Kauheimmat kuukautiskokemukset!

Vierailija kirjoitti:

Puheet kuukautiskivuista ovat vain marttyyrin kruunun kiillottamista. Kuukautiskivut eivät ole sen kovempia kuin jos vatsa lihakset kramppaavat.

Jos olet nainen, kiitä Luojaasi, että pääset noin vähällä.

Jos olet mies, sivistä itseäsi, hanki oikeaa tietoa ja opettele empatiaa...ja get off your high horse!

Vierailija kirjoitti:

Olin yhdellä kamalalla sukulaistädillä mökkeilemässä sisarusteni kanssa lapsuudessani. Mulla alkoi siis menkat 9- vuotiaana ja ne olivat TODELLA epäsäännölliset ja alkoivat kuin hanan olisi laittanut päälle. Nukuttiin pikkusiskoni kanssa sellaisella levitettävällä sohvalla, josta vain laskettiin selkänoja alas ja siitä muodostui parisänky. Noh, heräsin siihen että alushousuissa tuntuu läpi märältä ja nousin istumaan vain huomatakseni sellaisen kahvikupin tassin kokoisen veriläntin siinä lakanassa. Menin ihan hervottomaan paniikkiin (tämä oli ehkä kolmas kerta kun vuosin, ja edellisestä kerrasta oli vain hieman yli viikko eli siteitä minulla ei ollut mukana), ja koitin vetää lakanaa niin että läikkä olisi siirtynyt piiloon sohvan ja seinän väliin. Noh, onnistuinkin tässä puuhastelussa ja siskoni nukkui vieressä, ei edes herännyt. Piilotin veriset alushousuni alimmaiseksi roskapussiin, hain uudet alushousut ja tungin ne täyteen paperia. Tämän jälkeen palasin petiin, en tosin nukkunut sinä yönä enää vuotamiseltani. Aamulla olin kuin mitään ei olisi tapahtunut, ajattelin vielä piilottavani lakanan oman kassini pohjalle jottei kukaan saisi tietää pikku välikohtauksestani. Täti sitten pyysi minua laittamaan pedin kasaan ja otin lakanan pois vain nähdäkseni, että sama jäätävä läntti oli tottakai myös tuossa vaaleankeltaisessa sohvassa, keskellä selkänojaa. Halusin vain kuolla. Sain vielä tuolta tädiltä ihan järkyttävät haukut ja nuhteet, kun sohva oli pilalla, tottakai. Serkkupojat ja pari setääni toki tulivat myös kuuntelemaan tämän näytelmän ja serkkuni virnuilivat vittumaisen näköisinä. Ette voi kuvitella miltä oikeasti tuntui. Pahalta, äärettömän pahalta ja häväistyltä. :/ olin vaan oikeasti niin kakara, että todella kuvittelin että lakana oli suurin ongelmani.

En ole väkivaltainen ihminen, mutta tämän kaltaiset ihmiset saavat aikaan poikkeuksen. Hyi helv.. Miten oksettavaa käytöstä!! Sä olet ollut vasta yhdeksän, mikä tarvitsee tukea ja tietoa eikä mitään tollasta koko suvun nolausrinkiö.

Vierailija kirjoitti:

Näitä juttuja lukiessa (ja samalla kun housuissa tulvii, onneksi istun lattialla) tulee vaan mieleen, että onkohan kaikilla laihoilla ja "kauniilla" naisilla kaikissa tosi-TV -ohjelmissa menkat kokonaan loppuneet painonsa takia, vai kuinka kykenevät pukeutumaan mitä paljastavimpiin asuihin kun itsellä ainakin 1/4 kuukaudesta plus monia varopäiviä sen ympärillä menee visusti mustissa housuissa näiden niagarapäivien takia. Esim. Vanderpump Rulesissa Surin tarjoilijat saivat kerran sellaiset uudet työasut, jotka olivat muistaakseni lähinnä pieni huivi edessä ja juuri ja juuri kankut peittävä härpäke takana="mekko". Eipä tuollaisia tulisi mieleeni pukea edes topiksi, saati asuksi jossa joudut palvelemaan asiakkaita (kun kyse ei kai ole "sellaisesta" asiakaspalvelusta)

Sun kuukautiset kuulostavat melko runsailta. Jos on "normi"menkat, niin ei se vuoto niin runsasta ole etteikö voisi minarissa kulkea niinä päivinä kunhan vaan pitää huolen et on siteitä/tamponeja ym. tarpeeksi. Itse kuljin eilen valkoisessa kesämekossa ja oli kuukautisten toinen päivä.

Ja tsemppiä haluan kovasti toivottaa runsaista kuukautisista käsiville kanssasiskoille! Melkosia tarinoita täällä oli ja on ikävää miten voimakkaasti kuukautiset voivat elämään vaikuttaa negatiivisella tavalla.

Kivut ovat oma juttunsa, mutta sekin on jäänyt ikimuistoisena mieleen, kun nuorena baarin vessassa vaihdoin sidettä ja pikku hiprakassa laitoin sen väärinpäin. Ilta oli ilmeisesti hauska, sitä en muista, mutta muistan näin 20 vuoden jälkeenkin, miltä tuntui kiskoa alwaysin teippejä irti alapääkarvoista...Posliini ei ollut vielä in.

AARGH mikä jaaritus!!!

Liisa kuukautisten ihmemaassa kirjoitti:

Jatkoa, se 3. ja viimeinen osa 🙄

Nyt endometrioosi vähän rauhoittunut, mutta jotta ei näissä naisten asioissa pääsis helpolla, on nyt sellainen suurikokoinen ja edelleen kasvava myooma. Se ja sen lääkinnälliset pienennysyritykset ovat taas aiheuttaneet ihan oman settinsä: anemia, kipuja, painaa virtsarakkoa, vajaat 2 kk putkeen tauotonta vuotoa ku vesihanasta ja valtavia hyytymiä. Ja tauottomalla vuodolla tarkoitan sitä, että öisin sänky vuorattu pyyhkein sun muin, kaks maksiyösidettä limittäin ja tunnin välein ylös, kun ne jo vuotaa yli. Siinä ei moneen viikkoon tullut juuri nukuttua ja veriarvot vajos pahasti. Töissä tuli pariinkin kertaan sellaisella voimalla, ettei mitään tehtävissä. Pitkin reisiä ja läpi farkuista eteen, taakse, joka suuntaan. Näky ku olis teuraskarjaa! Eikä ekalla kerralla vaihtohousuja mukana... Jätesäkkiin verhoutuneena sit kotiin. Sen jälkeen jo varustauduinkin pyyhkein ja vaihtovaattein töihin.

Että tällainen stoori ja tällaisia kokemuksia. Joku lääkäri joskus positiivisesti sanoi, kun kovia kipujani valitin, että kohtu se harjoittelee supistuksia synnytystä varten. No, sitä harjoittelua se on kyllä ahkerasti, kovilla tehoilla ja kipuja kaihtamatta tehnyt yli kakskyt vuotta, mutta valitettavasti ensi-iltaan asti se ei taida ikinä päästä. Myooman vuoksi se voitaneen joutua leikkaamaan kokonaan pois. Ja vaikka tästä asiasta nyt humoristisesti kirjoitan, niin totuus on, että näiden toiveiden ja haaveiden murskautuminen sattuu monin verroin enemmän kuin kaikki näinä vuosina kärsitty kuukautiskivut yhteensä.

Järkyttäviä norsunjälkeisten kokoisia kuukautisklimppejä valuu koko ajan ja tulee läpi,vaatteissa ei onneks näkynut,raskas työ ja helle +30 c,kielletty ihastus vieressä luulee että olen krapulassa kun yökin ja tutisen

Minulla ei onneksi ole kovin kivuliaita tai erityisen runsaita kuukautisia, joten julkisia ohivuotoja ei ole sattunut. Alkavatkin tiputellen. Tunnen itseni onnekkaaksi! Mutta kuukautisiin liittyvä häpeä on hankaloittanut elämää.

Olin abi ja minulla sattui alkamaan menkat juuri ylioppilaskirjoitusten aikaan. Koska kokeisiin ei saanut tuoda eväitäkään kääreissään, piilotin salaa yhden varasiteen hupparini taskuun. No, heti toisella vessakäynnillä minulla sitten olikin verinen ongelma edessäni. Vietin vessassa luvattoman kauan vessapaperilla veristä sidettä paniikissa painellen. Ulos tullessani naisopettaja, joka toimi saattajana, kysyi olisinko tarvinnut terveyssidettä. Minua hävetti hirveästi, joten pudistin vain päätäni.

Muistan, miten olin yrittänyt etsiä etukäteen tietoa siitä, miten kirjoituksissa kuukautisten aikana oikein toimitaan, mutten ollut löytänyt. Abioppaassa (lukuvuosikalenteri, jossa oli olevinaan neuvoja abivuotta varten) kyseisen tilanteen kohdalla neuvottiin "fiksut tytöt hoitavat asian pois päiväjärjestyksestä jo etukäteen" tai jotain vastaavaa ei-konkreettista diipadaapaa.

(Btw, sama opas kehotti lukiolaisia masturboimaan koeaamuina. Että sellaisia vinkkejä!)

Näin jälkikäteen ajateltuna tuskinpa omien siteiden tuominen olisi ollut ongelma. Mikseihän koulu ollut sijoittanut niitä tarjoamiaan siteitä vessoihin?

Liisa kuukautisten ihmemaassa kirjoitti:

Bideesuihkuille voi näissä tilanteissa vaan nauraa, ne on yhtä tyhjän kanssa - sama ku yrittäis lattiaa luututa nessulla.

Jatkuu...

Sun pitäis ruveta kirjailijaksi. Repesin ihan täysin tälle loppukommentille. Mies oli ihan, että "mitä sä siellä naurat? En selittänyt, kun ei ois kuitenkaan tajunnut.

Mahtavan värikkäitä ja luovia ilmaisuja muutenkin.

Mua hävettää vieläkin ihan mielettömästi kun mietin yläasteaikaisia menkkoja... Mulla oli siis tosi runsaat menkat, ne ei kylläkään alkanut varoittamatta, vatsaan ja tisseihin sattui jo pari päivää ennen alkua. Ja ensimmäisen tuhruvuotopäivän jälkeen helvetti oli aina irti. Sitä verta tuli järkyttävän paljon, tuntui että oikeen hanasta valui ja sidettä oli vaihdettava tunnin välein melkeinpä tai muuten vuosi yli. Ja jostain syystä hävetti hirveästi yleisessä vessassa vaihtaa sidettä. Aina menkkojen aikaan koulussa sitten vuosi siteestä yli ja penkit oli yltä päältä veressä. En kehdannut edes kavereille sanoa. Se häpeän tunne kun joutui ahteri veressä kuljeskelemaan oli aivan kamala. Yritin istua tunneilla vain toisella kankulla ja kärvistellä. Olin niin tunnollinen etten edes ajatellut lähteväni kotiin. Nyt 24 vuotiaana häpeän edelleen noita tapauksia :(

Ensimmäiset menkat e-pillerien aloittamisen jälkeen... 

Olin mökillä saunassa ja tunsin että oho nyt mahaa vähä nippailee. Siinä sit tein pesuvesiä ja näin ja aloin ihmettelemään miksi jalat tuntuu niin märiltä. Olin vyötäröstä alaspäin ihan veressä! En ole nähnyt ikinä sellaista määrää verta! (en edes kauhuleffassa!) Jalkojeni juuressa oli järkyttävä lammikko ja jalat oli vaihtaneet väriä punaiseksi. Meinasin pyörtyä silkasta kuvotuksesta mutta hammasta purren huuhdoin veret pois (ja siinä kestikin kauan!). Sitten menkat jatkui ihan normaaleina, niukkina mihin olen tottunut.... En syö enää pillereitä.

Useampi kamala ja häpeää aiheuttanut tilanne käynyt. Odotan vain, koska pääsisin kyseisestä riesasta eroon. Olen luokanopettaja ja en voi töissä lähteä luokasta jättäen lapsia valvomatta. Tämä yhdistettynä runsaisiin ja kivuliaisiin menkkoihin on todella hankala yhdistelmä :(

Kerran koetta valvoessani tunsin parin vuodottoman päivän jälkeen, että ei helkutti, nyt kastui housut. Housuihin valahti ihan tolkuton loraus ja hyytymiä kerralla, vaikka luulin menkkojen jo loppuneen. Näin työtuolilla istuessani farkkujen värjääntyvän ja työtuolissa jäljen. Ei auttanut kuin valvoa koe hammasta purren loppuun ja toivoa, että viimeinenkin saisi paperinsa palautettua mahdollisimman pian. Piti kävelyttää jokainen kokeesta kysyjä pöytäni luokse kun en voinut tuoliltani hievahtaakaan. Onneksi oli samana päivänä liikuntatunti, joten oli sentään tuulihousut mukana. Sen jälkeen olen pitänyt huolta, että aina on töissä vaihtohousut kaapissa. Työtuolia en puhtaaksi enää saanut kämmenen kokoisesta läntistä, joten kuuraamisen jälkeen sulloin sen iltapäivällä talon tyhjennyttyä varaston perälle ja vaivihkaa hain toisen tuolin tilalle.

Sun pitäis ruveta kirjailijaksi. Repesin ihan täysin tälle loppukommentille. Mies oli ihan, että "mitä sä siellä naurat? En selittänyt, kun ei ois kuitenkaan tajunnut.

Mahtavan värikkäitä ja luovia ilmaisuja muutenkin.[/quote]

Kiitos, pelastit päiväni kommentillas! 👍

Mulla myös niagaramenkat aina. Pahimpia on alkupäivää seuraavat kaksi päivää. Koko alaosasto on ihan jotenkin turvoksissa ja ripuli on vakiovieras. Säryt tuttuja myös. Tämän kun yhdistää työhön, missä ei aina ole vessaa. Työtä kun tehdään asiakkaan tiloissa ja niissä kaikissa ei ole vessaa, vaan tarkoitus on hädän sattuessa käydä pisulla jossain pusikossa. Ei siis todellakaan ole suunniteltu meikäläisille.

Kertana muutamana on tullut tilanne eteen, että työstä ei olekaan päässyt ajoissa pois vaan on pitänyt jäädä ylitöihin. Siinä sitten on pettänyt tuplatamppooni ja sidetoppaukset siten, että työpäivän päätteeksi on työhaalari veressä ja jalkaa pitkin valunut sitä ihanaa myös työsaappaaseen. Onneksi näillä kerroilla on saanut olla töissä yksin, niin ei ole tarvinnut edes keneltäkään asiaa salata. Tosin työhaalari on aina muutenkin kaiken epämääräiset lian ja eritteen peitossa, että ei kai siitä kukaan asiasta tietämätön voisi edes päätellä, että osa siitä on kuukautisverta. Mutta se itsensä siistiminen, että pystyy itsensä istuttamaan autoon, onkin oma juttunsa. Kun sen haalarin ja saappaat on ottanut pois, niin siellä allahan on siis veriset housut ja veriset sukat, eikä edelleenkään mitään mahdollisuutta peseytymiseen niin vaateiden vaihtaminenkin tuntuu turhahkolta. Sitä paitsi, vaikka töitä tekeekin yksin, voi silti joku tulla paikalle. Ei siinä eteisessäkään oikein voi alkaa toppauksia uusimaan ja vaatteita vaihtelemaan, mutta jos vaan mitenkään on mahdollista niin tokihan siinä yrittää mahdollisuuksien rajoissa jotain tilanteen eteen tehdä. Auton takakontista vaan jätesäkkiä penkin suojaksi ja kotiin toivoen, että matkalla ei satu mitään, minkä takia pitäisi autosta poistua ihmisten nähtäville.

Vierailija kirjoitti:

Useampi kamala ja häpeää aiheuttanut tilanne käynyt. Odotan vain, koska pääsisin kyseisestä riesasta eroon. Olen luokanopettaja ja en voi töissä lähteä luokasta jättäen lapsia valvomatta. Tämä yhdistettynä runsaisiin ja kivuliaisiin menkkoihin on todella hankala yhdistelmä :(

Kerran koetta valvoessani tunsin parin vuodottoman päivän jälkeen, että ei helkutti, nyt kastui housut. Housuihin valahti ihan tolkuton loraus ja hyytymiä kerralla, vaikka luulin menkkojen jo loppuneen. Näin työtuolilla istuessani farkkujen värjääntyvän ja työtuolissa jäljen.

Sama ammatti, samoja kokemuksia, työtuolin kuurausta... Ja se tunne, kun opetat jotain taululla, selkä oppilaihin päin ja tunnet, kun ryöpsähtää....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö joku mieslääkäri tms sanonut joskus, että kuukautiskivut tuntuvat "pieneltä nipistelyltä"? Teki mieli potkaista arkaan paikkaan ja kysyä, tuntuuko nyt pientä nipistelyä.

Tämä on nyt ot mutta:

Eläköön sukupuolten ero :) Jostain nettikeskustelusta muistan, miten joku mies yritti selittää, miltä palleille potkiminen tuntuu. Keksi vertauksena, että on vähän saman tyylinen kipu kuin iskee kyynärpään - tiedätte sen erityisen aran kohdan siinä nivelen vieressä - vaikka pöydän kulmaan. Itse ainakin sain edes pienen aavistuksen tunteesta, koska kunnon mojaus juuri tuohon kohtaan melkein kyllä pistää oksentamaan.

Mutta miten selittäisitte tai olette selittäneet miehelle, miltä paha kuukautiskipu tuntuu? Kun miehellä ei ole sitä tiettyä sisätilaa, niin selittäisittekö tyyliin sitruunahappoa virtsarakossa viikon päivät ilman mitään kontrollia ja muutaman kerran tabascoa sekaan. Ideoita :)

Ehkä koittaisisn selittää vertaamalla mahakipuun kun maha menee sekaisin. Eli sellainen tunne kun maha on TOSI pahasti sekaisin, et pääse vessaan ja kylmä tuskanhiki valuu otsalla ja tuntuu että jalat lähtee alta. Siihen lisättynä jäätävä migreeni mikä tuntuukin alavatsassa/selässä/reisillä. Jotenkin noin ehkä? :D

Jossain ala-asteen 5. luokalla saatiin just joku "muutosta ilmassa" tai "tytöstä naiseksi" -opas, jossa oli murrosiästä ja sen mukanaantuomista muutoksista. Kuukautisten kohdalla luki (muistan melkein sanatarkkaan ja kuvankin muistan) "Kuukautisten aikaan voit kokea olosi hieman tavallista ärtyneemmäksi ja väsyneemmäksi. Myös vatsaasi voi hieman nipistellä. Kevyt liikunta ja terveet ruokailutottumukset auttavat lieventämään oireita"

HAH HAH HAA, mitä sontaa! :D

Mulla menkkakivut tuntuu kuin alavatsan ja reiden ympärille olisi vedetty puristusside/vyö, jota kiristetään niin paljon että henki salpautuu. Myös, jos on hankala kuukausi ja kivut kovat, on maha löysällä. Siinä sitten istuu pöntöllä ripuloimassa (ja sekin sattuuu! Siis pienikin ponnistus) ja verikiisseliä valuu pönttöön. Pitää vaan toivoa että edes alapesumahdollisuus on siinä vessassa, jossa sillä hetkellä on.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka kärsitte runsaista, kivuliaista ja pitkistä kuukautisista: kokeilkaa minipillereitä, jos se vain on mahdollista. Itse sain niistä avun. Alkuun piti kärsiä kuukauden ajan tiputtelusta, mutta sen jälkeen kuukautiset katosivat käytännössä kokonaan. Oli pakko sanoa, että käytännössä, koska vähän aikaa sitten tuli vuotoa ensimmäistä kertaa lähes kymmeneen vuoteen, tosin se oli melko niukkaa ja kesti noin viikon. Elämänlaatu on parantunut huomattavasti, kun ei tarvitse kärsiä helvetillisistä kivuista, valtavista vuodoista, anemiasta ja ylipäätään siitä tunteesta, että joutuu jatkuvasti pelkäämään ylivuotoa, vaikka olisi varustautunut imukykyisimmällä tamponilla ja yösiteellä.

Yläaste ja lukioikäisenä vuosin kuin seula ja sen myötä sattui niitä noloja tilanteita, kun veret hulahtivat yhtäkkiä läpi, vaikka oli varustautunut yösiteellä ja tampoonilla. Opin kuitenkin ottamaan varahousut kouluun mukaan, joten tarvittaessa pystyin käydä vaihtamassa, koska kotiin lähteminen ei ollut mahdollista sillä sinne oli matkaa 30 km. Toki paha anemia aiheutti tuolloin myös hankaluuksia, koska olin aivan järjettömän väsynyt, pyörtyilin ja kunto ei meinannut kestää edes portaiden nousemista.

Varsinkin, jos joku nuori lukee tätä; hae lääkäristä apua kuukautisiin, mikäli ne rajoittavat elämää jollain tavalla. Itse uskalsin hakea apua vasta aikuisena, kun asuin jo omillani.

Joo, kokeilin minipillereitä. Kahta merkkiä yhteensä melkein vuoden. Koko sen ajan oli taukoamatta kuukautiset ja kipuilua melkein päivittäin hiustenlähdöstä sun muista sivuvaikutuksista puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävin kokemus: tyttärelläni yöllä ollut 1,5 tunnin kipukohtaus ja aamulla sama. Soitin terveysasemalle, voiko saada kipupiikin tai jotain muuta apua, kun särkylääke ei auttanut tyrmääviin kipuihin.

Vastaus: kannattaa kokeilla lämpötyynyä. Ja liikunta voi myös auttaa.

Sillä hetkellä unohdin kaikki äitini neuvot hyvästä käytöksestä.

Mulla on myös oikeasti kovat kivut olleet ja se lämpö auttaa niihinkin. Toki liikkumaan ei pysty.

Kuten muillakin, näitähän riittää.

Viimeisin: Olin valvonut todella myöhään tärkeän asian takia ja heräsin sitten aamulla aikaisin, täysin silmät ristissä tein aamupuuhat ja lähdin töihin. Jossain vaiheessa työpäivää vessassa käydessäni tajusin, että aamulla yösidettä vaihtaessa olin kokonaan unohtanut laittaa uuden siteen tilalle. Housuni olivat aivan veressä. Istumatyössä onneksi kukaan ei huomannut ja housuni olivat tummahkot, ja oli vain luojan lykky ettei verta ollut ehtinyt työtuoliin.

Toinen: Elin stressaavaa aikakautta ja tästä johtuen menkoista tuli todella epäsäännölliset, saattoivat alkaa viikon myöhässä, etuajassa tai sitten eivät ollenkaan. Olin tärkeässä tapaamisessa ja istuessani tunsin, kuinka alkaa valua juurikin viikon etuajassa. En kuitenkaan voinut nousta pois kesken kaiken, joten kupla otsassa sinnittelin ja rynnistin lopulta vessaan. Housuni olivat jälleen kerran veressä, ja totta kai olivat vielä valkoiset. Pitkä takki päälle ja varovaista liikkumista, ettei japaninlippu näy. 

Kolmas: Kuukautiseni olivat todella epäsäännölliset teininä ja välillä tuli neljänkin kuukauden taukoja. Koulun aamutunnilla istuessa tunsin yhtäkkiä vuodon alkaneen. Mukanani ei ollut ollenkaan siteitä, joten kauhistuneena jouduin työntämään housuni täyteen koulun kivikovaa ja täysin imukyvytöntä vessapaperia ja selviämään loppupäivän niiden varassa, uusien "varastoa" lähes joka välitunti. Siitä lähtien olen oppinut pitämään sidettä aina laukussa mukana. 

Sitten tietty välillä uskomattomat ja rampauttavat kivut joiden takia yöunetkin ovat menneet. Saisipa muutaman ensimmäisen päivän ajaksi saikkua, itselläni vuotokin on niin runsasta tuolloin että aina saa pelätä ohivuotoa työpäivän aikana. 

Tampoonit ei sovi mulle, joten joudun aina käyttämään siteiden lisäksi wc-paperia haaruksissa. Häppäreiden väliin tuppo, ja vaihto toiseen noin tunnin välein.