Millaista oli kotiäidin elämä 80-luvulla?

Vierailija kirjoitti:

Isät ei päässeet ainakaan vielä vuonna 83 mukaan synnytykseen. Saivat nähdä vauvan vauvalan ikkunasta 😊 .

Minun isäni oli mukana pikkuveljeni synnytyksessä -71. Miehen sisko sai lapsensa -84 ja -86, isä oli mukana synnytyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Ap kysyi Millaista oli kotiäidin elämä 80-luvulla? ja 90% vastaa asian vierestä luettelemalla muita asioita..

Niin sitä tietysti luettelee niitä asioita, mitä tuolta aikakaudelta muistuu mieleen. Arkipäivä pieneten lasten kanssa ei varmaan eronnut niin kovasti tästä päivästä, muuten kuin että ei ollut internettiä ja älypuhelimia. 

Muistan kyllä olleeni aika yksin lasten kanssa, asuimme vieraalla paikkakunnalla ilman sukulaisia. Tutustuin kyllä pihalla muihin äiteihin ja joitakin tuttavia tuolta ajalta on jäänyt edelleen ystäviksi.

Samoja juttuja tehtiin, aamulla ulos vaihtelevan eteistaistelun jälkeen. Ruoka oli tietysti valmisteltu jo pitkälle, nälkäisille lapsille piti olla heti lounas ulkoatulon jälkeen. Sitten päikkärit, välipala, ulos jne. Samanlaisina toistuivat päivät , viikonloppu oli hieman erilainen, kun perheen isä oli kotona. Välillä päivät tuntuivat tosi pitkiltä ilman aikuisseuraa ja samaa valittaa nyt tämä -80-luvulla syntynyt tyttäreni, joka on nyt hoitovapaalla kotona.

Tiedon saanti esim lasten hoidosta oli vaikeampaa. Muistan ostaneeni, olisko jo tuolloin ollut Kaksplus-lehti, mistä etsin johonkin ongelmaan vastausta. Nythän se googletetaan saman tien.

Soittelin lankapuhelimesta pitkiä puheluita iltaisin ystävättärelleni, puhuimme tietysti lapsista, koska pienten lasten äidillä ei juuri muuta elämää ollutkaan. En muista seuranneeni mitään ajankohtaisia asioita, olin pitkään kaikesta pihalla. Ei elokuvia, ei aikuisten musiikkia, pitkä pimeä jakso tuolta ajalta :).

Ehkä se, että ei tienannut omaa rahaa jäyti mieltä. Yritin olla hyvin säästäväinen, en osannut arvostaa sitä, että olin kotona ja säästin näin hoitomaksut. Ajattelin jotenkin niin, että minun työni oli venyttää penniä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isät ei päässeet ainakaan vielä vuonna 83 mukaan synnytykseen. Saivat nähdä vauvan vauvalan ikkunasta 😊 .

Mun isä oli jo -17 mukana synnytyksessä.

1917 tämä on varmasti ollut poikkeuksellista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isät ei päässeet ainakaan vielä vuonna 83 mukaan synnytykseen. Saivat nähdä vauvan vauvalan ikkunasta 😊 .

Minun isäni oli mukana pikkuveljeni synnytyksessä -71. Miehen sisko sai lapsensa -84 ja -86, isä oli mukana synnytyksessä.

Meillä isä ei päässyt synnytykseen vuonna -74. Varmaan käytännöt vaihdelleet, olisko ollut kyse myös sairaalan tiloista??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitinä suurin ero nykyaikaan on se, että lapset kunnioittivat vielä vanhempiaan ja aikuisia. Se vaan oli niin, ilman vitsaakin ja huonot käytöstavat olivaat häpeä jolla oli merkitystä. Nykyään pasmat menee sekaisin jos ei saa jotain ja lapset huutaa mielipuolisina jos ei mene just kun haluavat. Sellainen ei käynyt kasarina. En muista ainuttakaan kertaa, että kukaan koskaan olisi käynyt vattalleen rääkymään tai ulvomaan sekuntia pidempään jos lainkaan :D 80-luvulla ei manguttu ja esimerkiksi huutaminen ja mekastaminen, saati puhelun häiritseminen aikuisen ollessa puhelimessa, olisi ollut outoa.

Aika kuultaa muistot.

Kyllä lasten käytös on ollut melko samanlaista vuosikymmenestä riippumatta, olen syntynyt 50-luvulla ja muistan hyvin 70-80-luvun ja ihan samanlaista meininki oli kuin nykyään. Koulumaailmassa muutos tapahtui jo 50-60-luvulla, jolloin lapsen alistaminen loppui ja lasta kohdeltiin ihmisenä.

Ja ihan omin silmin näin jopa 60-70-luvulla, kun lapset kiukkusivat selällään kaupassa, joka toistuu vuosikymmeltä toiselle.

Minusta lasten kasvatus ei ole sen huonompaa tänä päivänä, kuin aikaisempina vuosikymmeninä.

Ruumiillinen kuritus kiellettiin lailla 1984. Asenteet vaan muuttuu hitaasti.

Nämä ennen lapset oli kiltimpiä ja nykyajan nuorten kauhistelijat ei ole myöskään uusi ilmiö. Niitä on aina ollut, kauan sitten kuollut mummonikin tämän totesi.

Mielenkiintoista on myös "vapaa kasvatus" ja pullamössösukupolvi, nämä olivat 70-luvun käsitteitä. Silti joku luulee, että kyse olisi tämän päivän ilmiöstä. Vapaa kasvatus ei ole missään nimessä tämän ajan ilmiö. Nykyään on rajat lapsilla. Eikä siihen onneksi tarvita kuritusta. Nykyisin näyttää, että lapset ja nuoret on yhä fiksumpia. Paljon fiksumpia kuin mitä minun aikana. Olen 60-luvulla syntynyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isät ei päässeet ainakaan vielä vuonna 83 mukaan synnytykseen. Saivat nähdä vauvan vauvalan ikkunasta 😊 .

Mun isä oli jo -17 mukana synnytyksessä.

1917 tämä on varmasti ollut poikkeuksellista.

Sinun isä autteli varmaan lapsenpäästäjää vuonna 1917 siellä omassa saunassa :D. Jonkunhan piti hommata sitä kuumaa vettä ja autella sitä naapurin emäntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pari vuotta kotiäitinä ensimmäisen lapsen synnyttyä 1989. Pampersit tai vastaavat oli käytössä. Ensimmäisen virittelin vauvalle Naistenklinikalla. Äitiyspakkauksen värimaailma oli mielestäni vihreävoittoinen. Äitini ihmetteli turvakaukaloa. Näytti kuulemma kamalalta, kun pieniä lapsia kannettiin sellaisessa hökötyksessä.

Tuolloin telkkarista tuli Pikku-Kakkosen lisäksi ainakin Muumit.

Kotihoidontukea maksettiin ja siihen sai paikkakuntakohtaista lisää. Kaikista kummallisinta oli, että samalla saattoi saada ansiosidonnaista tt-päivärahaa. Tuntuu melkoiselta porsastelulta, mutta näin se vain oli. Käteen jäi sama markkamäärä kuin, jos työt olisivat jatkuneet siinä työpaikassa, jossa olin määräaikaisena ennen äitiyslomalle jäämistä.

Sitten alkoi Holkerin hallituksen hallittu rakenneuudistus ja kohta olikin edessä 90-luvun lama. Jälkikäteen ajateltuna tuntuu, että 80-luvulla elettiin vielä siinä uskossa, että kaikki kasvaa ja kehittyy ja että hyvinvointivaltion tarjoamat palvelut siitään vain paranevat. 1990-luku oli yleistunnelmaltaan alakuloista aikaa, mutta siltikin erilaista kuin nyt. Jotenkin sitä luotti, että kyllä tämä tästä.

Kyllä kotihoidontuki oli pienempi ennen. Ja nytkin voi saada sekä ansiosidonnaista että kotihoidontukea

Silloin kotihoidontuki ei pienentänyt työttömyyspäivärahaa. Muutos tähän tuli 90-luvun alussa, mutta silloinkin aluksi, jos kotihoidontuki maksettiin työssäkäyvälle puolisolle, ei vaikuttanut kotona olevan tyttömyyspäivärahan määrään.

Vierailija kirjoitti:

Perheverotus oli kyllä todella suuri tulonsiirto yhden hyvätuloisen tulonsaajan perheille.

Onko se sitten oikein, että lapsiperhe joutuu turvautumaan sosiaalitoimiston toimeentulotukeen, kun ainoan tulonsaajan vero on täsmälleen sama kuin perheettömän? Itse jouduin kerran hakemaan toimeentulotukea 1990-luvulla, ja sattumalta meille myönnetty toimeentulotuki oli jokseenkin markalleen sama kuin työssäkäyvän palkastaan maksama vero. Kyllä siinä tuli mieleen, että  olisko perheverotus ollut sittenkin helpompi vaihtoehto kuin kierrättää sekin vero toimeentulotukena takaisin.

Toinen on tuo sairauskulujen verovähennys, eli silloin oli varaa hoidattaa hampaita ja hankkia silmälaseja, mutta toisaalta ei ollut halpislaseja kaupan niin kuin nyt.

Kodinhoitajan sai lapsiperheeseen apuun äidin sairastuessa. Oli se vaan ihmeellistä, että lasta ei silloin viety tavalliseen hoitopaikkaan, vaan kotona oli kodinhoitaja heitä varten. Mutta ihan hyvä, kun tulihan siinä tehtyä myös ne tavalliset kotityöt, jotka äiti joutui jättämään tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä lukea, miten eri tavalla eri puolilla Suomea on eletty. Mä muutin lapsuudenkodistani pois vuonna 1980, sain esikoiseni 1986 ja muutin seuraavaan asuntoon 1991, joten kaikki muistot tästä ekasta omasta asunnostani ovat 80-lukua. Mulla oli ihan tavallinen pesukone, myös mikroaaltouuni ja pakastin tuli mulle 80-luvun puolivälissä. Viihde-elektroniikkana tuli ensin beta-videot ja sitten vhs-videot. Kannettavat kasettisoittimet (Sony Walkman vai mikähän se oli) tuli kans 80-luvulla.  Pääkaupunkiseudulla alkoi toimia ensimmäinen maksullinen tv-kanava Helsinki televisio eli HTV. Kodeissa oli lankapuhelin ja 80-luvulla vaihdoin perinteisen mallin "kobra-malliin", joka oli olevinaan NIIIIIIIIIN paljon hienompi. Exä hommasi joskus 80-luvun lopulla matkapuhelimen, sellanen iso painava mötikkä. En jaksa enää muistaa, miksi sitä puhelinta kutsuttiin...ei ollut LA-puhelin vaan joku muu. 

Mustakin on hassua, ehkä jopa hieman järkyttävää, lukea noita joidenkin oloja 80-luvulla. Itselle 80-luku on jäänyt muistoihin nousukautena, oli juppi-ilmiö yms. Sisävessattomista oloista kertoi ehkä mummo.

Juppi-ilmiö ja nousukausi kesti vain hetken, vuoden -88 alusta, 90-luvun alkuun jonka jälkeen tuli syvä lama ja esim. pankkeja meni konkurssiin, kun kupla puhkesi.

Ehkä ysärilasten muistikuva on, että koko Suomi oli lamassa? Ei ollut, se ei iskenyt kaikkiin.

Markka pakkodevalvoitiin vuoden 1991 lopussa, jolloin valuuttaluotot yhdessä yössä kolminkertaistuivat, lainojen korot olivat lähes 20%, jopa suuryritykset menivät no kurssiin. Konkurssin pesänhoitajista oli huutava pula, kun yrityksiä meni viikossa nurin kymmeniä, pörssikurssit romahtivat ja monet menettivät miljoonia esim. Kourit, Risto Matti Ratiat, Seppälän perilliset jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä lukea, miten eri tavalla eri puolilla Suomea on eletty. Mä muutin lapsuudenkodistani pois vuonna 1980, sain esikoiseni 1986 ja muutin seuraavaan asuntoon 1991, joten kaikki muistot tästä ekasta omasta asunnostani ovat 80-lukua. Mulla oli ihan tavallinen pesukone, myös mikroaaltouuni ja pakastin tuli mulle 80-luvun puolivälissä. Viihde-elektroniikkana tuli ensin beta-videot ja sitten vhs-videot. Kannettavat kasettisoittimet (Sony Walkman vai mikähän se oli) tuli kans 80-luvulla.  Pääkaupunkiseudulla alkoi toimia ensimmäinen maksullinen tv-kanava Helsinki televisio eli HTV. Kodeissa oli lankapuhelin ja 80-luvulla vaihdoin perinteisen mallin "kobra-malliin", joka oli olevinaan NIIIIIIIIIN paljon hienompi. Exä hommasi joskus 80-luvun lopulla matkapuhelimen, sellanen iso painava mötikkä. En jaksa enää muistaa, miksi sitä puhelinta kutsuttiin...ei ollut LA-puhelin vaan joku muu. 

Mustakin on hassua, ehkä jopa hieman järkyttävää, lukea noita joidenkin oloja 80-luvulla. Itselle 80-luku on jäänyt muistoihin nousukautena, oli juppi-ilmiö yms. Sisävessattomista oloista kertoi ehkä mummo.

Juppi-ilmiö ja nousukausi kesti vain hetken, vuoden -88 alusta, 90-luvun alkuun jonka jälkeen tuli syvä lama ja esim. pankkeja meni konkurssiin, kun kupla puhkesi.

Ehkä ysärilasten muistikuva on, että koko Suomi oli lamassa? Ei ollut, se ei iskenyt kaikkiin.

Markka pakkodevalvoitiin vuoden 1991 lopussa, jolloin valuuttaluotot yhdessä yössä kolminkertaistuivat, lainojen korot olivat lähes 20%, jopa suuryritykset menivät no kurssiin. Konkurssin pesänhoitajista oli huutava pula, kun yrityksiä meni viikossa nurin kymmeniä, pörssikurssit romahtivat ja monet menettivät miljoonia esim. Kourit, Risto Matti Ratiat, Seppälän perilliset jne.

Niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

71.

Ei 80-luvulla ollut vielä pankkikortteja, vaan kaupassa maksettiin shekillä. Pankista noudettiin shekkivihko (10 ja 20 kpl) ja kaupan kassalla kirjoitettiin loppusumma.

Pankkikortit tulivat joskus 90-luvulla.

Mä hankin ekan pankkikorttini, kun tytär syntyi ja vuosi oli 1986.

Minä muistan, että minulla oli pankkikortti jo vuonna 1985

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isät ei päässeet ainakaan vielä vuonna 83 mukaan synnytykseen. Saivat nähdä vauvan vauvalan ikkunasta 😊 .

Minun isäni oli mukana pikkuveljeni synnytyksessä -71. Miehen sisko sai lapsensa -84 ja -86, isä oli mukana synnytyksessä.

Isän synnytykseen pääseminen riippui sairaalasta ja isoimmissa päästiin jo 70-luvun alussa.

Pienemmissä yksiköissä vasta 80-luvulla, sillä synnytysosastoja oli lähes jokaisessa yksikössä.

Lapsilisät oli suhteessa suuremmat kuin nykyään. Niillä oli enemmän ostovoimaa. Lapsilisät eivät ole kasvaneet rahan arvon muututtua euron myötä lainkaan. Pienentyneet ovat. Eli siinä mielessä tuet oli paremmat 80-luvulla ja se mahdollisti kotiäitiyden.

Toinen juttu mikä tuli mieleen 80-luvun alkupuolella otettiin epiduraali yleisesti käyttöön synnytyksesä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsilisät oli suhteessa suuremmat kuin nykyään. Niillä oli enemmän ostovoimaa. Lapsilisät eivät ole kasvaneet rahan arvon muututtua euron myötä lainkaan. Pienentyneet ovat. Eli siinä mielessä tuet oli paremmat 80-luvulla ja se mahdollisti kotiäitiyden.

Toinen juttu mikä tuli mieleen 80-luvun alkupuolella otettiin epiduraali yleisesti käyttöön synnytyksesä.

Kaikki tuet on nykyään suurempia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä lukea, miten eri tavalla eri puolilla Suomea on eletty. Mä muutin lapsuudenkodistani pois vuonna 1980, sain esikoiseni 1986 ja muutin seuraavaan asuntoon 1991, joten kaikki muistot tästä ekasta omasta asunnostani ovat 80-lukua. Mulla oli ihan tavallinen pesukone, myös mikroaaltouuni ja pakastin tuli mulle 80-luvun puolivälissä. Viihde-elektroniikkana tuli ensin beta-videot ja sitten vhs-videot. Kannettavat kasettisoittimet (Sony Walkman vai mikähän se oli) tuli kans 80-luvulla.  Pääkaupunkiseudulla alkoi toimia ensimmäinen maksullinen tv-kanava Helsinki televisio eli HTV. Kodeissa oli lankapuhelin ja 80-luvulla vaihdoin perinteisen mallin "kobra-malliin", joka oli olevinaan NIIIIIIIIIN paljon hienompi. Exä hommasi joskus 80-luvun lopulla matkapuhelimen, sellanen iso painava mötikkä. En jaksa enää muistaa, miksi sitä puhelinta kutsuttiin...ei ollut LA-puhelin vaan joku muu. 

Mustakin on hassua, ehkä jopa hieman järkyttävää, lukea noita joidenkin oloja 80-luvulla. Itselle 80-luku on jäänyt muistoihin nousukautena, oli juppi-ilmiö yms. Sisävessattomista oloista kertoi ehkä mummo.

Juppi-ilmiö ja nousukausi kesti vain hetken, vuoden -88 alusta, 90-luvun alkuun jonka jälkeen tuli syvä lama ja esim. pankkeja meni konkurssiin, kun kupla puhkesi.

Ehkä ysärilasten muistikuva on, että koko Suomi oli lamassa? Ei ollut, se ei iskenyt kaikkiin.

Markka pakkodevalvoitiin vuoden 1991 lopussa, jolloin valuuttaluotot yhdessä yössä kolminkertaistuivat, lainojen korot olivat lähes 20%, jopa suuryritykset menivät no kurssiin. Konkurssin pesänhoitajista oli huutava pula, kun yrityksiä meni viikossa nurin kymmeniä, pörssikurssit romahtivat ja monet menettivät miljoonia esim. Kourit, Risto Matti Ratiat, Seppälän perilliset jne.

Totta. Asuntojen hinnat romahtivat, kun ihmiset olivat ostaneet uuden asunnon ennenkuin vanha oli myyty ja jäivät nk kahden asunnon loukkuun, kun vanha ei mennytkään kaupaksi. Me ostettiin tuolloin ensimmäinen omistusasunto, kun halvalla sai. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kysyi Millaista oli kotiäidin elämä 80-luvulla? ja 90% vastaa asian vierestä luettelemalla muita asioita..

Ketju olisi jäänyt lyhyeksi, jos vain 1980-luvulla kotiäitinä olleet olisivat vastanneet. En minäkään ollut tuolloin kotiäiti, vaikka olinkin tuolloin äitiyslomalla ja hoitovapaalla yhteensä 1 v 10 kk

Ohis totta kai voit vastata, jos sinulla on jokin kokemus liittyen kotiäidin elämään liittyvään asiaan. Esim. Tuo nousukausi ei mielestäni liity asiaan.

Vierailija kirjoitti:

71.

Ei 80-luvulla ollut vielä pankkikortteja, vaan kaupassa maksettiin shekillä. Pankista noudettiin shekkivihko (10 ja 20 kpl) ja kaupan kassalla kirjoitettiin loppusumma.

Pankkikortit tulivat joskus 90-luvulla.

Kyllä oli pankkikortteja 80-luvulla. Olin kaupassa töissä 85-87 ja siellä kelpuutettiin pankkikortti. Sitä ennen olin töissä ravintolassa ja sielläkin kelpasi pankkikortti. Siihen aikaan oli ne käsimankelit, johon pantiin ensin kortti ja sitten päälle 2-osainen lomake ja vedettiin (mankeloitiin) yli, jolloin lomakkeeseen kopioitui kortin tiedot. Sitten kirjoitettiin kynällä pvm, summa ja myyjän nimikirjaimet ja lopuksi asiakas kuittasi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsilisät oli suhteessa suuremmat kuin nykyään. Niillä oli enemmän ostovoimaa. Lapsilisät eivät ole kasvaneet rahan arvon muututtua euron myötä lainkaan. Pienentyneet ovat. Eli siinä mielessä tuet oli paremmat 80-luvulla ja se mahdollisti kotiäitiyden.

Toinen juttu mikä tuli mieleen 80-luvun alkupuolella otettiin epiduraali yleisesti käyttöön synnytyksesä.

Sairaanhoitajan palkka noin 78 000 markkaa vuodessa ja lapsilisä yhdestä lapsesta noin 2800 markkaa vuodessa. Paljonko on nykyisin?

Vierailija kirjoitti:

Lapsilisät oli suhteessa suuremmat kuin nykyään. Niillä oli enemmän ostovoimaa. Lapsilisät eivät ole kasvaneet rahan arvon muututtua euron myötä lainkaan. Pienentyneet ovat. Eli siinä mielessä tuet oli paremmat 80-luvulla ja se mahdollisti kotiäitiyden.

Toinen juttu mikä tuli mieleen 80-luvun alkupuolella otettiin epiduraali yleisesti käyttöön synnytyksesä.[/quote

Ei lapsilisä  kotiäitiyttä  olisi -80 luvun alussa  kyllä mahdollistanut (ei vielä kotihoidontukea ). Olin itse tuolloin kotiäitinä miehen tulojen varassa. Emme olisi saaneet kunnallista hoitopaikkaa kolmelle lapselle, vanhimmat syntyivät jo 70-luvun lopussa. Minulla oli hyvä ammattikoulutus ja kun palasin työelämään, meillä oli alkuun kotona välivuotta pitävä nuori  lapsia hoitamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitinä suurin ero nykyaikaan on se, että lapset kunnioittivat vielä vanhempiaan ja aikuisia. Se vaan oli niin, ilman vitsaakin ja huonot käytöstavat olivaat häpeä jolla oli merkitystä. Nykyään pasmat menee sekaisin jos ei saa jotain ja lapset huutaa mielipuolisina jos ei mene just kun haluavat. Sellainen ei käynyt kasarina. En muista ainuttakaan kertaa, että kukaan koskaan olisi käynyt vattalleen rääkymään tai ulvomaan sekuntia pidempään jos lainkaan :D 80-luvulla ei manguttu ja esimerkiksi huutaminen ja mekastaminen, saati puhelun häiritseminen aikuisen ollessa puhelimessa, olisi ollut outoa.

Aika kuultaa muistot.

Kyllä lasten käytös on ollut melko samanlaista vuosikymmenestä riippumatta, olen syntynyt 50-luvulla ja muistan hyvin 70-80-luvun ja ihan samanlaista meininki oli kuin nykyään. Koulumaailmassa muutos tapahtui jo 50-60-luvulla, jolloin lapsen alistaminen loppui ja lasta kohdeltiin ihmisenä.

Ja ihan omin silmin näin jopa 60-70-luvulla, kun lapset kiukkusivat selällään kaupassa, joka toistuu vuosikymmeltä toiselle.

Minusta lasten kasvatus ei ole sen huonompaa tänä päivänä, kuin aikaisempina vuosikymmeninä.

Ruumiillinen kuritus kiellettiin lailla 1984. Asenteet vaan muuttuu hitaasti.

Nämä ennen lapset oli kiltimpiä ja nykyajan nuorten kauhistelijat ei ole myöskään uusi ilmiö. Niitä on aina ollut, kauan sitten kuollut mummonikin tämän totesi.

Mielenkiintoista on myös "vapaa kasvatus" ja pullamössösukupolvi, nämä olivat 70-luvun käsitteitä. Silti joku luulee, että kyse olisi tämän päivän ilmiöstä. Vapaa kasvatus ei ole missään nimessä tämän ajan ilmiö. Nykyään on rajat lapsilla. Eikä siihen onneksi tarvita kuritusta. Nykyisin näyttää, että lapset ja nuoret on yhä fiksumpia. Paljon fiksumpia kuin mitä minun aikana. Olen 60-luvulla syntynyt

Vaikka ruumiillinen kuritus kiellettiin v. 1984, niin kyllä sitä paheksuttiin jo 50-luvulla ja esim. meillä sitä ei koskaan käytetty, vaikka kaksi vanhempaa sisartani on syntynyt ennen viimeistä sotaa ja itse 50-luvulla.

Muistan 50-luvulla kuinka vanhempani paheksuivat naapurin perhettä, jossa piiskattiin lapsia ja mieleeni jäi, kuinka he kertoivat vanhempien menettäneen hermonsa sodassa ja heitä pidettiin vähän omituisena.

Nyt jälkikäteen ihmettelen, miten niin yhteiskunnallisesti valveutunut äitini antoi sen tapahtua, eikä puuttunut asiaan, vaan ummisti silmänsä.

Ehkä siihen aikaan ei puututtu yhtä herkästi toisen asioihin, kuin nykyään.