Sinä joka kävit terapiassa lapsuutesi takia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietävätkö vanhempanne, että olette menneet tai käytte edelleen terapiassa lapsuuden traumojen takia? Miten he ovat suhtautuneet? Tukeeko kenenkään vanhemmat prosessia vai välttelevät/kieltävät kaiken ikävän menneisyyden?

Äiti kieltää minun kokemukset ja arvelee traumojen johtuvan ihan jostain muusta.

Eikö tuo ole aika tyypillinen suhtautuminen -ikävä sellainen, vanhemmalta, jonka lapsi käy terapiassa vanhempansa takia?

Mulla on nyt 3. vuosi psykoterapiaa menossa. En nyt osaa sanoa onko se auttanut, monia muita asioita elämässä on tapahtunut joista on seurannut muutosta mielenterveyteeni, terapia on enemmänkin vaan tukena siinä sivussa. Ongelma on mulla myös se, että en aina uskalla kertoa asioita terapeutille. Aluksi terapeutti vaikutti todella mukavalta ja oli helppo puhua, mutta myöhemmin tuntuu että enemmänkin yritän mielistellä ja piilottelen asioita joista haluaisin puhua, sitte kun on aikansa jahkaillut niin pelottaa entistä enemmän kertoa jotain koska pelkää terapeutin ajattelevan, että miksi en ole aiemmin puhunut.... äh, en tiedä, vaikeaahan se on. Toisaalta myös on ihanaa, kun saa sanottua jotain vaikeaa ja huomaa, että mitään pahaa siitä ei seurannutkaan. Välillä taas tuntuu turhauttavalta ja turhalta käydä lätisemässä niitä näitä. 

Pitäisi enemmän itse ottaa asioita työstettäväksi siellä eikä vain odottaa, että milloin tulee sopiva hetki mainita asiasta x. Itse asiassa jopa tämä nimenomainen ongelma sopisi keskustelunaiheeksi, ettei vain vatvoisi sitä päässään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pitäs jo tuossa ajassa huomata muutoksia. Mie olen käyny nyt puoltoista vuotta ja olen kuin toinen ihminen. Vaihda ihmeessä terapeuttia, niitäkin on hyviä ja huonoja.

Itse kävin analyyttisen kolmen vuoden psykoterapian2x 45 min viikossa, josta toinen vuosi oli nimenomaan rankin. Ja terapeuttikin puhui asiasta terapian edetessä jo ekana vuonna, että rankkoja aikoja on edessä kun analyyttista terapiaa tehdään. Kuuluu prosessiin. Olin silloin tokana vuonna ihan hajalla! Terapian loppumisesta meni pari vuotta et pystyin lopettaa lääkkeet, eli tavallaan "paranin" minäkin, vaikka eihän ne traumaattiset asiat ikinä mihinkään häviä.

10 vuotta kävin terapiassa kolme kertaa viikossa .

Vierailija kirjoitti:

Tietävätkö vanhempanne, että olette menneet tai käytte edelleen terapiassa lapsuuden traumojen takia? Miten he ovat suhtautuneet? Tukeeko kenenkään vanhemmat prosessia vai välttelevät/kieltävät kaiken ikävän menneisyyden?

Molemmat tietävät. Isä on se ongelmakohta, joka ei kyllä oikein tiedosta / halua tiedostaa asiaa (alkoholisti). On joskus kysynyt, että minkä takia minä siellä oikein käyn, mutta en uskaltanut kertoa että no muun muassa sinun takia... äiti on joskus kysellyt että onko se auttanut, ja on kyllä myös kertonut minulle että huomaa muutoksen parempaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap, mainitsit että terapeuttisi puuttui virheellisiin ajatuskulkuihisi, minkä tyyppisiä nämä kulut ovat? Kerroitko tapahtumista kaunistellen ja ruusuisesti, vältellen ikäviä muistikuvia, vai? Kaunistelitko vanhempien tekoja vai omia tuntemuksiasi?

Esim. ajatukseni siitä, että vanhempieni parisuhteessa tapahtuneet asiat olisivat minun syytäni tai olisivat olleet minun estettävissäni tai siitä, että muut ihmiset ovat yhtä anteeksiantamattomia ja ankaria minua kohtaan kuin itse olen itselleni. Lähinnä kyse on ajatuksista, että kaikki lapsuudessani/elämässäni tapahtunut on minun vikani ja minun vastuullani ja tästä ajatusmallista sekä itsesyytöksistä irti pääseminen.

T. AP

Vierailija kirjoitti:

Tietävätkö vanhempanne, että olette menneet tai käytte edelleen terapiassa lapsuuden traumojen takia? Miten he ovat suhtautuneet? Tukeeko kenenkään vanhemmat prosessia vai välttelevät/kieltävät kaiken ikävän menneisyyden?

Minun vanhemmat eivät tiedä että olen käynyt terapiassa. Yhdellä sisarukselle olen kertonut mutta en sitä että kuinka kauan olen käynyt.

Voi itku, kun lataa superhitaasti viestejä ja vikat viestit välillä poistuu. Muilla?

Mitä asioita teille on lapsena tapahtunut?

Vierailija kirjoitti:

Mitä asioita teille on lapsena tapahtunut?

Väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Kaltoinkohtelua.

Kaltoinkohtelua.

Kaikki väkivallan muodot. Kaltoinkohtelua.

Olen nyt 20-vuotias ja minulla on lapsuudesta pahoja traumoja. En ole koskaan uskaltanut hankkia apua ongelmiini valtavan luottamuspulani vuoksi. Nyt alan olla henkisesti siinä pisteessä että vuoden sisään on pakko hankkia apua. Paniikkikohtaukset ovat musertavia ja kärsin jatkuvasta ahdistuksesta. Saan menneisyydestä semmoisia flashbackejä jotka saavat minut aivan paniikkiin.

Mutta pelkään että terapia ei auta. Tunnen olevani siinä pisteessä, että olen niin solmussa itseni kanssa, että tuntuu siltä ettei sitä solmua voi saada auki.

Itselläni lapsena alkanut masennus ja siitä johtanut hyljeksintä yms.

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt 20-vuotias ja minulla on lapsuudesta pahoja traumoja. En ole koskaan uskaltanut hankkia apua ongelmiini valtavan luottamuspulani vuoksi. Nyt alan olla henkisesti siinä pisteessä että vuoden sisään on pakko hankkia apua. Paniikkikohtaukset ovat musertavia ja kärsin jatkuvasta ahdistuksesta. Saan menneisyydestä semmoisia flashbackejä jotka saavat minut aivan paniikkiin.

Mutta pelkään että terapia ei auta. Tunnen olevani siinä pisteessä, että olen niin solmussa itseni kanssa, että tuntuu siltä ettei sitä solmua voi saada auki.

Tuttu tunne tuo ettei usko terapian edes auttavan. Tuo valhe päässäsi ei saa kuitenkaan estää hakemasta apua! Terapia auttaa, oikeasti. Mitä nopeampaa haet apua sen varmemmin parannut.

8. tai ehkä jopa 9. vuosi menossa ja ei helpota. 

Vierailija kirjoitti:

8. tai ehkä jopa 9. vuosi menossa ja ei helpota. 

Eli onko terapia väärää?

Itse koin että keskustelu ei ulotu syvälle silloin kun on syvät traumat eli yhtä tyhjän kanssa.

Kertokaa nyt millaista se terapia on. Mulla olisi ehkä syytä käydä, mutta luulen että kuuteen tuntiin olisin selittänyt kaikki asiat ja ehkä saanut vienon kehotuksen tehdä niin tai näin. Se terapeutti ei ole kuitenkaan elämääni eikä ymmärrä mistä kaikki lähtee. Sis. Alkoholismia, erittäin hyytävää perheväkivaltaa, poliisin kotikäyntejä, ambulanssikäyntejä ja tadaa, kaikki akateemisessa perheessä.

Miten teillä on ollut varaa käydä vuosikausia pari kertaa viikossa tai kuukaudessa terapiassa? Se kun ei mitenkään edullista ole.

Jaa, äitihullu täälläkin. Ei kiinnosta.