Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko sellaisia naisia jotka eivät pidä töissä käyntiä tärkeänä?
14.07.2016 |
Oon työtön 24v mies. Kapasiteettini ei varmaankaan vain riitä korkeakoulu tutkintoihin tai en edes yrittänyt enkä mennyt lukioon. Mutta olen varma, että en olisi päässyt korkekouluun.
Kävin 3 vuoden amistutkinnon. En vain jaksa mennä töihin. En koe sen olevan sen arvoista, että teen jotain paska työtä, huonoissa oloissa enkä siitä juurikaan voittoa saa.
En pidä ammattia tai työtä tärkeänä arvona. Olen vain tyytyväinen, kun saan ajella auton romppelollani ja pystyn asumaan kaksiossani sekä saan viettää päivät niin kuin haluan.
En ole muutenkin sellainen tyyppi, että vaatisin niin kauheasti. Minulla oli vaikea lapsuus joka voi osittain aiheuttaa tämän.
Olen vain tyytyväinen, että saan elellä terveenä, vaapaana ja jotenkin pärjään taloudellisesti.
Mahtaako kaltaisiani naisia löytyä? Tuntuu, että kaikkilla ikäisilläni naisilla on ihan hirveästi haaveita elämästä ja menestymisestä. Itse taas olen vain tyytyväinen, että saan elellä rauhassa.
Onko kaltaisiani naisia siis?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan. Multa ei kukaan ennen synnyttämistäni haluanko syntyä, joten tässä vaiheessa on ihan turha alkaa vaatimaan yhtään mitään. Kerran muut tekivät päätöksen puolestani, saavat myös maksaa kustannuksetkin.
Aivan ja turha on myöskään sinun vaatia mitään, sillä itse olet vastuussa siitä miten sen annetun elämäsi elät ja tulet kantamaan mukana valintojesi vaikutukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan. Multa ei kukaan ennen synnyttämistäni haluanko syntyä, joten tässä vaiheessa on ihan turha alkaa vaatimaan yhtään mitään. Kerran muut tekivät päätöksen puolestani, saavat myös maksaa kustannuksetkin.
Aivan ja turha on myöskään sinun vaatia mitään
Mä nimenoman voin vaatia kerran multa ei kysytty haluanko syntyä vai en. Samaten se tarkoittaa, ettei multa voi vaatia mitään. Jouduin esim. valtion pakottamana olemaan yhdeksän vuotta aivopesulle altistavassa koulutusjärjestelmässä, mikä on 100% vapaudenriistoa. Vieläkään en ole saanut vahingonkorvauksia tästä vapaudenriistosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan. Multa ei kukaan ennen synnyttämistäni haluanko syntyä, joten tässä vaiheessa on ihan turha alkaa vaatimaan yhtään mitään. Kerran muut tekivät päätöksen puolestani, saavat myös maksaa kustannuksetkin.
Aivan ja turha on myöskään sinun vaatia mitään
Mä nimenoman voin vaatia kerran multa ei kysytty haluanko syntyä vai en. Samaten se tarkoittaa, ettei multa voi vaatia mitään. Jouduin esim. valtion pakottamana olemaan yhdeksän vuotta aivopesulle altistavassa koulutusjärjestelmässä, mikä on 100% vapaudenriistoa. Vieläkään en ole saanut vahingonkorvauksia tästä vapaudenriistosta.
Ei minultakaan kysytty, haluanko sinun syntyvän vai en. Olisin vastannut, että en halua. Joten syytä ihan vaan omia vanhempiasi olemassaolostasi äläkä ketään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan. Multa ei kukaan ennen synnyttämistäni haluanko syntyä, joten tässä vaiheessa on ihan turha alkaa vaatimaan yhtään mitään. Kerran muut tekivät päätöksen puolestani, saavat myös maksaa kustannuksetkin.
Aivan ja turha on myöskään sinun vaatia mitään
Mä nimenoman voin vaatia kerran multa ei kysytty haluanko syntyä vai en. Samaten se tarkoittaa, ettei multa voi vaatia mitään. Jouduin esim. valtion pakottamana olemaan yhdeksän vuotta aivopesulle altistavassa koulutusjärjestelmässä, mikä on 100% vapaudenriistoa. Vieläkään en ole saanut vahingonkorvauksia tästä vapaudenriistosta.
Ei minultakaan kysytty, haluanko sinun syntyvän vai en. Olisin vastannut, että en halua. Joten syytä ihan vaan omia vanhempiasi olemassaolostasi äläkä ketään muuta.
Niin ja vielä... voit myös syyttää vain vanhempiasi siitä, että olit 9 vuotta peruskoulussa. Suomessa ei ole koulupakkoa vaan oppivelvollisuus, joten vanhempasi olisivat voineet opettaa sinua ihan kotiopetuksessakin ja sellaisella tavalla, että et olisi altistunut opettajien aivopesulle. Joten käypä juttelemassa vanhempiesi kanssa ja vaadi heiltä tuo vahingonkorvaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan. Multa ei kukaan ennen synnyttämistäni haluanko syntyä, joten tässä vaiheessa on ihan turha alkaa vaatimaan yhtään mitään. Kerran muut tekivät päätöksen puolestani, saavat myös maksaa kustannuksetkin.
Aivan ja turha on myöskään sinun vaatia mitään
Mä nimenoman voin vaatia kerran multa ei kysytty haluanko syntyä vai en. Samaten se tarkoittaa, ettei multa voi vaatia mitään. Jouduin esim. valtion pakottamana olemaan yhdeksän vuotta aivopesulle altistavassa koulutusjärjestelmässä, mikä on 100% vapaudenriistoa. Vieläkään en ole saanut vahingonkorvauksia tästä vapaudenriistosta.
Ei minultakaan kysytty, haluanko sinun syntyvän vai en. Olisin vastannut, että en halua. Joten syytä ihan vaan omia vanhempiasi olemassaolostasi äläkä ketään muuta.
Niin ja vielä... voit myös syyttää vain vanhempiasi siitä, että olit 9 vuotta peruskoulussa. Suomessa ei ole koulupakkoa vaan oppivelvollisuus, joten vanhempasi olisivat voineet opettaa sinua ihan kotiopetuksessakin ja sellaisella tavalla, että et olisi altistunut opettajien aivopesulle. Joten käypä juttelemassa vanhempiesi kanssa ja vaadi heiltä tuo vahingonkorvaus.
Pakko on pakko. Sillä ei ole mitään merkitystä suoritetaanko pakko kotona vai valtion laitoksessa. Pakko on joka tapauksessa vapaudenriistoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän samanlaisia tunnelmia täällä... Pienestä pitäen minun on aina pitänyt menestyä, koulussa ja sitten myöhemmin töissä. Nyt opiskelen ammattikorkeassa ja olen vihdoin huomannut, että tälläinen elämä ei ole minua varten. En halua elää niin kuin monet odottavat. Mielummin tekisin jotain yksinkertaista työtä, jossa ei niin paljon vastuuta ja elelisin myös yksinkertaisesti, koska en sillä rahalla nyt niin paljon tee mitään. Tai ainakaan se ei ole sen arvoista, että haluaisin tehdä sellaista työtä mitä se edellyttäisi.
Kaikista mieluiten vaan erakoituisin jonnekkin jumalan selän taakse. Tai tehdä vain osa-aikatöitä. Tai jäädä kotiäidiksi. Ei minulla sinänsä työskentelyä vastaan mitään ole, ihan mieluusti tekisin töitä esim. jossain maatilalla. Haluaisin tehdä siis töitä itselleni tavallaan omaksi hyväkseni tai ainakin sellaista työtä, joka oikeasti tuntuisi sopivalta & mielenkiintoiselta vaikka siitä ei niin paljon palkkaa saisikaan. Omavaraisuus kiinnostaisi siis kovasti, mutta sitäkin varten tarvitsee alussa sitä pääomaa niin paljon että taitaa jäädä haaveeksi. Velassa kun en halua elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en mä ainakaan huolis laiskajaakkoa. Eilenkin olin 10.5 tuntia töissä.
N25Oot keskiviikkovaihtaja?
Niin mikä? :D meni vähän vain ylitöiksi. Lähdin kotiin vasta kun materiaali loppui ja tänään jatkoin homman loppuun kun sain lisää materiaalia.
N25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on työtön mies. Oli siis jo tavatessamme. Silloin kun hän kävi kuntouttavassa, niin vaikka se harmitti häntä, niin hän oli silti energisempi, kuin nyt taas täysin työttömänä.
Itse taas olen työnarkomaani ja aina ensimmäisenä venymässä töissä, jos on tarve. Kyllä se ärsyttää, ettei mies ole kotona saanut edes pyykkejä pestyä, laittanu likaisia astioita tiskikoneeseen tai roskia roskikseen.
Olen päättänyt että jos kahdessa kuukaudessa mies ei löydä inspiraatiota itsenäiseen kodinhoitoon tai työntekoon, niin parempi jatkaa eri teille. Vähemmän on murheita ja siivottavaa sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän on rahaa ja ähemmän kuluja sinkkuna.
Korjattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on työtön mies. Oli siis jo tavatessamme. Silloin kun hän kävi kuntouttavassa, niin vaikka se harmitti häntä, niin hän oli silti energisempi, kuin nyt taas täysin työttömänä.
Itse taas olen työnarkomaani ja aina ensimmäisenä venymässä töissä, jos on tarve. Kyllä se ärsyttää, ettei mies ole kotona saanut edes pyykkejä pestyä, laittanu likaisia astioita tiskikoneeseen tai roskia roskikseen.
Olen päättänyt että jos kahdessa kuukaudessa mies ei löydä inspiraatiota itsenäiseen kodinhoitoon tai työntekoon, niin parempi jatkaa eri teille. Vähemmän on murheita ja siivottavaa sinkkuna.
Erilaiset näkökulmat elämään. Sellaista sattuu.
En pidä töissä käyntiä tärkeänä. Olen ollut kaksi vuotta kotirouvana miehen töiden takia ja joutilaisuus on parantanut elämänlaatuani ja tyytyväisyyttä elämään huimasti. Mutta olenkin kunnianhimoton laiskiainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten elätät itsesi, mistä saat rahaa? Töissä ei ole mielestäni pakko käydä, jos pystyy muuten kustantamaan elämisensä. Mutta sitä, että perusterve ihminen nostelee vain tukia, kun ei viitsi mennä töihin, en todellakaan hyväksy.
Toisin sanoen rahaa pitää olla tarpeeksi, että nainen saa miehestä taloudellista hyötyä, muulla ei ole niin väliä. Jos rahaa ei muuten tarpeeksi tarpeeksi, niin sitten pitää mennä töihin, että rahaa on tarpeeksi naisen ostamiseen.
Näinhän se on. Tosin sen rahan lisäksi pitää olla vielä pitkä ja komea.
Ja kalun oltava iso!
Olen 32-vuotias nainen ja nyt about 8v ollut samassa paikassa työssä. En oikeastaan pidä työstäni, eikä todellakaan ole sellainen, josta lapsena haaveilin. Palkka menettelee, koska työ on kolmivuorotyötä. Toisaalta viihdyn töissäni, koska aina mukavia ihmisiä johtajia myöten. Syy tähän on, että sain paikan kesätöiden jälkeen nuorena ja en ole sen jälkeen halunnut hakea muualle, koska työn saaminen ei välttämättä ole niin helppoa enää. Mulle työ on oikeastaan aina ollut vain suoritus tai joku välttämätön mitä pitää tehdä. Suurta kunnianhimoa mulla ei ole koskaan ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on työtön mies. Oli siis jo tavatessamme. Silloin kun hän kävi kuntouttavassa, niin vaikka se harmitti häntä, niin hän oli silti energisempi, kuin nyt taas täysin työttömänä.
Itse taas olen työnarkomaani ja aina ensimmäisenä venymässä töissä, jos on tarve. Kyllä se ärsyttää, ettei mies ole kotona saanut edes pyykkejä pestyä, laittanu likaisia astioita tiskikoneeseen tai roskia roskikseen.
Olen päättänyt että jos kahdessa kuukaudessa mies ei löydä inspiraatiota itsenäiseen kodinhoitoon tai työntekoon, niin parempi jatkaa eri teille. Vähemmän on murheita ja siivottavaa sinkkuna.
Erilaiset näkökulmat elämään. Sellaista sattuu.
Minua ei siis sinänsä haittaa työttömyys. Mutta työttömyyden ja liiallisen vapaa-ajan tuoma apaattisuus on sellaista mistä en pidä. Ja tiedän, että mies olisi siisti, jos vastaisi itse omasta kodistaan. Jostain syystä yhteisen kodin siisteydellä ei ole mitään väliä. Enkä ole mikään tarkka, villakoirat ei haittaa, mutta yleinen epäsiisteys ja kasaantuvat pyykkivuoret häiritsevät. Itse ylläpidän kodin perussiisteyttä yllä ja siihen menee n. 15min päivässä, ei pitäisi olla ylivoimaista.
Ja jos mies olisi töissä, niin minun ei tarvitsisi tehdä niin paljon töitä. Ja me saisimme enemmän rahaa viettää yhteistä aikaa. Nykyään minä maksan 90% kaiken. Ja se kyllä rajoittaa vapaa-ajalla tekemisiä. En aina jaksaisi kalassakaan käydä, kun inhoan sitä. Silti menen miehen mukaan, kun on ainoa tapa viettää aikaa yhdessä kodin ulkopuolella.
Noh, kaksi kuukautta....
Ai niin. Ja olen siis amispohjalta työssä, jota rakastan. Rahan takia en töissä viihdy, vaan siksi että kaikki toimii.
-se työnarkomaani-
Tuollaiset naiset vain tuppaavat saamaan rikkaan miehen elättämään itsensä ja lapset (etenkin jos ovat hyvännäköisiä).
Vierailija kirjoitti:
En pidä töissä käyntiä tärkeänä. Olen ollut kaksi vuotta kotirouvana miehen töiden takia ja joutilaisuus on parantanut elämänlaatuani ja tyytyväisyyttä elämään huimasti. Mutta olenkin kunnianhimoton laiskiainen.
Miestensä siivellä eläviä kotirouvia on perinteisesti pidetty vähemmän pahana asiana, kuin että laiskiainen olisi mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat toki elellä rauhassa menemättä töihin, kunhan kustannat elämäsi itse. Sinulla on ilmeisesti perittyä varallisuutta?
Niin kauan kuin meillä on työttömiä jotka suunnilleen ulvovat öisin halusta päästä töihin, on pelkästään vain hyvä että osa tarjoituksella jättää työnhaun sikseen. Mikä tässä on niin vaikea tajuta? Ihme sadisteja suurin osa ihmisistä. Eihän siinä ole mitään järkeä pakottaa työhalutonta tyyppiä töihin, sillä tuloksella että työhalullinen joutuu/pysyy työttömänä.
Mutta miksi yhteiskunnan varoista pitäisi elättää ne työhaluttomat, kun kuulemma valtion talous on niin kuralla jo valmiiksi, että melkein kaikesta pitää muutenkin leikata ja säästää? Päivähoidon ryhmäkoot suurenevat, eläkkeistä leikataan ja työväki joutuu luopumaan monista lisistä, joilla tähän mennessä on houkuteltu ihmisiä vuoro- ja viikonlopputöihin. Samaan aikaan esim. kauppojen aukioloajat vapautettiin, eli vuoro- ja viikonlopputöitä tehtiin lisää.
Kerrotko miksi lasten, vanhusten ja tavallisten palkansaajien pitäisi kärsiä siitä, että työhaluttomat saavat loisia yhteiskunnan rahoilla, kun ei vaan huvita osallistua yhteisiin säästötalkoisiin? Kumpi mielestäsi enemmän ansaitsisi yhteiskunnan tukia, työhaluttomat loiset vaiko tulevaisuuden veronmaksajat ja vanhukset, jotka elämäntyönsä tämän yhteiskunnan hyväksi ovat jo tehneet? Vai pitäisikö lasten ja vanhusten asiat unohtaa kokonaan, jotta työhaluttomat saavat loisia rauhassa muiden lompakoilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat toki elellä rauhassa menemättä töihin, kunhan kustannat elämäsi itse. Sinulla on ilmeisesti perittyä varallisuutta?
Niin kauan kuin meillä on työttömiä jotka suunnilleen ulvovat öisin halusta päästä töihin, on pelkästään vain hyvä että osa tarjoituksella jättää työnhaun sikseen. Mikä tässä on niin vaikea tajuta? Ihme sadisteja suurin osa ihmisistä. Eihän siinä ole mitään järkeä pakottaa työhalutonta tyyppiä töihin, sillä tuloksella että työhalullinen joutuu/pysyy työttömänä.
Mutta miksi yhteiskunnan varoista pitäisi elättää ne työhaluttomat, kun kuulemma valtion talous on niin kuralla jo valmiiksi, että melkein kaikesta pitää muutenkin leikata ja säästää? Päivähoidon ryhmäkoot suurenevat, eläkkeistä leikataan ja työväki joutuu luopumaan monista lisistä, joilla tähän mennessä on houkuteltu ihmisiä vuoro- ja viikonlopputöihin. Samaan aikaan esim. kauppojen aukioloajat vapautettiin, eli vuoro- ja viikonlopputöitä tehtiin lisää.
Kerrotko miksi lasten, vanhusten ja tavallisten palkansaajien pitäisi kärsiä siitä, että työhaluttomat saavat loisia yhteiskunnan rahoilla, kun ei vaan huvita osallistua yhteisiin säästötalkoisiin? Kumpi mielestäsi enemmän ansaitsisi yhteiskunnan tukia, työhaluttomat loiset vaiko tulevaisuuden veronmaksajat ja vanhukset, jotka elämäntyönsä tämän yhteiskunnan hyväksi ovat jo tehneet? Vai pitäisikö lasten ja vanhusten asiat unohtaa kokonaan, jotta työhaluttomat saavat loisia rauhassa muiden lompakoilla?
Logiikkasi toimii siinä tilanteessa, että on työvoimapula. Mutta jos työpaikat (johon on sellaiset kelpoisuusvaatimukset, että tavallisilla ihmisillä on mahdollisuuksia) tulee täytetyksi, onko siitä mitään etua, että työpaikkaan otetaan työhaluton hakija työhaluisen sijaan? Työttömien ja työllisten määrä on joka tapauksessa sama, koska työpaikkoja on vähemmän kuin työnhakijoita.
Alue: Aihe vapaa
Nimenomaan. Multa ei kukaan ennen synnyttämistäni haluanko syntyä, joten tässä vaiheessa on ihan turha alkaa vaatimaan yhtään mitään. Kerran muut tekivät päätöksen puolestani, saavat myös maksaa kustannuksetkin.