Lue keskustelun säännöt.
Voitteko puhua psykologille tai terapeutille tunteista avoimesti?
11.07.2016 |
Jos sinulla aiheuttaa ongelmia sellaiset tunteet, jotka eivät ole "sopivia", niin millaista vastaanottoa olet kokenut kun olet koittanut puhua niistä?
Minulla oli seksuaalinen pakkomielle erääseen henkilöön, ja psykologi (nainen) vaikutti lähinnä vaivautuneelta kun koitin puhua siitä ja vaihtoi nopeasti aihetta. Joko hän ei ymmärtänyt että kyse on isosta ja vaivaavasta asiasta, tai sitten koki aiheen vastenmielisenä. Toinen psykologi (mies) taas ei ymmärtänyt, että seksuaalisuus voisi olla jotenkin ongelmallista. Hänestä tein ongelman turhasta. En sitten viitsinyt edes avata asiaa tarkemmin, kun lähtöasenne oli tuo.
Kommentit (74)
Voin, jos saan tehdä sen omaan tahtiini. Käyn terapiassa kaksi kertaa viikossa ja saatan päättää esimerkiksi viikon ensimmäisen session lopuksi, että seuraavalla kerralla otan esille jonkin asian, jonka kertominen nolostuttaa. Harjoittelen sitten asian sanomista ennen terapiasessiota, jolloin se ei jännitä niin paljon ja menee ikään kuin omalla painollaan. Kun olen saanut asian ensimmäistä kertaa otettua esille, siitä voi puhua vapaamuotoisemmin. Tällaista lähestymistapaa sovellan erityisesti silloin, kun kyseessä on jokin esimerkiksi seksuaalisuuteen liittyvä "nolo" tai muu tabuasia. Oma terapeuttini onneksi ymmärtää näitä kysymyksiä jeesustelematta, (ainakaan näkyvästi) vaivaantumatta tai moralisoimatta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Mulla on parisuhteessa ja itsetunnossa vakavia ongelmia mutta kävin psykellä kun romahdin....mut en mä siellä niistä vaan osannut/pystynyt puhumaan, ihan vaan jotain arjen raskaudesta lasten kaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, koska olen alaikäinen ja se on jo kertonut tarpeeksi mun asioista vanhemmille... Ehkä sit kun täytän 18
Onko se susta ok, että sun asiat kerrotaan vanhemmillesi? Liittyykö ongelmat jotenkin vanhempiisi ja siksi puhuisit terapeutille/psykologille vasta 18 v täytettyäsi? Pelkäätkö jotain?
Liittyy vanhempiin ja oikeestaan mä vähän pelkään niitä. Eli ei ole ok
Surettaa niin paljon se, että monet ammattitaidottomat terapeutit usein pilaavat hyvien maineen :/. Puistattaa kyllä miettiä millaista tuhoa ammattitaidottomat kallonkutistajat voivat saada aikaan. Psykiatria ja psykologia ovat vielä suhteellisen nuoria tieteenaloja, ei kyllä ihme, että asiakkaiden hoitaminen on niin hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ihmistä ei pysty edes keskeyttämään, hän korottaa ääntään ja HUUTAA niin kovaa puheen päälle, että toisen on pakko lopettaa oma puhe. Valitettavasti näiden terapeuttien joukossa on paljon täysin outoja tapauksia. Pahinta, ettei "terapiointia" edes kukaan valvo. Eivät he joudu vastuuseen sanomisistaan. Ei ole mitään laadunvalvontaan. Tämäkin ihminen on psykiatri sen lisäksi että on terapeutti. En arvannut kun ensi kerran menin vastaanotolle mihin "äitihelvettiin" joudun.
Itse asiassa valvoo Valvira ja jos on Kelan listoilla oleva terapeutti, niin myös Kela.
Sinuna laittaisin valituksen eteenpäin. Aivan luokatonta toimintaa tuolta terapeutilta. Miksi jatkoit käyntejä?
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. En uskaltanut ja välillä tuli tunne että ei jaksa kuunnellakaan niin esitin sitten osan ajasta että menee paremmin kuin oikeasti meni
En. Ongelma on se,että pidän terapeuttina seksuaalisesti viehättävänä ja se häiritsee. Terapeuttien tulisi olla sikarumia ja kaikilla tavoin luotaantyöntäväviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Ongelma on se,että pidän terapeuttina seksuaalisesti viehättävänä ja se häiritsee. Terapeuttien tulisi olla sikarumia ja kaikilla tavoin luotaantyöntäväviä.
Sama täällä. Mulla on liian kuuma psykiatrinen sairaanhoitaja ja ärsyttää se että tekisi mieli vaan suudella häntä. En tietenkään voi puhua siitä hänelle.
Minun kuntoutumistaipaleeni sisältää muutamia asioita. Mainitsenpa että molemminpuolinen luottamus, avoimuus, positiivisuus, motivaatio ja halu kuntoutumiseen, terapeutti tuo ammattitaitonsa käyttööni ja lisäksi persoonien täytyy kohdata. Näillä mennään, tavoitteena parempi elämän laatu tässä hetkessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Ongelma on se,että pidän terapeuttina seksuaalisesti viehättävänä ja se häiritsee. Terapeuttien tulisi olla sikarumia ja kaikilla tavoin luotaantyöntäväviä.
Sama! Minun terapeuttini on upeakroppainen vanhempi mies! Kamala tabu, pelkään että hän tajuaa että ihailen häntä ja vetää johtopäätöksiä isäsuhteestani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Ongelma on se,että pidän terapeuttina seksuaalisesti viehättävänä ja se häiritsee. Terapeuttien tulisi olla sikarumia ja kaikilla tavoin luotaantyöntäväviä.
Sama! Minun terapeuttini on upeakroppainen vanhempi mies! Kamala tabu, pelkään että hän tajuaa että ihailen häntä ja vetää johtopäätöksiä isäsuhteestani.
Lisäksi hän käyttää farkkuja, jotka tippuvat aina vähän alas niin että pakarat vilahtaa...en kestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surettaa niin paljon se, että monet ammattitaidottomat terapeutit usein pilaavat hyvien maineen :/. Puistattaa kyllä miettiä millaista tuhoa ammattitaidottomat kallonkutistajat voivat saada aikaan. Psykiatria ja psykologia ovat vielä suhteellisen nuoria tieteenaloja, ei kyllä ihme, että asiakkaiden hoitaminen on niin hankalaa.
Minusta vaikuttaa myös siltä, että ala valitettavasti houkuttelee ikäviä ja outoja tyyppejä toisaalta sen eräänlaisen vallan vuoksi, joka terapeutilla tavallaan on ongelmien kanssa painiskelevaan asiakkaaseen, ja toisaalta, koska jotkut ongelmaiset ihmiset ehkä katsovat sopivansa terapeuteiksi hyvin, koska heillä itsellään on ollut ongelmia, tai he toivovat alan opiskelun ratkaisevan heidän ongelmansa. Olen olosuhteiden pakosta joutunut tuntemaan erään psykologian opiskelijan, joka on hyvin ongelmainen, autoritaarinen persoona ja huonosti kenenkään kanssa toimeentuleva, ja jonka mielestä mt-ongelmista kärsivät ovat "hulluja". Tämän valitettavan tuttavuuden kautta on saanut vähän perspektiiviä siihen, miksi jotkin tapaamani psykologit ovat olleet niin merkillisiä. Eivät tietenkään kaikki. Kuten sanottu, huonot pilaavat hyvienkin maineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Ongelma on se,että pidän terapeuttina seksuaalisesti viehättävänä ja se häiritsee. Terapeuttien tulisi olla sikarumia ja kaikilla tavoin luotaantyöntäväviä.
Sama! Minun terapeuttini on upeakroppainen vanhempi mies! Kamala tabu, pelkään että hän tajuaa että ihailen häntä ja vetää johtopäätöksiä isäsuhteestani.
Lisäksi hän käyttää farkkuja, jotka tippuvat aina vähän alas niin että pakarat vilahtaa...en kestä!
Joululahjaksi tai terapian lopetuslahjaksi voisit hankkia hänelle vyön tai henkselit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Ongelma on se,että pidän terapeuttina seksuaalisesti viehättävänä ja se häiritsee. Terapeuttien tulisi olla sikarumia ja kaikilla tavoin luotaantyöntäväviä.
Sama! Minun terapeuttini on upeakroppainen vanhempi mies! Kamala tabu, pelkään että hän tajuaa että ihailen häntä ja vetää johtopäätöksiä isäsuhteestani.
Lisäksi hän käyttää farkkuja, jotka tippuvat aina vähän alas niin että pakarat vilahtaa...en kestä!
N o ei tuo vielä tarkoita mitään isäsuhteesi kannalta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Ongelma on se,että pidän terapeuttina seksuaalisesti viehättävänä ja se häiritsee. Terapeuttien tulisi olla sikarumia ja kaikilla tavoin luotaantyöntäväviä.
Sama! Minun terapeuttini on upeakroppainen vanhempi mies! Kamala tabu, pelkään että hän tajuaa että ihailen häntä ja vetää johtopäätöksiä isäsuhteestani.
Lisäksi hän käyttää farkkuja, jotka tippuvat aina vähän alas niin että pakarat vilahtaa...en kestä!
N o ei tuo vielä tarkoita mitään isäsuhteesi kannalta
Ennemmin voisi kysyä, miksi hän vilauttelee nuoremmalle naiselle.
Kyse voi olla myös hengellisestä etsinnästä, kun on masennusta, tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunnetta. Kuinka silloin psykiatria voisi auttaa, jos ei satu saamaan kypsää, kristittyä terapeuttia (heitäkin on), joka pystyy käsittelemään asiaa tälläkin tasolla? Sielunhoitopuolelta löytyy myös kokeneita ammattilaisia.
En ole voinut.
Jokin hyssyttelykulttuuri heillä on, kääntävät väkisin mustan valkoiseksi ja vaikeat muistot positiivisiksi. Mitä teen uusilla päiväunelmilla ideaaliperheestä? Miksi pitää kuvitella, mitä terve isä sanoisi minulle, kun oikea isäni on sairas mieleltään?
Vierailija kirjoitti:
Kyse voi olla myös hengellisestä etsinnästä, kun on masennusta, tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunnetta. Kuinka silloin psykiatria voisi auttaa, jos ei satu saamaan kypsää, kristittyä terapeuttia (heitäkin on), joka pystyy käsittelemään asiaa tälläkin tasolla? Sielunhoitopuolelta löytyy myös kokeneita ammattilaisia.
Entäpä, jos sieluni onkin buddhalainen tai uskontokunnaton?
Mistä?