Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko sellaisia naisia jotka eivät pidä töissä käyntiä tärkeänä?
14.07.2016 |
Oon työtön 24v mies. Kapasiteettini ei varmaankaan vain riitä korkeakoulu tutkintoihin tai en edes yrittänyt enkä mennyt lukioon. Mutta olen varma, että en olisi päässyt korkekouluun.
Kävin 3 vuoden amistutkinnon. En vain jaksa mennä töihin. En koe sen olevan sen arvoista, että teen jotain paska työtä, huonoissa oloissa enkä siitä juurikaan voittoa saa.
En pidä ammattia tai työtä tärkeänä arvona. Olen vain tyytyväinen, kun saan ajella auton romppelollani ja pystyn asumaan kaksiossani sekä saan viettää päivät niin kuin haluan.
En ole muutenkin sellainen tyyppi, että vaatisin niin kauheasti. Minulla oli vaikea lapsuus joka voi osittain aiheuttaa tämän.
Olen vain tyytyväinen, että saan elellä terveenä, vaapaana ja jotenkin pärjään taloudellisesti.
Mahtaako kaltaisiani naisia löytyä? Tuntuu, että kaikkilla ikäisilläni naisilla on ihan hirveästi haaveita elämästä ja menestymisestä. Itse taas olen vain tyytyväinen, että saan elellä rauhassa.
Onko kaltaisiani naisia siis?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on työtön mies. Oli siis jo tavatessamme. Silloin kun hän kävi kuntouttavassa, niin vaikka se harmitti häntä, niin hän oli silti energisempi, kuin nyt taas täysin työttömänä.
Itse taas olen työnarkomaani ja aina ensimmäisenä venymässä töissä, jos on tarve. Kyllä se ärsyttää, ettei mies ole kotona saanut edes pyykkejä pestyä, laittanu likaisia astioita tiskikoneeseen tai roskia roskikseen.
Olen päättänyt että jos kahdessa kuukaudessa mies ei löydä inspiraatiota itsenäiseen kodinhoitoon tai työntekoon, niin parempi jatkaa eri teille. Vähemmän on murheita ja siivottavaa sinkkuna.
Erilaiset näkökulmat elämään. Sellaista sattuu.
Minua ei siis sinänsä haittaa työttömyys. Mutta työttömyyden ja liiallisen vapaa-ajan tuoma apaattisuus on sellaista mistä en pidä. Ja tiedän, että mies olisi siisti, jos vastaisi itse omasta kodistaan. Jostain syystä yhteisen kodin siisteydellä ei ole mitään väliä. Enkä ole mikään tarkka, villakoirat ei haittaa, mutta yleinen epäsiisteys ja kasaantuvat pyykkivuoret häiritsevät. Itse ylläpidän kodin perussiisteyttä yllä ja siihen menee n. 15min päivässä, ei pitäisi olla ylivoimaista.
Ja jos mies olisi töissä, niin minun ei tarvitsisi tehdä niin paljon töitä. Ja me saisimme enemmän rahaa viettää yhteistä aikaa. Nykyään minä maksan 90% kaiken. Ja se kyllä rajoittaa vapaa-ajalla tekemisiä. En aina jaksaisi kalassakaan käydä, kun inhoan sitä. Silti menen miehen mukaan, kun on ainoa tapa viettää aikaa yhdessä kodin ulkopuolella.
Noh, kaksi kuukautta....
Ymmärrän että turhauttaa. Mutta ymmärrän myös että työtöntä miestäsi masentaa ja turhauttaa siellä kotona...toivoisin hänelle hiukan ymmärrystä sinulta. Vai onko hän omasta tahdostaan työtön?
Itse olen työtön myös, valitettavasti ja vastentahtoisesti.
Vapaaehtoisesti. Hän lopetti kuntouttavan heti, kun se oli mahdollista.
Ja olen yrittänyt olla sympaattinen ja ymmärtäväinen. Se ei ole helppoa, kun joutuu samalla hoitamaan kaiken muunkin. Hankkisin koiran, jos haluaisin silitellä ja mussuttaa jollekkin avuttomalle, jonka elämä on olevinaan riippuvainen minusta ja minun päätöksistäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä voisin myös tehdä töitä sen verran, että sillä kattaa vuokran, tarpeelliset ja jäis vähän säästöön. Eli mun tapauksessa puhutaan n. 1200 - 1500 eurosta kuussa. 3-4 päivän työviikko olis siis ihan hyvä. En haikaile mistään omistusasunnoista tai isoista säästöistä eläkeläisenä. En istu kahviloissa ja hyvää ruokaa osaan tehdä itse, jos tulee tarpeeseen. Säästäisin 100-200e ja kävisin niillä rahoilla sitten ulkomailla. Huonekalut voisin ostaa käytettynä, miksei vaatteitakin ja mikäli löytyisi yhteisö, jossa suositaan vaihdantataloutta niin aina parempi. En kuitenkaan ole mikään hippi kommuuniasukki, joten ei mitään semmoista.
En ymmärrä miksi talous pitää vain kasvaa ja kasvaa enkä sitä miksi ihmisen pitää elää pidempään ja pidemään. Tuntuu välillä, että elän aivan väärällä vuosituhannella. Olisinpa metsästäjäkeräilijä jossain savannilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat toki elellä rauhassa menemättä töihin, kunhan kustannat elämäsi itse. Sinulla on ilmeisesti perittyä varallisuutta?
Niin kauan kuin meillä on työttömiä jotka suunnilleen ulvovat öisin halusta päästä töihin, on pelkästään vain hyvä että osa tarjoituksella jättää työnhaun sikseen. Mikä tässä on niin vaikea tajuta? Ihme sadisteja suurin osa ihmisistä. Eihän siinä ole mitään järkeä pakottaa työhalutonta tyyppiä töihin, sillä tuloksella että työhalullinen joutuu/pysyy työttömänä.
Mutta miksi yhteiskunnan varoista pitäisi elättää ne työhaluttomat, kun kuulemma valtion talous on niin kuralla jo valmiiksi, että melkein kaikesta pitää muutenkin leikata ja säästää? Päivähoidon ryhmäkoot suurenevat, eläkkeistä leikataan ja työväki joutuu luopumaan monista lisistä, joilla tähän mennessä on houkuteltu ihmisiä vuoro- ja viikonlopputöihin. Samaan aikaan esim. kauppojen aukioloajat vapautettiin, eli vuoro- ja viikonlopputöitä tehtiin lisää.
Kerrotko miksi lasten, vanhusten ja tavallisten palkansaajien pitäisi kärsiä siitä, että työhaluttomat saavat loisia yhteiskunnan rahoilla, kun ei vaan huvita osallistua yhteisiin säästötalkoisiin? Kumpi mielestäsi enemmän ansaitsisi yhteiskunnan tukia, työhaluttomat loiset vaiko tulevaisuuden veronmaksajat ja vanhukset, jotka elämäntyönsä tämän yhteiskunnan hyväksi ovat jo tehneet? Vai pitäisikö lasten ja vanhusten asiat unohtaa kokonaan, jotta työhaluttomat saavat loisia rauhassa muiden lompakoilla?
Eikö se nyt uppoa sinne pieneen päähän, että (palkka)työpaikkoja ei riitä kaikille nyt ja tulevaisuudessa vielä vähemmän?
Eli osa ihmisistä jää väkisinkin ilman työpaikka. Eikö ole kaikille paras, että työttömänä olisi silloin niitä ihmisiä, jotka eivät koe siitä kauheasti kärsivänsä?
Vaan tämä ajatus tuntuu olevan teille työn sankareille ja tulevaisuuden veronmaksajatarhaajille täysin mahdoton ymmärtää.
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrän että turhauttaa. Mutta ymmärrän myös että työtöntä miestäsi masentaa ja turhauttaa siellä kotona...toivoisin hänelle hiukan ymmärrystä sinulta. Vai onko hän omasta tahdostaan työtön?
Itse olen työtön myös, valitettavasti ja vastentahtoisesti.