Kauheimmat kuukautiskokemukset!

Tämä ei oikeastaan liity menkkoihin vaan jälkivuotoon mutta menköön. Olin saanut toisen lapseni, toipunut nopeasti, synnytyksestä pari viikkoa ja jälkivuoto melkein kokonaan loppunut. Olin tekemässä jouluostoksia, siis kärry täynnä ruokaa ja kaupassa pitkät jonot.

Kassajonossa alavatsaan koski kovasti ja tunsin kun joku valtava möhkäle valuu housuihin. Äkkiä vessaan kärryjen ja esikoisen kanssa, luulin että nyt luiskahti kohtu ulos tai jotain vastaavaa. Ulos oli tullut jumalattoman iso pala istukkaa, joka oli siis jäänyt synnytyksessä sisään.

Yritin siinä sitten harhauttaa 3-vuotiasta esikoista ettei järkyttyisi ja kaapia sitä palasta ja verta housuista.

Onneksi oli side jälkivuodon varalta. Ja ihme että se mötkäke ei ollut tulehtunut siellä sisällä.

Olin yhdellä kamalalla sukulaistädillä mökkeilemässä sisarusteni kanssa lapsuudessani. Mulla alkoi siis menkat 9- vuotiaana ja ne olivat TODELLA epäsäännölliset ja alkoivat kuin hanan olisi laittanut päälle. Nukuttiin pikkusiskoni kanssa sellaisella levitettävällä sohvalla, josta vain laskettiin selkänoja alas ja siitä muodostui parisänky. Noh, heräsin siihen että alushousuissa tuntuu läpi märältä ja nousin istumaan vain huomatakseni sellaisen kahvikupin tassin kokoisen veriläntin siinä lakanassa. Menin ihan hervottomaan paniikkiin (tämä oli ehkä kolmas kerta kun vuosin, ja edellisestä kerrasta oli vain hieman yli viikko eli siteitä minulla ei ollut mukana), ja koitin vetää lakanaa niin että läikkä olisi siirtynyt piiloon sohvan ja seinän väliin. Noh, onnistuinkin tässä puuhastelussa ja siskoni nukkui vieressä, ei edes herännyt. Piilotin veriset alushousuni alimmaiseksi roskapussiin, hain uudet alushousut ja tungin ne täyteen paperia. Tämän jälkeen palasin petiin, en tosin nukkunut sinä yönä enää vuotamiseltani. Aamulla olin kuin mitään ei olisi tapahtunut, ajattelin vielä piilottavani lakanan oman kassini pohjalle jottei kukaan saisi tietää pikku välikohtauksestani. Täti sitten pyysi minua laittamaan pedin kasaan ja otin lakanan pois vain nähdäkseni, että sama jäätävä läntti oli tottakai myös tuossa vaaleankeltaisessa sohvassa, keskellä selkänojaa. Halusin vain kuolla. Sain vielä tuolta tädiltä ihan järkyttävät haukut ja nuhteet, kun sohva oli pilalla, tottakai. Serkkupojat ja pari setääni toki tulivat myös kuuntelemaan tämän näytelmän ja serkkuni virnuilivat vittumaisen näköisinä. Ette voi kuvitella miltä oikeasti tuntui. Pahalta, äärettömän pahalta ja häväistyltä. :/ olin vaan oikeasti niin kakara, että todella kuvittelin että lakana oli suurin ongelmani.

Hirveintä oli varmaan kun ennen e-pillereitä oksensin aina, jos en saanut riittävän nopeasti särkylääkettä. Kerran menkat sitten alkoivatkin etuajassa, eikä tietenkään buranaa. Olin kuitenkin lähdössä hammaslääkäriin, joten lähdin ajoissa ja kävin ennen sitä apteekissa. Liian myöhään. Jo hammaslääkärin tuolissa pää vähän alaspäin tunsin, että kohta lentää. Onneksi tarkastuksessa meni alle 10 minuuttia, niin ehdin juosta vastaanottohuoneesta vessaan oksentamaan.

Tentti kuukautisten eka päivänä jätettyäni just pillerit pois. En tiennyt paljonko tulen vuotamaan ja kuin sekaisin kroppa on hormoneista. Laitoin varalta paksun yösiteen, kun katsoin että viisaampi niin kun sen verran runsasta. Päällä mulla oli alushousut, paksut sukkahousut ja farkut ja vielä pitkä neuletakki. Tunsin tentissä, että nyt muuten tulee verta ja kunnolla ja alkoi kramppaamaan vatsa ihan hirveästi.

Jossakin kohtaa tajusin, että oon vuotanut siteen täyteen ja läpi kaikista housuista ja neuletakkikin on veressä ja sattuu ihan pirusti. Tein tentin loppuun niin nopeasti kun pystyin ja kiitin onneani, että mulla oli takki salissa mukana. Se vyötärölle, paperit valvojalle ja äkkiä yliopiston läpi ja kadun yli kämpälle vessaan ja vaatteet pyykkiin. Neule ei ikinä lähtenyt puhtaaksi eli heitin sen roskiin. Ennen pillereitä mun menkat oli suhteellisen huomaamattomat ja muutamien tuollaisten hirviökuukautisten jälkeen palautuivatkin sellaisiksi, onneksi.

Pahin menkkakokemukseni yhdistää kipua ja ripulia. 

Olin aamulenkillä, kun se pyörryttävä menkkakipu iski. Silmissä pimeni muutamaan otteeseen ja mahaan sattui sekä kohdun että suoliston puolesta. Käännyin siis kotiin ja onneksi olin edennyt vasta parisataa metriä, koska sekin meinasi olla liikaa. Aina välillä piti mennä maahan rukousasentoon, kun silmissä pimeni kivun takia. Alaovella alkoi jo tuntumaan melko perkeleelliseltä ja hissiin päästessäni luovutin; hissin lattialla kököttäessä ripuloin housuuni. Kivuissani ja hikisenä onnistuin kotona hieman puhdistamaan itseäni ja ottamaan särkylääkkeen. Siinä sitten makasin perse paljaana vessan lattialla tunnin ja odottelin, että pahin menisi ohi. 

Yläasteella housujen persaus ja polkupyörän satula oli aina ihan veressä, kun pääsin kotiin. Side ei koskaan riittäny kotiin asti.

Tää ei oo samanlainen kauhutarina kuin muilla täällä, mut sellanen aiheeseen liittyvä sattuma tältä keväältä. Olin kaupungilla ja menkat oli myöhässä (mulla on epäsäännölliset). Olin kirjakaupassa, kun mahaan ja selkään alko sattua menkkatavalla. Lähdin äkkiä pois ja menin lähimpään vaatekauppaan, nappasin randomilla neuleen mukaan ja sit sovituskoppiin. Ei ollu menkat alkanu, mutta pistin varuiksi tampoonin ja lähdin pois. Neuleenkin ostin, se oli tosi kiva. Maha- ja selkäkivut helpotti ja aattelin, et menkat vaa siinä oireili taas pari päivää ennen alkamista. Kuten yleensä.

Kiertelin kaupoilla vielä hetken ja menin sitten oottamaan bussia. Bussipysäkillä mahaan ja selkään alko sattua taas ja tällä kertaa tuntu, et nyt oikeesti alkoi. Bussi oli tietysti myöhässä. Kun vihdoin pääsin kotiin, noin puol tuntia bussipysäkille menemisen jälkeen, menin ekana vessaan ja kas, se tampooni oli jo ihan "täynnä". Osasin onneksi aavistaa, muuten olisin lähtenyt bussista punapersepaviaanina.

No ehkä se kerta kun olin kahden päivän koulutuksessa muistaakseni Tampereella jossain hotellissa, joka ei ole keskustassa. Menkat alkoi yllättäen ja alussa tulee paljon verta. Mukana oli 1 pikkuhousunsuoja ja 1 side. Jee. Kun koulutus päättyi iltapäivällä vaaputin hotellihuoneeseen, jossa makasin pyyhekasan päällä vessapaperin kanssa ja sama yöllä. En ole koskaan nukkunut niin liikkumatta sen yhden pikkuhousunsuojan ja pyyhkeiden kanssa. En sotkenut sänkyä eli hyvin meni. Aamulla sitten suihkuun, se 1 side paikalleen ja sillä koko päivä ja kotimatka ja täytyy sanoa että jos ei muuta niin always kyllä pitää nesteet sisällään. Mutta aika nihkeä oli olo.

Hirvein kokemus oli kun ekan lapsen jälkeen tuli ekat menkat. Vuodon määrä oli ihan uskomaton aikaisempaan verrattuna. Oli pakko laittaa yöksi vauvan vaippa ja sekin oli ihan täynnä verta. Veren näkeminen ja ehkä ihan heikotuskin sai mut voimaan tosi pahoin eikä vauvan hoitamisesta tullut mitään. Oli pakko soittaa mies kesken töiden kotiin, kun en pysynyt pystyssä.

Yli-, ohi- ja läpivuotojuttuja riittäisi vaikka kuinka. Mutta noloin taisi olla lukiossa. Jo koulupäivän alussa kivut olivat kovat, eikä minulla tietenkään ollut mitään särkylääkkeitä. En kuitenkaan kehdannut kenellekään mitään sanoa. Koitti sitten matikan tunti. Luin pitkää matikkaa ja ryhmässä oli minun lisäkseni vain yksi tyttö, myös opettaja oli mies. Tunnin aikana kivut yltyivät helvetillisiksi. Sitten menikin mustaksi ja seuraava, mitä muistan on herääminen siihen kun ope tönii ja vasen jalkani vippaa holtittomasti. Olin vissiin saanut kivun takia jonkinlaisen lievän epilepsiaa muistuttavan kohtauksen.

Minut talutettiin hyvin varovasti opettajien huoneeseen (älkää kysykö, miksi sinne eikä terkkarille, ajattelivat vissiin, että on lähempänä) ja siellä sain vihdoin terveystiedon maikalle kerrottua, mistä on kyse. Eikun siitä sitten mittarilla kotiin mutta sen jälkeen kaikki muut opettajat ja koulukaveritkin katsoivat jonkun aikaa vähän pitkään, terveystiedon opettaja kun piti suunsa kiinni. Ehkä kuitenkin parempi niin.

Pitkän aikaa olen käyttänyt menkkojen aikana suurinta tamponia ja isointa mahdollista sidettä. Pahimpana aikana molemmat pitää vaihtaa tunnin välein. Olen onnistunut tahraamaan ainakin pari vierasvuodetta, puolison serkun parveketuolin, bussi-istuimen ja kotisohvan. Sängyn petari menee vaihtoon vähintään vuoden välein. Vauvan vaipatkin ovat tulleet mieleen mutta olen ajatellut, etteivät ne aikuiselle naiselle mahdu. Ilmeisesti mahtuvat?

Mies luuli, että mulla on keskenmeno kun mensut alkoi keskellä yötä ihan hloodaten. Petari meni vaihtoon, kaikki lakanat ihan veressä kans. Kiva herätä verilammikossa, kun mies kiljuu hysteerisenä vieressä. Luulin jo että joku huppis on käyny tuikkaamassa.

Up

Ap ei pahalla, mutta vaikutat jotenkin vajaalta...

No mulla vuotaa jatkuvasti hirveästi. Pahimmat ...

1. Herään yöllä kipuun ja vuotoon. Olin vuorannut sängyn pyyhkeellä. Oli yöside ja tamponi. Nousen ylös ja lähden vessaan... veret valuu pitkin kinttuja...mentävä suihkuun. Verta vasn tulvii ja kämmenen kokosia möykkyjä tipahtelee. Kun sain itteni kuivaksi ja vuorattua niin lattiaa pesemään. Oli kun tapettu joku ja raahattu lattialla. Pyyhkeet sängyssä veressä myös.

2. Töissä lääkitys otettu ja 15 min sitten vaihdettu side ja tamponi... tunnen vaan et nyt valuu . .onneksi kukaan ei nähnyt ja oli vara pikkarit ja housut.

13-vuotiaasta tätä kovaa kipua ja vuotoa on jatkunut. Ei auta pillerit , ei kierukka ei vuotoa vähentävä lääkitys. Saatan vuotaa 2 vkoa. Jatkuva anemia. Nyt vihdoin 38 vuotiaana saan kohdunpoiston. Thank god!

Vierailija kirjoitti:

No ehkä se kerta kun olin kahden päivän koulutuksessa muistaakseni Tampereella jossain hotellissa, joka ei ole keskustassa. Menkat alkoi yllättäen ja alussa tulee paljon verta. Mukana oli 1 pikkuhousunsuoja ja 1 side. Jee. Kun koulutus päättyi iltapäivällä vaaputin hotellihuoneeseen, jossa makasin pyyhekasan päällä vessapaperin kanssa ja sama yöllä. En ole koskaan nukkunut niin liikkumatta sen yhden pikkuhousunsuojan ja pyyhkeiden kanssa. En sotkenut sänkyä eli hyvin meni. Aamulla sitten suihkuun, se 1 side paikalleen ja sillä koko päivä ja kotimatka ja täytyy sanoa että jos ei muuta niin always kyllä pitää nesteet sisällään. Mutta aika nihkeä oli olo.

Miksi et käynyt kaupassa?

Kauhein menkkakokemus on aivan järkyttävät kipukrampit. Minulla on aina kipuja mutta niistä selviää kun syö särkylääkettä kolmesti päivässä. Nuo kivut saivat minut ulvomaan, itkemään ja aivan hysteeriseksi. Kierin kylpyhuoneen kylmällä lattialla ja mies oli soittamassa ambulanssia. Kivut laantuivat kuitenkin tunnin aikana niin että pääsin sänkyyn. En voi ymmärtää miksi yhden kerran minulle on käynyt noin kamalat kivut että olisin ihan oikeasti sillä hetkellä halunnut kuolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ehkä se kerta kun olin kahden päivän koulutuksessa muistaakseni Tampereella jossain hotellissa, joka ei ole keskustassa. Menkat alkoi yllättäen ja alussa tulee paljon verta. Mukana oli 1 pikkuhousunsuoja ja 1 side. Jee. Kun koulutus päättyi iltapäivällä vaaputin hotellihuoneeseen, jossa makasin pyyhekasan päällä vessapaperin kanssa ja sama yöllä. En ole koskaan nukkunut niin liikkumatta sen yhden pikkuhousunsuojan ja pyyhkeiden kanssa. En sotkenut sänkyä eli hyvin meni. Aamulla sitten suihkuun, se 1 side paikalleen ja sillä koko päivä ja kotimatka ja täytyy sanoa että jos ei muuta niin always kyllä pitää nesteet sisällään. Mutta aika nihkeä oli olo.

Miksi et käynyt kaupassa?

Voi jösses, mikä kretiini. Olet ilmeisimmin mies.

Yläasteella kuukautíset alkoi kesken koulupäivän. Luokkakaveri lähti kesken pois koulusta vedoten menkkoihin, joten itse en jostain syystä kehdannut tehdä samoin vaikka kivut oli ihan järkyttävät. 

Makoilin pulpetilla tuskissani, ja lopulta opettaja säikähti vitivalkoista naamaani ja käski lähtemään kotiin. 

En keksinyt mitään muuta keinoa kuin huojua opettajien huoneeseen, sillä en päässyt omin avuin kotiin. Meinasin pyörtyä jo tuolla muutaman kymmenen metrin matkalla.

Loppujen lopuksi jouduin odottamaan tuntien päättymistä opettajien huoneen aulan sohvalla. Makasin, inisin kivusta, tuskanhikoilin ja varmaan piereskelinkin. Omaan kroppaan ei kerta kaikkiaan ollut mitään kontrollia niissä kivuissa.

Lopulta rehtori vei säälittävän oppilaan kotiin sillä vanhempani eivät päässeet paikalle. Seuraavana päivänä hävetti, sillä walk of shame rehtorin autoon kulki aulan läpi. Eihän suurin osa tietenkään tiennyt mistä oli kyse.

Kamala paikka sille 15-vuotiaalle teinille. 

Mua väsytti teininä aina menkkojen aikaan kamalasti, kun oli niin runsaat. Tämä jostain syystä ärsytti äitiäni, joka haukkui mua laiskaksi. Kerran olin aamupäivällä sikeässä unessä ja ovi rysähti auki. Äiti ja jotain remonttimiehiä paukahti sisään ja heräsin tietty pelästyneenä siihen ja kompuroin sängystä jaloilleni. Pyjama oli aivan veressä, samoin sänky kun kaikki oli tulvinut siteestä läpi. Sain sitten vielä myöhemmin haukkumiset huonosta hygieniasta ja epäsiisteydestä. Vihasin niin ja itkin loputtomasti. En tajua, miksi hänen piti olla tuossa asiassa niin julma.

Seiskaluokan alussa oli pakko mennä ulkovälkän aluksi vessaan tulvimaan ja yrittää vaihtaa suojia/siivota vaatteita. Hirveä huoli siitä, pysyykö ovi edes kiinni, vanhat ahtaat haisevat vessat, ovi suoraan käytävälle. Ovea aletaan ryskätä siellä jonkun aikaa oltuani, välkkävalvoja luulee että vessassa pakoillaan ulosmenoa. Muistan, että olin pyörtyä huolestuksesta, kun mietin miten tilanteesta selviän. Eikä kellään kaverilla edes ollut vielä menkkoja, eli kukaan ei tajunnut miksi sinne vessaan piti juuri sillä välkällä rynniä, kun ei olisi saanut.

Moneenkertaan koettu kouluaikana: kotimatkalla pyöränsatula muutti väriä, mitkään suojat ei tuntuneet holahduksiin tepsivän. Ja ne kivut, joihin ei ollut edes särkylääkettä aina, kun kotona oli lähinnä jotain aspiriinia tarjolla.

Nykyään meno yhä tulvivan villiä, joskus pitää herätä 4 kertaa yössä kuukupin tyhjäämiseen. Niin ärsyttävää!

Menkat alkoivat kesällä junassa, kävin junan vessassa tunkemassa housuihin vessapaperia. Kun pääsin junasta ulos ja suunnistin pyörälleni, alapäässä holahti. Huomasin punaisen läikän leviävän vaaleissa housuissa. Pyöräni vieressä oli joukko äänekkäitä teinipoikia, kävelin heitä kohti miltei sivuttain ja istuin ensimmäiseksi pyörän päälle ja lähdin ajamaan, vaikka yleensä siinä kohtaa talutin, kun joutui pujottelemaan pyörätelineiden välistä. Eivät nähneet läikkää.

Matkaa kotiin oli 2 km kaupungin vilinässä ja ajoin sen niin, ettei kertaakaan tarvinnut nousta pyörän selästä, liikennevalojen kohdalla hidastelin kunnes vaihtuivat. Kerrostaloon ajoin sisään luiskaa pitkin ja rappukäytävään pääsin kellarin kautta, kunnes varmistin ettei missään ole ketään. Kukaan ei nähnyt läikkää.