Lue keskustelun säännöt.
Millaista oli kotiäidin elämä 80-luvulla?
15.07.2016 |
Tässä muistelen hiljattain edesmenneen äitini elämää, ja kovasti kiinnostaisi kuvaukset 80-luvun alusta (jolloin itse synnyin) ja siitä vähän eteenpäin. Millaista oli saada lapsi(a) tuolloin ja millaista oli kotiäidin elämä? Muistan äitini maininneen, että yhteiskunnan tuet oli silloin aika suuria nykyiseen verrattuna jos lapsia hoiti kotona. Oliko jo kertakäyttövaipat? Mitä telkkarista katsottiin? Mitä syötiin, miten pukeuduttiin ? Kaikki arkinen historia tuolta ajanjaksolta kiinnostaisi. Äidiltä kun en enää voi kysyä :(
Kommentit (273)
Vierailija kirjoitti:
Kodeissa oli 80-luvulla paljon 60- ja 70-luvun sisustusta. Vihreitä ja ruskeita seiniä, kokolattiamattoja ja tekstiilejä. Olohuoneissa oli kirjahylly vitriinikaappeineen ja Spectrum-tietosanakirjasarjoineen. Sohvissa oli plyyssiä ja puhelimiin tuli näppäimet. Puhelinluetteloa pidettiin puhelinpöydän kaapissa.
Vähitellen muotiin tuli valkoiset huonekalut. Koriste-esineitä ostettiin Tiimarista.
Koulussa oli muotia pehmustetut, lokerolliset magneettipenaalit ja tuoksukumit. Päähän puettiin pipo jättitupsulla ja jalkaan vedettiin toppakengät.
Telkkarista katsottiin Soitinmenoja, Dynastiaa ja Konnankoukkuja kahdelle. Telkkarissa oli puuviilukuoret eikä kaukosäätimestä tiedetty mitään!
Ei 80-luvun telkkareissa ollut mitään puuviilukuoria . Ne TV:eet oli varmaan 60-luvulla. Ja kaukosäätimet kyllä oli. Ainakin meidän töllöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla heikommallakin lapsella oli mahdollisuus hyvään tulevaisuuteen. Peruskoulu tasoitti erot, eikä lapsia eroteltu heikomman opetukset pien- ja erityisluokille. Niiltä ei juuri yliopistoon ponnisteta.
Lukioonkin oli mahdollista päästä huonommallakin keskiarvolla.
80-luvun peruskoulu oli hanurista. Tasa-arvo oli näennäistä, eli mihinkään ei opettajan tarvinnut puuttua, jos ei halunnut.
Onneksi on pienluokkia, joihin otetaan muitakin kuin nuorisorikollisia. oin myös integroitu opetus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kodeissa oli 80-luvulla paljon 60- ja 70-luvun sisustusta. Vihreitä ja ruskeita seiniä, kokolattiamattoja ja tekstiilejä. Olohuoneissa oli kirjahylly vitriinikaappeineen ja Spectrum-tietosanakirjasarjoineen. Sohvissa oli plyyssiä ja puhelimiin tuli näppäimet. Puhelinluetteloa pidettiin puhelinpöydän kaapissa.
Vähitellen muotiin tuli valkoiset huonekalut. Koriste-esineitä ostettiin Tiimarista.
Koulussa oli muotia pehmustetut, lokerolliset magneettipenaalit ja tuoksukumit. Päähän puettiin pipo jättitupsulla ja jalkaan vedettiin toppakengät.
Telkkarista katsottiin Soitinmenoja, Dynastiaa ja Konnankoukkuja kahdelle. Telkkarissa oli puuviilukuoret eikä kaukosäätimestä tiedetty mitään!
Kaukosäätimiä oli ennen vesisänkyjä, mutta tv:t vaihtui hitaasti. Kaverin isäpuoli oli Saloralla ja niille ilmestyi videot ja säätimet aika aikaisin.
Uusi telkkari ostettiin yleensä sitten, kun edellinen lakkasi toimimasta. Nykyisin ostetaan uusi silloin, kun siinä on jokin haluttu ominaisuus, jota edellisessä ei ole.
Lähetystegnologia on vaihtunut kiihtyvällä tahdilla. Ennen uusi kanava oli valtava uudistus.
Eikös analogisten lähetysten loppumisesta ole jo aika pitkä aika? Tarkoitan siis, että oli pakko vaihtaa uudempaan telkkariin, jos halusi katsoa yhtään mitään telkkarista. Sen jälkeen mitään pakkoa ei ole tullut, sama telkkari mulla on edelleen.
No sullahan on hyvin, meillä on paukahdellet digiboksit, on haluttu teräväpiirtolähetyksistä kaikki irti jne. Erilaista valikoimaa riittää. Ennen se yksi tv oli myös kodin ainoa näyttöruutu, ja siksi ihmeellisempi kuin nyt.
Tätä mä just tarkoitin eli hankitaan uusi telkkari (vaikka vanhakin vielä toimii), koska uudessa on sellaisia ominaisuuksia, joita vanhassa ei ole.
Muistoja maalta 80-luvun alusta ja keskiväliltä:
- Kesät tehtiin automatkoja sukulaisiin, takapenkillä yhtä monta matkustajaa kun oli lapsiakin, kellään ei turvavöitä saati -istuimia. Leikittiin rekisteripeliä tai nahisteltiin. Joskus isä pisti meidät kävelemään parkkipaikan päästä päähän ja oli jättävinään meidät tielle. Nahistelu jatkui samanlaisena.
- Huvipuistoihin pääsi kerran lapsuudessa: Puuhamaa, Särkänniemi, Linnanmäki, Ähtäri -- ei kerran kesässä niin kuin nykyään vaan eri paikkaan eri kesinä.
- Lippakioskeja oli vielä, sieltä haettiin irtokarkkeja, jos löytyi pulloja. Rahaa ei ollut kenelläkän lapsella, paitsi viiden markan viikkoraha, joka meni irtokarkkipussiin lauantaina.
- Lauantaina saunottiin, ja jokainen lapsi sai limsapullon. Sitten katsottiin Lauantaitansseja tai Silkkitietä.
- Isovanhempia tavattiin viikoittain. Heidän luonaan sai seikkailla vapaasti ja tarjottiin herkkuruokia.
- Naapurissa ei ollut sisävessaa vaan huussi, käytiin yhdessä siellä kaverien kanssa kakalla, koska se oli kivaa. Isä oli sitä mieltä, että pitää tulla kotiin vesivessaan ja pestä kädet.
- Mökillä luettiin vanhoja naistenlehtiä ja kuunneltiin radiota. Kalastettiin ja marjastettiin.
- Jouluna ostettiin kokonainen limsakori ja tapeltiin joululahjoista. Sitten äiti tukisti ja laittoi itkevät tenavat yöpuulle Pikku Kakkosen jälkeen.
-Kaiket kesät juostiin alastomina pihoissa. Yli kuusi vuotiaina alettiin pukeutua kesäisinkin ja pidettiin äidin ompelemia hamosia. Myöhemmin äiti sai saumurin ja teki kaikkien verkkarit neonväreissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuet suuria? Mä sain lapsen 1986, kotihoidontuki oli ihan uusi juttu ja sitä maksettiin siihen asti, kun lapsi täytti 1 v 10 kk. Lapsilisää maksettiin 4 kertaa vuodessa ja se tietysti kertasummana oli suurempi kuin jos olisi maksettu joka kuukausi. Verotuksessa lapsiperheitä kuitenkin huomioitiin eli oli lapsivähennys sekä yksinhuoltajavähennys. Tämän lisäksi oli nk perheverotus, mikä oli yhden tulonsaajan perheissä hyvä asia.
Kertakäyttövaippoja oli, telkkarista katsottiin ainakin Dynastiaa ja Miami Viceä, syötiin makaroonilaatikkoa, makkarakeittoa, lihapullia ja perunamuusia, kaalilaatikkoa ja oikeastaan sellaisia tavallisia suomalaisia arkiruokia. Einekset eivät olleet mitään myrkkyä vaan niitäkin syötiin sen, mitä perheenemäntä halusi päästä vähän helpommalla ja mihin oli varaa.
Olkatoppaukset!!! Oijoi, niitä ei kyllä ole ikävä. Kirkkaat ja neonvärit tulivat myös muotiin.
No ei einesten käyttö mitään laajaa ollut kun eihän niitä edes ollut kuin pieni murto-osa nykyisestä valikoimasta. Mitä muuta oli eineksinä kuin hernekeittoa, makkaraa ja maksalaatikkoa?
No esim. täälläkin menneiden kaivattujen herkkujen ketjussa muistellut Pariisin piiraat tulivat kauppoihin juuri 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liekö kertiksiä ollut, mut meillä käytettiin harsovaippoja, joiden päälle kosteussuoja erillisellä muovisella t:n muotoisiksi kaistaleella.
Sisävessat oli äskettäin tulleet. Maalla käytiin kuitenkin peseytymässä ulkosaunassa keskiviikkoisin ja lauantaisin.
Talot oli talvisin viileitä. Äitini pesi vauvaa vadissa niin, et pönttöuunin luukut oli auki ja sieltä hiilloksesta hohkasi lämpöä. (Siskoni on syntynyt 1985.)
Maito ja munat saatettiin maaseudulla hakea naapurista (ei kaupasta). Osa äideistä leipoi leivät itse leivinuunissa. Kaupasta ostettu leipä ei ollut valmiiksi viipaloitua.
Auton takapenkillä ei ollut vöitä. Turvaistuin saattoi olla, mutta se oli kovaa muovia ilman pehmusteita.
Kesäisin paistoi lähes aina aurinko ja talvella oli paljon lunta ja pakkasta. :)
En kyllä tunnistanut tuosta edes lapsuuteni 60-70 lukua, saatika 80-lukua. Minä synnyin 60-luvun alussa köyhään duunariperheeseen ja meillä kyllä oli melkein samat mukavuudet, kuin tänäkin päivänä viimeistään silloin, kun muutettiin omaan uuteen itse rakennettuun omakotitaloon 60-luvun puolivälissä. Ei todellakaan paleltu talvisin (öljykeskuslämmitys) ja sisävessa nyt oli tottakai, niin kuin suihkut ja muut perusmukavuudet. Pakastin ja puhelin tuli vasta 70-luvulla, mutta muuten oli jo kaikki perushörtsäkkeet jo 60-luvulla. Omat vaippani olleet varmastikin harsovaippoja, mutta kyllähän kertakäyttöisiä oli jo 70-luvulla. 80-luvulla nyt ollut jo meninki melko modernia ja isoin ero nykyaikaan on tietysti tekniikan kehittyminen ja netin sekä mobiililaitteiden tulo.
Ei nyt liity aloitukseen, mutta tuohon sisä/ulkovessa-asiaan kylläkin.
Ala-asteella meillä ei ollut sisävessaa vuosina -82-83 (sitten muutimme ja vaihdoin koulua, mutta entisen koulun sisävessattomuus varmasti jatkui vielä pidempäänkin). Kävimme ulkohuusissa, jossa oli pojille oma osasto ja tytöille oma. Muistaakseni 3 tai neljä reikää oli tyttöjen puolella. Ikävää oli se, ettei ollut mahdollisuus pestä heti käsiä, kun välitunnilla kävi vessassa. Sisällä koulurakennuksessa oli toki altaat käytävällä. Ja opettajilla toki oli sisävessat.
Pojat tietysti olivat kevytrakenteiseen huusirakennukseen tehneet reikiä lautaseinään tirkistelläkseen tyttöjen puolelle. Voin kuvitella, miten hankalaa on ollut jollain kuudesluokkalaisella, jos menkat on jo alkaneet. Mutta sellaista se oli ennen. Alapesuista saattoi vain haaveilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistoja maalta 80-luvun alusta ja keskiväliltä:
- Kesät tehtiin automatkoja sukulaisiin, takapenkillä yhtä monta matkustajaa kun oli lapsiakin, kellään ei turvavöitä saati -istuimia. Leikittiin rekisteripeliä tai nahisteltiin. Joskus isä pisti meidät kävelemään parkkipaikan päästä päähän ja oli jättävinään meidät tielle. Nahistelu jatkui samanlaisena.
- Huvipuistoihin pääsi kerran lapsuudessa: Puuhamaa, Särkänniemi, Linnanmäki, Ähtäri -- ei kerran kesässä niin kuin nykyään vaan eri paikkaan eri kesinä.
- Lippakioskeja oli vielä, sieltä haettiin irtokarkkeja, jos löytyi pulloja. Rahaa ei ollut kenelläkän lapsella, paitsi viiden markan viikkoraha, joka meni irtokarkkipussiin lauantaina.
- Lauantaina saunottiin, ja jokainen lapsi sai limsapullon. Sitten katsottiin Lauantaitansseja tai Silkkitietä.
- Isovanhempia tavattiin viikoittain. Heidän luonaan sai seikkailla vapaasti ja tarjottiin herkkuruokia.
- Naapurissa ei ollut sisävessaa vaan huussi, käytiin yhdessä siellä kaverien kanssa kakalla, koska se oli kivaa. Isä oli sitä mieltä, että pitää tulla kotiin vesivessaan ja pestä kädet.
- Mökillä luettiin vanhoja naistenlehtiä ja kuunneltiin radiota. Kalastettiin ja marjastettiin.
- Jouluna ostettiin kokonainen limsakori ja tapeltiin joululahjoista. Sitten äiti tukisti ja laittoi itkevät tenavat yöpuulle Pikku Kakkosen jälkeen.
-Kaiket kesät juostiin alastomina pihoissa. Yli kuusi vuotiaina alettiin pukeutua kesäisinkin ja pidettiin äidin ompelemia hamosia. Myöhemmin äiti sai saumurin ja teki kaikkien verkkarit neonväreissä.
Muuten samanlainen lapsuus, mutta meillä saunavuoro oli perjantai-iltana, ja saimme kolme siskoa jakaa yhden 0,33 limsapullon keskenämme. Repäisykorkista tuli joskus viiltohaava, mutta jakamisen kanssa oltiin tarkkana. Limsa oli kallista ja niin ihanaa saunan päälle.
Loppuilta väännettiin vanhempien kanssa siitä, saadaanko katsoa Dallas, joka alkoi yhdeksän jälkeen. Jos ei saatu, tirkisteltiin salaa olohuoneeseen kulman takaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaarlo Maaninka, Mona Carita...jne. Moskovan olympialaiset ja Miska-karhu 1980 olivat kova juttu. Pelle Miljoonan moottoritie oli kuuma. Broadcast-yhtye voitti jotkut ulkomaiset laulukisat. Laulajan-Lönnholmin- tyttöystävä Lena Nilsson lauloi Valion mainoksessa Aina kun mä maitoo juon. Lenita Toivakka mainosti Rexonaa Onnenpäivien mainostauolla, Fazerin Sveitsin suklaa oli pehmeää harmoniaa, mutta nimi jouduttiin muuttamaan sveitsiläisten suuttumuksen takia Nougat suklaaksi.
Puolassa oli sotatila ja solidaarisuus-liike levisi meillekin. Ei se saanut oikeasti mitään aikaan. Vasemmistolaiset ja punkit kulkivat Arafat-huiveissa ja maiharitakeissa. Helsingissä syntyi punkin jälkeinen goottikulttuuri, mm. Musta Paraati ja Pyhät Nuket-yhtyeet sikisivät siitä.Joku kysyi ulkohuusin hirveyttä. Sen ajan hyyskät ei olleet likihygieenisiä kuivakäymälöitä. Kuvittele -30 c pakkastalvea ja mahatautia veskissä, jossa jäätynyt kama tunkee esiin ja joka-en tiedä miksi- haisee silloin pahemmin kuin helteellä. Tällaista oli meillä, kun ei oikein osattu muttei sitä myönnetty. Olenpa viettänyt yhden talven melkein ilman vessaa. Eipä silti, kerrostalojen vessat ei aina olleet sen parempia.Niissä haisi kissan laatikko ja tupakka. Ne oli huonosti rakennettu hoidettuja, niin iso tabu veskissä käyminen oli vielä isoille ikäluokille. Ulkovessassakaan ei saanut viihtyä liian pitkään ja sinne menijöille naureskeltiin.
Minä kyselin, kun itse olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni talossa, missä oli ulkohuusi :). Enkä pidä sitä mitenkään hirveänä edelleenkään, eihän silloin tiedetty muusta. Muistan kyllä ne keot huusinreiässä :D, mutta sehän välillä kyllä kaadettiinkin ja tyhjennettiin keväällä pottumaalle. Hirveämpää minusta on ollut se, miten äitini 50-luvulla hoiti useampaa lasta vesijohdottomassa talossa, sulatteli talvella lumesta vettä, pesi pyykit käsin jne. Siihen nähden itselläni ja omilla lapsilla elämä -80 luvulla oli jo helppoa. Kaikkea tavaraa sai jo kaupasta, ihmisillä oli yhteiskunnankin puolesta jo turvaverkkoa jne. Elettiinhän suorastaan nykyaikaa!
No kun me elettiin sitä ikuista 50-lukua. Juuri kuten kuvasit mummosi tehneen. Aina jompikumpi vanhemmista harasi jollainlailla kehitystä vastaan, vaikka kaikki kärsivät. Eivätkä myöntäneet vaan syyttivät vanhempiaan, äiti ainakin. Onhan se naurettavaa, että 2 ihmistä tienaa, mutta eivät osaa käyttää rahaa. Kun muut ostivat vesisänkyjä, meillä iloittiin talon ainoasta vesihanasta. Arvaa, sainko kuulla tästä koulussa?
Isä halusi tehdä kaiken itse,osasi tai ei, eikä äiti ollut oikein koti-ihmisiä. Vessassa ei ollut pakkasella kekoa, siellä vaani keihäs. Isällä oli erityisherkkyyksiä ja hitautta, ja tällaisia asioita hän kiersi ja vältti viimeiseen asti. Mitä isompi p-ljä, sitä vähemmän se oli olemassa. Ei hän myöntänyt tunkionkaan haisevan-se oli pissanhajuinen jätekasa, ei komposti.
Aikanaan meillä oli veski navetan yhteydessä, mutta se romahti kasaan ja ovi jäätyi muutenkin talvella. Sain siellä kerran elävän hiiren melkein niskaani. Lantalaa ei tyhjennetty vuosiin, ja kärpäsiä riitti niin että kerran kesässä myrkytettiin ja lakaistiin. Että sellaista.
Huikea on tarinasi ja pystyn eläytymään tuohon! Meilläkin vanhemmat jumittivat ja riitelivät, mitä hankitaan ja sitten ei hankittu mitään. Vanhaa autonrotteloa vaihdettiin uuteen vanhaan ja romua kertyi takapihalle. Jotain suurta saamattomuutta oli minunkin iskässä. Kylmä vesi kyllä tuli ja vessa oli eteisessä, mutta muuten ei seurattu ajan virtauksia, vaikka molemmat kävivät työssä, isä tosin satunnaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kodeissa oli 80-luvulla paljon 60- ja 70-luvun sisustusta. Vihreitä ja ruskeita seiniä, kokolattiamattoja ja tekstiilejä. Olohuoneissa oli kirjahylly vitriinikaappeineen ja Spectrum-tietosanakirjasarjoineen. Sohvissa oli plyyssiä ja puhelimiin tuli näppäimet. Puhelinluetteloa pidettiin puhelinpöydän kaapissa.
Vähitellen muotiin tuli valkoiset huonekalut. Koriste-esineitä ostettiin Tiimarista.
Koulussa oli muotia pehmustetut, lokerolliset magneettipenaalit ja tuoksukumit. Päähän puettiin pipo jättitupsulla ja jalkaan vedettiin toppakengät.
Telkkarista katsottiin Soitinmenoja, Dynastiaa ja Konnankoukkuja kahdelle. Telkkarissa oli puuviilukuoret eikä kaukosäätimestä tiedetty mitään!
Ei 80-luvun telkkareissa ollut mitään puuviilukuoria . Ne TV:eet oli varmaan 60-luvulla. Ja kaukosäätimet kyllä oli. Ainakin meidän töllöissä.
Samoin. Vielä 70-luvun alussa oli noita puuviilutelkkuja mut ei enää kasarilla.
Pipot oli pieniä rullapipoja tai otsapantoja tai korvaläppiä, ei mitään nykyajan jättitupsupipoja. Yleensäkin tavallinen pipo oli nolouden huippu, mieluimmin rullapipo, jopa hattu, panta tai ei mitään.
Toppakengillä kai tarkoitetaan moonbootseja mut kyllä 80-luvulla hienompia oli esim. buutsit, teräväkärkiset solkikengät tai huippuohuella korkealla korolla olevat saapikkaat..
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt liity aloitukseen, mutta tuohon sisä/ulkovessa-asiaan kylläkin.
Ala-asteella meillä ei ollut sisävessaa vuosina -82-83 (sitten muutimme ja vaihdoin koulua, mutta entisen koulun sisävessattomuus varmasti jatkui vielä pidempäänkin). Kävimme ulkohuusissa, jossa oli pojille oma osasto ja tytöille oma. Muistaakseni 3 tai neljä reikää oli tyttöjen puolella. Ikävää oli se, ettei ollut mahdollisuus pestä heti käsiä, kun välitunnilla kävi vessassa. Sisällä koulurakennuksessa oli toki altaat käytävällä. Ja opettajilla toki oli sisävessat.
Pojat tietysti olivat kevytrakenteiseen huusirakennukseen tehneet reikiä lautaseinään tirkistelläkseen tyttöjen puolelle. Voin kuvitella, miten hankalaa on ollut jollain kuudesluokkalaisella, jos menkat on jo alkaneet. Mutta sellaista se oli ennen. Alapesuista saattoi vain haaveilla.
Sairasta! Ja tollaset "pojat" on nykyisin.. mitä jotain viiskymppisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin Dallas ja Dynastia alkoi näkyä? Muistan että lastenohjelmia ei juuri tullut, ehkä kerran pari viikossa joku pikkukakkonen tai Tao Tao. Kanaviakaan ei tainnut olla kuin kaksi :) T:ap
No ei nyt sentään, kyllä niitä kanavia oli enemmän ja silloin oli jo videotkin. Ja televisioihin saatiin tekstitv. Vaatetus oli mukaan väljää, ja olkatoppaukset näyttivät hyviltä. Hiuksissa suosittiin kiharaa. Pikkujouluissa tanssittiin tiputanssia ja lambadaa. Suomi ei ollut vielä EU:ssa, joten matkusteluun piti vaihtaa aina valuuttaa ja passeja kysyttiin joka rajalla. Nykyäiteihin verrattuna voisi sanoa, että verkostoituminen ei ollut niin helppoa kuin nykyään, koska ei ollut facebookia eikä nettiä eikä kännyköitä eikä tietenkään av:ta. Ei siis näkynyt pihoilla, kaduilla ja puistoissa vanhempia, jotka antoivat huomionsa vain kännykälle.
Päiväkoteja tietysti oli, niihin vain oli kovin ruuhkaa eikä aina saanut lähipäiväkotiin paikkaa. Lasten synttärit olivat vielä normaaleja kakkusynttäreitä, ei ollut edes mitään tarjontaa viettää synttäreitä jossakin muualla. Nyt kun kirjoitan niin tulee ihan ikävä 80-lukua.
No mikä nyt sitten on kanava. Pitkään MTV:n lähetykset tulivat kakkoskanavalta, joka oli siis pääosin YLEn kanava. Ykköseltä ei muistaakseni maikkarin lähetyksiä lähetettyä. 80-luvulla MTV sai kuitenkin viimein ihka oman kanavan, kolmosen, eli se piti virittää telkkariin. Se oli uutta ja hienoa. Siitä muutaman vuoden kuluttua tuli sitten nelonenkin.
Nämä olivat siis valtakunnalliset kanavat. Se on eri asia, jos jollain on ollut kaapelikanavia.
Vierailija kirjoitti:
Tässä muistelen hiljattain edesmenneen äitini elämää, ja kovasti kiinnostaisi kuvaukset 80-luvun alusta (jolloin itse synnyin) ja siitä vähän eteenpäin. Millaista oli saada lapsi(a) tuolloin ja millaista oli kotiäidin elämä? Muistan äitini maininneen, että yhteiskunnan tuet oli silloin aika suuria nykyiseen verrattuna jos lapsia hoiti kotona. Oliko jo kertakäyttövaipat? Mitä telkkarista katsottiin? Mitä syötiin, miten pukeuduttiin ? Kaikki arkinen historia tuolta ajanjaksolta kiinnostaisi. Äidiltä kun en enää voi kysyä :(
Olen syntynyt 1989 ja äiti muisteli, että espoossa kotihoidontuen kuntalisä olisi ollut reippaan 2000 markkaa / kk. En tiedä, voi olla, että muistaa väärin, joten en faktana väitä. Aika paljonhan tuo olisi ollut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla heikommallakin lapsella oli mahdollisuus hyvään tulevaisuuteen. Peruskoulu tasoitti erot, eikä lapsia eroteltu heikomman opetukset pien- ja erityisluokille. Niiltä ei juuri yliopistoon ponnisteta.
Lukioonkin oli mahdollista päästä huonommallakin keskiarvolla.
80-luvulla yläasteella oli eri tasoryhmät niin kielissä kuin matikassakin. Minusta se oli hyvä, ne hitaammat oli omassa ryhmässä eikä häirinneet muita.
Tuosta kotirouvuudesta - oma äitini oli kotirouva kunnes hän tajusi, että siitä ei kerry mitään eläkettä. Jolloin hän meni töihin ja pikkusisko laitettiinkin sitten tarhaan. Me vanhemmat oltiin säästytty tarhalta :)
Onneksi tuolloin ei ollut av-palstaa, koska äiti olisi varmaan saanut kuulla olevansa idiootti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistoja maalta 80-luvun alusta ja keskiväliltä:
- Kesät tehtiin automatkoja sukulaisiin, takapenkillä yhtä monta matkustajaa kun oli lapsiakin, kellään ei turvavöitä saati -istuimia. Leikittiin rekisteripeliä tai nahisteltiin. Joskus isä pisti meidät kävelemään parkkipaikan päästä päähän ja oli jättävinään meidät tielle. Nahistelu jatkui samanlaisena.
- Huvipuistoihin pääsi kerran lapsuudessa: Puuhamaa, Särkänniemi, Linnanmäki, Ähtäri -- ei kerran kesässä niin kuin nykyään vaan eri paikkaan eri kesinä.
- Lippakioskeja oli vielä, sieltä haettiin irtokarkkeja, jos löytyi pulloja. Rahaa ei ollut kenelläkän lapsella, paitsi viiden markan viikkoraha, joka meni irtokarkkipussiin lauantaina.
- Lauantaina saunottiin, ja jokainen lapsi sai limsapullon. Sitten katsottiin Lauantaitansseja tai Silkkitietä.
- Isovanhempia tavattiin viikoittain. Heidän luonaan sai seikkailla vapaasti ja tarjottiin herkkuruokia.
- Naapurissa ei ollut sisävessaa vaan huussi, käytiin yhdessä siellä kaverien kanssa kakalla, koska se oli kivaa. Isä oli sitä mieltä, että pitää tulla kotiin vesivessaan ja pestä kädet.
- Mökillä luettiin vanhoja naistenlehtiä ja kuunneltiin radiota. Kalastettiin ja marjastettiin.
- Jouluna ostettiin kokonainen limsakori ja tapeltiin joululahjoista. Sitten äiti tukisti ja laittoi itkevät tenavat yöpuulle Pikku Kakkosen jälkeen.
-Kaiket kesät juostiin alastomina pihoissa. Yli kuusi vuotiaina alettiin pukeutua kesäisinkin ja pidettiin äidin ompelemia hamosia. Myöhemmin äiti sai saumurin ja teki kaikkien verkkarit neonväreissä.
Muuten samanlainen lapsuus, mutta meillä saunavuoro oli perjantai-iltana, ja saimme kolme siskoa jakaa yhden 0,33 limsapullon keskenämme. Repäisykorkista tuli joskus viiltohaava, mutta jakamisen kanssa oltiin tarkkana. Limsa oli kallista ja niin ihanaa saunan päälle.
Loppuilta väännettiin vanhempien kanssa siitä, saadaanko katsoa Dallas, joka alkoi yhdeksän jälkeen. Jos ei saatu, tirkisteltiin salaa olohuoneeseen kulman takaa.
Ei ollut repäisykorkkeja enää 80-luvulla. Takuukorkit tuli repäisykorkkien tilalle joskus 70-luvun puolivälin haminoissa ja takuukorkin syrjäytti rengaskorkki 80-luvun puolivälissä. Toki myös kruunukorkkikin yleistyi jo 80-luvulla. Aikaisemminhan se oli lähinnä vain kokiksessa.
Vierailija kirjoitti:
Lastentarhat olivat tulleet avoimiksi suunnilleen kaikille työssäkäyvien lapsille tuossa vaiheessa. Yleisiä olivat seurakuntien tyttö-ja poikakerhot. Telkusta tuli lassieta, peppiä, pikkukakkosta, dallasia.. kotimaisia viihdeohjelmia ritva valkamaa, pentti siimestä jne.
Hyvää ja turvallista aikaa. Kouluruoka oli monin verroin parempaa kuin nykyisin, annos n. 6x arvokkaampi. Ei tunnettu käsitettä ADHD tmv. Perheiden yksityisyyttä kunnioitettiin, neuvola teki sitä työtä mihin se oli suunniteltu, ei nykyisen kaltainen urkintalaitos.... joo kyllä oli ilo olla lapsi 80- luvulla. Siitä on tultu aikalailla alas...
Päiväkotipaikkoja ei ollut riittävästi, jos oli kaksi huoltajaa, ei paikkaa irronnut. Näin kävi ainakin meille. ADHD:n sijaan puhuttiin kyllä MBD:stä. Mistähän urkintalaitoksesta puhut? Olisko niin, että nykyään pelkkien mittausten, punnitusten ja rokotusten lisäksi yritetään tukea perheitä kokonaisvaltaisemmin?
Ehkä tuossa kommentissasi tuotkin juuri sen esille, että -80 luvulla äidit luottivat neuvolaan. Nyttemmin, kun informaatiota tulee joka puolelta ( myös av:lta), äidit suhtautuvat neuvoihin kriittisemmin. On niin paljon "kilpailevia" ohjeita, esim rokotuksia ei juuri kukaan jättänyt tuolloin ottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt liity aloitukseen, mutta tuohon sisä/ulkovessa-asiaan kylläkin.
Ala-asteella meillä ei ollut sisävessaa vuosina -82-83 (sitten muutimme ja vaihdoin koulua, mutta entisen koulun sisävessattomuus varmasti jatkui vielä pidempäänkin). Kävimme ulkohuusissa, jossa oli pojille oma osasto ja tytöille oma. Muistaakseni 3 tai neljä reikää oli tyttöjen puolella. Ikävää oli se, ettei ollut mahdollisuus pestä heti käsiä, kun välitunnilla kävi vessassa. Sisällä koulurakennuksessa oli toki altaat käytävällä. Ja opettajilla toki oli sisävessat.
Pojat tietysti olivat kevytrakenteiseen huusirakennukseen tehneet reikiä lautaseinään tirkistelläkseen tyttöjen puolelle. Voin kuvitella, miten hankalaa on ollut jollain kuudesluokkalaisella, jos menkat on jo alkaneet. Mutta sellaista se oli ennen. Alapesuista saattoi vain haaveilla.
Sairasta! Ja tollaset "pojat" on nykyisin.. mitä jotain viiskymppisiä?
Eikö tuo ole aivan normaalia uteliaisuutta vastakkaista sukupuolta kohtaan? Noin meilläkin pojat teki koulun huusissa. Varmaan heistä tuli aika tavallisia aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin Dallas ja Dynastia alkoi näkyä? Muistan että lastenohjelmia ei juuri tullut, ehkä kerran pari viikossa joku pikkukakkonen tai Tao Tao. Kanaviakaan ei tainnut olla kuin kaksi :) T:ap
No ei nyt sentään, kyllä niitä kanavia oli enemmän ja silloin oli jo videotkin. Ja televisioihin saatiin tekstitv. Vaatetus oli mukaan väljää, ja olkatoppaukset näyttivät hyviltä. Hiuksissa suosittiin kiharaa. Pikkujouluissa tanssittiin tiputanssia ja lambadaa. Suomi ei ollut vielä EU:ssa, joten matkusteluun piti vaihtaa aina valuuttaa ja passeja kysyttiin joka rajalla. Nykyäiteihin verrattuna voisi sanoa, että verkostoituminen ei ollut niin helppoa kuin nykyään, koska ei ollut facebookia eikä nettiä eikä kännyköitä eikä tietenkään av:ta. Ei siis näkynyt pihoilla, kaduilla ja puistoissa vanhempia, jotka antoivat huomionsa vain kännykälle.
Päiväkoteja tietysti oli, niihin vain oli kovin ruuhkaa eikä aina saanut lähipäiväkotiin paikkaa. Lasten synttärit olivat vielä normaaleja kakkusynttäreitä, ei ollut edes mitään tarjontaa viettää synttäreitä jossakin muualla. Nyt kun kirjoitan niin tulee ihan ikävä 80-lukua.
Lambada menee Suomessa jo enemmän 90-luvun puolelle, vaikka löikin maailmalla läpi -89. Muistan kun itse interrailasin kesällä -90, niin lambada oli suurinta huutoa Unkarissa (joka oli vielä yksi itäblokin maita, mutta niistä länsimaisin).
Matkustellessa turvallisin tapa pitää rahat mukana olivat matkashekit, jotka vaihdettiin aina kyseisessä maassa sen valuutaksi. Niitä sai D-markalle tai dollareille kirjattuina. Käsittelymaksuja piti tietysti maksaa lähtöpäässä ja kohdemaassa. No, ei liity kotiäitiyteen kyllä mitenkään :)
No sullahan on hyvin, meillä on paukahdellet digiboksit, on haluttu teräväpiirtolähetyksistä kaikki irti jne. Erilaista valikoimaa riittää. Ennen se yksi tv oli myös kodin ainoa näyttöruutu, ja siksi ihmeellisempi kuin nyt.