Yhden lapsen perheet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, mun kaveri lapsuudessa sattui olemaan ainoa lapsi ja itse olen nelilapsisesta perheestä. Muistan vieläkin elävästi yhden tapauksen tähän liittyen. Käytiin hakemassa kaveri meille ja haettiin samalla kaupasta ruokaa. Äiti osti meille vanukkaat jälkiruuaksi (5 kpl). No ruuan jälkeen syötiin nämä ja mentiin leikkimään. Parin tunnin päästä kaveri kertoo että on nälkä, ehdottaa että syötäisiinkö taas vanukkaat. Kerroin että mehän syötiin ne jo. Kaveri äimänä että "Yhdet mutta niitähän oli vaikka kuinka monta!"

Jaaha, mistäs alapeukut tähän? :O

Siitä, että tässä pidetään kaikkia ainokaisia tyhminä sun retardin kaveris takia.

No just! Sitä en todellakaan tarkoittanut eikä tarkoita kyllä ap:kaan haukkua yksilapsisia miksikään retardeiksi. Eikä ole kyllä tuo kaverinikaan mikään retardi (ihan itse luotte tämän mielikuvan).

Muistelen tuota lapsuuden tapahtumaa lämmöllä koska se oikein konkreettisesti avasi mulle meidän maailmojen eroavaisuuksia. Siitä, että miten ainoa lapsi näkee sen perheen arjen toimivan ja miten vastaavasi taas kolmen sisaruksen sisko näkee.

Jeps, mutta vain sen yhden lapsen ajatusmaailmaan. Hän oli ehkä vähän yksinkertainen tuossa suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Melkeinpä huvittaa tämä aloituksesi kun olen juuri pohtinut että miksi lapseni yhden kaverin äiti on juuri tuollainen. Siis miksi tehdä niitä lapsia jumalaton liuta jos eivät saa kavereita tuoda kylään? Tässä on kyllä poikkeus, koska lapseni muiden kavereiden äidit ovat erilaisia. Myöskään tämä äiti ei lastaan päästä kotipihoilta pidemmälle joten miten tuo meille voisi tullakaan? Lapsi myös valittaa että meille on pitkä matka mutta samalla vaatii lastani heidän pihoilleen jatkuvasti. Mutta sisälle eivät pääse vaikka sataisi lehmiä taivaalta. Minun lapsuudenperheessäni oli liuta meitä lapsia ja kaverit olivat tervetulleita.

Miksi olet kateellinen niille vanhemmille jotka ovat yksin kotona kun ainokaisensa ovat kaverin luona? Itsehän olet päättänyt liudan mukuloita pyöräyttää!

Minä olen päättänyt että yksi riittää ja olen täysin oikeutettu viettämään kotonani aikaa kun lapseni on ulkona/kaverilla. Meille saa aina tulla leikkimään, hyvin harvoin sanon ei. Silloinkin kieltäytymiseen on oikeasti hyvä syy.

Jokainen luo mieleisensä elämän, älä arvostele varsinkaan kun et tiedä pintaa syvemmälle.

Ja kateuskorttikin tuli sitten vetäistyä taskusta :D Sulta ja monelta muulta menee tän aloituksen pointti aivan ohi. Ap ei ole tässä kenellekään kateellinen ja varmasti rakastaa kaikkia lapsiaan eikä vaihtaisi heitä pois mistään hinnasta. Mutta häntä ja itseänikin välillä ihmetyttää, että miten pihalla yksilapsinen voi olla monilapsisen perheen arjesta (joo ei toki yhden lapsen kanssa voikaa kaikkea tietää mutta edes jotenkin hahmottaa, ettei se toisen perheen elämä pyöri yhden aikataulujen mukaan.

Esim. tuo että kun harrastuskerta onkin peruttu, niin ehdotetaan että mennääkö sitten äidit ja tyttäret vaikka uimahalliin kun tuli kerran vapaailta. Ja suututaan kun sanotaan ettei mulla mitään vapaailtaa ole kun on nuo kaksi muutakin lasta. Samoin ei vaikka hahmoteta sitä että miten erilaista on lähteä jonnekin Linnanmäelle yhden kuin kolmen lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap olet tehnyt lapsia, jos et pärjää niiden kanssa? Kannattaa katsoa sinne peiliin, eikä syytellä yksilapsisia perheitä.

:D Voi luoja! Missä ap ensinnäkin sanoi että a) ei pärjää lastensa kanssa b) syyttää tästä yksilapsisten perheiden vanhempia? :D:D Huvittava paikka tää av kyllä.

Lue aloitus uudelleen. Ap selvästi syyttää muita omista ongelmistaan.

Olen varmaan vajukki johtuen yhdestä lapsesta, mutta en tajua aloittajan perimmäistä ongelmaa. Etkö siis mitenkään voi sanoa näille yhden lapsen vanhemmille, ettei heidän lapsensa voi tulla teille, koska teillä on niin paljon lapsia että heidän tarpeensa pitää huomioida ensisijaisesti? Mulle voisi ainakin ihan suoraan sanoa, ettei lapseni ole ainokaisuutensa vuoksi tervetullut kylään ja varmasti pitäisin huolen, ettei hän enää tulisi vaivaamaan monilapsiset perheen arjesta selviytymistä. Ei kai kukaan voi tietää toisten ongelmista, jos ei suutaan saa auki.

Täysin itse aiheutettu ongelma sulla. Mene ja sano suoraan, että sun lapsella on hammaslääkäri etkä ota sinne muiden lapsia mukaan. Mikä tässä on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, mun kaveri lapsuudessa sattui olemaan ainoa lapsi ja itse olen nelilapsisesta perheestä. Muistan vieläkin elävästi yhden tapauksen tähän liittyen. Käytiin hakemassa kaveri meille ja haettiin samalla kaupasta ruokaa. Äiti osti meille vanukkaat jälkiruuaksi (5 kpl). No ruuan jälkeen syötiin nämä ja mentiin leikkimään. Parin tunnin päästä kaveri kertoo että on nälkä, ehdottaa että syötäisiinkö taas vanukkaat. Kerroin että mehän syötiin ne jo. Kaveri äimänä että "Yhdet mutta niitähän oli vaikka kuinka monta!"

Jaaha, mistäs alapeukut tähän? :O

Siitä, että tässä pidetään kaikkia ainokaisia tyhminä sun retardin kaveris takia.

Kuinka huonon itsetunnon omaavia ihmisiä täällä oikein pyörii jos tällaisestakin otetaan itseensä???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi mä olen ajattelevainen ja kiva yhden lapsen äiti. Ja mun lapsi on ajattelevainen ja kiva ainokainen.

Ja meillä on kivat monilapsiset perhetuttavat, jotka eivät ole nähneet meidän elämäntyyliämme ongelmana, emmekä me heidän.

Ja ollaan jeesailtu toisiamme puolin sun toisin.

No mutta sepäs on oikein kivaa, jos teillä on kivaa siellä omassa kivassa pikku maailmassanne.

On kyllä. Olen iloinen, että elämäämme on aina kuulunut paljon rakkaita ihmisiä. 

...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap olet tehnyt lapsia, jos et pärjää niiden kanssa? Kannattaa katsoa sinne peiliin, eikä syytellä yksilapsisia perheitä.

:D Voi luoja! Missä ap ensinnäkin sanoi että a) ei pärjää lastensa kanssa b) syyttää tästä yksilapsisten perheiden vanhempia? :D:D Huvittava paikka tää av kyllä.

Lue aloitus uudelleen. Ap selvästi syyttää muita omista ongelmistaan.

No luin mutta enpä löytänyt kohtaa, joss ap syyttää toisia omista ongelmistaan. Voisitko ystävällisesti boldata sen kohdan tästä:

Meille on lasten kavereiksi siunaantunut aika paljon ainokaisia. Tosi kivoja tyyppejä. Välillä ihan vähän riepoo se, ettei heidän vanhempansa tunnu tajuavan, että meillä lapsia on useampi. Siis ettei kaikki pyöri yhden lapsen ympärillä. Jos pitää järjestää jotain, pitää aina huomioida se koko poppoo eli jos se meidän lapsi pitää vaikka hakea, ei se ole niin yksinkertaista että kipaisenpa tästä, vaan että pitää katsoa koko perheen logistiikka. Tai jos mun pitää olla viemässä jokin ilta jotakuta hammaslääkäriin, en voi olla ottamassa heidän lastaan. Tai sitten se heidänkin lapsi on siellä hammaslääkärissä. Olen tätä tässä useamman vuoden jo itsekseni ihmetellyt että miten vaikea tätä on tajuta... Ja oikeastaan se yksi lapsi ei varsinaisesti mene tässä sivussa. Tai varsinaisesti minä en ole silloin ihan itsekseni jos täältä meiltä on yksi lapsi jossain, kuten he sitten kyllä ovat.

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan vajukki johtuen yhdestä lapsesta, mutta en tajua aloittajan perimmäistä ongelmaa. Etkö siis mitenkään voi sanoa näille yhden lapsen vanhemmille, ettei heidän lapsensa voi tulla teille, koska teillä on niin paljon lapsia että heidän tarpeensa pitää huomioida ensisijaisesti? Mulle voisi ainakin ihan suoraan sanoa, ettei lapseni ole ainokaisuutensa vuoksi tervetullut kylään ja varmasti pitäisin huolen, ettei hän enää tulisi vaivaamaan monilapsiset perheen arjesta selviytymistä. Ei kai kukaan voi tietää toisten ongelmista, jos ei suutaan saa auki.

Täysin itse aiheutettu ongelma sulla. Mene ja sano suoraan, että sun lapsella on hammaslääkäri etkä ota sinne muiden lapsia mukaan. Mikä tässä on niin vaikeaa?

Juuri noin kuten neuvot, ap on tehnytkin. Mutta kun sitä täytyy hokea uudestaan ja uudestaan. Sitähän ap tässä ihmettelee, että mikä siinä on niin vaikaa ymmärtää.

Tuokin olisi muuten hyvä tarkentaa jo lähtökohtaisesti kavereille, että jos sulla on yksi lapsi ja mulla kaksi tai enemmän, älä KOSKAAN pyydä mua mihinkään, koska mulla on LAPSIA ja sulla vaan yksi lapsi. Voi vittu, mitä idareita! Ei kai kukaan voi kenenkään ajatuksia lukea, jos ei suoraan sano. Veikkaan ettei suurimmalle osalle tarvi sanoa kuin kerran. Helpottais kaikkia osapuolia.

No miksi yksilapsisen perheen tulisi edes tietää  mitä se on useamman kanssa? Ei sitä voi monta muutakaan elämäntilannetta kuvitella ellei sitä elä. Ymmärrystä puolin ja toisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan vajukki johtuen yhdestä lapsesta, mutta en tajua aloittajan perimmäistä ongelmaa. Etkö siis mitenkään voi sanoa näille yhden lapsen vanhemmille, ettei heidän lapsensa voi tulla teille, koska teillä on niin paljon lapsia että heidän tarpeensa pitää huomioida ensisijaisesti? Mulle voisi ainakin ihan suoraan sanoa, ettei lapseni ole ainokaisuutensa vuoksi tervetullut kylään ja varmasti pitäisin huolen, ettei hän enää tulisi vaivaamaan monilapsiset perheen arjesta selviytymistä. Ei kai kukaan voi tietää toisten ongelmista, jos ei suutaan saa auki.

Täysin itse aiheutettu ongelma sulla. Mene ja sano suoraan, että sun lapsella on hammaslääkäri etkä ota sinne muiden lapsia mukaan. Mikä tässä on niin vaikeaa?

Juuri noin kuten neuvot, ap on tehnytkin. Mutta kun sitä täytyy hokea uudestaan ja uudestaan. Sitähän ap tässä ihmettelee, että mikä siinä on niin vaikaa ymmärtää.

Tiedätkö, mä en usko, että on sanonut vanhemmille suoraan mistä kenkä puristaa. Koska tällöinkin ap voisi sanoa kylässä oleville lapsillekin suoraan, että "nyt me lähdetään kaikki hammaslääkäriin, joten sä joudut nyt lähtemään kotiin. Tuu huomenna vaikka uudelleen tms"

...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan vajukki johtuen yhdestä lapsesta, mutta en tajua aloittajan perimmäistä ongelmaa. Etkö siis mitenkään voi sanoa näille yhden lapsen vanhemmille, ettei heidän lapsensa voi tulla teille, koska teillä on niin paljon lapsia että heidän tarpeensa pitää huomioida ensisijaisesti? Mulle voisi ainakin ihan suoraan sanoa, ettei lapseni ole ainokaisuutensa vuoksi tervetullut kylään ja varmasti pitäisin huolen, ettei hän enää tulisi vaivaamaan monilapsiset perheen arjesta selviytymistä. Ei kai kukaan voi tietää toisten ongelmista, jos ei suutaan saa auki.

Täysin itse aiheutettu ongelma sulla. Mene ja sano suoraan, että sun lapsella on hammaslääkäri etkä ota sinne muiden lapsia mukaan. Mikä tässä on niin vaikeaa?

Juuri noin kuten neuvot, ap on tehnytkin. Mutta kun sitä täytyy hokea uudestaan ja uudestaan. Sitähän ap tässä ihmettelee, että mikä siinä on niin vaikaa ymmärtää.

No tuo harrastuksen perumisjuttukin, mistä ihmeestä se toinen perhe olisi voinut tietää että monilapsisen perheen äiti on ehtinyt varata peruuntuneen tilalle jo muuta, mikäli on ollut tarkoitus että lapset menevät yhdessä harrastukseen.

Vierailija kirjoitti:

No miksi yksilapsisen perheen tulisi edes tietää  mitä se on useamman kanssa? Ei sitä voi monta muutakaan elämäntilannetta kuvitella ellei sitä elä. Ymmärrystä puolin ja toisin. 

No ei toki kaikkea, mutta luulisi kyllä aikuisen ihmisen osaavan sen verran ajatella ettei pyydä vaikka pyörätuolissa istuvaa kaveria vaellusretkelle umpimetsään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan vajukki johtuen yhdestä lapsesta, mutta en tajua aloittajan perimmäistä ongelmaa. Etkö siis mitenkään voi sanoa näille yhden lapsen vanhemmille, ettei heidän lapsensa voi tulla teille, koska teillä on niin paljon lapsia että heidän tarpeensa pitää huomioida ensisijaisesti? Mulle voisi ainakin ihan suoraan sanoa, ettei lapseni ole ainokaisuutensa vuoksi tervetullut kylään ja varmasti pitäisin huolen, ettei hän enää tulisi vaivaamaan monilapsiset perheen arjesta selviytymistä. Ei kai kukaan voi tietää toisten ongelmista, jos ei suutaan saa auki.

Täysin itse aiheutettu ongelma sulla. Mene ja sano suoraan, että sun lapsella on hammaslääkäri etkä ota sinne muiden lapsia mukaan. Mikä tässä on niin vaikeaa?

Juuri noin kuten neuvot, ap on tehnytkin. Mutta kun sitä täytyy hokea uudestaan ja uudestaan. Sitähän ap tässä ihmettelee, että mikä siinä on niin vaikaa ymmärtää.

No tuo harrastuksen perumisjuttukin, mistä ihmeestä se toinen perhe olisi voinut tietää että monilapsisen perheen äiti on ehtinyt varata peruuntuneen tilalle jo muuta, mikäli on ollut tarkoitus että lapset menevät yhdessä harrastukseen.

No mites olis vaikka KYSYMÄLLÄ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkeinpä huvittaa tämä aloituksesi kun olen juuri pohtinut että miksi lapseni yhden kaverin äiti on juuri tuollainen. Siis miksi tehdä niitä lapsia jumalaton liuta jos eivät saa kavereita tuoda kylään? Tässä on kyllä poikkeus, koska lapseni muiden kavereiden äidit ovat erilaisia. Myöskään tämä äiti ei lastaan päästä kotipihoilta pidemmälle joten miten tuo meille voisi tullakaan? Lapsi myös valittaa että meille on pitkä matka mutta samalla vaatii lastani heidän pihoilleen jatkuvasti. Mutta sisälle eivät pääse vaikka sataisi lehmiä taivaalta. Minun lapsuudenperheessäni oli liuta meitä lapsia ja kaverit olivat tervetulleita.

Miksi olet kateellinen niille vanhemmille jotka ovat yksin kotona kun ainokaisensa ovat kaverin luona? Itsehän olet päättänyt liudan mukuloita pyöräyttää!

Minä olen päättänyt että yksi riittää ja olen täysin oikeutettu viettämään kotonani aikaa kun lapseni on ulkona/kaverilla. Meille saa aina tulla leikkimään, hyvin harvoin sanon ei. Silloinkin kieltäytymiseen on oikeasti hyvä syy.

Jokainen luo mieleisensä elämän, älä arvostele varsinkaan kun et tiedä pintaa syvemmälle.

Ja kateuskorttikin tuli sitten vetäistyä taskusta :D Sulta ja monelta muulta menee tän aloituksen pointti aivan ohi. Ap ei ole tässä kenellekään kateellinen ja varmasti rakastaa kaikkia lapsiaan eikä vaihtaisi heitä pois mistään hinnasta. Mutta häntä ja itseänikin välillä ihmetyttää, että miten pihalla yksilapsinen voi olla monilapsisen perheen arjesta (joo ei toki yhden lapsen kanssa voikaa kaikkea tietää mutta edes jotenkin hahmottaa, ettei se toisen perheen elämä pyöri yhden aikataulujen mukaan.

Esim. tuo että kun harrastuskerta onkin peruttu, niin ehdotetaan että mennääkö sitten äidit ja tyttäret vaikka uimahalliin kun tuli kerran vapaailta. Ja suututaan kun sanotaan ettei mulla mitään vapaailtaa ole kun on nuo kaksi muutakin lasta. Samoin ei vaikka hahmoteta sitä että miten erilaista on lähteä jonnekin Linnanmäelle yhden kuin kolmen lapsen kanssa.

Ei tarvitse edes paljon päätellä viimeisimmästä kommentista "ovat siellä kotona yksin, mitä minä en".

Kyllä monikin hahmottaa, kuten itsekin sanoin, lapsuudenperheessäni meitä oli 6 lasta eli monta.

Mutta ei kai se minun tehtäväni ole miettiä toisten ongelmia, itse on tuohon asemaan itsensä hankkinut joten turha se on kiukutella muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan vajukki johtuen yhdestä lapsesta, mutta en tajua aloittajan perimmäistä ongelmaa. Etkö siis mitenkään voi sanoa näille yhden lapsen vanhemmille, ettei heidän lapsensa voi tulla teille, koska teillä on niin paljon lapsia että heidän tarpeensa pitää huomioida ensisijaisesti? Mulle voisi ainakin ihan suoraan sanoa, ettei lapseni ole ainokaisuutensa vuoksi tervetullut kylään ja varmasti pitäisin huolen, ettei hän enää tulisi vaivaamaan monilapsiset perheen arjesta selviytymistä. Ei kai kukaan voi tietää toisten ongelmista, jos ei suutaan saa auki.

Täysin itse aiheutettu ongelma sulla. Mene ja sano suoraan, että sun lapsella on hammaslääkäri etkä ota sinne muiden lapsia mukaan. Mikä tässä on niin vaikeaa?

Juuri noin kuten neuvot, ap on tehnytkin. Mutta kun sitä täytyy hokea uudestaan ja uudestaan. Sitähän ap tässä ihmettelee, että mikä siinä on niin vaikaa ymmärtää.

No tuo harrastuksen perumisjuttukin, mistä ihmeestä se toinen perhe olisi voinut tietää että monilapsisen perheen äiti on ehtinyt varata peruuntuneen tilalle jo muuta, mikäli on ollut tarkoitus että lapset menevät yhdessä harrastukseen.

No mites olis vaikka KYSYMÄLLÄ?

No hänhän kysyi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkeinpä huvittaa tämä aloituksesi kun olen juuri pohtinut että miksi lapseni yhden kaverin äiti on juuri tuollainen. Siis miksi tehdä niitä lapsia jumalaton liuta jos eivät saa kavereita tuoda kylään? Tässä on kyllä poikkeus, koska lapseni muiden kavereiden äidit ovat erilaisia. Myöskään tämä äiti ei lastaan päästä kotipihoilta pidemmälle joten miten tuo meille voisi tullakaan? Lapsi myös valittaa että meille on pitkä matka mutta samalla vaatii lastani heidän pihoilleen jatkuvasti. Mutta sisälle eivät pääse vaikka sataisi lehmiä taivaalta. Minun lapsuudenperheessäni oli liuta meitä lapsia ja kaverit olivat tervetulleita.

Miksi olet kateellinen niille vanhemmille jotka ovat yksin kotona kun ainokaisensa ovat kaverin luona? Itsehän olet päättänyt liudan mukuloita pyöräyttää!

Minä olen päättänyt että yksi riittää ja olen täysin oikeutettu viettämään kotonani aikaa kun lapseni on ulkona/kaverilla. Meille saa aina tulla leikkimään, hyvin harvoin sanon ei. Silloinkin kieltäytymiseen on oikeasti hyvä syy.

Jokainen luo mieleisensä elämän, älä arvostele varsinkaan kun et tiedä pintaa syvemmälle.

Ja kateuskorttikin tuli sitten vetäistyä taskusta :D Sulta ja monelta muulta menee tän aloituksen pointti aivan ohi. Ap ei ole tässä kenellekään kateellinen ja varmasti rakastaa kaikkia lapsiaan eikä vaihtaisi heitä pois mistään hinnasta. Mutta häntä ja itseänikin välillä ihmetyttää, että miten pihalla yksilapsinen voi olla monilapsisen perheen arjesta (joo ei toki yhden lapsen kanssa voikaa kaikkea tietää mutta edes jotenkin hahmottaa, ettei se toisen perheen elämä pyöri yhden aikataulujen mukaan.

Esim. tuo että kun harrastuskerta onkin peruttu, niin ehdotetaan että mennääkö sitten äidit ja tyttäret vaikka uimahalliin kun tuli kerran vapaailta. Ja suututaan kun sanotaan ettei mulla mitään vapaailtaa ole kun on nuo kaksi muutakin lasta. Samoin ei vaikka hahmoteta sitä että miten erilaista on lähteä jonnekin Linnanmäelle yhden kuin kolmen lapsen kanssa.

Ei tarvitse edes paljon päätellä viimeisimmästä kommentista "ovat siellä kotona yksin, mitä minä en".

Kyllä monikin hahmottaa, kuten itsekin sanoin, lapsuudenperheessäni meitä oli 6 lasta eli monta.

Mutta ei kai se minun tehtäväni ole miettiä toisten ongelmia, itse on tuohon asemaan itsensä hankkinut joten turha se on kiukutella muille.

Okei, taitaa olla laajempikin ilmiö tuo ettei yksilapsiset osaa tuijottaa kuin sitä omaa napaansa.

I rest my case.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miksi yksilapsisen perheen tulisi edes tietää  mitä se on useamman kanssa? Ei sitä voi monta muutakaan elämäntilannetta kuvitella ellei sitä elä. Ymmärrystä puolin ja toisin. 

No ei toki kaikkea, mutta luulisi kyllä aikuisen ihmisen osaavan sen verran ajatella ettei pyydä vaikka pyörätuolissa istuvaa kaveria vaellusretkelle umpimetsään.

No onpa vertaus. Pyytää kahville monen lapsen äitiä vrt tuo esimerkkisi.