Lue keskustelun säännöt.
Exän kiusanteko lasten kautta
Eero
13.07.2016 |
Erosin mustasukkaisesta exvaimostani ja 2lasta hänen kanssaan.
Erosin koska ex varasti rahaa suhteen aikana minulta ja oli tosi epävakaa.Lapset jäivät exälle luonnollisesti ja muutin pois.Siitä se helvetti todenteolla alkoi,sossut astui kuvioihin exän osalta kun hänellä alkoi olemaan ongelmia lasten kanssa,sain itsekkin osakseni joutumalla kuulusteluihin vaikka oman tonttini lasten kanssa hoidin hyvin..Pari vuotta erosta tapasin nykyisen kihlattuni ja vuotta myöhemmn muutin hänen luokseen..Uusi puoliso yritti auttaa exää ihan lasten takia,mutta exä torjui avun.
Meillä on exän kanssa ollut elatus sopimukset alusta asti,mutta tästä huolimatta vei minut käräjille huoltajuusasioista,joka kesti 2vuotta ja mitään muutosta ei tullut huoltajuuteen,hän kun on yhteiskunnan elätti niin oikeudenkäynnin maksoi valtio,minä jouduin maksamaan itse omani,koska käyn töissä.
Olin oikeudenkäynnin jälkeen aika väsynyt,koska olin nähnyt paljon vaivaa että oisin saanu lapset asumaan meille,mutta exä sai lasten asumisen luokseen.Ennen oikeuden päätöstä päätin että en enää tapaa lapsiani,jos häviän,koska exä manipuloi niitä meitä vastaan ja joudun syyttä kuulusteltavaks sossuun ym. Sontaa.
Oikeuden päätöksen jälkeen paine hellitti ja ajattelin että nyt voin elää ilman jatkuvaa uhkaa exän puolelta ja puolivuotta siinä menikin,kunnes tuli postilaatikkoon kirje,haaste käräjille exältä,haluaa lisää elatusmaksuja.Mua hirvittää ajatus että,exä vie mut käräjille heti kun edellinen päättyy seuraavat 10 vuotta,miten pää kestää,miten mun uusi perhe kestää(uuden puolison kanssa 1yhteinen lapsi)
Kummallinen maa tämä suomi että täällä on yhteishuolto,mutta käytännössä lasten lähivanhempi pystyy pilaamaan etävanhemman tulevaisuuden.Minä näkisin lapsiani jos mua ei yritettäisi tuhota kaikin keinoin niiden lasten kautta.
Mä toivon että tästä tarinasta ois mietittävää jokaiselle eronneelle,miksi kannattaisi yrittää ajatella lasten tulevaisuutta.Minä yritin kaikkeni 5vuoden ajan ja jälkeenpäin ajateltuna olin exän ja sosiaalikoneiston juoksunarussa,henkisesti tosi raskasta minulle joka haluaa elää niin että,en ole rasite yhteiskunnalle vaan päinvastoin..
Samankaltaisessa tilanteessa oleville toivon jaksamista.
Kommentit (81)
Olen kuullut saman, vaan niin päin että isä kiusaa jatkuvilla haasteilla. Toivon, että asiat järjestyisivät ja saisit oikeutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todella järkyttynyt, että olet valmis lopettamaan lastesi tapaamisen. Eivät he näe asiaa siten, että se jotenkin liittyisi heidän äitiinsä. He näkevät sen niin etteivät olleet tarpeeksi hyviä ja että isä ei heitä rakastanut.
Tuollainen asia kaivaa heitä koko heidän loppuelämänsä, siis vielä aikuisenakin ja voi vaikuttaa kaikkiin ihmissuhteisiin.
Mutta jos pystyt noin tunnekylmään ratkaisuun, niin kai se jotain kertoo sinusta. Voi lapsiraukkoja.. katkeran ja syrjäytyneen kuuloinen äiti ja isä jota ei enää jaksanut kiinnostaa. :'(
Mitä luulet,että kun jouduin siihen sossujärjestelmään syytettyjen penkille,ilman minkään näköistä syytä,kuinka kauan ihminen jaksaa sitä?
Mä koitan sanoa että mä en kosta,jos exä toimisi niinku normaali ihminen niin ongelmia ei oisi.
Ei ole lapset syyllisiä ,mutta voitko kuvitella mitä kaikkea saa lasten kautta sapotoitua,manipuloitua?
Mulla on uuden puolison kanssa 1lapsi ja oltaishan mekin sossun asiakkaita jos asiat ei olisi kunnossa.
Olen todella järkyttynyt, että olet valmis lopettamaan lastesi tapaamisen. Eivät he näe asiaa siten, että se jotenkin liittyisi heidän äitiinsä. He näkevät sen niin etteivät olleet tarpeeksi hyviä ja että isä ei heitä rakastanut.
Eipä se oo minustakaan helppoa,mutta pystytkö ajattelemaan asiaa niin että ne lapset on jatkuvassa ristiriidassa,exä puhui kaikki aikuisten asiat,onko se lapselle kuinka hyväksi..mieluusti antaisin sun kokea tuon helvetin jos sulla on varaa sanoa.
Onko sulla kokemusta?
Eero kirjoitti:
Mitä luulet,että kun jouduin siihen sossujärjestelmään syytettyjen penkille,ilman minkään näköistä syytä,kuinka kauan ihminen jaksaa sitä?
Mä koitan sanoa että mä en kosta,jos exä toimisi niinku normaali ihminen niin ongelmia ei oisi.
Ei ole lapset syyllisiä ,mutta voitko kuvitella mitä kaikkea saa lasten kautta sapotoitua,manipuloitua?
Mulla on uuden puolison kanssa 1lapsi ja oltaishan mekin sossun asiakkaita jos asiat ei olisi kunnossa.
No kerro meille, että mitä? Miten hän manipuloi ja sabotoi?
Ei sinun tarvitse lapsille alkaa äitiä haukkumaan, mutta ei myöskään salailla tämän valehteluja. Ei siinä ole mielestäni mitään väärää, että jos äiti ei esimerkiksi päästä lapsia luoksesi, niin voit sanoa, että olisit heidät halunnut ottaa mutta äitinne ei päästänyt. Ei se ole valehtelua jos näin oikeasti olisi. Mitä ikäluokkaa lapset ovat? Onnistuuko minkäänlainen yhteydenpito esimerkiksi kännyköiden kautta ilman tätä äitiä?
Jos nyt hylkäät lapsesi tulet ihan takuuvarmasti sitä jossain vaiheessa katumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen todella järkyttynyt, että olet valmis lopettamaan lastesi tapaamisen. Eivät he näe asiaa siten, että se jotenkin liittyisi heidän äitiinsä. He näkevät sen niin etteivät olleet tarpeeksi hyviä ja että isä ei heitä rakastanut.
Tuollainen asia kaivaa heitä koko heidän loppuelämänsä, siis vielä aikuisenakin ja voi vaikuttaa kaikkiin ihmissuhteisiin.
Mutta jos pystyt noin tunnekylmään ratkaisuun, niin kai se jotain kertoo sinusta. Voi lapsiraukkoja.. katkeran ja syrjäytyneen kuuloinen äiti ja isä jota ei enää jaksanut kiinnostaa. :'(
Nämä, jotka syyttävät tuosta lasten hylkäämisestä, voisivat joskus kokeilla tavata lapsia, jotka on käytännössä aivopesty vihaamaan etää, joiden lähivanhempi estää kaikki tapaamiset ja pitäisi aina mennä jonkun poliisin kanssa hakemaan lapset kotoaan, jossa lähi selittää samalla lapsille, että miten etä on niin kauhea, että poliisit vahtii sitä koko ajan jne jne jne.
Lapset on rakkaita ja siitä kärsii, kun niitä ei tapaa, mutta joskus vain vastassa on seinä, josta ei ole mitään muuta läpipääsyä kuin oman mielenterveyden menettäminen.
Eero kirjoitti:
Olen todella järkyttynyt, että olet valmis lopettamaan lastesi tapaamisen. Eivät he näe asiaa siten, että se jotenkin liittyisi heidän äitiinsä. He näkevät sen niin etteivät olleet tarpeeksi hyviä ja että isä ei heitä rakastanut.
Eipä se oo minustakaan helppoa,mutta pystytkö ajattelemaan asiaa niin että ne lapset on jatkuvassa ristiriidassa,exä puhui kaikki aikuisten asiat,onko se lapselle kuinka hyväksi..mieluusti antaisin sun kokea tuon helvetin jos sulla on varaa sanoa.
Onko sulla kokemusta?
Olisin lasteni vuoksi valmis sietämään ihan mitä tahansa. Ennen kaikkea haluaisin, että he aina tietäisivät, että oli tilanne ihan mikä tahansa, niin minä rakastan heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tulee ero nykyisen puolison kanssa niin lopetatko tämänkin lapsen tapaamisen ja kieltäydyt maksamasta elatusmaksuja hänestä. Ne kaksi aikaisempaa lasta on aivan yhtä paljon sinun lapsia kuin tämä kolmaskin.
Sä voit muuttaa vain omia toimintatapojasi ja omaa käytöstä. Koska muita ei voi muuttaa kannattaa aina aloittaa itsestä.
Et sä voi odottaa että sossu taputtaa sinulle jos et hoida lastesi tapaamisia ja elatusta asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen todella järkyttynyt, että olet valmis lopettamaan lastesi tapaamisen. Eivät he näe asiaa siten, että se jotenkin liittyisi heidän äitiinsä. He näkevät sen niin etteivät olleet tarpeeksi hyviä ja että isä ei heitä rakastanut.
Tuollainen asia kaivaa heitä koko heidän loppuelämänsä, siis vielä aikuisenakin ja voi vaikuttaa kaikkiin ihmissuhteisiin.
Mutta jos pystyt noin tunnekylmään ratkaisuun, niin kai se jotain kertoo sinusta. Voi lapsiraukkoja.. katkeran ja syrjäytyneen kuuloinen äiti ja isä jota ei enää jaksanut kiinnostaa. :'(
Nämä, jotka syyttävät tuosta lasten hylkäämisestä, voisivat joskus kokeilla tavata lapsia, jotka on käytännössä aivopesty vihaamaan etää, joiden lähivanhempi estää kaikki tapaamiset ja pitäisi aina mennä jonkun poliisin kanssa hakemaan lapset kotoaan, jossa lähi selittää samalla lapsille, että miten etä on niin kauhea, että poliisit vahtii sitä koko ajan jne jne jne.
Lapset on rakkaita ja siitä kärsii, kun niitä ei tapaa, mutta joskus vain vastassa on seinä, josta ei ole mitään muuta läpipääsyä kuin oman mielenterveyden menettäminen.
Selitä asiat miten haluat itsellesi, että saat yösi nukuttua. Lapset voivat vihoitella vanhemmilleen ihan tosissaan, mutta siinä se vanhemman rakkaus lopulta punnitaankin. Jos ei halua tehdä töitä ja vaikka etsiä ulkopuolistakin apua tilanteen korjaamiseksi, niin silloin se on vain luovutettava ja annettava lapsille se hylkäämiskokemus ja varmennus siitä, että kyllä se rakkaus vanhemmalta jossain vaiheessa loppuu jos lapsi näyttää myös sen kaiken erotilanteesta johtuvan vihan sisältään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päätit, ettet enää tapaa OMIA lapsiasi? En ymmärrä miehiä, jotka pystyvät hylkäämään lapsensa.
Olipa tilanne ihan minkälainen tahansa.
Itse miehenä en juuri välitä etääntyneistä lapsistani. Ei ne lapset ole minulle yksinkertaisesti niin tärkeitä, kuin ovat äidilleen. En tiedä miksi. Ei vaan kiinosta.
Jotkut täällä luulee että mä olen tehnyt tuon "hylkäämisratkaisun" huvikseni,sitä se ei ole vaan pitkä näännytystaistelu exän puolelta.
Joku pyysi avaamaan,että minkälaista manipulointia,niin sitä en lähde avaamaan enempää.
Kyllä mä tiesin,miten mua syyllistetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopettakaa ap:n syyllistäminen. Ap ei ole se paha tässä vaan se ex vaimo. Aina pitäisi naisia ymmärtää vaikka he olisivat ne jotka ongelmat aiheuttaa ja sen takia mies ei enää masennuksesta ja väsymykseltä jaksa enää tapella että saa tavata lapsiaan ja että suhde heihin olisi hyvä. Harmi lapsille mutta ei on siihen syypää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen todella järkyttynyt, että olet valmis lopettamaan lastesi tapaamisen. Eivät he näe asiaa siten, että se jotenkin liittyisi heidän äitiinsä. He näkevät sen niin etteivät olleet tarpeeksi hyviä ja että isä ei heitä rakastanut.
Tuollainen asia kaivaa heitä koko heidän loppuelämänsä, siis vielä aikuisenakin ja voi vaikuttaa kaikkiin ihmissuhteisiin.
Mutta jos pystyt noin tunnekylmään ratkaisuun, niin kai se jotain kertoo sinusta. Voi lapsiraukkoja.. katkeran ja syrjäytyneen kuuloinen äiti ja isä jota ei enää jaksanut kiinnostaa. :'(
Nämä, jotka syyttävät tuosta lasten hylkäämisestä, voisivat joskus kokeilla tavata lapsia, jotka on käytännössä aivopesty vihaamaan etää, joiden lähivanhempi estää kaikki tapaamiset ja pitäisi aina mennä jonkun poliisin kanssa hakemaan lapset kotoaan, jossa lähi selittää samalla lapsille, että miten etä on niin kauhea, että poliisit vahtii sitä koko ajan jne jne jne.
Lapset on rakkaita ja siitä kärsii, kun niitä ei tapaa, mutta joskus vain vastassa on seinä, josta ei ole mitään muuta läpipääsyä kuin oman mielenterveyden menettäminen.Selitä asiat miten haluat itsellesi, että saat yösi nukuttua. Lapset voivat vihoitella vanhemmilleen ihan tosissaan, mutta siinä se vanhemman rakkaus lopulta punnitaankin. Jos ei halua tehdä töitä ja vaikka etsiä ulkopuolistakin apua tilanteen korjaamiseksi, niin silloin se on vain luovutettava ja annettava lapsille se hylkäämiskokemus ja varmennus siitä, että kyllä se rakkaus vanhemmalta jossain vaiheessa loppuu jos lapsi näyttää myös sen kaiken erotilanteesta johtuvan vihan sisältään.
Mä, joka kirjoitin tuon ekan, olen kyllä ihan lapseton eli ei ole omaa kokemusta aiheesta.
Mutta on sen verran elämänkokemusta, että tiedän, että joskus se rakkauskaan ei vaan riitä. Harva tajuaa, että on ihmisiä, jotka aidosti on niin julmia, että estävät ja manipuloivat todella häikäilemättömästi. Ei sinne käräjillekään samantien pääse ja jos lähi ei päätöksistä huolimatta anna tavata lapsia, on käräjät edessä uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Eikä se virkavaltakaan oikeasti koko ajan tule niitä lapsia etälle hakemaan, varsinkin, kun lähi on sen verran "fiksu", että piilottaa lapset siinä kihtaa ripotellen sukulaistensa hoteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Pistä oma vetoomus käräjille huoltajuuden saamiseksi itsellesi. Lisäksi jos lapset ovat tarpeeksi vanhoja heilläkin on oma sanansa sanottavana kumman luona haluavat asua. Säilytät kaikki yhteydenpidot exän kanssa ja yritä hankkia todistajia sille, että ex manipuloi jne
Ikävä tarina. AV-mammoilta ei liikene sympatiaa. He näkevät miehen syyllisenä kaikkeen. Toivottavasti saatte asian sovittua.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Pistä oma vetoomus käräjille huoltajuuden saamiseksi itsellesi. Lisäksi jos lapset ovat tarpeeksi vanhoja heilläkin on oma sanansa sanottavana kumman luona haluavat asua. Säilytät kaikki yhteydenpidot exän kanssa ja yritä hankkia todistajia sille, että ex manipuloi jne
Ainiin lisään vielä sen että mikäli ex haraa vastaan ja ei anna lapsia sinulle kun sinulla on tapaaminen niin soitat aina poliisin paikalle auttamaan sinua. Näin on täysin virallisia todistajia että äitI yrittää pilata suhteesi lapsiin
Musta ap.on poikkeuksellisen rehellinen. Hän päätti ettei jatkossa tapaa entisen liiton lapsiaan. Noin kolmasosa etä vanhemmista tekee saman ratkaisun, hyvin harva vaan myöntää että se on ihan oma päätös. Sosiaalisesti paljon helpompaa väittää että ex. estää tapaamiset.
Tai aika moni taitaa vain ajautua tilanteeseen ettei jaksa tavata lapsiaan. Kun lapset eivät ole arjessa mukana niin niihin ei synny samalla tavalla tunnesidettä ja oikeesti erolapset on yleensä huonosti kasvatettuja ja käyttäytyy huonosti. Ei semmoista jaksa kun ei ole pakko.
tämä on ollut pelkkää minä minä minä minä minä minä..
THINK OF THE CHILDREN!!!
N. 25 vuotta sitten vanhempani erosivat ja isäni ei enää osoittanut kiinnostusta minuun eron jälkeen.
Nyt vanhettuaan ja sairastuttuaan hän on yrittänyt ottaa yhteyttä, mutta en tunne häntä kohtaan mitään.
Hän ei ole isä, hän on vain mies jolla on lapsi. Kun hän kuolee, menen hautajaisiin. Arkussa ei tule kuitenkaan makaamaan lähiomaiseni, vaan vain joku, jonka joskus tunsin.
Noista kommenteista mikään ei pureutunut ongelmaan vaan oli lähinnä sivuhuomautuksia ja omia kokemuksia. Oma lehmä ojassa oli tarkoitettu sinulle, joten ymmärrän ettei sulle kaikki mene perille. Se oli tarkoitettu vihjailuksi missä sinä yrität syyllistää kaikki naiset ap:n kohtelusta ja vihjailet koko yhteiskuntamme olevan salaliitossa ap:ta vastaan.
Todellinen ongelmahan on tässä, että ap. nai väärän naisen. Yhteiskunta (oikeuslaitos) ei tähän ole syyllinen. Näitä oikeusjuttuja on päivittäin käsittelyssä, missä ns. hävinnyt osapuoli tuntee itsensä kaltoinkohdelluksi. Selvän merkin jatkon kannalta ap. on antanut sillä ettei tapaa lapsiaan. Valitettavaa toki on että exvaimo on heittäytynyt ahneeksi.
Ap:tä en osaa neuvoa, mutta opiksi muille voi korostaa, että tutustukaa kunnolla niihin tuleviin puolisoihin ennen lapsien hankintaa. Ja nähkää ne vaaranmerkit jo seurusteluaikana ja reagoikaa niihin.