyllä pesen aamuin illoin. Alusvaatteita jne. pesen koneellisen, kun tarpeen. Koneeseen/kuivumaan laitto, ja kaapin vienti ei minulta kauaa vie.

Lattiat imuroin ja pyyhkäisin viikottain, pinnat puhdistan myös ja kylppärin ja vessat.

Lakat vaihdan viikottain, heti koneeseen, kuivumaan ja sitten kaappi, näin tein silloinkin kun lapset kotona asuivat.

Mutta, jos turhan tavara kerääminen on elämäntehtävä, eikä niitä koskaan paikoilleen Kaitera vaan jätetään sinne tänne, niin johan se raivaaminen tylsää työtä.

Valoja ohimoluun sisäpuolelle nyt ja kasvatusta niille kakaroille. Sitäkin voi miettiä, onko pakko olla kolme koiraa, kun niitten hoito tuntuu ylivoimaiselta.

Hitto nykyihmiset on ihan aivottomia.

Just. Yritä nyt laittaa niitä ajovaloja itse päälle! Koetin hyvällä sinulle selittää, mitä eroa on sillä ajalla, kun itse olin lapsi ja tällä ajalla, kun olen 49-vuotias ämmä ja mummi. Mutta ei, vängätä pitää ja mitään en voi, jos sinusta nykyihmiset on aivottomia!

Samat sanat sinulle, osalle nykyihmisillä elämänhallinta näyttää tosiaan olevan vaikeaa, syytetään töitä, ei ole aikaa, ja/tai tavarapaljoutta, joka on täysin omavalintaisesti asia. Kuka löytää minkäkin syyn.

Mutta jos kiihkottomasti tarkastellaan, niin kodinhoitoa helpottavia koneita ja laitteita on nykyään jok asiaan.

Esim. äitini kävi töissä, viikkosiivous tehtiin joka viikko, ruoka laitettiin itse alusta asti, pyykit/tiskit pestiin käsin, kun pulsaattorikone saatiin, se tuntui kamalan hienolta.

Moni tuttavapiiristäni valittaa kuinka paljon on kotitöitä, mutta aikaa on palstailuun, töllön seuraamiseen jne.

Minä en edelleenkään ymmärrä mistä hiertää, olen yksinhuoltajana asunut isoa omakotitaloa, itse hoitanu auton renkaanvaihdosta alkaen kotihommia. Silti ehdimme lasten kanssa ratsastaa, käydä uimassa, suunnistamassa, lukea kymmenittäin kirjoja, katsoa hyviä elokuvia, hoitaa läksyt jne. Eikä se meidän talomme ilman tavaraa ollut, huonekalut oli ihan joka huoneessa, lapsilla oli leluja, kirjoja jne.

Mutta kaipa minlla on asennevika, kun en osaa jäädä ihmettelemään, vaan menen ja teen ja etten se on tehty.

Samoin tekevät lapseni nykyyään, heillä on isot omakotitalot tontteineen, vaativat, kiireiset työt ja aina siistiä. Silti he kuntoilevat, lukevat läjittäin kirjoja, tapaavat ystäviään, joiden huushollit ovat yhtä hyvinhoudetut, lapse ruokitut.

Mutta, jos valittaminen asiat ratkaisee eikä peilin ääreen viitsi mennä, niin jatkakaa, minä nautin lomastasi ja helteestä ja lähden kohta lenkille 🤗

Keskuuteemme on laskeutunut superäiti.

Siltä kuulostaa. Äitini vetää myös aina tuota virttä, miten kyllä hänellä aina oli siistiä, lapsilla kotiruokaa ja kaikki ehti käydä oopperassa ja lukea sivistäviä.

Itse muistan kyllä että meillä kävi sekä siivooja että lastenhoitaja ja kauppias toi ruokaostokset ja kuljetti pesulaan liinavaatteet... Ja se ruoka ei kyllä tod ollut ihmeellistä. Ja äiti kulki silti koko ajan valittaen myrskynmerkkinä, ikinä ei ollut lapsille läsnä.

Sinun äidilläsi on käynyt siivooja, minulla ei koskaan. En halua käyttää vähiä rahojani sellaiseen, koska vielä pystyn tekemään homman itse.

Kummallinen kommentti, ajatteletko, että kaikilla on kaikki asiat juuri kuten teillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas sentään, luin ensimmäisen sivun, enkä käsitä. Seinätkinkö pitää pestä, ei hyvänen aika. Meillä on aina ollut tapetit, ei niitä paljon peseskellä, aina on puhtaat seinät olleet, mitä te niille seinillenne roiskitte, en käsitä.

Olin yksinhuoltaja kun lapseni olivat pieniä, siivosin aina torstai-iltana omakotitalomme, perjantaina töiden jälkeen alkoi viikonlopun vietto harrustuksineen.

Viikolla tavarat laitettiin paikoilleen, astiat ja vaatteet pesi kone. Kesällä oli tietysti ison pihan ruohonleikkuu, mutta se vaan piti hoitaa.

Tuo koirajuttu on myös sellainen, joka mielestäni pitää miettiä, kun koiran hankkii, siitä tulee lisätöitä, jos iloakin.

Kaksi lasta on, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille kaikki on niin vaikeaa.

Olen jo 60 vuotias, muistan ajan, jolloin tiskattiin ja pyykättiin käsin, mummoni joutuivat kantamaan vedet kaivosta jne.

Aika helpolla nykyihminen pääsee, jos vähänkään siistiksi on lapsensa opettanut ja osansa perheessä tekemään.

Hah! Minun lapsuudessani 70-luvulla ei ollut läheskään niin paljon tavaraa kuin nykyihmisillä. Synnyin 1967, jolloin maailma oli köyhä. Isä tupakoi sisällä, eikä seinän pesu hajua olisi poistanut. Siivoaminen oli hyvinkin yksinkertaista. Räsymatot vietiin telineelle ja tampattiin, pöytä, tv ja kirjahylly pyyhittiin, lattiat imuroitiin uudella Hooverilla ja pestiin luutulla. Se oli nopeaa. Vessan ja kylpyhuoneen pesu oli isoin urakka. Minulla oli muutama nukke, nalle, isän tekemä nukkekoti, keinuhevonen ja palapelejä sekä piirustusvälineitä. Ei todella nykylapsilla ole yhdelläkään niin vähän leluja, kaikki huushollit tulvii pelejä ja leluja. Että vertaapa vähän tavaran määrää ja mieti vasta sitten, miksi sitä siivottavaa riittää. Entisaikaan ei ollut tapana pestä pyykkiäkään joka päivä. Samoilla housuilla kuljettiin kouluviikko ja viikonlopuksi sai puhtaat vaatteet. Omistin noin 10-15-vuotiaana aina kaksi vaatehyllyllistä vaatteita (housuja, paitoja, villaneule, mekkoja). Nykylapsilla on kokonainen kaappi täynnä vaatetta, ja joka päivä vaihtavat.

Voi hyvänen aika, tahdottomiako te olette, mistä sitä tavaraa teille niin hemmetisti tulee? Minulla on satoja kirjoja, mutta ei se nyt niin mahdoton urakka ole imuroida ne pari, kolme kertaa vuodessa, toki hyllyistä imuroin pölyt viikkosiivouksen yhteydessä, mutta eipä tuo ihmeemmin hidasta.

Ovatko ne kaikki vaatteet sinulla yhtäaikaa päällä? Minulla on vaatekerta päällä, en pese joka ilta farkkuja/mekkoa/hametta jota päivän pidän, itseni kyllä pesen aamuin illoin. Alusvaatteita jne. pesen koneellisen, kun tarpeen. Koneeseen/kuivumaan laitto, ja kaapin vienti ei minulta kauaa vie.

Lattiat imuroin ja pyyhkäisin viikottain, pinnat puhdistan myös ja kylppärin ja vessat.

Lakat vaihdan viikottain, heti koneeseen, kuivumaan ja sitten kaappi, näin tein silloinkin kun lapset kotona asuivat.

Mutta, jos turhan tavara kerääminen on elämäntehtävä, eikä niitä koskaan paikoilleen Kaitera vaan jätetään sinne tänne, niin johan se raivaaminen tylsää työtä.

Valoja ohimoluun sisäpuolelle nyt ja kasvatusta niille kakaroille. Sitäkin voi miettiä, onko pakko olla kolme koiraa, kun niitten hoito tuntuu ylivoimaiselta.

Hitto nykyihmiset on ihan aivottomia.

Just. Yritä nyt laittaa niitä ajovaloja itse päälle! Koetin hyvällä sinulle selittää, mitä eroa on sillä ajalla, kun itse olin lapsi ja tällä ajalla, kun olen 49-vuotias ämmä ja mummi. Mutta ei, vängätä pitää ja mitään en voi, jos sinusta nykyihmiset on aivottomia!

Samat sanat sinulle, osalle nykyihmisillä elämänhallinta näyttää tosiaan olevan vaikeaa, syytetään töitä, ei ole aikaa, ja/tai tavarapaljoutta, joka on täysin omavalintaisesti asia. Kuka löytää minkäkin syyn.

Mutta jos kiihkottomasti tarkastellaan, niin kodinhoitoa helpottavia koneita ja laitteita on nykyään jok asiaan.

Esim. äitini kävi töissä, viikkosiivous tehtiin joka viikko, ruoka laitettiin itse alusta asti, pyykit/tiskit pestiin käsin, kun pulsaattorikone saatiin, se tuntui kamalan hienolta.

Moni tuttavapiiristäni valittaa kuinka paljon on kotitöitä, mutta aikaa on palstailuun, töllön seuraamiseen jne.

Minä en edelleenkään ymmärrä mistä hiertää, olen yksinhuoltajana asunut isoa omakotitaloa, itse hoitanu auton renkaanvaihdosta alkaen kotihommia. Silti ehdimme lasten kanssa ratsastaa, käydä uimassa, suunnistamassa, lukea kymmenittäin kirjoja, katsoa hyviä elokuvia, hoitaa läksyt jne. Eikä se meidän talomme ilman tavaraa ollut, huonekalut oli ihan joka huoneessa, lapsilla oli leluja, kirjoja jne.

Mutta kaipa minlla on asennevika, kun en osaa jäädä ihmettelemään, vaan menen ja teen ja etten se on tehty.

Samoin tekevät lapseni nykyyään, heillä on isot omakotitalot tontteineen, vaativat, kiireiset työt ja aina siistiä. Silti he kuntoilevat, lukevat läjittäin kirjoja, tapaavat ystäviään, joiden huushollit ovat yhtä hyvinhoudetut, lapse ruokitut.

Mutta, jos valittaminen asiat ratkaisee eikä peilin ääreen viitsi mennä, niin jatkakaa, minä nautin lomastasi ja helteestä ja lähden kohta lenkille 🤗

Keskuuteemme on laskeutunut superäiti.

Siltä kuulostaa. Äitini vetää myös aina tuota virttä, miten kyllä hänellä aina oli siistiä, lapsilla kotiruokaa ja kaikki ehti käydä oopperassa ja lukea sivistäviä.

Itse muistan kyllä että meillä kävi sekä siivooja että lastenhoitaja ja kauppias toi ruokaostokset ja kuljetti pesulaan liinavaatteet... Ja se ruoka ei kyllä tod ollut ihmeellistä. Ja äiti kulki silti koko ajan valittaen myrskynmerkkinä, ikinä ei ollut lapsille läsnä.

Sinun äidilläsi on käynyt siivooja, minulla ei koskaan. En halua käyttää vähiä rahojani sellaiseen, koska vielä pystyn tekemään homman itse.

Kummallinen kommentti, ajatteletko, että kaikilla on kaikki asiat juuri kuten teillä?

Väitän että 98 prosenttia näistä jotka muistelee itse hoitaneensa kaiken täydellisesti muistaa varsin valikoivasti. Eli en usko että yksinhuoltaja on ollut täydellinen äiti täydellisessä talossa täydellisten lasten kanssa täydellistä ruokaa syöden ja täydellisiä harrastuksia harrastaen. Siinä jokin mättää.

Se on ihan oma valinta mihin aikansa käyttää. Jos haluaa omistaa elämänsä nurkkien nuohoukselle niin mikä ettei. Hyvä silti muistaa että elämässä vois olla paljon muutakin.