Konmaritus-miten olette toteuttaneet? Ja "ärsyttävä" facebook-ryhmä.

Vierailija kirjoitti:

En ole kyseistä kirjaa lukenut. Ensi kertaa kuulin siitä jutellessani naapurin kanssa noin kuukausi sitten. Olin ihan kauhuissani, kun naapuri selitti heittäneensä marituksen myötä 8 jätesäkillistä vaatteita ja 4 muuttolaatikollista keittiötavaraa kierrätykseen. Oli kuulemma käynyt tavaraa edellisen kerran läpi kaksi vuotta aiemmin muuttaessaan. Meillä on koko perheen vaatteita ehkä 6 jätesäkkiä ja keittiötarvikkeita se 4 muuttolaatikollista, kun lasketaan ne käytössä olevat.

Haluaako joku kertoa miten teille kertyy tavaraa tollasia määriä?

No jos ei koskaan heitä mitään pois ja on iso talo? Jos perii jonkun? Jos on vanha ja on siihen ikään pitänyt kaiken lahjaksi saadun? Jos esineet kuluvat, ostaa uuden, muttei heitä vanhaa pois koska sitä voi tarvita? Jos muutta yhteen, kaikkea on kahdesta taloudesta? Jne.

Mutta minusta tuo on vielä vähän tavaraa. Jokin häkkivarastokin vetää enemmän, ja se saisi olla ihan tyhjä minusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa tämä kyllä kovasti. Mutta jotenkin sovellettuna. Olen hirveän huono laittamaan tavaraan pois ja minulle esim. kuolleiden isovanhempieni muistoesineet ovat äärettömän rakkaita.

Samoin olen kirjoittanut vuosikausia päiväkirjaa, vuosikirjoja, muistikirjoja. En voisi ajatellakaan luopuvani niistä. Mutta ei vissiin tarkoitus olekaan kaikkea hävittää?

Ei ole tarkoitus laittaa rakkaita tavaroita pois! Käyt kaiken läpi esinekategoria kerrallaan ja pidät vain ja ainoastaan ne, jotka sykähdyttävät sinua. Heität pois (muista kierrättää!) ne, jotka eivät sykähdytä, jotka eivät tuota iloa. 

Sääntöihin kuuluu, että tavarat käydään kategoria kerrallaan läpi, ja pois heitetyt tavarat viedään heti pois. Siinä suorastaan lietsotaan ihmistä tekemään huonoja päätöksiä.

Se, tuottaako jokin muistoesine tai harrastusväline iloa, riippuu kokonaan hetkestä. Ihmisen tunteet ovat ailahtelevaisia, ja sen takia peruuttamattomia päätöksiä ei pitäisi pyrkiä tekemään impulssien alla. Ruuhkavuosina ja kiireessä harva asia tuo iloa, koska sen merkitystä ei ehdi edes tajuta. Kun päälle vielä isketään tuollainen pahan mielen ryhmä, on helppoa hukata itsensä tavaranhävitykseen.

Minun metodiini kuuluu, että jokainen poistokassi saa odottaa kellarissa pari kuukautta. Sitten katson sen läpi rauhallisena, stressittömänä ja hyväntuulisena. Jos esineet eivät herätä erityisiä tunteita, ne saavat lähteä.

Tämä on kyllä hyvä muistaa. Ja usein tuollaisiin koko kodin raivaamisen kaltaisiin suurin mullistuksiin ryhdytään jonkinlaisessa mielenkuohussa tai jopa kriisitilanteessa. Siksi ainakin joidenkin tavaroiden kohdalla harkinta-aika olisi hyvä juttu. Materiaa saa aina uutena, muistoja ja tunnearvoa ei.

Ne muistot eivät ole materiassa.

Oletko aivan varma? Valokuvat, ensimmäiseltä poikaystävältä saatu rihkamakoru, festariranneke vuodelta X... Monesti joku yksittäinen esine palauttaa mieleen sen tietyn hetken, ihmisen tai tunteen. Eikä sitä välttämättä pois heittämisen vimmassa huomaa tai muista.

Tässä on hyvin samankaltaista entä jos -ajattelua kuin mikä estää himohamstraajia luopumasta yhtään mistään.

Tämä metodi ei sovi kaikille.

Vierailija kirjoitti:

En ole kyseistä kirjaa lukenut. Ensi kertaa kuulin siitä jutellessani naapurin kanssa noin kuukausi sitten. Olin ihan kauhuissani, kun naapuri selitti heittäneensä marituksen myötä 8 jätesäkillistä vaatteita ja 4 muuttolaatikollista keittiötavaraa kierrätykseen. Oli kuulemma käynyt tavaraa edellisen kerran läpi kaksi vuotta aiemmin muuttaessaan. Meillä on koko perheen vaatteita ehkä 6 jätesäkkiä ja keittiötarvikkeita se 4 muuttolaatikollista, kun lasketaan ne käytössä olevat.

Haluaako joku kertoa miten teille kertyy tavaraa tollasia määriä?

Joillakin se kehittyy pikku hiljaa se käsitys itsestä ja siitä, mitkä tavarat ovat riittävästi. Vaikka joka muutossa jotain tulee karsittua, niin se on tilanteena yleensä niin hektinen ja stressaava, ettei siinä joka esineen kohdalla jaksa tehdä päätöksiä. Konmarissa päätösten määrä on minimoitu ja kynnystä madallettu sillä, et valitaan vaan kivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia, jota monet kirjan lukeneetkaan eivät tunnu tajuavan, on että Marie Kondo aika suoraan sanoo että turha tavara kannattaa heittää pois. Ei siis antaa kenellekään tai myydä kirpputorilla, koska sitten tavara on taas muiden ihmisten riesana loppujen lopuksi.

Tosin Marie Kondohan elää kulttuurissa, jossa kirpparit sun muut sekä ylipäänsä ekologisuusajatus ovat vasta nyt kasvattamassa suosiotaan. Hän kirjoittaa vain omasta kulttuuristaan käsin, ei siihen sen suurempaa ideologiaa liity.

Komppaan mulla on aasialaisia kämppiksiä.. ne ei mitään kierrätä, lajittele tai vie kirpparille. Roskiin vaan kaikki suruitta. Sattuu katsella sitä touhua. Keskustelu ja valistaminen ei auta mitään. Onneksi muutan kohta omaan ysiöön,saan olla rauhassa.

Jos jollekulle muullekin tämä tuli ensimmäistä kertaa vastaan, niin täältä löytyi hyvä tiivistelmä: http://www.tarkkamarkka.com/blogi/2015/12/tiivistelma-opas-konmari-mene…

Mulla itselläni tavaroiden määrä on pysynyt vähäisenä varmaan siksi, että ylettömiin määriin ei ole ollut aiemmassa elämässä varaa ja nuorempana joutui opiskelun ja töiden takia ja rahatilanteen takia muuttamaan usein. Kun ei missään asunut kauan, ei tullut hallittua turhaa rojuakaan. Nyt vain inhoan kaikkea roinaa ja ympäristötietoisena kaikki siisustuskrääsämyymälät ovat kammottavia paikkoja. Inhoan siivoamista ja kaikenlaisen piiperryksen siirtelyä. En tykkää kierrellä vastekaupoissa ja sovitella vaatteita, joten vaatevarastonikin on minimaalinen. Itseasiassa oikeasti tarvitsisin muutaman vaatteen enemmän. Kirjoja rakastan ja niitä minulla on paljon. Olen vain päättänyt että niiden on mahduttava nykyisiin hyllyihin, joten parin vuoden välein joudun käymään ne läpi ja myymään joutavat pois. Lasten vaatteet käyn läpi pari kertaa vuodessa ja pistän heti pienet kirpparille tai vaatekeräykseen. Ongelma on lahjaksi saadut astiat ja esineet, jotkut toki on mieluisia, mutta paljon hautautuu kaappeihin. Annan olla niiden niin kauan kunnes omatunto antaa laittaa pois. Toinen ongelma on lasten lelut joista en saa otetta. Kolmas omaan harrastukseeni liittyvät tavarat jotka on aina levällään yhdessä huoneessa, en saa pidettyä niitä järjestyksessä. Tunnistin tuolta itseni siinä, että ärsyynnyn muiden sotkuista, kun en saa järjesteltyä omiani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole kyseistä kirjaa lukenut. Ensi kertaa kuulin siitä jutellessani naapurin kanssa noin kuukausi sitten. Olin ihan kauhuissani, kun naapuri selitti heittäneensä marituksen myötä 8 jätesäkillistä vaatteita ja 4 muuttolaatikollista keittiötavaraa kierrätykseen. Oli kuulemma käynyt tavaraa edellisen kerran läpi kaksi vuotta aiemmin muuttaessaan. Meillä on koko perheen vaatteita ehkä 6 jätesäkkiä ja keittiötarvikkeita se 4 muuttolaatikollista, kun lasketaan ne käytössä olevat.

Haluaako joku kertoa miten teille kertyy tavaraa tollasia määriä?

No jos ei koskaan heitä mitään pois ja on iso talo? Jos perii jonkun? Jos on vanha ja on siihen ikään pitänyt kaiken lahjaksi saadun? Jos esineet kuluvat, ostaa uuden, muttei heitä vanhaa pois koska sitä voi tarvita? Jos muutta yhteen, kaikkea on kahdesta taloudesta? Jne.

Mutta minusta tuo on vielä vähän tavaraa. Jokin häkkivarastokin vetää enemmän, ja se saisi olla ihan tyhjä minusta.

Tuo on juuri se mitä en ole koskaan tajunnut. Ajatus-/elämänfilosofiaero suhteessa niihin, jotka nyt hullunlailla "marittavat". Meillä on kotona ollut aina vain ne tavarat, joita tarvitaan ja vain pieni määrä niitä, joilla on esteettistä tai tunne- tai muistoarvoa. Lapsikin on opetettu siihen, että ne lelut, joilla ei enää leiki, annetaan sellaisille lapsille, joilla ei ehkä muuten olisi leluja. Pieneksi jääneet vaatteet viedään kierrätykseen tai suoraan jollekin tarvitsevalle, vaikka joku niistä olisikin ollut juuri se lempivaate. Mutta ihan hyvä, jos ihmiset heräävät koulutukseensa ja tavaramääräänsä, vaikka se tapahtuisikin tällaisen hörhöilyn myötä.

Mä en ole (vielä) lukenut kirjaa, mutta aikeissa kyllä on. Haluan tietää mistä puhutaan.

Osaako joku kirjan lukenut sanoa, että miten lasten tavaroiden kanssa toimitaan? Mulle ne kaikki jalkojen alle jäävät legopalikat tai tilaa vievät leikkiteltat eivät kauheasti iloa tuota, mutta lapselle sitäkin enemmän. Ja niitä iloa tuottavia tavaroita on muuten paljon 😄

Kiitos, HEL-NYC. En ollut hoksannut, että metodilla on ihmisen käyttäytymiseen ja psykologiaan liittyvät perusteet. Kommenttiesi perusteella hain lisää tietoa ja löysin mm. tämän: http://www.theatlantic.com/business/archive/2015/05/an-economist-reads-…

Metodi on täsmäisku ihmiselle tyypillisiin ajatusvääristymiin kuten uponneiden kustannusten harhaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole (vielä) lukenut kirjaa, mutta aikeissa kyllä on. Haluan tietää mistä puhutaan.

Osaako joku kirjan lukenut sanoa, että miten lasten tavaroiden kanssa toimitaan? Mulle ne kaikki jalkojen alle jäävät legopalikat tai tilaa vievät leikkiteltat eivät kauheasti iloa tuota, mutta lapselle sitäkin enemmän. Ja niitä iloa tuottavia tavaroita on muuten paljon 😄

Jokainen vastaa omista.

nevöhööd

Mää jo luulin, että kaikki kommarit on kuolleet sukupuuttoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia, jota monet kirjan lukeneetkaan eivät tunnu tajuavan, on että Marie Kondo aika suoraan sanoo että turha tavara kannattaa heittää pois. Ei siis antaa kenellekään tai myydä kirpputorilla, koska sitten tavara on taas muiden ihmisten riesana loppujen lopuksi.

Täysin idioottimaista heittää hyvää tavaraa roskiin. Oikeastihan se menee niin että toisen roska on toisen aarre.  Ja kirpparilla jokainen ostaa tavarat oman valintansa ja tarpeensa mukaan, ei ketään pakoteta mitään sieltä ottamaan mukaan.

Eikä ketään pakoteta kaupastakaan uusia tavaroita ostamaan, mutta silti niitä ostetaan, vaikkei niitä tarvita, ja ihan sama kirppareiden suhteen. Kirpparilta on vaan jopa helpompi hamstrata sitä tavaraa, koska sehän on ekologista eikä maksa paljon. Ja sitten taas ollaan liemessä turhan tavaran kanssa.

Siksi on monesti parempi heittää tavara pois, kuin langettaa ongelma muiden niskaan.

Mutta ei tietenkään kannata heittää oikeasti hyvää ja tarpeellista tavaraa pois, vaan turhakkeet, joita ilmankin tulee toimeen.

Sinulle taitaa olla ihan vieras sellainen tosiasia, että Suomessa on paljon köyhiä ihmisiä, jotka ihan puhtaasti sen rahan puutteen vuoksi joutuvat ostamaan kaikki vaatteensa kirppareilta? Käyttökelpoisen tavaran vieminen kirppikselle on sekä ekologista, että kädenojennus varattomille. Mitä parempaa mitä halvemmalla sitä parempi.

Ei ole vieras asia. Ja lahjoitan itse _hyvää_ tavaraa Pelastusarmeijan kirpputorille. Enkä ole sanonut, että hyvää tavaraa pitäisi heittää pois. Mutta meillä monella on kertynyt vuosien varrella nurkkiin kaikenlaista roinaa, esim. piikkimattoja, koulutuksiksista saatuja erilaisia kansioita, epämuodikkaita vaateita, vanhentunutta elektroniikkaa, lehtien tilaajalahjoiksi saatuja käyttökelvottomia vimpaimia, vanhoja VHS-kasetteja sun muuta, mitkä voi minun mielestäni heittää pois ihan hyvällä omallatunnolla.

Tiesitkö sinä, että hyväntekeväisyyskirppareille on iso menoerä, kun ihmiset roudaavat sinne käyttökelvotonta roinaa, jonka kirpparit joutuvat kuljettamaan kaatopaikalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo jännä se toinen osa, Sparkle joy. Se ei ollut ylläpitäjän mieleen (sanoi ettei pitänyt), joten pitääkö sitten ryhmänkin pysyä tiukasti ykkösosassa? Sen piti nimenomaan täydentää ihmisissä heränneitä kysymyksiä, ettei tarvitse niin olla jonkun yhden ryhmän yp:n tulkinnan varassa.

Joo se ehkä häiritseekin eniten, että ko. ryhmässä Konmari-metodi = yp:n näkemys metodista.

Ei se kokonaisuus, joka muodostuu ykkös- ja kakkososat lukemalla. Vaan juurikin yp:n näkemys tai sitä myötäilevät näkemykset.

Ja aina on vaarallista se, jos ei kyseenalaistavia juttuja saisi lainkaan olla - ne ihmisethän nimenomaan hakee vastausta siihen epävarmuuteen / kysymykseen joka heillä on asiasta.

Näin minä tein enkä suosittele tekemään toisin vaikka itsekin sovelsin -asenne on vähän ahdistava minusta. Tekis joskus mieli sanoa, että sä oot vain aiheeseen liittyvän ryhmän yp, et itse Kondo. Ryhmästä puuttuu ilon kautta toimiminen, valitettavasti.

Tämä! Juuri se häiritsee, että monessa kohtaa huomaa että yp sallii itselleen luovimisen, mutta muiden pitäisi tehdä just hänen näkemällä tavalla. Ja muut hännystelee.

Toisaalta onneksi siellä on ihan järkiporukkaakin ja osa uskaltaa laittaa myös niitä pohdiskelevia viestejä. eihän ne pohdiskelut tarkoita että sinänsä dissaisi koko metodia, vaan vain haluaa asiaan näkökulmia tai kokemuksia ja vahvistuksia siitä miten kannattaa tehdä jos pilkulleen noudattaminen hankalaa (koska kirjan ohjeistus tosiaan soveltuu sellaisenaan lähinnä pienen asunnon läpikäyntiin; periaatteen soveltaminen isoon taloon sivurakennuksineen jo vaatii hieman pohtimista miten käytännössä tehdään) tai että homma tod. toimii.

Sanokaa mitä sanotte, niin kyllä se vaan on niin että se on epäterveen yhteisön merkki jos mitään kyseenalaistamista, kyselyä, ihmettelyä tms. ei suvaita, tai mitään muuta kuitenkin aiheeseen liittyvää keskustelua.

Kävin viime vuoden puolella vaatekaappini läpi KonMari-metodilla. Toimi hyvin! Kaappi on edelleen todella siisti, kaikki vaatteet kiertävät käytössä säännöllisesti koska kaikki on mieleistä, ja vaikka vaatteita jäi todella vähän, niin ne ovat riittäneet. Ne pari vaatetta jotka olen tämän jälkeen ostanut olen myös valinnut hyvin, ei ole tullut virheostoksia, koska sovituskopissakin kuulostelen tunteitani ja jos vaate on vain sinnepäin tai "ihan ookoo, mutta...", jätän sen kauppaan. Samoin minulla kaikkien uusien ostosten kanssa on toiminut hyvin se, että avaan pakkaukset ja otan hintalaput irti heti kotona, ja tavara pääsee heti käyttöön.

Mutta mun täytyy tunnustaa, että ne käytöstä poistetut vaatteet ovat edelleen muovikasseissa varastossa... Oli kaikki parhaat aikomukset lajitella ja kierrättää ne silloin kuukausia sitten, mutta heti kun ne olivat poissa silmistä ne olivat ilmeisesti poissa mielestä, ja olen siitä lähtien lykännyt hommaa... Hyvä puoli tässä on se, että voin varmuudella sanoa, että tein alkuperäisen karsinnan hyvin, koska missään vaiheessa en ole halunnut hakea kasseista mitään vaatetta takaisin käyttöön, vaikka olisin voinut. :)

Nyt kun luin tämän ketjun niin mulle tuli uusi innostus tehdä tämä projekti uudelleen läpi, ja tällä kertaa kunnolla loppuun asti. Helnykki argumentoi aika kiinnostavasti tämän psykologisen efektin puolesta ja nyt kun tiedän jo itsekin että voin luottaa siihen intuitiooni niin ehkäpä tällä kertaa osaisin edetä rohkeammin ja päättäväisemmin.

Tosin nyt haluan ensin lukea tuon Kondon toisen kirjan, en edes tiennyt siitä ennen tätä ketjua.

Muuten, kun monet täällä puolustavat henkeen ja vereen kierrätystä, kirppareita ja hyväntekeväisyyteen lahjoittamista, niin eivät ne kyllä aina ratkaise sitä jäteongelmaa.

Esim. eräs tuttavani on ollut vapaaehtoistyössä Romaniassa ja kertoi, että siellä suomalaisten lahjoittamat vaatteet päätyvät lähinnä homehtumaan isoihin varastohalleihin. Eli Suomessa vaatteet pestään, lajitellaan ja pakataan huolella ennen kohdemaahan lähettämistä, ja siellä pakkaukset avataan ja vaatteet heitellään kasoihin varastohalliin, ja jätetään sinne joskus kuukausiksikin. Rotat tekevät niihin pesänsä ja kosteus homehduttaa. Hyvin harva päätyy ikinä kenenkään oikeasti apua tarvitsevan käyttöön. Eli käytännössä ongelma vain siirretään maasta toiseen, meidän jätteet sinne.

Elektroniikkaromun kanssa vähän sama juttu. Eurooppalaisten vanhat kännykät päätyvät valtaviksi jätekasoiksi kehitysmaihin. Firmat kun keräävät ihmisiltä vanhoja kännyköitä, tabletteja ym. esim. uuden oston yhteydessä, niin eivät ne mihinkään uusiokäyttöön mene, vaan viedään Afrikan köyhiin maihin joissa ei vielä ole lakeja siitä, että mitä sinne saa dumpata.

Jokainen joka on myynyt kamaa kirpparilla tietää, että ei sielläkään kaikki mene, esim. todella epämuodikas vaate, vaikka miten halvalla myisi.

Tätä taustaa vasten en pidä kauhean törkeänä tekona sitä, että joku raivaaja laittaa silloin tällöin tavaraa ihan vaan roskiin tai vaikka polttaa kotona takassa. Se on pisara jätemeressä, jonka länsimaalainen kulttuuri tuottaa. Todellinen ongelma on liikatuotanto, ja se muuttuu vain ostokäyttäytymistä muuttamalla. Siihen puolestaan voi vaikuttaa se, että useampi ihminen sisäistää Kondon filosofian.

Minä olen pitänyt Konmari Suomi -ryhmästä. Olen kokenut sen inspiroivaksi ja ihan hyvässä hengessä toimivaksi ryhmäksi. Ryhmän tuoman innostuksen avulla olen saanut vihdoin näkyvää, tervetullutta muutosta aikaan kotona, ainaisen tavaroiden siirtelyn ja uudelleenjärjestelyn sijaan, mikä ei ole kuitenkaan ratkaissut perusongelmaa. Vihdoin meillä on koti, jossa ei tarvitse kuin tehdä perussiivousta, mikä paikka ei huuda suurempaan setvimiseen eikä kotityöt rästiydy, ainakaan nyt kesällä. Mielestäni tuo kategorioiden mukaan tavaroiden tarkastelu on todella hyvä systeemi moniin eri tavararyhmiin, esimerkiksi vaatteet sai sillä tavalla hyvin karsittua. Jotain ohjeistuksia voi takuulla soveltaa ja tehdä vähän sinnepäin, mutta liian suuret vapaudet eivät kyllä enää välttämättä takaa onnistunutta tulosta. Mielestäni psyykkinen työ - itsereflektio - on tuossa metodissa se olennainen asia, joka ei tapahdu mekaanisella tavaroiden karsimisella. Konmarissa kun samalla käydään lävitse omaa elämänhistoriaa ja se liittyy identiteettityöhön, oman identiteetin ja elämänhistorian tarkasteluun ja sen rakentamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Mää jo luulin, että kaikki kommarit on kuolleet sukupuuttoon

Kommunismi voi hyvin ja elää

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole (vielä) lukenut kirjaa, mutta aikeissa kyllä on. Haluan tietää mistä puhutaan.

Osaako joku kirjan lukenut sanoa, että miten lasten tavaroiden kanssa toimitaan? Mulle ne kaikki jalkojen alle jäävät legopalikat tai tilaa vievät leikkiteltat eivät kauheasti iloa tuota, mutta lapselle sitäkin enemmän. Ja niitä iloa tuottavia tavaroita on muuten paljon 😄

Kannattaa ensihoitona katkaista sisään tulevan tavaran virta. Eli ei uusia leluja lapsille. Riippuu lapsen iästä, mutta aika pienen lapsen kanssa voi käydä tavaroita yhdessä läpi, ettei traumatisoi tätä salaa tavaroita poistamalla.

Mutta noin niinku yleisesti ottaen: muiden tavaroihin ei kosketa. Oman esimerkin myötä se innostus tarttuu muihin jos on tarttuakseen. Voit kyllä vaatia kaikkia pitämään yhteiset tilat vapaana henkilökohtaisista tavaroista. Lisäksi kannattaa määrätä jokaiselle oma tila, joissa säilyttää omat tavarat.

Olen koittanut itse vähentää sitä vaatteiden ja muun tavaran ostoa. Harkitsen todella pitkään tarvitsenko mitään ja vasta tutkittuani tarkkaan vaihtoehdot ostan jotain uutta. Jotenkin tiettyjen ihmisten kaiken dumppaaminen kirppikselle ja vaatekeräyksiin on todella outoa. Tehdään kirppiksiltä isoa tiliä monta kertaa vuodessa. Sitten ollaan niin minimalistia mukamas.

Minä kävin reilu vuosi sitten kaikki omat vaatteeni läpi, myin parhaimmat, osan vein vaatekeräyksiin ja osan lahjoitin ihan facebookissa. Vein myös kaikista karmeimmat lumput mökille, siellä on ihan sama mitä pukee päällensä. Ei mulla nyt sitten enää tarvi käydä kaappeja joka kuukausi läpi. Tiedän mitä omistan ja käytän kaikkia, paitsi juhlavaatteita tietenkin harvemmin mutta nekin on kaikki semmoisia mitä voisin käyttää.

En jotenkin usko että vaikka kuinka kaikki vaatteet voi viedä keräyksiin ja kirppikselle että se nyt varsinaisesti mitään ongelmia ratkaisee, ehkä tosiaan vaatteet dumppaavalla henkilöllä on hetki siistimpää mutta muualle se "roska" sitten siirtyy ongelmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Muuten, kun monet täällä puolustavat henkeen ja vereen kierrätystä, kirppareita ja hyväntekeväisyyteen lahjoittamista, niin eivät ne kyllä aina ratkaise sitä jäteongelmaa.

Esim. eräs tuttavani on ollut vapaaehtoistyössä Romaniassa ja kertoi, että siellä suomalaisten lahjoittamat vaatteet päätyvät lähinnä homehtumaan isoihin varastohalleihin. Eli Suomessa vaatteet pestään, lajitellaan ja pakataan huolella ennen kohdemaahan lähettämistä, ja siellä pakkaukset avataan ja vaatteet heitellään kasoihin varastohalliin, ja jätetään sinne joskus kuukausiksikin. Rotat tekevät niihin pesänsä ja kosteus homehduttaa. Hyvin harva päätyy ikinä kenenkään oikeasti apua tarvitsevan käyttöön. Eli käytännössä ongelma vain siirretään maasta toiseen, meidän jätteet sinne.

Elektroniikkaromun kanssa vähän sama juttu. Eurooppalaisten vanhat kännykät päätyvät valtaviksi jätekasoiksi kehitysmaihin. Firmat kun keräävät ihmisiltä vanhoja kännyköitä, tabletteja ym. esim. uuden oston yhteydessä, niin eivät ne mihinkään uusiokäyttöön mene, vaan viedään Afrikan köyhiin maihin joissa ei vielä ole lakeja siitä, että mitä sinne saa dumpata.

Jokainen joka on myynyt kamaa kirpparilla tietää, että ei sielläkään kaikki mene, esim. todella epämuodikas vaate, vaikka miten halvalla myisi.

Tätä taustaa vasten en pidä kauhean törkeänä tekona sitä, että joku raivaaja laittaa silloin tällöin tavaraa ihan vaan roskiin tai vaikka polttaa kotona takassa. Se on pisara jätemeressä, jonka länsimaalainen kulttuuri tuottaa. Todellinen ongelma on liikatuotanto, ja se muuttuu vain ostokäyttäytymistä muuttamalla. Siihen puolestaan voi vaikuttaa se, että useampi ihminen sisäistää Kondon filosofian.

Se on ehkä ihan hyvä prosessin kannalta se, kuinka hankalaa asianmukainen ja "oikeaoppinen" tavarasta eroonpääsy ja kierrätys on. Oppiipahan harkitsemaan jo ennen ostotilannetta.