Lue keskustelun säännöt.
Exän kiusanteko lasten kautta
Eero
13.07.2016 |
Erosin mustasukkaisesta exvaimostani ja 2lasta hänen kanssaan.
Erosin koska ex varasti rahaa suhteen aikana minulta ja oli tosi epävakaa.Lapset jäivät exälle luonnollisesti ja muutin pois.Siitä se helvetti todenteolla alkoi,sossut astui kuvioihin exän osalta kun hänellä alkoi olemaan ongelmia lasten kanssa,sain itsekkin osakseni joutumalla kuulusteluihin vaikka oman tonttini lasten kanssa hoidin hyvin..Pari vuotta erosta tapasin nykyisen kihlattuni ja vuotta myöhemmn muutin hänen luokseen..Uusi puoliso yritti auttaa exää ihan lasten takia,mutta exä torjui avun.
Meillä on exän kanssa ollut elatus sopimukset alusta asti,mutta tästä huolimatta vei minut käräjille huoltajuusasioista,joka kesti 2vuotta ja mitään muutosta ei tullut huoltajuuteen,hän kun on yhteiskunnan elätti niin oikeudenkäynnin maksoi valtio,minä jouduin maksamaan itse omani,koska käyn töissä.
Olin oikeudenkäynnin jälkeen aika väsynyt,koska olin nähnyt paljon vaivaa että oisin saanu lapset asumaan meille,mutta exä sai lasten asumisen luokseen.Ennen oikeuden päätöstä päätin että en enää tapaa lapsiani,jos häviän,koska exä manipuloi niitä meitä vastaan ja joudun syyttä kuulusteltavaks sossuun ym. Sontaa.
Oikeuden päätöksen jälkeen paine hellitti ja ajattelin että nyt voin elää ilman jatkuvaa uhkaa exän puolelta ja puolivuotta siinä menikin,kunnes tuli postilaatikkoon kirje,haaste käräjille exältä,haluaa lisää elatusmaksuja.Mua hirvittää ajatus että,exä vie mut käräjille heti kun edellinen päättyy seuraavat 10 vuotta,miten pää kestää,miten mun uusi perhe kestää(uuden puolison kanssa 1yhteinen lapsi)
Kummallinen maa tämä suomi että täällä on yhteishuolto,mutta käytännössä lasten lähivanhempi pystyy pilaamaan etävanhemman tulevaisuuden.Minä näkisin lapsiani jos mua ei yritettäisi tuhota kaikin keinoin niiden lasten kautta.
Mä toivon että tästä tarinasta ois mietittävää jokaiselle eronneelle,miksi kannattaisi yrittää ajatella lasten tulevaisuutta.Minä yritin kaikkeni 5vuoden ajan ja jälkeenpäin ajateltuna olin exän ja sosiaalikoneiston juoksunarussa,henkisesti tosi raskasta minulle joka haluaa elää niin että,en ole rasite yhteiskunnalle vaan päinvastoin..
Samankaltaisessa tilanteessa oleville toivon jaksamista.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Ikävä tarina. AV-mammoilta ei liikene sympatiaa. He näkevät miehen syyllisenä kaikkeen. Toivottavasti saatte asian sovittua.
En minä ainakaan näe syyllisenä kaikkeen, yritän vain ravistella, että miettisi nyt herran tähden mitä on oikein tekemässä!!! Tekemässä itselleen ja lapsille! Ainoa voittaja tässä skenaariossa on ex-vaimo, joka voi sen jälkeen toitottaa ja todistaa kaikille miten paska mies tämä oli ja hylkäsi lapsensakin.
Tuota ap:n päätöstä ei niin vain oteta myöhemmin takaisin jos mieli muuttuukin, koska lapset tietävät jo että heidät on hylätty. Ei ap:n tarvitse mitään viikko-viikko systeemiä havitella, mutta yrittäisi nyt kuitenkin jotenkin nähdä ja pitää vaikka kännykällä yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exät osaa olla törkeitä ja exien isovanhemmatkin. On kokemusta kyllä. Pari juttua..
Miksi kostat lapsille sen, että te aikuiset vihaatte toisianne?
Jos elariasiat ovat selvät, niin en usko että käräjille otetaan peruusteettomia juttuja, vaikka toinen vihan keskellä yrittääkin.
Luulenpa, että et aikuisten oikeesti halua entisiä lapsias tavata. Haluat elellä vaan vapaasti uutta elämää uuden perheen kanssa ilman häiriötekijöitä.
Olet jättänyt elarit kostonhimossa maksamatta jossain vaiheessa ja exä hakee niitä nyt oikeusteitse.
Näitä on nähty. Exä valehtelee kaikille ja on niin viatonta vaan todellisuus ihan toista. Siinä jää lapset ja lasten tarpeet taka-alalle.
Vierailija kirjoitti:
Musta ap.on poikkeuksellisen rehellinen. Hän päätti ettei jatkossa tapaa entisen liiton lapsiaan. Noin kolmasosa etä vanhemmista tekee saman ratkaisun, hyvin harva vaan myöntää että se on ihan oma päätös. Sosiaalisesti paljon helpompaa väittää että ex. estää tapaamiset.
Tai aika moni taitaa vain ajautua tilanteeseen ettei jaksa tavata lapsiaan. Kun lapset eivät ole arjessa mukana niin niihin ei synny samalla tavalla tunnesidettä ja oikeesti erolapset on yleensä huonosti kasvatettuja ja käyttäytyy huonosti. Ei semmoista jaksa kun ei ole pakko.
Jotkut tekevät tämän ratkaisun koska lähi-vanhempi ei anna etän tavata lapsiaan kovin usein. Näin ollen lapsista tulee väkisin etäisiä ja moni etä sitten luovuttaa. Siinä tuntee itsensä vain vierailijaksi eikä vanhemmaksi ja sitähän se onkin. Joka toinen vkl-tapaamiset ei ole oikein vanhemmuutta.
Monelle isälle se on kolaus omalle tunnolle kun ei pääse lähivanhemmaksi. Omaa vanhemmuutta ei arvosteta. Joitakin isiä ei tietenkään kiinnosta, mutta useimmat isät ovat ihan tunnollisia. Toivoisin että äidit suostuisivat useammin tasapuoliseen huoltajuuteen, jos isä sitä haluaa.
Poliisit eivät kyllä tule paikalle lastenvaihtotilanteessa, ellei jonkun turvallisuus ole uhattuna. Eikä välttämättä tällöinkään.
Lastensuojelun asiakkaaksi ei edes pääse, vaikka tarvetta olisi. Ja ap taitaa viitata olosuhdeselvitykseen tässä, jonka käräjäoikeus voi määrätä huoltajuusasioita puitaessa.
Elatusmaksuja ei voida viedä uudelleen käräjille, ellei tulot/menot ole muuttuneet 20% johonkin suuntaan jommalla kummalla.
Ja voi se etäkin jatkaa kiusaa ja tuhota lähin + lasten elämää eron jälkeen, nimim. kokemusta on. Olisin erittäin tyytyväinen itse, jos lasten isä katoaisi. Uskon, että pitkällä tähtäimellä siitä olisi lapsillekin vain positiivisia asioita, niin paljon on isänsä heitä traumatisoinut vuosien varrella. Ikävä kyllä vasta 13-vuotiasta lasta kuullaan ja hänellä on oikeus olla tapaamatta vanhempaansa. Siihen asti on pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N. 25 vuotta sitten vanhempani erosivat ja isäni ei enää osoittanut kiinnostusta minuun eron jälkeen.
Nyt vanhettuaan ja sairastuttuaan hän on yrittänyt ottaa yhteyttä, mutta en tunne häntä kohtaan mitään.
Hän ei ole isä, hän on vain mies jolla on lapsi. Kun hän kuolee, menen hautajaisiin. Arkussa ei tule kuitenkaan makaamaan lähiomaiseni, vaan vain joku, jonka joskus tunsin.
Mitäs jos isäsi olisi yrittänyt ja yrittänyt, mutta äitisi olisi aina estänyt tapaamiset? Äitisi olisi koko ajan kertonut sinulle miten hirveä ihminen isäsi on, keksinyt erilaisia valheita. Vanhempasi olisivat käyneet monia kertoja käräjillä, mutta aina vain äitisi olisi onnistunut pitämään isäsi poissa. Äitisi olisi muistanut myös koko ajan kertoa sinulle, että isäsi ei halua tavata sinua, heittänyt kaikki isältäsi tulleet lahjat ja kirjeet roskiin ja kertonut, että isäsi ei muista edes syntymäpäivääsi.
Jos tämä selviäisi sinulle nyt, olisitko edelleen yhtä ehdoton?
Ei kuule yhtään tarvinnut kenenkään valehdella mitään. Esim. isäni on itse kertonut, että ei aina jaksanut soittaa eikä käydä, kun hänellä ITSELLÄÄN oli aina niin paska olo jälkeenpäin tyhjässä talossaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole jättänyt maksamatta euroakaan elareista,haluatko todisteet?mä puhun rehellisesti.Vain idiootti jättää maksamatta elarit,ne peritään korkojen kera palkasta suoraan jos ei maksa.
Tää uus oikeudenkäynti on vireillä,sitä en tiedä otetaanko käsittelyyn vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Häviäjä maksaa kaikki oikeudenkäyntikulut, lakkaa puhumasta paskaa.
Eipäs nyt valehdella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole jättänyt maksamatta euroakaan elareista,haluatko todisteet?mä puhun rehellisesti.Vain idiootti jättää maksamatta elarit,ne peritään korkojen kera palkasta suoraan jos ei maksa.
Tää uus oikeudenkäynti on vireillä,sitä en tiedä otetaanko käsittelyyn vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Minä en hyväksy tuota, että et tapaa lapsiasi. Se on hyvin itsekästä. "Minä näkisin lapsiani jos mua ei yritettäisi tuhota kaikin keinoin niiden lasten kautta". Sinun lapsesi ovat syyttömiä siihen, miten ex sinua kohtelee. Älä ajattele itseäsi, vaan lapsiasi. Niiden lasten kautta? Puhut heistä kuin vieraista, vaikka ovat omaa lihaasi ja vertasi. Koska hävisit asumistaistelun, päätit että et tapaa. Erittäin lapsellista käytöstä.
Jos taistelu on kestänyt viisi vuotta, lapsesi ovat varmaan kouluikäisiä. Mikään ei estä menemästä vaikka koulun pihalle morjestamaan.
Elämässä täytyy ajatella lähtökohtaisesti itseään. Jos siitä koituu vain jatkuvaa haittaa, että tapaa lapsiaan, niin ei niitä silloin kannata tavata. Kun lapset ovat riittävän vanhoja, niin voi ottaa yhteyttä ja selittää asian heille. Ymmärtävät jos ymmärtävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on sitä lähivanhemman diktatuuria. En ymmärrä miksi kukaan äiti tahallaan yrittää eristää isän lapsistaan.
Eero kirjoitti:
Jotkut täällä luulee että mä olen tehnyt tuon "hylkäämisratkaisun" huvikseni,sitä se ei ole vaan pitkä näännytystaistelu exän puolelta.
Joku pyysi avaamaan,että minkälaista manipulointia,niin sitä en lähde avaamaan enempää.
Kyllä mä tiesin,miten mua syyllistetään.
Sinä ja exä, kuka syyllinen ja kuka syytön. Aivan sama. Lapset teiltä molemmilta unohtuu tuossa vihanpidossa :(
Miksi olet jättänyt lapset erossa exällesi etkä hakenut huoltajuutta silloin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki sympatia taistelusta ex puolison kanssa. MUTTA, mitä hittoa? Päätit ettet enää aio nähdä omia lapsiasi? Oikeasti?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki sympatia taistelusta ex puolison kanssa. MUTTA, mitä hittoa? Päätit ettet enää aio nähdä omia lapsiasi? Oikeasti?
Kaikkien elämä ei pyöri pikku riiviöiden ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N. 25 vuotta sitten vanhempani erosivat ja isäni ei enää osoittanut kiinnostusta minuun eron jälkeen.
Nyt vanhettuaan ja sairastuttuaan hän on yrittänyt ottaa yhteyttä, mutta en tunne häntä kohtaan mitään.
Hän ei ole isä, hän on vain mies jolla on lapsi. Kun hän kuolee, menen hautajaisiin. Arkussa ei tule kuitenkaan makaamaan lähiomaiseni, vaan vain joku, jonka joskus tunsin.
Mitäs jos isäsi olisi yrittänyt ja yrittänyt, mutta äitisi olisi aina estänyt tapaamiset? Äitisi olisi koko ajan kertonut sinulle miten hirveä ihminen isäsi on, keksinyt erilaisia valheita. Vanhempasi olisivat käyneet monia kertoja käräjillä, mutta aina vain äitisi olisi onnistunut pitämään isäsi poissa. Äitisi olisi muistanut myös koko ajan kertoa sinulle, että isäsi ei halua tavata sinua, heittänyt kaikki isältäsi tulleet lahjat ja kirjeet roskiin ja kertonut, että isäsi ei muista edes syntymäpäivääsi.
Jos tämä selviäisi sinulle nyt, olisitko edelleen yhtä ehdoton?
Ei kuule yhtään tarvinnut kenenkään valehdella mitään. Esim. isäni on itse kertonut, että ei aina jaksanut soittaa eikä käydä, kun hänellä ITSELLÄÄN oli aina niin paska olo jälkeenpäin tyhjässä talossaan.
Ei vaan mitä JOS?
Tämä sun esimerkkihän ei koske nyt tätä Ap:n tilannetta lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätit, ettet enää tapaa OMIA lapsiasi? En ymmärrä miehiä, jotka pystyvät hylkäämään lapsensa.
Olipa tilanne ihan minkälainen tahansa.
Itse miehenä en juuri välitä etääntyneistä lapsistani. Ei ne lapset ole minulle yksinkertaisesti niin tärkeitä, kuin ovat äidilleen. En tiedä miksi. Ei vaan kiinosta.
Suosittelen pikaista vasektomiaa ja kondomin käyttöä joka kerta tai selibaattia loppuiäksi.
Naiset! Lopettakaa se lapsienne omiminen!
Mä jätin lapset exälle koska sain asunnon toiselta paikkakunnalta ja se että isä saa lasten asumisen luokseen 8-20% mahdollisuudella ei houkuttanut lähtee käräjille.
Käräjöinti ei ole kovin ilmasta touhua myöskään hyväpalkkaiselle
Kaverilla on sama tilanne. Tosin tapaa lapsiaan. Ex vei elarit 4 kertaa oikeuteen. Tuloton ex sai oikeudenkäyntikulut aina ilmaiseksi. Lopulta kaverini otti kunnon asianajajan ja teki laajat selvitykset asiasta ja oikeus teki ratkaisun, et elarit on sama kuin ennenkin siihen asti et lapset täyttää 18v. Ex joutui myös maksamaan molempien oikeuskulut. Eli ota kunnon asianajaja ja vaadi koska ratkaisua. Ei lopeta kiusaamista muuten. Järkyttävää sadismia ja yhteiskunta vielä sallii tuollaisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N. 25 vuotta sitten vanhempani erosivat ja isäni ei enää osoittanut kiinnostusta minuun eron jälkeen.
Nyt vanhettuaan ja sairastuttuaan hän on yrittänyt ottaa yhteyttä, mutta en tunne häntä kohtaan mitään.
Hän ei ole isä, hän on vain mies jolla on lapsi. Kun hän kuolee, menen hautajaisiin. Arkussa ei tule kuitenkaan makaamaan lähiomaiseni, vaan vain joku, jonka joskus tunsin.
Mitäs jos isäsi olisi yrittänyt ja yrittänyt, mutta äitisi olisi aina estänyt tapaamiset? Äitisi olisi koko ajan kertonut sinulle miten hirveä ihminen isäsi on, keksinyt erilaisia valheita. Vanhempasi olisivat käyneet monia kertoja käräjillä, mutta aina vain äitisi olisi onnistunut pitämään isäsi poissa. Äitisi olisi muistanut myös koko ajan kertoa sinulle, että isäsi ei halua tavata sinua, heittänyt kaikki isältäsi tulleet lahjat ja kirjeet roskiin ja kertonut, että isäsi ei muista edes syntymäpäivääsi.
Jos tämä selviäisi sinulle nyt, olisitko edelleen yhtä ehdoton?
Ei kuule yhtään tarvinnut kenenkään valehdella mitään. Esim. isäni on itse kertonut, että ei aina jaksanut soittaa eikä käydä, kun hänellä ITSELLÄÄN oli aina niin paska olo jälkeenpäin tyhjässä talossaan.
Ei vaan mitä JOS?
Tämä sun esimerkkihän ei koske nyt tätä Ap:n tilannetta lainkaan.
No oma isäni päätti silloin aikoinaan ap:n tavoin, että ei enää halua tavata lastaan. Ei siinä muuta.
Nyt kun haluaakin, ei ole enää mitään sidettä. Se oli hänen päätöksensä ja hän vastaa nyt seurauksista. Minulle ei asialla ole enää juuri mitään merkitystä.
Mitäs jos isäsi olisi yrittänyt ja yrittänyt, mutta äitisi olisi aina estänyt tapaamiset? Äitisi olisi koko ajan kertonut sinulle miten hirveä ihminen isäsi on, keksinyt erilaisia valheita. Vanhempasi olisivat käyneet monia kertoja käräjillä, mutta aina vain äitisi olisi onnistunut pitämään isäsi poissa. Äitisi olisi muistanut myös koko ajan kertoa sinulle, että isäsi ei halua tavata sinua, heittänyt kaikki isältäsi tulleet lahjat ja kirjeet roskiin ja kertonut, että isäsi ei muista edes syntymäpäivääsi.
Jos tämä selviäisi sinulle nyt, olisitko edelleen yhtä ehdoton?