Lue keskustelun säännöt.
Mihin masennuslääkkeiden vastustajat perustavat näkemyksensä?
Kommentit (202)
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on lähtökohtana hyvin jyrkkä asenne että lääkkeissä ei voi olla mitään pahaa.
Turha tähän on sen enempää kommentoida.
Ainoastaan lääkkeiden puolustaminen sallitaan.
Totta kai lääkkeissä on myös pahaa! Joissain ei muuta olekaan. Mutta jos on ihmisiä, joille masennuslääkitys on toiminut, miksei sitä voida uskoa?
Varsinkin SSRI- ja SNRI-lääkkeiden ongelmat ovat mielestäni nykypäivänä hyvin tiedostettu. Minua ainakin kiinnostaisi kuulla, mitä muita argumentteja vastustajilla on ja onko sellaista tietoa, josta minä en ole tietoinen.
Tietenkin jos ei ole muuta kuin se mutu, niin minkäs sitten teet...
En ole tuo kenelle vastsit, mutta haluan kommentoida silti (onko siitä mitään hyötyä taikka ei). Miksi pitää jaotella kaikki noin muatavalkoisesti? Kuka on vastustanut ja missä kaikkia masennuslääkkeitä kaikilla ihmisillä? Minä en tiedä yhtään julkilasumaa, jossa kaikki masennuslääkkeet kaikille olisi tuomittu automaattisesti alimpaan helvettiin, enkä henkilökohtaisesti tunne yhtäkään tuolla tavalla ajattelevaa ihmistä. Luulisi tuon olevan näinä päivinä itsestään selvää ja kuuluvan melkeimpä yleissivistykseen tietää, että masennusta on sekä traumoista johtuvaa, että aivokemioista (ja toisinaan näistä molemmista). On täysin selvä asia, että aivokemioiden häiriöstä johtuvaa masennusta hoidetan ihan eri menetelmillä, mitä traumoista johtuvaa. Aivokemioista johtuva ei lähde puhumalla pois ja traumat ei lähde pelkällä lääkityksellä ja nimenomaan niille traumapotilaille niitä lääkkeitä ensisijaisesti tarjotaan lähestulkoon aina ainoana hoitomuotona. Joten tätä kritisoidaan, ei yleisesti aina ja kaikkea masennuslääkitystä.
Joten mistä hitosta tässä nyt oikein kinastellaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on lähtökohtana hyvin jyrkkä asenne että lääkkeissä ei voi olla mitään pahaa.
Turha tähän on sen enempää kommentoida.
Ainoastaan lääkkeiden puolustaminen sallitaan.
Sama mentaliteetti on Auttakaa, poikani on sekaisin -ketjussa. Mitään muuta ei nähdä, kun pilleri. Pilleriä pillerin perään, sillä menee paskempaan suuntaan mutta sitten voi eottaa lisää pillereitä. Idiootit. Pilleri siirtää ongelmia, helpottaa arkea, mutta ei poista ongelmaa.
Hohhoijjaa. Taas näitä. Nuo ovat hyvä apu kuntoutumisen jälkeen.
Milläs sitten poistat vaikka aivokemian ongelman? Tai vaikka kilpirauhasen vajaatoiminnan? Kerro nyt ihmeessä idiootille.
Terveillä elintavoilla, ei alkoa, ei tupakkaa, kurinalainen kunto-ohjelma, ajatuksen suuntaaminen tiukasti yhteen pisteeseen, hengitysharjoitukset, zeniläinen olotila, oikeanlainen ravinto. Voin uskoa että akuuttiin tilanteeseen lievä lääkehoito on passeli mutta ei helvetissä loppuelämäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä tule mitään toleranssia. Lääkitys aloitettiin pienellä annoksella, jota lisättiin jonkin ajan päästä. Sitten kun tilanne tasoittui, lääkitys vähennettiin pienimmälle mahdolliselle annokselle ja sillä olen pärjännyt vuosikaudet. Kaksi kertaa tosiaan ole lopettanut, mutta noin vuoden päästä aloittanut taas, kun oireet ovat pukanneet taas päälle.
Ja mikä se syy on? Syy on se, että masennuslääkkeet muokkaavat aivoja. Usein lääke toimii siten, että esimeriksi serotoniinia pilkkovan entsyymin toiminta estetään. Kun tämä tehdään, geenit, jotka kyseistä entsyymiä tuottaa, sammuvat. Kun lopetat lääkityksen, tulee sinulle vajausta välittäjäaineista. Tämän lisäksi välittäjät ja reseptorit hakevat koko ajan balanssia. Tästä syystä masennuslääkkeen "toiminta" alkaa viiveellä.
Fakta on se, että jos olet masentunut, sinun tulee muuttaa elämääsi. Lääke ei sitä tee. Mikäli syynä on stressi, hankkiudu siitä eroon. Kaikki muu on vain peittelyä, joka näkyy pahimmillaan tulevissa sukupolvissasi, luetaan: pilaat munasolusi lääkkeillä.
Höpöhöpö. Ei minulla mitään muuta syytä sairauteen ole kuin serotoniin puute aivoissa. Munasoluni ovat jo olleet ja menneet. Joku ( serotoniin puute) muokkasi aivojani niin, että en enää voinut elää, vaan sinnittelin. Nyt elän normaalisti.
no mä tiedän jotain tuttuja jotka ovat niitä käyttäneet ja käytös meni koko ajan sekavammaksi eikä todellakaan ainakaan vaikuttaneet iloisilta,tosin teini-iällä varmaan jotain tekemistä asian kanssa.mun mielestä lääkkeet on kuitenkin ihan ok, jos on vaikka itsemurhavaara tai todella vaikeeta ja halutaan koittaa, jospa ne auttaisi.täytyy muistaa, että masennus johtuu siitä serotoniinin vähyydestä(muistaakseni?) aivoissa ja siihen ei voi itse vaikuttaa.masennus ei siis ole läheskään aina itse päätettävissä ja tätähän ei kaikki tiedä, jotka ei ole psykologiaa opiskelleet.lääkkeet tuo monelle avun, mutta myös terapia toimii eikä sitä saa unohtaa.mikä niissä lääkkeissä kuitenkin pelottaa, on se jos riippuvuus kehittyy.kaipa sitä voi niitä sitten loppuiän syödä, jos haluaa niin.
Vierailija kirjoitti:
Eivät ymmärrä millainen sairaus masennus on. Itsellään heillä on ollut joskus vähän alakuloinen olo ja kuvittelevat, että sitä se masennus on.
Voi kuule, kyllä minä tiedän. Muutamia kertoja sairaalassa yliannostuksen takia, muuta itsensä vahingoittamista ja terveyden vaarantamista. Vuosikusien halu kuolla ja jatkuvat ajatukset siitä, miten sitä tappaisi itsensä, että pääsisi siitä jokapäiväisestä paskasta olosta, ahdistuksesta ja toivottomuudesta. En tiedä, mikä se sinun mittarisi on, mutta minulle ja hoitavien tahojen mielestä tämä masennukseni on ollut siitä vaikeasta keskivaikeaan. Nykyään ensimmäistä kertaa ikinä elämäni aikana selvästi parempi aika menossa, toivottavasti kestää.
En suostunut ottamaan lääkitystä (masennukseen), koska ongelmani on aina ollut henkistä sorttia ja lapsuuden pahoista traumoista johtuvaa. Olen aina tiennyt, että terapia ja oma aktiivinen työskentely elämäni ja pääni kanssa tuottaa sen oikean tuloksen, ei lääkkeet. En tuomitse lääkkeiden käyttäjiä, mutta kaikille ne eivät todellakaan sovi eikä kaikkia auta.
Minulle ei lääkkeet sovi, ne olisi sotkeneet elämäni entistä pahemmin ja pahimmassa tapauksessa ajaneet itsemurhaan. Olen nimittäin kokeillut pieninä annoksina masennus/psykoosilääkkeitä vaikean unettomuuteni hoidossa ja kaikista lääkkeistä jopa pienellä annostuksella on tullut niin järkyttäviä sivuoireita, että jos joutuisin vielä niiden kanssa elämään, niin se olisi loppuni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä tule mitään toleranssia. Lääkitys aloitettiin pienellä annoksella, jota lisättiin jonkin ajan päästä. Sitten kun tilanne tasoittui, lääkitys vähennettiin pienimmälle mahdolliselle annokselle ja sillä olen pärjännyt vuosikaudet. Kaksi kertaa tosiaan ole lopettanut, mutta noin vuoden päästä aloittanut taas, kun oireet ovat pukanneet taas päälle.
Ja mikä se syy on? Syy on se, että masennuslääkkeet muokkaavat aivoja. Usein lääke toimii siten, että esimeriksi serotoniinia pilkkovan entsyymin toiminta estetään. Kun tämä tehdään, geenit, jotka kyseistä entsyymiä tuottaa, sammuvat. Kun lopetat lääkityksen, tulee sinulle vajausta välittäjäaineista. Tämän lisäksi välittäjät ja reseptorit hakevat koko ajan balanssia. Tästä syystä masennuslääkkeen "toiminta" alkaa viiveellä.
Fakta on se, että jos olet masentunut, sinun tulee muuttaa elämääsi. Lääke ei sitä tee. Mikäli syynä on stressi, hankkiudu siitä eroon. Kaikki muu on vain peittelyä, joka näkyy pahimmillaan tulevissa sukupolvissasi, luetaan: pilaat munasolusi lääkkeillä.
Höpöhöpö. Ei minulla mitään muuta syytä sairauteen ole kuin serotoniin puute aivoissa. Munasoluni ovat jo olleet ja menneet. Joku ( serotoniin puute) muokkasi aivojani niin, että en enää voinut elää, vaan sinnittelin. Nyt elän normaalisti.
Mistä tiedät, olisitko parantunut sokeripaloilla (jos luulisit niitä lääkkeiksi)? Serotoniin puutteen tiedostaaksesi sinulta pitäisi ottaa selkäydinpunkio ja mitata 5HIAA-pitoisuus. Onko näin tehty? Mikäli ei, et voi sanoa, että sinualla on serotoniinin puutetta.
Vierailija kirjoitti:
no mä tiedän jotain tuttuja jotka ovat niitä käyttäneet ja käytös meni koko ajan sekavammaksi eikä todellakaan ainakaan vaikuttaneet iloisilta,tosin teini-iällä varmaan jotain tekemistä asian kanssa.mun mielestä lääkkeet on kuitenkin ihan ok, jos on vaikka itsemurhavaara tai todella vaikeeta ja halutaan koittaa, jospa ne auttaisi.täytyy muistaa, että masennus johtuu siitä serotoniinin vähyydestä(muistaakseni?) aivoissa ja siihen ei voi itse vaikuttaa.masennus ei siis ole läheskään aina itse päätettävissä ja tätähän ei kaikki tiedä, jotka ei ole psykologiaa opiskelleet.lääkkeet tuo monelle avun, mutta myös terapia toimii eikä sitä saa unohtaa.mikä niissä lääkkeissä kuitenkin pelottaa, on se jos riippuvuus kehittyy.kaipa sitä voi niitä sitten loppuiän syödä, jos haluaa niin.
Kannattaa päivittää tietonsa: SEROTONIINITEORIA ON AJAT SITTEN KUOLLUT JA KUOPATTU!
Lähteitäkin voi laittaa. Vaikka tämä https://www.psychologytoday.com/blog/the-first-impression/201302/5-myth…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko täällä oikeasti jonkun masennuslääkeyrityksen trolli tekemässä duunia? Tai sitten joku mieleltään paha, joka ei hyväksy että ihmiset ovat selvinneet hengissä ongelmistaan, kun eivät ole turvautuneet lääkkeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä oikeasti jonkun masennuslääkeyrityksen trolli tekemässä duunia? Tai sitten joku mieleltään paha, joka ei hyväksy että ihmiset ovat selvinneet hengissä ongelmistaan, kun eivät ole turvautuneet lääkkeisiin.
Veikkaan: totuus ahdistaa. On parempi elää valheessa ja pistää pää perseeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös ihan alan asiantuntijatkin ole sitä mieltä, että suurimmalle osalle masennuslääkkeistä ei ole mitään hyötyä? Muistan lukeneeni aiheesta, mutta en muista oliko se ihan tutkimustuloskin. Olivat lähinnä sitä mieltä, että jos jollekin masennuslääkkeistä on apua, se johtuu placebo-ilmiöstä. Tämä ei siis ole omaa keksintöäni.
En sinällään vastusta masennuslääkkeitä, sehän on ihan jokaisen oma asia mitä haluaa tilanteessaan tehdä. Itse en ole ollut vaikeasti masentunut, vain keskivaikeasti. Minullekin tarjottiin lääkkeitä, mutta kieltäydyin, koska suhtaudun kriittisesti kaikkiin lääkkeisiin. Minulle masennus oli alku uuteen, parempaan elämään, hyppäsin pois ns. oravanpyörästä ja aloitin stressittömän ja eritavalla vapaan elämän, sillä ymmärsin, että minun kohdallani mikään pikku viilaus ei auta, vaan tarvitsen suuren elämänmuutoksen. Nyt olen kiitollinen, että masennuin ja havahduin elämäni tyhjyyteen (stressaava työ, jatkuva tunne, että on liian vähän rahaa, turhien tavaroiden, esim. vaatteiden ostelu, painontarkkailu, rupsahtamista vastaan taistelu ja no, kaiken turhan perässä juokseminen) ja löysin onnen, jota en ennen osannut edes kuvitella.
Meillä on suvussa paljon masennusta ja ikävän usein masentuneen elämä on ajautunut umpikujaan. Toinen veljeni teki itsemurhan, toinen on työkyvyttömyyseläkkeellä. Isäni oli masentunut suuren osan elämästään, varsinkin vanhemmalla iällä masennus oli vaikeaa. Heille kelpasi masennuslääkkeet, mutta muuta he eivät tervehtymisensä eteen tehneet. Kävivät he psykologilla keskustelemassa, mutta ei kai siitäkään sitten kovin suurta apua ollut. Toivon kovasti, että veljeni kuuntelisi minua ja haluaisi edes kokeilla jotain muutakin kuin mitä lääketieteellä on tarjota.
Tieteeseen ja tietoon ihmisen välittäjäaineiden toiminnasta.
Masennus ei ole serotoniinin puutetta.
Lue Aku Kopakkalan kirja Suuri serotoniinihuijaus.
Totuus myös ns. lääketutkimuksista.
Korkeat serotoniinimäärät ovat myrkytystila. SSRi:t aiheuttavat sen ja ne aiheuttavat kaksisuuntaista mielialahäiriötä.
Oikealla ruokavaliolla ja ravintolisillä parantaa masennuksen.
Ja muistutan että 95% serotoniinista syntyy suolistossa, eli ruokavalio on aivan a ja o.
tiedän ettette usko ja alatte länkyttämään. :D
tutkikaa asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ymmärrä millainen sairaus masennus on. Itsellään heillä on ollut joskus vähän alakuloinen olo ja kuvittelevat, että sitä se masennus on.
Voi kuule, kyllä minä tiedän. Muutamia kertoja sairaalassa yliannostuksen takia, muuta itsensä vahingoittamista ja terveyden vaarantamista. Vuosikusien halu kuolla ja jatkuvat ajatukset siitä, miten sitä tappaisi itsensä, että pääsisi siitä jokapäiväisestä paskasta olosta, ahdistuksesta ja toivottomuudesta. En tiedä, mikä se sinun mittarisi on, mutta minulle ja hoitavien tahojen mielestä tämä masennukseni on ollut siitä vaikeasta keskivaikeaan. Nykyään ensimmäistä kertaa ikinä elämäni aikana selvästi parempi aika menossa, toivottavasti kestää.
En suostunut ottamaan lääkitystä (masennukseen), koska ongelmani on aina ollut henkistä sorttia ja lapsuuden pahoista traumoista johtuvaa. Olen aina tiennyt, että terapia ja oma aktiivinen työskentely elämäni ja pääni kanssa tuottaa sen oikean tuloksen, ei lääkkeet. En tuomitse lääkkeiden käyttäjiä, mutta kaikille ne eivät todellakaan sovi eikä kaikkia auta.
Minulle ei lääkkeet sovi, ne olisi sotkeneet elämäni entistä pahemmin ja pahimmassa tapauksessa ajaneet itsemurhaan. Olen nimittäin kokeillut pieninä annoksina masennus/psykoosilääkkeitä vaikean unettomuuteni hoidossa ja kaikista lääkkeistä jopa pienellä annostuksella on tullut niin järkyttäviä sivuoireita, että jos joutuisin vielä niiden kanssa elämään, niin se olisi loppuni.
Faktaa: suurin osa itsareista tehdään masennuslääkkeitä veressä eli lääkittynä. Lähes jokaisessa masennuslääkkeessä on varoitus siitä, että lääkkeen käyttö lisää itsetuhoisuutta: silti lääkitys aloitetaan ilman jatkuvaa seurantaa (avohoitona). Useat joukkotuhoon syyllistyneet, kuten Hyvinkään ampuja, ovat masennuslääkkeiden vaikutuksen alaisena tehnyt hirveät tekonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä tule mitään toleranssia. Lääkitys aloitettiin pienellä annoksella, jota lisättiin jonkin ajan päästä. Sitten kun tilanne tasoittui, lääkitys vähennettiin pienimmälle mahdolliselle annokselle ja sillä olen pärjännyt vuosikaudet. Kaksi kertaa tosiaan ole lopettanut, mutta noin vuoden päästä aloittanut taas, kun oireet ovat pukanneet taas päälle.
Ja mikä se syy on? Syy on se, että masennuslääkkeet muokkaavat aivoja. Usein lääke toimii siten, että esimeriksi serotoniinia pilkkovan entsyymin toiminta estetään. Kun tämä tehdään, geenit, jotka kyseistä entsyymiä tuottaa, sammuvat. Kun lopetat lääkityksen, tulee sinulle vajausta välittäjäaineista. Tämän lisäksi välittäjät ja reseptorit hakevat koko ajan balanssia. Tästä syystä masennuslääkkeen "toiminta" alkaa viiveellä.
Fakta on se, että jos olet masentunut, sinun tulee muuttaa elämääsi. Lääke ei sitä tee. Mikäli syynä on stressi, hankkiudu siitä eroon. Kaikki muu on vain peittelyä, joka näkyy pahimmillaan tulevissa sukupolvissasi, luetaan: pilaat munasolusi lääkkeillä.
Höpöhöpö. Ei minulla mitään muuta syytä sairauteen ole kuin serotoniin puute aivoissa. Munasoluni ovat jo olleet ja menneet. Joku ( serotoniin puute) muokkasi aivojani niin, että en enää voinut elää, vaan sinnittelin. Nyt elän normaalisti.
Mistä tiedät, olisitko parantunut sokeripaloilla (jos luulisit niitä lääkkeiksi)? Serotoniin puutteen tiedostaaksesi sinulta pitäisi ottaa selkäydinpunkio ja mitata 5HIAA-pitoisuus. Onko näin tehty? Mikäli ei, et voi sanoa, että sinualla on serotoniinin puutetta.
Tiedän kyllä. Ja kyllä minulta on otettu selkäydinpunktio. Oikeastaan sillä ei ole niin väliä mitä joku koetulos sanoo, kun itse tiedän olossani mikä minut parantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukematta (tarkoituksella) kenenkään muun vastausta, perustan mielipiteeni omaan kokemukseeni. Itse olen kerran elämässäni joutunut turvautumaan rauhoittaviin lääkkeisiin tilapäisesti. Elämässäni oli yhtä aikaa liikaa vaikeuksia, jotta olisin selvinnyt niistä toimintakykyisenä. Avioero, kodin menetys, opiskelu ja sairastuminen kaikki tulivat kimpassa ja veivät voimani täysin. Menetin yöuneni, mikä tietenkin pahensi vielä tilannettani. Sain apua sekä keskustelun että lääkityksen muodossa ja pikkuhiljaa elämä alkoi taas voittamaan.
Halusin kuitenkin päästä lääkityksestä eroon (kuten terapiastakin) ja heti kun voimani alkoivat palautumaan, vähennettiin lääkitystä ja lopulta lopetin sen oma-aloitteisesti kokonaan. Oma näkemykseni on ollut, että lääkkeet ovat vain poikkeustilanteen apu ja siitä parannutaan. Toinen painava syy lopettamiseen oli painonnousu (n. 15 kg) ja pöhötys, jonka psyykenlääkkeet pakosta aiheuttavat. Tämä on ollut minulle hyväksi nähty tapa elää, jollekin toiselle se voi olla jatkuva lääkkeiden käyttö. Ketään en tuomitse, mutta sen sanon, että psyykkisten sairauksien hoidossa ollaan niin retuperällä kuin olla voi; varsinkin osassa maatamme. Ihmisen saama apu jää siihen, että tupataan täyteen lääkkeitä, joilla on mahtavat sivuvaikutukset.
tietoa kirjoitti:
Tieteeseen ja tietoon ihmisen välittäjäaineiden toiminnasta.
Masennus ei ole serotoniinin puutetta.
Lue Aku Kopakkalan kirja Suuri serotoniinihuijaus.
Totuus myös ns. lääketutkimuksista.
Korkeat serotoniinimäärät ovat myrkytystila. SSRi:t aiheuttavat sen ja ne aiheuttavat kaksisuuntaista mielialahäiriötä.
Oikealla ruokavaliolla ja ravintolisillä parantaa masennuksen.
Ja muistutan että 95% serotoniinista syntyy suolistossa, eli ruokavalio on aivan a ja o.
tiedän ettette usko ja alatte länkyttämään. :D
tutkikaa asiaa.
No niin. Tästä voikin jatkaa: suolistobakteeristo ohjelmoi geenejämme (ja tuottaa erilaisia entsyymeitä ja välittäjäaineita). Mitkä muokkaavat suolistobakteereita? Kaikki se, mitä suustamme sisäämme pistämme sekä tuhoisasti lääkkeet kuten antibiootit. Miksi gluteeni on yhdistetty mielisairauksiin? Siksi, että gluteeni näyttää vinouttavan suolistobakteerikantaa toisilla ihmisillä jne jne.
Mikäli seuraatte ajankohtaisia tutkimuksia, niin jo nyt kokeillaan kylmäkuivattuja terveeltä ihmiseltä eroteltuja suolistobakteereita (luetaan: ulostetta) ja kokeillaan niiden toimintaa lihavuuteen (mikä linkittyy samaan asiaan), mielisairauksiin ja moneen muuhun asiaan. Tästä päästään sitten siihen mikrobiomin tärkeyteen, jonka me saamme synnytyksessä vaginasta ja synnytyksen jälkeen äidinmaidosta ja äidin iholta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä tule mitään toleranssia. Lääkitys aloitettiin pienellä annoksella, jota lisättiin jonkin ajan päästä. Sitten kun tilanne tasoittui, lääkitys vähennettiin pienimmälle mahdolliselle annokselle ja sillä olen pärjännyt vuosikaudet. Kaksi kertaa tosiaan ole lopettanut, mutta noin vuoden päästä aloittanut taas, kun oireet ovat pukanneet taas päälle.
Ja mikä se syy on? Syy on se, että masennuslääkkeet muokkaavat aivoja. Usein lääke toimii siten, että esimeriksi serotoniinia pilkkovan entsyymin toiminta estetään. Kun tämä tehdään, geenit, jotka kyseistä entsyymiä tuottaa, sammuvat. Kun lopetat lääkityksen, tulee sinulle vajausta välittäjäaineista. Tämän lisäksi välittäjät ja reseptorit hakevat koko ajan balanssia. Tästä syystä masennuslääkkeen "toiminta" alkaa viiveellä.
Fakta on se, että jos olet masentunut, sinun tulee muuttaa elämääsi. Lääke ei sitä tee. Mikäli syynä on stressi, hankkiudu siitä eroon. Kaikki muu on vain peittelyä, joka näkyy pahimmillaan tulevissa sukupolvissasi, luetaan: pilaat munasolusi lääkkeillä.
Höpöhöpö. Ei minulla mitään muuta syytä sairauteen ole kuin serotoniin puute aivoissa. Munasoluni ovat jo olleet ja menneet. Joku ( serotoniin puute) muokkasi aivojani niin, että en enää voinut elää, vaan sinnittelin. Nyt elän normaalisti.
Mistä tiedät, olisitko parantunut sokeripaloilla (jos luulisit niitä lääkkeiksi)? Serotoniin puutteen tiedostaaksesi sinulta pitäisi ottaa selkäydinpunkio ja mitata 5HIAA-pitoisuus. Onko näin tehty? Mikäli ei, et voi sanoa, että sinualla on serotoniinin puutetta.
Tiedän kyllä. Ja kyllä minulta on otettu selkäydinpunktio. Oikeastaan sillä ei ole niin väliä mitä joku koetulos sanoo, kun itse tiedän olossani mikä minut parantaa.
Sinulta on voitu ottaa selkäydinpunktio, mutta olen 100% varma, että 5HIAA eli Hydroksi-indolyyliasetaattia ei ole sinulta mitattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ymmärrä millainen sairaus masennus on. Itsellään heillä on ollut joskus vähän alakuloinen olo ja kuvittelevat, että sitä se masennus on.
Voi kuule, kyllä minä tiedän. Muutamia kertoja sairaalassa yliannostuksen takia, muuta itsensä vahingoittamista ja terveyden vaarantamista. Vuosikusien halu kuolla ja jatkuvat ajatukset siitä, miten sitä tappaisi itsensä, että pääsisi siitä jokapäiväisestä paskasta olosta, ahdistuksesta ja toivottomuudesta. En tiedä, mikä se sinun mittarisi on, mutta minulle ja hoitavien tahojen mielestä tämä masennukseni on ollut siitä vaikeasta keskivaikeaan. Nykyään ensimmäistä kertaa ikinä elämäni aikana selvästi parempi aika menossa, toivottavasti kestää.
En suostunut ottamaan lääkitystä (masennukseen), koska ongelmani on aina ollut henkistä sorttia ja lapsuuden pahoista traumoista johtuvaa. Olen aina tiennyt, että terapia ja oma aktiivinen työskentely elämäni ja pääni kanssa tuottaa sen oikean tuloksen, ei lääkkeet. En tuomitse lääkkeiden käyttäjiä, mutta kaikille ne eivät todellakaan sovi eikä kaikkia auta.
Minulle ei lääkkeet sovi, ne olisi sotkeneet elämäni entistä pahemmin ja pahimmassa tapauksessa ajaneet itsemurhaan. Olen nimittäin kokeillut pieninä annoksina masennus/psykoosilääkkeitä vaikean unettomuuteni hoidossa ja kaikista lääkkeistä jopa pienellä annostuksella on tullut niin järkyttäviä sivuoireita, että jos joutuisin vielä niiden kanssa elämään, niin se olisi loppuni.
Faktaa: suurin osa itsareista tehdään masennuslääkkeitä veressä eli lääkittynä. Lähes jokaisessa masennuslääkkeessä on varoitus siitä, että lääkkeen käyttö lisää itsetuhoisuutta: silti lääkitys aloitetaan ilman jatkuvaa seurantaa (avohoitona). Useat joukkotuhoon syyllistyneet, kuten Hyvinkään ampuja, ovat masennuslääkkeiden vaikutuksen alaisena tehnyt hirveät tekonsa.
En yhtään ihmettele. Se olotila oli ihan hirveä. Ihan kuin olisi huumeiden vaikutuksen alaisena, unessa, missä ei erota sitä, mitä tapahtuu oikeasti. Ja tämä sen unettomuuden aikaansaaman sekavuuden päälle, sekä sen aikaisen keskivaikean/vaikean masennuksen. En yhtään ihmettele, että joku haluaa tappaa itsensä, jos menettää sen pienimmänkin rippeen oikeasta elämästä, kun ei enää tunne mitään eikä erota, mitkä asiat todella tapahtuvat, vai onko unessa.
Minulla auttaa terapia. Ja vertaistuki. Omien ajatus- ja käytösmallien muokkaus. Terveellinen ruokavalio. Säännöllinen elämänrytmi. Ja liikunta on ehdottoman tärkeää, ilman sitä luisuu todella nopeasti pohjalle.
Kuka tämä suuri serotoniinihuijaus - jutun kirjoittaja on?
Minä sekä vastustan kaikkia psyykelääkkeitä, että en. Masennuskausia on ollut monta, en edes tiedä montako, yli kymmenen tai kymmeniä. Erityisesti alkuun ne oli rankkoja kestää ja lääkitys oli tärkeää. Sittemmin kestän vähän enemmän ja pyrin aina lääkkeettömyyteen. Olen huomannut, että kunnon liikunta, terveellinen ruoka ja hyvä rytmi pidentää terveitä vaiheita. Ei mulla koskaan ole ollut huonot elämäntavat, mutta nyt korostan niitä vielä.
Esim. psykoosin hoidossa on Suomessa loistavia tuloksia lääkkeettömästä hoidosta, ns. Keroputaan malli. Miksipä ei sitten masennustakin voitaisi hoitaa jopa paremmin tuloksin lääkkeettömästi jos psykoosiakin voi.
Olen ennen kaikkea hyväksynyt sairauteni (bibolaari) ja opetellut tuntemaan itseni. Teen kaikkeni jotta sairausvaiheet ovat minimissä ja hyväksyn lääkkeetkin silloin. Vaiheiden tiheyteenne eivät ole minulla kuitenkaan vaikuttaneet, mutta oma suhtautumiseni aivojeni terveyteen on vaikuttanut. Nykyisin esim.arvostan unta yli kaiken ja oman kehoni terveyttä. Terve sielu terveessä ruumiissa toimii jotenkin kohdallani.
Älkää kuitenkaa ottako mallia minusta, jokainen on yksilöllinen. Tähän pääseminen vei minulta 30 vuotta ja melkein hengen. Lääkkeitä olen syönyt kiitettävästi ja syön varmasti tulevaisuudessakin, mutta nyt kuuntelen lääkärin lisäksi itseänikin, se on kannattanut.
Ja mikä se syy on? Syy on se, että masennuslääkkeet muokkaavat aivoja. Usein lääke toimii siten, että esimeriksi serotoniinia pilkkovan entsyymin toiminta estetään. Kun tämä tehdään, geenit, jotka kyseistä entsyymiä tuottaa, sammuvat. Kun lopetat lääkityksen, tulee sinulle vajausta välittäjäaineista. Tämän lisäksi välittäjät ja reseptorit hakevat koko ajan balanssia. Tästä syystä masennuslääkkeen "toiminta" alkaa viiveellä.
Fakta on se, että jos olet masentunut, sinun tulee muuttaa elämääsi. Lääke ei sitä tee. Mikäli syynä on stressi, hankkiudu siitä eroon. Kaikki muu on vain peittelyä, joka näkyy pahimmillaan tulevissa sukupolvissasi, luetaan: pilaat munasolusi lääkkeillä.