Onko sellaisia naisia jotka eivät pidä töissä käyntiä tärkeänä?

Saat toki elellä rauhassa menemättä töihin, kunhan kustannat elämäsi itse. Sinulla on ilmeisesti perittyä varallisuutta?

Kyllä sinä vaadit tosi paljon, jos ajattelet että muiden pitää mahdollistaa sinun leppoisa elämäsi vaikka voisit tehdä töitä.

Joo, mutta en ymmärrä miten asia liittyy sinuun?

Ei kukaan normaali nainen haluu tollasta miestä. Ehkä joku samantyyppinen nainen kuin sinä. Sitte voitte yhdessä köyhäillä.

Siis vielä voisin jatkaa, että en pidä töissäkäyntiä tärkeänä sinänsä, mutta mielelläni jos mieheni ei kävisi töissä harrastaisimme purjehdusta, laskettelua ja maailmanympärimatkoja. Jotenkin jonnekin suuntaan pyrkivä ihminen olisi kiva olla rinnalla tai sitten toinen ääripää, että tosi työteliäs ja voisimme elää maalla romanttisessa omavaraistaloudessa silloin kun emme käy Hotelli Kämpissä hemmottelemassa itseämme.

3

Kyllä tuollaisia naisia on. Minunkaan mieheni ei käy töissä, koska ei halua. Ja tunnen itseasiassa parikin naista, joita ei kiinnosta käykö mies töissä vai ei. Enemmän kiinnostaa keskustelutaito ja yleinen sivistys.

Ongelma on siinä, että suurin osa naisista kuitenkin toivoo lapsia. Jotta lapsille voisi tarjota onnellisen lapsuuden, niin jonkin verran sitä rahaa tarvitaan: Nykyään on lähes normina ( muualla kuin pääkaupunkiseudulla), että lapsilla on oma huone.  harrastukset maksavat paljon enemmän kuin meidän lapsuudessamme, ja se, että lapsi saa harrastaa edes yhtä sellaista harrastusta mitä todella haluaa, tuottaa lapselle iloa ja nautintoa, ja sitä kautta onnea. Pienille lapsille saa vaatteita kirpputoreilta, mutta kun itsellä on 9-vuotias poika, niin vaikeaa on enää löytää läheskään kaikkia tarvittavia tarvikkeita sieltä. Samoin lapset toivovat huvipuistokäyntejä, käyntejä uimahalliin, keilaukseen, eväsretkille, jäätelöä edes kerran kesässä kioskista, kesätäteatteria, myöhemmin kavereiden kanssa leffaan, kahville yms.

harva meistä haluaa uhrata aikansa työlle, vaikka työstään pitäisikin. Tietyllä lailla on kuitenkin terveen aikuisen merkki, että jos on kykyä, niin haluaa elättää itsensä, ja mahdolliset lapsensa. Luulen, että tämä on se suurin vaikeus löytää se nainen. Jos haluat mielenterveydeltään terveen naisen, joka elää samalla lailla kuin sinä, niin harvassa ovat.

No en mä ainakaan huolis laiskajaakkoa. Eilenkin olin 10.5 tuntia töissä.

N25

Minusta olisi mukavampaa ettei mies kävisi töissä. Jäisi enemmän aikaa parisuhteelle.

Toki se edellyttäisi sitä että taloudellista turvaa olisi jotain muuta kautta.

Jos oletus olisi että minä nyt ja jatkuvasti elättäisin meidät molemmat, vastaisin että turha kuvitella. En minäkään haluaisi käydä töissä, vaan käyn siellä rahan takia.

Monikin nainen eläisi mielellään tuollaista elämää. Harvalla vaan on niin paljon varallisuutta, että pystyvät.

Kiva elättää toista tai köyhäillä toisen takia. Kaksinkertainen palkka pariskunnalla mahdollistaa vaikka mihin yhteiseen. Tukien varassa eläminen ei.

Täältä löytyy. Olen ihan sievä, mukava ja nuori nainen. Voimme elää yhdessä muiden verovaroilla.

Vierailija kirjoitti:

Oon työtön 24v mies. Kapasiteettini ei varmaankaan vain riitä korkeakoulu tutkintoihin tai en edes yrittänyt enkä mennyt lukioon. Mutta olen varma, että en olisi päässyt korkekouluun.

Kävin 3 vuoden amistutkinnon. En vain jaksa mennä töihin. En koe sen olevan sen arvoista, että teen jotain paska työtä, huonoissa oloissa enkä siitä juurikaan voittoa saa.

En pidä ammattia tai työtä tärkeänä arvona. Olen vain tyytyväinen, kun saan ajella auton romppelollani ja pystyn asumaan kaksiossani sekä saan viettää päivät niin kuin haluan.

En ole muutenkin sellainen tyyppi, että vaatisin niin kauheasti. Minulla oli vaikea lapsuus joka voi osittain aiheuttaa tämän.

Olen vain tyytyväinen, että saan elellä terveenä, vaapaana ja jotenkin pärjään taloudellisesti.

Mahtaako kaltaisiani naisia löytyä? Tuntuu, että kaikkilla ikäisilläni naisilla on ihan hirveästi haaveita elämästä ja menestymisestä. Itse taas olen vain tyytyväinen, että saan elellä rauhassa.

Onko kaltaisiani naisia siis?

Avauksesi on kiinnostava. En osaa vastata otsikkosi kysymykseen, mutta pohdin avaustasi vähän. Tai osaanpas: en tunne ainuttakaan naista, jolle ei työ tai tekeminen, jonkinlainen toimeliaisuus olisi elämänlaatua parantava asia. 

On paljon mitä et jaksa, on paljon mihin päätit jo nuorena, että kapasiteettisi ei riitä. Et koe työtä tekemisen arvoiseksi, se on sinusta paskaa, josta ei saa voittoa. Tarkoitatko voitolla pelkkää rahaa, vai myös haasteita, henkistä tyydytystä, ystävyyssuhteita, sen kaltaisia asioita?

Mitä teet silloin kun et ajele autollasi? Miten elätät itsesi, kuka/ mikä maksaa vuokrasi ja muut välttämättömät menosi? Mitä ajattelet näistä maksajista? 

Mielestäni työ on henkisesti tärkeää ihmisellä, se, että tekee jotakin. Se voi olla mitä vaan: harrastus, vapaaehtoistyötä, palkallista työtä, pätkätyötä ... Se, että näkee vähän vaivaa, elää jonkun aikataulun mukaan, on vastuussa muille ihmisille, tuo mun mielestä elämään tyydytystä ja mielihyvää, iloakin. Vaikutat nimittäin aika alakuloiselta. Mitä kivaa toivomasi nainen voi sinulta odottaa?

Vaikeaan lapsuuteen on vähän lapsellista vedota, olethan jo aikuinen mies. Jos pidettäisin kisat, niin jokaisella olisi omasta mielestään ollut vaikein lapsuus. Sitä on turha enää aikuisena nyyhkiä. Autoa ajaessasi voit yrittää antaa anteeksi niille, jotka ovat kohdelleet sinua lapsena kaltoin ja surra pois lapsuuden suruja. Silloin ne jäävät taaksesi ja voit saada vähän energiaakin. 

Haaveet, suunnitelmat, haasteet ja uteliaisuus kyllä vetävät ihmistä eteenpäin: "mennään vielä tuohon mutkaan ja katsotaan mitä sen takana on". Ilman niitä sinullakaan ei olisi peruskoulua, amistutkintoa, autoa ja kaksiota. 

Jos löytäisit kaltaisesi naisen, mitä kuvittelet tekeväsi hänen kanssaan (seksiä ei nyt lasketa, jos edes se sinua kiinnostaa)? Olisitte toistenne kaksioissa ja tekisitte mitä? Ajaisitte autollasi minne ja mistä puhuisitte ajellessanne? Onhan sinulla haave naisesta, joka on kaksoisolentosi ja joka ei vaatisi sinulta mitään! Mitä sinä haluaisit häneltä? Mitä hän saisi sinulta? 

Kun voimasi tuntuvat olevan vähissä, on pakko kysyä, että onko sinulla jokin perussairaus, vaikka sanotkin olevasi terve? Onko ylipainoa?

Varmasti löytyy kaltaisesi. Miksi pitäisi pyrkiä mihinkään, jos olet tyytyväinen. Älä ota stressiä, vakka kantensa valitsee. Oletko matkustanut missään? Kannattaisi, matkustaminen avartaa. Voisit saada ahaa-elämyksiä. Sinulla on varmasti taitoja, joita et hyödynnä. Suomalaisille työ on elämän suola, voisi olla virkistää nähdä, että näin ei ole joka puolella maailmaa.

Tapauksestasi tulee mieleen tuttavaperheen poika, joka armeijan jälkeen jäi kotiin makaamaan muutamaksi vuodeksi (kirjaimellisesti, asusteli perheen omakotitalon yläkertaa). Näytti siltä, että sinne se jääkin. Kunnes pääsi mieleiseensä työhön, eli hän vain mietiskeli muutaman vuoden elämänsä tarkoitusta. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon työtön 24v mies. Kapasiteettini ei varmaankaan vain riitä korkeakoulu tutkintoihin tai en edes yrittänyt enkä mennyt lukioon. Mutta olen varma, että en olisi päässyt korkekouluun.

Kävin 3 vuoden amistutkinnon. En vain jaksa mennä töihin. En koe sen olevan sen arvoista, että teen jotain paska työtä, huonoissa oloissa enkä siitä juurikaan voittoa saa.

En pidä ammattia tai työtä tärkeänä arvona. Olen vain tyytyväinen, kun saan ajella auton romppelollani ja pystyn asumaan kaksiossani sekä saan viettää päivät niin kuin haluan.

En ole muutenkin sellainen tyyppi, että vaatisin niin kauheasti. Minulla oli vaikea lapsuus joka voi osittain aiheuttaa tämän.

Olen vain tyytyväinen, että saan elellä terveenä, vaapaana ja jotenkin pärjään taloudellisesti.

Mahtaako kaltaisiani naisia löytyä? Tuntuu, että kaikkilla ikäisilläni naisilla on ihan hirveästi haaveita elämästä ja menestymisestä. Itse taas olen vain tyytyväinen, että saan elellä rauhassa.

Onko kaltaisiani naisia siis?

Avauksesi on kiinnostava. En osaa vastata otsikkosi kysymykseen, mutta pohdin avaustasi vähän. Tai osaanpas: en tunne ainuttakaan naista, jolle ei työ tai tekeminen, jonkinlainen toimeliaisuus olisi elämänlaatua parantava asia. 

On paljon mitä et jaksa, on paljon mihin päätit jo nuorena, että kapasiteettisi ei riitä. Et koe työtä tekemisen arvoiseksi, se on sinusta paskaa, josta ei saa voittoa. Tarkoitatko voitolla pelkkää rahaa, vai myös haasteita, henkistä tyydytystä, ystävyyssuhteita, sen kaltaisia asioita?

Mitä teet silloin kun et ajele autollasi? Miten elätät itsesi, kuka/ mikä maksaa vuokrasi ja muut välttämättömät menosi? Mitä ajattelet näistä maksajista? 

Mielestäni työ on henkisesti tärkeää ihmisellä, se, että tekee jotakin. Se voi olla mitä vaan: harrastus, vapaaehtoistyötä, palkallista työtä, pätkätyötä ... Se, että näkee vähän vaivaa, elää jonkun aikataulun mukaan, on vastuussa muille ihmisille, tuo mun mielestä elämään tyydytystä ja mielihyvää, iloakin. Vaikutat nimittäin aika alakuloiselta. Mitä kivaa toivomasi nainen voi sinulta odottaa?

Vaikeaan lapsuuteen on vähän lapsellista vedota, olethan jo aikuinen mies. Jos pidettäisin kisat, niin jokaisella olisi omasta mielestään ollut vaikein lapsuus. Sitä on turha enää aikuisena nyyhkiä. Autoa ajaessasi voit yrittää antaa anteeksi niille, jotka ovat kohdelleet sinua lapsena kaltoin ja surra pois lapsuuden suruja. Silloin ne jäävät taaksesi ja voit saada vähän energiaakin. 

Haaveet, suunnitelmat, haasteet ja uteliaisuus kyllä vetävät ihmistä eteenpäin: "mennään vielä tuohon mutkaan ja katsotaan mitä sen takana on". Ilman niitä sinullakaan ei olisi peruskoulua, amistutkintoa, autoa ja kaksiota. 

Jos löytäisit kaltaisesi naisen, mitä kuvittelet tekeväsi hänen kanssaan (seksiä ei nyt lasketa, jos edes se sinua kiinnostaa)? Olisitte toistenne kaksioissa ja tekisitte mitä? Ajaisitte autollasi minne ja mistä puhuisitte ajellessanne? Onhan sinulla haave naisesta, joka on kaksoisolentosi ja joka ei vaatisi sinulta mitään! Mitä sinä haluaisit häneltä? Mitä hän saisi sinulta? 

Kun voimasi tuntuvat olevan vähissä, on pakko kysyä, että onko sinulla jokin perussairaus, vaikka sanotkin olevasi terve? Onko ylipainoa?

"Vaikeaan lapsuuteen lapsellista vedota" - ei helvetti mikä idiootti olet. Katso kun joillekin se vaikea lapsuus ei tarkoita sitä että isi tukisti kerran, vaan esim. tuttuani raiskattiin, pahoinpideltiin ja suoranaisesti kidutettiin koko lapsuus huoltajien taholta, ja lastensuojelu puuttui asiaan vasta henkilön melkein täysi-ikäistyttyä. Tämä tuttu on niin traumatisoitunut ja TYÖKYVYTÖN, että oli jo nuorena eläkkeellä. Sinä et tiedä ap:n mennneisyydestä yhtään mitään, joten lopeta lapselliset, naiivit oletuksesi.

Kyllä, haluaisin tuollaista elämää. Eihän aikaa edes jää mihinkään muuhun jos käy töissä.

Vapaa-aika ja harrastukset ovat mulle tärkeämpiä kuin työ. Olen opiskellut yliopistossa tätä alaa, millä nyt työskentelen, mutta en ole sen suhteen mitenkään intohimoinen. Teenkin kolmepäiväistä viikkoa, ja palkka riittää just ja just sellaiseen elämään, mitä haluan viettää. Lapsia en tule hankkimaan. Jos olisin rikas perijätär, lopettaisin työt ja keskittyisin pelkästään harrastuksiini ja matkailuun.

Tuskin kuitenkaan tulisin toimeen AP:n kanssa - vaikutat vain passiiviselta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, haluaisin tuollaista elämää. Eihän aikaa edes jää mihinkään muuhun jos käy töissä.

Mitennii ei jää? Itse teen ihan perus duunia yleensä 7h päivässä ja sen jälkeen kerkeän helposti käymään saman päivän aikana salilla, tallilla, näkemään kavereita ym. vapaa-ajan juttuja. Ja onhan viikossa kaksi vapaapäivääkin! Aika pitää vain käyttää tehokkaasti. Itse en kyllä katselisi kotona lorvijaa, koska luultavasti hän olisi muutenkin laiska ja itse en viihdy kovin kauaa paikallani. Mutta eiköhän jostain laiskoja lorvilijoitakin löydy, joilla ei ole elämässsä mitään saavutettavaa.

Täällä kans yksi työtön nainen jolla samanlainen ajatusmaailma kuin ap:lla!

Harva nainen haluaa täysi-ikäistä teiniä riesakseen.