Meillä siivotaan ja siivotaan ja siivotaan

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan ihan siivoushullu, mutta puhdas koti on vaan ihaninta mitä tiedän.

Mitä harrastuksia sinulla on kodin ulkopuolella ja miten pidät kunnostasi huolta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan ihan siivoushullu, mutta puhdas koti on vaan ihaninta mitä tiedän.

Mitä harrastuksia sinulla on kodin ulkopuolella ja miten pidät kunnostasi huolta?

Hulluuttahan tuollainen siivoaminen on, mielenterveysongelmia. Vaikkakin eihän tuo totta olekaan.

Siivoaminen on harrastukseni. Siinä saa kuntoa ja mattoja tampatessa pääsee samalla kodin ulkopuolelle. Kaunis puhdas koti on ihana.

Siisti koti on kiva, mutta itse yritän jaksaa ottaa huomioon, että tämä on myös yhdeksän muun ihmisen koti ja meillä kaikilla on oikeus viihtyä kotona.

Mies tässä muisteli lapsuuttaan, kun mitään ei saanut tehdä sisällä, kun aina piti olla siistiä. Luultavasti osin siksikin on aika haluton siivoamaan. Toki me siivotaan yhdessä kerran viikossa, mutta varsinkin näin marja-aikana mä viihdyn paremmin metsässä kuin siivoamassa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas sentään, luin ensimmäisen sivun, enkä käsitä. Seinätkinkö pitää pestä, ei hyvänen aika. Meillä on aina ollut tapetit, ei niitä paljon peseskellä, aina on puhtaat seinät olleet, mitä te niille seinillenne roiskitte, en käsitä.

Olin yksinhuoltaja kun lapseni olivat pieniä, siivosin aina torstai-iltana omakotitalomme, perjantaina töiden jälkeen alkoi viikonlopun vietto harrustuksineen.

Viikolla tavarat laitettiin paikoilleen, astiat ja vaatteet pesi kone. Kesällä oli tietysti ison pihan ruohonleikkuu, mutta se vaan piti hoitaa.

Tuo koirajuttu on myös sellainen, joka mielestäni pitää miettiä, kun koiran hankkii, siitä tulee lisätöitä, jos iloakin.

Kaksi lasta on, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille kaikki on niin vaikeaa.

Olen jo 60 vuotias, muistan ajan, jolloin tiskattiin ja pyykättiin käsin, mummoni joutuivat kantamaan vedet kaivosta jne.

Aika helpolla nykyihminen pääsee, jos vähänkään siistiksi on lapsensa opettanut ja osansa perheessä tekemään.

Hah! Minun lapsuudessani 70-luvulla ei ollut läheskään niin paljon tavaraa kuin nykyihmisillä. Synnyin 1967, jolloin maailma oli köyhä. Isä tupakoi sisällä, eikä seinän pesu hajua olisi poistanut. Siivoaminen oli hyvinkin yksinkertaista. Räsymatot vietiin telineelle ja tampattiin, pöytä, tv ja kirjahylly pyyhittiin, lattiat imuroitiin uudella Hooverilla ja pestiin luutulla. Se oli nopeaa. Vessan ja kylpyhuoneen pesu oli isoin urakka. Minulla oli muutama nukke, nalle, isän tekemä nukkekoti, keinuhevonen ja palapelejä sekä piirustusvälineitä. Ei todella nykylapsilla ole yhdelläkään niin vähän leluja, kaikki huushollit tulvii pelejä ja leluja. Että vertaapa vähän tavaran määrää ja mieti vasta sitten, miksi sitä siivottavaa riittää. Entisaikaan ei ollut tapana pestä pyykkiäkään joka päivä. Samoilla housuilla kuljettiin kouluviikko ja viikonlopuksi sai puhtaat vaatteet. Omistin noin 10-15-vuotiaana aina kaksi vaatehyllyllistä vaatteita (housuja, paitoja, villaneule, mekkoja). Nykylapsilla on kokonainen kaappi täynnä vaatetta, ja joka päivä vaihtavat.

Voi hyvänen aika, tahdottomiako te olette, mistä sitä tavaraa teille niin hemmetisti tulee? Minulla on satoja kirjoja, mutta ei se nyt niin mahdoton urakka ole imuroida ne pari, kolme kertaa vuodessa, toki hyllyistä imuroin pölyt viikkosiivouksen yhteydessä, mutta eipä tuo ihmeemmin hidasta.

Ovatko ne kaikki vaatteet sinulla yhtäaikaa päällä? Minulla on vaatekerta päällä, en pese joka ilta farkkuja/mekkoa/hametta jota päivän pidän, itseni kyllä pesen aamuin illoin. Alusvaatteita jne. pesen koneellisen, kun tarpeen. Koneeseen/kuivumaan laitto, ja kaapin vienti ei minulta kauaa vie.

Lattiat imuroin ja pyyhkäisin viikottain, pinnat puhdistan myös ja kylppärin ja vessat.

Lakat vaihdan viikottain, heti koneeseen, kuivumaan ja sitten kaappi, näin tein silloinkin kun lapset kotona asuivat.

Mutta, jos turhan tavara kerääminen on elämäntehtävä, eikä niitä koskaan paikoilleen Kaitera vaan jätetään sinne tänne, niin johan se raivaaminen tylsää työtä.

Valoja ohimoluun sisäpuolelle nyt ja kasvatusta niille kakaroille. Sitäkin voi miettiä, onko pakko olla kolme koiraa, kun niitten hoito tuntuu ylivoimaiselta.

Hitto nykyihmiset on ihan aivottomia.

Just. Yritä nyt laittaa niitä ajovaloja itse päälle! Koetin hyvällä sinulle selittää, mitä eroa on sillä ajalla, kun itse olin lapsi ja tällä ajalla, kun olen 49-vuotias ämmä ja mummi. Mutta ei, vängätä pitää ja mitään en voi, jos sinusta nykyihmiset on aivottomia!

Samat sanat sinulle, osalle nykyihmisillä elämänhallinta näyttää tosiaan olevan vaikeaa, syytetään töitä, ei ole aikaa, ja/tai tavarapaljoutta, joka on täysin omavalintaisesti asia. Kuka löytää minkäkin syyn.

Mutta jos kiihkottomasti tarkastellaan, niin kodinhoitoa helpottavia koneita ja laitteita on nykyään jok asiaan.

Esim. äitini kävi töissä, viikkosiivous tehtiin joka viikko, ruoka laitettiin itse alusta asti, pyykit/tiskit pestiin käsin, kun pulsaattorikone saatiin, se tuntui kamalan hienolta.

Moni tuttavapiiristäni valittaa kuinka paljon on kotitöitä, mutta aikaa on palstailuun, töllön seuraamiseen jne.

Minä en edelleenkään ymmärrä mistä hiertää, olen yksinhuoltajana asunut isoa omakotitaloa, itse hoitanu auton renkaanvaihdosta alkaen kotihommia. Silti ehdimme lasten kanssa ratsastaa, käydä uimassa, suunnistamassa, lukea kymmenittäin kirjoja, katsoa hyviä elokuvia, hoitaa läksyt jne. Eikä se meidän talomme ilman tavaraa ollut, huonekalut oli ihan joka huoneessa, lapsilla oli leluja, kirjoja jne.

Mutta kaipa minlla on asennevika, kun en osaa jäädä ihmettelemään, vaan menen ja teen ja etten se on tehty.

Samoin tekevät lapseni nykyyään, heillä on isot omakotitalot tontteineen, vaativat, kiireiset työt ja aina siistiä. Silti he kuntoilevat, lukevat läjittäin kirjoja, tapaavat ystäviään, joiden huushollit ovat yhtä hyvinhoudetut, lapse ruokitut.

Mutta, jos valittaminen asiat ratkaisee eikä peilin ääreen viitsi mennä, niin jatkakaa, minä nautin lomastasi ja helteestä ja lähden kohta lenkille 🤗

Keskuuteemme on laskeutunut superäiti.

Siltä kuulostaa. Äitini vetää myös aina tuota virttä, miten kyllä hänellä aina oli siistiä, lapsilla kotiruokaa ja kaikki ehti käydä oopperassa ja lukea sivistäviä.

Itse muistan kyllä että meillä kävi sekä siivooja että lastenhoitaja ja kauppias toi ruokaostokset ja kuljetti pesulaan liinavaatteet... Ja se ruoka ei kyllä tod ollut ihmeellistä. Ja äiti kulki silti koko ajan valittaen myrskynmerkkinä, ikinä ei ollut lapsille läsnä.

Sinun äidilläsi on käynyt siivooja, minulla ei koskaan. En halua käyttää vähiä rahojani sellaiseen, koska vielä pystyn tekemään homman itse.

Kummallinen kommentti, ajatteletko, että kaikilla on kaikki asiat juuri kuten teillä?

Väitän että 98 prosenttia näistä jotka muistelee itse hoitaneensa kaiken täydellisesti muistaa varsin valikoivasti. Eli en usko että yksinhuoltaja on ollut täydellinen äiti täydellisessä talossa täydellisten lasten kanssa täydellistä ruokaa syöden ja täydellisiä harrastuksia harrastaen. Siinä jokin mättää.

MLL kampanjoi joskus tuota täydellisyyttä vastaan: ole riittävän hyvä äiti. Voisiko olla riittävän hyvä äiti ja riittävän siisti koti? Ja nuo voi itse määrittää oman kantokykynsä ja ajan allokointihalunsa mukaan. Minä panostin enemmän siihen riittävän hyvään äitiyteen, paljon vähemmällä saatiin riittävän siisti koti. t ulkopuolinen

Sinussako nopsa viikkosiivous torstai-iltana on liikaa? Minä varmistin sillä itselleni täysin siivousvapaan viikonlopun.

No näin me ihmiset olemme erilaisia, minä olen tyytyväinen näin ja niin tuntuvat olevan lapsenikin, joiden kanssa olen tekemisissä tiiviisti, kumma etteivät ole hylänneet ylikireää siivoushullua äitiään😂

Lapset ovat tunnetusti lojaaleja ihan niille hulluimmillekin vanhemmille. Kärsivät hiljaa ja häpeävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas sentään, luin ensimmäisen sivun, enkä käsitä. Seinätkinkö pitää pestä, ei hyvänen aika. Meillä on aina ollut tapetit, ei niitä paljon peseskellä, aina on puhtaat seinät olleet, mitä te niille seinillenne roiskitte, en käsitä.

Olin yksinhuoltaja kun lapseni olivat pieniä, siivosin aina torstai-iltana omakotitalomme, perjantaina töiden jälkeen alkoi viikonlopun vietto harrustuksineen.

Viikolla tavarat laitettiin paikoilleen, astiat ja vaatteet pesi kone. Kesällä oli tietysti ison pihan ruohonleikkuu, mutta se vaan piti hoitaa.

Tuo koirajuttu on myös sellainen, joka mielestäni pitää miettiä, kun koiran hankkii, siitä tulee lisätöitä, jos iloakin.

Kaksi lasta on, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille kaikki on niin vaikeaa.

Olen jo 60 vuotias, muistan ajan, jolloin tiskattiin ja pyykättiin käsin, mummoni joutuivat kantamaan vedet kaivosta jne.

Aika helpolla nykyihminen pääsee, jos vähänkään siistiksi on lapsensa opettanut ja osansa perheessä tekemään.

Hah! Minun lapsuudessani 70-luvulla ei ollut läheskään niin paljon tavaraa kuin nykyihmisillä. Synnyin 1967, jolloin maailma oli köyhä. Isä tupakoi sisällä, eikä seinän pesu hajua olisi poistanut. Siivoaminen oli hyvinkin yksinkertaista. Räsymatot vietiin telineelle ja tampattiin, pöytä, tv ja kirjahylly pyyhittiin, lattiat imuroitiin uudella Hooverilla ja pestiin luutulla. Se oli nopeaa. Vessan ja kylpyhuoneen pesu oli isoin urakka. Minulla oli muutama nukke, nalle, isän tekemä nukkekoti, keinuhevonen ja palapelejä sekä piirustusvälineitä. Ei todella nykylapsilla ole yhdelläkään niin vähän leluja, kaikki huushollit tulvii pelejä ja leluja. Että vertaapa vähän tavaran määrää ja mieti vasta sitten, miksi sitä siivottavaa riittää. Entisaikaan ei ollut tapana pestä pyykkiäkään joka päivä. Samoilla housuilla kuljettiin kouluviikko ja viikonlopuksi sai puhtaat vaatteet. Omistin noin 10-15-vuotiaana aina kaksi vaatehyllyllistä vaatteita (housuja, paitoja, villaneule, mekkoja). Nykylapsilla on kokonainen kaappi täynnä vaatetta, ja joka päivä vaihtavat.

Voi hyvänen aika, tahdottomiako te olette, mistä sitä tavaraa teille niin hemmetisti tulee? Minulla on satoja kirjoja, mutta ei se nyt niin mahdoton urakka ole imuroida ne pari, kolme kertaa vuodessa, toki hyllyistä imuroin pölyt viikkosiivouksen yhteydessä, mutta eipä tuo ihmeemmin hidasta.

Ovatko ne kaikki vaatteet sinulla yhtäaikaa päällä? Minulla on vaatekerta päällä, en pese joka ilta farkkuja/mekkoa/hametta jota päivän pidän, itseni kyllä pesen aamuin illoin. Alusvaatteita jne. pesen koneellisen, kun tarpeen. Koneeseen/kuivumaan laitto, ja kaapin vienti ei minulta kauaa vie.

Lattiat imuroin ja pyyhkäisin viikottain, pinnat puhdistan myös ja kylppärin ja vessat.

Lakat vaihdan viikottain, heti koneeseen, kuivumaan ja sitten kaappi, näin tein silloinkin kun lapset kotona asuivat.

Mutta, jos turhan tavara kerääminen on elämäntehtävä, eikä niitä koskaan paikoilleen Kaitera vaan jätetään sinne tänne, niin johan se raivaaminen tylsää työtä.

Valoja ohimoluun sisäpuolelle nyt ja kasvatusta niille kakaroille. Sitäkin voi miettiä, onko pakko olla kolme koiraa, kun niitten hoito tuntuu ylivoimaiselta.

Hitto nykyihmiset on ihan aivottomia.

Just. Yritä nyt laittaa niitä ajovaloja itse päälle! Koetin hyvällä sinulle selittää, mitä eroa on sillä ajalla, kun itse olin lapsi ja tällä ajalla, kun olen 49-vuotias ämmä ja mummi. Mutta ei, vängätä pitää ja mitään en voi, jos sinusta nykyihmiset on aivottomia!

Samat sanat sinulle, osalle nykyihmisillä elämänhallinta näyttää tosiaan olevan vaikeaa, syytetään töitä, ei ole aikaa, ja/tai tavarapaljoutta, joka on täysin omavalintaisesti asia. Kuka löytää minkäkin syyn.

Mutta jos kiihkottomasti tarkastellaan, niin kodinhoitoa helpottavia koneita ja laitteita on nykyään jok asiaan.

Esim. äitini kävi töissä, viikkosiivous tehtiin joka viikko, ruoka laitettiin itse alusta asti, pyykit/tiskit pestiin käsin, kun pulsaattorikone saatiin, se tuntui kamalan hienolta.

Moni tuttavapiiristäni valittaa kuinka paljon on kotitöitä, mutta aikaa on palstailuun, töllön seuraamiseen jne.

Minä en edelleenkään ymmärrä mistä hiertää, olen yksinhuoltajana asunut isoa omakotitaloa, itse hoitanu auton renkaanvaihdosta alkaen kotihommia. Silti ehdimme lasten kanssa ratsastaa, käydä uimassa, suunnistamassa, lukea kymmenittäin kirjoja, katsoa hyviä elokuvia, hoitaa läksyt jne. Eikä se meidän talomme ilman tavaraa ollut, huonekalut oli ihan joka huoneessa, lapsilla oli leluja, kirjoja jne.

Mutta kaipa minlla on asennevika, kun en osaa jäädä ihmettelemään, vaan menen ja teen ja etten se on tehty.

Samoin tekevät lapseni nykyyään, heillä on isot omakotitalot tontteineen, vaativat, kiireiset työt ja aina siistiä. Silti he kuntoilevat, lukevat läjittäin kirjoja, tapaavat ystäviään, joiden huushollit ovat yhtä hyvinhoudetut, lapse ruokitut.

Mutta, jos valittaminen asiat ratkaisee eikä peilin ääreen viitsi mennä, niin jatkakaa, minä nautin lomastasi ja helteestä ja lähden kohta lenkille 🤗

Keskuuteemme on laskeutunut superäiti.

Siltä kuulostaa. Äitini vetää myös aina tuota virttä, miten kyllä hänellä aina oli siistiä, lapsilla kotiruokaa ja kaikki ehti käydä oopperassa ja lukea sivistäviä.

Itse muistan kyllä että meillä kävi sekä siivooja että lastenhoitaja ja kauppias toi ruokaostokset ja kuljetti pesulaan liinavaatteet... Ja se ruoka ei kyllä tod ollut ihmeellistä. Ja äiti kulki silti koko ajan valittaen myrskynmerkkinä, ikinä ei ollut lapsille läsnä.

Sinun äidilläsi on käynyt siivooja, minulla ei koskaan. En halua käyttää vähiä rahojani sellaiseen, koska vielä pystyn tekemään homman itse.

Kummallinen kommentti, ajatteletko, että kaikilla on kaikki asiat juuri kuten teillä?

Väitän että 98 prosenttia näistä jotka muistelee itse hoitaneensa kaiken täydellisesti muistaa varsin valikoivasti. Eli en usko että yksinhuoltaja on ollut täydellinen äiti täydellisessä talossa täydellisten lasten kanssa täydellistä ruokaa syöden ja täydellisiä harrastuksia harrastaen. Siinä jokin mättää.

MLL kampanjoi joskus tuota täydellisyyttä vastaan: ole riittävän hyvä äiti. Voisiko olla riittävän hyvä äiti ja riittävän siisti koti? Ja nuo voi itse määrittää oman kantokykynsä ja ajan allokointihalunsa mukaan. Minä panostin enemmän siihen riittävän hyvään äitiyteen, paljon vähemmällä saatiin riittävän siisti koti. t ulkopuolinen

Sinussako nopsa viikkosiivous torstai-iltana on liikaa? Minä varmistin sillä itselleni täysin siivousvapaan viikonlopun.

No näin me ihmiset olemme erilaisia, minä olen tyytyväinen näin ja niin tuntuvat olevan lapsenikin, joiden kanssa olen tekemisissä tiiviisti, kumma etteivät ole hylänneet ylikireää siivoushullua äitiään😂

Lapset ovat tunnetusti lojaaleja ihan niille hulluimmillekin vanhemmille. Kärsivät hiljaa ja häpeävät.

Mitä hävettävää minussa on, kerro toki!

Olen kasvattanut ja kouluttanut lapseni, yrittänyt olla heille hyvä äiti, miksi sinä minua hulluksi moitit?

Siksikö että osallistun tähän keskusteluun?

Kannattaisiko sinun katsoa ennemmin peiliin, kuin arvostella hulluksi ihmistä, jota et tunne.

Minua sanomasi loukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas sentään, luin ensimmäisen sivun, enkä käsitä. Seinätkinkö pitää pestä, ei hyvänen aika. Meillä on aina ollut tapetit, ei niitä paljon peseskellä, aina on puhtaat seinät olleet, mitä te niille seinillenne roiskitte, en käsitä.

Olin yksinhuoltaja kun lapseni olivat pieniä, siivosin aina torstai-iltana omakotitalomme, perjantaina töiden jälkeen alkoi viikonlopun vietto harrustuksineen.

Viikolla tavarat laitettiin paikoilleen, astiat ja vaatteet pesi kone. Kesällä oli tietysti ison pihan ruohonleikkuu, mutta se vaan piti hoitaa.

Tuo koirajuttu on myös sellainen, joka mielestäni pitää miettiä, kun koiran hankkii, siitä tulee lisätöitä, jos iloakin.

Kaksi lasta on, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille kaikki on niin vaikeaa.

Olen jo 60 vuotias, muistan ajan, jolloin tiskattiin ja pyykättiin käsin, mummoni joutuivat kantamaan vedet kaivosta jne.

Aika helpolla nykyihminen pääsee, jos vähänkään siistiksi on lapsensa opettanut ja osansa perheessä tekemään.

Hah! Minun lapsuudessani 70-luvulla ei ollut läheskään niin paljon tavaraa kuin nykyihmisillä. Synnyin 1967, jolloin maailma oli köyhä. Isä tupakoi sisällä, eikä seinän pesu hajua olisi poistanut. Siivoaminen oli hyvinkin yksinkertaista. Räsymatot vietiin telineelle ja tampattiin, pöytä, tv ja kirjahylly pyyhittiin, lattiat imuroitiin uudella Hooverilla ja pestiin luutulla. Se oli nopeaa. Vessan ja kylpyhuoneen pesu oli isoin urakka. Minulla oli muutama nukke, nalle, isän tekemä nukkekoti, keinuhevonen ja palapelejä sekä piirustusvälineitä. Ei todella nykylapsilla ole yhdelläkään niin vähän leluja, kaikki huushollit tulvii pelejä ja leluja. Että vertaapa vähän tavaran määrää ja mieti vasta sitten, miksi sitä siivottavaa riittää. Entisaikaan ei ollut tapana pestä pyykkiäkään joka päivä. Samoilla housuilla kuljettiin kouluviikko ja viikonlopuksi sai puhtaat vaatteet. Omistin noin 10-15-vuotiaana aina kaksi vaatehyllyllistä vaatteita (housuja, paitoja, villaneule, mekkoja). Nykylapsilla on kokonainen kaappi täynnä vaatetta, ja joka päivä vaihtavat.

Voi hyvänen aika, tahdottomiako te olette, mistä sitä tavaraa teille niin hemmetisti tulee? Minulla on satoja kirjoja, mutta ei se nyt niin mahdoton urakka ole imuroida ne pari, kolme kertaa vuodessa, toki hyllyistä imuroin pölyt viikkosiivouksen yhteydessä, mutta eipä tuo ihmeemmin hidasta.

Ovatko ne kaikki vaatteet sinulla yhtäaikaa päällä? Minulla on vaatekerta päällä, en pese joka ilta farkkuja/mekkoa/hametta jota päivän pidän, itseni kyllä pesen aamuin illoin. Alusvaatteita jne. pesen koneellisen, kun tarpeen. Koneeseen/kuivumaan laitto, ja kaapin vienti ei minulta kauaa vie.

Lattiat imuroin ja pyyhkäisin viikottain, pinnat puhdistan myös ja kylppärin ja vessat.

Lakat vaihdan viikottain, heti koneeseen, kuivumaan ja sitten kaappi, näin tein silloinkin kun lapset kotona asuivat.

Mutta, jos turhan tavara kerääminen on elämäntehtävä, eikä niitä koskaan paikoilleen Kaitera vaan jätetään sinne tänne, niin johan se raivaaminen tylsää työtä.

Valoja ohimoluun sisäpuolelle nyt ja kasvatusta niille kakaroille. Sitäkin voi miettiä, onko pakko olla kolme koiraa, kun niitten hoito tuntuu ylivoimaiselta.

Hitto nykyihmiset on ihan aivottomia.

Just. Yritä nyt laittaa niitä ajovaloja itse päälle! Koetin hyvällä sinulle selittää, mitä eroa on sillä ajalla, kun itse olin lapsi ja tällä ajalla, kun olen 49-vuotias ämmä ja mummi. Mutta ei, vängätä pitää ja mitään en voi, jos sinusta nykyihmiset on aivottomia!

Samat sanat sinulle, osalle nykyihmisillä elämänhallinta näyttää tosiaan olevan vaikeaa, syytetään töitä, ei ole aikaa, ja/tai tavarapaljoutta, joka on täysin omavalintaisesti asia. Kuka löytää minkäkin syyn.

Mutta jos kiihkottomasti tarkastellaan, niin kodinhoitoa helpottavia koneita ja laitteita on nykyään jok asiaan.

Esim. äitini kävi töissä, viikkosiivous tehtiin joka viikko, ruoka laitettiin itse alusta asti, pyykit/tiskit pestiin käsin, kun pulsaattorikone saatiin, se tuntui kamalan hienolta.

Moni tuttavapiiristäni valittaa kuinka paljon on kotitöitä, mutta aikaa on palstailuun, töllön seuraamiseen jne.

Minä en edelleenkään ymmärrä mistä hiertää, olen yksinhuoltajana asunut isoa omakotitaloa, itse hoitanu auton renkaanvaihdosta alkaen kotihommia. Silti ehdimme lasten kanssa ratsastaa, käydä uimassa, suunnistamassa, lukea kymmenittäin kirjoja, katsoa hyviä elokuvia, hoitaa läksyt jne. Eikä se meidän talomme ilman tavaraa ollut, huonekalut oli ihan joka huoneessa, lapsilla oli leluja, kirjoja jne.

Mutta kaipa minlla on asennevika, kun en osaa jäädä ihmettelemään, vaan menen ja teen ja etten se on tehty.

Samoin tekevät lapseni nykyyään, heillä on isot omakotitalot tontteineen, vaativat, kiireiset työt ja aina siistiä. Silti he kuntoilevat, lukevat läjittäin kirjoja, tapaavat ystäviään, joiden huushollit ovat yhtä hyvinhoudetut, lapse ruokitut.

Mutta, jos valittaminen asiat ratkaisee eikä peilin ääreen viitsi mennä, niin jatkakaa, minä nautin lomastasi ja helteestä ja lähden kohta lenkille 🤗

Keskuuteemme on laskeutunut superäiti.

Siltä kuulostaa. Äitini vetää myös aina tuota virttä, miten kyllä hänellä aina oli siistiä, lapsilla kotiruokaa ja kaikki ehti käydä oopperassa ja lukea sivistäviä.

Itse muistan kyllä että meillä kävi sekä siivooja että lastenhoitaja ja kauppias toi ruokaostokset ja kuljetti pesulaan liinavaatteet... Ja se ruoka ei kyllä tod ollut ihmeellistä. Ja äiti kulki silti koko ajan valittaen myrskynmerkkinä, ikinä ei ollut lapsille läsnä.

Sinun äidilläsi on käynyt siivooja, minulla ei koskaan. En halua käyttää vähiä rahojani sellaiseen, koska vielä pystyn tekemään homman itse.

Kummallinen kommentti, ajatteletko, että kaikilla on kaikki asiat juuri kuten teillä?

Väitän että 98 prosenttia näistä jotka muistelee itse hoitaneensa kaiken täydellisesti muistaa varsin valikoivasti. Eli en usko että yksinhuoltaja on ollut täydellinen äiti täydellisessä talossa täydellisten lasten kanssa täydellistä ruokaa syöden ja täydellisiä harrastuksia harrastaen. Siinä jokin mättää.

MLL kampanjoi joskus tuota täydellisyyttä vastaan: ole riittävän hyvä äiti. Voisiko olla riittävän hyvä äiti ja riittävän siisti koti? Ja nuo voi itse määrittää oman kantokykynsä ja ajan allokointihalunsa mukaan. Minä panostin enemmän siihen riittävän hyvään äitiyteen, paljon vähemmällä saatiin riittävän siisti koti. t ulkopuolinen

Sinussako nopsa viikkosiivous torstai-iltana on liikaa? Minä varmistin sillä itselleni täysin siivousvapaan viikonlopun.

No näin me ihmiset olemme erilaisia, minä olen tyytyväinen näin ja niin tuntuvat olevan lapsenikin, joiden kanssa olen tekemisissä tiiviisti, kumma etteivät ole hylänneet ylikireää siivoushullua äitiään😂

Lapset ovat tunnetusti lojaaleja ihan niille hulluimmillekin vanhemmille. Kärsivät hiljaa ja häpeävät.

Mitä hävettävää minussa on, kerro toki!

Olen kasvattanut ja kouluttanut lapseni, yrittänyt olla heille hyvä äiti, miksi sinä minua hulluksi moitit?

Siksikö että osallistun tähän keskusteluun?

Kannattaisiko sinun katsoa ennemmin peiliin, kuin arvostella hulluksi ihmistä, jota et tunne.

Minua sanomasi loukkaa.

Eihän hän sinua haukkunut hulluksi. Oletko lukutaidoton?119

Vierailija kirjoitti:

Meillä (2 aikuista ja 2 lasta) pidetään viikkosiivous joka perjantai-ilta. Matot viedään ulos, lattiat pestään, seinät imuroidaan ja pyyhitään, samoin ovet ja muut pinnat, keittiön ovet tietysti, kaapit ja hylllyt pyyhitään. Huonekalut imuroidaan jne.

Kertan kuussa koko viikonlopyn suursiivous, jolloin em lisäksi tuolien ym irtopäälliset pestään, sohva pestään kuivasamppoolla, matot pestään, ikkunat pestään ja lattiat vahataan.

Joka ilta imuroin lattiat ja pesen keittiön, vessat ja kylppärin. Aamulla tuuletan vuodevaatteet parvekkeella. Sauna ja pesuhuone on vuorossa lauantaina ennen saunaa.

Neliöitä on 145 joten kyllä tässä työtä riittää, en tiedä miten selvitään sitten kun menen taas töihin. Kaikki illat teen kotitöitä, mutta en muuta kyllä osaisi tehdäkään. Harmittaa vaan, kun mikään ei ole koskaan oikealla paikallaan ja lasten sormenjälkiä on kaikilla pinnoilla.

Olen varmaan ihan siivoushullu, mutta puhdas koti on vaan ihaninta mitä tiedän.

Herranjumala. Siis 12 kertaa vuodessa peset ikkunat ja vahaat lattian? Ei kai ikkunat nyt kuukaudessa niin paljoa voi likastua? Tai tuolinpäälliset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas sentään, luin ensimmäisen sivun, enkä käsitä. Seinätkinkö pitää pestä, ei hyvänen aika. Meillä on aina ollut tapetit, ei niitä paljon peseskellä, aina on puhtaat seinät olleet, mitä te niille seinillenne roiskitte, en käsitä.

Olin yksinhuoltaja kun lapseni olivat pieniä, siivosin aina torstai-iltana omakotitalomme, perjantaina töiden jälkeen alkoi viikonlopun vietto harrustuksineen.

Viikolla tavarat laitettiin paikoilleen, astiat ja vaatteet pesi kone. Kesällä oli tietysti ison pihan ruohonleikkuu, mutta se vaan piti hoitaa.

Tuo koirajuttu on myös sellainen, joka mielestäni pitää miettiä, kun koiran hankkii, siitä tulee lisätöitä, jos iloakin.

Kaksi lasta on, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille kaikki on niin vaikeaa.

Olen jo 60 vuotias, muistan ajan, jolloin tiskattiin ja pyykättiin käsin, mummoni joutuivat kantamaan vedet kaivosta jne.

Aika helpolla nykyihminen pääsee, jos vähänkään siistiksi on lapsensa opettanut ja osansa perheessä tekemään.

Hah! Minun lapsuudessani 70-luvulla ei ollut läheskään niin paljon tavaraa kuin nykyihmisillä. Synnyin 1967, jolloin maailma oli köyhä. Isä tupakoi sisällä, eikä seinän pesu hajua olisi poistanut. Siivoaminen oli hyvinkin yksinkertaista. Räsymatot vietiin telineelle ja tampattiin, pöytä, tv ja kirjahylly pyyhittiin, lattiat imuroitiin uudella Hooverilla ja pestiin luutulla. Se oli nopeaa. Vessan ja kylpyhuoneen pesu oli isoin urakka. Minulla oli muutama nukke, nalle, isän tekemä nukkekoti, keinuhevonen ja palapelejä sekä piirustusvälineitä. Ei todella nykylapsilla ole yhdelläkään niin vähän leluja, kaikki huushollit tulvii pelejä ja leluja. Että vertaapa vähän tavaran määrää ja mieti vasta sitten, miksi sitä siivottavaa riittää. Entisaikaan ei ollut tapana pestä pyykkiäkään joka päivä. Samoilla housuilla kuljettiin kouluviikko ja viikonlopuksi sai puhtaat vaatteet. Omistin noin 10-15-vuotiaana aina kaksi vaatehyllyllistä vaatteita (housuja, paitoja, villaneule, mekkoja). Nykylapsilla on kokonainen kaappi täynnä vaatetta, ja joka päivä vaihtavat.

Voi hyvänen aika, tahdottomiako te olette, mistä sitä tavaraa teille niin hemmetisti tulee? Minulla on satoja kirjoja, mutta ei se nyt niin mahdoton urakka ole imuroida ne pari, kolme kertaa vuodessa, toki hyllyistä imuroin pölyt viikkosiivouksen yhteydessä, mutta eipä tuo ihmeemmin hidasta.

Ovatko ne kaikki vaatteet sinulla yhtäaikaa päällä? Minulla on vaatekerta päällä, en pese joka ilta farkkuja/mekkoa/hametta jota päivän pidän, itseni kyllä pesen aamuin illoin. Alusvaatteita jne. pesen koneellisen, kun tarpeen. Koneeseen/kuivumaan laitto, ja kaapin vienti ei minulta kauaa vie.

Lattiat imuroin ja pyyhkäisin viikottain, pinnat puhdistan myös ja kylppärin ja vessat.

Lakat vaihdan viikottain, heti koneeseen, kuivumaan ja sitten kaappi, näin tein silloinkin kun lapset kotona asuivat.

Mutta, jos turhan tavara kerääminen on elämäntehtävä, eikä niitä koskaan paikoilleen Kaitera vaan jätetään sinne tänne, niin johan se raivaaminen tylsää työtä.

Valoja ohimoluun sisäpuolelle nyt ja kasvatusta niille kakaroille. Sitäkin voi miettiä, onko pakko olla kolme koiraa, kun niitten hoito tuntuu ylivoimaiselta.

Hitto nykyihmiset on ihan aivottomia.

Just. Yritä nyt laittaa niitä ajovaloja itse päälle! Koetin hyvällä sinulle selittää, mitä eroa on sillä ajalla, kun itse olin lapsi ja tällä ajalla, kun olen 49-vuotias ämmä ja mummi. Mutta ei, vängätä pitää ja mitään en voi, jos sinusta nykyihmiset on aivottomia!

Samat sanat sinulle, osalle nykyihmisillä elämänhallinta näyttää tosiaan olevan vaikeaa, syytetään töitä, ei ole aikaa, ja/tai tavarapaljoutta, joka on täysin omavalintaisesti asia. Kuka löytää minkäkin syyn.

Mutta jos kiihkottomasti tarkastellaan, niin kodinhoitoa helpottavia koneita ja laitteita on nykyään jok asiaan.

Esim. äitini kävi töissä, viikkosiivous tehtiin joka viikko, ruoka laitettiin itse alusta asti, pyykit/tiskit pestiin käsin, kun pulsaattorikone saatiin, se tuntui kamalan hienolta.

Moni tuttavapiiristäni valittaa kuinka paljon on kotitöitä, mutta aikaa on palstailuun, töllön seuraamiseen jne.

Minä en edelleenkään ymmärrä mistä hiertää, olen yksinhuoltajana asunut isoa omakotitaloa, itse hoitanu auton renkaanvaihdosta alkaen kotihommia. Silti ehdimme lasten kanssa ratsastaa, käydä uimassa, suunnistamassa, lukea kymmenittäin kirjoja, katsoa hyviä elokuvia, hoitaa läksyt jne. Eikä se meidän talomme ilman tavaraa ollut, huonekalut oli ihan joka huoneessa, lapsilla oli leluja, kirjoja jne.

Mutta kaipa minlla on asennevika, kun en osaa jäädä ihmettelemään, vaan menen ja teen ja etten se on tehty.

Samoin tekevät lapseni nykyyään, heillä on isot omakotitalot tontteineen, vaativat, kiireiset työt ja aina siistiä. Silti he kuntoilevat, lukevat läjittäin kirjoja, tapaavat ystäviään, joiden huushollit ovat yhtä hyvinhoudetut, lapse ruokitut.

Mutta, jos valittaminen asiat ratkaisee eikä peilin ääreen viitsi mennä, niin jatkakaa, minä nautin lomastasi ja helteestä ja lähden kohta lenkille 🤗

Keskuuteemme on laskeutunut superäiti.

Siltä kuulostaa. Äitini vetää myös aina tuota virttä, miten kyllä hänellä aina oli siistiä, lapsilla kotiruokaa ja kaikki ehti käydä oopperassa ja lukea sivistäviä.

Itse muistan kyllä että meillä kävi sekä siivooja että lastenhoitaja ja kauppias toi ruokaostokset ja kuljetti pesulaan liinavaatteet... Ja se ruoka ei kyllä tod ollut ihmeellistä. Ja äiti kulki silti koko ajan valittaen myrskynmerkkinä, ikinä ei ollut lapsille läsnä.

Sinun äidilläsi on käynyt siivooja, minulla ei koskaan. En halua käyttää vähiä rahojani sellaiseen, koska vielä pystyn tekemään homman itse.

Kummallinen kommentti, ajatteletko, että kaikilla on kaikki asiat juuri kuten teillä?

Väitän että 98 prosenttia näistä jotka muistelee itse hoitaneensa kaiken täydellisesti muistaa varsin valikoivasti. Eli en usko että yksinhuoltaja on ollut täydellinen äiti täydellisessä talossa täydellisten lasten kanssa täydellistä ruokaa syöden ja täydellisiä harrastuksia harrastaen. Siinä jokin mättää.

MLL kampanjoi joskus tuota täydellisyyttä vastaan: ole riittävän hyvä äiti. Voisiko olla riittävän hyvä äiti ja riittävän siisti koti? Ja nuo voi itse määrittää oman kantokykynsä ja ajan allokointihalunsa mukaan. Minä panostin enemmän siihen riittävän hyvään äitiyteen, paljon vähemmällä saatiin riittävän siisti koti. t ulkopuolinen

Sinussako nopsa viikkosiivous torstai-iltana on liikaa? Minä varmistin sillä itselleni täysin siivousvapaan viikonlopun.

No näin me ihmiset olemme erilaisia, minä olen tyytyväinen näin ja niin tuntuvat olevan lapsenikin, joiden kanssa olen tekemisissä tiiviisti, kumma etteivät ole hylänneet ylikireää siivoushullua äitiään😂

Lapset ovat tunnetusti lojaaleja ihan niille hulluimmillekin vanhemmille. Kärsivät hiljaa ja häpeävät.

Mitä hävettävää minussa on, kerro toki!

Olen kasvattanut ja kouluttanut lapseni, yrittänyt olla heille hyvä äiti, miksi sinä minua hulluksi moitit?

Siksikö että osallistun tähän keskusteluun?

Kannattaisiko sinun katsoa ennemmin peiliin, kuin arvostella hulluksi ihmistä, jota et tunne.

Minua sanomasi loukkaa.

Eihän hän sinua haukkunut hulluksi. Oletko lukutaidoton?119

No höpsistä, liitit kommenttisi tekstiini, älä nyt viitsi olla höpsö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas sentään, luin ensimmäisen sivun, enkä käsitä. Seinätkinkö pitää pestä, ei hyvänen aika. Meillä on aina ollut tapetit, ei niitä paljon peseskellä, aina on puhtaat seinät olleet, mitä te niille seinillenne roiskitte, en käsitä.

Olin yksinhuoltaja kun lapseni olivat pieniä, siivosin aina torstai-iltana omakotitalomme, perjantaina töiden jälkeen alkoi viikonlopun vietto harrustuksineen.

Viikolla tavarat laitettiin paikoilleen, astiat ja vaatteet pesi kone. Kesällä oli tietysti ison pihan ruohonleikkuu, mutta se vaan piti hoitaa.

Tuo koirajuttu on myös sellainen, joka mielestäni pitää miettiä, kun koiran hankkii, siitä tulee lisätöitä, jos iloakin.

Kaksi lasta on, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille kaikki on niin vaikeaa.

Olen jo 60 vuotias, muistan ajan, jolloin tiskattiin ja pyykättiin käsin, mummoni joutuivat kantamaan vedet kaivosta jne.

Aika helpolla nykyihminen pääsee, jos vähänkään siistiksi on lapsensa opettanut ja osansa perheessä tekemään.

Hah! Minun lapsuudessani 70-luvulla ei ollut läheskään niin paljon tavaraa kuin nykyihmisillä. Synnyin 1967, jolloin maailma oli köyhä. Isä tupakoi sisällä, eikä seinän pesu hajua olisi poistanut. Siivoaminen oli hyvinkin yksinkertaista. Räsymatot vietiin telineelle ja tampattiin, pöytä, tv ja kirjahylly pyyhittiin, lattiat imuroitiin uudella Hooverilla ja pestiin luutulla. Se oli nopeaa. Vessan ja kylpyhuoneen pesu oli isoin urakka. Minulla oli muutama nukke, nalle, isän tekemä nukkekoti, keinuhevonen ja palapelejä sekä piirustusvälineitä. Ei todella nykylapsilla ole yhdelläkään niin vähän leluja, kaikki huushollit tulvii pelejä ja leluja. Että vertaapa vähän tavaran määrää ja mieti vasta sitten, miksi sitä siivottavaa riittää. Entisaikaan ei ollut tapana pestä pyykkiäkään joka päivä. Samoilla housuilla kuljettiin kouluviikko ja viikonlopuksi sai puhtaat vaatteet. Omistin noin 10-15-vuotiaana aina kaksi vaatehyllyllistä vaatteita (housuja, paitoja, villaneule, mekkoja). Nykylapsilla on kokonainen kaappi täynnä vaatetta, ja joka päivä vaihtavat.

Voi hyvänen aika, tahdottomiako te olette, mistä sitä tavaraa teille niin hemmetisti tulee? Minulla on satoja kirjoja, mutta ei se nyt niin mahdoton urakka ole imuroida ne pari, kolme kertaa vuodessa, toki hyllyistä imuroin pölyt viikkosiivouksen yhteydessä, mutta eipä tuo ihmeemmin hidasta.

Ovatko ne kaikki vaatteet sinulla yhtäaikaa päällä? Minulla on vaatekerta päällä, en pese joka ilta farkkuja/mekkoa/hametta jota päivän pidän, itseni kyllä pesen aamuin illoin. Alusvaatteita jne. pesen koneellisen, kun tarpeen. Koneeseen/kuivumaan laitto, ja kaapin vienti ei minulta kauaa vie.

Lattiat imuroin ja pyyhkäisin viikottain, pinnat puhdistan myös ja kylppärin ja vessat.

Lakat vaihdan viikottain, heti koneeseen, kuivumaan ja sitten kaappi, näin tein silloinkin kun lapset kotona asuivat.

Mutta, jos turhan tavara kerääminen on elämäntehtävä, eikä niitä koskaan paikoilleen Kaitera vaan jätetään sinne tänne, niin johan se raivaaminen tylsää työtä.

Valoja ohimoluun sisäpuolelle nyt ja kasvatusta niille kakaroille. Sitäkin voi miettiä, onko pakko olla kolme koiraa, kun niitten hoito tuntuu ylivoimaiselta.

Hitto nykyihmiset on ihan aivottomia.

Just. Yritä nyt laittaa niitä ajovaloja itse päälle! Koetin hyvällä sinulle selittää, mitä eroa on sillä ajalla, kun itse olin lapsi ja tällä ajalla, kun olen 49-vuotias ämmä ja mummi. Mutta ei, vängätä pitää ja mitään en voi, jos sinusta nykyihmiset on aivottomia!

Samat sanat sinulle, osalle nykyihmisillä elämänhallinta näyttää tosiaan olevan vaikeaa, syytetään töitä, ei ole aikaa, ja/tai tavarapaljoutta, joka on täysin omavalintaisesti asia. Kuka löytää minkäkin syyn.

Mutta jos kiihkottomasti tarkastellaan, niin kodinhoitoa helpottavia koneita ja laitteita on nykyään jok asiaan.

Esim. äitini kävi töissä, viikkosiivous tehtiin joka viikko, ruoka laitettiin itse alusta asti, pyykit/tiskit pestiin käsin, kun pulsaattorikone saatiin, se tuntui kamalan hienolta.

Moni tuttavapiiristäni valittaa kuinka paljon on kotitöitä, mutta aikaa on palstailuun, töllön seuraamiseen jne.

Minä en edelleenkään ymmärrä mistä hiertää, olen yksinhuoltajana asunut isoa omakotitaloa, itse hoitanu auton renkaanvaihdosta alkaen kotihommia. Silti ehdimme lasten kanssa ratsastaa, käydä uimassa, suunnistamassa, lukea kymmenittäin kirjoja, katsoa hyviä elokuvia, hoitaa läksyt jne. Eikä se meidän talomme ilman tavaraa ollut, huonekalut oli ihan joka huoneessa, lapsilla oli leluja, kirjoja jne.

Mutta kaipa minlla on asennevika, kun en osaa jäädä ihmettelemään, vaan menen ja teen ja etten se on tehty.

Samoin tekevät lapseni nykyyään, heillä on isot omakotitalot tontteineen, vaativat, kiireiset työt ja aina siistiä. Silti he kuntoilevat, lukevat läjittäin kirjoja, tapaavat ystäviään, joiden huushollit ovat yhtä hyvinhoudetut, lapse ruokitut.

Mutta, jos valittaminen asiat ratkaisee eikä peilin ääreen viitsi mennä, niin jatkakaa, minä nautin lomastasi ja helteestä ja lähden kohta lenkille 🤗

Keskuuteemme on laskeutunut superäiti.

Siltä kuulostaa. Äitini vetää myös aina tuota virttä, miten kyllä hänellä aina oli siistiä, lapsilla kotiruokaa ja kaikki ehti käydä oopperassa ja lukea sivistäviä.

Itse muistan kyllä että meillä kävi sekä siivooja että lastenhoitaja ja kauppias toi ruokaostokset ja kuljetti pesulaan liinavaatteet... Ja se ruoka ei kyllä tod ollut ihmeellistä. Ja äiti kulki silti koko ajan valittaen myrskynmerkkinä, ikinä ei ollut lapsille läsnä.

Sinun äidilläsi on käynyt siivooja, minulla ei koskaan. En halua käyttää vähiä rahojani sellaiseen, koska vielä pystyn tekemään homman itse.

Kummallinen kommentti, ajatteletko, että kaikilla on kaikki asiat juuri kuten teillä?

Väitän että 98 prosenttia näistä jotka muistelee itse hoitaneensa kaiken täydellisesti muistaa varsin valikoivasti. Eli en usko että yksinhuoltaja on ollut täydellinen äiti täydellisessä talossa täydellisten lasten kanssa täydellistä ruokaa syöden ja täydellisiä harrastuksia harrastaen. Siinä jokin mättää.

MLL kampanjoi joskus tuota täydellisyyttä vastaan: ole riittävän hyvä äiti. Voisiko olla riittävän hyvä äiti ja riittävän siisti koti? Ja nuo voi itse määrittää oman kantokykynsä ja ajan allokointihalunsa mukaan. Minä panostin enemmän siihen riittävän hyvään äitiyteen, paljon vähemmällä saatiin riittävän siisti koti. t ulkopuolinen

Sinussako nopsa viikkosiivous torstai-iltana on liikaa? Minä varmistin sillä itselleni täysin siivousvapaan viikonlopun.

No näin me ihmiset olemme erilaisia, minä olen tyytyväinen näin ja niin tuntuvat olevan lapsenikin, joiden kanssa olen tekemisissä tiiviisti, kumma etteivät ole hylänneet ylikireää siivoushullua äitiään😂

Lapset ovat tunnetusti lojaaleja ihan niille hulluimmillekin vanhemmille. Kärsivät hiljaa ja häpeävät.

Mitä hävettävää minussa on, kerro toki!

Olen kasvattanut ja kouluttanut lapseni, yrittänyt olla heille hyvä äiti, miksi sinä minua hulluksi moitit?

Siksikö että osallistun tähän keskusteluun?

Kannattaisiko sinun katsoa ennemmin peiliin, kuin arvostella hulluksi ihmistä, jota et tunne.

Minua sanomasi loukkaa.

Eihän hän sinua haukkunut hulluksi. Oletko lukutaidoton?119

No höpsistä, liitit kommenttisi tekstiini, älä nyt viitsi olla höpsö.

Täällä on sitä varten ihan toiminto... Kuka tässä on hölmö?

Taas höpsis on liikenteessä. Itse olet höpsö. Niin vanhakin jo. Menisit nukkumaan. Jos et jaksa siivota.

Lopeta se siivoaminen. Sillä siitä pääsee.

Jos olet juhannuksena (kuukausi sitten ) pessyt terassin, eiköhän riittäne kun enimmät liitteenä ja roskat pyyhit ja eikun syömään.

Lisäksi kehotan oikeasti lähtemään sieltä kämpästä pois. Rannalle, huvipuiston lasten kanssa, lenkille, piknikille, jätskille, ostoksille.

Stressaantuneena tuntuu että lika ja sotku ei lopu ikinä.

Nyt pieni breikki tuohon puunaamiseen.

Virkistyneenä siivoaminenkin sujuu vaivattomammin.

Jos oikein haluan olla veemäinen, niin kysyisin että miksi teillä on kaksi koiraa, kolmen tenavat lisäksi jos tykkäät että on jatkuvasti siistiä ja puhdasta?

Pesen kerran viikossa lattiat, en aina jokaista huonetta, keittiön ja eteisen vain.  Silti sanotaan tosi siistiksi henkilöksi.

Siivous oli meidän nuoruudessamme sosiaalinen tapahtuma, kun siivosi sai hyväksyntää.  Tosin joku silloinkin irvisteli, no pese ikkunatkin vaikkei niitä pysynyt avaamaan.  Ihmetytti kun kuukausitolkulla joku oli pesemättä lattiaa.

Meillä on kolme lasta ja kaksi isoa, pitkäkarvaista koiraa joista lähtee karvaa kaiken aikaa ja kaksi-kolme kertaa vuodessa on sitten karvanlähtö. 

Meillä on koirankarvaa kaikkialla, vaikka siivoaisi kuinka. kananmunien sisälläkin. Taloa ei saa karvattomaksi, vaikka siivoaisi koko ajan taukoamatta. tämän ymmärrettyäni olen lopettanut turhan siivoomisen ja käyttänyt aikani hauskempiin ja hyödyllisempiin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Taas höpsis on liikenteessä. Itse olet höpsö. Niin vanhakin jo. Menisit nukkumaan. Jos et jaksa siivota.

Mene itse nukkumaan. Siivota tuskin viitsit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas sentään, luin ensimmäisen sivun, enkä käsitä. Seinätkinkö pitää pestä, ei hyvänen aika. Meillä on aina ollut tapetit, ei niitä paljon peseskellä, aina on puhtaat seinät olleet, mitä te niille seinillenne roiskitte, en käsitä.

Olin yksinhuoltaja kun lapseni olivat pieniä, siivosin aina torstai-iltana omakotitalomme, perjantaina töiden jälkeen alkoi viikonlopun vietto harrustuksineen.

Viikolla tavarat laitettiin paikoilleen, astiat ja vaatteet pesi kone. Kesällä oli tietysti ison pihan ruohonleikkuu, mutta se vaan piti hoitaa.

Tuo koirajuttu on myös sellainen, joka mielestäni pitää miettiä, kun koiran hankkii, siitä tulee lisätöitä, jos iloakin.

Kaksi lasta on, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille kaikki on niin vaikeaa.

Olen jo 60 vuotias, muistan ajan, jolloin tiskattiin ja pyykättiin käsin, mummoni joutuivat kantamaan vedet kaivosta jne.

Aika helpolla nykyihminen pääsee, jos vähänkään siistiksi on lapsensa opettanut ja osansa perheessä tekemään.

Hah! Minun lapsuudessani 70-luvulla ei ollut läheskään niin paljon tavaraa kuin nykyihmisillä. Synnyin 1967, jolloin maailma oli köyhä. Isä tupakoi sisällä, eikä seinän pesu hajua olisi poistanut. Siivoaminen oli hyvinkin yksinkertaista. Räsymatot vietiin telineelle ja tampattiin, pöytä, tv ja kirjahylly pyyhittiin, lattiat imuroitiin uudella Hooverilla ja pestiin luutulla. Se oli nopeaa. Vessan ja kylpyhuoneen pesu oli isoin urakka. Minulla oli muutama nukke, nalle, isän tekemä nukkekoti, keinuhevonen ja palapelejä sekä piirustusvälineitä. Ei todella nykylapsilla ole yhdelläkään niin vähän leluja, kaikki huushollit tulvii pelejä ja leluja. Että vertaapa vähän tavaran määrää ja mieti vasta sitten, miksi sitä siivottavaa riittää. Entisaikaan ei ollut tapana pestä pyykkiäkään joka päivä. Samoilla housuilla kuljettiin kouluviikko ja viikonlopuksi sai puhtaat vaatteet. Omistin noin 10-15-vuotiaana aina kaksi vaatehyllyllistä vaatteita (housuja, paitoja, villaneule, mekkoja). Nykylapsilla on kokonainen kaappi täynnä vaatetta, ja joka päivä vaihtavat.

Voi hyvänen aika, tahdottomiako te olette, mistä sitä tavaraa teille niin hemmetisti tulee? Minulla on satoja kirjoja, mutta ei se nyt niin mahdoton urakka ole imuroida ne pari, kolme kertaa vuodessa, toki hyllyistä imuroin pölyt viikkosiivouksen yhteydessä, mutta eipä tuo ihmeemmin hidasta.

Ovatko ne kaikki vaatteet sinulla yhtäaikaa päällä? Minulla on vaatekerta päällä, en pese joka ilta farkkuja/mekkoa/hametta jota päivän pidän, itseni kyllä pesen aamuin illoin. Alusvaatteita jne. pesen koneellisen, kun tarpeen. Koneeseen/kuivumaan laitto, ja kaapin vienti ei minulta kauaa vie.

Lattiat imuroin ja pyyhkäisin viikottain, pinnat puhdistan myös ja kylppärin ja vessat.

Lakat vaihdan viikottain, heti koneeseen, kuivumaan ja sitten kaappi, näin tein silloinkin kun lapset kotona asuivat.

Mutta, jos turhan tavara kerääminen on elämäntehtävä, eikä niitä koskaan paikoilleen Kaitera vaan jätetään sinne tänne, niin johan se raivaaminen tylsää työtä.

Valoja ohimoluun sisäpuolelle nyt ja kasvatusta niille kakaroille. Sitäkin voi miettiä, onko pakko olla kolme koiraa, kun niitten hoito tuntuu ylivoimaiselta.

Hitto nykyihmiset on ihan aivottomia.

Just. Yritä nyt laittaa niitä ajovaloja itse päälle! Koetin hyvällä sinulle selittää, mitä eroa on sillä ajalla, kun itse olin lapsi ja tällä ajalla, kun olen 49-vuotias ämmä ja mummi. Mutta ei, vängätä pitää ja mitään en voi, jos sinusta nykyihmiset on aivottomia!

Samat sanat sinulle, osalle nykyihmisillä elämänhallinta näyttää tosiaan olevan vaikeaa, syytetään töitä, ei ole aikaa, ja/tai tavarapaljoutta, joka on täysin omavalintaisesti asia. Kuka löytää minkäkin syyn.

Mutta jos kiihkottomasti tarkastellaan, niin kodinhoitoa helpottavia koneita ja laitteita on nykyään jok asiaan.

Esim. äitini kävi töissä, viikkosiivous tehtiin joka viikko, ruoka laitettiin itse alusta asti, pyykit/tiskit pestiin käsin, kun pulsaattorikone saatiin, se tuntui kamalan hienolta.

Moni tuttavapiiristäni valittaa kuinka paljon on kotitöitä, mutta aikaa on palstailuun, töllön seuraamiseen jne.

Minä en edelleenkään ymmärrä mistä hiertää, olen yksinhuoltajana asunut isoa omakotitaloa, itse hoitanu auton renkaanvaihdosta alkaen kotihommia. Silti ehdimme lasten kanssa ratsastaa, käydä uimassa, suunnistamassa, lukea kymmenittäin kirjoja, katsoa hyviä elokuvia, hoitaa läksyt jne. Eikä se meidän talomme ilman tavaraa ollut, huonekalut oli ihan joka huoneessa, lapsilla oli leluja, kirjoja jne.

Mutta kaipa minlla on asennevika, kun en osaa jäädä ihmettelemään, vaan menen ja teen ja etten se on tehty.

Samoin tekevät lapseni nykyyään, heillä on isot omakotitalot tontteineen, vaativat, kiireiset työt ja aina siistiä. Silti he kuntoilevat, lukevat läjittäin kirjoja, tapaavat ystäviään, joiden huushollit ovat yhtä hyvinhoudetut, lapse ruokitut.

Mutta, jos valittaminen asiat ratkaisee eikä peilin ääreen viitsi mennä, niin jatkakaa, minä nautin lomastasi ja helteestä ja lähden kohta lenkille 🤗

Keskuuteemme on laskeutunut superäiti.

Siltä kuulostaa. Äitini vetää myös aina tuota virttä, miten kyllä hänellä aina oli siistiä, lapsilla kotiruokaa ja kaikki ehti käydä oopperassa ja lukea sivistäviä.

Itse muistan kyllä että meillä kävi sekä siivooja että lastenhoitaja ja kauppias toi ruokaostokset ja kuljetti pesulaan liinavaatteet... Ja se ruoka ei kyllä tod ollut ihmeellistä. Ja äiti kulki silti koko ajan valittaen myrskynmerkkinä, ikinä ei ollut lapsille läsnä.

Sinun äidilläsi on käynyt siivooja, minulla ei koskaan. En halua käyttää vähiä rahojani sellaiseen, koska vielä pystyn tekemään homman itse.

Kummallinen kommentti, ajatteletko, että kaikilla on kaikki asiat juuri kuten teillä?

Väitän että 98 prosenttia näistä jotka muistelee itse hoitaneensa kaiken täydellisesti muistaa varsin valikoivasti. Eli en usko että yksinhuoltaja on ollut täydellinen äiti täydellisessä talossa täydellisten lasten kanssa täydellistä ruokaa syöden ja täydellisiä harrastuksia harrastaen. Siinä jokin mättää.

Missä kohden olen väittänyt olevani ja olleeni täydellinen? Osallistuin keskusteluun oman kantani ilmaisten. Sen ymmärrän, että jos siivoamista inhoaa, niin täytyy punnita vaihtoehdot ja valita niistä se itselleen sopiva.

En siivousta rakasta, mutta nautin siisteydestä ja viihtyisyydestä, jotka minulla kulkevat käsikädessä, joten valitsin vähiten rasittavan vaihtoehdon, pitää asiat kunnossa, jotta vältyin isoilta urakoilta. Täydellinen en ole, enkä ole väittänytkään niin.

Kuules nyt. Lue oma kirjoituksesi. Sinullahan on jopa geeni jolla olet periytyänyt kaiken täydellisyytesi lastesikin täydellisiin elämiin.😂

Joopa joo, ole nyt kateellinen, tyhjästä.

Mitä täydellisyyttä sinulle edustaa se että siivous ei ole ylivoimainen urakka.

Jäin nuorena leskeksi, ja juu ei tarvitse sääliä, mutta ehkäpä tieto hieman asettaa mittasuhteisiin elämäni täydellisyyttä.

Oioi, leskikortti käytetty, nenäliinat!

Kauan hän jaksaa, mutta sinun kommenttisi on mauton.

Meitä nuorena leskeksi jääneitä ihmisiä, sekä meitä miehiä että naisia, on valitettavasti ihan todellisessakin elämässä. Ehkäpä sinun pitää sulkea kone vähäksi aikaa ja, no, vaikkapa siivota.

Tämä palsta on ihana kun kaikki ylsinhuoltajat on aina nuoria leskiä. Tilastollisesti heitä on kuitenkin todella vähän, joten outo yhtälö, että tänne osuu juurikin heitä pilvin pimein...

Täytyy tulla ihan vaan kommentoimaan sitä, että nuori leski täälläkin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas sentään, luin ensimmäisen sivun, enkä käsitä. Seinätkinkö pitää pestä, ei hyvänen aika. Meillä on aina ollut tapetit, ei niitä paljon peseskellä, aina on puhtaat seinät olleet, mitä te niille seinillenne roiskitte, en käsitä.

Olin yksinhuoltaja kun lapseni olivat pieniä, siivosin aina torstai-iltana omakotitalomme, perjantaina töiden jälkeen alkoi viikonlopun vietto harrustuksineen.

Viikolla tavarat laitettiin paikoilleen, astiat ja vaatteet pesi kone. Kesällä oli tietysti ison pihan ruohonleikkuu, mutta se vaan piti hoitaa.

Tuo koirajuttu on myös sellainen, joka mielestäni pitää miettiä, kun koiran hankkii, siitä tulee lisätöitä, jos iloakin.

Kaksi lasta on, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille kaikki on niin vaikeaa.

Olen jo 60 vuotias, muistan ajan, jolloin tiskattiin ja pyykättiin käsin, mummoni joutuivat kantamaan vedet kaivosta jne.

Aika helpolla nykyihminen pääsee, jos vähänkään siistiksi on lapsensa opettanut ja osansa perheessä tekemään.

Hah! Minun lapsuudessani 70-luvulla ei ollut läheskään niin paljon tavaraa kuin nykyihmisillä. Synnyin 1967, jolloin maailma oli köyhä. Isä tupakoi sisällä, eikä seinän pesu hajua olisi poistanut. Siivoaminen oli hyvinkin yksinkertaista. Räsymatot vietiin telineelle ja tampattiin, pöytä, tv ja kirjahylly pyyhittiin, lattiat imuroitiin uudella Hooverilla ja pestiin luutulla. Se oli nopeaa. Vessan ja kylpyhuoneen pesu oli isoin urakka. Minulla oli muutama nukke, nalle, isän tekemä nukkekoti, keinuhevonen ja palapelejä sekä piirustusvälineitä. Ei todella nykylapsilla ole yhdelläkään niin vähän leluja, kaikki huushollit tulvii pelejä ja leluja. Että vertaapa vähän tavaran määrää ja mieti vasta sitten, miksi sitä siivottavaa riittää. Entisaikaan ei ollut tapana pestä pyykkiäkään joka päivä. Samoilla housuilla kuljettiin kouluviikko ja viikonlopuksi sai puhtaat vaatteet. Omistin noin 10-15-vuotiaana aina kaksi vaatehyllyllistä vaatteita (housuja, paitoja, villaneule, mekkoja). Nykylapsilla on kokonainen kaappi täynnä vaatetta, ja joka päivä vaihtavat.

Voi hyvänen aika, tahdottomiako te olette, mistä sitä tavaraa teille niin hemmetisti tulee? Minulla on satoja kirjoja, mutta ei se nyt niin mahdoton urakka ole imuroida ne pari, kolme kertaa vuodessa, toki hyllyistä imuroin pölyt viikkosiivouksen yhteydessä, mutta eipä tuo ihmeemmin hidasta.

Ovatko ne kaikki vaatteet sinulla yhtäaikaa päällä? Minulla on vaatekerta päällä, en pese joka ilta farkkuja/mekkoa/hametta jota päivän pidän, itseni kyllä pesen aamuin illoin. Alusvaatteita jne. pesen koneellisen, kun tarpeen. Koneeseen/kuivumaan laitto, ja kaapin vienti ei minulta kauaa vie.

Lattiat imuroin ja pyyhkäisin viikottain, pinnat puhdistan myös ja kylppärin ja vessat.

Lakat vaihdan viikottain, heti koneeseen, kuivumaan ja sitten kaappi, näin tein silloinkin kun lapset kotona asuivat.

Mutta, jos turhan tavara kerääminen on elämäntehtävä, eikä niitä koskaan paikoilleen Kaitera vaan jätetään sinne tänne, niin johan se raivaaminen tylsää työtä.

Valoja ohimoluun sisäpuolelle nyt ja kasvatusta niille kakaroille. Sitäkin voi miettiä, onko pakko olla kolme koiraa, kun niitten hoito tuntuu ylivoimaiselta.

Hitto nykyihmiset on ihan aivottomia.

Just. Yritä nyt laittaa niitä ajovaloja itse päälle! Koetin hyvällä sinulle selittää, mitä eroa on sillä ajalla, kun itse olin lapsi ja tällä ajalla, kun olen 49-vuotias ämmä ja mummi. Mutta ei, vängätä pitää ja mitään en voi, jos sinusta nykyihmiset on aivottomia!

Samat sanat sinulle, osalle nykyihmisillä elämänhallinta näyttää tosiaan olevan vaikeaa, syytetään töitä, ei ole aikaa, ja/tai tavarapaljoutta, joka on täysin omavalintaisesti asia. Kuka löytää minkäkin syyn.

Mutta jos kiihkottomasti tarkastellaan, niin kodinhoitoa helpottavia koneita ja laitteita on nykyään jok asiaan.

Esim. äitini kävi töissä, viikkosiivous tehtiin joka viikko, ruoka laitettiin itse alusta asti, pyykit/tiskit pestiin käsin, kun pulsaattorikone saatiin, se tuntui kamalan hienolta.

Moni tuttavapiiristäni valittaa kuinka paljon on kotitöitä, mutta aikaa on palstailuun, töllön seuraamiseen jne.

Minä en edelleenkään ymmärrä mistä hiertää, olen yksinhuoltajana asunut isoa omakotitaloa, itse hoitanu auton renkaanvaihdosta alkaen kotihommia. Silti ehdimme lasten kanssa ratsastaa, käydä uimassa, suunnistamassa, lukea kymmenittäin kirjoja, katsoa hyviä elokuvia, hoitaa läksyt jne. Eikä se meidän talomme ilman tavaraa ollut, huonekalut oli ihan joka huoneessa, lapsilla oli leluja, kirjoja jne.

Mutta kaipa minlla on asennevika, kun en osaa jäädä ihmettelemään, vaan menen ja teen ja etten se on tehty.

Samoin tekevät lapseni nykyyään, heillä on isot omakotitalot tontteineen, vaativat, kiireiset työt ja aina siistiä. Silti he kuntoilevat, lukevat läjittäin kirjoja, tapaavat ystäviään, joiden huushollit ovat yhtä hyvinhoudetut, lapse ruokitut.

Mutta, jos valittaminen asiat ratkaisee eikä peilin ääreen viitsi mennä, niin jatkakaa, minä nautin lomastasi ja helteestä ja lähden kohta lenkille 🤗

Keskuuteemme on laskeutunut superäiti.

Siltä kuulostaa. Äitini vetää myös aina tuota virttä, miten kyllä hänellä aina oli siistiä, lapsilla kotiruokaa ja kaikki ehti käydä oopperassa ja lukea sivistäviä.

Itse muistan kyllä että meillä kävi sekä siivooja että lastenhoitaja ja kauppias toi ruokaostokset ja kuljetti pesulaan liinavaatteet... Ja se ruoka ei kyllä tod ollut ihmeellistä. Ja äiti kulki silti koko ajan valittaen myrskynmerkkinä, ikinä ei ollut lapsille läsnä.

Sinun äidilläsi on käynyt siivooja, minulla ei koskaan. En halua käyttää vähiä rahojani sellaiseen, koska vielä pystyn tekemään homman itse.

Kummallinen kommentti, ajatteletko, että kaikilla on kaikki asiat juuri kuten teillä?

Väitän että 98 prosenttia näistä jotka muistelee itse hoitaneensa kaiken täydellisesti muistaa varsin valikoivasti. Eli en usko että yksinhuoltaja on ollut täydellinen äiti täydellisessä talossa täydellisten lasten kanssa täydellistä ruokaa syöden ja täydellisiä harrastuksia harrastaen. Siinä jokin mättää.

MLL kampanjoi joskus tuota täydellisyyttä vastaan: ole riittävän hyvä äiti. Voisiko olla riittävän hyvä äiti ja riittävän siisti koti? Ja nuo voi itse määrittää oman kantokykynsä ja ajan allokointihalunsa mukaan. Minä panostin enemmän siihen riittävän hyvään äitiyteen, paljon vähemmällä saatiin riittävän siisti koti. t ulkopuolinen

Sinussako nopsa viikkosiivous torstai-iltana on liikaa? Minä varmistin sillä itselleni täysin siivousvapaan viikonlopun.

No näin me ihmiset olemme erilaisia, minä olen tyytyväinen näin ja niin tuntuvat olevan lapsenikin, joiden kanssa olen tekemisissä tiiviisti, kumma etteivät ole hylänneet ylikireää siivoushullua äitiään😂

Lapset ovat tunnetusti lojaaleja ihan niille hulluimmillekin vanhemmille. Kärsivät hiljaa ja häpeävät.

Mitä hävettävää minussa on, kerro toki!

Olen kasvattanut ja kouluttanut lapseni, yrittänyt olla heille hyvä äiti, miksi sinä minua hulluksi moitit?

Siksikö että osallistun tähän keskusteluun?

Kannattaisiko sinun katsoa ennemmin peiliin, kuin arvostella hulluksi ihmistä, jota et tunne.

Minua sanomasi loukkaa.

Eihän hän sinua haukkunut hulluksi. Oletko lukutaidoton?119

No höpsistä, liitit kommenttisi tekstiini, älä nyt viitsi olla höpsö.

Täällä on sitä varten ihan toiminto... Kuka tässä on hölmö?

Juu, niin on, mutta käytä sitä vain silloin, kun haluat kommentoida juurikin henkilölle, jolle viestin osoitat.

Muutoin voit vain kommentoida liittämättä sitä kenenkään viestiin. Luulisi yksinkertasimmankin tämän ymmärtävän. Ei siis ihme että tuo 119 arveli viestisi hänelle tarkoitetun.

Tästä ohiksena sinua neuvon.

Vierailija kirjoitti:

Taas höpsis on liikenteessä. Itse olet höpsö. Niin vanhakin jo. Menisit nukkumaan. Jos et jaksa siivota.

Mikäs helvetin ikärasisti sinä olet?

Mene helvettiin viisastelemasta, saamme ilman lupaasi kirjoittaa, niin uudet kuin vanhatkin. Typerys!

Miesten vika yleensä.

Meillä oli enimmillään 6 hengen perhe eikä todellakaan tarvinnut pestä ja hinkata koko ajan.

Kerran viikossa täys siivous (imurointi, nihkeäpyyhintä, keittiön tarkempi pesu (joka päivä kevyt pyyhintä ruokailun jälkeen), vessojen pesu ja pesuhuoneen lattian ja hanojen yms tasojen pesu (seinät pari kertaa vuodessa, suihkutilassa kerran kuukaudessa). Astiat ja pyykit peseytyi omissa koneissaan.

Lapset on tehneet osuutensa n 11v lähtien - siivonneet omien huoneittensa tavarat paikoilleen ja imuroineet, lisäksi roskien vienti ja astianpesukoneen tyhjennys ja täyttö 

Mies osallistuu kotitöihin siinä missä minäkin, onhan molemmilla päivätyöt. Vessaa ei pese kuin mun työmatkojen aikana, ainoa poikkeus. 

Meillä ei ole koskaan likaista. 

Mitään tapettiseiniä en alkaisi ikinä pesemään, maalattujakin seiniä tietyllä varauksella. Kun on avointa tilaa niin keittiön seinää jos alkaa pesemään saakin pestä 14 metriä aina olohuoneen perukalle saakka! Ja aina jäisi laikkuja siitä pesusta.