Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi tällä palstalla matkustamattomuus nähdään köyhyytenä?
12.07.2016 |
Usein tällä palstalla törmää henkilöihin jotka valittavat köyhyyttään ja sitä kuinka ei koskaan pääse lomamatkoille. Näin ihmisenä jota matkustaminen ei kiinnosta on vaikea ymmärtää tätä ajattelua että nämä lomamatkat olisi jotenkin asioita jotka on pakko saada tai on liian köyhä, eikä elämä enää elämisen arvoista.
Ymmärrän että kyseessä on naisvaltainen palsta ja naisille matkustelu jostain syystä on tärkeää, mutta että joku vaivautuisi valittamaan aiheesta heti kun ei pääse lomamatkalle rahasta tai jostain toisesta syystä johtuen. Oppikaa arvostamaan sitä mikä teillä on jo ympärillänne. Nautin arjesta, koska minulla on täällä vaimo, kaverit, sukulaiset ym. tapaamisen arvoiset ihmiset. Mukava työ, eikä suomen ilmastossakaan yleensä valittamista. Arki on minulle lomailua.
Haluaisin saada vastauksen siihen miksi se matka tuntuu olevan monille maailman tärkein asia?
Kommentit (93)
Kyllä minun elämäni olisi paljon köyhempää, jos en pääsisi pari kolme kertaa vuodessa Italiaan tapaamaan ystäviä, syömään ja juomaan hyvin ja piipahtamaan vaikka oopperassa. Kyllä se kulttuuri niin vetää puoleensa ja kiva päästä aina välillä puhumaan italiaa.
Säälin teitä joita ei kiinnosta kuin oma kotimaa. Tai oikeammin, en ymmärrä teitä lainkaan. Meillä ei varmaan ole mitään yhteistä, enkä voisi puhua mistään teidän kanssanne. Maailmamme eivät vain kohtaa. Ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nautin arjesta ja nautin matkustelusta. Kotiin on aina kiva palata. Emme käy turistirysissä uima-altaalla makaamassa.
Minua kiinnostaa erityisesti arkkitehtuuri, esim Euroopan vanhat kaupungit ja erilaiset ruokakulttuurit.
Kyllä paljon maailmaa nähneet ihmiset ovat avarakatseisempia ja heillä on mielenkiintoisempia kokemuksia takanaan kuin niillä, jotka ovat pyörineet koko ikänsä samoissa maisemissa.
Ei kyse ole rahasta ja sen mainostamisesta vaan vapaudesta, uteliaisuudesta, halusta nähdä ja oppia uutta. Samalla oppii myös itsestään ja saa rohkeutta kokeilla itselleen uusia asioita.
Ei silti kaikkien tarvitse matkustaa. Olemme erilaisia, ei siinä mitään.
Ei matkailu itsessään tee autuaaksi tai ole mikään välttämättömyys sille. Riippuu täysin siitä miten asioihin suhtautuu. Myös minä olen kiinnostunut arkkitehtuurista ja ruokakulttuureista. Matkoilla koen valtavasti paljon mielenkiintoisia elämyksiä. Mieheni, joka katselee aivan samat nähtävyydet ja syö samaa ruokaa, ei puolestaan koe saavansa mitään irti talojen katselemisesta tai uusien ruokien maistelusta. Eli ei hänen maailmankuvansa tuossa mitenkään avarru kun asenne on se, että ei kiva mutta kotona on kivempaa. Ja tässä ei ole siis mitään väärää.
Ei siinä mitään väärää olekaan eikä matkailu sinällään "kehitä" ihmistä mihinkään suuntaan. Kaikki eivät halua kokea ja kokeilla uutta. Eivät ole kiinnostuneita uusista ympäristöistä, muiden maiden historiasta, ruokaelämyksistä jne. Kaikki eivät halua eivätkä pysty avartamaan maailmankuvaansa, mutta itse tykkään avartaa maailmaankuvaani ja haastaa myös omia ajatusmallejani. Sitä se avarakatseisuus on. Toki avarakatseisia ihmisiä on niissäkin, jotka ovat aina pysyneet Suomessa, mutta kaikkea ei vain voi kokea ja nähdä kotisohvalta. On eri asia viettää aikaa erilaisten ihmisten kanssa, maistaa ruokia, haistaa tuoksuja, aistia tunnelmaa jne. ja se edellyttää paikan päälle menemistä.
Mutta joo, ei kaikkia tällaiset kiinnosta ja saa olla kiinnostamatta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minun elämäni olisi paljon köyhempää, jos en pääsisi pari kolme kertaa vuodessa Italiaan tapaamaan ystäviä, syömään ja juomaan hyvin ja piipahtamaan vaikka oopperassa. Kyllä se kulttuuri niin vetää puoleensa ja kiva päästä aina välillä puhumaan italiaa.
Säälin teitä joita ei kiinnosta kuin oma kotimaa. Tai oikeammin, en ymmärrä teitä lainkaan. Meillä ei varmaan ole mitään yhteistä, enkä voisi puhua mistään teidän kanssanne. Maailmamme eivät vain kohtaa. Ja hyvä niin.
Mulle yksi italialainen opetti, että sääli on sairautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska matkustelulla osoitetaan muille, että olen varakas ja onnistunut. Minulla on vilkas seuraelämä ja olen sivistynyt kun olen käynyt siellä sun täällä. Minun elämäni on hauska aja mielenkiintoista ja elän ns. täyttä elämää.
Siinä syy lyhyesti. Sitten se kuka ei syystä tai toisesta matkusta, ei elä täydesti, ei ole onnellinen eikä varsinkaan hyvin toimeentuleva.
Usko tai älä, niin ihmiset matkustavat myös ihan puhtaasti itsensä takia. Miettimättä ollenkaan, miltä se muiden silmissä näyttää.
En usko. Ihmiset eivät loppuviimeksi tee mitään miettimättä ensin mitä muut siitä ajattelevat ja, että nostaako se statusta vai laskeeko ja missä piireissä. ;)
Kaikki ihmisten toiminta on jollakin tavalla sidoksissa oma aseman pönkittämiseen tavalla tai toisella.
Puhu vain itsestäsi. Haiskahdat kyllä jo vahvasti provolta, mutta minä tyhmä menin siihen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkustelu on minulle äärimmäisen tärkeää.
Tästä yliverotetusta, kateellisten kyttääjien miehittämästä ankeasta kylmästä pimeästä syrjäisestä holhousvaltiosta on pakko päästä muutama kerta vuodessa kauas pois.
Jonnekin jossa aurinko paistaa, meri on lämmin, sääntofetisimi ei ole vallalla ja ihmisillä on rento asenne vähän kaikkeen.
2 kuukautta tulee oltua joka vuosi erimittaisilla reissuilla. Kaukana tai sitten ihan pirun kaukana.
Onpas tuo matkustelu tärkeää..
Minulla on lentokammo. Tämä rajoittaa toki matkustelua, mutta vielä enemmän suolistoni. Minulle on tehty lukuisia operaatioita ja syöminen on joskus haastavaa. Ruokamyrkytys on minulle hengenvaarallista, joten en mielelläni mene maahan, missä en saa palvelua samalla kielellä kuin itse puhun.
Lasten kanssa en ulkomailla pörrää, vain Viro, Ruotsi ja Norja tulisi kysymykseen. Juurikin tuon sairaanhoidon takia. En voisi kuvitellakkaan millainen härdelli tulisi lapsille, jos minä sairastuisin vakavasti ulkomailla. Sitten taas kerättäisiin naamakirjassa rahaa, että pääsisi ambulanssilennolla takaisin kotimaan sairaanhoidon piiriin.
Vakuutukset eivät minulla korvaa, koska tiedän ongelman etukäteen ja rajaavat suoliston heti ulos korvauksista. Siis miksi riskeeraisin elämäni vain sen takia, että en vaikuttaisi juntilta, kun en käy ulkomailla?? Onneksi miesystäväni ei myöskään kaipaa etelään, vaan hänelle riittää mökki koti-Suomessa ja omalla lentokoneella pörrääminen.
Lapset saavat reissata minun puolesta sitten aikuisina niin kuin tahtovat. Nykysellään käydään kylpylässä lomilla, kun vain saumaa tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska matkustelulla osoitetaan muille, että olen varakas ja onnistunut. Minulla on vilkas seuraelämä ja olen sivistynyt kun olen käynyt siellä sun täällä. Minun elämäni on hauska aja mielenkiintoista ja elän ns. täyttä elämää.
Siinä syy lyhyesti. Sitten se kuka ei syystä tai toisesta matkusta, ei elä täydesti, ei ole onnellinen eikä varsinkaan hyvin toimeentuleva.
Usko tai älä, niin ihmiset matkustavat myös ihan puhtaasti itsensä takia. Miettimättä ollenkaan, miltä se muiden silmissä näyttää.
En usko. Ihmiset eivät loppuviimeksi tee mitään miettimättä ensin mitä muut siitä ajattelevat ja, että nostaako se statusta vai laskeeko ja missä piireissä. ;)
Kaikki ihmisten toiminta on jollakin tavalla sidoksissa oma aseman pönkittämiseen tavalla tai toisella.
Puhu vain itsestäsi. Haiskahdat kyllä jo vahvasti provolta, mutta minä tyhmä menin siihen :)
Olen rehellisesti tätä mieltä. Sen verran ikää jo takana, että minulla ei ole paljon harhaluuloja ihmisten todellisista pyrkimyksistä. Parhaimmillaankin ihmiset ovat jossain määrin itsekkäitä. Mutta jos haluat matkustaa, matkusta toki ja nauti siitä mutta älä luule, että me muut emme myös ymmärtäisi, että lomakertomuksilla ja kuvien esittelyllä on myös se puoli, että haluat kertoa, että hyvin menee tms.
Arki on lomailua? VMP. Et ole vissiin hoitanut esim syöpäsairasta läheistä. Siitä on lomailu melko kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkailu on luksusta, vähän sama asia kuin vaikka kallis urheiluharrastus. Ei pakollista, mutta kivaa. Moni haluaa antaa lapsilleen kivoja asioita, jos niihin on varaa. Meidän perheessä on matkusteltu paljon, mutta toisaalta kalliita harrastuksia ei tällä hetkellä ole kenelläkään. Jos jotakuta sellainen kiinnostaisi, maksettaisiin siitä, ja vähennettäisiin matkailua.
Jollain tavalla matkailu kyllä myös laajentaa ihmisen maailmankuvaa, eli varsinkin nuorista huomaa, että matkustelleet uskaltavat helposti lähteä kauaskin töihin/opiskelemaan, koska heille maailma on pieni.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni jokaisen kannattaisi nähdä muutakin kuin kotiympyränsä.
Lisäksi se on ihanaa, perheen kesken yhdessä vietettyä erilaista aikaa, joka poikkeaa arjesta.
Kaikki eivät halua kasvaa ja elää, kasvattaa lapsiaan tynnyrissä.
Eiköhän se perhematkailu ole usimiiten sitä, että nähdään erilaisia versioita turistiloukuista. Turistikohteet nyt on ihan omanlaisiaan ympäristöjä, joissa elämä ei oikein muistuta minkään kulttuurin normaaleja touhuja. Minua on noissa lapsena kiikutettu ja nimenomaan tynnyri laajentui senvarran, etten todellakaan lähde ainakaan välimeren kohteisiin enää koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkustaminen antaa niin paljon, minulle matkustamattomuus tarkoittaa lähinnä sielunelämän tai järjenköyhyyttä.
Mutta meistä on moneksi, jonkun muun mielestä se matkustamiseen pistetty raha voi olla nimenomaan järjenköyhyyttä.
Haluaisiko joku listata niitä ei-turistikohteita, joissa ihmisen ehdottomasti tulee käydä sivistääkseen maailmankuvaansa?
Ihan kyliä/kaupunkeja/ majapaikkoja jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla ei oo tapana kirjoitella facessa matkoistani enkä muutenkaan kerro reissuistani kuin kysyttäessä. Yleensä tuttavat ovat kyllä uteliaita ja kysyvät millainen joku paikka oli, koska matkustelevat itsekin.
Viimeisen parin vuoden aikana olen käynyt työmatkoilla Euroopassa, kaupunkilomilla, road trip tyyppisellä Italian matkalla vuokra-autolla sekä etelän rantalomalla. Kaikki reissut olleet kivoja ja erilaisia.
En tykkää katsoa telkkaria ollenkaan eikä meillä ole kesämökkiä, joten jatkamme samaan malliin: seuraava loma (toivottavasti jonnekin kaukomaille) on suunnitteilla. Enpä arvannut että tämä on joillekin näin iso ongelma :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkailu on hirveän stressaavaa. Ensin pitää pakata tavarat ja siivota huusholli, hankkia eläimistölle hoitopaikat, miettiä että kaikilla on nyt varmasti kaikki mukana. Miettiä koska pitää olla lentokentällä ja mitä saa viedä käsimatkatavaraan. Iskeekö Isis? Sitten kohteessa jännätään, että tuleeko omat matkatavarat perille. Hotellihuoneessa on vieras sänky ja vieras tyyny ja muutenkin kaikki on kovin vierasta. Koko ympäristö on vieras. Saa pelätä itsensä, lastensa ja omaisuutensa puolesta koko viikon tai pari. Pitää miettiä mitä voi syödä missäkin, ettei saa turistiripulia.
Kotiin palatessa on stressistä niin väsynyt, että töihinpaluu ahdistaa, koska kun työt loppui ennen lomaa oli aivan stressissä ja loman tarpeessa. Loman pitäisi olla rentouttavaa ja sitä ulkomaan matkailu ei kohdallani ole.
Reissaan mieluummin kotimaassa, autoon vaan kasataan todennäköisesti tarvittavaa tavaraa ja omat tyynyt. Sitten vaan mennään ja kotiin tullaan kun matkailu alkaa riittämään. Lemmikitkin voi ottaa mukaan.
Rahaa on niin, ettei paskalle taivu. Tuhlaan ne mieluummin kotimaassa tai kotipaikkakunnalla.
Joo parempi ku pysyt vaa kotona :D Miksi sen kodin pitäisi olla siisti jos siellä ei edes ketään ole?
Sun mielestä ehkä on kiva tulla kahden viikon reissulta tunkkaiseen rytökärpän pesään, mutta mun mielestä on kivempi tulla siistiin kotiin, missä ei haise kahden viikon takaiset roskat ja muu töhkä.
Konkreettinen matkustaminen on vain yksi tapa matkustaa ja oikeastaan mielestäni se helpoin. Ei muuta kuin varaa matkat ja hotellit ja astuu koneeseen.
Mutta matkoja voi tehdä myös muuten, kirjoihin, musiikkiin, muuhun taiteeseen, omaan mieleen, läheisiin. Ne matkat ovat vaikeampia, mutta aivan toisella tasolla kasvattavia.
Mutta pidän kuitenkin myös ulkomaanmatkailusta, silloin tällöin. Jo uusi ympäristö virkistää ja tuo perspektiiviä. Ehkä juuri se virkistyminen on matkojen suurinta antia, vaikka matkat myös rasittavat.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minun elämäni olisi paljon köyhempää, jos en pääsisi pari kolme kertaa vuodessa Italiaan tapaamaan ystäviä, syömään ja juomaan hyvin ja piipahtamaan vaikka oopperassa. Kyllä se kulttuuri niin vetää puoleensa ja kiva päästä aina välillä puhumaan italiaa.
Säälin teitä joita ei kiinnosta kuin oma kotimaa. Tai oikeammin, en ymmärrä teitä lainkaan. Meillä ei varmaan ole mitään yhteistä, enkä voisi puhua mistään teidän kanssanne. Maailmamme eivät vain kohtaa. Ja hyvä niin.
Sinua kiinnostaa yhden maan ja kulttuurin sijaan kaksi ja se tekee sinusta oleellisesti fiksumman ja paremman? Entä ne loput sadat muut kulttuurit ja paikat?
Jännä juttu muuten, että vaikka maailma on täynnä paikkoja, suurimmalle osalle muodostuu yksi tai kaksi lempparimaata, joissa sitten käydään useamman kerran. Ei kai ihminen sitten kuitenkaan ole keskimäärin niin kovin seikkailunhaluinen.
Vierailija kirjoitti:
Arki on lomailua? VMP. Et ole vissiin hoitanut esim syöpäsairasta läheistä. Siitä on lomailu melko kaukana.
Älä nyt viitsi, ethän sinä tiedä elämästä mitään kun et ole neliraajahalvaantuneena kymmenettä vuotta!
Täällä pätee sama kuin työpaikkojen kahvihuoneissa. Toisten matkakuumeita ihmettelevillä ja paheksuvilla on kaikolla mökki käytössään. Joko ohan oma tai vanhemman sukupolven ylläpitämä, huoltama ja maksama. Mökki maksaa siinä kuin ulkomaanmatkatkin, ja keskivertopalkansaajalla, joka adii pk-seudun kalliissa neliöissä, ei useimmiten ole varaa molempiin.
Yhtään en kestä niitä valittajia, joidrn mielestä kesällä ei saisi poistua koti-Suomesta. Ensiksikin kesäloma on kesäaikaan ja sen lisäksi pn vain viikko muuta lomaa vanhoja ikäluokkia lukuunottamatta. Pitäisikö vain kotona olla? Nytkin tänä kesänä, kun joka päivä sataa ja päiväretkiä on jo tehty ihan tarpeeksi lähiympäristöön, kotiseinät tylsistyttävät. Matkoilla käydään hakemassa vaihtelua.
Alue: Aihe vapaa
En usko. Ihmiset eivät loppuviimeksi tee mitään miettimättä ensin mitä muut siitä ajattelevat ja, että nostaako se statusta vai laskeeko ja missä piireissä. ;)
Kaikki ihmisten toiminta on jollakin tavalla sidoksissa oma aseman pönkittämiseen tavalla tai toisella.