Kauheimmat kuukautiskokemukset!

Minulla alkoi menkat taas ja oltiin ajelemassa toiselle paikkakunnalle. Vihdoin tuli huoltoasema vastaan. Pääsin siis siistiytymään ja vaihtamaan veriset pikkuhousut ja laittamaan tampoonin. Oujea.

Menin vessaan, otin pikkuhousut pois käsienpesulavuaarille tilapäisesti(jotka olivat veriset ja ällöt), pesaisin itseäni ja olin työntämässä tampoonia paikalleen seisaalleen, kun joku mummeli tempaisi oven auki, jonka unohdin lukita, kun olin siinä asettelemassa tampoonia käsi alakerrassa. "Anteeksi" hän tokaisi ja laittoi oven kiinni.

Up

Oma muistoni liittyy aiheeseen ripari ja menkat.

Menkkani olivat teininä hirveät, kärsin kovista kivuista ja runsaasta vuodosta tuolloin. Hainkin elämäni ainoan menkkojensiirtokuurin ennen riparia, jotta ripari ei menisi pilalle menkkojen takia. Kuuria ei kuitenkaan voinut syödä loputtomiin ja menkat alkoivatkin viimeisenä yönä. Olin tuolloin mökkimajoituksessa parin viikon vaellusriparilla ja nukuin kolmen muun tytön kanssa samassa huoneessa. Keskellä yötä heräsin hirveisiin kipuihin, pyörin sängyssä tuskissani. Muutaman tunnin pyörimisen jälkeen raahauduin pilkkopimeässä kaukana olleelle vessalle. Tunsin jo kävellessä näön sumenevan ja korvien humisevan ja pyörryinkin vessan ovelle. Heräsin tuosta ovelta jossain vaiheessa, tietääkseni kukaan ei löytänyt minua pyörtyneenä. Tosin seuraavana aamuna eräs seinän takana majoittautuneista tytöistä kysyi "kuka hitto metelöi teidän huoneessa viime yön?". Häveliäänä teininä en tunnustanut.

Btw, löytyykö täältä muita joiden kuukautiset on tosi vaihtelevat? Joinakin kuukausina verta tulee kuin teurassiasta ja kipu on jotain käsittämätöntä, joinakin kuukausina pärjää parilla hassulla tamponilla/siteellä eikä tunnu missään. Teininä olikin sitten aina runsaat ja kivuliaat menkat.

En olekaan ainoa nainen joka vuotaa kuin "teurassika" (kiitos 158 ilmaisusta).

Oikeasti, kiitos kaikille jotka ovat jakaneet kokemuksiaan. Auttaa kummasti kun tietää että on muitakin. Tsemppiä kaikille!

Huhhuh, onpa mulla helpot menkat, etenkin nykyään. Nuorempana kyllä oli niin kovia kipuja, että oksensin kivusta, ja menkat oli myös tosi runsaat. Vuosin myös paljon. En tietenkään uskaltanut käyttä tamponeja, joten nukkuminen oli niin ja näin ja vaati aika taiteilua. Pakaravakoon piti askarrella vessapaperista pitkulainen tuppo ettei sitä kautta leviäisi veri pitkin sänkyä. Yösiteen lisäksi muuta tilkettä ja sitten pyöräilyshortsit tukemaan pakettia. Silti tuli ohi välillä. Anemiakin tuli.

Nykyään en tarvi edes kipulääkkeitä juuri koskaan, ja kupin kanssa menkat on muutenkin tosi vaivattomat.

Osaisko joku sanoa, mistä johtuu et monien menkat on nuorena ollu runsaat ja kivuliaat? Johtuuko se jostain hormonitoiminnan käynnistymisestä tms?

Huh huh 😰 Ihanan rikasta kieltä täältä löytyy 😂

Itselläni jäänyt muutama kans mieleen... Mullakin todella runsaat kuukautiset varsinkin nuorempana. Nyt noin 10 v syönyt pillereitä ja vuoto ihanan normaalia! Kuukuppi on myös pelastanut elämäni 👍

Joskus ehkä 13 vuotiaana olin katsomassa isoveljeni urheilukisoja perheen kanssa. Mulla oli vaalean harmaat r-collectionin kollarit jalassa. Istuttiin sellaisissa maavallikatsomoissa joissa jalat nostetaan vähän "ylös". No ohivuotohan siitä seurasi takapuolelle kun side selvästi edessäpäin. Kun lähdettiin pois niin pojat tirskui takanapäin...😵 hävetti myös veljen puolesta.. kukaan ei sanonut mitään. melkonen läikkä oli housuissa.

Useita ohivuotoja sattunut vuosienkin jälkeen mutta nykyään osannut varautua vähintään tummilla housuilla. Kerran muistan parikymppisenä heränneeni siihen että nyt alkaa vuotamaan. Nousin ylös sängystä ja sitä tosiaan tuli! Ei auttanut kuin jäädä siihen lattialle seisomaan ja odottamaan että suurin suihkuaminen loppui ettei koko matkaa vessaan sotke! Asuin tuolloin jo omillani ja jopa huvitti että on se kumma kun pitää kesken yötä alkaa lattioita luutuamaan 😂

Pillerit on helpottanut myös kipuja. Pari päivää ennen vuotoa jomottava pääkipu mut helpottaa kun vuoto alkaa. Syön yleensä 2 liuskaa putkeen.

Apua. Hormonikierukka auttaa yleensä. Omat menkat loppuneet lähes kokonaan, vaikka itse kierto - ovulaatio, pms -oireet ym. säilyneetkin. Vain vuoto puuttuu.

Kiitos ketjun aloittajalle: todella vapauttavaa lukea toisten kohtalotovereiden kokemuksia!

Itse kuulun niihin, joilla on aina ollut äärimmäisen säännölliset kuukautiset: tasan 28 päivää eli kuukautiset alkaneet tasan neljän viikon välein samana viikonpäivänä ja samalla kellonlyömällä noin tunnin tarkkuudella. Myöhemmin lääkitykset ovat kyllä sekoittaneet tätä tarkkuutta hiukan, mutta ennakkokipu kyllä kertoo asian jo pari päivää aiemmin. Eli osanottoni kaikille niille, joiden alkaa milloin vaan ihan puskista! Sitä ristiä en onneks itse oo joutunut kantamaan.

MUTTA...siihen se ainoa positiivinen asia sitten jääkin! Aina on ollut äärimmäisen runsaat ja äärimmäisen kipeät, kesto noin 5-6 päivää, joista kamalinta vuotoa ja tuskaa 3-4 päivää, lisäksi ovulaation aikaan menee päivä, pari, inhottavissa sisuskaluja kaivertavissa kivuissa, jotka varsinaisiin kuukautiskipuihin verrattuna kuitenkin vielä lastenleikkiä. Muistan, kuinka jo yläasteella ja lukiossa piti joka ikisen oppitunnin jälkeen rynnätä vessaan kiireellä vaihtamaan suojavarustusta, mikä koostui seuraavista: superimukykyinen tamponi (täyttyi ja vuosi läpi 10-15 min sisällä), supermaksiyöside, parit alushousut, mustat farkut, pitkä paita peittämään ja vielä varoiks huppari tms., jonka voi tarvittaessa kietaista lanteille peittävästi...ja kassissa siteitä ja tamponeja sellainen arsenaali, että varmana riittää koko päiväks. Ja sen 45min oppitunnin jälkeen tää varustus oli jo läpeensä täynnä ja joko vuotanut tai juuri vuotamassa yli. Joka tunnin päätteeks sitä sitten yritti siirtää tamponin ja siteitä kassista salassa taskuun niin, ettei ainakaan pojat näe, eihän sitä repun kanssa välitunnilla kuljettu, se se vasta epäilyksiä olisikin herättänyt - voi, miten turhia sitä nuorena häpeää!

Mutta tämä vielä pientä. Krampit ja supistukset jatkuvia ja niin voimakkaita vielä parin Buranan tasaisen jatkuvan vaikutuksenkin alla, että oppitunneilla puristin itseäni täysin voimin molemmilla käsillä tuolia vasten, jotta en olisi ääneen huutanut, kun kramppiaalto tuli - ja niitähän sitten tuli tasaisella syötöllä, semmosen 5min hengitystauon sai just välissä pidettyä. Ja koko ajan pelkäs, että opettaja kysyy jotain, puhumaan kun ei ois pystynyt ja kaikki keskittyminenkin meni sen kivun hallintaan. Supistuskrampit tietenkin saa veren ja hyytymät syöksymään voimalla ulos, niin yritäpä siinä vielä pitää itsesi jotenkin sellaisessa asennossa istuen, ettei vaan vuotaisi yli. Se tulee niin kovalla voimalla, että mikään superside ei sitä määrää ehdi niin nopeasti imeä, vaan side toimii enemmänkin kuin liukualusta ja yli menee railakkaasti joka suuntaan. Olo ku istuis tasapainolaudalla, kun sen kivun kanssa vielä yrittää ohjailla veriryöpsähdyksen valumasuuntaa peppua kallistelemalla. Siinä sitä vaan toivoo, että "pliis mene edes yli vaan sivuilta...niitä kun voi vähän paremmin peitellä...mut pliis älä vaan mee yli takaa....eikä ryöpsähtämällä edestäkään!"

Niin tuttuja on nuo asiat, mitä useampi muukin on täällä kertonut! Maha aivan sekaisin, yhdestä tuutista holisee verta ja hyytymiä, toisesta tuutista yrität vääntää sitä toista ja kuinka se sattuukaan, kun koko lantion alue, ristiselkä ja sisukalut on ku toistuvasti moukarilla murjottais ja sapelilla lävistettäis ja sitten vielä yrität saada suolistosta ulos jotain alienia. Ja kas, sit yks kaks se tuskainen vääntäminen heittääkin ripulille - ja niin sitä on pari päivää sellaisessa olotilassa, että vessan ovi on pidettävä 1-30 sekunnin lähestymisetäisyydellä. Ja pesulla saa käydä jatkuvasti, ihan jo sen veriholinan kanssakin, saati tää muu oheisilmiö. Bideesuihkuille voi näissä tilanteissa vaan nauraa, ne on yhtä tyhjän kanssa - sama ku yrittäis lattiaa luututa nessulla.

Jatkuu...

Jatkoa, osa 2

Kylmä hiki, vapaina, kuumeilu, oksentaminen...kaikki nää säännöllisiä vakiovieraita, jos tasaisen korkea särkylääkepitoisuus veressä jostain syystä pääsee laskemaan. Kerrankin oli päässyt särkylääke loppumaan ja kivut aivan käsittämättömät, pystyssä ei voinut seistä ja kävelykin oli katkonaista, muutama askel kerrallaan. Oksetti ja vapisutti. Pakko oli lähteä apteekkiin, joka onneksi oli vain korttelin päässä. Kun sinne pääsin, oli todella tuskaista odottaa omaa vuoroa: "oksennan, en oksenna, oksennanko, päässä heittää, älä nyt vaan pyörry, ei jaksa seistä, ei voi istua, jos vuotaa yli" jne. Sitten, kun olin lääkkeen saanut, jostain ääliömäisestä hetkellisen helpotuksen tunteesta johtuen lähdin kotiin, enkä ottanut lääkettä apteekissa. Korttelin kävelymatka oli elämäni pisin, kylmä hiki koko kropassa niin, että paitakin läpimärkä, vapina, näkö sumeni...puolivälissä korttelia olin varma, että just kohta menetän tajuntani ja tolla kadunpätkällä kun ei muita kulkijoita silloin ollut, huolestuin jo, kuka mut löytää ja koska, jos nyt siihen pökrään. Rukoilin, että anna mun päästä kotiin asti - ja ihmeen kaupalla pääsin. Siellä suoraan vessanpöntölle, samalla lääkettä ja hanasta vettä, tavaraa tuli joka tuutista, oksettikin, mut onneks pysyi sisällä, silmissä sumeni ja vaan pöntöllä istuen nojasin seinään. Ei mitään käsitystä, kuinka kauan siinä olin, ehkä puolisen tuntia, kunnes lääke tehos ja helpotti sen verran, että pysyin tolpillani ja pääsin pesulle. Vastaavia vessan tai kylppärin lattialla kivun kourissa makaamisia, mitä pari muutakin täällä kertoili, on myös tullut koettua!

Jossain vaiheessa aloin epäillä endometrioosia ja tästä gynelle mainitsin, mut hän meinas, ettei oo, vaikka ei edes ottanut sisäultraa tai muutakaan, teki pelkän perustutkimuksen vaan, joissa endometrioosi ei näy. No, endometrioosihan mulla kumminkin on, eikä siitä mennyt kun alle kaks vuotta, kun todettiin, että se oli kasvanut toiseen munasarjaan niin, että oli lopulta useamman kilon mötti, myös muualla sitä endometrioosia oli. Siinä vaiheessahan kivut oli todella niin hirveitä, että tuntui, ku sen puolen jalkaa olis lonkasta revitty irti, taju oli lähteä kramppien aikana ja kipu iski välillä niin lujaa, että yksinkertaisesti putosin jaloiltani kuin veitsellä leikaten. Myöhemmin lääkäri sanoi noista kivuista, että olivat kuoliokipuja, kun se mötti oli lähtenyt kiertymään itsensä ympäri ja verisuonissa ei päässyt veri virtaamaan. Lohdutti vaan, että tutkimushetkellä oli jo niin iso, ettei enää päässyt kiertämään sillai. Lisäks se mötti painoi laskimoita niin, että jalka puutui jatkuvasti. Leikkauksen jälkeen joutui keho kauheaan hormonimankeliin, kun ensin aiheutettiin kemiallisesti vaihdevuodet muutamaks kuukaudeks, sit alkoi oma hormonitoiminta palailla ja todellakin jouduin kokemaan, mitä vaihdevuosien kuumat aallot sun muut on. Yhdessä hetkessä veti aivan puskista koko keho läpimäräksi hiestä, vaikka normaalisti en sillai hikoo edes saunassa. En odota noita vaihdevuosiakaan, vaikka ei nää kuukautisetkaan kaikkine vaivoineen herkkua oo. Sit vielä yritettiin yhtä sun toista hormoniehkäisyä pitämään endometrioosin kasvu kurissa, mutta eihän siitä mitään tullut, kun oma hormonitoiminta on niin vahva, että pukkaa läpi ja siitäkös se sekaisin meni. Ei ollu kipuja ei, mutta kuukautiset joka viikko, vaikka niukat olikin. Mut ei ollu herkkua aina rotti pöksyissäkään olla, saati ne kaikki mielialavaikutukset, joten lopetettiin sekin aikanaan, kun ei tepsinyt.

Jatkuu edelleenkin...😳

Jatkoa, osa 2

Kylmä hiki, vapaina, kuumeilu, oksentaminen...kaikki nää säännöllisiä vakiovieraita, jos tasaisen korkea särkylääkepitoisuus veressä jostain syystä pääsee laskemaan. Kerrankin oli päässyt särkylääke loppumaan ja kivut aivan käsittämättömät, pystyssä ei voinut seistä ja kävelykin oli katkonaista, muutama askel kerrallaan. Oksetti ja vapisutti. Pakko oli lähteä apteekkiin, joka onneksi oli vain korttelin päässä. Kun sinne pääsin, oli todella tuskaista odottaa omaa vuoroa: "oksennan, en oksenna, oksennanko, päässä heittää, älä nyt vaan pyörry, ei jaksa seistä, ei voi istua, jos vuotaa yli" jne. Sitten, kun olin lääkkeen saanut, jostain ääliömäisestä hetkellisen helpotuksen tunteesta johtuen lähdin kotiin, enkä ottanut lääkettä apteekissa. Korttelin kävelymatka oli elämäni pisin, kylmä hiki koko kropassa niin, että paitakin läpimärkä, vapina, näkö sumeni...puolivälissä korttelia olin varma, että just kohta menetän tajuntani ja tolla kadunpätkällä kun ei muita kulkijoita silloin ollut, huolestuin jo, kuka mut löytää ja koska, jos nyt siihen pökrään. Rukoilin, että anna mun päästä kotiin asti - ja ihmeen kaupalla pääsin. Siellä suoraan vessanpöntölle, samalla lääkettä ja hanasta vettä, tavaraa tuli joka tuutista, oksettikin, mut onneks pysyi sisällä, silmissä sumeni ja vaan pöntöllä istuen nojasin seinään. Ei mitään käsitystä, kuinka kauan siinä olin, ehkä puolisen tuntia, kunnes lääke tehos ja helpotti sen verran, että pysyin tolpillani ja pääsin pesulle. Vastaavia vessan tai kylppärin lattialla kivun kourissa makaamisia, mitä pari muutakin täällä kertoili, on myös tullut koettua!

Jossain vaiheessa aloin epäillä endometrioosia ja tästä gynelle mainitsin, mut hän meinas, ettei oo, vaikka ei edes ottanut sisäultraa tai muutakaan, teki pelkän perustutkimuksen vaan, joissa endometrioosi ei näy. No, endometrioosihan mulla kumminkin on, eikä siitä mennyt kun alle kaks vuotta, kun todettiin, että se oli kasvanut toiseen munasarjaan niin, että oli lopulta useamman kilon mötti, myös muualla sitä endometrioosia oli. Siinä vaiheessahan kivut oli todella niin hirveitä, että tuntui, ku sen puolen jalkaa olis lonkasta revitty irti, taju oli lähteä kramppien aikana ja kipu iski välillä niin lujaa, että yksinkertaisesti putosin jaloiltani kuin veitsellä leikaten. Myöhemmin lääkäri sanoi noista kivuista, että olivat kuoliokipuja, kun se mötti oli lähtenyt kiertymään itsensä ympäri ja verisuonissa ei päässyt veri virtaamaan. Lohdutti vaan, että tutkimushetkellä oli jo niin iso, ettei enää päässyt kiertämään sillai. Lisäks se mötti painoi laskimoita niin, että jalka puutui jatkuvasti. Leikkauksen jälkeen joutui keho kauheaan hormonimankeliin, kun ensin aiheutettiin kemiallisesti vaihdevuodet muutamaks kuukaudeks, sit alkoi oma hormonitoiminta palailla ja todellakin jouduin kokemaan, mitä vaihdevuosien kuumat aallot sun muut on. Yhdessä hetkessä veti aivan puskista koko keho läpimäräksi hiestä, vaikka normaalisti en sillai hikoo edes saunassa. En odota noita vaihdevuosiakaan, vaikka ei nää kuukautisetkaan kaikkine vaivoineen herkkua oo. Sit vielä yritettiin yhtä sun toista hormoniehkäisyä pitämään endometrioosin kasvu kurissa, mutta eihän siitä mitään tullut, kun oma hormonitoiminta on niin vahva, että pukkaa läpi ja siitäkös se sekaisin meni. Ei ollu kipuja ei, mutta kuukautiset joka viikko, vaikka niukat olikin. Mut ei ollu herkkua aina rotti pöksyissäkään olla, saati ne kaikki mielialavaikutukset, joten lopetettiin sekin aikanaan, kun ei tepsinyt.

Jatkuu, edelleen...😳

Jatkoa, se 3. ja viimeinen osa 🙄

Nyt endometrioosi vähän rauhoittunut, mutta jotta ei näissä naisten asioissa pääsis helpolla, on nyt sellainen suurikokoinen ja edelleen kasvava myooma. Se ja sen lääkinnälliset pienennysyritykset ovat taas aiheuttaneet ihan oman settinsä: anemia, kipuja, painaa virtsarakkoa, vajaat 2 kk putkeen tauotonta vuotoa ku vesihanasta ja valtavia hyytymiä. Ja tauottomalla vuodolla tarkoitan sitä, että öisin sänky vuorattu pyyhkein sun muin, kaks maksiyösidettä limittäin ja tunnin välein ylös, kun ne jo vuotaa yli. Siinä ei moneen viikkoon tullut juuri nukuttua ja veriarvot vajos pahasti. Töissä tuli pariinkin kertaan sellaisella voimalla, ettei mitään tehtävissä. Pitkin reisiä ja läpi farkuista eteen, taakse, joka suuntaan. Näky ku olis teuraskarjaa! Eikä ekalla kerralla vaihtohousuja mukana... Jätesäkkiin verhoutuneena sit kotiin. Sen jälkeen jo varustauduinkin pyyhkein ja vaihtovaattein töihin.

Että tällainen stoori ja tällaisia kokemuksia. Joku lääkäri joskus positiivisesti sanoi, kun kovia kipujani valitin, että kohtu se harjoittelee supistuksia synnytystä varten. No, sitä harjoittelua se on kyllä ahkerasti, kovilla tehoilla ja kipuja kaihtamatta tehnyt yli kakskyt vuotta, mutta valitettavasti ensi-iltaan asti se ei taida ikinä päästä. Myooman vuoksi se voitaneen joutua leikkaamaan kokonaan pois. Ja vaikka tästä asiasta nyt humoristisesti kirjoitan, niin totuus on, että näiden toiveiden ja haaveiden murskautuminen sattuu monin verroin enemmän kuin kaikki näinä vuosina kärsitty kuukautiskivut yhteensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä lukiessa ei voi kuin ihmetellä, kenellä menkat alkaa pienellä tiputtelulla? Itsellä ainakin alkaa kunnon vesiputous, monesti ilman ennakkovaroitusta (esim. kipuja). Yritäpä siinä sitten varautua, varoiksi kuljet suunnilleen viikon siteen kanssa menkkoja odotellessa. ><

Minullakin alkaa runsaasti, mutta jotenkin aina tunnen että nyt ne alkaa. En tunne mitään kipua, mutta jotenkin keho sen viestittää. Yleensä n. 20min ennen kuin hulahtaa :D

Mä tiedän yleensä jo edeltävänä päivänä että huomenna alkaa; oon _todella itkuherkkä! Ja just ennen menkkoja mua rupee etomaan. Käytän ite kuukuppia niin sillä on välttynyt ylläreiltä kun sen voi laittaa varmuuden vuoksi paikoilleen :)

Hups, tekniikan ihmelapsi onnistui sitten laittamaan jättiviestin osan 2 kahteen kertaan, voih 😞

Joku täällä aiemmin mietti, miten kuvailla kuukautiskipuja miehille:

1. Kuvittele pahin mahdollinen krapula kaikkine oireineen (ripuli, oksentaminen, vatsakouristukset ja -särky, kylmä hiki, vapina, huimaaminen ja pyörrytys, ajoittainen kuume ja päänsärky.) Kun olet kuvitellut sen, kerro se vähintään kolmella.

2. Lisää siihen kipu, joka on kuin koko lantiosi sisäosa olisi tulessa samalla, kun joku lävistää sitä toistuvasti miekalla sekä ristiselän puolelta että vatsan puolelta molempien lantioluiden vierestä.

3. Kuvittele, että kiveksesi sijaitsevat vatsaontelossa, lantioluiden vieressä ja että joku on tunkenut rautaiset haarniskanyrkit sinne. Tuo joku runnoo, survoo ja puristelee näitä kiveksiäsi rautaisilla nyrkeillään tasaiseen tahtiin äärimmäisen kovakouraisesti. Tästä runnomisesta aiheutuva kipu säteilee lonkkaasi ja alas jalkaasi, välillä iskien jopa niin kovaa, että jalat lähtevät alta.

4. Kuvittele, että keskellä haarojasi on aukko, josta vuotaa solkenaan verta. Välillä tauotta kuin vettä hanasta, välillä valtavina ryöpsähdyksinä, mukana hyytymiä, ajoittain kananmunankin kokoisia. Muista, että et voi mitenkään hallita etkä pidätellä tuota vuotoa.

5. Kuvittele, että olotilastasi johtuen elämääsi tänä aikana hallitsevat seuraavat asiat:

- Pue löysät tummat housut, joista ei veri näy ja pitkä peittävä paita! Missä on lähin vessa? Onko mukana tarpeeksi siteitä, tamponeja ym.? Kanna koko ajan mukana laukkua, jossa nämä on! Onko mukana vaihtohousut (alushousut ja päällihousut)? Näkeekö musta päälle, että mulla on kuukautiset? Missä on lähin vessa? Voiko siellä peseytyä? Onko tarpeeksi särkylääkettä? Apua, vuotaako yli?! Huomaako joku?Apua, mä en voi nousta tästä! Apua, jäiköhän tohon läntti? Missä on lähin vessa?

6. Kuvittele, että koko tämän ajanjakson, sen minkä kivuiltasi pystytkään nukkumaan, nukut kevyttä koiranunta, puolen tunnin - parin tunnin pätkissä, nähden sekavia unia ja havahtuessasi puoliksikaan hereillä, tarkistat heti kädelläsi, onko vuotanut yli. Havahdut unestasi täysin hereille heti sillä sekunnilla, kun tunnet veren hulahtavan jalkovälistäsi, hypäten pystyyn ja rynnäten vessaan, samalla nopeasti katsoen, ehtikö mennä sängylle.

7. Kuvittele, että tämä kaikki kestää useita päiviä putkeen (keskimäärin 5-7) ja saapuu aina uudelleen kerran kuukaudessa 35-40 vuoden ajan.

Näitä juttuja lukiessa (ja samalla kun housuissa tulvii, onneksi istun lattialla) tulee vaan mieleen, että onkohan kaikilla laihoilla ja "kauniilla" naisilla kaikissa tosi-TV -ohjelmissa menkat kokonaan loppuneet painonsa takia, vai kuinka kykenevät pukeutumaan mitä paljastavimpiin asuihin kun itsellä ainakin 1/4 kuukaudesta plus monia varopäiviä sen ympärillä menee visusti mustissa housuissa näiden niagarapäivien takia. Esim. Vanderpump Rulesissa Surin tarjoilijat saivat kerran sellaiset uudet työasut, jotka olivat muistaakseni lähinnä pieni huivi edessä ja juuri ja juuri kankut peittävä härpäke takana="mekko". Eipä tuollaisia tulisi mieleeni pukea edes topiksi, saati asuksi jossa joudut palvelemaan asiakkaita (kun kyse ei kai ole "sellaisesta" asiakaspalvelusta)

Indeed! Näin on! Hyvä me sisukkaat👍

Vierailija kirjoitti:

Mua niin pistää vihaksi että kuukautisvaivoja, pms:ää ja endometrioosia vähätellään. Me ollaan ihan uskomattomia selviytyjiä naiset! Tuolla me painetaan menemään pokerinaamalla kauheissa kivuissa persus veressä.

Respect.

Indeed! Hyvä me! 👍

Puheet kuukautiskivuista ovat vain marttyyrin kruunun kiillottamista. Kuukautiskivut eivät ole sen kovempia kuin jos vatsa lihakset kramppaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun lukeminen on samanlaista kuin katsoisi luontodokunenttia jostain ällöttävistä ötököistä. Puistattaa, yököttää ja ihmettelee miksi oikein katson. Silti on vain pakko katsoa.

T: Mies

Ps. jatkakaa :D

Hah 😛😂 Vapaaehtoinen itsensä piinaaja.👍 Sympaattistako vai täysin päätöntä? 🤔

terv. Yksi meistä, joille tämä yököttävän puistattava on valitettavasti säännönmukaista arkea vuodesta toiseen

Kyllä tämän ketjun lukeminen saa vain entistä enemmän arvostamaan teitä naisia. Tsemppiä teille!!

Miten muuten haluaisitte, että miehet suhtautuvat teihin kuukautisten aikana? Mitä voidaan tehdä tai mikä on ehdoton nou nou?

T: Mies

Varmaan riippuu ihan naisesta, siinä missä toinen kaipaa hoivaa ja huolenpitoa, empatiaa, on toinen kiukkuinen kuin ampiainen, eikä voi sietää kosketusta eikä edes toisen läsnäoloa... 🤔