Meillä siivotaan ja siivotaan ja siivotaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas sentään, luin ensimmäisen sivun, enkä käsitä. Seinätkinkö pitää pestä, ei hyvänen aika. Meillä on aina ollut tapetit, ei niitä paljon peseskellä, aina on puhtaat seinät olleet, mitä te niille seinillenne roiskitte, en käsitä.

Olin yksinhuoltaja kun lapseni olivat pieniä, siivosin aina torstai-iltana omakotitalomme, perjantaina töiden jälkeen alkoi viikonlopun vietto harrustuksineen.

Viikolla tavarat laitettiin paikoilleen, astiat ja vaatteet pesi kone. Kesällä oli tietysti ison pihan ruohonleikkuu, mutta se vaan piti hoitaa.

Tuo koirajuttu on myös sellainen, joka mielestäni pitää miettiä, kun koiran hankkii, siitä tulee lisätöitä, jos iloakin.

Kaksi lasta on, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille kaikki on niin vaikeaa.

Olen jo 60 vuotias, muistan ajan, jolloin tiskattiin ja pyykättiin käsin, mummoni joutuivat kantamaan vedet kaivosta jne.

Aika helpolla nykyihminen pääsee, jos vähänkään siistiksi on lapsensa opettanut ja osansa perheessä tekemään.

Hah! Minun lapsuudessani 70-luvulla ei ollut läheskään niin paljon tavaraa kuin nykyihmisillä. Synnyin 1967, jolloin maailma oli köyhä. Isä tupakoi sisällä, eikä seinän pesu hajua olisi poistanut. Siivoaminen oli hyvinkin yksinkertaista. Räsymatot vietiin telineelle ja tampattiin, pöytä, tv ja kirjahylly pyyhittiin, lattiat imuroitiin uudella Hooverilla ja pestiin luutulla. Se oli nopeaa. Vessan ja kylpyhuoneen pesu oli isoin urakka. Minulla oli muutama nukke, nalle, isän tekemä nukkekoti, keinuhevonen ja palapelejä sekä piirustusvälineitä. Ei todella nykylapsilla ole yhdelläkään niin vähän leluja, kaikki huushollit tulvii pelejä ja leluja. Että vertaapa vähän tavaran määrää ja mieti vasta sitten, miksi sitä siivottavaa riittää. Entisaikaan ei ollut tapana pestä pyykkiäkään joka päivä. Samoilla housuilla kuljettiin kouluviikko ja viikonlopuksi sai puhtaat vaatteet. Omistin noin 10-15-vuotiaana aina kaksi vaatehyllyllistä vaatteita (housuja, paitoja, villaneule, mekkoja). Nykylapsilla on kokonainen kaappi täynnä vaatetta, ja joka päivä vaihtavat.

Voi hyvänen aika, tahdottomiako te olette, mistä sitä tavaraa teille niin hemmetisti tulee? Minulla on satoja kirjoja, mutta ei se nyt niin mahdoton urakka ole imuroida ne pari, kolme kertaa vuodessa, toki hyllyistä imuroin pölyt viikkosiivouksen yhteydessä, mutta eipä tuo ihmeemmin hidasta.

Ovatko ne kaikki vaatteet sinulla yhtäaikaa päällä? Minulla on vaatekerta päällä, en pese joka ilta farkkuja/mekkoa/hametta jota päivän pidän, itseni kyllä pesen aamuin illoin. Alusvaatteita jne. pesen koneellisen, kun tarpeen. Koneeseen/kuivumaan laitto, ja kaapin vienti ei minulta kauaa vie.

Lattiat imuroin ja pyyhkäisin viikottain, pinnat puhdistan myös ja kylppärin ja vessat.

Lakat vaihdan viikottain, heti koneeseen, kuivumaan ja sitten kaappi, näin tein silloinkin kun lapset kotona asuivat.

Mutta, jos turhan tavara kerääminen on elämäntehtävä, eikä niitä koskaan paikoilleen Kaitera vaan jätetään sinne tänne, niin johan se raivaaminen tylsää työtä.

Valoja ohimoluun sisäpuolelle nyt ja kasvatusta niille kakaroille. Sitäkin voi miettiä, onko pakko olla kolme koiraa, kun niitten hoito tuntuu ylivoimaiselta.

Hitto nykyihmiset on ihan aivottomia.

Just. Yritä nyt laittaa niitä ajovaloja itse päälle! Koetin hyvällä sinulle selittää, mitä eroa on sillä ajalla, kun itse olin lapsi ja tällä ajalla, kun olen 49-vuotias ämmä ja mummi. Mutta ei, vängätä pitää ja mitään en voi, jos sinusta nykyihmiset on aivottomia!

Samat sanat sinulle, osalle nykyihmisillä elämänhallinta näyttää tosiaan olevan vaikeaa, syytetään töitä, ei ole aikaa, ja/tai tavarapaljoutta, joka on täysin omavalintaisesti asia. Kuka löytää minkäkin syyn.

Mutta jos kiihkottomasti tarkastellaan, niin kodinhoitoa helpottavia koneita ja laitteita on nykyään jok asiaan.

Esim. äitini kävi töissä, viikkosiivous tehtiin joka viikko, ruoka laitettiin itse alusta asti, pyykit/tiskit pestiin käsin, kun pulsaattorikone saatiin, se tuntui kamalan hienolta.

Moni tuttavapiiristäni valittaa kuinka paljon on kotitöitä, mutta aikaa on palstailuun, töllön seuraamiseen jne.

Minä en edelleenkään ymmärrä mistä hiertää, olen yksinhuoltajana asunut isoa omakotitaloa, itse hoitanu auton renkaanvaihdosta alkaen kotihommia. Silti ehdimme lasten kanssa ratsastaa, käydä uimassa, suunnistamassa, lukea kymmenittäin kirjoja, katsoa hyviä elokuvia, hoitaa läksyt jne. Eikä se meidän talomme ilman tavaraa ollut, huonekalut oli ihan joka huoneessa, lapsilla oli leluja, kirjoja jne.

Mutta kaipa minlla on asennevika, kun en osaa jäädä ihmettelemään, vaan menen ja teen ja etten se on tehty.

Samoin tekevät lapseni nykyyään, heillä on isot omakotitalot tontteineen, vaativat, kiireiset työt ja aina siistiä. Silti he kuntoilevat, lukevat läjittäin kirjoja, tapaavat ystäviään, joiden huushollit ovat yhtä hyvinhoudetut, lapse ruokitut.

Mutta, jos valittaminen asiat ratkaisee eikä peilin ääreen viitsi mennä, niin jatkakaa, minä nautin lomastasi ja helteestä ja lähden kohta lenkille 🤗

Keskuuteemme on laskeutunut superäiti.

Siltä kuulostaa. Äitini vetää myös aina tuota virttä, miten kyllä hänellä aina oli siistiä, lapsilla kotiruokaa ja kaikki ehti käydä oopperassa ja lukea sivistäviä.

Itse muistan kyllä että meillä kävi sekä siivooja että lastenhoitaja ja kauppias toi ruokaostokset ja kuljetti pesulaan liinavaatteet... Ja se ruoka ei kyllä tod ollut ihmeellistä. Ja äiti kulki silti koko ajan valittaen myrskynmerkkinä, ikinä ei ollut lapsille läsnä.

Sinun äidilläsi on käynyt siivooja, minulla ei koskaan. En halua käyttää vähiä rahojani sellaiseen, koska vielä pystyn tekemään homman itse.

Kummallinen kommentti, ajatteletko, että kaikilla on kaikki asiat juuri kuten teillä?

Väitän että 98 prosenttia näistä jotka muistelee itse hoitaneensa kaiken täydellisesti muistaa varsin valikoivasti. Eli en usko että yksinhuoltaja on ollut täydellinen äiti täydellisessä talossa täydellisten lasten kanssa täydellistä ruokaa syöden ja täydellisiä harrastuksia harrastaen. Siinä jokin mättää.

MLL kampanjoi joskus tuota täydellisyyttä vastaan: ole riittävän hyvä äiti. Voisiko olla riittävän hyvä äiti ja riittävän siisti koti? Ja nuo voi itse määrittää oman kantokykynsä ja ajan allokointihalunsa mukaan. Minä panostin enemmän siihen riittävän hyvään äitiyteen, paljon vähemmällä saatiin riittävän siisti koti. t ulkopuolinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas sentään, luin ensimmäisen sivun, enkä käsitä. Seinätkinkö pitää pestä, ei hyvänen aika. Meillä on aina ollut tapetit, ei niitä paljon peseskellä, aina on puhtaat seinät olleet, mitä te niille seinillenne roiskitte, en käsitä.

Olin yksinhuoltaja kun lapseni olivat pieniä, siivosin aina torstai-iltana omakotitalomme, perjantaina töiden jälkeen alkoi viikonlopun vietto harrustuksineen.

Viikolla tavarat laitettiin paikoilleen, astiat ja vaatteet pesi kone. Kesällä oli tietysti ison pihan ruohonleikkuu, mutta se vaan piti hoitaa.

Tuo koirajuttu on myös sellainen, joka mielestäni pitää miettiä, kun koiran hankkii, siitä tulee lisätöitä, jos iloakin.

Kaksi lasta on, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille kaikki on niin vaikeaa.

Olen jo 60 vuotias, muistan ajan, jolloin tiskattiin ja pyykättiin käsin, mummoni joutuivat kantamaan vedet kaivosta jne.

Aika helpolla nykyihminen pääsee, jos vähänkään siistiksi on lapsensa opettanut ja osansa perheessä tekemään.

Hah! Minun lapsuudessani 70-luvulla ei ollut läheskään niin paljon tavaraa kuin nykyihmisillä. Synnyin 1967, jolloin maailma oli köyhä. Isä tupakoi sisällä, eikä seinän pesu hajua olisi poistanut. Siivoaminen oli hyvinkin yksinkertaista. Räsymatot vietiin telineelle ja tampattiin, pöytä, tv ja kirjahylly pyyhittiin, lattiat imuroitiin uudella Hooverilla ja pestiin luutulla. Se oli nopeaa. Vessan ja kylpyhuoneen pesu oli isoin urakka. Minulla oli muutama nukke, nalle, isän tekemä nukkekoti, keinuhevonen ja palapelejä sekä piirustusvälineitä. Ei todella nykylapsilla ole yhdelläkään niin vähän leluja, kaikki huushollit tulvii pelejä ja leluja. Että vertaapa vähän tavaran määrää ja mieti vasta sitten, miksi sitä siivottavaa riittää. Entisaikaan ei ollut tapana pestä pyykkiäkään joka päivä. Samoilla housuilla kuljettiin kouluviikko ja viikonlopuksi sai puhtaat vaatteet. Omistin noin 10-15-vuotiaana aina kaksi vaatehyllyllistä vaatteita (housuja, paitoja, villaneule, mekkoja). Nykylapsilla on kokonainen kaappi täynnä vaatetta, ja joka päivä vaihtavat.

Voi hyvänen aika, tahdottomiako te olette, mistä sitä tavaraa teille niin hemmetisti tulee? Minulla on satoja kirjoja, mutta ei se nyt niin mahdoton urakka ole imuroida ne pari, kolme kertaa vuodessa, toki hyllyistä imuroin pölyt viikkosiivouksen yhteydessä, mutta eipä tuo ihmeemmin hidasta.

Ovatko ne kaikki vaatteet sinulla yhtäaikaa päällä? Minulla on vaatekerta päällä, en pese joka ilta farkkuja/mekkoa/hametta jota päivän pidän, itseni kyllä pesen aamuin illoin. Alusvaatteita jne. pesen koneellisen, kun tarpeen. Koneeseen/kuivumaan laitto, ja kaapin vienti ei minulta kauaa vie.

Lattiat imuroin ja pyyhkäisin viikottain, pinnat puhdistan myös ja kylppärin ja vessat.

Lakat vaihdan viikottain, heti koneeseen, kuivumaan ja sitten kaappi, näin tein silloinkin kun lapset kotona asuivat.

Mutta, jos turhan tavara kerääminen on elämäntehtävä, eikä niitä koskaan paikoilleen Kaitera vaan jätetään sinne tänne, niin johan se raivaaminen tylsää työtä.

Valoja ohimoluun sisäpuolelle nyt ja kasvatusta niille kakaroille. Sitäkin voi miettiä, onko pakko olla kolme koiraa, kun niitten hoito tuntuu ylivoimaiselta.

Hitto nykyihmiset on ihan aivottomia.

Just. Yritä nyt laittaa niitä ajovaloja itse päälle! Koetin hyvällä sinulle selittää, mitä eroa on sillä ajalla, kun itse olin lapsi ja tällä ajalla, kun olen 49-vuotias ämmä ja mummi. Mutta ei, vängätä pitää ja mitään en voi, jos sinusta nykyihmiset on aivottomia!

Samat sanat sinulle, osalle nykyihmisillä elämänhallinta näyttää tosiaan olevan vaikeaa, syytetään töitä, ei ole aikaa, ja/tai tavarapaljoutta, joka on täysin omavalintaisesti asia. Kuka löytää minkäkin syyn.

Mutta jos kiihkottomasti tarkastellaan, niin kodinhoitoa helpottavia koneita ja laitteita on nykyään jok asiaan.

Esim. äitini kävi töissä, viikkosiivous tehtiin joka viikko, ruoka laitettiin itse alusta asti, pyykit/tiskit pestiin käsin, kun pulsaattorikone saatiin, se tuntui kamalan hienolta.

Moni tuttavapiiristäni valittaa kuinka paljon on kotitöitä, mutta aikaa on palstailuun, töllön seuraamiseen jne.

Minä en edelleenkään ymmärrä mistä hiertää, olen yksinhuoltajana asunut isoa omakotitaloa, itse hoitanu auton renkaanvaihdosta alkaen kotihommia. Silti ehdimme lasten kanssa ratsastaa, käydä uimassa, suunnistamassa, lukea kymmenittäin kirjoja, katsoa hyviä elokuvia, hoitaa läksyt jne. Eikä se meidän talomme ilman tavaraa ollut, huonekalut oli ihan joka huoneessa, lapsilla oli leluja, kirjoja jne.

Mutta kaipa minlla on asennevika, kun en osaa jäädä ihmettelemään, vaan menen ja teen ja etten se on tehty.

Samoin tekevät lapseni nykyyään, heillä on isot omakotitalot tontteineen, vaativat, kiireiset työt ja aina siistiä. Silti he kuntoilevat, lukevat läjittäin kirjoja, tapaavat ystäviään, joiden huushollit ovat yhtä hyvinhoudetut, lapse ruokitut.

Mutta, jos valittaminen asiat ratkaisee eikä peilin ääreen viitsi mennä, niin jatkakaa, minä nautin lomastasi ja helteestä ja lähden kohta lenkille 🤗

Elämä on niitä valintoja. Jos valitsee monta lasta ja lemmikkejä niin sotkua syntyy. Ja voi valita kuinka siihen suhtautuu:  valittaa, toimii tai sietää. Minä en ole yhtä super kuin edellinen mutta harvoin sotkusta valitan. Joskus huokaisen kun menen lasteni huoneisiin, mutta itsepä omassa sotkussaan elävät.  Minusta kotona tärkeintä on se ilmapiiri: hyvät välit ja mukava tunnelma. Kivaan kotiin on kavereidenkin mukava tulla, kovin tiukka ilmapiiri karkoittaa omat ja muiden lapset. Siksi minä olen opetellut sietämään sotkua. Koti on kaikkien siellä asuvien yhteinen. Kun lapset ihan kohta lähtevät maailmalle saan pitää asuntoni juuri niin siistinä kuin itse haluan - mutta en tiedä tuntuuko se silloin yhtään sen enemmän kodilta, viihdyn hyvin nykytilanteessakin jossa on paljon elämää ja naurua. T toinen yh omakotitalosta.

En tiedä miksi luokittelet minut tiukaksi, kun osallistun keskusteluun omana itsenäni.

Jos tuntisit minut, joutuisit myöntämään erehtyneesi.

Jos siivoaa kerran viikossa, laittaa astiat suoraan koneeseen, lapsia ei tarvinnut erikseen opettaa, he seurasivat esimerkkiäni, ei suhtaudu siivoamiseen kovinkaan tiukasti.

Kivaan kotiin on kiva tulla, ennen kaikkea siellä on kiva asua. Meillä viihtyvät ystäväni, kuin ovat aina viihtyneet, usein ja pitkiä aikoja. Lapsillani on laaja ystäväpiiri, joista monet vierailevat edelleen luonani, vaikka lapseni ovat muuttaneet omilleen aikapäiviä sitten. En siis ole onnistunut ihmisiä karkottamaan, vaikka sinä minut, minua tuntematta, tiukaksi määritteletkin.

Olen vain erilainen kuin sinä, teen asiat erilailla, ei se niin kummallista ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas sentään, luin ensimmäisen sivun, enkä käsitä. Seinätkinkö pitää pestä, ei hyvänen aika. Meillä on aina ollut tapetit, ei niitä paljon peseskellä, aina on puhtaat seinät olleet, mitä te niille seinillenne roiskitte, en käsitä.

Olin yksinhuoltaja kun lapseni olivat pieniä, siivosin aina torstai-iltana omakotitalomme, perjantaina töiden jälkeen alkoi viikonlopun vietto harrustuksineen.

Viikolla tavarat laitettiin paikoilleen, astiat ja vaatteet pesi kone. Kesällä oli tietysti ison pihan ruohonleikkuu, mutta se vaan piti hoitaa.

Tuo koirajuttu on myös sellainen, joka mielestäni pitää miettiä, kun koiran hankkii, siitä tulee lisätöitä, jos iloakin.

Kaksi lasta on, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille kaikki on niin vaikeaa.

Olen jo 60 vuotias, muistan ajan, jolloin tiskattiin ja pyykättiin käsin, mummoni joutuivat kantamaan vedet kaivosta jne.

Aika helpolla nykyihminen pääsee, jos vähänkään siistiksi on lapsensa opettanut ja osansa perheessä tekemään.

Hah! Minun lapsuudessani 70-luvulla ei ollut läheskään niin paljon tavaraa kuin nykyihmisillä. Synnyin 1967, jolloin maailma oli köyhä. Isä tupakoi sisällä, eikä seinän pesu hajua olisi poistanut. Siivoaminen oli hyvinkin yksinkertaista. Räsymatot vietiin telineelle ja tampattiin, pöytä, tv ja kirjahylly pyyhittiin, lattiat imuroitiin uudella Hooverilla ja pestiin luutulla. Se oli nopeaa. Vessan ja kylpyhuoneen pesu oli isoin urakka. Minulla oli muutama nukke, nalle, isän tekemä nukkekoti, keinuhevonen ja palapelejä sekä piirustusvälineitä. Ei todella nykylapsilla ole yhdelläkään niin vähän leluja, kaikki huushollit tulvii pelejä ja leluja. Että vertaapa vähän tavaran määrää ja mieti vasta sitten, miksi sitä siivottavaa riittää. Entisaikaan ei ollut tapana pestä pyykkiäkään joka päivä. Samoilla housuilla kuljettiin kouluviikko ja viikonlopuksi sai puhtaat vaatteet. Omistin noin 10-15-vuotiaana aina kaksi vaatehyllyllistä vaatteita (housuja, paitoja, villaneule, mekkoja). Nykylapsilla on kokonainen kaappi täynnä vaatetta, ja joka päivä vaihtavat.

Voi hyvänen aika, tahdottomiako te olette, mistä sitä tavaraa teille niin hemmetisti tulee? Minulla on satoja kirjoja, mutta ei se nyt niin mahdoton urakka ole imuroida ne pari, kolme kertaa vuodessa, toki hyllyistä imuroin pölyt viikkosiivouksen yhteydessä, mutta eipä tuo ihmeemmin hidasta.

Ovatko ne kaikki vaatteet sinulla yhtäaikaa päällä? Minulla on vaatekerta päällä, en pese joka ilta farkkuja/mekkoa/hametta jota päivän pidän, itseni kyllä pesen aamuin illoin. Alusvaatteita jne. pesen koneellisen, kun tarpeen. Koneeseen/kuivumaan laitto, ja kaapin vienti ei minulta kauaa vie.

Lattiat imuroin ja pyyhkäisin viikottain, pinnat puhdistan myös ja kylppärin ja vessat.

Lakat vaihdan viikottain, heti koneeseen, kuivumaan ja sitten kaappi, näin tein silloinkin kun lapset kotona asuivat.

Mutta, jos turhan tavara kerääminen on elämäntehtävä, eikä niitä koskaan paikoilleen Kaitera vaan jätetään sinne tänne, niin johan se raivaaminen tylsää työtä.

Valoja ohimoluun sisäpuolelle nyt ja kasvatusta niille kakaroille. Sitäkin voi miettiä, onko pakko olla kolme koiraa, kun niitten hoito tuntuu ylivoimaiselta.

Hitto nykyihmiset on ihan aivottomia.

Just. Yritä nyt laittaa niitä ajovaloja itse päälle! Koetin hyvällä sinulle selittää, mitä eroa on sillä ajalla, kun itse olin lapsi ja tällä ajalla, kun olen 49-vuotias ämmä ja mummi. Mutta ei, vängätä pitää ja mitään en voi, jos sinusta nykyihmiset on aivottomia!

Samat sanat sinulle, osalle nykyihmisillä elämänhallinta näyttää tosiaan olevan vaikeaa, syytetään töitä, ei ole aikaa, ja/tai tavarapaljoutta, joka on täysin omavalintaisesti asia. Kuka löytää minkäkin syyn.

Mutta jos kiihkottomasti tarkastellaan, niin kodinhoitoa helpottavia koneita ja laitteita on nykyään jok asiaan.

Esim. äitini kävi töissä, viikkosiivous tehtiin joka viikko, ruoka laitettiin itse alusta asti, pyykit/tiskit pestiin käsin, kun pulsaattorikone saatiin, se tuntui kamalan hienolta.

Moni tuttavapiiristäni valittaa kuinka paljon on kotitöitä, mutta aikaa on palstailuun, töllön seuraamiseen jne.

Minä en edelleenkään ymmärrä mistä hiertää, olen yksinhuoltajana asunut isoa omakotitaloa, itse hoitanu auton renkaanvaihdosta alkaen kotihommia. Silti ehdimme lasten kanssa ratsastaa, käydä uimassa, suunnistamassa, lukea kymmenittäin kirjoja, katsoa hyviä elokuvia, hoitaa läksyt jne. Eikä se meidän talomme ilman tavaraa ollut, huonekalut oli ihan joka huoneessa, lapsilla oli leluja, kirjoja jne.

Mutta kaipa minlla on asennevika, kun en osaa jäädä ihmettelemään, vaan menen ja teen ja etten se on tehty.

Samoin tekevät lapseni nykyyään, heillä on isot omakotitalot tontteineen, vaativat, kiireiset työt ja aina siistiä. Silti he kuntoilevat, lukevat läjittäin kirjoja, tapaavat ystäviään, joiden huushollit ovat yhtä hyvinhoudetut, lapse ruokitut.

Mutta, jos valittaminen asiat ratkaisee eikä peilin ääreen viitsi mennä, niin jatkakaa, minä nautin lomastasi ja helteestä ja lähden kohta lenkille 🤗

Keskuuteemme on laskeutunut superäiti.

Siltä kuulostaa. Äitini vetää myös aina tuota virttä, miten kyllä hänellä aina oli siistiä, lapsilla kotiruokaa ja kaikki ehti käydä oopperassa ja lukea sivistäviä.

Itse muistan kyllä että meillä kävi sekä siivooja että lastenhoitaja ja kauppias toi ruokaostokset ja kuljetti pesulaan liinavaatteet... Ja se ruoka ei kyllä tod ollut ihmeellistä. Ja äiti kulki silti koko ajan valittaen myrskynmerkkinä, ikinä ei ollut lapsille läsnä.

Sinun äidilläsi on käynyt siivooja, minulla ei koskaan. En halua käyttää vähiä rahojani sellaiseen, koska vielä pystyn tekemään homman itse.

Kummallinen kommentti, ajatteletko, että kaikilla on kaikki asiat juuri kuten teillä?

Väitän että 98 prosenttia näistä jotka muistelee itse hoitaneensa kaiken täydellisesti muistaa varsin valikoivasti. Eli en usko että yksinhuoltaja on ollut täydellinen äiti täydellisessä talossa täydellisten lasten kanssa täydellistä ruokaa syöden ja täydellisiä harrastuksia harrastaen. Siinä jokin mättää.

Missä kohden olen väittänyt olevani ja olleeni täydellinen? Osallistuin keskusteluun oman kantani ilmaisten. Sen ymmärrän, että jos siivoamista inhoaa, niin täytyy punnita vaihtoehdot ja valita niistä se itselleen sopiva.

En siivousta rakasta, mutta nautin siisteydestä ja viihtyisyydestä, jotka minulla kulkevat käsikädessä, joten valitsin vähiten rasittavan vaihtoehdon, pitää asiat kunnossa, jotta vältyin isoilta urakoilta. Täydellinen en ole, enkä ole väittänytkään niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas sentään, luin ensimmäisen sivun, enkä käsitä. Seinätkinkö pitää pestä, ei hyvänen aika. Meillä on aina ollut tapetit, ei niitä paljon peseskellä, aina on puhtaat seinät olleet, mitä te niille seinillenne roiskitte, en käsitä.

Olin yksinhuoltaja kun lapseni olivat pieniä, siivosin aina torstai-iltana omakotitalomme, perjantaina töiden jälkeen alkoi viikonlopun vietto harrustuksineen.

Viikolla tavarat laitettiin paikoilleen, astiat ja vaatteet pesi kone. Kesällä oli tietysti ison pihan ruohonleikkuu, mutta se vaan piti hoitaa.

Tuo koirajuttu on myös sellainen, joka mielestäni pitää miettiä, kun koiran hankkii, siitä tulee lisätöitä, jos iloakin.

Kaksi lasta on, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille kaikki on niin vaikeaa.

Olen jo 60 vuotias, muistan ajan, jolloin tiskattiin ja pyykättiin käsin, mummoni joutuivat kantamaan vedet kaivosta jne.

Aika helpolla nykyihminen pääsee, jos vähänkään siistiksi on lapsensa opettanut ja osansa perheessä tekemään.

Hah! Minun lapsuudessani 70-luvulla ei ollut läheskään niin paljon tavaraa kuin nykyihmisillä. Synnyin 1967, jolloin maailma oli köyhä. Isä tupakoi sisällä, eikä seinän pesu hajua olisi poistanut. Siivoaminen oli hyvinkin yksinkertaista. Räsymatot vietiin telineelle ja tampattiin, pöytä, tv ja kirjahylly pyyhittiin, lattiat imuroitiin uudella Hooverilla ja pestiin luutulla. Se oli nopeaa. Vessan ja kylpyhuoneen pesu oli isoin urakka. Minulla oli muutama nukke, nalle, isän tekemä nukkekoti, keinuhevonen ja palapelejä sekä piirustusvälineitä. Ei todella nykylapsilla ole yhdelläkään niin vähän leluja, kaikki huushollit tulvii pelejä ja leluja. Että vertaapa vähän tavaran määrää ja mieti vasta sitten, miksi sitä siivottavaa riittää. Entisaikaan ei ollut tapana pestä pyykkiäkään joka päivä. Samoilla housuilla kuljettiin kouluviikko ja viikonlopuksi sai puhtaat vaatteet. Omistin noin 10-15-vuotiaana aina kaksi vaatehyllyllistä vaatteita (housuja, paitoja, villaneule, mekkoja). Nykylapsilla on kokonainen kaappi täynnä vaatetta, ja joka päivä vaihtavat.

Voi hyvänen aika, tahdottomiako te olette, mistä sitä tavaraa teille niin hemmetisti tulee? Minulla on satoja kirjoja, mutta ei se nyt niin mahdoton urakka ole imuroida ne pari, kolme kertaa vuodessa, toki hyllyistä imuroin pölyt viikkosiivouksen yhteydessä, mutta eipä tuo ihmeemmin hidasta.

Ovatko ne kaikki vaatteet sinulla yhtäaikaa päällä? Minulla on vaatekerta päällä, en pese joka ilta farkkuja/mekkoa/hametta jota päivän pidän, itseni kyllä pesen aamuin illoin. Alusvaatteita jne. pesen koneellisen, kun tarpeen. Koneeseen/kuivumaan laitto, ja kaapin vienti ei minulta kauaa vie.

Lattiat imuroin ja pyyhkäisin viikottain, pinnat puhdistan myös ja kylppärin ja vessat.

Lakat vaihdan viikottain, heti koneeseen, kuivumaan ja sitten kaappi, näin tein silloinkin kun lapset kotona asuivat.

Mutta, jos turhan tavara kerääminen on elämäntehtävä, eikä niitä koskaan paikoilleen Kaitera vaan jätetään sinne tänne, niin johan se raivaaminen tylsää työtä.

Valoja ohimoluun sisäpuolelle nyt ja kasvatusta niille kakaroille. Sitäkin voi miettiä, onko pakko olla kolme koiraa, kun niitten hoito tuntuu ylivoimaiselta.

Hitto nykyihmiset on ihan aivottomia.

Just. Yritä nyt laittaa niitä ajovaloja itse päälle! Koetin hyvällä sinulle selittää, mitä eroa on sillä ajalla, kun itse olin lapsi ja tällä ajalla, kun olen 49-vuotias ämmä ja mummi. Mutta ei, vängätä pitää ja mitään en voi, jos sinusta nykyihmiset on aivottomia!

Samat sanat sinulle, osalle nykyihmisillä elämänhallinta näyttää tosiaan olevan vaikeaa, syytetään töitä, ei ole aikaa, ja/tai tavarapaljoutta, joka on täysin omavalintaisesti asia. Kuka löytää minkäkin syyn.

Mutta jos kiihkottomasti tarkastellaan, niin kodinhoitoa helpottavia koneita ja laitteita on nykyään jok asiaan.

Esim. äitini kävi töissä, viikkosiivous tehtiin joka viikko, ruoka laitettiin itse alusta asti, pyykit/tiskit pestiin käsin, kun pulsaattorikone saatiin, se tuntui kamalan hienolta.

Moni tuttavapiiristäni valittaa kuinka paljon on kotitöitä, mutta aikaa on palstailuun, töllön seuraamiseen jne.

Minä en edelleenkään ymmärrä mistä hiertää, olen yksinhuoltajana asunut isoa omakotitaloa, itse hoitanu auton renkaanvaihdosta alkaen kotihommia. Silti ehdimme lasten kanssa ratsastaa, käydä uimassa, suunnistamassa, lukea kymmenittäin kirjoja, katsoa hyviä elokuvia, hoitaa läksyt jne. Eikä se meidän talomme ilman tavaraa ollut, huonekalut oli ihan joka huoneessa, lapsilla oli leluja, kirjoja jne.

Mutta kaipa minlla on asennevika, kun en osaa jäädä ihmettelemään, vaan menen ja teen ja etten se on tehty.

Samoin tekevät lapseni nykyyään, heillä on isot omakotitalot tontteineen, vaativat, kiireiset työt ja aina siistiä. Silti he kuntoilevat, lukevat läjittäin kirjoja, tapaavat ystäviään, joiden huushollit ovat yhtä hyvinhoudetut, lapse ruokitut.

Mutta, jos valittaminen asiat ratkaisee eikä peilin ääreen viitsi mennä, niin jatkakaa, minä nautin lomastasi ja helteestä ja lähden kohta lenkille 🤗

Keskuuteemme on laskeutunut superäiti.

Siltä kuulostaa. Äitini vetää myös aina tuota virttä, miten kyllä hänellä aina oli siistiä, lapsilla kotiruokaa ja kaikki ehti käydä oopperassa ja lukea sivistäviä.

Itse muistan kyllä että meillä kävi sekä siivooja että lastenhoitaja ja kauppias toi ruokaostokset ja kuljetti pesulaan liinavaatteet... Ja se ruoka ei kyllä tod ollut ihmeellistä. Ja äiti kulki silti koko ajan valittaen myrskynmerkkinä, ikinä ei ollut lapsille läsnä.

Sinun äidilläsi on käynyt siivooja, minulla ei koskaan. En halua käyttää vähiä rahojani sellaiseen, koska vielä pystyn tekemään homman itse.

Kummallinen kommentti, ajatteletko, että kaikilla on kaikki asiat juuri kuten teillä?

Väitän että 98 prosenttia näistä jotka muistelee itse hoitaneensa kaiken täydellisesti muistaa varsin valikoivasti. Eli en usko että yksinhuoltaja on ollut täydellinen äiti täydellisessä talossa täydellisten lasten kanssa täydellistä ruokaa syöden ja täydellisiä harrastuksia harrastaen. Siinä jokin mättää.

Missä kohden olen väittänyt olevani ja olleeni täydellinen? Osallistuin keskusteluun oman kantani ilmaisten. Sen ymmärrän, että jos siivoamista inhoaa, niin täytyy punnita vaihtoehdot ja valita niistä se itselleen sopiva.

En siivousta rakasta, mutta nautin siisteydestä ja viihtyisyydestä, jotka minulla kulkevat käsikädessä, joten valitsin vähiten rasittavan vaihtoehdon, pitää asiat kunnossa, jotta vältyin isoilta urakoilta. Täydellinen en ole, enkä ole väittänytkään niin.

Kuules nyt. Lue oma kirjoituksesi. Sinullahan on jopa geeni jolla olet periytyänyt kaiken täydellisyytesi lastesikin täydellisiin elämiin.😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas sentään, luin ensimmäisen sivun, enkä käsitä. Seinätkinkö pitää pestä, ei hyvänen aika. Meillä on aina ollut tapetit, ei niitä paljon peseskellä, aina on puhtaat seinät olleet, mitä te niille seinillenne roiskitte, en käsitä.

Olin yksinhuoltaja kun lapseni olivat pieniä, siivosin aina torstai-iltana omakotitalomme, perjantaina töiden jälkeen alkoi viikonlopun vietto harrustuksineen.

Viikolla tavarat laitettiin paikoilleen, astiat ja vaatteet pesi kone. Kesällä oli tietysti ison pihan ruohonleikkuu, mutta se vaan piti hoitaa.

Tuo koirajuttu on myös sellainen, joka mielestäni pitää miettiä, kun koiran hankkii, siitä tulee lisätöitä, jos iloakin.

Kaksi lasta on, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille kaikki on niin vaikeaa.

Olen jo 60 vuotias, muistan ajan, jolloin tiskattiin ja pyykättiin käsin, mummoni joutuivat kantamaan vedet kaivosta jne.

Aika helpolla nykyihminen pääsee, jos vähänkään siistiksi on lapsensa opettanut ja osansa perheessä tekemään.

Hah! Minun lapsuudessani 70-luvulla ei ollut läheskään niin paljon tavaraa kuin nykyihmisillä. Synnyin 1967, jolloin maailma oli köyhä. Isä tupakoi sisällä, eikä seinän pesu hajua olisi poistanut. Siivoaminen oli hyvinkin yksinkertaista. Räsymatot vietiin telineelle ja tampattiin, pöytä, tv ja kirjahylly pyyhittiin, lattiat imuroitiin uudella Hooverilla ja pestiin luutulla. Se oli nopeaa. Vessan ja kylpyhuoneen pesu oli isoin urakka. Minulla oli muutama nukke, nalle, isän tekemä nukkekoti, keinuhevonen ja palapelejä sekä piirustusvälineitä. Ei todella nykylapsilla ole yhdelläkään niin vähän leluja, kaikki huushollit tulvii pelejä ja leluja. Että vertaapa vähän tavaran määrää ja mieti vasta sitten, miksi sitä siivottavaa riittää. Entisaikaan ei ollut tapana pestä pyykkiäkään joka päivä. Samoilla housuilla kuljettiin kouluviikko ja viikonlopuksi sai puhtaat vaatteet. Omistin noin 10-15-vuotiaana aina kaksi vaatehyllyllistä vaatteita (housuja, paitoja, villaneule, mekkoja). Nykylapsilla on kokonainen kaappi täynnä vaatetta, ja joka päivä vaihtavat.

Voi hyvänen aika, tahdottomiako te olette, mistä sitä tavaraa teille niin hemmetisti tulee? Minulla on satoja kirjoja, mutta ei se nyt niin mahdoton urakka ole imuroida ne pari, kolme kertaa vuodessa, toki hyllyistä imuroin pölyt viikkosiivouksen yhteydessä, mutta eipä tuo ihmeemmin hidasta.

Ovatko ne kaikki vaatteet sinulla yhtäaikaa päällä? Minulla on vaatekerta päällä, en pese joka ilta farkkuja/mekkoa/hametta jota päivän pidän, itseni kyllä pesen aamuin illoin. Alusvaatteita jne. pesen koneellisen, kun tarpeen. Koneeseen/kuivumaan laitto, ja kaapin vienti ei minulta kauaa vie.

Lattiat imuroin ja pyyhkäisin viikottain, pinnat puhdistan myös ja kylppärin ja vessat.

Lakat vaihdan viikottain, heti koneeseen, kuivumaan ja sitten kaappi, näin tein silloinkin kun lapset kotona asuivat.

Mutta, jos turhan tavara kerääminen on elämäntehtävä, eikä niitä koskaan paikoilleen Kaitera vaan jätetään sinne tänne, niin johan se raivaaminen tylsää työtä.

Valoja ohimoluun sisäpuolelle nyt ja kasvatusta niille kakaroille. Sitäkin voi miettiä, onko pakko olla kolme koiraa, kun niitten hoito tuntuu ylivoimaiselta.

Hitto nykyihmiset on ihan aivottomia.

Just. Yritä nyt laittaa niitä ajovaloja itse päälle! Koetin hyvällä sinulle selittää, mitä eroa on sillä ajalla, kun itse olin lapsi ja tällä ajalla, kun olen 49-vuotias ämmä ja mummi. Mutta ei, vängätä pitää ja mitään en voi, jos sinusta nykyihmiset on aivottomia!

Samat sanat sinulle, osalle nykyihmisillä elämänhallinta näyttää tosiaan olevan vaikeaa, syytetään töitä, ei ole aikaa, ja/tai tavarapaljoutta, joka on täysin omavalintaisesti asia. Kuka löytää minkäkin syyn.

Mutta jos kiihkottomasti tarkastellaan, niin kodinhoitoa helpottavia koneita ja laitteita on nykyään jok asiaan.

Esim. äitini kävi töissä, viikkosiivous tehtiin joka viikko, ruoka laitettiin itse alusta asti, pyykit/tiskit pestiin käsin, kun pulsaattorikone saatiin, se tuntui kamalan hienolta.

Moni tuttavapiiristäni valittaa kuinka paljon on kotitöitä, mutta aikaa on palstailuun, töllön seuraamiseen jne.

Minä en edelleenkään ymmärrä mistä hiertää, olen yksinhuoltajana asunut isoa omakotitaloa, itse hoitanu auton renkaanvaihdosta alkaen kotihommia. Silti ehdimme lasten kanssa ratsastaa, käydä uimassa, suunnistamassa, lukea kymmenittäin kirjoja, katsoa hyviä elokuvia, hoitaa läksyt jne. Eikä se meidän talomme ilman tavaraa ollut, huonekalut oli ihan joka huoneessa, lapsilla oli leluja, kirjoja jne.

Mutta kaipa minlla on asennevika, kun en osaa jäädä ihmettelemään, vaan menen ja teen ja etten se on tehty.

Samoin tekevät lapseni nykyyään, heillä on isot omakotitalot tontteineen, vaativat, kiireiset työt ja aina siistiä. Silti he kuntoilevat, lukevat läjittäin kirjoja, tapaavat ystäviään, joiden huushollit ovat yhtä hyvinhoudetut, lapse ruokitut.

Mutta, jos valittaminen asiat ratkaisee eikä peilin ääreen viitsi mennä, niin jatkakaa, minä nautin lomastasi ja helteestä ja lähden kohta lenkille 🤗

Keskuuteemme on laskeutunut superäiti.

Siltä kuulostaa. Äitini vetää myös aina tuota virttä, miten kyllä hänellä aina oli siistiä, lapsilla kotiruokaa ja kaikki ehti käydä oopperassa ja lukea sivistäviä.

Itse muistan kyllä että meillä kävi sekä siivooja että lastenhoitaja ja kauppias toi ruokaostokset ja kuljetti pesulaan liinavaatteet... Ja se ruoka ei kyllä tod ollut ihmeellistä. Ja äiti kulki silti koko ajan valittaen myrskynmerkkinä, ikinä ei ollut lapsille läsnä.

Sinun äidilläsi on käynyt siivooja, minulla ei koskaan. En halua käyttää vähiä rahojani sellaiseen, koska vielä pystyn tekemään homman itse.

Kummallinen kommentti, ajatteletko, että kaikilla on kaikki asiat juuri kuten teillä?

Väitän että 98 prosenttia näistä jotka muistelee itse hoitaneensa kaiken täydellisesti muistaa varsin valikoivasti. Eli en usko että yksinhuoltaja on ollut täydellinen äiti täydellisessä talossa täydellisten lasten kanssa täydellistä ruokaa syöden ja täydellisiä harrastuksia harrastaen. Siinä jokin mättää.

MLL kampanjoi joskus tuota täydellisyyttä vastaan: ole riittävän hyvä äiti. Voisiko olla riittävän hyvä äiti ja riittävän siisti koti? Ja nuo voi itse määrittää oman kantokykynsä ja ajan allokointihalunsa mukaan. Minä panostin enemmän siihen riittävän hyvään äitiyteen, paljon vähemmällä saatiin riittävän siisti koti. t ulkopuolinen

Sinussako nopsa viikkosiivous torstai-iltana on liikaa? Minä varmistin sillä itselleni täysin siivousvapaan viikonlopun.

No näin me ihmiset olemme erilaisia, minä olen tyytyväinen näin ja niin tuntuvat olevan lapsenikin, joiden kanssa olen tekemisissä tiiviisti, kumma etteivät ole hylänneet ylikireää siivoushullua äitiään😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas sentään, luin ensimmäisen sivun, enkä käsitä. Seinätkinkö pitää pestä, ei hyvänen aika. Meillä on aina ollut tapetit, ei niitä paljon peseskellä, aina on puhtaat seinät olleet, mitä te niille seinillenne roiskitte, en käsitä.

Olin yksinhuoltaja kun lapseni olivat pieniä, siivosin aina torstai-iltana omakotitalomme, perjantaina töiden jälkeen alkoi viikonlopun vietto harrustuksineen.

Viikolla tavarat laitettiin paikoilleen, astiat ja vaatteet pesi kone. Kesällä oli tietysti ison pihan ruohonleikkuu, mutta se vaan piti hoitaa.

Tuo koirajuttu on myös sellainen, joka mielestäni pitää miettiä, kun koiran hankkii, siitä tulee lisätöitä, jos iloakin.

Kaksi lasta on, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille kaikki on niin vaikeaa.

Olen jo 60 vuotias, muistan ajan, jolloin tiskattiin ja pyykättiin käsin, mummoni joutuivat kantamaan vedet kaivosta jne.

Aika helpolla nykyihminen pääsee, jos vähänkään siistiksi on lapsensa opettanut ja osansa perheessä tekemään.

Hah! Minun lapsuudessani 70-luvulla ei ollut läheskään niin paljon tavaraa kuin nykyihmisillä. Synnyin 1967, jolloin maailma oli köyhä. Isä tupakoi sisällä, eikä seinän pesu hajua olisi poistanut. Siivoaminen oli hyvinkin yksinkertaista. Räsymatot vietiin telineelle ja tampattiin, pöytä, tv ja kirjahylly pyyhittiin, lattiat imuroitiin uudella Hooverilla ja pestiin luutulla. Se oli nopeaa. Vessan ja kylpyhuoneen pesu oli isoin urakka. Minulla oli muutama nukke, nalle, isän tekemä nukkekoti, keinuhevonen ja palapelejä sekä piirustusvälineitä. Ei todella nykylapsilla ole yhdelläkään niin vähän leluja, kaikki huushollit tulvii pelejä ja leluja. Että vertaapa vähän tavaran määrää ja mieti vasta sitten, miksi sitä siivottavaa riittää. Entisaikaan ei ollut tapana pestä pyykkiäkään joka päivä. Samoilla housuilla kuljettiin kouluviikko ja viikonlopuksi sai puhtaat vaatteet. Omistin noin 10-15-vuotiaana aina kaksi vaatehyllyllistä vaatteita (housuja, paitoja, villaneule, mekkoja). Nykylapsilla on kokonainen kaappi täynnä vaatetta, ja joka päivä vaihtavat.

Voi hyvänen aika, tahdottomiako te olette, mistä sitä tavaraa teille niin hemmetisti tulee? Minulla on satoja kirjoja, mutta ei se nyt niin mahdoton urakka ole imuroida ne pari, kolme kertaa vuodessa, toki hyllyistä imuroin pölyt viikkosiivouksen yhteydessä, mutta eipä tuo ihmeemmin hidasta.

Ovatko ne kaikki vaatteet sinulla yhtäaikaa päällä? Minulla on vaatekerta päällä, en pese joka ilta farkkuja/mekkoa/hametta jota päivän pidän, itseni kyllä pesen aamuin illoin. Alusvaatteita jne. pesen koneellisen, kun tarpeen. Koneeseen/kuivumaan laitto, ja kaapin vienti ei minulta kauaa vie.

Lattiat imuroin ja pyyhkäisin viikottain, pinnat puhdistan myös ja kylppärin ja vessat.

Lakat vaihdan viikottain, heti koneeseen, kuivumaan ja sitten kaappi, näin tein silloinkin kun lapset kotona asuivat.

Mutta, jos turhan tavara kerääminen on elämäntehtävä, eikä niitä koskaan paikoilleen Kaitera vaan jätetään sinne tänne, niin johan se raivaaminen tylsää työtä.

Valoja ohimoluun sisäpuolelle nyt ja kasvatusta niille kakaroille. Sitäkin voi miettiä, onko pakko olla kolme koiraa, kun niitten hoito tuntuu ylivoimaiselta.

Hitto nykyihmiset on ihan aivottomia.

Just. Yritä nyt laittaa niitä ajovaloja itse päälle! Koetin hyvällä sinulle selittää, mitä eroa on sillä ajalla, kun itse olin lapsi ja tällä ajalla, kun olen 49-vuotias ämmä ja mummi. Mutta ei, vängätä pitää ja mitään en voi, jos sinusta nykyihmiset on aivottomia!

Samat sanat sinulle, osalle nykyihmisillä elämänhallinta näyttää tosiaan olevan vaikeaa, syytetään töitä, ei ole aikaa, ja/tai tavarapaljoutta, joka on täysin omavalintaisesti asia. Kuka löytää minkäkin syyn.

Mutta jos kiihkottomasti tarkastellaan, niin kodinhoitoa helpottavia koneita ja laitteita on nykyään jok asiaan.

Esim. äitini kävi töissä, viikkosiivous tehtiin joka viikko, ruoka laitettiin itse alusta asti, pyykit/tiskit pestiin käsin, kun pulsaattorikone saatiin, se tuntui kamalan hienolta.

Moni tuttavapiiristäni valittaa kuinka paljon on kotitöitä, mutta aikaa on palstailuun, töllön seuraamiseen jne.

Minä en edelleenkään ymmärrä mistä hiertää, olen yksinhuoltajana asunut isoa omakotitaloa, itse hoitanu auton renkaanvaihdosta alkaen kotihommia. Silti ehdimme lasten kanssa ratsastaa, käydä uimassa, suunnistamassa, lukea kymmenittäin kirjoja, katsoa hyviä elokuvia, hoitaa läksyt jne. Eikä se meidän talomme ilman tavaraa ollut, huonekalut oli ihan joka huoneessa, lapsilla oli leluja, kirjoja jne.

Mutta kaipa minlla on asennevika, kun en osaa jäädä ihmettelemään, vaan menen ja teen ja etten se on tehty.

Samoin tekevät lapseni nykyyään, heillä on isot omakotitalot tontteineen, vaativat, kiireiset työt ja aina siistiä. Silti he kuntoilevat, lukevat läjittäin kirjoja, tapaavat ystäviään, joiden huushollit ovat yhtä hyvinhoudetut, lapse ruokitut.

Mutta, jos valittaminen asiat ratkaisee eikä peilin ääreen viitsi mennä, niin jatkakaa, minä nautin lomastasi ja helteestä ja lähden kohta lenkille 🤗

Keskuuteemme on laskeutunut superäiti.

Siltä kuulostaa. Äitini vetää myös aina tuota virttä, miten kyllä hänellä aina oli siistiä, lapsilla kotiruokaa ja kaikki ehti käydä oopperassa ja lukea sivistäviä.

Itse muistan kyllä että meillä kävi sekä siivooja että lastenhoitaja ja kauppias toi ruokaostokset ja kuljetti pesulaan liinavaatteet... Ja se ruoka ei kyllä tod ollut ihmeellistä. Ja äiti kulki silti koko ajan valittaen myrskynmerkkinä, ikinä ei ollut lapsille läsnä.

Sinun äidilläsi on käynyt siivooja, minulla ei koskaan. En halua käyttää vähiä rahojani sellaiseen, koska vielä pystyn tekemään homman itse.

Kummallinen kommentti, ajatteletko, että kaikilla on kaikki asiat juuri kuten teillä?

Väitän että 98 prosenttia näistä jotka muistelee itse hoitaneensa kaiken täydellisesti muistaa varsin valikoivasti. Eli en usko että yksinhuoltaja on ollut täydellinen äiti täydellisessä talossa täydellisten lasten kanssa täydellistä ruokaa syöden ja täydellisiä harrastuksia harrastaen. Siinä jokin mättää.

Missä kohden olen väittänyt olevani ja olleeni täydellinen? Osallistuin keskusteluun oman kantani ilmaisten. Sen ymmärrän, että jos siivoamista inhoaa, niin täytyy punnita vaihtoehdot ja valita niistä se itselleen sopiva.

En siivousta rakasta, mutta nautin siisteydestä ja viihtyisyydestä, jotka minulla kulkevat käsikädessä, joten valitsin vähiten rasittavan vaihtoehdon, pitää asiat kunnossa, jotta vältyin isoilta urakoilta. Täydellinen en ole, enkä ole väittänytkään niin.

Kuules nyt. Lue oma kirjoituksesi. Sinullahan on jopa geeni jolla olet periytyänyt kaiken täydellisyytesi lastesikin täydellisiin elämiin.😂

Joopa joo, ole nyt kateellinen, tyhjästä.

Mitä täydellisyyttä sinulle edustaa se että siivous ei ole ylivoimainen urakka.

Jäin nuorena leskeksi, ja juu ei tarvitse sääliä, mutta ehkäpä tieto hieman asettaa mittasuhteisiin elämäni täydellisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas sentään, luin ensimmäisen sivun, enkä käsitä. Seinätkinkö pitää pestä, ei hyvänen aika. Meillä on aina ollut tapetit, ei niitä paljon peseskellä, aina on puhtaat seinät olleet, mitä te niille seinillenne roiskitte, en käsitä.

Olin yksinhuoltaja kun lapseni olivat pieniä, siivosin aina torstai-iltana omakotitalomme, perjantaina töiden jälkeen alkoi viikonlopun vietto harrustuksineen.

Viikolla tavarat laitettiin paikoilleen, astiat ja vaatteet pesi kone. Kesällä oli tietysti ison pihan ruohonleikkuu, mutta se vaan piti hoitaa.

Tuo koirajuttu on myös sellainen, joka mielestäni pitää miettiä, kun koiran hankkii, siitä tulee lisätöitä, jos iloakin.

Kaksi lasta on, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille kaikki on niin vaikeaa.

Olen jo 60 vuotias, muistan ajan, jolloin tiskattiin ja pyykättiin käsin, mummoni joutuivat kantamaan vedet kaivosta jne.

Aika helpolla nykyihminen pääsee, jos vähänkään siistiksi on lapsensa opettanut ja osansa perheessä tekemään.

Hah! Minun lapsuudessani 70-luvulla ei ollut läheskään niin paljon tavaraa kuin nykyihmisillä. Synnyin 1967, jolloin maailma oli köyhä. Isä tupakoi sisällä, eikä seinän pesu hajua olisi poistanut. Siivoaminen oli hyvinkin yksinkertaista. Räsymatot vietiin telineelle ja tampattiin, pöytä, tv ja kirjahylly pyyhittiin, lattiat imuroitiin uudella Hooverilla ja pestiin luutulla. Se oli nopeaa. Vessan ja kylpyhuoneen pesu oli isoin urakka. Minulla oli muutama nukke, nalle, isän tekemä nukkekoti, keinuhevonen ja palapelejä sekä piirustusvälineitä. Ei todella nykylapsilla ole yhdelläkään niin vähän leluja, kaikki huushollit tulvii pelejä ja leluja. Että vertaapa vähän tavaran määrää ja mieti vasta sitten, miksi sitä siivottavaa riittää. Entisaikaan ei ollut tapana pestä pyykkiäkään joka päivä. Samoilla housuilla kuljettiin kouluviikko ja viikonlopuksi sai puhtaat vaatteet. Omistin noin 10-15-vuotiaana aina kaksi vaatehyllyllistä vaatteita (housuja, paitoja, villaneule, mekkoja). Nykylapsilla on kokonainen kaappi täynnä vaatetta, ja joka päivä vaihtavat.

Voi hyvänen aika, tahdottomiako te olette, mistä sitä tavaraa teille niin hemmetisti tulee? Minulla on satoja kirjoja, mutta ei se nyt niin mahdoton urakka ole imuroida ne pari, kolme kertaa vuodessa, toki hyllyistä imuroin pölyt viikkosiivouksen yhteydessä, mutta eipä tuo ihmeemmin hidasta.

Ovatko ne kaikki vaatteet sinulla yhtäaikaa päällä? Minulla on vaatekerta päällä, en pese joka ilta farkkuja/mekkoa/hametta jota päivän pidän, itseni kyllä pesen aamuin illoin. Alusvaatteita jne. pesen koneellisen, kun tarpeen. Koneeseen/kuivumaan laitto, ja kaapin vienti ei minulta kauaa vie.

Lattiat imuroin ja pyyhkäisin viikottain, pinnat puhdistan myös ja kylppärin ja vessat.

Lakat vaihdan viikottain, heti koneeseen, kuivumaan ja sitten kaappi, näin tein silloinkin kun lapset kotona asuivat.

Mutta, jos turhan tavara kerääminen on elämäntehtävä, eikä niitä koskaan paikoilleen Kaitera vaan jätetään sinne tänne, niin johan se raivaaminen tylsää työtä.

Valoja ohimoluun sisäpuolelle nyt ja kasvatusta niille kakaroille. Sitäkin voi miettiä, onko pakko olla kolme koiraa, kun niitten hoito tuntuu ylivoimaiselta.

Hitto nykyihmiset on ihan aivottomia.

Just. Yritä nyt laittaa niitä ajovaloja itse päälle! Koetin hyvällä sinulle selittää, mitä eroa on sillä ajalla, kun itse olin lapsi ja tällä ajalla, kun olen 49-vuotias ämmä ja mummi. Mutta ei, vängätä pitää ja mitään en voi, jos sinusta nykyihmiset on aivottomia!

Samat sanat sinulle, osalle nykyihmisillä elämänhallinta näyttää tosiaan olevan vaikeaa, syytetään töitä, ei ole aikaa, ja/tai tavarapaljoutta, joka on täysin omavalintaisesti asia. Kuka löytää minkäkin syyn.

Mutta jos kiihkottomasti tarkastellaan, niin kodinhoitoa helpottavia koneita ja laitteita on nykyään jok asiaan.

Esim. äitini kävi töissä, viikkosiivous tehtiin joka viikko, ruoka laitettiin itse alusta asti, pyykit/tiskit pestiin käsin, kun pulsaattorikone saatiin, se tuntui kamalan hienolta.

Moni tuttavapiiristäni valittaa kuinka paljon on kotitöitä, mutta aikaa on palstailuun, töllön seuraamiseen jne.

Minä en edelleenkään ymmärrä mistä hiertää, olen yksinhuoltajana asunut isoa omakotitaloa, itse hoitanu auton renkaanvaihdosta alkaen kotihommia. Silti ehdimme lasten kanssa ratsastaa, käydä uimassa, suunnistamassa, lukea kymmenittäin kirjoja, katsoa hyviä elokuvia, hoitaa läksyt jne. Eikä se meidän talomme ilman tavaraa ollut, huonekalut oli ihan joka huoneessa, lapsilla oli leluja, kirjoja jne.

Mutta kaipa minlla on asennevika, kun en osaa jäädä ihmettelemään, vaan menen ja teen ja etten se on tehty.

Samoin tekevät lapseni nykyyään, heillä on isot omakotitalot tontteineen, vaativat, kiireiset työt ja aina siistiä. Silti he kuntoilevat, lukevat läjittäin kirjoja, tapaavat ystäviään, joiden huushollit ovat yhtä hyvinhoudetut, lapse ruokitut.

Mutta, jos valittaminen asiat ratkaisee eikä peilin ääreen viitsi mennä, niin jatkakaa, minä nautin lomastasi ja helteestä ja lähden kohta lenkille 🤗

Keskuuteemme on laskeutunut superäiti.

Siltä kuulostaa. Äitini vetää myös aina tuota virttä, miten kyllä hänellä aina oli siistiä, lapsilla kotiruokaa ja kaikki ehti käydä oopperassa ja lukea sivistäviä.

Itse muistan kyllä että meillä kävi sekä siivooja että lastenhoitaja ja kauppias toi ruokaostokset ja kuljetti pesulaan liinavaatteet... Ja se ruoka ei kyllä tod ollut ihmeellistä. Ja äiti kulki silti koko ajan valittaen myrskynmerkkinä, ikinä ei ollut lapsille läsnä.

Sinun äidilläsi on käynyt siivooja, minulla ei koskaan. En halua käyttää vähiä rahojani sellaiseen, koska vielä pystyn tekemään homman itse.

Kummallinen kommentti, ajatteletko, että kaikilla on kaikki asiat juuri kuten teillä?

Väitän että 98 prosenttia näistä jotka muistelee itse hoitaneensa kaiken täydellisesti muistaa varsin valikoivasti. Eli en usko että yksinhuoltaja on ollut täydellinen äiti täydellisessä talossa täydellisten lasten kanssa täydellistä ruokaa syöden ja täydellisiä harrastuksia harrastaen. Siinä jokin mättää.

MLL kampanjoi joskus tuota täydellisyyttä vastaan: ole riittävän hyvä äiti. Voisiko olla riittävän hyvä äiti ja riittävän siisti koti? Ja nuo voi itse määrittää oman kantokykynsä ja ajan allokointihalunsa mukaan. Minä panostin enemmän siihen riittävän hyvään äitiyteen, paljon vähemmällä saatiin riittävän siisti koti. t ulkopuolinen

Sinussako nopsa viikkosiivous torstai-iltana on liikaa? Minä varmistin sillä itselleni täysin siivousvapaan viikonlopun.

No näin me ihmiset olemme erilaisia, minä olen tyytyväinen näin ja niin tuntuvat olevan lapsenikin, joiden kanssa olen tekemisissä tiiviisti, kumma etteivät ole hylänneet ylikireää siivoushullua äitiään😂

Kummasti elää nuo juttusi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas sentään, luin ensimmäisen sivun, enkä käsitä. Seinätkinkö pitää pestä, ei hyvänen aika. Meillä on aina ollut tapetit, ei niitä paljon peseskellä, aina on puhtaat seinät olleet, mitä te niille seinillenne roiskitte, en käsitä.

Olin yksinhuoltaja kun lapseni olivat pieniä, siivosin aina torstai-iltana omakotitalomme, perjantaina töiden jälkeen alkoi viikonlopun vietto harrustuksineen.

Viikolla tavarat laitettiin paikoilleen, astiat ja vaatteet pesi kone. Kesällä oli tietysti ison pihan ruohonleikkuu, mutta se vaan piti hoitaa.

Tuo koirajuttu on myös sellainen, joka mielestäni pitää miettiä, kun koiran hankkii, siitä tulee lisätöitä, jos iloakin.

Kaksi lasta on, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille kaikki on niin vaikeaa.

Olen jo 60 vuotias, muistan ajan, jolloin tiskattiin ja pyykättiin käsin, mummoni joutuivat kantamaan vedet kaivosta jne.

Aika helpolla nykyihminen pääsee, jos vähänkään siistiksi on lapsensa opettanut ja osansa perheessä tekemään.

Hah! Minun lapsuudessani 70-luvulla ei ollut läheskään niin paljon tavaraa kuin nykyihmisillä. Synnyin 1967, jolloin maailma oli köyhä. Isä tupakoi sisällä, eikä seinän pesu hajua olisi poistanut. Siivoaminen oli hyvinkin yksinkertaista. Räsymatot vietiin telineelle ja tampattiin, pöytä, tv ja kirjahylly pyyhittiin, lattiat imuroitiin uudella Hooverilla ja pestiin luutulla. Se oli nopeaa. Vessan ja kylpyhuoneen pesu oli isoin urakka. Minulla oli muutama nukke, nalle, isän tekemä nukkekoti, keinuhevonen ja palapelejä sekä piirustusvälineitä. Ei todella nykylapsilla ole yhdelläkään niin vähän leluja, kaikki huushollit tulvii pelejä ja leluja. Että vertaapa vähän tavaran määrää ja mieti vasta sitten, miksi sitä siivottavaa riittää. Entisaikaan ei ollut tapana pestä pyykkiäkään joka päivä. Samoilla housuilla kuljettiin kouluviikko ja viikonlopuksi sai puhtaat vaatteet. Omistin noin 10-15-vuotiaana aina kaksi vaatehyllyllistä vaatteita (housuja, paitoja, villaneule, mekkoja). Nykylapsilla on kokonainen kaappi täynnä vaatetta, ja joka päivä vaihtavat.

Voi hyvänen aika, tahdottomiako te olette, mistä sitä tavaraa teille niin hemmetisti tulee? Minulla on satoja kirjoja, mutta ei se nyt niin mahdoton urakka ole imuroida ne pari, kolme kertaa vuodessa, toki hyllyistä imuroin pölyt viikkosiivouksen yhteydessä, mutta eipä tuo ihmeemmin hidasta.

Ovatko ne kaikki vaatteet sinulla yhtäaikaa päällä? Minulla on vaatekerta päällä, en pese joka ilta farkkuja/mekkoa/hametta jota päivän pidän, itseni kyllä pesen aamuin illoin. Alusvaatteita jne. pesen koneellisen, kun tarpeen. Koneeseen/kuivumaan laitto, ja kaapin vienti ei minulta kauaa vie.

Lattiat imuroin ja pyyhkäisin viikottain, pinnat puhdistan myös ja kylppärin ja vessat.

Lakat vaihdan viikottain, heti koneeseen, kuivumaan ja sitten kaappi, näin tein silloinkin kun lapset kotona asuivat.

Mutta, jos turhan tavara kerääminen on elämäntehtävä, eikä niitä koskaan paikoilleen Kaitera vaan jätetään sinne tänne, niin johan se raivaaminen tylsää työtä.

Valoja ohimoluun sisäpuolelle nyt ja kasvatusta niille kakaroille. Sitäkin voi miettiä, onko pakko olla kolme koiraa, kun niitten hoito tuntuu ylivoimaiselta.

Hitto nykyihmiset on ihan aivottomia.

Just. Yritä nyt laittaa niitä ajovaloja itse päälle! Koetin hyvällä sinulle selittää, mitä eroa on sillä ajalla, kun itse olin lapsi ja tällä ajalla, kun olen 49-vuotias ämmä ja mummi. Mutta ei, vängätä pitää ja mitään en voi, jos sinusta nykyihmiset on aivottomia!

Samat sanat sinulle, osalle nykyihmisillä elämänhallinta näyttää tosiaan olevan vaikeaa, syytetään töitä, ei ole aikaa, ja/tai tavarapaljoutta, joka on täysin omavalintaisesti asia. Kuka löytää minkäkin syyn.

Mutta jos kiihkottomasti tarkastellaan, niin kodinhoitoa helpottavia koneita ja laitteita on nykyään jok asiaan.

Esim. äitini kävi töissä, viikkosiivous tehtiin joka viikko, ruoka laitettiin itse alusta asti, pyykit/tiskit pestiin käsin, kun pulsaattorikone saatiin, se tuntui kamalan hienolta.

Moni tuttavapiiristäni valittaa kuinka paljon on kotitöitä, mutta aikaa on palstailuun, töllön seuraamiseen jne.

Minä en edelleenkään ymmärrä mistä hiertää, olen yksinhuoltajana asunut isoa omakotitaloa, itse hoitanu auton renkaanvaihdosta alkaen kotihommia. Silti ehdimme lasten kanssa ratsastaa, käydä uimassa, suunnistamassa, lukea kymmenittäin kirjoja, katsoa hyviä elokuvia, hoitaa läksyt jne. Eikä se meidän talomme ilman tavaraa ollut, huonekalut oli ihan joka huoneessa, lapsilla oli leluja, kirjoja jne.

Mutta kaipa minlla on asennevika, kun en osaa jäädä ihmettelemään, vaan menen ja teen ja etten se on tehty.

Samoin tekevät lapseni nykyyään, heillä on isot omakotitalot tontteineen, vaativat, kiireiset työt ja aina siistiä. Silti he kuntoilevat, lukevat läjittäin kirjoja, tapaavat ystäviään, joiden huushollit ovat yhtä hyvinhoudetut, lapse ruokitut.

Mutta, jos valittaminen asiat ratkaisee eikä peilin ääreen viitsi mennä, niin jatkakaa, minä nautin lomastasi ja helteestä ja lähden kohta lenkille 🤗

Keskuuteemme on laskeutunut superäiti.

Siltä kuulostaa. Äitini vetää myös aina tuota virttä, miten kyllä hänellä aina oli siistiä, lapsilla kotiruokaa ja kaikki ehti käydä oopperassa ja lukea sivistäviä.

Itse muistan kyllä että meillä kävi sekä siivooja että lastenhoitaja ja kauppias toi ruokaostokset ja kuljetti pesulaan liinavaatteet... Ja se ruoka ei kyllä tod ollut ihmeellistä. Ja äiti kulki silti koko ajan valittaen myrskynmerkkinä, ikinä ei ollut lapsille läsnä.

Sinun äidilläsi on käynyt siivooja, minulla ei koskaan. En halua käyttää vähiä rahojani sellaiseen, koska vielä pystyn tekemään homman itse.

Kummallinen kommentti, ajatteletko, että kaikilla on kaikki asiat juuri kuten teillä?

Väitän että 98 prosenttia näistä jotka muistelee itse hoitaneensa kaiken täydellisesti muistaa varsin valikoivasti. Eli en usko että yksinhuoltaja on ollut täydellinen äiti täydellisessä talossa täydellisten lasten kanssa täydellistä ruokaa syöden ja täydellisiä harrastuksia harrastaen. Siinä jokin mättää.

Missä kohden olen väittänyt olevani ja olleeni täydellinen? Osallistuin keskusteluun oman kantani ilmaisten. Sen ymmärrän, että jos siivoamista inhoaa, niin täytyy punnita vaihtoehdot ja valita niistä se itselleen sopiva.

En siivousta rakasta, mutta nautin siisteydestä ja viihtyisyydestä, jotka minulla kulkevat käsikädessä, joten valitsin vähiten rasittavan vaihtoehdon, pitää asiat kunnossa, jotta vältyin isoilta urakoilta. Täydellinen en ole, enkä ole väittänytkään niin.

Kuules nyt. Lue oma kirjoituksesi. Sinullahan on jopa geeni jolla olet periytyänyt kaiken täydellisyytesi lastesikin täydellisiin elämiin.😂

Joopa joo, ole nyt kateellinen, tyhjästä.

Mitä täydellisyyttä sinulle edustaa se että siivous ei ole ylivoimainen urakka.

Jäin nuorena leskeksi, ja juu ei tarvitse sääliä, mutta ehkäpä tieto hieman asettaa mittasuhteisiin elämäni täydellisyyttä.

Oioi, leskikortti käytetty, nenäliinat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas sentään, luin ensimmäisen sivun, enkä käsitä. Seinätkinkö pitää pestä, ei hyvänen aika. Meillä on aina ollut tapetit, ei niitä paljon peseskellä, aina on puhtaat seinät olleet, mitä te niille seinillenne roiskitte, en käsitä.

Olin yksinhuoltaja kun lapseni olivat pieniä, siivosin aina torstai-iltana omakotitalomme, perjantaina töiden jälkeen alkoi viikonlopun vietto harrustuksineen.

Viikolla tavarat laitettiin paikoilleen, astiat ja vaatteet pesi kone. Kesällä oli tietysti ison pihan ruohonleikkuu, mutta se vaan piti hoitaa.

Tuo koirajuttu on myös sellainen, joka mielestäni pitää miettiä, kun koiran hankkii, siitä tulee lisätöitä, jos iloakin.

Kaksi lasta on, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille kaikki on niin vaikeaa.

Olen jo 60 vuotias, muistan ajan, jolloin tiskattiin ja pyykättiin käsin, mummoni joutuivat kantamaan vedet kaivosta jne.

Aika helpolla nykyihminen pääsee, jos vähänkään siistiksi on lapsensa opettanut ja osansa perheessä tekemään.

Hah! Minun lapsuudessani 70-luvulla ei ollut läheskään niin paljon tavaraa kuin nykyihmisillä. Synnyin 1967, jolloin maailma oli köyhä. Isä tupakoi sisällä, eikä seinän pesu hajua olisi poistanut. Siivoaminen oli hyvinkin yksinkertaista. Räsymatot vietiin telineelle ja tampattiin, pöytä, tv ja kirjahylly pyyhittiin, lattiat imuroitiin uudella Hooverilla ja pestiin luutulla. Se oli nopeaa. Vessan ja kylpyhuoneen pesu oli isoin urakka. Minulla oli muutama nukke, nalle, isän tekemä nukkekoti, keinuhevonen ja palapelejä sekä piirustusvälineitä. Ei todella nykylapsilla ole yhdelläkään niin vähän leluja, kaikki huushollit tulvii pelejä ja leluja. Että vertaapa vähän tavaran määrää ja mieti vasta sitten, miksi sitä siivottavaa riittää. Entisaikaan ei ollut tapana pestä pyykkiäkään joka päivä. Samoilla housuilla kuljettiin kouluviikko ja viikonlopuksi sai puhtaat vaatteet. Omistin noin 10-15-vuotiaana aina kaksi vaatehyllyllistä vaatteita (housuja, paitoja, villaneule, mekkoja). Nykylapsilla on kokonainen kaappi täynnä vaatetta, ja joka päivä vaihtavat.

Voi hyvänen aika, tahdottomiako te olette, mistä sitä tavaraa teille niin hemmetisti tulee? Minulla on satoja kirjoja, mutta ei se nyt niin mahdoton urakka ole imuroida ne pari, kolme kertaa vuodessa, toki hyllyistä imuroin pölyt viikkosiivouksen yhteydessä, mutta eipä tuo ihmeemmin hidasta.

Ovatko ne kaikki vaatteet sinulla yhtäaikaa päällä? Minulla on vaatekerta päällä, en pese joka ilta farkkuja/mekkoa/hametta jota päivän pidän, itseni kyllä pesen aamuin illoin. Alusvaatteita jne. pesen koneellisen, kun tarpeen. Koneeseen/kuivumaan laitto, ja kaapin vienti ei minulta kauaa vie.

Lattiat imuroin ja pyyhkäisin viikottain, pinnat puhdistan myös ja kylppärin ja vessat.

Lakat vaihdan viikottain, heti koneeseen, kuivumaan ja sitten kaappi, näin tein silloinkin kun lapset kotona asuivat.

Mutta, jos turhan tavara kerääminen on elämäntehtävä, eikä niitä koskaan paikoilleen Kaitera vaan jätetään sinne tänne, niin johan se raivaaminen tylsää työtä.

Valoja ohimoluun sisäpuolelle nyt ja kasvatusta niille kakaroille. Sitäkin voi miettiä, onko pakko olla kolme koiraa, kun niitten hoito tuntuu ylivoimaiselta.

Hitto nykyihmiset on ihan aivottomia.

Just. Yritä nyt laittaa niitä ajovaloja itse päälle! Koetin hyvällä sinulle selittää, mitä eroa on sillä ajalla, kun itse olin lapsi ja tällä ajalla, kun olen 49-vuotias ämmä ja mummi. Mutta ei, vängätä pitää ja mitään en voi, jos sinusta nykyihmiset on aivottomia!

Samat sanat sinulle, osalle nykyihmisillä elämänhallinta näyttää tosiaan olevan vaikeaa, syytetään töitä, ei ole aikaa, ja/tai tavarapaljoutta, joka on täysin omavalintaisesti asia. Kuka löytää minkäkin syyn.

Mutta jos kiihkottomasti tarkastellaan, niin kodinhoitoa helpottavia koneita ja laitteita on nykyään jok asiaan.

Esim. äitini kävi töissä, viikkosiivous tehtiin joka viikko, ruoka laitettiin itse alusta asti, pyykit/tiskit pestiin käsin, kun pulsaattorikone saatiin, se tuntui kamalan hienolta.

Moni tuttavapiiristäni valittaa kuinka paljon on kotitöitä, mutta aikaa on palstailuun, töllön seuraamiseen jne.

Minä en edelleenkään ymmärrä mistä hiertää, olen yksinhuoltajana asunut isoa omakotitaloa, itse hoitanu auton renkaanvaihdosta alkaen kotihommia. Silti ehdimme lasten kanssa ratsastaa, käydä uimassa, suunnistamassa, lukea kymmenittäin kirjoja, katsoa hyviä elokuvia, hoitaa läksyt jne. Eikä se meidän talomme ilman tavaraa ollut, huonekalut oli ihan joka huoneessa, lapsilla oli leluja, kirjoja jne.

Mutta kaipa minlla on asennevika, kun en osaa jäädä ihmettelemään, vaan menen ja teen ja etten se on tehty.

Samoin tekevät lapseni nykyyään, heillä on isot omakotitalot tontteineen, vaativat, kiireiset työt ja aina siistiä. Silti he kuntoilevat, lukevat läjittäin kirjoja, tapaavat ystäviään, joiden huushollit ovat yhtä hyvinhoudetut, lapse ruokitut.

Mutta, jos valittaminen asiat ratkaisee eikä peilin ääreen viitsi mennä, niin jatkakaa, minä nautin lomastasi ja helteestä ja lähden kohta lenkille 🤗

Keskuuteemme on laskeutunut superäiti.

Siltä kuulostaa. Äitini vetää myös aina tuota virttä, miten kyllä hänellä aina oli siistiä, lapsilla kotiruokaa ja kaikki ehti käydä oopperassa ja lukea sivistäviä.

Itse muistan kyllä että meillä kävi sekä siivooja että lastenhoitaja ja kauppias toi ruokaostokset ja kuljetti pesulaan liinavaatteet... Ja se ruoka ei kyllä tod ollut ihmeellistä. Ja äiti kulki silti koko ajan valittaen myrskynmerkkinä, ikinä ei ollut lapsille läsnä.

Sinun äidilläsi on käynyt siivooja, minulla ei koskaan. En halua käyttää vähiä rahojani sellaiseen, koska vielä pystyn tekemään homman itse.

Kummallinen kommentti, ajatteletko, että kaikilla on kaikki asiat juuri kuten teillä?

Väitän että 98 prosenttia näistä jotka muistelee itse hoitaneensa kaiken täydellisesti muistaa varsin valikoivasti. Eli en usko että yksinhuoltaja on ollut täydellinen äiti täydellisessä talossa täydellisten lasten kanssa täydellistä ruokaa syöden ja täydellisiä harrastuksia harrastaen. Siinä jokin mättää.

MLL kampanjoi joskus tuota täydellisyyttä vastaan: ole riittävän hyvä äiti. Voisiko olla riittävän hyvä äiti ja riittävän siisti koti? Ja nuo voi itse määrittää oman kantokykynsä ja ajan allokointihalunsa mukaan. Minä panostin enemmän siihen riittävän hyvään äitiyteen, paljon vähemmällä saatiin riittävän siisti koti. t ulkopuolinen

Sinussako nopsa viikkosiivous torstai-iltana on liikaa? Minä varmistin sillä itselleni täysin siivousvapaan viikonlopun.

No näin me ihmiset olemme erilaisia, minä olen tyytyväinen näin ja niin tuntuvat olevan lapsenikin, joiden kanssa olen tekemisissä tiiviisti, kumma etteivät ole hylänneet ylikireää siivoushullua äitiään😂

Kummasti elää nuo juttusi...

Kerro toki missä.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas sentään, luin ensimmäisen sivun, enkä käsitä. Seinätkinkö pitää pestä, ei hyvänen aika. Meillä on aina ollut tapetit, ei niitä paljon peseskellä, aina on puhtaat seinät olleet, mitä te niille seinillenne roiskitte, en käsitä.

Olin yksinhuoltaja kun lapseni olivat pieniä, siivosin aina torstai-iltana omakotitalomme, perjantaina töiden jälkeen alkoi viikonlopun vietto harrustuksineen.

Viikolla tavarat laitettiin paikoilleen, astiat ja vaatteet pesi kone. Kesällä oli tietysti ison pihan ruohonleikkuu, mutta se vaan piti hoitaa.

Tuo koirajuttu on myös sellainen, joka mielestäni pitää miettiä, kun koiran hankkii, siitä tulee lisätöitä, jos iloakin.

Kaksi lasta on, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille kaikki on niin vaikeaa.

Olen jo 60 vuotias, muistan ajan, jolloin tiskattiin ja pyykättiin käsin, mummoni joutuivat kantamaan vedet kaivosta jne.

Aika helpolla nykyihminen pääsee, jos vähänkään siistiksi on lapsensa opettanut ja osansa perheessä tekemään.

Hah! Minun lapsuudessani 70-luvulla ei ollut läheskään niin paljon tavaraa kuin nykyihmisillä. Synnyin 1967, jolloin maailma oli köyhä. Isä tupakoi sisällä, eikä seinän pesu hajua olisi poistanut. Siivoaminen oli hyvinkin yksinkertaista. Räsymatot vietiin telineelle ja tampattiin, pöytä, tv ja kirjahylly pyyhittiin, lattiat imuroitiin uudella Hooverilla ja pestiin luutulla. Se oli nopeaa. Vessan ja kylpyhuoneen pesu oli isoin urakka. Minulla oli muutama nukke, nalle, isän tekemä nukkekoti, keinuhevonen ja palapelejä sekä piirustusvälineitä. Ei todella nykylapsilla ole yhdelläkään niin vähän leluja, kaikki huushollit tulvii pelejä ja leluja. Että vertaapa vähän tavaran määrää ja mieti vasta sitten, miksi sitä siivottavaa riittää. Entisaikaan ei ollut tapana pestä pyykkiäkään joka päivä. Samoilla housuilla kuljettiin kouluviikko ja viikonlopuksi sai puhtaat vaatteet. Omistin noin 10-15-vuotiaana aina kaksi vaatehyllyllistä vaatteita (housuja, paitoja, villaneule, mekkoja). Nykylapsilla on kokonainen kaappi täynnä vaatetta, ja joka päivä vaihtavat.

Voi hyvänen aika, tahdottomiako te olette, mistä sitä tavaraa teille niin hemmetisti tulee? Minulla on satoja kirjoja, mutta ei se nyt niin mahdoton urakka ole imuroida ne pari, kolme kertaa vuodessa, toki hyllyistä imuroin pölyt viikkosiivouksen yhteydessä, mutta eipä tuo ihmeemmin hidasta.

Ovatko ne kaikki vaatteet sinulla yhtäaikaa päällä? Minulla on vaatekerta päällä, en pese joka ilta farkkuja/mekkoa/hametta jota päivän pidän, itseni kyllä pesen aamuin illoin. Alusvaatteita jne. pesen koneellisen, kun tarpeen. Koneeseen/kuivumaan laitto, ja kaapin vienti ei minulta kauaa vie.

Lattiat imuroin ja pyyhkäisin viikottain, pinnat puhdistan myös ja kylppärin ja vessat.

Lakat vaihdan viikottain, heti koneeseen, kuivumaan ja sitten kaappi, näin tein silloinkin kun lapset kotona asuivat.

Mutta, jos turhan tavara kerääminen on elämäntehtävä, eikä niitä koskaan paikoilleen Kaitera vaan jätetään sinne tänne, niin johan se raivaaminen tylsää työtä.

Valoja ohimoluun sisäpuolelle nyt ja kasvatusta niille kakaroille. Sitäkin voi miettiä, onko pakko olla kolme koiraa, kun niitten hoito tuntuu ylivoimaiselta.

Hitto nykyihmiset on ihan aivottomia.

Just. Yritä nyt laittaa niitä ajovaloja itse päälle! Koetin hyvällä sinulle selittää, mitä eroa on sillä ajalla, kun itse olin lapsi ja tällä ajalla, kun olen 49-vuotias ämmä ja mummi. Mutta ei, vängätä pitää ja mitään en voi, jos sinusta nykyihmiset on aivottomia!

Samat sanat sinulle, osalle nykyihmisillä elämänhallinta näyttää tosiaan olevan vaikeaa, syytetään töitä, ei ole aikaa, ja/tai tavarapaljoutta, joka on täysin omavalintaisesti asia. Kuka löytää minkäkin syyn.

Mutta jos kiihkottomasti tarkastellaan, niin kodinhoitoa helpottavia koneita ja laitteita on nykyään jok asiaan.

Esim. äitini kävi töissä, viikkosiivous tehtiin joka viikko, ruoka laitettiin itse alusta asti, pyykit/tiskit pestiin käsin, kun pulsaattorikone saatiin, se tuntui kamalan hienolta.

Moni tuttavapiiristäni valittaa kuinka paljon on kotitöitä, mutta aikaa on palstailuun, töllön seuraamiseen jne.

Minä en edelleenkään ymmärrä mistä hiertää, olen yksinhuoltajana asunut isoa omakotitaloa, itse hoitanu auton renkaanvaihdosta alkaen kotihommia. Silti ehdimme lasten kanssa ratsastaa, käydä uimassa, suunnistamassa, lukea kymmenittäin kirjoja, katsoa hyviä elokuvia, hoitaa läksyt jne. Eikä se meidän talomme ilman tavaraa ollut, huonekalut oli ihan joka huoneessa, lapsilla oli leluja, kirjoja jne.

Mutta kaipa minlla on asennevika, kun en osaa jäädä ihmettelemään, vaan menen ja teen ja etten se on tehty.

Samoin tekevät lapseni nykyyään, heillä on isot omakotitalot tontteineen, vaativat, kiireiset työt ja aina siistiä. Silti he kuntoilevat, lukevat läjittäin kirjoja, tapaavat ystäviään, joiden huushollit ovat yhtä hyvinhoudetut, lapse ruokitut.

Mutta, jos valittaminen asiat ratkaisee eikä peilin ääreen viitsi mennä, niin jatkakaa, minä nautin lomastasi ja helteestä ja lähden kohta lenkille 🤗

Keskuuteemme on laskeutunut superäiti.

Siltä kuulostaa. Äitini vetää myös aina tuota virttä, miten kyllä hänellä aina oli siistiä, lapsilla kotiruokaa ja kaikki ehti käydä oopperassa ja lukea sivistäviä.

Itse muistan kyllä että meillä kävi sekä siivooja että lastenhoitaja ja kauppias toi ruokaostokset ja kuljetti pesulaan liinavaatteet... Ja se ruoka ei kyllä tod ollut ihmeellistä. Ja äiti kulki silti koko ajan valittaen myrskynmerkkinä, ikinä ei ollut lapsille läsnä.

Sinun äidilläsi on käynyt siivooja, minulla ei koskaan. En halua käyttää vähiä rahojani sellaiseen, koska vielä pystyn tekemään homman itse.

Kummallinen kommentti, ajatteletko, että kaikilla on kaikki asiat juuri kuten teillä?

Väitän että 98 prosenttia näistä jotka muistelee itse hoitaneensa kaiken täydellisesti muistaa varsin valikoivasti. Eli en usko että yksinhuoltaja on ollut täydellinen äiti täydellisessä talossa täydellisten lasten kanssa täydellistä ruokaa syöden ja täydellisiä harrastuksia harrastaen. Siinä jokin mättää.

Missä kohden olen väittänyt olevani ja olleeni täydellinen? Osallistuin keskusteluun oman kantani ilmaisten. Sen ymmärrän, että jos siivoamista inhoaa, niin täytyy punnita vaihtoehdot ja valita niistä se itselleen sopiva.

En siivousta rakasta, mutta nautin siisteydestä ja viihtyisyydestä, jotka minulla kulkevat käsikädessä, joten valitsin vähiten rasittavan vaihtoehdon, pitää asiat kunnossa, jotta vältyin isoilta urakoilta. Täydellinen en ole, enkä ole väittänytkään niin.

Kuules nyt. Lue oma kirjoituksesi. Sinullahan on jopa geeni jolla olet periytyänyt kaiken täydellisyytesi lastesikin täydellisiin elämiin.😂

Joopa joo, ole nyt kateellinen, tyhjästä.

Mitä täydellisyyttä sinulle edustaa se että siivous ei ole ylivoimainen urakka.

Jäin nuorena leskeksi, ja juu ei tarvitse sääliä, mutta ehkäpä tieto hieman asettaa mittasuhteisiin elämäni täydellisyyttä.

Oioi, leskikortti käytetty, nenäliinat!

Kauan hän jaksaa, mutta sinun kommenttisi on mauton.

Meitä nuorena leskeksi jääneitä ihmisiä, sekä meitä miehiä että naisia, on valitettavasti ihan todellisessakin elämässä. Ehkäpä sinun pitää sulkea kone vähäksi aikaa ja, no, vaikkapa siivota.

Meillä (2 aikuista ja 2 lasta) pidetään viikkosiivous joka perjantai-ilta. Matot viedään ulos, lattiat pestään, seinät imuroidaan ja pyyhitään, samoin ovet ja muut pinnat, keittiön ovet tietysti, kaapit ja hylllyt pyyhitään. Huonekalut imuroidaan jne.

Kertan kuussa koko viikonlopyn suursiivous, jolloin em lisäksi tuolien ym irtopäälliset pestään, sohva pestään kuivasamppoolla, matot pestään, ikkunat pestään ja lattiat vahataan.

Joka ilta imuroin lattiat ja pesen keittiön, vessat ja kylppärin. Aamulla tuuletan vuodevaatteet parvekkeella. Sauna ja pesuhuone on vuorossa lauantaina ennen saunaa.

Neliöitä on 145 joten kyllä tässä työtä riittää, en tiedä miten selvitään sitten kun menen taas töihin. Kaikki illat teen kotitöitä, mutta en muuta kyllä osaisi tehdäkään. Harmittaa vaan, kun mikään ei ole koskaan oikealla paikallaan ja lasten sormenjälkiä on kaikilla pinnoilla.

Olen varmaan ihan siivoushullu, mutta puhdas koti on vaan ihaninta mitä tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Meillä (2 aikuista ja 2 lasta) pidetään viikkosiivous joka perjantai-ilta. Matot viedään ulos, lattiat pestään, seinät imuroidaan ja pyyhitään, samoin ovet ja muut pinnat, keittiön ovet tietysti, kaapit ja hylllyt pyyhitään. Huonekalut imuroidaan jne.

Kertan kuussa koko viikonlopyn suursiivous, jolloin em lisäksi tuolien ym irtopäälliset pestään, sohva pestään kuivasamppoolla, matot pestään, ikkunat pestään ja lattiat vahataan.

Joka ilta imuroin lattiat ja pesen keittiön, vessat ja kylppärin. Aamulla tuuletan vuodevaatteet parvekkeella. Sauna ja pesuhuone on vuorossa lauantaina ennen saunaa.

Neliöitä on 145 joten kyllä tässä työtä riittää, en tiedä miten selvitään sitten kun menen taas töihin. Kaikki illat teen kotitöitä, mutta en muuta kyllä osaisi tehdäkään. Harmittaa vaan, kun mikään ei ole koskaan oikealla paikallaan ja lasten sormenjälkiä on kaikilla pinnoilla.

Olen varmaan ihan siivoushullu, mutta puhdas koti on vaan ihaninta mitä tiedän.

😂😂

Tuohon pitää pyrkiä, olet nero, sinulla jää vielä aikaa palstailuunkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas sentään, luin ensimmäisen sivun, enkä käsitä. Seinätkinkö pitää pestä, ei hyvänen aika. Meillä on aina ollut tapetit, ei niitä paljon peseskellä, aina on puhtaat seinät olleet, mitä te niille seinillenne roiskitte, en käsitä.

Olin yksinhuoltaja kun lapseni olivat pieniä, siivosin aina torstai-iltana omakotitalomme, perjantaina töiden jälkeen alkoi viikonlopun vietto harrustuksineen.

Viikolla tavarat laitettiin paikoilleen, astiat ja vaatteet pesi kone. Kesällä oli tietysti ison pihan ruohonleikkuu, mutta se vaan piti hoitaa.

Tuo koirajuttu on myös sellainen, joka mielestäni pitää miettiä, kun koiran hankkii, siitä tulee lisätöitä, jos iloakin.

Kaksi lasta on, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille kaikki on niin vaikeaa.

Olen jo 60 vuotias, muistan ajan, jolloin tiskattiin ja pyykättiin käsin, mummoni joutuivat kantamaan vedet kaivosta jne.

Aika helpolla nykyihminen pääsee, jos vähänkään siistiksi on lapsensa opettanut ja osansa perheessä tekemään.

Hah! Minun lapsuudessani 70-luvulla ei ollut läheskään niin paljon tavaraa kuin nykyihmisillä. Synnyin 1967, jolloin maailma oli köyhä. Isä tupakoi sisällä, eikä seinän pesu hajua olisi poistanut. Siivoaminen oli hyvinkin yksinkertaista. Räsymatot vietiin telineelle ja tampattiin, pöytä, tv ja kirjahylly pyyhittiin, lattiat imuroitiin uudella Hooverilla ja pestiin luutulla. Se oli nopeaa. Vessan ja kylpyhuoneen pesu oli isoin urakka. Minulla oli muutama nukke, nalle, isän tekemä nukkekoti, keinuhevonen ja palapelejä sekä piirustusvälineitä. Ei todella nykylapsilla ole yhdelläkään niin vähän leluja, kaikki huushollit tulvii pelejä ja leluja. Että vertaapa vähän tavaran määrää ja mieti vasta sitten, miksi sitä siivottavaa riittää. Entisaikaan ei ollut tapana pestä pyykkiäkään joka päivä. Samoilla housuilla kuljettiin kouluviikko ja viikonlopuksi sai puhtaat vaatteet. Omistin noin 10-15-vuotiaana aina kaksi vaatehyllyllistä vaatteita (housuja, paitoja, villaneule, mekkoja). Nykylapsilla on kokonainen kaappi täynnä vaatetta, ja joka päivä vaihtavat.

Voi hyvänen aika, tahdottomiako te olette, mistä sitä tavaraa teille niin hemmetisti tulee? Minulla on satoja kirjoja, mutta ei se nyt niin mahdoton urakka ole imuroida ne pari, kolme kertaa vuodessa, toki hyllyistä imuroin pölyt viikkosiivouksen yhteydessä, mutta eipä tuo ihmeemmin hidasta.

Ovatko ne kaikki vaatteet sinulla yhtäaikaa päällä? Minulla on vaatekerta päällä, en pese joka ilta farkkuja/mekkoa/hametta jota päivän pidän, itseni kyllä pesen aamuin illoin. Alusvaatteita jne. pesen koneellisen, kun tarpeen. Koneeseen/kuivumaan laitto, ja kaapin vienti ei minulta kauaa vie.

Lattiat imuroin ja pyyhkäisin viikottain, pinnat puhdistan myös ja kylppärin ja vessat.

Lakat vaihdan viikottain, heti koneeseen, kuivumaan ja sitten kaappi, näin tein silloinkin kun lapset kotona asuivat.

Mutta, jos turhan tavara kerääminen on elämäntehtävä, eikä niitä koskaan paikoilleen Kaitera vaan jätetään sinne tänne, niin johan se raivaaminen tylsää työtä.

Valoja ohimoluun sisäpuolelle nyt ja kasvatusta niille kakaroille. Sitäkin voi miettiä, onko pakko olla kolme koiraa, kun niitten hoito tuntuu ylivoimaiselta.

Hitto nykyihmiset on ihan aivottomia.

Just. Yritä nyt laittaa niitä ajovaloja itse päälle! Koetin hyvällä sinulle selittää, mitä eroa on sillä ajalla, kun itse olin lapsi ja tällä ajalla, kun olen 49-vuotias ämmä ja mummi. Mutta ei, vängätä pitää ja mitään en voi, jos sinusta nykyihmiset on aivottomia!

Samat sanat sinulle, osalle nykyihmisillä elämänhallinta näyttää tosiaan olevan vaikeaa, syytetään töitä, ei ole aikaa, ja/tai tavarapaljoutta, joka on täysin omavalintaisesti asia. Kuka löytää minkäkin syyn.

Mutta jos kiihkottomasti tarkastellaan, niin kodinhoitoa helpottavia koneita ja laitteita on nykyään jok asiaan.

Esim. äitini kävi töissä, viikkosiivous tehtiin joka viikko, ruoka laitettiin itse alusta asti, pyykit/tiskit pestiin käsin, kun pulsaattorikone saatiin, se tuntui kamalan hienolta.

Moni tuttavapiiristäni valittaa kuinka paljon on kotitöitä, mutta aikaa on palstailuun, töllön seuraamiseen jne.

Minä en edelleenkään ymmärrä mistä hiertää, olen yksinhuoltajana asunut isoa omakotitaloa, itse hoitanu auton renkaanvaihdosta alkaen kotihommia. Silti ehdimme lasten kanssa ratsastaa, käydä uimassa, suunnistamassa, lukea kymmenittäin kirjoja, katsoa hyviä elokuvia, hoitaa läksyt jne. Eikä se meidän talomme ilman tavaraa ollut, huonekalut oli ihan joka huoneessa, lapsilla oli leluja, kirjoja jne.

Mutta kaipa minlla on asennevika, kun en osaa jäädä ihmettelemään, vaan menen ja teen ja etten se on tehty.

Samoin tekevät lapseni nykyyään, heillä on isot omakotitalot tontteineen, vaativat, kiireiset työt ja aina siistiä. Silti he kuntoilevat, lukevat läjittäin kirjoja, tapaavat ystäviään, joiden huushollit ovat yhtä hyvinhoudetut, lapse ruokitut.

Mutta, jos valittaminen asiat ratkaisee eikä peilin ääreen viitsi mennä, niin jatkakaa, minä nautin lomastasi ja helteestä ja lähden kohta lenkille 🤗

Keskuuteemme on laskeutunut superäiti.

Siltä kuulostaa. Äitini vetää myös aina tuota virttä, miten kyllä hänellä aina oli siistiä, lapsilla kotiruokaa ja kaikki ehti käydä oopperassa ja lukea sivistäviä.

Itse muistan kyllä että meillä kävi sekä siivooja että lastenhoitaja ja kauppias toi ruokaostokset ja kuljetti pesulaan liinavaatteet... Ja se ruoka ei kyllä tod ollut ihmeellistä. Ja äiti kulki silti koko ajan valittaen myrskynmerkkinä, ikinä ei ollut lapsille läsnä.

Sinun äidilläsi on käynyt siivooja, minulla ei koskaan. En halua käyttää vähiä rahojani sellaiseen, koska vielä pystyn tekemään homman itse.

Kummallinen kommentti, ajatteletko, että kaikilla on kaikki asiat juuri kuten teillä?

Väitän että 98 prosenttia näistä jotka muistelee itse hoitaneensa kaiken täydellisesti muistaa varsin valikoivasti. Eli en usko että yksinhuoltaja on ollut täydellinen äiti täydellisessä talossa täydellisten lasten kanssa täydellistä ruokaa syöden ja täydellisiä harrastuksia harrastaen. Siinä jokin mättää.

Missä kohden olen väittänyt olevani ja olleeni täydellinen? Osallistuin keskusteluun oman kantani ilmaisten. Sen ymmärrän, että jos siivoamista inhoaa, niin täytyy punnita vaihtoehdot ja valita niistä se itselleen sopiva.

En siivousta rakasta, mutta nautin siisteydestä ja viihtyisyydestä, jotka minulla kulkevat käsikädessä, joten valitsin vähiten rasittavan vaihtoehdon, pitää asiat kunnossa, jotta vältyin isoilta urakoilta. Täydellinen en ole, enkä ole väittänytkään niin.

Kuules nyt. Lue oma kirjoituksesi. Sinullahan on jopa geeni jolla olet periytyänyt kaiken täydellisyytesi lastesikin täydellisiin elämiin.😂

Joopa joo, ole nyt kateellinen, tyhjästä.

Mitä täydellisyyttä sinulle edustaa se että siivous ei ole ylivoimainen urakka.

Jäin nuorena leskeksi, ja juu ei tarvitse sääliä, mutta ehkäpä tieto hieman asettaa mittasuhteisiin elämäni täydellisyyttä.

Oioi, leskikortti käytetty, nenäliinat!

Kauan hän jaksaa, mutta sinun kommenttisi on mauton.

Meitä nuorena leskeksi jääneitä ihmisiä, sekä meitä miehiä että naisia, on valitettavasti ihan todellisessakin elämässä. Ehkäpä sinun pitää sulkea kone vähäksi aikaa ja, no, vaikkapa siivota.

Tämä palsta on ihana kun kaikki ylsinhuoltajat on aina nuoria leskiä. Tilastollisesti heitä on kuitenkin todella vähän, joten outo yhtälö, että tänne osuu juurikin heitä pilvin pimein...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas sentään, luin ensimmäisen sivun, enkä käsitä. Seinätkinkö pitää pestä, ei hyvänen aika. Meillä on aina ollut tapetit, ei niitä paljon peseskellä, aina on puhtaat seinät olleet, mitä te niille seinillenne roiskitte, en käsitä.

Olin yksinhuoltaja kun lapseni olivat pieniä, siivosin aina torstai-iltana omakotitalomme, perjantaina töiden jälkeen alkoi viikonlopun vietto harrustuksineen.

Viikolla tavarat laitettiin paikoilleen, astiat ja vaatteet pesi kone. Kesällä oli tietysti ison pihan ruohonleikkuu, mutta se vaan piti hoitaa.

Tuo koirajuttu on myös sellainen, joka mielestäni pitää miettiä, kun koiran hankkii, siitä tulee lisätöitä, jos iloakin.

Kaksi lasta on, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille kaikki on niin vaikeaa.

Olen jo 60 vuotias, muistan ajan, jolloin tiskattiin ja pyykättiin käsin, mummoni joutuivat kantamaan vedet kaivosta jne.

Aika helpolla nykyihminen pääsee, jos vähänkään siistiksi on lapsensa opettanut ja osansa perheessä tekemään.

Hah! Minun lapsuudessani 70-luvulla ei ollut läheskään niin paljon tavaraa kuin nykyihmisillä. Synnyin 1967, jolloin maailma oli köyhä. Isä tupakoi sisällä, eikä seinän pesu hajua olisi poistanut. Siivoaminen oli hyvinkin yksinkertaista. Räsymatot vietiin telineelle ja tampattiin, pöytä, tv ja kirjahylly pyyhittiin, lattiat imuroitiin uudella Hooverilla ja pestiin luutulla. Se oli nopeaa. Vessan ja kylpyhuoneen pesu oli isoin urakka. Minulla oli muutama nukke, nalle, isän tekemä nukkekoti, keinuhevonen ja palapelejä sekä piirustusvälineitä. Ei todella nykylapsilla ole yhdelläkään niin vähän leluja, kaikki huushollit tulvii pelejä ja leluja. Että vertaapa vähän tavaran määrää ja mieti vasta sitten, miksi sitä siivottavaa riittää. Entisaikaan ei ollut tapana pestä pyykkiäkään joka päivä. Samoilla housuilla kuljettiin kouluviikko ja viikonlopuksi sai puhtaat vaatteet. Omistin noin 10-15-vuotiaana aina kaksi vaatehyllyllistä vaatteita (housuja, paitoja, villaneule, mekkoja). Nykylapsilla on kokonainen kaappi täynnä vaatetta, ja joka päivä vaihtavat.

Voi hyvänen aika, tahdottomiako te olette, mistä sitä tavaraa teille niin hemmetisti tulee? Minulla on satoja kirjoja, mutta ei se nyt niin mahdoton urakka ole imuroida ne pari, kolme kertaa vuodessa, toki hyllyistä imuroin pölyt viikkosiivouksen yhteydessä, mutta eipä tuo ihmeemmin hidasta.

Ovatko ne kaikki vaatteet sinulla yhtäaikaa päällä? Minulla on vaatekerta päällä, en pese joka ilta farkkuja/mekkoa/hametta jota päivän pidän, itseni kyllä pesen aamuin illoin. Alusvaatteita jne. pesen koneellisen, kun tarpeen. Koneeseen/kuivumaan laitto, ja kaapin vienti ei minulta kauaa vie.

Lattiat imuroin ja pyyhkäisin viikottain, pinnat puhdistan myös ja kylppärin ja vessat.

Lakat vaihdan viikottain, heti koneeseen, kuivumaan ja sitten kaappi, näin tein silloinkin kun lapset kotona asuivat.

Mutta, jos turhan tavara kerääminen on elämäntehtävä, eikä niitä koskaan paikoilleen Kaitera vaan jätetään sinne tänne, niin johan se raivaaminen tylsää työtä.

Valoja ohimoluun sisäpuolelle nyt ja kasvatusta niille kakaroille. Sitäkin voi miettiä, onko pakko olla kolme koiraa, kun niitten hoito tuntuu ylivoimaiselta.

Hitto nykyihmiset on ihan aivottomia.

Just. Yritä nyt laittaa niitä ajovaloja itse päälle! Koetin hyvällä sinulle selittää, mitä eroa on sillä ajalla, kun itse olin lapsi ja tällä ajalla, kun olen 49-vuotias ämmä ja mummi. Mutta ei, vängätä pitää ja mitään en voi, jos sinusta nykyihmiset on aivottomia!

Samat sanat sinulle, osalle nykyihmisillä elämänhallinta näyttää tosiaan olevan vaikeaa, syytetään töitä, ei ole aikaa, ja/tai tavarapaljoutta, joka on täysin omavalintaisesti asia. Kuka löytää minkäkin syyn.

Mutta jos kiihkottomasti tarkastellaan, niin kodinhoitoa helpottavia koneita ja laitteita on nykyään jok asiaan.

Esim. äitini kävi töissä, viikkosiivous tehtiin joka viikko, ruoka laitettiin itse alusta asti, pyykit/tiskit pestiin käsin, kun pulsaattorikone saatiin, se tuntui kamalan hienolta.

Moni tuttavapiiristäni valittaa kuinka paljon on kotitöitä, mutta aikaa on palstailuun, töllön seuraamiseen jne.

Minä en edelleenkään ymmärrä mistä hiertää, olen yksinhuoltajana asunut isoa omakotitaloa, itse hoitanu auton renkaanvaihdosta alkaen kotihommia. Silti ehdimme lasten kanssa ratsastaa, käydä uimassa, suunnistamassa, lukea kymmenittäin kirjoja, katsoa hyviä elokuvia, hoitaa läksyt jne. Eikä se meidän talomme ilman tavaraa ollut, huonekalut oli ihan joka huoneessa, lapsilla oli leluja, kirjoja jne.

Mutta kaipa minlla on asennevika, kun en osaa jäädä ihmettelemään, vaan menen ja teen ja etten se on tehty.

Samoin tekevät lapseni nykyyään, heillä on isot omakotitalot tontteineen, vaativat, kiireiset työt ja aina siistiä. Silti he kuntoilevat, lukevat läjittäin kirjoja, tapaavat ystäviään, joiden huushollit ovat yhtä hyvinhoudetut, lapse ruokitut.

Mutta, jos valittaminen asiat ratkaisee eikä peilin ääreen viitsi mennä, niin jatkakaa, minä nautin lomastasi ja helteestä ja lähden kohta lenkille 🤗

Keskuuteemme on laskeutunut superäiti.

Siltä kuulostaa. Äitini vetää myös aina tuota virttä, miten kyllä hänellä aina oli siistiä, lapsilla kotiruokaa ja kaikki ehti käydä oopperassa ja lukea sivistäviä.

Itse muistan kyllä että meillä kävi sekä siivooja että lastenhoitaja ja kauppias toi ruokaostokset ja kuljetti pesulaan liinavaatteet... Ja se ruoka ei kyllä tod ollut ihmeellistä. Ja äiti kulki silti koko ajan valittaen myrskynmerkkinä, ikinä ei ollut lapsille läsnä.

Sinun äidilläsi on käynyt siivooja, minulla ei koskaan. En halua käyttää vähiä rahojani sellaiseen, koska vielä pystyn tekemään homman itse.

Kummallinen kommentti, ajatteletko, että kaikilla on kaikki asiat juuri kuten teillä?

Väitän että 98 prosenttia näistä jotka muistelee itse hoitaneensa kaiken täydellisesti muistaa varsin valikoivasti. Eli en usko että yksinhuoltaja on ollut täydellinen äiti täydellisessä talossa täydellisten lasten kanssa täydellistä ruokaa syöden ja täydellisiä harrastuksia harrastaen. Siinä jokin mättää.

Missä kohden olen väittänyt olevani ja olleeni täydellinen? Osallistuin keskusteluun oman kantani ilmaisten. Sen ymmärrän, että jos siivoamista inhoaa, niin täytyy punnita vaihtoehdot ja valita niistä se itselleen sopiva.

En siivousta rakasta, mutta nautin siisteydestä ja viihtyisyydestä, jotka minulla kulkevat käsikädessä, joten valitsin vähiten rasittavan vaihtoehdon, pitää asiat kunnossa, jotta vältyin isoilta urakoilta. Täydellinen en ole, enkä ole väittänytkään niin.

Kuules nyt. Lue oma kirjoituksesi. Sinullahan on jopa geeni jolla olet periytyänyt kaiken täydellisyytesi lastesikin täydellisiin elämiin.😂

Joopa joo, ole nyt kateellinen, tyhjästä.

Mitä täydellisyyttä sinulle edustaa se että siivous ei ole ylivoimainen urakka.

Jäin nuorena leskeksi, ja juu ei tarvitse sääliä, mutta ehkäpä tieto hieman asettaa mittasuhteisiin elämäni täydellisyyttä.

Oioi, leskikortti käytetty, nenäliinat!

Kauan hän jaksaa, mutta sinun kommenttisi on mauton.

Meitä nuorena leskeksi jääneitä ihmisiä, sekä meitä miehiä että naisia, on valitettavasti ihan todellisessakin elämässä. Ehkäpä sinun pitää sulkea kone vähäksi aikaa ja, no, vaikkapa siivota.

Tämä palsta on ihana kun kaikki ylsinhuoltajat on aina nuoria leskiä. Tilastollisesti heitä on kuitenkin todella vähän, joten outo yhtälö, että tänne osuu juurikin heitä pilvin pimein...

Montako löysit tästä ketjusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas sentään, luin ensimmäisen sivun, enkä käsitä. Seinätkinkö pitää pestä, ei hyvänen aika. Meillä on aina ollut tapetit, ei niitä paljon peseskellä, aina on puhtaat seinät olleet, mitä te niille seinillenne roiskitte, en käsitä.

Olin yksinhuoltaja kun lapseni olivat pieniä, siivosin aina torstai-iltana omakotitalomme, perjantaina töiden jälkeen alkoi viikonlopun vietto harrustuksineen.

Viikolla tavarat laitettiin paikoilleen, astiat ja vaatteet pesi kone. Kesällä oli tietysti ison pihan ruohonleikkuu, mutta se vaan piti hoitaa.

Tuo koirajuttu on myös sellainen, joka mielestäni pitää miettiä, kun koiran hankkii, siitä tulee lisätöitä, jos iloakin.

Kaksi lasta on, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille kaikki on niin vaikeaa.

Olen jo 60 vuotias, muistan ajan, jolloin tiskattiin ja pyykättiin käsin, mummoni joutuivat kantamaan vedet kaivosta jne.

Aika helpolla nykyihminen pääsee, jos vähänkään siistiksi on lapsensa opettanut ja osansa perheessä tekemään.

Hah! Minun lapsuudessani 70-luvulla ei ollut läheskään niin paljon tavaraa kuin nykyihmisillä. Synnyin 1967, jolloin maailma oli köyhä. Isä tupakoi sisällä, eikä seinän pesu hajua olisi poistanut. Siivoaminen oli hyvinkin yksinkertaista. Räsymatot vietiin telineelle ja tampattiin, pöytä, tv ja kirjahylly pyyhittiin, lattiat imuroitiin uudella Hooverilla ja pestiin luutulla. Se oli nopeaa. Vessan ja kylpyhuoneen pesu oli isoin urakka. Minulla oli muutama nukke, nalle, isän tekemä nukkekoti, keinuhevonen ja palapelejä sekä piirustusvälineitä. Ei todella nykylapsilla ole yhdelläkään niin vähän leluja, kaikki huushollit tulvii pelejä ja leluja. Että vertaapa vähän tavaran määrää ja mieti vasta sitten, miksi sitä siivottavaa riittää. Entisaikaan ei ollut tapana pestä pyykkiäkään joka päivä. Samoilla housuilla kuljettiin kouluviikko ja viikonlopuksi sai puhtaat vaatteet. Omistin noin 10-15-vuotiaana aina kaksi vaatehyllyllistä vaatteita (housuja, paitoja, villaneule, mekkoja). Nykylapsilla on kokonainen kaappi täynnä vaatetta, ja joka päivä vaihtavat.

Voi hyvänen aika, tahdottomiako te olette, mistä sitä tavaraa teille niin hemmetisti tulee? Minulla on satoja kirjoja, mutta ei se nyt niin mahdoton urakka ole imuroida ne pari, kolme kertaa vuodessa, toki hyllyistä imuroin pölyt viikkosiivouksen yhteydessä, mutta eipä tuo ihmeemmin hidasta.

Ovatko ne kaikki vaatteet sinulla yhtäaikaa päällä? Minulla on vaatekerta päällä, en pese joka ilta farkkuja/mekkoa/hametta jota päivän pidän, itseni kyllä pesen aamuin illoin. Alusvaatteita jne. pesen koneellisen, kun tarpeen. Koneeseen/kuivumaan laitto, ja kaapin vienti ei minulta kauaa vie.

Lattiat imuroin ja pyyhkäisin viikottain, pinnat puhdistan myös ja kylppärin ja vessat.

Lakat vaihdan viikottain, heti koneeseen, kuivumaan ja sitten kaappi, näin tein silloinkin kun lapset kotona asuivat.

Mutta, jos turhan tavara kerääminen on elämäntehtävä, eikä niitä koskaan paikoilleen Kaitera vaan jätetään sinne tänne, niin johan se raivaaminen tylsää työtä.

Valoja ohimoluun sisäpuolelle nyt ja kasvatusta niille kakaroille. Sitäkin voi miettiä, onko pakko olla kolme koiraa, kun niitten hoito tuntuu ylivoimaiselta.

Hitto nykyihmiset on ihan aivottomia.

Just. Yritä nyt laittaa niitä ajovaloja itse päälle! Koetin hyvällä sinulle selittää, mitä eroa on sillä ajalla, kun itse olin lapsi ja tällä ajalla, kun olen 49-vuotias ämmä ja mummi. Mutta ei, vängätä pitää ja mitään en voi, jos sinusta nykyihmiset on aivottomia!

Samat sanat sinulle, osalle nykyihmisillä elämänhallinta näyttää tosiaan olevan vaikeaa, syytetään töitä, ei ole aikaa, ja/tai tavarapaljoutta, joka on täysin omavalintaisesti asia. Kuka löytää minkäkin syyn.

Mutta jos kiihkottomasti tarkastellaan, niin kodinhoitoa helpottavia koneita ja laitteita on nykyään jok asiaan.

Esim. äitini kävi töissä, viikkosiivous tehtiin joka viikko, ruoka laitettiin itse alusta asti, pyykit/tiskit pestiin käsin, kun pulsaattorikone saatiin, se tuntui kamalan hienolta.

Moni tuttavapiiristäni valittaa kuinka paljon on kotitöitä, mutta aikaa on palstailuun, töllön seuraamiseen jne.

Minä en edelleenkään ymmärrä mistä hiertää, olen yksinhuoltajana asunut isoa omakotitaloa, itse hoitanu auton renkaanvaihdosta alkaen kotihommia. Silti ehdimme lasten kanssa ratsastaa, käydä uimassa, suunnistamassa, lukea kymmenittäin kirjoja, katsoa hyviä elokuvia, hoitaa läksyt jne. Eikä se meidän talomme ilman tavaraa ollut, huonekalut oli ihan joka huoneessa, lapsilla oli leluja, kirjoja jne.

Mutta kaipa minlla on asennevika, kun en osaa jäädä ihmettelemään, vaan menen ja teen ja etten se on tehty.

Samoin tekevät lapseni nykyyään, heillä on isot omakotitalot tontteineen, vaativat, kiireiset työt ja aina siistiä. Silti he kuntoilevat, lukevat läjittäin kirjoja, tapaavat ystäviään, joiden huushollit ovat yhtä hyvinhoudetut, lapse ruokitut.

Mutta, jos valittaminen asiat ratkaisee eikä peilin ääreen viitsi mennä, niin jatkakaa, minä nautin lomastasi ja helteestä ja lähden kohta lenkille 🤗

Keskuuteemme on laskeutunut superäiti.

Siltä kuulostaa. Äitini vetää myös aina tuota virttä, miten kyllä hänellä aina oli siistiä, lapsilla kotiruokaa ja kaikki ehti käydä oopperassa ja lukea sivistäviä.

Itse muistan kyllä että meillä kävi sekä siivooja että lastenhoitaja ja kauppias toi ruokaostokset ja kuljetti pesulaan liinavaatteet... Ja se ruoka ei kyllä tod ollut ihmeellistä. Ja äiti kulki silti koko ajan valittaen myrskynmerkkinä, ikinä ei ollut lapsille läsnä.

Sinun äidilläsi on käynyt siivooja, minulla ei koskaan. En halua käyttää vähiä rahojani sellaiseen, koska vielä pystyn tekemään homman itse.

Kummallinen kommentti, ajatteletko, että kaikilla on kaikki asiat juuri kuten teillä?

Väitän että 98 prosenttia näistä jotka muistelee itse hoitaneensa kaiken täydellisesti muistaa varsin valikoivasti. Eli en usko että yksinhuoltaja on ollut täydellinen äiti täydellisessä talossa täydellisten lasten kanssa täydellistä ruokaa syöden ja täydellisiä harrastuksia harrastaen. Siinä jokin mättää.

Missä kohden olen väittänyt olevani ja olleeni täydellinen? Osallistuin keskusteluun oman kantani ilmaisten. Sen ymmärrän, että jos siivoamista inhoaa, niin täytyy punnita vaihtoehdot ja valita niistä se itselleen sopiva.

En siivousta rakasta, mutta nautin siisteydestä ja viihtyisyydestä, jotka minulla kulkevat käsikädessä, joten valitsin vähiten rasittavan vaihtoehdon, pitää asiat kunnossa, jotta vältyin isoilta urakoilta. Täydellinen en ole, enkä ole väittänytkään niin.

Kuules nyt. Lue oma kirjoituksesi. Sinullahan on jopa geeni jolla olet periytyänyt kaiken täydellisyytesi lastesikin täydellisiin elämiin.😂

Joopa joo, ole nyt kateellinen, tyhjästä.

Mitä täydellisyyttä sinulle edustaa se että siivous ei ole ylivoimainen urakka.

Jäin nuorena leskeksi, ja juu ei tarvitse sääliä, mutta ehkäpä tieto hieman asettaa mittasuhteisiin elämäni täydellisyyttä.

Oioi, leskikortti käytetty, nenäliinat!

Kauan hän jaksaa, mutta sinun kommenttisi on mauton.

Meitä nuorena leskeksi jääneitä ihmisiä, sekä meitä miehiä että naisia, on valitettavasti ihan todellisessakin elämässä. Ehkäpä sinun pitää sulkea kone vähäksi aikaa ja, no, vaikkapa siivota.

Tämä palsta on ihana kun kaikki ylsinhuoltajat on aina nuoria leskiä. Tilastollisesti heitä on kuitenkin todella vähän, joten outo yhtälö, että tänne osuu juurikin heitä pilvin pimein...

Montako löysit tästä ketjusta?

Yksinhuoltajista nuoria leskiä sata prosenttia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas sentään, luin ensimmäisen sivun, enkä käsitä. Seinätkinkö pitää pestä, ei hyvänen aika. Meillä on aina ollut tapetit, ei niitä paljon peseskellä, aina on puhtaat seinät olleet, mitä te niille seinillenne roiskitte, en käsitä.

Olin yksinhuoltaja kun lapseni olivat pieniä, siivosin aina torstai-iltana omakotitalomme, perjantaina töiden jälkeen alkoi viikonlopun vietto harrustuksineen.

Viikolla tavarat laitettiin paikoilleen, astiat ja vaatteet pesi kone. Kesällä oli tietysti ison pihan ruohonleikkuu, mutta se vaan piti hoitaa.

Tuo koirajuttu on myös sellainen, joka mielestäni pitää miettiä, kun koiran hankkii, siitä tulee lisätöitä, jos iloakin.

Kaksi lasta on, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille kaikki on niin vaikeaa.

Olen jo 60 vuotias, muistan ajan, jolloin tiskattiin ja pyykättiin käsin, mummoni joutuivat kantamaan vedet kaivosta jne.

Aika helpolla nykyihminen pääsee, jos vähänkään siistiksi on lapsensa opettanut ja osansa perheessä tekemään.

Hah! Minun lapsuudessani 70-luvulla ei ollut läheskään niin paljon tavaraa kuin nykyihmisillä. Synnyin 1967, jolloin maailma oli köyhä. Isä tupakoi sisällä, eikä seinän pesu hajua olisi poistanut. Siivoaminen oli hyvinkin yksinkertaista. Räsymatot vietiin telineelle ja tampattiin, pöytä, tv ja kirjahylly pyyhittiin, lattiat imuroitiin uudella Hooverilla ja pestiin luutulla. Se oli nopeaa. Vessan ja kylpyhuoneen pesu oli isoin urakka. Minulla oli muutama nukke, nalle, isän tekemä nukkekoti, keinuhevonen ja palapelejä sekä piirustusvälineitä. Ei todella nykylapsilla ole yhdelläkään niin vähän leluja, kaikki huushollit tulvii pelejä ja leluja. Että vertaapa vähän tavaran määrää ja mieti vasta sitten, miksi sitä siivottavaa riittää. Entisaikaan ei ollut tapana pestä pyykkiäkään joka päivä. Samoilla housuilla kuljettiin kouluviikko ja viikonlopuksi sai puhtaat vaatteet. Omistin noin 10-15-vuotiaana aina kaksi vaatehyllyllistä vaatteita (housuja, paitoja, villaneule, mekkoja). Nykylapsilla on kokonainen kaappi täynnä vaatetta, ja joka päivä vaihtavat.

Voi hyvänen aika, tahdottomiako te olette, mistä sitä tavaraa teille niin hemmetisti tulee? Minulla on satoja kirjoja, mutta ei se nyt niin mahdoton urakka ole imuroida ne pari, kolme kertaa vuodessa, toki hyllyistä imuroin pölyt viikkosiivouksen yhteydessä, mutta eipä tuo ihmeemmin hidasta.

Ovatko ne kaikki vaatteet sinulla yhtäaikaa päällä? Minulla on vaatekerta päällä, en pese joka ilta farkkuja/mekkoa/hametta jota päivän pidän, itseni kyllä pesen aamuin illoin. Alusvaatteita jne. pesen koneellisen, kun tarpeen. Koneeseen/kuivumaan laitto, ja kaapin vienti ei minulta kauaa vie.

Lattiat imuroin ja pyyhkäisin viikottain, pinnat puhdistan myös ja kylppärin ja vessat.

Lakat vaihdan viikottain, heti koneeseen, kuivumaan ja sitten kaappi, näin tein silloinkin kun lapset kotona asuivat.

Mutta, jos turhan tavara kerääminen on elämäntehtävä, eikä niitä koskaan paikoilleen Kaitera vaan jätetään sinne tänne, niin johan se raivaaminen tylsää työtä.

Valoja ohimoluun sisäpuolelle nyt ja kasvatusta niille kakaroille. Sitäkin voi miettiä, onko pakko olla kolme koiraa, kun niitten hoito tuntuu ylivoimaiselta.

Hitto nykyihmiset on ihan aivottomia.

Just. Yritä nyt laittaa niitä ajovaloja itse päälle! Koetin hyvällä sinulle selittää, mitä eroa on sillä ajalla, kun itse olin lapsi ja tällä ajalla, kun olen 49-vuotias ämmä ja mummi. Mutta ei, vängätä pitää ja mitään en voi, jos sinusta nykyihmiset on aivottomia!

Samat sanat sinulle, osalle nykyihmisillä elämänhallinta näyttää tosiaan olevan vaikeaa, syytetään töitä, ei ole aikaa, ja/tai tavarapaljoutta, joka on täysin omavalintaisesti asia. Kuka löytää minkäkin syyn.

Mutta jos kiihkottomasti tarkastellaan, niin kodinhoitoa helpottavia koneita ja laitteita on nykyään jok asiaan.

Esim. äitini kävi töissä, viikkosiivous tehtiin joka viikko, ruoka laitettiin itse alusta asti, pyykit/tiskit pestiin käsin, kun pulsaattorikone saatiin, se tuntui kamalan hienolta.

Moni tuttavapiiristäni valittaa kuinka paljon on kotitöitä, mutta aikaa on palstailuun, töllön seuraamiseen jne.

Minä en edelleenkään ymmärrä mistä hiertää, olen yksinhuoltajana asunut isoa omakotitaloa, itse hoitanu auton renkaanvaihdosta alkaen kotihommia. Silti ehdimme lasten kanssa ratsastaa, käydä uimassa, suunnistamassa, lukea kymmenittäin kirjoja, katsoa hyviä elokuvia, hoitaa läksyt jne. Eikä se meidän talomme ilman tavaraa ollut, huonekalut oli ihan joka huoneessa, lapsilla oli leluja, kirjoja jne.

Mutta kaipa minlla on asennevika, kun en osaa jäädä ihmettelemään, vaan menen ja teen ja etten se on tehty.

Samoin tekevät lapseni nykyyään, heillä on isot omakotitalot tontteineen, vaativat, kiireiset työt ja aina siistiä. Silti he kuntoilevat, lukevat läjittäin kirjoja, tapaavat ystäviään, joiden huushollit ovat yhtä hyvinhoudetut, lapse ruokitut.

Mutta, jos valittaminen asiat ratkaisee eikä peilin ääreen viitsi mennä, niin jatkakaa, minä nautin lomastasi ja helteestä ja lähden kohta lenkille 🤗

Elämä on niitä valintoja. Jos valitsee monta lasta ja lemmikkejä niin sotkua syntyy. Ja voi valita kuinka siihen suhtautuu:  valittaa, toimii tai sietää. Minä en ole yhtä super kuin edellinen mutta harvoin sotkusta valitan. Joskus huokaisen kun menen lasteni huoneisiin, mutta itsepä omassa sotkussaan elävät.  Minusta kotona tärkeintä on se ilmapiiri: hyvät välit ja mukava tunnelma. Kivaan kotiin on kavereidenkin mukava tulla, kovin tiukka ilmapiiri karkoittaa omat ja muiden lapset. Siksi minä olen opetellut sietämään sotkua. Koti on kaikkien siellä asuvien yhteinen. Kun lapset ihan kohta lähtevät maailmalle saan pitää asuntoni juuri niin siistinä kuin itse haluan - mutta en tiedä tuntuuko se silloin yhtään sen enemmän kodilta, viihdyn hyvin nykytilanteessakin jossa on paljon elämää ja naurua. T toinen yh omakotitalosta.

En tiedä miksi luokittelet minut tiukaksi, kun osallistun keskusteluun omana itsenäni.

Jos tuntisit minut, joutuisit myöntämään erehtyneesi.

Jos siivoaa kerran viikossa, laittaa astiat suoraan koneeseen, lapsia ei tarvinnut erikseen opettaa, he seurasivat esimerkkiäni, ei suhtaudu siivoamiseen kovinkaan tiukasti.

Kivaan kotiin on kiva tulla, ennen kaikkea siellä on kiva asua. Meillä viihtyvät ystäväni, kuin ovat aina viihtyneet, usein ja pitkiä aikoja. Lapsillani on laaja ystäväpiiri, joista monet vierailevat edelleen luonani, vaikka lapseni ovat muuttaneet omilleen aikapäiviä sitten. En siis ole onnistunut ihmisiä karkottamaan, vaikka sinä minut, minua tuntematta, tiukaksi määritteletkin.

Olen vain erilainen kuin sinä, teen asiat erilailla, ei se niin kummallista ole.

Käväisin kurkistamassa palstaa ja hoksasin tän vastauksesi. En oikein tiedä ketä minä pidän tiukkana, kun en tiedä mikä näistä palstan tapauksista olet. Tuo minun kommenttini oli ihan yleinen huomio, ei kenellekään yksittäiselle tarkoitettu. Samanlainen väärinkäsitys näytti olevan jonkun muun kommentin kohdalla (joku totesi jokaisen saavan allokoida itse aikansa siivouksen ja äitiyden ja muuun välillä), senkin joku osasi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena. Siivousketjut nostavat pintaan kiihkeitä tunteita! Hassua.

Vierailija kirjoitti:

Meillä (2 aikuista ja 2 lasta) pidetään viikkosiivous joka perjantai-ilta. Matot viedään ulos, lattiat pestään, seinät imuroidaan ja pyyhitään, samoin ovet ja muut pinnat, keittiön ovet tietysti, kaapit ja hylllyt pyyhitään. Huonekalut imuroidaan jne.

Kertan kuussa koko viikonlopyn suursiivous, jolloin em lisäksi tuolien ym irtopäälliset pestään, sohva pestään kuivasamppoolla, matot pestään, ikkunat pestään ja lattiat vahataan.

Joka ilta imuroin lattiat ja pesen keittiön, vessat ja kylppärin. Aamulla tuuletan vuodevaatteet parvekkeella. Sauna ja pesuhuone on vuorossa lauantaina ennen saunaa.

Neliöitä on 145 joten kyllä tässä työtä riittää, en tiedä miten selvitään sitten kun menen taas töihin. Kaikki illat teen kotitöitä, mutta en muuta kyllä osaisi tehdäkään. Harmittaa vaan, kun mikään ei ole koskaan oikealla paikallaan ja lasten sormenjälkiä on kaikilla pinnoilla.

Olen varmaan ihan siivoushullu, mutta puhdas koti on vaan ihaninta mitä tiedän.

Ehkä sinä et sittenkään ihan hullu ole, jos siivoat nimenomaan siksi, että puhdas koti on sinulle ihanaa ylellisyyttä.

Vai asutko Sveitsissä?  Siellä sinun kaltaisesi olisi aivan normaali. Näin mammapalstalla täytyy kyllä antaa huomautus sinulle siitä, että lapsen sormenjäljet häiritsevät ja se, että mikään ei ole koskaan oikealla paikallaan. Toivottavasti et anna lapsesi huomata sitä, että himosiisteys on yhtä paha asia kuin siivottomuus, noin (mielen)terveyden kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä (2 aikuista ja 2 lasta) pidetään viikkosiivous joka perjantai-ilta. Matot viedään ulos, lattiat pestään, seinät imuroidaan ja pyyhitään, samoin ovet ja muut pinnat, keittiön ovet tietysti, kaapit ja hylllyt pyyhitään. Huonekalut imuroidaan jne.

Kertan kuussa koko viikonlopyn suursiivous, jolloin em lisäksi tuolien ym irtopäälliset pestään, sohva pestään kuivasamppoolla, matot pestään, ikkunat pestään ja lattiat vahataan.

Joka ilta imuroin lattiat ja pesen keittiön, vessat ja kylppärin. Aamulla tuuletan vuodevaatteet parvekkeella. Sauna ja pesuhuone on vuorossa lauantaina ennen saunaa.

Neliöitä on 145 joten kyllä tässä työtä riittää, en tiedä miten selvitään sitten kun menen taas töihin. Kaikki illat teen kotitöitä, mutta en muuta kyllä osaisi tehdäkään. Harmittaa vaan, kun mikään ei ole koskaan oikealla paikallaan ja lasten sormenjälkiä on kaikilla pinnoilla.

Olen varmaan ihan siivoushullu, mutta puhdas koti on vaan ihaninta mitä tiedän.

Siis oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas sentään, luin ensimmäisen sivun, enkä käsitä. Seinätkinkö pitää pestä, ei hyvänen aika. Meillä on aina ollut tapetit, ei niitä paljon peseskellä, aina on puhtaat seinät olleet, mitä te niille seinillenne roiskitte, en käsitä.

Olin yksinhuoltaja kun lapseni olivat pieniä, siivosin aina torstai-iltana omakotitalomme, perjantaina töiden jälkeen alkoi viikonlopun vietto harrustuksineen.

Viikolla tavarat laitettiin paikoilleen, astiat ja vaatteet pesi kone. Kesällä oli tietysti ison pihan ruohonleikkuu, mutta se vaan piti hoitaa.

Tuo koirajuttu on myös sellainen, joka mielestäni pitää miettiä, kun koiran hankkii, siitä tulee lisätöitä, jos iloakin.

Kaksi lasta on, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille kaikki on niin vaikeaa.

Olen jo 60 vuotias, muistan ajan, jolloin tiskattiin ja pyykättiin käsin, mummoni joutuivat kantamaan vedet kaivosta jne.

Aika helpolla nykyihminen pääsee, jos vähänkään siistiksi on lapsensa opettanut ja osansa perheessä tekemään.

Hah! Minun lapsuudessani 70-luvulla ei ollut läheskään niin paljon tavaraa kuin nykyihmisillä. Synnyin 1967, jolloin maailma oli köyhä. Isä tupakoi sisällä, eikä seinän pesu hajua olisi poistanut. Siivoaminen oli hyvinkin yksinkertaista. Räsymatot vietiin telineelle ja tampattiin, pöytä, tv ja kirjahylly pyyhittiin, lattiat imuroitiin uudella Hooverilla ja pestiin luutulla. Se oli nopeaa. Vessan ja kylpyhuoneen pesu oli isoin urakka. Minulla oli muutama nukke, nalle, isän tekemä nukkekoti, keinuhevonen ja palapelejä sekä piirustusvälineitä. Ei todella nykylapsilla ole yhdelläkään niin vähän leluja, kaikki huushollit tulvii pelejä ja leluja. Että vertaapa vähän tavaran määrää ja mieti vasta sitten, miksi sitä siivottavaa riittää. Entisaikaan ei ollut tapana pestä pyykkiäkään joka päivä. Samoilla housuilla kuljettiin kouluviikko ja viikonlopuksi sai puhtaat vaatteet. Omistin noin 10-15-vuotiaana aina kaksi vaatehyllyllistä vaatteita (housuja, paitoja, villaneule, mekkoja). Nykylapsilla on kokonainen kaappi täynnä vaatetta, ja joka päivä vaihtavat.

Voi hyvänen aika, tahdottomiako te olette, mistä sitä tavaraa teille niin hemmetisti tulee? Minulla on satoja kirjoja, mutta ei se nyt niin mahdoton urakka ole imuroida ne pari, kolme kertaa vuodessa, toki hyllyistä imuroin pölyt viikkosiivouksen yhteydessä, mutta eipä tuo ihmeemmin hidasta.

Ovatko ne kaikki vaatteet sinulla yhtäaikaa päällä? Minulla on vaatekerta päällä, en pese joka ilta farkkuja/mekkoa/hametta jota päivän pidän, itseni kyllä pesen aamuin illoin. Alusvaatteita jne. pesen koneellisen, kun tarpeen. Koneeseen/kuivumaan laitto, ja kaapin vienti ei minulta kauaa vie.

Lattiat imuroin ja pyyhkäisin viikottain, pinnat puhdistan myös ja kylppärin ja vessat.

Lakat vaihdan viikottain, heti koneeseen, kuivumaan ja sitten kaappi, näin tein silloinkin kun lapset kotona asuivat.

Mutta, jos turhan tavara kerääminen on elämäntehtävä, eikä niitä koskaan paikoilleen Kaitera vaan jätetään sinne tänne, niin johan se raivaaminen tylsää työtä.

Valoja ohimoluun sisäpuolelle nyt ja kasvatusta niille kakaroille. Sitäkin voi miettiä, onko pakko olla kolme koiraa, kun niitten hoito tuntuu ylivoimaiselta.

Hitto nykyihmiset on ihan aivottomia.

Just. Yritä nyt laittaa niitä ajovaloja itse päälle! Koetin hyvällä sinulle selittää, mitä eroa on sillä ajalla, kun itse olin lapsi ja tällä ajalla, kun olen 49-vuotias ämmä ja mummi. Mutta ei, vängätä pitää ja mitään en voi, jos sinusta nykyihmiset on aivottomia!

Samat sanat sinulle, osalle nykyihmisillä elämänhallinta näyttää tosiaan olevan vaikeaa, syytetään töitä, ei ole aikaa, ja/tai tavarapaljoutta, joka on täysin omavalintaisesti asia. Kuka löytää minkäkin syyn.

Mutta jos kiihkottomasti tarkastellaan, niin kodinhoitoa helpottavia koneita ja laitteita on nykyään jok asiaan.

Esim. äitini kävi töissä, viikkosiivous tehtiin joka viikko, ruoka laitettiin itse alusta asti, pyykit/tiskit pestiin käsin, kun pulsaattorikone saatiin, se tuntui kamalan hienolta.

Moni tuttavapiiristäni valittaa kuinka paljon on kotitöitä, mutta aikaa on palstailuun, töllön seuraamiseen jne.

Minä en edelleenkään ymmärrä mistä hiertää, olen yksinhuoltajana asunut isoa omakotitaloa, itse hoitanu auton renkaanvaihdosta alkaen kotihommia. Silti ehdimme lasten kanssa ratsastaa, käydä uimassa, suunnistamassa, lukea kymmenittäin kirjoja, katsoa hyviä elokuvia, hoitaa läksyt jne. Eikä se meidän talomme ilman tavaraa ollut, huonekalut oli ihan joka huoneessa, lapsilla oli leluja, kirjoja jne.

Mutta kaipa minlla on asennevika, kun en osaa jäädä ihmettelemään, vaan menen ja teen ja etten se on tehty.

Samoin tekevät lapseni nykyyään, heillä on isot omakotitalot tontteineen, vaativat, kiireiset työt ja aina siistiä. Silti he kuntoilevat, lukevat läjittäin kirjoja, tapaavat ystäviään, joiden huushollit ovat yhtä hyvinhoudetut, lapse ruokitut.

Mutta, jos valittaminen asiat ratkaisee eikä peilin ääreen viitsi mennä, niin jatkakaa, minä nautin lomastasi ja helteestä ja lähden kohta lenkille 🤗

Elämä on niitä valintoja. Jos valitsee monta lasta ja lemmikkejä niin sotkua syntyy. Ja voi valita kuinka siihen suhtautuu:  valittaa, toimii tai sietää. Minä en ole yhtä super kuin edellinen mutta harvoin sotkusta valitan. Joskus huokaisen kun menen lasteni huoneisiin, mutta itsepä omassa sotkussaan elävät.  Minusta kotona tärkeintä on se ilmapiiri: hyvät välit ja mukava tunnelma. Kivaan kotiin on kavereidenkin mukava tulla, kovin tiukka ilmapiiri karkoittaa omat ja muiden lapset. Siksi minä olen opetellut sietämään sotkua. Koti on kaikkien siellä asuvien yhteinen. Kun lapset ihan kohta lähtevät maailmalle saan pitää asuntoni juuri niin siistinä kuin itse haluan - mutta en tiedä tuntuuko se silloin yhtään sen enemmän kodilta, viihdyn hyvin nykytilanteessakin jossa on paljon elämää ja naurua. T toinen yh omakotitalosta.

En tiedä miksi luokittelet minut tiukaksi, kun osallistun keskusteluun omana itsenäni.

Jos tuntisit minut, joutuisit myöntämään erehtyneesi.

Jos siivoaa kerran viikossa, laittaa astiat suoraan koneeseen, lapsia ei tarvinnut erikseen opettaa, he seurasivat esimerkkiäni, ei suhtaudu siivoamiseen kovinkaan tiukasti.

Kivaan kotiin on kiva tulla, ennen kaikkea siellä on kiva asua. Meillä viihtyvät ystäväni, kuin ovat aina viihtyneet, usein ja pitkiä aikoja. Lapsillani on laaja ystäväpiiri, joista monet vierailevat edelleen luonani, vaikka lapseni ovat muuttaneet omilleen aikapäiviä sitten. En siis ole onnistunut ihmisiä karkottamaan, vaikka sinä minut, minua tuntematta, tiukaksi määritteletkin.

Olen vain erilainen kuin sinä, teen asiat erilailla, ei se niin kummallista ole.

Käväisin kurkistamassa palstaa ja hoksasin tän vastauksesi. En oikein tiedä ketä minä pidän tiukkana, kun en tiedä mikä näistä palstan tapauksista olet. Tuo minun kommenttini oli ihan yleinen huomio, ei kenellekään yksittäiselle tarkoitettu. Samanlainen väärinkäsitys näytti olevan jonkun muun kommentin kohdalla (joku totesi jokaisen saavan allokoida itse aikansa siivouksen ja äitiyden ja muuun välillä), senkin joku osasi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena. Siivousketjut nostavat pintaan kiihkeitä tunteita! Hassua.

No ehkäpä luulin sinun tarkoittavan minua, kun viestiini vastasit.

Jos muuten kommentoi, turhaan pitkää viestiketjua siihen on liittää, vai mitä arvelet?

Minua ei isommin kiihdytä, hauskaa ajanvietettä pitää keskustelua yllä, tässä lomailun ohessa.

Ja keskustelun aihe sattuu kiinnostamaan, kun en aina ymmärrä, ettei epäkohdille keksitä valittamista kummempaa ratkaisua.

Olen siivonnut omakotitalomme 6 huonetta ja suihkutilat ja pikkuvessan . Etu ja takaterassin jotenkuten . Osan ikkunoista. Jääkaappi ja pakastimen. Kukkapenkkejä. Pari täkkiä ja niitä on vielä. Mies pesi matot ja mökin ja mökki n suihkun ja vessan sekä rantasaunan ja saynakämpän missä vieraat nukkuu sekä huvimajan sekä mökin matot sekä kukkapenkit ja hoitaa molemmista paikoista valtavat nurmikot.

Hän jo eläkkeellä. Vieraita ja lasten perheet kyläilleet kesän aikana. Olen keittänyt ha passannut heitä ja siivonnut jälkiä ja käyttänyt tiskikonetta ja pyykkikonetta. Onneksi on koneita apuna.

Hyvää kesänjatkoa teillekin!