Lue keskustelun säännöt.
Millaista oli kotiäidin elämä 80-luvulla?
15.07.2016 |
Tässä muistelen hiljattain edesmenneen äitini elämää, ja kovasti kiinnostaisi kuvaukset 80-luvun alusta (jolloin itse synnyin) ja siitä vähän eteenpäin. Millaista oli saada lapsi(a) tuolloin ja millaista oli kotiäidin elämä? Muistan äitini maininneen, että yhteiskunnan tuet oli silloin aika suuria nykyiseen verrattuna jos lapsia hoiti kotona. Oliko jo kertakäyttövaipat? Mitä telkkarista katsottiin? Mitä syötiin, miten pukeuduttiin ? Kaikki arkinen historia tuolta ajanjaksolta kiinnostaisi. Äidiltä kun en enää voi kysyä :(
Kommentit (273)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kysyi Millaista oli kotiäidin elämä 80-luvulla? ja 90% vastaa asian vierestä luettelemalla muita asioita..
Ketju olisi jäänyt lyhyeksi, jos vain 1980-luvulla kotiäitinä olleet olisivat vastanneet. En minäkään ollut tuolloin kotiäiti, vaikka olinkin tuolloin äitiyslomalla ja hoitovapaalla yhteensä 1 v 10 kk
Ohis totta kai voit vastata, jos sinulla on jokin kokemus liittyen kotiäidin elämään liittyvään asiaan. Esim. Tuo nousukausi ei mielestäni liity asiaan.
Minusta taas liittyy. Ihmisten elintaso nousi kohisten ja se vaikutti äitienkin elämään mm siten, että erilaisia keittiövempaimia kuten mikroaaltouunit ja sauvasekoittimet alkoi ilmestyä keittiöihin, viihde-elektroniikan määrä lisääntyi, lapsille saattoi nauhoittaa lastenohjelmia ja pistää nakerot sohvalle katsomaan lastenohjelmia siksi aikaa, kun itse pälätti ystävänsä kanssa puhelimessa. 80-lukua pidetään suomalaisten ensimmäisenä kulutusjuhlana ja kyllä se vaan näkyi ihan lapsiperheiden ja äitienkin elämässä, että kaikenlaista uutta oli saatavilla.
Olin sen vajaat 2 vuotta lapseni kanssa kotona 80-luvulla, mutta en miellä itseäni kotiäidiksi vaan olin ensin äitiyslomalla ja sitten hoitovapaalla. En siis ollut kotiäiti, vaikka lapseni hoidinkin kotona, vaan perhevapaiden vuoksi tilapäisesti pois työelämästä.
Niin ja vielä lisään, että siskoni muutti 1985 viimeisillään raskaana vastavalmistuneeseen rivitaloon, jossa oli poreamme ja astianpesukone. Muistan olleeni vähän kateellinen astianpesukoneesta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruualaitto oli ainakin toisenlaista, silläkauppojen valikoima olipaljon suppeampi kuin nyt. Meilläsyötiinkeittoja, laatikoita, porsaanlihaa,ruisleipää ihan tolkuttomasti, kiisseleitä, perunaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitinä suurin ero nykyaikaan on se, että lapset kunnioittivat vielä vanhempiaan ja aikuisia. Se vaan oli niin, ilman vitsaakin ja huonot käytöstavat olivaat häpeä jolla oli merkitystä. Nykyään pasmat menee sekaisin jos ei saa jotain ja lapset huutaa mielipuolisina jos ei mene just kun haluavat. Sellainen ei käynyt kasarina. En muista ainuttakaan kertaa, että kukaan koskaan olisi käynyt vattalleen rääkymään tai ulvomaan sekuntia pidempään jos lainkaan :D 80-luvulla ei manguttu ja esimerkiksi huutaminen ja mekastaminen, saati puhelun häiritseminen aikuisen ollessa puhelimessa, olisi ollut outoa.
Aika kuultaa muistot.
Kyllä lasten käytös on ollut melko samanlaista vuosikymmenestä riippumatta, olen syntynyt 50-luvulla ja muistan hyvin 70-80-luvun ja ihan samanlaista meininki oli kuin nykyään. Koulumaailmassa muutos tapahtui jo 50-60-luvulla, jolloin lapsen alistaminen loppui ja lasta kohdeltiin ihmisenä.Ja ihan omin silmin näin jopa 60-70-luvulla, kun lapset kiukkusivat selällään kaupassa, joka toistuu vuosikymmeltä toiselle.
Minusta lasten kasvatus ei ole sen huonompaa tänä päivänä, kuin aikaisempina vuosikymmeninä.
Ruumiillinen kuritus kiellettiin lailla 1984. Asenteet vaan muuttuu hitaasti.
Nämä ennen lapset oli kiltimpiä ja nykyajan nuorten kauhistelijat ei ole myöskään uusi ilmiö. Niitä on aina ollut, kauan sitten kuollut mummonikin tämän totesi.
Mielenkiintoista on myös "vapaa kasvatus" ja pullamössösukupolvi, nämä olivat 70-luvun käsitteitä. Silti joku luulee, että kyse olisi tämän päivän ilmiöstä. Vapaa kasvatus ei ole missään nimessä tämän ajan ilmiö. Nykyään on rajat lapsilla. Eikä siihen onneksi tarvita kuritusta. Nykyisin näyttää, että lapset ja nuoret on yhä fiksumpia. Paljon fiksumpia kuin mitä minun aikana. Olen 60-luvulla syntynytVaikka ruumiillinen kuritus kiellettiin v. 1984, niin kyllä sitä paheksuttiin jo 50-luvulla ja esim. meillä sitä ei koskaan käytetty, vaikka kaksi vanhempaa sisartani on syntynyt ennen viimeistä sotaa ja itse 50-luvulla.
Muistan 50-luvulla kuinka vanhempani paheksuivat naapurin perhettä, jossa piiskattiin lapsia ja mieleeni jäi, kuinka he kertoivat vanhempien menettäneen hermonsa sodassa ja heitä pidettiin vähän omituisena.
Nyt jälkikäteen ihmettelen, miten niin yhteiskunnallisesti valveutunut äitini antoi sen tapahtua, eikä puuttunut asiaan, vaan ummisti silmänsä.
Ehkä siihen aikaan ei puututtu yhtä herkästi toisen asioihin, kuin nykyään.
Näin varmaan, perheväkivallasta ei puhuttu ja sitä pidettiin vielä perheen sisäisenä asiana. Se oli silloin vielä eräänlainen "virtahepo olohuoneessa". Kerrostalossa ei menty puuttumaan toisen perheen asioihin, vaikka selvästi kuultiin väkivaltaa. Muistan ainakin pari tapahtumaa kerrostalossa -80 luvulta, mihin tänä päivänä tällä tietämyksellä puuttuisin. Silloin kuuntelin vain omassa asunnossa, tosin miettien soitanko poliisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kysyi Millaista oli kotiäidin elämä 80-luvulla? ja 90% vastaa asian vierestä luettelemalla muita asioita..
Ketju olisi jäänyt lyhyeksi, jos vain 1980-luvulla kotiäitinä olleet olisivat vastanneet. En minäkään ollut tuolloin kotiäiti, vaikka olinkin tuolloin äitiyslomalla ja hoitovapaalla yhteensä 1 v 10 kk
Ohis totta kai voit vastata, jos sinulla on jokin kokemus liittyen kotiäidin elämään liittyvään asiaan. Esim. Tuo nousukausi ei mielestäni liity asiaan.
Totta kait suhdanteet liittyvät olennaisesti kotiäidin elämään, sillä noususuhdanteen aikana lisätään palveluita ja etuuksia ja laskusuhdanteen aikana niitä karsitaan.
Joskus 80-luvun lopulla (noususuhdanne) maksettiin kotiäidille muistaakseni kolmea eri lisää, jotta lapset hoidettaisiin kotona, sillä kunnallisia päiväkoteja ja perhepäivähoitajia ei riittävästi ollut ja laki kuitenkin mahdollisti alle 3-vuotiaan kotihoidon, ilman, että äidin työsuhde olisi purkautunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsilisät oli suhteessa suuremmat kuin nykyään. Niillä oli enemmän ostovoimaa. Lapsilisät eivät ole kasvaneet rahan arvon muututtua euron myötä lainkaan. Pienentyneet ovat. Eli siinä mielessä tuet oli paremmat 80-luvulla ja se mahdollisti kotiäitiyden.
Toinen juttu mikä tuli mieleen 80-luvun alkupuolella otettiin epiduraali yleisesti käyttöön synnytyksesä.Sairaanhoitajan palkka noin 78 000 markkaa vuodessa ja lapsilisä yhdestä lapsesta noin 2800 markkaa vuodessa. Paljonko on nykyisin?
Sairaanhoitajan vuosipalkkapalkka nykyään n 36000 ja lapsilisä yhdestälapsesta 1200 per vuosi. Palkka on siis 30 kertainen vs lapsilisä. 80-luvulla palkan olisi pitänyt olla 84000 mk per vuosi suhteessa lapsilisään.. käytännössä yhden kuun bruttopalkka oli extraa 80-luvulla talouteen. Ottaen huomioon verotuksen kiristymisen sitten 80-luvun ja progressiivisen verotuksen ts. Tuosta 78000 eurosta maksettiin vähemmän veroja, ostovoimavaikutus on ollut enemmän kuin 1 kk palkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitinä suurin ero nykyaikaan on se, että lapset kunnioittivat vielä vanhempiaan ja aikuisia. Se vaan oli niin, ilman vitsaakin ja huonot käytöstavat olivaat häpeä jolla oli merkitystä. Nykyään pasmat menee sekaisin jos ei saa jotain ja lapset huutaa mielipuolisina jos ei mene just kun haluavat. Sellainen ei käynyt kasarina. En muista ainuttakaan kertaa, että kukaan koskaan olisi käynyt vattalleen rääkymään tai ulvomaan sekuntia pidempään jos lainkaan :D 80-luvulla ei manguttu ja esimerkiksi huutaminen ja mekastaminen, saati puhelun häiritseminen aikuisen ollessa puhelimessa, olisi ollut outoa.
Aika kuultaa muistot.
Kyllä lasten käytös on ollut melko samanlaista vuosikymmenestä riippumatta, olen syntynyt 50-luvulla ja muistan hyvin 70-80-luvun ja ihan samanlaista meininki oli kuin nykyään. Koulumaailmassa muutos tapahtui jo 50-60-luvulla, jolloin lapsen alistaminen loppui ja lasta kohdeltiin ihmisenä.Ja ihan omin silmin näin jopa 60-70-luvulla, kun lapset kiukkusivat selällään kaupassa, joka toistuu vuosikymmeltä toiselle.
Minusta lasten kasvatus ei ole sen huonompaa tänä päivänä, kuin aikaisempina vuosikymmeninä.
Ruumiillinen kuritus kiellettiin lailla 1984. Asenteet vaan muuttuu hitaasti.
Nämä ennen lapset oli kiltimpiä ja nykyajan nuorten kauhistelijat ei ole myöskään uusi ilmiö. Niitä on aina ollut, kauan sitten kuollut mummonikin tämän totesi.
Mielenkiintoista on myös "vapaa kasvatus" ja pullamössösukupolvi, nämä olivat 70-luvun käsitteitä. Silti joku luulee, että kyse olisi tämän päivän ilmiöstä. Vapaa kasvatus ei ole missään nimessä tämän ajan ilmiö. Nykyään on rajat lapsilla. Eikä siihen onneksi tarvita kuritusta. Nykyisin näyttää, että lapset ja nuoret on yhä fiksumpia. Paljon fiksumpia kuin mitä minun aikana. Olen 60-luvulla syntynytVaikka ruumiillinen kuritus kiellettiin v. 1984, niin kyllä sitä paheksuttiin jo 50-luvulla ja esim. meillä sitä ei koskaan käytetty, vaikka kaksi vanhempaa sisartani on syntynyt ennen viimeistä sotaa ja itse 50-luvulla.
Muistan 50-luvulla kuinka vanhempani paheksuivat naapurin perhettä, jossa piiskattiin lapsia ja mieleeni jäi, kuinka he kertoivat vanhempien menettäneen hermonsa sodassa ja heitä pidettiin vähän omituisena.
Nyt jälkikäteen ihmettelen, miten niin yhteiskunnallisesti valveutunut äitini antoi sen tapahtua, eikä puuttunut asiaan, vaan ummisti silmänsä.
Ehkä siihen aikaan ei puututtu yhtä herkästi toisen asioihin, kuin nykyään.Näin varmaan, perheväkivallasta ei puhuttu ja sitä pidettiin vielä perheen sisäisenä asiana. Se oli silloin vielä eräänlainen "virtahepo olohuoneessa". Kerrostalossa ei menty puuttumaan toisen perheen asioihin, vaikka selvästi kuultiin väkivaltaa. Muistan ainakin pari tapahtumaa kerrostalossa -80 luvulta, mihin tänä päivänä tällä tietämyksellä puuttuisin. Silloin kuuntelin vain omassa asunnossa, tosin miettien soitanko poliisin.
Vuoden 1987 hitin aiheena oli juurikin tällainen väkivalta..
Olen syntynyt -71 ja äitini oli kotona 80-luvun puoliväliin, joten omia muistojani äidistä ja kodistamme:
- Asuimme rintamamiestaloalueella, ja joka talossa oli sisävessä. Ei kylpyhuoneita, joissakin oli kellarisaunat, joissa yleensä myös peseydyttiin löylyhuoneen puolella. Lopuissa pihasauna. Tosin sisävessat olivat rakentajien aktiivisuuden ansiota, olen jälkikäteen lukenut, että alueelle vedettiin vesijohto talkoovoimin, kun kaupunki ei ollut halukas sitä tekemään.
- Lastenohjelmia: Pikkukakkonen arki-illassa, lauantai- ja sunnuntaiaamuisin lastenohjelmia. Muistelisin että Tao-Tao / Peukaloisen retket / Maija Mehiläinen (mikä näistä nyt olikin vuorossa) olisi tullut sunnuntaina alkuillasta?
- Meille ei tullut kuin kylmä vesi. Jos halusi peseytyä / tiskata, piti lämmittää vettä kattilassa. Asuimme 80-luvun alussa vielä talossa, jonka ainoat lämmönlähteet olivat öljykamina makuuhuoneessa ja puuliesi keittiössä. Jälkimmäistä lämmitettiin kovimmilla pakkasilla. -82 muutimme taloon, jossa oli hiilillä toimiva keskuslämmitys. Lämmintä vettä ei ollut sielläkään. Muutama vuotta myöhemmin isä vaihtoi hiilen öljyyn, ja samalla vedettin lämmin vesi keittiöön ja saunaan.
- Isä kirjoitti äidille aina kerran viikossa shekin ostoksiin. Me emme ostaneet "kirjalle", äiti piti kunnia-asiana, ettei olla velkaa kenellekään.
- Meillä oli iso piha, paljon omenapuita ja marjapensaita, joiden sato säilöttiin talveksi. Viljeltiin itse perunoita, juureksia, herneitä, mansikoita.
- 80-luvun alussa pienet lähikaupat alkoivat kadota yksi toisensa jälkeen, tilalle tuli marketteja. Meillä oli vielä 70-luvun lopulla varmaan kymmenen pientä kauppaa kilometrin säteellä, ja 5-6 kioskia vielä päälle.
- Vaatteet ostettiin alennusmyynneistä. Äiti teki paljon myös itse.
- Lapset touhusivat päivät omilla retkillään, kotiin mentiin kun tuli nälkä.
- Harrastukset olivat paljon edullisempia kuin nykyään. Urheiluseurassa sai harrastaa kaikkia lajeja yhdellä pienellä vuosimaksulla. Jalkapalloseurassakaan ei ollut käytännössä muita maksuja kuin Palloliiton lisenssi. Nappikset ja säärisuojat piti ostaa itse, peliasut saatiin seuralta, verkkareista taidettiin periä pieni maksu (ainakin pienempi kuin niiden "oikea" hinta)
- Kesäisin oltiin paljon leireillä. Kaupunki järjesti kesäsiirtolan, johon valittiin sosiaalisin perustein. Siellä oltiin kaksi tai kolme viikkoa maanantaista perjantaihin, viikonloput kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin ommeltiin ja neulottiin paljon. Käsityöliikkeitä ja kangaskauppoja oli kaikkialla, joista ostettiin tilkkuja lastenvaatteisiin. Ommeltiin lapsille ja monet tekivät myös itselle ja puolisolle. Käsityöliikkeiden ja kangaskauppojen kulta-aikaa.
Ja valmisvaatteet olivat todella kalliita ja erityisesti lasten. Matkittiin valmisvaatteiden malleja ja niitä arvostettiin enemmän, kuin kotona tehtyjä.
Ja 80-luvulla tulivat myös autoradiopuhelimet ja puhelu tilattiin ulakeskuksen kautta. Se oli hienoa. Puhelin oli kiinteä ja painava mötikkä auton vaihdelaatikon luona. Muistelen puhelimen maksaneen 18.000 mk, joka vastasi lähes keskiverto suomalaisen vuoden palkkaa ja puhelimet olivat kalliita ja kotiäidillä oli kotona lankapuhelin, jonka sai ostamalla ensiksi puhelinosakkeen, joka maksoi useamman tonnin.
Vaatteiden ompelu oli todellakin yleisempää. Tuon ajan suosituin suomalainen muotilehti oli Muoti ja kauneus, jossain vaiheessa nimi taisi olla Muoti+. Siinä oli koko 80-luvun mukana aina myös kaavaliite. Myös saksalaisesta Burdasta oli useita versioita, se tavallinen tanttalehti ja sitten muodikkaampi erikoislehti jossa hienompia vaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 80-luvun kotiäidin lapsi. Itse olin koululainen, kotona oli pari nuorempaa sisarusta. Muistikuvia:
- jouduin auttamaan tosi paljon kotitöissä joka viikko, silti äitikin tuntui puuhaavan jatkuvasti.
- meillä oli mm. mikroaaltouuni ja astianpesukone.
- talo siivottiin lattiasta kattoon kahdesti viikossa.
- ruokaa ei tehty läheskään aina itse, eli eineksiä syötiin useammin kuin mun perheessä nykyään. Toisaalta ei ollut puolivalmisteita, eli esim. perunat ja juurekset piti aina itse pilkkoa ja kuoria vaikka keittoa varten. Ruuanlaittoon meni siis enemmän aikaa, jos ei syöty eineksiä.
- meillä oli kasvimaa, marjapensaita ja omenapuita. Kaikkea mahdollista säilöttiin.
- isä ei osallistunut ns naisten töihin koskaan.
- vietin tosi paljon aikaa mummoloissa, olin kuukausittain viikonlopun yökylässä siellä.
- kun äiti vei pikkusisarusta sairaalaan tutkimuksiin (poissa muutaman tunnin), meillä oli aina kunnan kodinhoitaja laittamassa ruokaa ja siivoamassa.
- ruoka oli aina tietyllä kellonlyömällä.
- ruokakaupat menivät muistaakseni kuudelta kiinni. Oli ihan yleistä, että koulupäivän jälkeen mun piti pyöräillä ensin pankkiin maksamaan laskuja (isän tililtä, mulla oli paperilaskut mukana) ja sen jälkeen ruokakauppaan. Kaupoissa leikkelemakkarat ostettiin joko palana tai siivutettuna (siivutuksesta piti maksaa lisähinta) lihatiskiltä, niitä ei myyty valmiiksi pakattuina.
- suurin osa puhtaasta pyykistä silitettiin tai mankeloitiin.
- äiti ei leikkinyt lasten kanssa koskaan, sitä varten oli kaverit tai isosiskot.
Vierailija kirjoitti:
Vaatteiden ompelu oli todellakin yleisempää. Tuon ajan suosituin suomalainen muotilehti oli Muoti ja kauneus, jossain vaiheessa nimi taisi olla Muoti+. Siinä oli koko 80-luvun mukana aina myös kaavaliite. Myös saksalaisesta Burdasta oli useita versioita, se tavallinen tanttalehti ja sitten muodikkaampi erikoislehti jossa hienompia vaatteita.
Minä sain aina lainaksi eräältä paljon ompelevalta Käsityökerho-lehden. siellä oli kivoja malleja ja ideoita kotiinkin. Ko lehti taitaa ilmestyä vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistaako joku, tuliko vaunujen/rattaiden kanssa busseissa matkustaminen pääkaupunkiseudulla ilmaiseksi 1980-luvulla vai vasta 1990-luvulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistaako joku, tuliko vaunujen/rattaiden kanssa busseissa matkustaminen pääkaupunkiseudulla ilmaiseksi 1980-luvulla vai vasta 1990-luvulla?
Itsellä sellainen kutina, että on myöhempien aikojen keksintöjä :). Millon nuo matalalattia bussit ja muut ovat tulleet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaako joku, tuliko vaunujen/rattaiden kanssa busseissa matkustaminen pääkaupunkiseudulla ilmaiseksi 1980-luvulla vai vasta 1990-luvulla?
Itsellä sellainen kutina, että on myöhempien aikojen keksintöjä :). Millon nuo matalalattia bussit ja muut ovat tulleet?
Ei ainakaan 80-luvulla. Muistan, että aina piti pyytää jotain matkustajaa avuksi nostamaan vaunut bussiin.
Se, että turvavyö tuli pakollisekdi, ei tarkoita että ne pitää asentaa vanhaan autoon. Tuossa pihalla on Escort vm 1972. Ei ole takana vöitä eikä katsastusmies voi niitä vaatia vieläkään. Kun auto ajeyaan 15 vuotiaaksi Suomessa niin 1980-luvulla valtaosasaa autoja ei ollut turvsvöitä takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä lukea, miten eri tavalla eri puolilla Suomea on eletty. Mä muutin lapsuudenkodistani pois vuonna 1980, sain esikoiseni 1986 ja muutin seuraavaan asuntoon 1991, joten kaikki muistot tästä ekasta omasta asunnostani ovat 80-lukua. Mulla oli ihan tavallinen pesukone, myös mikroaaltouuni ja pakastin tuli mulle 80-luvun puolivälissä. Viihde-elektroniikkana tuli ensin beta-videot ja sitten vhs-videot. Kannettavat kasettisoittimet (Sony Walkman vai mikähän se oli) tuli kans 80-luvulla. Pääkaupunkiseudulla alkoi toimia ensimmäinen maksullinen tv-kanava Helsinki televisio eli HTV. Kodeissa oli lankapuhelin ja 80-luvulla vaihdoin perinteisen mallin "kobra-malliin", joka oli olevinaan NIIIIIIIIIN paljon hienompi. Exä hommasi joskus 80-luvun lopulla matkapuhelimen, sellanen iso painava mötikkä. En jaksa enää muistaa, miksi sitä puhelinta kutsuttiin...ei ollut LA-puhelin vaan joku muu.
Mustakin on hassua, ehkä jopa hieman järkyttävää, lukea noita joidenkin oloja 80-luvulla. Itselle 80-luku on jäänyt muistoihin nousukautena, oli juppi-ilmiö yms. Sisävessattomista oloista kertoi ehkä mummo.
Juppi-ilmiö ja nousukausi kesti vain hetken, vuoden -88 alusta, 90-luvun alkuun jonka jälkeen tuli syvä lama ja esim. pankkeja meni konkurssiin, kun kupla puhkesi.
Ehkä ysärilasten muistikuva on, että koko Suomi oli lamassa? Ei ollut, se ei iskenyt kaikkiin.
Markka pakkodevalvoitiin vuoden 1991 lopussa, jolloin valuuttaluotot yhdessä yössä kolminkertaistuivat, lainojen korot olivat lähes 20%, jopa suuryritykset menivät no kurssiin. Konkurssin pesänhoitajista oli huutava pula, kun yrityksiä meni viikossa nurin kymmeniä, pörssikurssit romahtivat ja monet menettivät miljoonia esim. Kourit, Risto Matti Ratiat, Seppälän perilliset jne.
Niin?
No jokainen voi miettiä miten tuollainen 20 % lainan korko vaikuttaa omaan asuntolainaan ja sen maksuun, tuo nimittäin koski ihan kaikkia velallisia.
Lisäksi oli paljon yrittäjiä joilla meni elinkeino noiden valuuttalainojen myötä.
Töitä oli vaikea saada 90-luvun lamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä lukea, miten eri tavalla eri puolilla Suomea on eletty. Mä muutin lapsuudenkodistani pois vuonna 1980, sain esikoiseni 1986 ja muutin seuraavaan asuntoon 1991, joten kaikki muistot tästä ekasta omasta asunnostani ovat 80-lukua. Mulla oli ihan tavallinen pesukone, myös mikroaaltouuni ja pakastin tuli mulle 80-luvun puolivälissä. Viihde-elektroniikkana tuli ensin beta-videot ja sitten vhs-videot. Kannettavat kasettisoittimet (Sony Walkman vai mikähän se oli) tuli kans 80-luvulla. Pääkaupunkiseudulla alkoi toimia ensimmäinen maksullinen tv-kanava Helsinki televisio eli HTV. Kodeissa oli lankapuhelin ja 80-luvulla vaihdoin perinteisen mallin "kobra-malliin", joka oli olevinaan NIIIIIIIIIN paljon hienompi. Exä hommasi joskus 80-luvun lopulla matkapuhelimen, sellanen iso painava mötikkä. En jaksa enää muistaa, miksi sitä puhelinta kutsuttiin...ei ollut LA-puhelin vaan joku muu.
Mustakin on hassua, ehkä jopa hieman järkyttävää, lukea noita joidenkin oloja 80-luvulla. Itselle 80-luku on jäänyt muistoihin nousukautena, oli juppi-ilmiö yms. Sisävessattomista oloista kertoi ehkä mummo.
Juppi-ilmiö ja nousukausi kesti vain hetken, vuoden -88 alusta, 90-luvun alkuun jonka jälkeen tuli syvä lama ja esim. pankkeja meni konkurssiin, kun kupla puhkesi.
Ehkä ysärilasten muistikuva on, että koko Suomi oli lamassa? Ei ollut, se ei iskenyt kaikkiin.
Markka pakkodevalvoitiin vuoden 1991 lopussa, jolloin valuuttaluotot yhdessä yössä kolminkertaistuivat, lainojen korot olivat lähes 20%, jopa suuryritykset menivät no kurssiin. Konkurssin pesänhoitajista oli huutava pula, kun yrityksiä meni viikossa nurin kymmeniä, pörssikurssit romahtivat ja monet menettivät miljoonia esim. Kourit, Risto Matti Ratiat, Seppälän perilliset jne.
Niin?
No jokainen voi miettiä miten tuollainen 20 % lainan korko vaikuttaa omaan asuntolainaan ja sen maksuun, tuo nimittäin koski ihan kaikkia velallisia.
Lisäksi oli paljon yrittäjiä joilla meni elinkeino noiden valuuttalainojen myötä.
Töitä oli vaikea saada 90-luvun lamassa.
Ohis...tuo edellinen varmaan tarkoitti, että ei lama kohdellut kaikkia kansalaisia huonosti. Monella toki oli vaikeaa, mutta ei kaikilla. Esim mulla itselläni oli laman aikana vakinainen virka ja silloisen lain mukaan virkasuhteesta ei voinut irtisanoa kuin työntekijän vakavan virkavirheen vuoksi. Joten työpaikkani oli taattu, vaikka laiva nimeltä Suomi miten heitteli. Läheskään kaikilla ei myöskään ollut velkaa. Itsekin ostin ensimmäisen omistusasunnon, kun laman vuoksi asuntojen hinnat romahtivat. Omassa elämässäni lama näkyi oikeastaan vain siten, että lasten koulussa opettajat olivat välillä lomautettuna, kouluterveydenhoitajien määrää vähennettiin, kirjastoja lakkautettiin ja työpaikalleni ei palkattu sijaisia. Muuten kuulin laman vaikutuksista vain uutisissa.
Vierailija kirjoitti:
Milloin Dallas ja Dynastia alkoi näkyä? Muistan että lastenohjelmia ei juuri tullut, ehkä kerran pari viikossa joku pikkukakkonen tai Tao Tao. Kanaviakaan ei tainnut olla kuin kaksi :) T:ap
No ei nyt sentään, kyllä niitä kanavia oli enemmän ja silloin oli jo videotkin. Ja televisioihin saatiin tekstitv. Vaatetus oli mukaan väljää, ja olkatoppaukset näyttivät hyviltä. Hiuksissa suosittiin kiharaa. Pikkujouluissa tanssittiin tiputanssia ja lambadaa. Suomi ei ollut vielä EU:ssa, joten matkusteluun piti vaihtaa aina valuuttaa ja passeja kysyttiin joka rajalla. Nykyäiteihin verrattuna voisi sanoa, että verkostoituminen ei ollut niin helppoa kuin nykyään, koska ei ollut facebookia eikä nettiä eikä kännyköitä eikä tietenkään av:ta. Ei siis näkynyt pihoilla, kaduilla ja puistoissa vanhempia, jotka antoivat huomionsa vain kännykälle.
Päiväkoteja tietysti oli, niihin vain oli kovin ruuhkaa eikä aina saanut lähipäiväkotiin paikkaa. Lasten synttärit olivat vielä normaaleja kakkusynttäreitä, ei ollut edes mitään tarjontaa viettää synttäreitä jossakin muualla. Nyt kun kirjoitan niin tulee ihan ikävä 80-lukua.
Minusta taas liittyy. Ihmisten elintaso nousi kohisten ja se vaikutti äitienkin elämään mm siten, että erilaisia keittiövempaimia kuten mikroaaltouunit ja sauvasekoittimet alkoi ilmestyä keittiöihin, viihde-elektroniikan määrä lisääntyi, lapsille saattoi nauhoittaa lastenohjelmia ja pistää nakerot sohvalle katsomaan lastenohjelmia siksi aikaa, kun itse pälätti ystävänsä kanssa puhelimessa. 80-lukua pidetään suomalaisten ensimmäisenä kulutusjuhlana ja kyllä se vaan näkyi ihan lapsiperheiden ja äitienkin elämässä, että kaikenlaista uutta oli saatavilla.
Olin sen vajaat 2 vuotta lapseni kanssa kotona 80-luvulla, mutta en miellä itseäni kotiäidiksi vaan olin ensin äitiyslomalla ja sitten hoitovapaalla. En siis ollut kotiäiti, vaikka lapseni hoidinkin kotona, vaan perhevapaiden vuoksi tilapäisesti pois työelämästä.