Lue keskustelun säännöt.
Millaista oli kotiäidin elämä 80-luvulla?
15.07.2016 |
Tässä muistelen hiljattain edesmenneen äitini elämää, ja kovasti kiinnostaisi kuvaukset 80-luvun alusta (jolloin itse synnyin) ja siitä vähän eteenpäin. Millaista oli saada lapsi(a) tuolloin ja millaista oli kotiäidin elämä? Muistan äitini maininneen, että yhteiskunnan tuet oli silloin aika suuria nykyiseen verrattuna jos lapsia hoiti kotona. Oliko jo kertakäyttövaipat? Mitä telkkarista katsottiin? Mitä syötiin, miten pukeuduttiin ? Kaikki arkinen historia tuolta ajanjaksolta kiinnostaisi. Äidiltä kun en enää voi kysyä :(
Kommentit (273)
Lapsi syntyi v 80. Miehellä oli yksi lapsi ennestään. Miehen suosituksesta käytettiin kestovaippoja vuoden verran.
Ulkovessa, vasta myöhemmin tehtiin parannuksia, lämmin vesi ja sisävessa. Saunaa lämmitettiin useasti viikossa.
Pyykki kuivattiin talon vintillä. Lasten vaatteet uunin kyljessä.
Ei ollut vielä silloin kotihoidontukea, vain lapsilisät, elatustuen ennakot vanhemmasta, kun ex ei maksanut elatusmaksuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä lukea, miten eri tavalla eri puolilla Suomea on eletty. Mä muutin lapsuudenkodistani pois vuonna 1980, sain esikoiseni 1986 ja muutin seuraavaan asuntoon 1991, joten kaikki muistot tästä ekasta omasta asunnostani ovat 80-lukua. Mulla oli ihan tavallinen pesukone, myös mikroaaltouuni ja pakastin tuli mulle 80-luvun puolivälissä. Viihde-elektroniikkana tuli ensin beta-videot ja sitten vhs-videot. Kannettavat kasettisoittimet (Sony Walkman vai mikähän se oli) tuli kans 80-luvulla. Pääkaupunkiseudulla alkoi toimia ensimmäinen maksullinen tv-kanava Helsinki televisio eli HTV. Kodeissa oli lankapuhelin ja 80-luvulla vaihdoin perinteisen mallin "kobra-malliin", joka oli olevinaan NIIIIIIIIIN paljon hienompi. Exä hommasi joskus 80-luvun lopulla matkapuhelimen, sellanen iso painava mötikkä. En jaksa enää muistaa, miksi sitä puhelinta kutsuttiin...ei ollut LA-puhelin vaan joku muu.
Mustakin on hassua, ehkä jopa hieman järkyttävää, lukea noita joidenkin oloja 80-luvulla. Itselle 80-luku on jäänyt muistoihin nousukautena, oli juppi-ilmiö yms. Sisävessattomista oloista kertoi ehkä mummo.
Juppi-ilmiö ja nousukausi kesti vain hetken, vuoden -88 alusta, 90-luvun alkuun jonka jälkeen tuli syvä lama ja esim. pankkeja meni konkurssiin, kun kupla puhkesi.
Ehkä ysärilasten muistikuva on, että koko Suomi oli lamassa? Ei ollut, se ei iskenyt kaikkiin.
Markka pakkodevalvoitiin vuoden 1991 lopussa, jolloin valuuttaluotot yhdessä yössä kolminkertaistuivat, lainojen korot olivat lähes 20%, jopa suuryritykset menivät no kurssiin. Konkurssin pesänhoitajista oli huutava pula, kun yrityksiä meni viikossa nurin kymmeniä, pörssikurssit romahtivat ja monet menettivät miljoonia esim. Kourit, Risto Matti Ratiat, Seppälän perilliset jne.
Niin?
No jokainen voi miettiä miten tuollainen 20 % lainan korko vaikuttaa omaan asuntolainaan ja sen maksuun, tuo nimittäin koski ihan kaikkia velallisia.
Lisäksi oli paljon yrittäjiä joilla meni elinkeino noiden valuuttalainojen myötä.
Töitä oli vaikea saada 90-luvun lamassa.Ohis...tuo edellinen varmaan tarkoitti, että ei lama kohdellut kaikkia kansalaisia huonosti. Monella toki oli vaikeaa, mutta ei kaikilla. Esim mulla itselläni oli laman aikana vakinainen virka ja silloisen lain mukaan virkasuhteesta ei voinut irtisanoa kuin työntekijän vakavan virkavirheen vuoksi. Joten työpaikkani oli taattu, vaikka laiva nimeltä Suomi miten heitteli. Läheskään kaikilla ei myöskään ollut velkaa. Itsekin ostin ensimmäisen omistusasunnon, kun laman vuoksi asuntojen hinnat romahtivat. Omassa elämässäni lama näkyi oikeastaan vain siten, että lasten koulussa opettajat olivat välillä lomautettuna, kouluterveydenhoitajien määrää vähennettiin, kirjastoja lakkautettiin ja työpaikalleni ei palkattu sijaisia. Muuten kuulin laman vaikutuksista vain uutisissa.
Sama. Ei velkaa, töitä riitti jne. Toki uutisista tuli seurattua lamaa ja joku sukulainen menetti omaisuuttaan, mutta kyseisen tapauksen tuntien olisi jossain vaiheessa joka tapauksessa menettänyt sitä..
Varmaan riippui niin tilanteista. Omassa tuttavapiirissä tuli kaksi itsemurhaa, ihan noiden valuuttalainojen ja konkurssien takia. Mutta tapahtuivat -90 luvun alussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
71.
Ei 80-luvulla ollut vielä pankkikortteja, vaan kaupassa maksettiin shekillä. Pankista noudettiin shekkivihko (10 ja 20 kpl) ja kaupan kassalla kirjoitettiin loppusumma.
Pankkikortit tulivat joskus 90-luvulla.
Kyllä oli pankkikortteja 80-luvulla. Olin kaupassa töissä 85-87 ja siellä kelpuutettiin pankkikortti. Sitä ennen olin töissä ravintolassa ja sielläkin kelpasi pankkikortti. Siihen aikaan oli ne käsimankelit, johon pantiin ensin kortti ja sitten päälle 2-osainen lomake ja vedettiin (mankeloitiin) yli, jolloin lomakkeeseen kopioitui kortin tiedot. Sitten kirjoitettiin kynällä pvm, summa ja myyjän nimikirjaimet ja lopuksi asiakas kuittasi.
Muistan tuon 80-luvulta kun tulivat pankkikortit, siihen asti mentiin aina konttoriin laskupinon kanssa rahapäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vaatteiden ompelu oli todellakin yleisempää. Tuon ajan suosituin suomalainen muotilehti oli Muoti ja kauneus, jossain vaiheessa nimi taisi olla Muoti+. Siinä oli koko 80-luvun mukana aina myös kaavaliite. Myös saksalaisesta Burdasta oli useita versioita, se tavallinen tanttalehti ja sitten muodikkaampi erikoislehti jossa hienompia vaatteita.
Ostin ensimmäisen käsityölehteni v 1994, se oli saksankielinen Burda, en muista saiko suomenkielisenä, opettelin ammattisanaston.
Välillä oli ainakin ettei saanut suomenkielisenä.
Kodeissa oli 80-luvulla paljon 60- ja 70-luvun sisustusta. Vihreitä ja ruskeita seiniä, kokolattiamattoja ja tekstiilejä. Olohuoneissa oli kirjahylly vitriinikaappeineen ja Spectrum-tietosanakirjasarjoineen. Sohvissa oli plyyssiä ja puhelimiin tuli näppäimet. Puhelinluetteloa pidettiin puhelinpöydän kaapissa.
Vähitellen muotiin tuli valkoiset huonekalut. Koriste-esineitä ostettiin Tiimarista.
Koulussa oli muotia pehmustetut, lokerolliset magneettipenaalit ja tuoksukumit. Päähän puettiin pipo jättitupsulla ja jalkaan vedettiin toppakengät.
Telkkarista katsottiin Soitinmenoja, Dynastiaa ja Konnankoukkuja kahdelle. Telkkarissa oli puuviilukuoret eikä kaukosäätimestä tiedetty mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kysyi Millaista oli kotiäidin elämä 80-luvulla? ja 90% vastaa asian vierestä luettelemalla muita asioita..
Ketju olisi jäänyt lyhyeksi, jos vain 1980-luvulla kotiäitinä olleet olisivat vastanneet. En minäkään ollut tuolloin kotiäiti, vaikka olinkin tuolloin äitiyslomalla ja hoitovapaalla yhteensä 1 v 10 kk
Ohis totta kai voit vastata, jos sinulla on jokin kokemus liittyen kotiäidin elämään liittyvään asiaan. Esim. Tuo nousukausi ei mielestäni liity asiaan.
Minusta taas liittyy. Ihmisten elintaso nousi kohisten ja se vaikutti äitienkin elämään mm siten, että erilaisia keittiövempaimia kuten mikroaaltouunit ja sauvasekoittimet alkoi ilmestyä keittiöihin, viihde-elektroniikan määrä lisääntyi, lapsille saattoi nauhoittaa lastenohjelmia ja pistää nakerot sohvalle katsomaan lastenohjelmia siksi aikaa, kun itse pälätti ystävänsä kanssa puhelimessa. 80-lukua pidetään suomalaisten ensimmäisenä kulutusjuhlana ja kyllä se vaan näkyi ihan lapsiperheiden ja äitienkin elämässä, että kaikenlaista uutta oli saatavilla.
Olin sen vajaat 2 vuotta lapseni kanssa kotona 80-luvulla, mutta en miellä itseäni kotiäidiksi vaan olin ensin äitiyslomalla ja sitten hoitovapaalla. En siis ollut kotiäiti, vaikka lapseni hoidinkin kotona, vaan perhevapaiden vuoksi tilapäisesti pois työelämästä.
Jo 60-luvulla oli "kerskakulutusta", muttei se koskenut kaikkia. Osa lähti Ruotsiin harrastamaan sitä.
Keittiöihin hankittiin aina muodissa ollut kodinkone, erilaisia sekoittimia ja silppureita. Kun kaveri muutti naapuriin -77, niiden sähkövatkain ja Finca- pöytägrilli oli ihan hi-techiä.
Videoista ja satukaseteistakin tuli hitaasti salonkikelpoisia. Videoita oikein pelättiin, koska aluksi niissä oli lähinnä epämääräisiä b-elokuvia. Tavallisen elokuvan saaminen videolevitykseen kesti vuosia. Puhuttiin väkivaltavideoista ihan yleisenä videon symbolina, kun ei tiedetty mitä sieltä nauhalta tulee. Sama näkemisen pelko koski aiemmin televisiota.
Myös " TV:n käyttämistä lapsenvahtina" moralisoitiin.
Sukupuolten tasa-arvon koettiin saavuttaneen huippunsa v.1986, kun sukunimilaki uudistui. Tosin miesten ja naisten palkkataulukot piti pintansa 90-luvulle asti.
Vierailija kirjoitti:
Kodeissa oli 80-luvulla paljon 60- ja 70-luvun sisustusta. Vihreitä ja ruskeita seiniä, kokolattiamattoja ja tekstiilejä. Olohuoneissa oli kirjahylly vitriinikaappeineen ja Spectrum-tietosanakirjasarjoineen. Sohvissa oli plyyssiä ja puhelimiin tuli näppäimet. Puhelinluetteloa pidettiin puhelinpöydän kaapissa.
Vähitellen muotiin tuli valkoiset huonekalut. Koriste-esineitä ostettiin Tiimarista.
Koulussa oli muotia pehmustetut, lokerolliset magneettipenaalit ja tuoksukumit. Päähän puettiin pipo jättitupsulla ja jalkaan vedettiin toppakengät.
Telkkarista katsottiin Soitinmenoja, Dynastiaa ja Konnankoukkuja kahdelle. Telkkarissa oli puuviilukuoret eikä kaukosäätimestä tiedetty mitään!
Kaukosäätimiä oli ennen vesisänkyjä, mutta tv:t vaihtui hitaasti. Kaverin isäpuoli oli Saloralla ja niille ilmestyi videot ja säätimet aika aikaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli radikaalia kuunnella paikallisradiota ja yölähetyksiä- viimeksi mainittuja tuli aluksi vain kesäisin. Kunnon ihminen nukkui syvää unta klo 24, jolloin jommaltakummalta kanavalta kajahti Maame-laulu.
Ennen 80-luvun puoltaväliä Ylellä oli joku kituvuosi, koska TV2 lopetti arki-illan lähetykset jo yhdeksältä. Tätä ei kestänyt kauan, enkä tiedä syytä. Ehkä rahat oli vähissä paikallisverkon rakennuksen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kodeissa oli 80-luvulla paljon 60- ja 70-luvun sisustusta. Vihreitä ja ruskeita seiniä, kokolattiamattoja ja tekstiilejä. Olohuoneissa oli kirjahylly vitriinikaappeineen ja Spectrum-tietosanakirjasarjoineen. Sohvissa oli plyyssiä ja puhelimiin tuli näppäimet. Puhelinluetteloa pidettiin puhelinpöydän kaapissa.
Vähitellen muotiin tuli valkoiset huonekalut. Koriste-esineitä ostettiin Tiimarista.
Koulussa oli muotia pehmustetut, lokerolliset magneettipenaalit ja tuoksukumit. Päähän puettiin pipo jättitupsulla ja jalkaan vedettiin toppakengät.
Telkkarista katsottiin Soitinmenoja, Dynastiaa ja Konnankoukkuja kahdelle. Telkkarissa oli puuviilukuoret eikä kaukosäätimestä tiedetty mitään!
Kaukosäätimiä oli ennen vesisänkyjä, mutta tv:t vaihtui hitaasti. Kaverin isäpuoli oli Saloralla ja niille ilmestyi videot ja säätimet aika aikaisin.
Uusi telkkari ostettiin yleensä sitten, kun edellinen lakkasi toimimasta. Nykyisin ostetaan uusi silloin, kun siinä on jokin haluttu ominaisuus, jota edellisessä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset livahtivat ulos lähimetsään tai soramonttuun heti aamulla, kävivät syömässä kun oli nälkä, ja tulivat kotiin iltahämärissä. Vanhempia ei kaivattukaan leikkejä vahtimaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapset livahtivat ulos lähimetsään tai soramonttuun heti aamulla, kävivät syömässä kun oli nälkä, ja tulivat kotiin iltahämärissä. Vanhempia ei kaivattukaan leikkejä vahtimaan.
Outoa, miten tätä asiaa on aina paheksuttu, teit miten vain. "Lapset keskenään vahtimatta" "Lapset ei opi itsenäiseksi, jos koko ajan kuljetaan perässä" ja viimeisenä tosi timantti "Ennen lapsia hoidettiin kunnolla / ei lässytetty liikaa".
Sama juttu lasten kotitöiden kanssa. Niitä ei saa tai on pakko tehdä. Muistan kun omatoimisuutta pidettiin laiminlyönnin seurauksena, kun vähän aiemmin piti tulla väkisin toimeen. Mielestäni on hyvä jos SAA pärjätä, eli ei ole pakko.
Harrastukset on samankaltainen on-off. 80-luvulla oli hyvä juttu, kun esim.piano-ja viulutunneista tai baletista tuli yleisiä ja halpoja.Harrastuksen sai myös vaihtaa, jos se ei miellyttänyt. Myös seurakunnan kerho oli oikea harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kodeissa oli 80-luvulla paljon 60- ja 70-luvun sisustusta. Vihreitä ja ruskeita seiniä, kokolattiamattoja ja tekstiilejä. Olohuoneissa oli kirjahylly vitriinikaappeineen ja Spectrum-tietosanakirjasarjoineen. Sohvissa oli plyyssiä ja puhelimiin tuli näppäimet. Puhelinluetteloa pidettiin puhelinpöydän kaapissa.
Vähitellen muotiin tuli valkoiset huonekalut. Koriste-esineitä ostettiin Tiimarista.
Koulussa oli muotia pehmustetut, lokerolliset magneettipenaalit ja tuoksukumit. Päähän puettiin pipo jättitupsulla ja jalkaan vedettiin toppakengät.
Telkkarista katsottiin Soitinmenoja, Dynastiaa ja Konnankoukkuja kahdelle. Telkkarissa oli puuviilukuoret eikä kaukosäätimestä tiedetty mitään!
Kaukosäätimiä oli ennen vesisänkyjä, mutta tv:t vaihtui hitaasti. Kaverin isäpuoli oli Saloralla ja niille ilmestyi videot ja säätimet aika aikaisin.
Uusi telkkari ostettiin yleensä sitten, kun edellinen lakkasi toimimasta. Nykyisin ostetaan uusi silloin, kun siinä on jokin haluttu ominaisuus, jota edellisessä ei ole.
Lähetystegnologia on vaihtunut kiihtyvällä tahdilla. Ennen uusi kanava oli valtava uudistus.
Teknologia siis, terv. ed- ennen kuin joku takertuja ehtii ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kodeissa oli 80-luvulla paljon 60- ja 70-luvun sisustusta. Vihreitä ja ruskeita seiniä, kokolattiamattoja ja tekstiilejä. Olohuoneissa oli kirjahylly vitriinikaappeineen ja Spectrum-tietosanakirjasarjoineen. Sohvissa oli plyyssiä ja puhelimiin tuli näppäimet. Puhelinluetteloa pidettiin puhelinpöydän kaapissa.
Vähitellen muotiin tuli valkoiset huonekalut. Koriste-esineitä ostettiin Tiimarista.
Koulussa oli muotia pehmustetut, lokerolliset magneettipenaalit ja tuoksukumit. Päähän puettiin pipo jättitupsulla ja jalkaan vedettiin toppakengät.
Telkkarista katsottiin Soitinmenoja, Dynastiaa ja Konnankoukkuja kahdelle. Telkkarissa oli puuviilukuoret eikä kaukosäätimestä tiedetty mitään!
Kaukosäätimiä oli ennen vesisänkyjä, mutta tv:t vaihtui hitaasti. Kaverin isäpuoli oli Saloralla ja niille ilmestyi videot ja säätimet aika aikaisin.
Uusi telkkari ostettiin yleensä sitten, kun edellinen lakkasi toimimasta. Nykyisin ostetaan uusi silloin, kun siinä on jokin haluttu ominaisuus, jota edellisessä ei ole.
Lähetystegnologia on vaihtunut kiihtyvällä tahdilla. Ennen uusi kanava oli valtava uudistus.
Eikös analogisten lähetysten loppumisesta ole jo aika pitkä aika? Tarkoitan siis, että oli pakko vaihtaa uudempaan telkkariin, jos halusi katsoa yhtään mitään telkkarista. Sen jälkeen mitään pakkoa ei ole tullut, sama telkkari mulla on edelleen.
Lastentarhat olivat tulleet avoimiksi suunnilleen kaikille työssäkäyvien lapsille tuossa vaiheessa. Yleisiä olivat seurakuntien tyttö-ja poikakerhot. Telkusta tuli lassieta, peppiä, pikkukakkosta, dallasia.. kotimaisia viihdeohjelmia ritva valkamaa, pentti siimestä jne.
Hyvää ja turvallista aikaa. Kouluruoka oli monin verroin parempaa kuin nykyisin, annos n. 6x arvokkaampi. Ei tunnettu käsitettä ADHD tmv. Perheiden yksityisyyttä kunnioitettiin, neuvola teki sitä työtä mihin se oli suunniteltu, ei nykyisen kaltainen urkintalaitos.... joo kyllä oli ilo olla lapsi 80- luvulla. Siitä on tultu aikalailla alas...
Keskusteltiin yhteiskunnassa ja poliitikoiden toimesta siitä, saako aviovaimon raiskata. Se ei siis ollut rikos.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on myös kuollut ja olen 1975 syntynyt, mutta valokuvista päätellen mulla oli aina kertisvaippoja jo 70-luvulla. Äiti oli aina kotiäiti, olin siis täysin kotihoidettu. Isä oli johtaja. Muistan että pääasiallisesti äitini tupakoi sisällä ja luki naistenlehtiä. Mitään leikkejä ei leikitty tai pelejä pelattu. Sisaruksia ei ole. Isän kanssa puuhattiin pihahommia. Mökillä poimin heidän kanssaan marjoja ja käpyjä, luin kirjoja taskulampun valossa ja 1-5 kertaa vuodessa matkustimme ulkomaille. Ruotsin risteilyjä ei lasketa ulkomaiksi. Pikku kakkosta katsoin telkkarista. Harmittaa myös etten voi enää kysellä.
Hän oli siis kotiROUVA, jos oli varaa istua ja nimenomaan naistenlehtiä lueskella viemättä lasta esim.kerhoon. Kotiäitikin tupakoi, mutta oli ainakin tekevinään koko ajan jotain. Jos hän oli kiukkuinen pahis, hän tupakoi ehkä julkisemmin kuin salaa ja satunnaisesti kessutteleva työjuhta ( kaverin omakotiäiti oli jotain tältä väliltä, oma oli tupakoiva kultturiduunari ).
Kotirouvat olivat yläluokkainen ilmiö, joka jäi 80-luvulla vähän vanhanaikaiseksi. Siihen katsottiin liittyvän naisten alistamista ja miehen veristä kilpailuhenkeä. Uusi, vaurastuva ja tasa-arvoinen k-kauppaperhe rakensi tiilitalon, vaikkei ollutkaan kovin rikas. 70-luvulla niitä tekivät ylempään keskiluokkaan kurkottavat, näissäkin perheissä äidillä saattoi olla hyvä virka esim. virastossa tai hammaslääkärinä.Nämäkään eivät aina olleet kovin paljon lapsiinsa suuntutuneita. Koulutetun naisen kotiin jäämistä pidettiin järjettömänä, mutta 80-luvulla arvot pehmenivät ja tämäkin mahdollistui. Yhteiskunnalla oli ensimmäistä kertaa varaa mm." Pieniin ekaluokkalaisiin", sitä ennen oli äidin asia hoitaa ekaluokkalainen alkuun syyslukukauden, jonka jälkeen hänestä tuli Iso Koululainen.
Vierailija kirjoitti:
Lastentarhat olivat tulleet avoimiksi suunnilleen kaikille työssäkäyvien lapsille tuossa vaiheessa. Yleisiä olivat seurakuntien tyttö-ja poikakerhot. Telkusta tuli lassieta, peppiä, pikkukakkosta, dallasia.. kotimaisia viihdeohjelmia ritva valkamaa, pentti siimestä jne.
Hyvää ja turvallista aikaa. Kouluruoka oli monin verroin parempaa kuin nykyisin, annos n. 6x arvokkaampi. Ei tunnettu käsitettä ADHD tmv. Perheiden yksityisyyttä kunnioitettiin, neuvola teki sitä työtä mihin se oli suunniteltu, ei nykyisen kaltainen urkintalaitos.... joo kyllä oli ilo olla lapsi 80- luvulla. Siitä on tultu aikalailla alas...
ADHD oli MBD: sitä oli olevinaan vain pojilla, ja sen piti parantuman aikuisuuteen mennessä.
Onneksi tuokaan ei enää pidä paikkaansa.
Neuvolaa syytettiin urkkimisesta, vaikka ne löivät laimin sosiaalista velvollisuuttaan. Meillekin olisi saanut lähettää lennossa kodonhoitajan tai mieluummin useamman, kyllä ongelmat oli tiedossa ( syynä juurikin se ADHD, äidilläni ). Koulu saattoi lähettää oppilaan tutkimuksiin vanhemmille kertomatta, vaikka syyt ja seuraukset löytyy nimenomaan perheestä.
80-luvulla heikommallakin lapsella oli mahdollisuus hyvään tulevaisuuteen. Peruskoulu tasoitti erot, eikä lapsia eroteltu heikomman opetukset pien- ja erityisluokille. Niiltä ei juuri yliopistoon ponnisteta.
Lukioonkin oli mahdollista päästä huonommallakin keskiarvolla.
Sama. Ei velkaa, töitä riitti jne. Toki uutisista tuli seurattua lamaa ja joku sukulainen menetti omaisuuttaan, mutta kyseisen tapauksen tuntien olisi jossain vaiheessa joka tapauksessa menettänyt sitä..