Lue keskustelun säännöt.
Exän kiusanteko lasten kautta
Eero
13.07.2016 |
Erosin mustasukkaisesta exvaimostani ja 2lasta hänen kanssaan.
Erosin koska ex varasti rahaa suhteen aikana minulta ja oli tosi epävakaa.Lapset jäivät exälle luonnollisesti ja muutin pois.Siitä se helvetti todenteolla alkoi,sossut astui kuvioihin exän osalta kun hänellä alkoi olemaan ongelmia lasten kanssa,sain itsekkin osakseni joutumalla kuulusteluihin vaikka oman tonttini lasten kanssa hoidin hyvin..Pari vuotta erosta tapasin nykyisen kihlattuni ja vuotta myöhemmn muutin hänen luokseen..Uusi puoliso yritti auttaa exää ihan lasten takia,mutta exä torjui avun.
Meillä on exän kanssa ollut elatus sopimukset alusta asti,mutta tästä huolimatta vei minut käräjille huoltajuusasioista,joka kesti 2vuotta ja mitään muutosta ei tullut huoltajuuteen,hän kun on yhteiskunnan elätti niin oikeudenkäynnin maksoi valtio,minä jouduin maksamaan itse omani,koska käyn töissä.
Olin oikeudenkäynnin jälkeen aika väsynyt,koska olin nähnyt paljon vaivaa että oisin saanu lapset asumaan meille,mutta exä sai lasten asumisen luokseen.Ennen oikeuden päätöstä päätin että en enää tapaa lapsiani,jos häviän,koska exä manipuloi niitä meitä vastaan ja joudun syyttä kuulusteltavaks sossuun ym. Sontaa.
Oikeuden päätöksen jälkeen paine hellitti ja ajattelin että nyt voin elää ilman jatkuvaa uhkaa exän puolelta ja puolivuotta siinä menikin,kunnes tuli postilaatikkoon kirje,haaste käräjille exältä,haluaa lisää elatusmaksuja.Mua hirvittää ajatus että,exä vie mut käräjille heti kun edellinen päättyy seuraavat 10 vuotta,miten pää kestää,miten mun uusi perhe kestää(uuden puolison kanssa 1yhteinen lapsi)
Kummallinen maa tämä suomi että täällä on yhteishuolto,mutta käytännössä lasten lähivanhempi pystyy pilaamaan etävanhemman tulevaisuuden.Minä näkisin lapsiani jos mua ei yritettäisi tuhota kaikin keinoin niiden lasten kautta.
Mä toivon että tästä tarinasta ois mietittävää jokaiselle eronneelle,miksi kannattaisi yrittää ajatella lasten tulevaisuutta.Minä yritin kaikkeni 5vuoden ajan ja jälkeenpäin ajateltuna olin exän ja sosiaalikoneiston juoksunarussa,henkisesti tosi raskasta minulle joka haluaa elää niin että,en ole rasite yhteiskunnalle vaan päinvastoin..
Samankaltaisessa tilanteessa oleville toivon jaksamista.
Kommentit (81)
Kerron ensin itsestäni olen äiti, olen äitipuoli ja lähivanhempi. Nykyinen mieheni on lastensa etävanhempi.
Tapasin mieheni reilut viisi vuotta sitten, siinä ajassa on käyty monen moiset taistelut miehen eksän kanssa. Alkuun asuimme eri paikkakunnilla kuin tämä miehen lasten äiti, välimatkaa n.100km. Heidän lapset tuolloin alle 5-vuotiaita. Itseäni jo suhteen alku. Lapset olivat meillä 12pvä/kk. Tämä muuttui viime vuoden käräjäoikeuden päätöksen mukaan ja lapset olisivat olleet meillä aina silloin kun isän työvuorot sallivat viikonloppuisin.(poikien koulujen takia)
Äidillä oli jo alkuaikoina vaikeuksia huolehtia pojista, hänellä oli heti alkuajoista lähtien sosiaalihuollon asiakkuus. Esim. Isä käytti poikiaan neuvolassa 100km päästä, kun äiti ei kyennyt lapsiaan viemään neuvolaan 100 metrin päähän kodistaan. Äitistä teki niin naapurit kuin päiväkodin ihmiset lastensuojeluilmoituksia. Yritimme alusta olemaan hänen tukenaan, olemaan "vahvempi" vanhempi. Hän kutsui luokseen kyläilemään ja kyyditin häntä että hän pääsi käymään muuallakin kuin kotona. Ajattelin että hän jaksaisi näin. Väärin ajattelin. Tapaamiset miehen piti sopia puhelimen kautta, miehelläni siis vuorotyö. Vaikeaa niitä oli sopia kun tällä äidillä vaihtui prepaid-numero kuukauden välein ellei useammin. Aina sinnikkäästi mies kaivoi jotain kautta hänen numeronsa vuosien ajan, niin sai sovittua tapaamiset. Itse sivusta tätä kun seurasin huomasin kuinka mies vain väsyy väsymistään.
Nyt kävimme viime vuoden lopulla kärjäoikeudessa asti. Sitä ennen tietenkin oli olosuhdeselvitys. Sosiaalitoimiston päätös puolsi kumpaakin vanhempaa. Laspet jäivät äidilleen. Erikseen käräjäoikeuden päätöksen mukaan äidin kuuluu ilmoittaa kaikki tiedot omatoimisesti isälle. Kun käräjäoikeuden ovet sulkeutuivat, hänellä olikin jo uusi prepaid-numero. Hän sai uuden asunnon, jonka osoitetta ei edelläänkään ole isällä. Isä väsyi, ei jaksanut enään monen vuoden jälkeisen "salapoliisityön" jatkamista ja alkaa taas etsiä uusia ja uusia numeroita . Meillä kesti kuukausia että saimme miehen "jaloilleen", ei ole helppoa elää omia biologisia lapsiaan, mutta väsyneenä ei enään jaksa taistella. Miehen ex-vaimo hehkutti pitkin facebookkia kuinka oli miehensä voittanut. Nyt kun elämä alkoi normalisoitumaan tuli taas muutamia viikkoja sitten postiin käräjäoikeudelta haaste. Ex-vaimo kun ei saa tarpeeksi elareita. Syy on se että mies ei ole ottanut lapsia sitä 4pvä/kk.
Lisäyksenä mies on välillä koitellut soittaa niihin numeroihin mit hänellä on, mutta eihän ne käytössä ole. Näitä numeroita ei saa edes sos.toimista kun kysyy. Viestin he ovat miehen ex-vaimolle laittanut että voisiko hän olla yhteydessä. Ei ole ollut.
Joskus sitä ajatteli hyvin sinisilmäisesti että kyllä ne isät on mulkkuja jotka lapsensa hylkää. Nykyään se oma näkemys ei ole niin sinisilmäinen. Se isäkin voi väsyä ja uupua. Mä todella toivon että joskus mieheni saa lapsensa takaisin elämäänsä, vaikka silloin kun lapset ovat aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää exä ei ole siis saanu työtä 6vuoteen,käyttää yhteiskuntaa häikäilemättömästi hyväkseen,opettaa lapsille sen ettei töitä tarvi tehdä kunhan osaa olla röyhkeä.Asianajajan palkkio on n. 4000 tälläsessä huoltoriidoissa ja arvatkaa kuka sen maksaa hänen puolestaan,me veronmaksajat joita täälläki kirjoittaneista osa on.
Yleistetihän nämä äidit jotka tekevät näin ovat työttömiä/pienituloisia. Heillä kun sielä oikeudessä ei ole mitään hävittävää, kun eivät joudu missään nimessä maksumieheksi.
Näissä asioissa pitäisi muuttua paljon. Jo se että jos ei toinen vanhempi noudata oikeuden määräystä, hänelle tulee tuntuvat sanktiot siitä.
Huomasimme tämänlaisen asian myös. Vuonna 2012 mies on maksanut ex-vaimolleen ennakkoon aletusmaksuja. Jos joku muu tekee näin kirjoittakaa ihmeessä tiliotteeseen viestikenttään että nämä on masettu ennakkoon ja minkä kuun elatukset on maksettu ennakkoon. Koska jos lähemivanhempi lähtee karhuamaan näitä muka maksamattomia kuukausia, hän siihen pystyy. Ja tähänkin pystyy tässä suomen oikeusvaltiossa. Näissä on niin paljon porsaanreikiä ettei tosi. Niin pystyy etävävanhempi kiusaamaan lähivanhempaa ja lähivanhempi pystyy kiusaamaan etävanhempaa. Ja ainoastaan lapset kärsii.
Äiti ja äitipuoli kirjoitti:
Kerron ensin itsestäni olen äiti, olen äitipuoli ja lähivanhempi. Nykyinen mieheni on lastensa etävanhempi.
Tapasin mieheni reilut viisi vuotta sitten, siinä ajassa on käyty monen moiset taistelut miehen eksän kanssa. Alkuun asuimme eri paikkakunnilla kuin tämä miehen lasten äiti, välimatkaa n.100km. Heidän lapset tuolloin alle 5-vuotiaita. Itseäni jo suhteen alku. Lapset olivat meillä 12pvä/kk. Tämä muuttui viime vuoden käräjäoikeuden päätöksen mukaan ja lapset olisivat olleet meillä aina silloin kun isän työvuorot sallivat viikonloppuisin.(poikien koulujen takia)
Äidillä oli jo alkuaikoina vaikeuksia huolehtia pojista, hänellä oli heti alkuajoista lähtien sosiaalihuollon asiakkuus. Esim. Isä käytti poikiaan neuvolassa 100km päästä, kun äiti ei kyennyt lapsiaan viemään neuvolaan 100 metrin päähän kodistaan. Äitistä teki niin naapurit kuin päiväkodin ihmiset lastensuojeluilmoituksia. Yritimme alusta olemaan hänen tukenaan, olemaan "vahvempi" vanhempi. Hän kutsui luokseen kyläilemään ja kyyditin häntä että hän pääsi käymään muuallakin kuin kotona. Ajattelin että hän jaksaisi näin. Väärin ajattelin. Tapaamiset miehen piti sopia puhelimen kautta, miehelläni siis vuorotyö. Vaikeaa niitä oli sopia kun tällä äidillä vaihtui prepaid-numero kuukauden välein ellei useammin. Aina sinnikkäästi mies kaivoi jotain kautta hänen numeronsa vuosien ajan, niin sai sovittua tapaamiset. Itse sivusta tätä kun seurasin huomasin kuinka mies vain väsyy väsymistään.
Nyt kävimme viime vuoden lopulla kärjäoikeudessa asti. Sitä ennen tietenkin oli olosuhdeselvitys. Sosiaalitoimiston päätös puolsi kumpaakin vanhempaa. Laspet jäivät äidilleen. Erikseen käräjäoikeuden päätöksen mukaan äidin kuuluu ilmoittaa kaikki tiedot omatoimisesti isälle. Kun käräjäoikeuden ovet sulkeutuivat, hänellä olikin jo uusi prepaid-numero. Hän sai uuden asunnon, jonka osoitetta ei edelläänkään ole isällä. Isä väsyi, ei jaksanut enään monen vuoden jälkeisen "salapoliisityön" jatkamista ja alkaa taas etsiä uusia ja uusia numeroita . Meillä kesti kuukausia että saimme miehen "jaloilleen", ei ole helppoa elää omia biologisia lapsiaan, mutta väsyneenä ei enään jaksa taistella. Miehen ex-vaimo hehkutti pitkin facebookkia kuinka oli miehensä voittanut. Nyt kun elämä alkoi normalisoitumaan tuli taas muutamia viikkoja sitten postiin käräjäoikeudelta haaste. Ex-vaimo kun ei saa tarpeeksi elareita. Syy on se että mies ei ole ottanut lapsia sitä 4pvä/kk.
Lisäyksenä mies on välillä koitellut soittaa niihin numeroihin mit hänellä on, mutta eihän ne käytössä ole. Näitä numeroita ei saa edes sos.toimista kun kysyy. Viestin he ovat miehen ex-vaimolle laittanut että voisiko hän olla yhteydessä. Ei ole ollut.
Joskus sitä ajatteli hyvin sinisilmäisesti että kyllä ne isät on mulkkuja jotka lapsensa hylkää. Nykyään se oma näkemys ei ole niin sinisilmäinen. Se isäkin voi väsyä ja uupua. Mä todella toivon että joskus mieheni saa lapsensa takaisin elämäänsä, vaikka silloin kun lapset ovat aikuisia.
Todella ikävä tarina. Jotkut naiset on täysiä mulkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Yleistetihän nämä äidit jotka tekevät näin ovat työttömiä/pienituloisia. Heillä kun sielä oikeudessä ei ole mitään hävittävää, kun eivät joudu missään nimessä maksumieheksi.
Näissä asioissa pitäisi muuttua paljon. Jo se että jos ei toinen vanhempi noudata oikeuden määräystä, hänelle tulee tuntuvat sanktiot siitä.
Huomasimme tämänlaisen asian myös. Vuonna 2012 mies on maksanut ex-vaimolleen ennakkoon aletusmaksuja. Jos joku muu tekee näin kirjoittakaa ihmeessä tiliotteeseen viestikenttään että nämä on masettu ennakkoon ja minkä kuun elatukset on maksettu ennakkoon. Koska jos lähemivanhempi lähtee karhuamaan näitä muka maksamattomia kuukausia, hän siihen pystyy. Ja tähänkin pystyy tässä suomen oikeusvaltiossa. Näissä on niin paljon porsaanreikiä ettei tosi. Niin pystyy etävävanhempi kiusaamaan lähivanhempaa ja lähivanhempi pystyy kiusaamaan etävanhempaa. Ja ainoastaan lapset kärsii.
Miten niin "ainoastaan" lapset kärsii? Kyllähän siinä vanhempikin kärsii jos ei saa nähdä lapsiaan tai joutuu maksamaan liikaa elareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muotoilin huonosti lauseeni. Mutta tässä mukamas ajetaan lapsen etua, mutta todellisuudessa lapsi kärsii. Toki kärsii se kiusattu osapuolikin. Ja minusta tälläisellä joka tekee kiusaa lastensa varjolla on sairas, oi se kiusaaja sitten isä taikka äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen todella järkyttynyt, että olet valmis lopettamaan lastesi tapaamisen. Eivät he näe asiaa siten, että se jotenkin liittyisi heidän äitiinsä. He näkevät sen niin etteivät olleet tarpeeksi hyviä ja että isä ei heitä rakastanut.
Tuollainen asia kaivaa heitä koko heidän loppuelämänsä, siis vielä aikuisenakin ja voi vaikuttaa kaikkiin ihmissuhteisiin.
Mutta jos pystyt noin tunnekylmään ratkaisuun, niin kai se jotain kertoo sinusta. Voi lapsiraukkoja.. katkeran ja syrjäytyneen kuuloinen äiti ja isä jota ei enää jaksanut kiinnostaa. :'(
Nämä, jotka syyttävät tuosta lasten hylkäämisestä, voisivat joskus kokeilla tavata lapsia, jotka on käytännössä aivopesty vihaamaan etää, joiden lähivanhempi estää kaikki tapaamiset ja pitäisi aina mennä jonkun poliisin kanssa hakemaan lapset kotoaan, jossa lähi selittää samalla lapsille, että miten etä on niin kauhea, että poliisit vahtii sitä koko ajan jne jne jne.
Lapset on rakkaita ja siitä kärsii, kun niitä ei tapaa, mutta joskus vain vastassa on seinä, josta ei ole mitään muuta läpipääsyä kuin oman mielenterveyden menettäminen.Selitä asiat miten haluat itsellesi, että saat yösi nukuttua. Lapset voivat vihoitella vanhemmilleen ihan tosissaan, mutta siinä se vanhemman rakkaus lopulta punnitaankin. Jos ei halua tehdä töitä ja vaikka etsiä ulkopuolistakin apua tilanteen korjaamiseksi, niin silloin se on vain luovutettava ja annettava lapsille se hylkäämiskokemus ja varmennus siitä, että kyllä se rakkaus vanhemmalta jossain vaiheessa loppuu jos lapsi näyttää myös sen kaiken erotilanteesta johtuvan vihan sisältään.
Kertoisitko ystävällisesti mitä ulkopuolista apua? Apua on haettu sosiaalitoimistosta, perheneuvolasta, sosiaalihuollon sovittelusta jne. Sopimuksia on kirjoitettu miten asiat tulisi hoitaa, mutta ketään ei voi määrätä lähivanhempaa noudattamaan sopimuksia.
Toivoisin että sinä fiksuna ihmisenä kertoisit mitä tarkoitat kyseisellä ulkopuolisella avulla tarkoitat, voin sitten kertoa olemmeko kokeilleet sitäkin vaihtoehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen todella järkyttynyt, että olet valmis lopettamaan lastesi tapaamisen. Eivät he näe asiaa siten, että se jotenkin liittyisi heidän äitiinsä. He näkevät sen niin etteivät olleet tarpeeksi hyviä ja että isä ei heitä rakastanut.
Tuollainen asia kaivaa heitä koko heidän loppuelämänsä, siis vielä aikuisenakin ja voi vaikuttaa kaikkiin ihmissuhteisiin.
Mutta jos pystyt noin tunnekylmään ratkaisuun, niin kai se jotain kertoo sinusta. Voi lapsiraukkoja.. katkeran ja syrjäytyneen kuuloinen äiti ja isä jota ei enää jaksanut kiinnostaa. :'(
Nämä, jotka syyttävät tuosta lasten hylkäämisestä, voisivat joskus kokeilla tavata lapsia, jotka on käytännössä aivopesty vihaamaan etää, joiden lähivanhempi estää kaikki tapaamiset ja pitäisi aina mennä jonkun poliisin kanssa hakemaan lapset kotoaan, jossa lähi selittää samalla lapsille, että miten etä on niin kauhea, että poliisit vahtii sitä koko ajan jne jne jne.
Lapset on rakkaita ja siitä kärsii, kun niitä ei tapaa, mutta joskus vain vastassa on seinä, josta ei ole mitään muuta läpipääsyä kuin oman mielenterveyden menettäminen.Selitä asiat miten haluat itsellesi, että saat yösi nukuttua. Lapset voivat vihoitella vanhemmilleen ihan tosissaan, mutta siinä se vanhemman rakkaus lopulta punnitaankin. Jos ei halua tehdä töitä ja vaikka etsiä ulkopuolistakin apua tilanteen korjaamiseksi, niin silloin se on vain luovutettava ja annettava lapsille se hylkäämiskokemus ja varmennus siitä, että kyllä se rakkaus vanhemmalta jossain vaiheessa loppuu jos lapsi näyttää myös sen kaiken erotilanteesta johtuvan vihan sisältään.
Kertoisitko ystävällisesti mitä ulkopuolista apua? Apua on haettu sosiaalitoimistosta, perheneuvolasta, sosiaalihuollon sovittelusta jne. Sopimuksia on kirjoitettu miten asiat tulisi hoitaa, mutta ketään ei voi määrätä lähivanhempaa noudattamaan sopimuksia.
Toivoisin että sinä fiksuna ihmisenä kertoisit mitä tarkoitat kyseisellä ulkopuolisella avulla tarkoitat, voin sitten kertoa olemmeko kokeilleet sitäkin vaihtoehtoa.
Entä valvotut tapaamiset? Tiedän, että tavallisesti sellaiset määrätään vanhemman vaarallisuuden tms. vuoksi, mutta voisi siitä olla apuakin. Ainakin viranomaiset valvoisivat, että tapaamiset toteutuvat ja mikäli eivät toteudu, exäsi saisi heille selittää syitä. Saisit myös tilaisuuden näyttää olevasi kiinnostunut lasten asioista. Manipuloinnit ja muut tulisi ehkä mullekin selväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen todella järkyttynyt, että olet valmis lopettamaan lastesi tapaamisen. Eivät he näe asiaa siten, että se jotenkin liittyisi heidän äitiinsä. He näkevät sen niin etteivät olleet tarpeeksi hyviä ja että isä ei heitä rakastanut.
Tuollainen asia kaivaa heitä koko heidän loppuelämänsä, siis vielä aikuisenakin ja voi vaikuttaa kaikkiin ihmissuhteisiin.
Mutta jos pystyt noin tunnekylmään ratkaisuun, niin kai se jotain kertoo sinusta. Voi lapsiraukkoja.. katkeran ja syrjäytyneen kuuloinen äiti ja isä jota ei enää jaksanut kiinnostaa. :'(
Nämä, jotka syyttävät tuosta lasten hylkäämisestä, voisivat joskus kokeilla tavata lapsia, jotka on käytännössä aivopesty vihaamaan etää, joiden lähivanhempi estää kaikki tapaamiset ja pitäisi aina mennä jonkun poliisin kanssa hakemaan lapset kotoaan, jossa lähi selittää samalla lapsille, että miten etä on niin kauhea, että poliisit vahtii sitä koko ajan jne jne jne.
Lapset on rakkaita ja siitä kärsii, kun niitä ei tapaa, mutta joskus vain vastassa on seinä, josta ei ole mitään muuta läpipääsyä kuin oman mielenterveyden menettäminen.Selitä asiat miten haluat itsellesi, että saat yösi nukuttua. Lapset voivat vihoitella vanhemmilleen ihan tosissaan, mutta siinä se vanhemman rakkaus lopulta punnitaankin. Jos ei halua tehdä töitä ja vaikka etsiä ulkopuolistakin apua tilanteen korjaamiseksi, niin silloin se on vain luovutettava ja annettava lapsille se hylkäämiskokemus ja varmennus siitä, että kyllä se rakkaus vanhemmalta jossain vaiheessa loppuu jos lapsi näyttää myös sen kaiken erotilanteesta johtuvan vihan sisältään.
Kertoisitko ystävällisesti mitä ulkopuolista apua? Apua on haettu sosiaalitoimistosta, perheneuvolasta, sosiaalihuollon sovittelusta jne. Sopimuksia on kirjoitettu miten asiat tulisi hoitaa, mutta ketään ei voi määrätä lähivanhempaa noudattamaan sopimuksia.
Toivoisin että sinä fiksuna ihmisenä kertoisit mitä tarkoitat kyseisellä ulkopuolisella avulla tarkoitat, voin sitten kertoa olemmeko kokeilleet sitäkin vaihtoehtoa.
Entä valvotut tapaamiset? Tiedän, että tavallisesti sellaiset määrätään vanhemman vaarallisuuden tms. vuoksi, mutta voisi siitä olla apuakin. Ainakin viranomaiset valvoisivat, että tapaamiset toteutuvat ja mikäli eivät toteudu, exäsi saisi heille selittää syitä. Saisit myös tilaisuuden näyttää olevasi kiinnostunut lasten asioista. Manipuloinnit ja muut tulisi ehkä mullekin selväksi.
Tätäkin yritin, ei onnistu tässä kaupungissa. Yritin myöskin että sosiaalitoimi auttaisi sopimaan tapaamiset ja myös vaihdoissa(kun lapset tulevat minulle), ei saa apua sieltäkään tähän. Vanhempien pitää keskennään näistä sopia, se oli neuvo. Yksin tosin on vaikea sopia mitään. Vihjattiin kyllä että jos minulla olisi päihdeongelmaa tms. sosiaalitoimi puuttuisi näihin erilailla.
Äiti ja äitipuoli kirjoitti:
Kerron ensin itsestäni olen äiti, olen äitipuoli ja lähivanhempi. Nykyinen mieheni on lastensa etävanhempi.
Tapasin mieheni reilut viisi vuotta sitten, siinä ajassa on käyty monen moiset taistelut miehen eksän kanssa. Alkuun asuimme eri paikkakunnilla kuin tämä miehen lasten äiti, välimatkaa n.100km. Heidän lapset tuolloin alle 5-vuotiaita. Itseäni jo suhteen alku. Lapset olivat meillä 12pvä/kk. Tämä muuttui viime vuoden käräjäoikeuden päätöksen mukaan ja lapset olisivat olleet meillä aina silloin kun isän työvuorot sallivat viikonloppuisin.(poikien koulujen takia)
Äidillä oli jo alkuaikoina vaikeuksia huolehtia pojista, hänellä oli heti alkuajoista lähtien sosiaalihuollon asiakkuus. Esim. Isä käytti poikiaan neuvolassa 100km päästä, kun äiti ei kyennyt lapsiaan viemään neuvolaan 100 metrin päähän kodistaan. Äitistä teki niin naapurit kuin päiväkodin ihmiset lastensuojeluilmoituksia. Yritimme alusta olemaan hänen tukenaan, olemaan "vahvempi" vanhempi. Hän kutsui luokseen kyläilemään ja kyyditin häntä että hän pääsi käymään muuallakin kuin kotona. Ajattelin että hän jaksaisi näin. Väärin ajattelin. Tapaamiset miehen piti sopia puhelimen kautta, miehelläni siis vuorotyö. Vaikeaa niitä oli sopia kun tällä äidillä vaihtui prepaid-numero kuukauden välein ellei useammin. Aina sinnikkäästi mies kaivoi jotain kautta hänen numeronsa vuosien ajan, niin sai sovittua tapaamiset. Itse sivusta tätä kun seurasin huomasin kuinka mies vain väsyy väsymistään.
Nyt kävimme viime vuoden lopulla kärjäoikeudessa asti. Sitä ennen tietenkin oli olosuhdeselvitys. Sosiaalitoimiston päätös puolsi kumpaakin vanhempaa. Laspet jäivät äidilleen. Erikseen käräjäoikeuden päätöksen mukaan äidin kuuluu ilmoittaa kaikki tiedot omatoimisesti isälle. Kun käräjäoikeuden ovet sulkeutuivat, hänellä olikin jo uusi prepaid-numero. Hän sai uuden asunnon, jonka osoitetta ei edelläänkään ole isällä. Isä väsyi, ei jaksanut enään monen vuoden jälkeisen "salapoliisityön" jatkamista ja alkaa taas etsiä uusia ja uusia numeroita . Meillä kesti kuukausia että saimme miehen "jaloilleen", ei ole helppoa elää omia biologisia lapsiaan, mutta väsyneenä ei enään jaksa taistella. Miehen ex-vaimo hehkutti pitkin facebookkia kuinka oli miehensä voittanut. Nyt kun elämä alkoi normalisoitumaan tuli taas muutamia viikkoja sitten postiin käräjäoikeudelta haaste. Ex-vaimo kun ei saa tarpeeksi elareita. Syy on se että mies ei ole ottanut lapsia sitä 4pvä/kk.
Lisäyksenä mies on välillä koitellut soittaa niihin numeroihin mit hänellä on, mutta eihän ne käytössä ole. Näitä numeroita ei saa edes sos.toimista kun kysyy. Viestin he ovat miehen ex-vaimolle laittanut että voisiko hän olla yhteydessä. Ei ole ollut.
Joskus sitä ajatteli hyvin sinisilmäisesti että kyllä ne isät on mulkkuja jotka lapsensa hylkää. Nykyään se oma näkemys ei ole niin sinisilmäinen. Se isäkin voi väsyä ja uupua. Mä todella toivon että joskus mieheni saa lapsensa takaisin elämäänsä, vaikka silloin kun lapset ovat aikuisia.
Voisitko laittaa sinne exän Facebookin ihan julkisen kutsun lapsille. Laitatte ne päivämäärät kun miehellä on töistä vapaa viikonloppu ja kun tulee uusi työvuorolista niin uudet päivämäärät. Jos toisella osapuolella ei ole autoa niin lopuksi että voitte tulla hakemaan kunhan ilmoittavat osoitteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen todella järkyttynyt, että olet valmis lopettamaan lastesi tapaamisen. Eivät he näe asiaa siten, että se jotenkin liittyisi heidän äitiinsä. He näkevät sen niin etteivät olleet tarpeeksi hyviä ja että isä ei heitä rakastanut.
Tuollainen asia kaivaa heitä koko heidän loppuelämänsä, siis vielä aikuisenakin ja voi vaikuttaa kaikkiin ihmissuhteisiin.
Mutta jos pystyt noin tunnekylmään ratkaisuun, niin kai se jotain kertoo sinusta. Voi lapsiraukkoja.. katkeran ja syrjäytyneen kuuloinen äiti ja isä jota ei enää jaksanut kiinnostaa. :'(
Nämä, jotka syyttävät tuosta lasten hylkäämisestä, voisivat joskus kokeilla tavata lapsia, jotka on käytännössä aivopesty vihaamaan etää, joiden lähivanhempi estää kaikki tapaamiset ja pitäisi aina mennä jonkun poliisin kanssa hakemaan lapset kotoaan, jossa lähi selittää samalla lapsille, että miten etä on niin kauhea, että poliisit vahtii sitä koko ajan jne jne jne.
Lapset on rakkaita ja siitä kärsii, kun niitä ei tapaa, mutta joskus vain vastassa on seinä, josta ei ole mitään muuta läpipääsyä kuin oman mielenterveyden menettäminen.Selitä asiat miten haluat itsellesi, että saat yösi nukuttua. Lapset voivat vihoitella vanhemmilleen ihan tosissaan, mutta siinä se vanhemman rakkaus lopulta punnitaankin. Jos ei halua tehdä töitä ja vaikka etsiä ulkopuolistakin apua tilanteen korjaamiseksi, niin silloin se on vain luovutettava ja annettava lapsille se hylkäämiskokemus ja varmennus siitä, että kyllä se rakkaus vanhemmalta jossain vaiheessa loppuu jos lapsi näyttää myös sen kaiken erotilanteesta johtuvan vihan sisältään.
Kertoisitko ystävällisesti mitä ulkopuolista apua? Apua on haettu sosiaalitoimistosta, perheneuvolasta, sosiaalihuollon sovittelusta jne. Sopimuksia on kirjoitettu miten asiat tulisi hoitaa, mutta ketään ei voi määrätä lähivanhempaa noudattamaan sopimuksia.
Toivoisin että sinä fiksuna ihmisenä kertoisit mitä tarkoitat kyseisellä ulkopuolisella avulla tarkoitat, voin sitten kertoa olemmeko kokeilleet sitäkin vaihtoehtoa.
Entä valvotut tapaamiset? Tiedän, että tavallisesti sellaiset määrätään vanhemman vaarallisuuden tms. vuoksi, mutta voisi siitä olla apuakin. Ainakin viranomaiset valvoisivat, että tapaamiset toteutuvat ja mikäli eivät toteudu, exäsi saisi heille selittää syitä. Saisit myös tilaisuuden näyttää olevasi kiinnostunut lasten asioista. Manipuloinnit ja muut tulisi ehkä mullekin selväksi.
Tätäkin yritin, ei onnistu tässä kaupungissa. Yritin myöskin että sosiaalitoimi auttaisi sopimaan tapaamiset ja myös vaihdoissa(kun lapset tulevat minulle), ei saa apua sieltäkään tähän. Vanhempien pitää keskennään näistä sopia, se oli neuvo. Yksin tosin on vaikea sopia mitään. Vihjattiin kyllä että jos minulla olisi päihdeongelmaa tms. sosiaalitoimi puuttuisi näihin erilailla.
Mun serkulla oli riitainen ero ja tapaamisviikonloput saatiin hoidettua päiväkodin kautta. Isä haki perjantaina päiväkodista ja palautti sinne maanantaiaamuna. Kun esikoinen aloitti koulun niin osasi kumminkin mennä perjantaisin päiväkotiin sovittuna aikana ja siitä viikonlopun viettoon isän kanssa. En sano että on hyvätapa, mutta näin tapaamiset pysyivät säännöllisinä myös niiden vaikeimpien eron jälkeisten vuosien aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen todella järkyttynyt, että olet valmis lopettamaan lastesi tapaamisen. Eivät he näe asiaa siten, että se jotenkin liittyisi heidän äitiinsä. He näkevät sen niin etteivät olleet tarpeeksi hyviä ja että isä ei heitä rakastanut.
Tuollainen asia kaivaa heitä koko heidän loppuelämänsä, siis vielä aikuisenakin ja voi vaikuttaa kaikkiin ihmissuhteisiin.
Mutta jos pystyt noin tunnekylmään ratkaisuun, niin kai se jotain kertoo sinusta. Voi lapsiraukkoja.. katkeran ja syrjäytyneen kuuloinen äiti ja isä jota ei enää jaksanut kiinnostaa. :'(
Nämä, jotka syyttävät tuosta lasten hylkäämisestä, voisivat joskus kokeilla tavata lapsia, jotka on käytännössä aivopesty vihaamaan etää, joiden lähivanhempi estää kaikki tapaamiset ja pitäisi aina mennä jonkun poliisin kanssa hakemaan lapset kotoaan, jossa lähi selittää samalla lapsille, että miten etä on niin kauhea, että poliisit vahtii sitä koko ajan jne jne jne.
Lapset on rakkaita ja siitä kärsii, kun niitä ei tapaa, mutta joskus vain vastassa on seinä, josta ei ole mitään muuta läpipääsyä kuin oman mielenterveyden menettäminen.Selitä asiat miten haluat itsellesi, että saat yösi nukuttua. Lapset voivat vihoitella vanhemmilleen ihan tosissaan, mutta siinä se vanhemman rakkaus lopulta punnitaankin. Jos ei halua tehdä töitä ja vaikka etsiä ulkopuolistakin apua tilanteen korjaamiseksi, niin silloin se on vain luovutettava ja annettava lapsille se hylkäämiskokemus ja varmennus siitä, että kyllä se rakkaus vanhemmalta jossain vaiheessa loppuu jos lapsi näyttää myös sen kaiken erotilanteesta johtuvan vihan sisältään.
Kertoisitko ystävällisesti mitä ulkopuolista apua? Apua on haettu sosiaalitoimistosta, perheneuvolasta, sosiaalihuollon sovittelusta jne. Sopimuksia on kirjoitettu miten asiat tulisi hoitaa, mutta ketään ei voi määrätä lähivanhempaa noudattamaan sopimuksia.
Toivoisin että sinä fiksuna ihmisenä kertoisit mitä tarkoitat kyseisellä ulkopuolisella avulla tarkoitat, voin sitten kertoa olemmeko kokeilleet sitäkin vaihtoehtoa.
Entä valvotut tapaamiset? Tiedän, että tavallisesti sellaiset määrätään vanhemman vaarallisuuden tms. vuoksi, mutta voisi siitä olla apuakin. Ainakin viranomaiset valvoisivat, että tapaamiset toteutuvat ja mikäli eivät toteudu, exäsi saisi heille selittää syitä. Saisit myös tilaisuuden näyttää olevasi kiinnostunut lasten asioista. Manipuloinnit ja muut tulisi ehkä mullekin selväksi.
Tätäkin yritin, ei onnistu tässä kaupungissa. Yritin myöskin että sosiaalitoimi auttaisi sopimaan tapaamiset ja myös vaihdoissa(kun lapset tulevat minulle), ei saa apua sieltäkään tähän. Vanhempien pitää keskennään näistä sopia, se oli neuvo. Yksin tosin on vaikea sopia mitään. Vihjattiin kyllä että jos minulla olisi päihdeongelmaa tms. sosiaalitoimi puuttuisi näihin erilailla.
Mun serkulla oli riitainen ero ja tapaamisviikonloput saatiin hoidettua päiväkodin kautta. Isä haki perjantaina päiväkodista ja palautti sinne maanantaiaamuna. Kun esikoinen aloitti koulun niin osasi kumminkin mennä perjantaisin päiväkotiin sovittuna aikana ja siitä viikonlopun viettoon isän kanssa. En sano että on hyvätapa, mutta näin tapaamiset pysyivät säännöllisinä myös niiden vaikeimpien eron jälkeisten vuosien aikana.
Vaihdot yleisesti on tehty koulun taikka päiväkodin kautta ja toimiva systeemi. Mutta pitäisi ensiksi saada sovittua ne tapaamiset, kerta toisensa jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poliisit eivät kyllä tule paikalle lastenvaihtotilanteessa, ellei jonkun turvallisuus ole uhattuna. Eikä välttämättä tällöinkään.
Lastensuojelun asiakkaaksi ei edes pääse, vaikka tarvetta olisi. Ja ap taitaa viitata olosuhdeselvitykseen tässä, jonka käräjäoikeus voi määrätä huoltajuusasioita puitaessa.
Elatusmaksuja ei voida viedä uudelleen käräjille, ellei tulot/menot ole muuttuneet 20% johonkin suuntaan jommalla kummalla.
Ja voi se etäkin jatkaa kiusaa ja tuhota lähin + lasten elämää eron jälkeen, nimim. kokemusta on. Olisin erittäin tyytyväinen itse, jos lasten isä katoaisi. Uskon, että pitkällä tähtäimellä siitä olisi lapsillekin vain positiivisia asioita, niin paljon on isänsä heitä traumatisoinut vuosien varrella. Ikävä kyllä vasta 13-vuotiasta lasta kuullaan ja hänellä on oikeus olla tapaamatta vanhempaansa. Siihen asti on pakko.
Eikö se ole 12 vuotta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen todella järkyttynyt, että olet valmis lopettamaan lastesi tapaamisen. Eivät he näe asiaa siten, että se jotenkin liittyisi heidän äitiinsä. He näkevät sen niin etteivät olleet tarpeeksi hyviä ja että isä ei heitä rakastanut.
Tuollainen asia kaivaa heitä koko heidän loppuelämänsä, siis vielä aikuisenakin ja voi vaikuttaa kaikkiin ihmissuhteisiin.
Mutta jos pystyt noin tunnekylmään ratkaisuun, niin kai se jotain kertoo sinusta. Voi lapsiraukkoja.. katkeran ja syrjäytyneen kuuloinen äiti ja isä jota ei enää jaksanut kiinnostaa. :'(
Nämä, jotka syyttävät tuosta lasten hylkäämisestä, voisivat joskus kokeilla tavata lapsia, jotka on käytännössä aivopesty vihaamaan etää, joiden lähivanhempi estää kaikki tapaamiset ja pitäisi aina mennä jonkun poliisin kanssa hakemaan lapset kotoaan, jossa lähi selittää samalla lapsille, että miten etä on niin kauhea, että poliisit vahtii sitä koko ajan jne jne jne.
Lapset on rakkaita ja siitä kärsii, kun niitä ei tapaa, mutta joskus vain vastassa on seinä, josta ei ole mitään muuta läpipääsyä kuin oman mielenterveyden menettäminen.Selitä asiat miten haluat itsellesi, että saat yösi nukuttua. Lapset voivat vihoitella vanhemmilleen ihan tosissaan, mutta siinä se vanhemman rakkaus lopulta punnitaankin. Jos ei halua tehdä töitä ja vaikka etsiä ulkopuolistakin apua tilanteen korjaamiseksi, niin silloin se on vain luovutettava ja annettava lapsille se hylkäämiskokemus ja varmennus siitä, että kyllä se rakkaus vanhemmalta jossain vaiheessa loppuu jos lapsi näyttää myös sen kaiken erotilanteesta johtuvan vihan sisältään.
Kertoisitko ystävällisesti mitä ulkopuolista apua? Apua on haettu sosiaalitoimistosta, perheneuvolasta, sosiaalihuollon sovittelusta jne. Sopimuksia on kirjoitettu miten asiat tulisi hoitaa, mutta ketään ei voi määrätä lähivanhempaa noudattamaan sopimuksia.
Toivoisin että sinä fiksuna ihmisenä kertoisit mitä tarkoitat kyseisellä ulkopuolisella avulla tarkoitat, voin sitten kertoa olemmeko kokeilleet sitäkin vaihtoehtoa.
Entä valvotut tapaamiset? Tiedän, että tavallisesti sellaiset määrätään vanhemman vaarallisuuden tms. vuoksi, mutta voisi siitä olla apuakin. Ainakin viranomaiset valvoisivat, että tapaamiset toteutuvat ja mikäli eivät toteudu, exäsi saisi heille selittää syitä. Saisit myös tilaisuuden näyttää olevasi kiinnostunut lasten asioista. Manipuloinnit ja muut tulisi ehkä mullekin selväksi.
Tätäkin yritin, ei onnistu tässä kaupungissa. Yritin myöskin että sosiaalitoimi auttaisi sopimaan tapaamiset ja myös vaihdoissa(kun lapset tulevat minulle), ei saa apua sieltäkään tähän. Vanhempien pitää keskennään näistä sopia, se oli neuvo. Yksin tosin on vaikea sopia mitään. Vihjattiin kyllä että jos minulla olisi päihdeongelmaa tms. sosiaalitoimi puuttuisi näihin erilailla.
Mun serkulla oli riitainen ero ja tapaamisviikonloput saatiin hoidettua päiväkodin kautta. Isä haki perjantaina päiväkodista ja palautti sinne maanantaiaamuna. Kun esikoinen aloitti koulun niin osasi kumminkin mennä perjantaisin päiväkotiin sovittuna aikana ja siitä viikonlopun viettoon isän kanssa. En sano että on hyvätapa, mutta näin tapaamiset pysyivät säännöllisinä myös niiden vaikeimpien eron jälkeisten vuosien aikana.
Kaverilla lähi haki lapsen aiemmin hoidosta tai ei vienyt ko. päivänä lainkaan hoitoon.
Tarhaan myös ilmoitti, että lasta ei missään nimessä saa antaa isälle vaikka tällä olisi millaisia tapaamispapereita mukanaan yms.
Käräjillä kun isä haki huoltajuutta, ei mitään todisteluja lähin luonteesta ja estämisistä yms. saanut esittää, koska mielipiteet on puolueellisia ja etä on saattanut manipuloida vastaajan mielipiteen.
Etä ei saanut huoltajuutta ja sama homma jatkuu. Tapaa lastaan aina silloin, kun lähi suostuu antamaan eli pyhinä ja muina ajankohtina, kun lähi haluaa lähteä juomaan tai panemaan. Usein siis toki.
Vierailija kirjoitti:
Äiti ja äitipuoli kirjoitti:
Kerron ensin itsestäni olen äiti, olen äitipuoli ja lähivanhempi. Nykyinen mieheni on lastensa etävanhempi.
Tapasin mieheni reilut viisi vuotta sitten, siinä ajassa on käyty monen moiset taistelut miehen eksän kanssa. Alkuun asuimme eri paikkakunnilla kuin tämä miehen lasten äiti, välimatkaa n.100km. Heidän lapset tuolloin alle 5-vuotiaita. Itseäni jo suhteen alku. Lapset olivat meillä 12pvä/kk. Tämä muuttui viime vuoden käräjäoikeuden päätöksen mukaan ja lapset olisivat olleet meillä aina silloin kun isän työvuorot sallivat viikonloppuisin.(poikien koulujen takia)
Äidillä oli jo alkuaikoina vaikeuksia huolehtia pojista, hänellä oli heti alkuajoista lähtien sosiaalihuollon asiakkuus. Esim. Isä käytti poikiaan neuvolassa 100km päästä, kun äiti ei kyennyt lapsiaan viemään neuvolaan 100 metrin päähän kodistaan. Äitistä teki niin naapurit kuin päiväkodin ihmiset lastensuojeluilmoituksia. Yritimme alusta olemaan hänen tukenaan, olemaan "vahvempi" vanhempi. Hän kutsui luokseen kyläilemään ja kyyditin häntä että hän pääsi käymään muuallakin kuin kotona. Ajattelin että hän jaksaisi näin. Väärin ajattelin. Tapaamiset miehen piti sopia puhelimen kautta, miehelläni siis vuorotyö. Vaikeaa niitä oli sopia kun tällä äidillä vaihtui prepaid-numero kuukauden välein ellei useammin. Aina sinnikkäästi mies kaivoi jotain kautta hänen numeronsa vuosien ajan, niin sai sovittua tapaamiset. Itse sivusta tätä kun seurasin huomasin kuinka mies vain väsyy väsymistään.
Nyt kävimme viime vuoden lopulla kärjäoikeudessa asti. Sitä ennen tietenkin oli olosuhdeselvitys. Sosiaalitoimiston päätös puolsi kumpaakin vanhempaa. Laspet jäivät äidilleen. Erikseen käräjäoikeuden päätöksen mukaan äidin kuuluu ilmoittaa kaikki tiedot omatoimisesti isälle. Kun käräjäoikeuden ovet sulkeutuivat, hänellä olikin jo uusi prepaid-numero. Hän sai uuden asunnon, jonka osoitetta ei edelläänkään ole isällä. Isä väsyi, ei jaksanut enään monen vuoden jälkeisen "salapoliisityön" jatkamista ja alkaa taas etsiä uusia ja uusia numeroita . Meillä kesti kuukausia että saimme miehen "jaloilleen", ei ole helppoa elää omia biologisia lapsiaan, mutta väsyneenä ei enään jaksa taistella. Miehen ex-vaimo hehkutti pitkin facebookkia kuinka oli miehensä voittanut. Nyt kun elämä alkoi normalisoitumaan tuli taas muutamia viikkoja sitten postiin käräjäoikeudelta haaste. Ex-vaimo kun ei saa tarpeeksi elareita. Syy on se että mies ei ole ottanut lapsia sitä 4pvä/kk.
Lisäyksenä mies on välillä koitellut soittaa niihin numeroihin mit hänellä on, mutta eihän ne käytössä ole. Näitä numeroita ei saa edes sos.toimista kun kysyy. Viestin he ovat miehen ex-vaimolle laittanut että voisiko hän olla yhteydessä. Ei ole ollut.
Joskus sitä ajatteli hyvin sinisilmäisesti että kyllä ne isät on mulkkuja jotka lapsensa hylkää. Nykyään se oma näkemys ei ole niin sinisilmäinen. Se isäkin voi väsyä ja uupua. Mä todella toivon että joskus mieheni saa lapsensa takaisin elämäänsä, vaikka silloin kun lapset ovat aikuisia.
Voisitko laittaa sinne exän Facebookin ihan julkisen kutsun lapsille. Laitatte ne päivämäärät kun miehellä on töistä vapaa viikonloppu ja kun tulee uusi työvuorolista niin uudet päivämäärät. Jos toisella osapuolella ei ole autoa niin lopuksi että voitte tulla hakemaan kunhan ilmoittavat osoitteen.
Tällä ex-vaimolla ei ole ajokorttia, joten tapaamiset on sovittu että isä hoitaa kuskaamiset. Ideana tämä facenook on hyvä, mutta pitäisi olla varmuus että tämä ex-vaimo todistetusti näkee tämän julkaisun ja sitähän ei pysty todistamaan mitenkään. Tämänkin sai jo mies karvaasti kokea. :/
Lähivanhemmat saavat pelattua tosi pitkälle näitä pelejään, aivan liian pitkälle.
Itse kumminkin olen se lähivanhempi myös omille lapsilleni. Ihmetyttää ketä edes jaksaa lähteä tappelemaan tälläisistä asioista. Uskon että monella eron alkuvaiheet ovat vaikeita aikoja, mutta kyllä ne tunteet pitäisi pystyä vuosien saatossa unohtaa ja kyetä vain ajattelemaan lasten parasta. Ja joskus se on lapsen parasta että se etävanhempi lähtee kuvioista. Loppuu se turhanpäiväinen tappelu ja lasten kuormittaminen asioilla. Toki on hyvä puhua näistä lapsen ikätason mukaan, ettei lapselle tule sitä tunnetta että etävanhempi on hänet hyljännyt. Ja myös kertoa lapselle että hän on aina tervetullut kotiin, etävanhemman luokse. Ja neuvona myös että vaikka se toinen vanhempi tekee mitä tahansa kiusaa lapsen kautta, ei itse alennu yhtään alas kuin se toinen vanhempi tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleistetihän nämä äidit jotka tekevät näin ovat työttömiä/pienituloisia. Heillä kun sielä oikeudessä ei ole mitään hävittävää, kun eivät joudu missään nimessä maksumieheksi.
Näissä asioissa pitäisi muuttua paljon. Jo se että jos ei toinen vanhempi noudata oikeuden määräystä, hänelle tulee tuntuvat sanktiot siitä.
Huomasimme tämänlaisen asian myös. Vuonna 2012 mies on maksanut ex-vaimolleen ennakkoon aletusmaksuja. Jos joku muu tekee näin kirjoittakaa ihmeessä tiliotteeseen viestikenttään että nämä on masettu ennakkoon ja minkä kuun elatukset on maksettu ennakkoon. Koska jos lähemivanhempi lähtee karhuamaan näitä muka maksamattomia kuukausia, hän siihen pystyy. Ja tähänkin pystyy tässä suomen oikeusvaltiossa. Näissä on niin paljon porsaanreikiä ettei tosi. Niin pystyy etävävanhempi kiusaamaan lähivanhempaa ja lähivanhempi pystyy kiusaamaan etävanhempaa. Ja ainoastaan lapset kärsii.
Miten niin "ainoastaan" lapset kärsii? Kyllähän siinä vanhempikin kärsii jos ei saa nähdä lapsiaan tai joutuu maksamaan liikaa elareita.
Miten maksetaan liikaa elareita? Niille kun on selkeä taulukko, ja lapsia elätetään oman elatuskyvyn mukaan. Eli hyvätuloinen maksaa paljon, koska oman lapsen elintason tulee vastata vanhempien elintasoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen todella järkyttynyt, että olet valmis lopettamaan lastesi tapaamisen. Eivät he näe asiaa siten, että se jotenkin liittyisi heidän äitiinsä. He näkevät sen niin etteivät olleet tarpeeksi hyviä ja että isä ei heitä rakastanut.
Tuollainen asia kaivaa heitä koko heidän loppuelämänsä, siis vielä aikuisenakin ja voi vaikuttaa kaikkiin ihmissuhteisiin.
Mutta jos pystyt noin tunnekylmään ratkaisuun, niin kai se jotain kertoo sinusta. Voi lapsiraukkoja.. katkeran ja syrjäytyneen kuuloinen äiti ja isä jota ei enää jaksanut kiinnostaa. :'(
Nämä, jotka syyttävät tuosta lasten hylkäämisestä, voisivat joskus kokeilla tavata lapsia, jotka on käytännössä aivopesty vihaamaan etää, joiden lähivanhempi estää kaikki tapaamiset ja pitäisi aina mennä jonkun poliisin kanssa hakemaan lapset kotoaan, jossa lähi selittää samalla lapsille, että miten etä on niin kauhea, että poliisit vahtii sitä koko ajan jne jne jne.
Lapset on rakkaita ja siitä kärsii, kun niitä ei tapaa, mutta joskus vain vastassa on seinä, josta ei ole mitään muuta läpipääsyä kuin oman mielenterveyden menettäminen.Selitä asiat miten haluat itsellesi, että saat yösi nukuttua. Lapset voivat vihoitella vanhemmilleen ihan tosissaan, mutta siinä se vanhemman rakkaus lopulta punnitaankin. Jos ei halua tehdä töitä ja vaikka etsiä ulkopuolistakin apua tilanteen korjaamiseksi, niin silloin se on vain luovutettava ja annettava lapsille se hylkäämiskokemus ja varmennus siitä, että kyllä se rakkaus vanhemmalta jossain vaiheessa loppuu jos lapsi näyttää myös sen kaiken erotilanteesta johtuvan vihan sisältään.
Kertoisitko ystävällisesti mitä ulkopuolista apua? Apua on haettu sosiaalitoimistosta, perheneuvolasta, sosiaalihuollon sovittelusta jne. Sopimuksia on kirjoitettu miten asiat tulisi hoitaa, mutta ketään ei voi määrätä lähivanhempaa noudattamaan sopimuksia.
Toivoisin että sinä fiksuna ihmisenä kertoisit mitä tarkoitat kyseisellä ulkopuolisella avulla tarkoitat, voin sitten kertoa olemmeko kokeilleet sitäkin vaihtoehtoa.
Entä valvotut tapaamiset? Tiedän, että tavallisesti sellaiset määrätään vanhemman vaarallisuuden tms. vuoksi, mutta voisi siitä olla apuakin. Ainakin viranomaiset valvoisivat, että tapaamiset toteutuvat ja mikäli eivät toteudu, exäsi saisi heille selittää syitä. Saisit myös tilaisuuden näyttää olevasi kiinnostunut lasten asioista. Manipuloinnit ja muut tulisi ehkä mullekin selväksi.
Tätäkin yritin, ei onnistu tässä kaupungissa. Yritin myöskin että sosiaalitoimi auttaisi sopimaan tapaamiset ja myös vaihdoissa(kun lapset tulevat minulle), ei saa apua sieltäkään tähän. Vanhempien pitää keskennään näistä sopia, se oli neuvo. Yksin tosin on vaikea sopia mitään. Vihjattiin kyllä että jos minulla olisi päihdeongelmaa tms. sosiaalitoimi puuttuisi näihin erilailla.
Mun serkulla oli riitainen ero ja tapaamisviikonloput saatiin hoidettua päiväkodin kautta. Isä haki perjantaina päiväkodista ja palautti sinne maanantaiaamuna. Kun esikoinen aloitti koulun niin osasi kumminkin mennä perjantaisin päiväkotiin sovittuna aikana ja siitä viikonlopun viettoon isän kanssa. En sano että on hyvätapa, mutta näin tapaamiset pysyivät säännöllisinä myös niiden vaikeimpien eron jälkeisten vuosien aikana.
Kaverilla lähi haki lapsen aiemmin hoidosta tai ei vienyt ko. päivänä lainkaan hoitoon.
Tarhaan myös ilmoitti, että lasta ei missään nimessä saa antaa isälle vaikka tällä lisi millaisia tapaamispapereita mukanaan yms.
Käräjillä kun isä haki huoltajuutta, ei mitään todisteluja lähin luonteesta ja estämisistä yms. saanut esittää, koska mielipiteet on puolueellisia ja etä on saattanut manipuloida vastaajan mielipiteen.
Etä ei saanut huoltajuutta ja sama homma jatkuu. Tapaa lastaan aina silloin, kun lähi suostuu antamaan eli pyhinä ja muina ajankohtina, kun lähi haluaa lähteä juomaan tai panemaan. Usein siis toki.
Asioilla on aina vähintään kaksi puolta. Tässä kertomuksessa alku oli asiallinen, ja sitten loppuhuipennus vesitti koko jutun. Hohhoijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen todella järkyttynyt, että olet valmis lopettamaan lastesi tapaamisen. Eivät he näe asiaa siten, että se jotenkin liittyisi heidän äitiinsä. He näkevät sen niin etteivät olleet tarpeeksi hyviä ja että isä ei heitä rakastanut.
Tuollainen asia kaivaa heitä koko heidän loppuelämänsä, siis vielä aikuisenakin ja voi vaikuttaa kaikkiin ihmissuhteisiin.
Mutta jos pystyt noin tunnekylmään ratkaisuun, niin kai se jotain kertoo sinusta. Voi lapsiraukkoja.. katkeran ja syrjäytyneen kuuloinen äiti ja isä jota ei enää jaksanut kiinnostaa. :'(
Nämä, jotka syyttävät tuosta lasten hylkäämisestä, voisivat joskus kokeilla tavata lapsia, jotka on käytännössä aivopesty vihaamaan etää, joiden lähivanhempi estää kaikki tapaamiset ja pitäisi aina mennä jonkun poliisin kanssa hakemaan lapset kotoaan, jossa lähi selittää samalla lapsille, että miten etä on niin kauhea, että poliisit vahtii sitä koko ajan jne jne jne.
Lapset on rakkaita ja siitä kärsii, kun niitä ei tapaa, mutta joskus vain vastassa on seinä, josta ei ole mitään muuta läpipääsyä kuin oman mielenterveyden menettäminen.Selitä asiat miten haluat itsellesi, että saat yösi nukuttua. Lapset voivat vihoitella vanhemmilleen ihan tosissaan, mutta siinä se vanhemman rakkaus lopulta punnitaankin. Jos ei halua tehdä töitä ja vaikka etsiä ulkopuolistakin apua tilanteen korjaamiseksi, niin silloin se on vain luovutettava ja annettava lapsille se hylkäämiskokemus ja varmennus siitä, että kyllä se rakkaus vanhemmalta jossain vaiheessa loppuu jos lapsi näyttää myös sen kaiken erotilanteesta johtuvan vihan sisältään.
Kertoisitko ystävällisesti mitä ulkopuolista apua? Apua on haettu sosiaalitoimistosta, perheneuvolasta, sosiaalihuollon sovittelusta jne. Sopimuksia on kirjoitettu miten asiat tulisi hoitaa, mutta ketään ei voi määrätä lähivanhempaa noudattamaan sopimuksia.
Toivoisin että sinä fiksuna ihmisenä kertoisit mitä tarkoitat kyseisellä ulkopuolisella avulla tarkoitat, voin sitten kertoa olemmeko kokeilleet sitäkin vaihtoehtoa.
Entä valvotut tapaamiset? Tiedän, että tavallisesti sellaiset määrätään vanhemman vaarallisuuden tms. vuoksi, mutta voisi siitä olla apuakin. Ainakin viranomaiset valvoisivat, että tapaamiset toteutuvat ja mikäli eivät toteudu, exäsi saisi heille selittää syitä. Saisit myös tilaisuuden näyttää olevasi kiinnostunut lasten asioista. Manipuloinnit ja muut tulisi ehkä mullekin selväksi.
Tätäkin yritin, ei onnistu tässä kaupungissa. Yritin myöskin että sosiaalitoimi auttaisi sopimaan tapaamiset ja myös vaihdoissa(kun lapset tulevat minulle), ei saa apua sieltäkään tähän. Vanhempien pitää keskennään näistä sopia, se oli neuvo. Yksin tosin on vaikea sopia mitään. Vihjattiin kyllä että jos minulla olisi päihdeongelmaa tms. sosiaalitoimi puuttuisi näihin erilailla.
Mun serkulla oli riitainen ero ja tapaamisviikonloput saatiin hoidettua päiväkodin kautta. Isä haki perjantaina päiväkodista ja palautti sinne maanantaiaamuna. Kun esikoinen aloitti koulun niin osasi kumminkin mennä perjantaisin päiväkotiin sovittuna aikana ja siitä viikonlopun viettoon isän kanssa. En sano että on hyvätapa, mutta näin tapaamiset pysyivät säännöllisinä myös niiden vaikeimpien eron jälkeisten vuosien aikana.
Kaverilla lähi haki lapsen aiemmin hoidosta tai ei vienyt ko. päivänä lainkaan hoitoon.
Tarhaan myös ilmoitti, että lasta ei missään nimessä saa antaa isälle vaikka tällä lisi millaisia tapaamispapereita mukanaan yms.
Käräjillä kun isä haki huoltajuutta, ei mitään todisteluja lähin luonteesta ja estämisistä yms. saanut esittää, koska mielipiteet on puolueellisia ja etä on saattanut manipuloida vastaajan mielipiteen.
Etä ei saanut huoltajuutta ja sama homma jatkuu. Tapaa lastaan aina silloin, kun lähi suostuu antamaan eli pyhinä ja muina ajankohtina, kun lähi haluaa lähteä juomaan tai panemaan. Usein siis toki.Asioilla on aina vähintään kaksi puolta. Tässä kertomuksessa alku oli asiallinen, ja sitten loppuhuipennus vesitti koko jutun. Hohhoijaa.
Miksi vesitti? Juttu on totta yhtä kaikki, mutta ikävä kyllä isä ei lasta saa itselleen vaikka äiti on todella epätasapainoinen. Uskomattominta on ehkä se, että koirat tältä äidiltä haettiin pois, mutta jopa oikeuden mielestä lapsen on edelleen parempi siellä kuin isällään.
Lakatkaa se ex-miesten rahojen kinuaminen. Todella noloa puuhaa.