Voitteko puhua psykologille tai terapeutille tunteista avoimesti?
Jos sinulla aiheuttaa ongelmia sellaiset tunteet, jotka eivät ole "sopivia", niin millaista vastaanottoa olet kokenut kun olet koittanut puhua niistä?
Minulla oli seksuaalinen pakkomielle erääseen henkilöön, ja psykologi (nainen) vaikutti lähinnä vaivautuneelta kun koitin puhua siitä ja vaihtoi nopeasti aihetta. Joko hän ei ymmärtänyt että kyse on isosta ja vaivaavasta asiasta, tai sitten koki aiheen vastenmielisenä. Toinen psykologi (mies) taas ei ymmärtänyt, että seksuaalisuus voisi olla jotenkin ongelmallista. Hänestä tein ongelman turhasta. En sitten viitsinyt edes avata asiaa tarkemmin, kun lähtöasenne oli tuo.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
En ole voinut.
Jokin hyssyttelykulttuuri heillä on, kääntävät väkisin mustan valkoiseksi ja vaikeat muistot positiivisiksi. Mitä teen uusilla päiväunelmilla ideaaliperheestä? Miksi pitää kuvitella, mitä terve isä sanoisi minulle, kun oikea isäni on sairas mieleltään?
Miksi niin? Minäkin kysyn.
Voisiko joku suositella Helsingistä ammattitaitoista terapeuttia?
Vierailija kirjoitti:
Pystyn. Mun terapeutti on mahtava. Ei neuvo, tuputa tai moralisoi. Esittää tarkempia kysymyksiä ja havaintoja, mutta ei anna mitään mulle valmiina, eikä koskaan sano että se ja se ongelma johtuu asiasta x. Aluksi olin ihmeissäni ja hukassa, kun tuntui että tarvitsen neuvoja ja mielipiteitä. Mutta tämä on oikeasti toiminut, olen saanut tuntea ja ajatella mitä ajattelen, kerrankaan mulle ei ole sanottu että ajattelen väärin, tai että anna anteeksi ja jatka elämää jne.
Olen siis todella tyytyväinen. Ahdistuneisuus, masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko on helpottanut todella merkittävästi. Terapia on psykodynaamista. Syksyllä aloitan opiskelun ja olen pitkästä aikaa luottavainen tulevaisuuteen.
Onnea sinulle. Minun ei anna suunvuoroa ja määrittelee minut ensimmäisen lauseeni perusteella. Viikon aikana olen kuitenkin ehtinyt tuntea monenlaisia tunteita ja kokea monia asioita, mutta jotenkin hän tarttuu jankkaamaan yhdestä asiasta.
Minä katselen terapeuttini kuvaa netistä ja sitten varsinaisella vastaanotolla en kehtaa katsoa häntä silmiin.
Vierailija kirjoitti:
Minä katselen terapeuttini kuvaa netistä ja sitten varsinaisella vastaanotolla en kehtaa katsoa häntä silmiin.
Stalking behaviour?
Ettehän te tunne sitä ihmistä, joka tunnin ajan esittää kiinnostunutta maksua vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä katselen terapeuttini kuvaa netistä ja sitten varsinaisella vastaanotolla en kehtaa katsoa häntä silmiin.
Ap:llakin oli seksuaalinen obsessio. Mihin hän katosi?
Minua häiritsee, että olen luultavasti älykkäämpi tai ainakin laaja-alaisemmin asioita yhdistelevä kuin terapeuttini. Jotkut hänen päätelmänsä ovat sellaisia, että olin kirjoittanut vastaavia jo lukion psykologian ja self-help -kirjojen perusteella jo nuoruudessani. Esim. verrannut ensimmäistä parisuhdettani vanhempieni liittoon ja miettinyt kiintymyssuhteeni laatua.
Silti menen vastaanotoilla henkisesti lukkoon, kuuntelen tyhmänä hänen päätelmiään. Onko muilla tällaista?
Et ole kovin älykäs, jos maksat...
En yleensä pysty. Tuntuu, että otan asiat esille aina väärään aikaan, kun psykologini mielestä olisi tärkeämpää tekemistä. Jää sitten kuulumiset kertomatta ja keskitytään netistä otettuihin harjoituksiin.
Vierailija kirjoitti:
En yleensä pysty. Tuntuu, että otan asiat esille aina väärään aikaan, kun psykologini mielestä olisi tärkeämpää tekemistä. Jää sitten kuulumiset kertomatta ja keskitytään netistä otettuihin harjoituksiin.
Täh???
Onko hän kuullut asiakaslähtöisyydestä?
Minun sanoo "salli itsesi olla herkkä".
Sitten kun (erittäin harvoin, muutaman kerran kahden vuoden aikana) itken, hän vain arvostelee kun pyyhin kyyneliä "älä työnnä niitä pois, älä torju niitä". En osaa itkeä oikein?
Pystyn. Mun terapeutti on mahtava. Ei neuvo, tuputa tai moralisoi. Esittää tarkempia kysymyksiä ja havaintoja, mutta ei anna mitään mulle valmiina, eikä koskaan sano että se ja se ongelma johtuu asiasta x. Aluksi olin ihmeissäni ja hukassa, kun tuntui että tarvitsen neuvoja ja mielipiteitä. Mutta tämä on oikeasti toiminut, olen saanut tuntea ja ajatella mitä ajattelen, kerrankaan mulle ei ole sanottu että ajattelen väärin, tai että anna anteeksi ja jatka elämää jne.
Olen siis todella tyytyväinen. Ahdistuneisuus, masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko on helpottanut todella merkittävästi. Terapia on psykodynaamista. Syksyllä aloitan opiskelun ja olen pitkästä aikaa luottavainen tulevaisuuteen.