Sinä joka kävit terapiassa lapsuutesi takia

Vierailija kirjoitti:

Yrititteko selvitellä traumoja itseksenne, ennenkun päädyitte terapiaan?

Yritin todellakin, eikä siitä tullut mitään.

14

Kävin 2,5 vuotta psykoanalyysissä (3-4 krt/ vk). Jätin analyysin kesken, kun en vaan voinut olla niin sitoutunut terapiaan. Mutta se teki kyllä tehtävänsä; monta vuotta kestänyt vakava masennus helpotti ja on nyt historiaa. Olin 24 vuotiaana lähellä eläköitymistä, mutta selvisin. Nyt korkeakoulutettu X 2, työelämässä ja perhe.

Mä kävin todella kauan keskusteluissa. Aloin kyllä muistamaan asioita. Muuta hyötyä ei ollut.

Nyt käyn emdr-terapiassa ja se nyt vähän ehkä auttaa.

Kyllä se kuntoutus lähtee itsestä. Ei psykologi, psykiatri teitä pelasta. Vain sinä voit itsesi parantaa.

Vierailija kirjoitti:

Eli mitä terapiaa teillä oli?

Pakko myöntää etten tiedä. Olin niin nuori, voi olla ettei minulle edes kerrottu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kuntoutus lähtee itsestä. Ei psykologi, psykiatri teitä pelasta. Vain sinä voit itsesi parantaa.

Psykologi ja psykiatri ovat työvälineitä parannukseen. Jotkut onnekkaat selviävät itse, mutta paljon todennäköisempää on selviä jonkun avulla. Parantumisen vastuuta ei voi kuitenkaan sysätä kenellekkään, itse siinä on eniten kuitenkin hommia tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrititteko selvitellä traumoja itseksenne, ennenkun päädyitte terapiaan?

Yritin todellakin, eikä siitä tullut mitään.

14

Miksi ei tullut? Mietin vain, että kun olen itse terapoinut itseni ja traumat selvitellyt (omasta mielestäni), onko tämä toimiva tapa. Ainakin tuntuu, että olen ymmärtänyt mikä johtuu mistäkin ja sitä myöden oppinut arvostelemaan, mikä on oikein ja mikä väärin, valiten itselleni omaan elämääni terveemmät toimintamallit. Kuulostaako miltä?

3 vuotta 2 tuntia viikossa, neljäs vuosi kaksi tuntia kerran kahdessa viikossa ja nyt viides vuosi 2 tuntia kuukaudessa. Elämä on nyt hyvin!

Avatkaa vähän, miten se terapian kulku etenee. Jotain pääkohtia?

Hurjan pitkiä aikoja vie kyllä terapia elämästä pois. Ja minkä takia, jotta selviäsi lapsuudestaan, eli kysehän on oikeammin vanhemmista. Siitä, mikä jokaisella lapsella pitäisi olla elämän huolettominta ja parasta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrititteko selvitellä traumoja itseksenne, ennenkun päädyitte terapiaan?

Yritin todellakin, eikä siitä tullut mitään.

14

Miksi ei tullut? Mietin vain, että kun olen itse terapoinut itseni ja traumat selvitellyt (omasta mielestäni), onko tämä toimiva tapa. Ainakin tuntuu, että olen ymmärtänyt mikä johtuu mistäkin ja sitä myöden oppinut arvostelemaan, mikä on oikein ja mikä väärin, valiten itselleni omaan elämääni terveemmät toimintamallit. Kuulostaako miltä?

Kuulostaa ihan hyvältä jos se on toiminut sinulle, mutta esimerkiksi minun tapauksessani ei tarvinnut ymmärtää vääriä ja oikeita asioita, eikä terveitä toimintamalleja. Piti vain parantua ja oppia käsittelemään asioita oikein. Omassa päässä itsensä kanssa se olisi ollut mahdotonta, tai jos olisin itsekseni parantunut, tiedän että lukkoja ja vaikeiden asioiden kohtaaminen olisi ollut vaikeampaa kuin nyt.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrititteko selvitellä traumoja itseksenne, ennenkun päädyitte terapiaan?

Yritin todellakin, eikä siitä tullut mitään.

14

Miksi ei tullut? Mietin vain, että kun olen itse terapoinut itseni ja traumat selvitellyt (omasta mielestäni), onko tämä toimiva tapa. Ainakin tuntuu, että olen ymmärtänyt mikä johtuu mistäkin ja sitä myöden oppinut arvostelemaan, mikä on oikein ja mikä väärin, valiten itselleni omaan elämääni terveemmät toimintamallit. Kuulostaako miltä?

Kuulostaa ihan hyvältä jos se on toiminut sinulle, mutta esimerkiksi minun tapauksessani ei tarvinnut ymmärtää vääriä ja oikeita asioita, eikä terveitä toimintamalleja. Piti vain parantua ja oppia käsittelemään asioita oikein. Omassa päässä itsensä kanssa se olisi ollut mahdotonta, tai jos olisin itsekseni parantunut, tiedän että lukkoja ja vaikeiden asioiden kohtaaminen olisi ollut vaikeampaa kuin nyt.

Aivan, ymmärrän. Varmasti me kaikki olemme kokeneet erilaista, vaikkakin pääosin samaa. Vaikeita asioita minun on kyllä liiankin helppo kohdata, oman terapioinnin jälkeen. Olen paljon itsevarmempi, järkevämpi (en uhmakas) ja sopuisa.

Onko ympäristöllä merkitystä selviämisessä? Mietin, että jos olisin päästänyt vanhempani vielä lähelleni tai elämääni, en olisi tässä.

Tietävätkö vanhempanne, että olette menneet tai käytte edelleen terapiassa lapsuuden traumojen takia? Miten he ovat suhtautuneet? Tukeeko kenenkään vanhemmat prosessia vai välttelevät/kieltävät kaiken ikävän menneisyyden?

Vierailija kirjoitti:

Tietävätkö vanhempanne, että olette menneet tai käytte edelleen terapiassa lapsuuden traumojen takia? Miten he ovat suhtautuneet? Tukeeko kenenkään vanhemmat prosessia vai välttelevät/kieltävät kaiken ikävän menneisyyden?

Eivät tiedä, ovat sen verran tasapainottomia ettei ole hyvä kertoa. 

Vierailija kirjoitti:

Kunnallisen sektorin "terapia" on sairaanhoitajan kysymys kerran puolessa vuodessa:oletko syönyt.

Itse sairaudesta sanotaan "ei sitä kannata miettiä"

wautsi mitä ammattitaitoa!

Vierailija kirjoitti:

Tietävätkö vanhempanne, että olette menneet tai käytte edelleen terapiassa lapsuuden traumojen takia? Miten he ovat suhtautuneet? Tukeeko kenenkään vanhemmat prosessia vai välttelevät/kieltävät kaiken ikävän menneisyyden?

Äiti kieltää minun kokemukset ja arvelee traumojen johtuvan ihan jostain muusta.

Vierailija kirjoitti:

Avatkaa vähän, miten se terapian kulku etenee. Jotain pääkohtia?

Omalla kohdallani (psykodynaaminen psykoterapia) kyse on lähinnä siitä, että kerron itse asioista ja terapeutti kysyy tarkentavia kysymyksiä ja puuttuu virheellisiin ajatuskulkuihin ja ns. pakottaa menemään epämiellyttäviä ajatuksia kohti, jotta ne saadaan käsiteltyä.

Terapeuttini on mielestäni hyvä, kemiat kohtaavat. Lähimpäni (aviomies, ystävät) ovat huomanneet muutoksia mutta itse niitä on vaikea nähdä. Paloin siis gradua kirjoittaessani loppuun kun lapsuuden vaikeita asioita nousi pintaan elämäntilanteen vuoksi, ja toimintakyky tuntuu olevan edelleen kaukana burnoutia edeltävistä ajoista.

39 siis ap.

Ap, mainitsit että terapeuttisi puuttui virheellisiin ajatuskulkuihisi, minkä tyyppisiä nämä kulut ovat? Kerroitko tapahtumista kaunistellen ja ruusuisesti, vältellen ikäviä muistikuvia, vai? Kaunistelitko vanhempien tekoja vai omia tuntemuksiasi?