Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi tällä palstalla matkustamattomuus nähdään köyhyytenä?
12.07.2016 |
Usein tällä palstalla törmää henkilöihin jotka valittavat köyhyyttään ja sitä kuinka ei koskaan pääse lomamatkoille. Näin ihmisenä jota matkustaminen ei kiinnosta on vaikea ymmärtää tätä ajattelua että nämä lomamatkat olisi jotenkin asioita jotka on pakko saada tai on liian köyhä, eikä elämä enää elämisen arvoista.
Ymmärrän että kyseessä on naisvaltainen palsta ja naisille matkustelu jostain syystä on tärkeää, mutta että joku vaivautuisi valittamaan aiheesta heti kun ei pääse lomamatkalle rahasta tai jostain toisesta syystä johtuen. Oppikaa arvostamaan sitä mikä teillä on jo ympärillänne. Nautin arjesta, koska minulla on täällä vaimo, kaverit, sukulaiset ym. tapaamisen arvoiset ihmiset. Mukava työ, eikä suomen ilmastossakaan yleensä valittamista. Arki on minulle lomailua.
Haluaisin saada vastauksen siihen miksi se matka tuntuu olevan monille maailman tärkein asia?
Kommentit (93)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jotenkin piristä käydä katselemassa kuinka planeettamme on talousjärjestelmän ja muiden rakenteidensa ansiosta raaka ja epäinhimillisen syrjivä. Köyhyyteen ja pitkiin työviikkoihin alistetuttejen keskelle on sitten kiva mennä syömään nenä pystyssä hienoihin ravintoloihin, kun länsimäinen hyvinvointi kuitenkin seisoo tämän vääristyneen järjestelmän harteilla. Kivahan se on kun joku hymyilee, mutta turisti resvaatissa hymyt on ostettuja ja ilo pohjautuu siihen, että suljetaan silmät todellisuudelta, joka epäoikeudenmukaisen hyväksikäytön sallii.
Vierailija kirjoitti:
Matkailu on hirveän stressaavaa. Ensin pitää pakata tavarat ja siivota huusholli, hankkia eläimistölle hoitopaikat, miettiä että kaikilla on nyt varmasti kaikki mukana. Miettiä koska pitää olla lentokentällä ja mitä saa viedä käsimatkatavaraan. Iskeekö Isis? Sitten kohteessa jännätään, että tuleeko omat matkatavarat perille. Hotellihuoneessa on vieras sänky ja vieras tyyny ja muutenkin kaikki on kovin vierasta. Koko ympäristö on vieras. Saa pelätä itsensä, lastensa ja omaisuutensa puolesta koko viikon tai pari. Pitää miettiä mitä voi syödä missäkin, ettei saa turistiripulia.
Kotiin palatessa on stressistä niin väsynyt, että töihinpaluu ahdistaa, koska kun työt loppui ennen lomaa oli aivan stressissä ja loman tarpeessa. Loman pitäisi olla rentouttavaa ja sitä ulkomaan matkailu ei kohdallani ole.
Reissaan mieluummin kotimaassa, autoon vaan kasataan todennäköisesti tarvittavaa tavaraa ja omat tyynyt. Sitten vaan mennään ja kotiin tullaan kun matkailu alkaa riittämään. Lemmikitkin voi ottaa mukaan.
Rahaa on niin, ettei paskalle taivu. Tuhlaan ne mieluummin kotimaassa tai kotipaikkakunnalla.
Tätä en kyllä ymmärrä lainkaan, mutta toki meitä on erilaisia. Mutta siitä huolimatta joskus voisit koittaa olla stressaamatta. Ja kuinka moni oikeasti saa ripulin jossain Amsterdamissa? Entä sitten jos hammasharja tai huppari jää kotiin?
Tuota pelkoa en myöskään käsitä, huhih. Chillax mate.
Vierailija kirjoitti:
Asuin yhteensä n. 10 vuotta ulkomailla ja nykyisin Suomessa asuessani teen paljon ulkomaan työreissuja. Nyt moneen vuoteen ulkomaan lomamatkailu ei ole kiinnostanut pätkääkään. Ja ei kyllä ulkomaan työreissutkaan jos ei olisi pakko.
En tunne olevani yhtään "parempi" ihminen ja paikalliset, pienen maaseutukylän monet ihmiset, ovat oikein fiksuja ja avarakatseisia vähäisestä matkustelusta tai matkustamattomuudesta huolimatta.
En ymmärrä myöskään noita jatkuvasti matkustelevia; nykyään on helppo esim. EU:n sisällä muuttaa toiseen maahan ja etsiä sieltä töitä. Ei pitäisi olla ongelma noin "avarakatsesille".
Muuten, matkustaminen verrattuna ulkomailla asumiseen on vähän sama asia kuin ajaisi Ladalla Ferrarin sijaan.
Minäkin asunut useammassa maassa ja vieläkin noita ulkomaan työreissuja kertyy ihan tarpeeksi. Lomailu jossain hotellialueella antaa aika toisenlaisen kuvan maasta kuin mitä saa elämällä. Toisaalta asumalla yhdessä paikassa näkee vain siivun maasta jos ei samalla matkaile. Esim. USAssa asuessa matkailtiin aika paljon, työreissuja tehtiin miehen kanssa ihan tarkoituksella osin autolla lentämisen sijaan, näki mannerta monesta suunnasta. Parasta matkustamisessa/asumisessa on noiden kauniiden paikkojen näkemisen lisäksi huomata noita nykyisiä ja historiallisia kulttuurieroja: kuinka monella lailla ihmiset voivat elää ihan tyytyväisinä. Tuo avartaa silmiä. Siihen ei välttämättä pysty jos matkailu on vain viiden tähden hotelleissa oleilua ja shoppailua turistipaikoissa - mutta ehkä osa matkaajista ei sitä kaipaakaan. Lapseni ovat matkaileet ihan pienestä, asuivatkin ulkomailla vähän aikaa. Pitävät noita kokemuksia hyvinä vaikka lasten kanssa monet reissut kohdistuikin rannoille jossa hiekkakakut ja uiminen oli se suurin juttu. Nyt kun ovat suurempia tehdään toisenlaisia matkoja, ja noissa näkemistä ja kokemista löytyy myös kotimaassa. Eniten vaikuttaa asenne: pidänkö silmät auki ja ihmettelen ympäristöä vai kuljenko laput silmillä omiin ympyröihin vajonneena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kova palo matkustella. Ollaan matkustettu 2-3 kertaa vuodessa. Eniten Euroopassa, mutta myös muualla. Työtilanne heikkeni ja mulle on vaikeinta luopua matkustelusta. En ole onneksi vielä joutunut. Ensi viikolla vuoden kolmas matka.
Talvella ei ole aikaa matkustaa. Toivottavasti rahaa onIhan mielenkiinnosta: miksi sulla on kova palo matkustaa?
En ole tuon ylemmän viestin kirjoittaja, mutta minäkin koen suoranaista intohimoa matkustamista kohtaan. Jaa miksi? Enpä osaa sanoa. Miksi joku haluaa pelata jalkapalloa, toinen soittaa viulua.
Muistan jo lapsesta asti suunnitelleeni matkoja karttakirjan kanssa. Perheemme ei ikinä matkustanut mökkiä pidemmälle. Edes kotikaupungissa ei retkeilty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tällä palstalla valitetaan yleensäkin muiden ihmisten tavasta elää? :D minulle matkailu on rakas harrastus, jollekin se voi olla vaikkapa lenkkeily tai leipominen. Inhoan turistirysiä, mutta ymmärrän, että niissäkin joku viihtyy.
Mielelläni muuttaisin joskus ulkomaille, tällä hetkellä se ei ole mahdollista. Mutta vaikka asuisin missä, haluaisin silti matkustaa muuallekin. Nautin matkan suunnittelusta lähes yhtä paljon kuin itse matkustamisesta :) Kotona on kiva olla, mutta reissaaminen on vaan se mun juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska matkustelulla osoitetaan muille, että olen varakas ja onnistunut. Minulla on vilkas seuraelämä ja olen sivistynyt kun olen käynyt siellä sun täällä. Minun elämäni on hauska aja mielenkiintoista ja elän ns. täyttä elämää.
Siinä syy lyhyesti. Sitten se kuka ei syystä tai toisesta matkusta, ei elä täydesti, ei ole onnellinen eikä varsinkaan hyvin toimeentuleva.
Usko tai älä, niin ihmiset matkustavat myös ihan puhtaasti itsensä takia. Miettimättä ollenkaan, miltä se muiden silmissä näyttää.
En usko. Ihmiset eivät loppuviimeksi tee mitään miettimättä ensin mitä muut siitä ajattelevat ja, että nostaako se statusta vai laskeeko ja missä piireissä. ;)
Kaikki ihmisten toiminta on jollakin tavalla sidoksissa oma aseman pönkittämiseen tavalla tai toisella.
Jos haluaisin omassa sidosryhmässäni nostaa statustani niin en todellakaan paljastaisi lentäväni ulkomaille. Kyllä silloin pakottautuisin vaeltamaan luonnonpuistoihin, pyöräilemään Suomen läpi tai opettelisin melomaan kanootilla voidakseni liikkua kotimaisilla vesillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ellei rahasta oo kiinni niin kyllä se jonkinasteista mielen köyhyyttä on ettei kiinnosta tai "ei kiinnosta" matkustella ja nähdä muutakin kuin kotikulmansa.
Kävin eilen Hämeenlinnassa yksinäni päivän lomamatkalla. Olen käynyt siellä aikuisiällä monta kertaa yleensä asian perästä.
Viime käynnistä on tosin aikaa jo vuosia ja näin kaupungin nyt aivan uusin silmin. Reissu oli mukavampi kuin se päiväreissu, jonka tein kesällä ulkomaille.
Mielenköyhyyttä on kuluttaa kokemus loppuun yhdellä kertaa sen sijaan, että löytäisi uutta myös lähempänä kotoa. On taisteltava kyllästymistä vastaan, sanaili eilen yksi kirjailija (?) telkkarissa ja tarkoitti tällä sitä, että on varottava turruttamasta aistejaan. Siitä seuraa aina vaan kovempi vauhti ja suuremmat toiveet. "Nyt on preeriakoirat nähty, mitäs seuraavaksi".
Että kannattaa miettiä toisenkin kerran moittiessan muita mielen köyhyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minun elämäni olisi paljon köyhempää, jos en pääsisi pari kolme kertaa vuodessa Italiaan tapaamaan ystäviä, syömään ja juomaan hyvin ja piipahtamaan vaikka oopperassa. Kyllä se kulttuuri niin vetää puoleensa ja kiva päästä aina välillä puhumaan italiaa.
Säälin teitä joita ei kiinnosta kuin oma kotimaa. Tai oikeammin, en ymmärrä teitä lainkaan. Meillä ei varmaan ole mitään yhteistä, enkä voisi puhua mistään teidän kanssanne. Maailmamme eivät vain kohtaa. Ja hyvä niin.
Sinua kiinnostaa yhden maan ja kulttuurin sijaan kaksi ja se tekee sinusta oleellisesti fiksumman ja paremman? Entä ne loput sadat muut kulttuurit ja paikat?
Jännä juttu muuten, että vaikka maailma on täynnä paikkoja, suurimmalle osalle muodostuu yksi tai kaksi lempparimaata, joissa sitten käydään useamman kerran. Ei kai ihminen sitten kuitenkaan ole keskimäärin niin kovin seikkailunhaluinen.
Hyvä pointti. Keskimäärin ihminen taitaa olla vain vaihtelunhaluinen. Seikkailijat ovat eri juttu eikä niitä nyt kovin paljoa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan matkustelua ja eri kulttuureja. On mielenkiintoista jutella eri kulttuureista lähtöisin olevien ihmisten kanssa ja olen kiinnostunut valtioiden historiasta ja politiikasta. Olen helposti kyllästyvää ihmistyyppiä ja kaipaan arkeeni koko ajan jotain uutta.
Ja en, en ole rikas vaan suomalaisiin suhteutettuna köyhä. Matkat taitan euroopan halki busseilla ja halpalentoyhtiöillä. Yövyn dormeissa tai paikallisten luona. Kyselen paikallisilta heidän suosikki ruokapaikkojaan ja muutenkin nähtävän arvoisia paikkoja. En shoppaile paikan päällä ja matkatavarana toimii reppu.
Matkustan jatkuvasti 3 maan välillä tietystä syystä. Näistä matkoista en nauti vaan ne ovat vain pakollisia.
Voisin kuvitella, että kun saan lapsia niin matkustelu loppuisi siihen. Voitaisiin käydä kerran vuodessa matkalla kun lapset ovat isompia mutta muuten matkat suuntautuisivat kotimaahani, miehen kotimaahan ja asuinmaan matkailuun. (Tosin välillä voisi käydä rajan yli ostoksilla :D)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ellei rahasta oo kiinni niin kyllä se jonkinasteista mielen köyhyyttä on ettei kiinnosta tai "ei kiinnosta" matkustella ja nähdä muutakin kuin kotikulmansa.
Varsin erikoinen käsitys mielenköyhyydestä. Mielestäni ihminen on mielenköyhä jos ei pysty kotikulmistaan nauttimaan, tai sitten kannattaa muuttaa jonnekin jossa pystyy.
Kyse ei ole siitä, etteikö pystyisi kotikulmistaan nauttimaan, vaikka matkailusta pitääkin. Jos ei taas pysty muusta kuin niistä kotikulmistaan nauttimaan, on kyse mielen köyhyydestä.
Alue: Aihe vapaa
Mahtaa olla rankkaa olla sinä kun aina pitää miettiä muita. Aina kun käydään miehen perheen luona niin matkustellaa samalla Keski-Euroopassa ja ei moni edes tiedä tästä, koska minulla ei ole tarvetta laittaa kuvia FB:hen tai puhua matkoista kaikille.