Sinä joka kävit terapiassa lapsuutesi takia

Riippuu siitä minkälainen terapia sul on?

Seitsemäs vuosi menossa. Nyt jo ajoittain tuntuu, että saatan selvitä.

3v kävin, ei riittänyt

Eli minkälaista se terapianne oli?

3.vuotena tuntui hetkittäin uudella tavalla paremmalta. Kävin tosin 1.krt terapian nuorena, siitä ei apua kun en uskaltanut laittaa itseäni peliin vaan tein kaikkeni miellyttääkseni terapeuttia. Mutta tosiaan tällä toisella kierroksella on asiat toisin. Voimia ap! Ei ole helppo tie mutta voi tuoda aidon muutoksen elämään.

Kävin kuusivuotiaasta täysi-ikäiseksi asti. En kokenut sen auttavan, lisäsi ahdistusta. Sain tietää asioita, joita ei minun välttämättä olisi tarvinnut.

5 vuotta kävin ja sitten parannuin. :) Älä lannistu!

Kyllä se lapsuuden läpikäyminen periaatteessa jollakin tasolla jatkuu koko elämän. Onneksi kaikkia asioita ei kerralla muista - eikä varmaan ole väliksikään.

Vierailija kirjoitti:

5 vuotta kävin ja sitten parannuin. :) Älä lannistu!

vau, tapahtuuko tuollaista oikeasti???

Kunnallisen sektorin "terapia" on sairaanhoitajan kysymys kerran puolessa vuodessa:oletko syönyt.

Itse sairaudesta sanotaan "ei sitä kannata miettiä"

Kävin vajaan vuoden, kun enempään ei ollut rahaa. Ongelmien syyt selvisi, mutta ratkaisemisessa en päässyt paljon mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5 vuotta kävin ja sitten parannuin. :) Älä lannistu!

vau, tapahtuuko tuollaista oikeasti???

Kyllä oikeasti, en olisi itekkään ikinä uskonut. En uskonut eläväni edes näin pitkään (olen 25)... Olin kuitenkin hyvin motivoitunut terapiassa, en siksi, että parantuisin (en edes tiennyt millaista olisi olla terve), vaan halusin ymmärtää kokemaani ja helpottaa edes oloani vähän. Lopulta pieniä parantumisen merkkejä alkoi ilmaantua ja se lopulta buustasi asiat loppuun.

Kyllä pitäs jo tuossa ajassa huomata muutoksia. Mie olen käyny nyt puoltoista vuotta ja olen kuin toinen ihminen. Vaihda ihmeessä terapeuttia, niitäkin on hyviä ja huonoja.

Toisen vuoden puolessa välissä alkoi helpottamaan. Ensimmäinen vuosi oli hirveää. Ei se kuitenkaan auttanut loputtomiin koska yritin vain olla terapeutille mieliksi ja kertoa asioita, joista ajattelin että hänelle tulee hyvä mieli ja hän kokee onnistuneensa. Viimeinen vuosi - omalla kohdallani neljäs - meni ihan hukkaan tämän vuoksi. Nyt tekisin toisin, mutta itselläni ainakin siihen sairauteen liittyi se, etten kokenut olevani rakkauden arvoinen, joten yritin olla sitä kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pitäs jo tuossa ajassa huomata muutoksia. Mie olen käyny nyt puoltoista vuotta ja olen kuin toinen ihminen. Vaihda ihmeessä terapeuttia, niitäkin on hyviä ja huonoja.

Mielestäni enemminkin ihmiskemiat eivät välttämättä kohtaa. Toiselle sopii toinen terapeutti paremmin kuin toiselle.

Eli mitä terapiaa teillä oli?

Käynyt nyt vuoden. Kyllä se tästä, pikku hiljaa. Itse käyn 2 x / kk.

Itsellä meni yli 10 vuotta. Mutta kaikki se kannatti. Välillä osastoilla sun muissa paikoissa. Nyt kahden lapsen äiti :) Ensimmäinen syntyi keskelle kaikkea, oikeastaan synnytys laukaisi mulla vielä pahemmin traumat. Mutta nyt olen pari vuotta ollut ilman mitään ja minkäänlaisia notkahduksia ei ole tullut. Ihana tuntea itsensä vahvaksi :) Tsemppiä kaikille, ketkä painivat samanlaisten asioiden kanssa <3

Yrititteko selvitellä traumoja itseksenne, ennenkun päädyitte terapiaan?

Vierailija kirjoitti:

Eli mitä terapiaa teillä oli?

Kognitiivista psykoterapiaa

14