Yhden lapsen perheet

Aloituksen perusteella en kyllä yhtään ihmettele, että ap.n ympärille on siunaantunut vähän yksinkertaista väkeä. 

anteeksi vain.

Vierailija kirjoitti:

Tän on pakko olla provo. Ap:n tarkoitus on vain mustamaalata yksilapsisia, en kyllä osaa sanoa miksi. Viimeistään kommentti 97 todistaa sen. Aika harva ihminen on noin ajattelematon ja oman napansa ympärillä pyörivä, mitä Ap väittää(ja väittää vielä tuntevansa näitä perheitä puoli tusinaa). Tiedän itsekin paljon yksilapsisia perheitä ja ollaan itsekin sellainen. Ihan normaalisti asioista keskustellaan ja sovitaan sekä pyritään ottamaan kaikki osapuolet huomioon oli ystäväperheessä sitten yksi tai viisi lasta.

Kuinka huono itsetunto täytyy olla että ottaa tällaisenkin itseensä? Vai kävikö niin että kolahti? ;

Vierailija kirjoitti:

Tän on pakko olla provo. Ap:n tarkoitus on vain mustamaalata yksilapsisia, en kyllä osaa sanoa miksi. Viimeistään kommentti 97 todistaa sen. Aika harva ihminen on noin ajattelematon ja oman napansa ympärillä pyörivä, mitä Ap väittää(ja väittää vielä tuntevansa näitä perheitä puoli tusinaa). Tiedän itsekin paljon yksilapsisia perheitä ja ollaan itsekin sellainen. Ihan normaalisti asioista keskustellaan ja sovitaan sekä pyritään ottamaan kaikki osapuolet huomioon oli ystäväperheessä sitten yksi tai viisi lasta.

No kuule kun ei ole provo. Sitähän minä juuri kirjoitinkin, kun en vain eläissäni olisi kuvitellut, että tuollaisia on! Että vuodesta toiseen aina vaan sama ongelma kunnes lopulta lakkasimme kokonaan menemästä. Samaten kuopuksen toisen parhaan kaverin vanhemmat... Jestas. Yksi lapsi ja maailman rotaatio sen ympärillä. Mm todella kummallisia ohareita, yhdessä vaiheessa meidän esikoista hyppyytettiin pikkuapulaisena jne

...

Uskooko ap. että maailmassa on yksilapsisisa äitejä ja isejä, jotka itse ovat suurperheistä ja kyllä ymmärtävät mitä isossa perheessä eläminen on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tän on pakko olla provo. Ap:n tarkoitus on vain mustamaalata yksilapsisia, en kyllä osaa sanoa miksi. Viimeistään kommentti 97 todistaa sen. Aika harva ihminen on noin ajattelematon ja oman napansa ympärillä pyörivä, mitä Ap väittää(ja väittää vielä tuntevansa näitä perheitä puoli tusinaa). Tiedän itsekin paljon yksilapsisia perheitä ja ollaan itsekin sellainen. Ihan normaalisti asioista keskustellaan ja sovitaan sekä pyritään ottamaan kaikki osapuolet huomioon oli ystäväperheessä sitten yksi tai viisi lasta.

Kuinka huono itsetunto täytyy olla että ottaa tällaisenkin itseensä? Vai kävikö niin että kolahti? ;

Joo, kolahti... Tai sitten koko aloitus kuulostaa siltä, että jollain on tylsä keskiviikko eikä keksinyt parempaa tapaa piristää sitä.

Tää on yksilapsisille ja ainoille lapsille näköjään herkkä paikka kunnsanotaan ääneen että heidän maailmankuvansa on itsekeskeisempi kuin sisarusten kanssa kasvaneen. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän mutta kyllä sen lähes aina ihmisestä huomaa että on kasvanut aikuiseksi maailman napana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tän on pakko olla provo. Ap:n tarkoitus on vain mustamaalata yksilapsisia, en kyllä osaa sanoa miksi. Viimeistään kommentti 97 todistaa sen. Aika harva ihminen on noin ajattelematon ja oman napansa ympärillä pyörivä, mitä Ap väittää(ja väittää vielä tuntevansa näitä perheitä puoli tusinaa). Tiedän itsekin paljon yksilapsisia perheitä ja ollaan itsekin sellainen. Ihan normaalisti asioista keskustellaan ja sovitaan sekä pyritään ottamaan kaikki osapuolet huomioon oli ystäväperheessä sitten yksi tai viisi lasta.

Kuinka huono itsetunto täytyy olla että ottaa tällaisenkin itseensä? Vai kävikö niin että kolahti? ;

Joo, kolahti... Tai sitten koko aloitus kuulostaa siltä, että jollain on tylsä keskiviikko eikä keksinyt parempaa tapaa piristää sitä.

Näin arvelinkin. Kun harvemmin ihan mitäänsanomattomat aloitukset sytyttää tuollaista kiihkoa ;)

Vierailija kirjoitti:

Uskooko ap. että maailmassa on yksilapsisisa äitejä ja isejä, jotka itse ovat suurperheistä ja kyllä ymmärtävät mitä isossa perheessä eläminen on?

En väittänyt että olisin kartoittanut koko maailman kaikki yksilapsiset perheet. Yhteistä näille mun tuntemille on kaksi asiaa: vanhana saatu se ainokainen ja itse ollaan ainokaisia myös.

Enkä tarkoita että kaikki ainokaisena kasvaneet muuttuisivat tuollaisikei. Paras ystäväni on ainokainen ja todellinen silmäterä. Hänestä tuli oikein pätevä kolmen lapsen uraäiti.

Vierailija kirjoitti:

Tää on yksilapsisille ja ainoille lapsille näköjään herkkä paikka kunnsanotaan ääneen että heidän maailmankuvansa on itsekeskeisempi kuin sisarusten kanssa kasvaneen. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän mutta kyllä sen lähes aina ihmisestä huomaa että on kasvanut aikuiseksi maailman napana.

Mitenkäs sitten meillä monilapsissa perheissä kasvaneilla ainoiden lasten vanhemmilla?

Meitä oli kuusi lapsuudessani, ja aina jaettiin kaikki. Edelleen ollaan todella läheisiä. Mutta paljon sosiaalisempia ainoa lapseni on kuin minä. Ja viihtyy isossa porukassa, minä taas pyysin aina mummolle viikonloppuisin omaan rauhaan.

Meillä on vaan yksi lapsi ja mun kokemuksen mukaan "pahimpia" ovat äidit jolla on monta lasta ja uusi mies...onhan se kiva hellitellä uuden kullan kanssa sohvalla vierekkäin kun lapset ovat naapurissa;)...mutta sitten kun heille pitäis mennä niin ei sovi sitten millään!! Ettei se uus kulta vaan hermostu kakaroiden äänestä parempi kun ne sais kaikki kerralla vaikka naapuriin niin vois vaikka naidakin keskellä päivää kun mieli tekis heh;)...kyllä mä niin ymmärrän. Mutta tosiasia on että mulla on vaan yks lapsi ja meidän kotiin saa tulla pari kaveria kerrallaan  nimenomaan kavereita eikä mitään sisaruskatrasta!

Minä ymmärrän ap:n ongelman.

Meillä on yksi lapsi, naapurilla kolme ja aikamoisia sammakoita on tullut möläyteltyä, vaikka olen itse kolmilapsisesta perheestä. Onneksi naapurimme on aivan ihana nainen eikä ole koskaan suuttunut möläytyksistäni ja yhdessä olemme myös ratkoneet ne ongelmat.

Meidän molempien miehet ovat ns. reissutöissä eli työmatkoja on viikottain. Kotona ollessaan ovat aktiivisia isiä mutta valitettavasti arka ei voi rakentaa sen varaan, että olisivat kuukauden päästä tiistai-iltana kotona. Olen tehnyt aika monta ap:n mainitsemaa virhettä esim. viimeisin oli keväällä kun ehdotin, että käymme lenkillä, kun koululaiset ovat harrastuksessa. En siis unohtanut naapurin kahta muuta lasta vaan en vain tajunnut, että siitä vauvasta, joka kulki viime kesän ja syksyn lenkeillämme mukana vaunuissa, on kasvanut taapero ja että uusi vauva ei vaunuissa viihdy. Paletti on yllättävän hankala eikä sitä ole aina helppo muistaa kun on itse jo koululaisen vanhempi ja naapuri edelleen vauvaperhe. Onneksi keksimme tähän yhdessä hyvän ratkaisun eli isompien harrastusten ajan painumme leikkipuistoon, taapero leikkii ja me kävelemme ympäri leikkipuistoa ja vauva on kantoliinassa mukana (tai vaunuissa, jos sattuu nukkumaan)

En käsitä, miten kumpikaan osapuolista voi vetää hernettä nenään tuosta. Olenhan minä vähän ajattelematon, kun ehdottelen asioita omista lähtökohdistani mutta en elä monilapsisen perheen arkea, joten minun ei tarvitse koko ajan muistaa niitä puitteita. Yritän ottaa asian huomioon aina kuin  mahdollista enkä koskaan suutu, jos suunnitelmani ei toimi mutta myönnän, että aika luupäinen olen ja monta kertaa olen ehdottanut asioita, jotka luonnistuvat minulta helposti mutta ei vauvan vanhemmalta.Esim. uimarannalle meno oli viime kesänä tuollainen. Naapuri joutui pyytämään, että voisin katsoa myös hänen isompaa lastaan (uimataitoinen kyllä),  jotta hän voi toteuttaa ehdotuksen siitä että tulee vauvan kanssa veteen uimaan. En edes tajunnut, miten vaikeaa on pidellä vauvaa ja siinä sivussa vilkuilla isompaa ja yrittää vielä kastautua vedessä. Tämänkin ratkaisimme niin, että toinen oli vauvan kanssa rantavedessä ja toinen ui isompien kanssa ja sitten vaihdettiin.

Ap, tuntuu siltä että osa noista yksilapsisista vanhemmista on vähän omalaatuisia. Mutta toisaalta voisit sinäkin muistaa, että jos kaikki muut ovat porukassa yksilapsisia, on varmasti vaikea muistaa, että te ette ole. Minusta tuossa ei pitäisi puolin eikä toisin suuttua vaan ratkaista asia hyvässä hengessä.

Vierailija kirjoitti:

Niitä pöhköjä yksilapsisia perheitä oli kuusi... Ei vaan mene jakeluun että meillä on muitakin lapsia kuin esikoinen. Ja tää sama toistuu joka vuosi. Enää emme mtene mukaan ollenkaan. Kuopuksella on kaksi hyvää kaveria jotka ainokaisia ja joiden äitien kanssa menee aivan järkyttävksi säätämiseksi välillä... Samaten esikoisella yksi entinen kaveri jonka äidiltä ruli jatkuvasti määräyksiä - en keksi niille muuta sanaa - että nyt tänne ja heti jne. Lopulta loppujen lopuksi lopetin koko kaveruuden koska lapsi tai minä ei enää jaksettu. Että on niitä kyllä nyt useampi osunut.

Meillä myös useampi lapsi ja yhdet tyttökaksoset. Eräältä ainokaisen äidiltä meillekin tulee jatkuvasti näitä " nyt tänne ja heti" tyyppisiä toimeksiantoja. Tämä kaveruus on sitä että vain toinen tytöistä olisi aina tervetullut, vaikka ovat samalla luokalla ja samassa kaveriporukassa. Yhden kerran kun lapsi menee, sitten pitäisi olla joka päivä jommalla kummalla. JOKA PÄIVÄ, MUKAANLUKIEN VIIKONLOPUT. Kun ainoa lapsi, Liisa-Lotta on kaiken aikaa seuraa vailla. Yökylään, päiväkylään 7 tunniksi kerrallaan. Tämä kaveri haetaan vasta illalla 18-19 aikaan/jälkeen, vaikka olisi tullut meille klo 12:00. Kun meidän Lissu ei viihdy yhtään yksin. Entä se iso perhe? Kun on huomioitava muitakin kuin se mitä yhden lapsistani kaveri tahtoo. Ja jos kaverin soitto ei tuota toivottua tulosta, sitten ottaa äiti yhteyttä. Ja prässää toiveineen. Joita riittää. En kans jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä pöhköjä yksilapsisia perheitä oli kuusi... Ei vaan mene jakeluun että meillä on muitakin lapsia kuin esikoinen. Ja tää sama toistuu joka vuosi. Enää emme mtene mukaan ollenkaan. Kuopuksella on kaksi hyvää kaveria jotka ainokaisia ja joiden äitien kanssa menee aivan järkyttävksi säätämiseksi välillä... Samaten esikoisella yksi entinen kaveri jonka äidiltä ruli jatkuvasti määräyksiä - en keksi niille muuta sanaa - että nyt tänne ja heti jne. Lopulta loppujen lopuksi lopetin koko kaveruuden koska lapsi tai minä ei enää jaksettu. Että on niitä kyllä nyt useampi osunut.

Meillä myös useampi lapsi ja yhdet tyttökaksoset. Eräältä ainokaisen äidiltä meillekin tulee jatkuvasti näitä " nyt tänne ja heti" tyyppisiä toimeksiantoja. Tämä kaveruus on sitä että vain toinen tytöistä olisi aina tervetullut, vaikka ovat samalla luokalla ja samassa kaveriporukassa. Yhden kerran kun lapsi menee, sitten pitäisi olla joka päivä jommalla kummalla. JOKA PÄIVÄ, MUKAANLUKIEN VIIKONLOPUT. Kun ainoa lapsi, Liisa-Lotta on kaiken aikaa seuraa vailla. Yökylään, päiväkylään 7 tunniksi kerrallaan. Tämä kaveri haetaan vasta illalla 18-19 aikaan/jälkeen, vaikka olisi tullut meille klo 12:00. Kun meidän Lissu ei viihdy yhtään yksin. Entä se iso perhe? Kun on huomioitava muitakin kuin se mitä yhden lapsistani kaveri tahtoo. Ja jos kaverin soitto ei tuota toivottua tulosta, sitten ottaa äiti yhteyttä. Ja prässää toiveineen. Joita riittää. En kans jaksa.

No hyvä, että kerrot sen suoraan. Ja laitat oven vaan nenän edestä kiinni, jos teidän kulmilla ollaan niin yksinkertaisia ettei puheita uskota ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä pöhköjä yksilapsisia perheitä oli kuusi... Ei vaan mene jakeluun että meillä on muitakin lapsia kuin esikoinen. Ja tää sama toistuu joka vuosi. Enää emme mtene mukaan ollenkaan. Kuopuksella on kaksi hyvää kaveria jotka ainokaisia ja joiden äitien kanssa menee aivan järkyttävksi säätämiseksi välillä... Samaten esikoisella yksi entinen kaveri jonka äidiltä ruli jatkuvasti määräyksiä - en keksi niille muuta sanaa - että nyt tänne ja heti jne. Lopulta loppujen lopuksi lopetin koko kaveruuden koska lapsi tai minä ei enää jaksettu. Että on niitä kyllä nyt useampi osunut.

Meillä myös useampi lapsi ja yhdet tyttökaksoset. .

Miksei ne tyttökaksoset oo teidän lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä pöhköjä yksilapsisia perheitä oli kuusi... Ei vaan mene jakeluun että meillä on muitakin lapsia kuin esikoinen. Ja tää sama toistuu joka vuosi. Enää emme mtene mukaan ollenkaan. Kuopuksella on kaksi hyvää kaveria jotka ainokaisia ja joiden äitien kanssa menee aivan järkyttävksi säätämiseksi välillä... Samaten esikoisella yksi entinen kaveri jonka äidiltä ruli jatkuvasti määräyksiä - en keksi niille muuta sanaa - että nyt tänne ja heti jne. Lopulta loppujen lopuksi lopetin koko kaveruuden koska lapsi tai minä ei enää jaksettu. Että on niitä kyllä nyt useampi osunut.

Meillä myös useampi lapsi ja yhdet tyttökaksoset. Eräältä ainokaisen äidiltä meillekin tulee jatkuvasti näitä " nyt tänne ja heti" tyyppisiä toimeksiantoja. Tämä kaveruus on sitä että vain toinen tytöistä olisi aina tervetullut, vaikka ovat samalla luokalla ja samassa kaveriporukassa. Yhden kerran kun lapsi menee, sitten pitäisi olla joka päivä jommalla kummalla. JOKA PÄIVÄ, MUKAANLUKIEN VIIKONLOPUT. Kun ainoa lapsi, Liisa-Lotta on kaiken aikaa seuraa vailla. Yökylään, päiväkylään 7 tunniksi kerrallaan. Tämä kaveri haetaan vasta illalla 18-19 aikaan/jälkeen, vaikka olisi tullut meille klo 12:00. Kun meidän Lissu ei viihdy yhtään yksin. Entä se iso perhe? Kun on huomioitava muitakin kuin se mitä yhden lapsistani kaveri tahtoo. Ja jos kaverin soitto ei tuota toivottua tulosta, sitten ottaa äiti yhteyttä. Ja prässää toiveineen. Joita riittää. En kans jaksa.

Niiiiiin tuttua. Meillä ykdi tuosta porukan kuudesta äidisyä kehitti tästä sellaisen version, että meidän olisi pitänyt lomilla mennä viihdyttämään sitä hänen ainokaistaan. Satojen kilsojen päähän. Siis yksi iso lapsi, työttömät vanhemmat. Meillä kolme lasta, kaksi koiraa, yrittäjävanhemmat. Yksi hiihtoloma oltiin influenssassa ja puhlin piippasi koko ajan. Kun Liisa-Lotta kaipaa seuraa!

Meillä taas naapurin monilapsisen perheen äitee työnsi aina kaksonsa meille, jotta sai esikoisen kanssa omaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä pöhköjä yksilapsisia perheitä oli kuusi... Ei vaan mene jakeluun että meillä on muitakin lapsia kuin esikoinen. Ja tää sama toistuu joka vuosi. Enää emme mtene mukaan ollenkaan. Kuopuksella on kaksi hyvää kaveria jotka ainokaisia ja joiden äitien kanssa menee aivan järkyttävksi säätämiseksi välillä... Samaten esikoisella yksi entinen kaveri jonka äidiltä ruli jatkuvasti määräyksiä - en keksi niille muuta sanaa - että nyt tänne ja heti jne. Lopulta loppujen lopuksi lopetin koko kaveruuden koska lapsi tai minä ei enää jaksettu. Että on niitä kyllä nyt useampi osunut.

Meillä myös useampi lapsi ja yhdet tyttökaksoset. Eräältä ainokaisen äidiltä meillekin tulee jatkuvasti näitä " nyt tänne ja heti" tyyppisiä toimeksiantoja. Tämä kaveruus on sitä että vain toinen tytöistä olisi aina tervetullut, vaikka ovat samalla luokalla ja samassa kaveriporukassa. Yhden kerran kun lapsi menee, sitten pitäisi olla joka päivä jommalla kummalla. JOKA PÄIVÄ, MUKAANLUKIEN VIIKONLOPUT. Kun ainoa lapsi, Liisa-Lotta on kaiken aikaa seuraa vailla. Yökylään, päiväkylään 7 tunniksi kerrallaan. Tämä kaveri haetaan vasta illalla 18-19 aikaan/jälkeen, vaikka olisi tullut meille klo 12:00. Kun meidän Lissu ei viihdy yhtään yksin. Entä se iso perhe? Kun on huomioitava muitakin kuin se mitä yhden lapsistani kaveri tahtoo. Ja jos kaverin soitto ei tuota toivottua tulosta, sitten ottaa äiti yhteyttä. Ja prässää toiveineen. Joita riittää. En kans jaksa.

Niiiiiin tuttua. Meillä ykdi tuosta porukan kuudesta äidisyä kehitti tästä sellaisen version, että meidän olisi pitänyt lomilla mennä viihdyttämään sitä hänen ainokaistaan. Satojen kilsojen päähän. Siis yksi iso lapsi, työttömät vanhemmat. Meillä kolme lasta, kaksi koiraa, yrittäjävanhemmat. Yksi hiihtoloma oltiin influenssassa ja puhlin piippasi koko ajan. Kun Liisa-Lotta kaipaa seuraa!

Kaikki on jo huomanneet, että juttelet lähinnä itseksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä pöhköjä yksilapsisia perheitä oli kuusi... Ei vaan mene jakeluun että meillä on muitakin lapsia kuin esikoinen. Ja tää sama toistuu joka vuosi. Enää emme mtene mukaan ollenkaan. Kuopuksella on kaksi hyvää kaveria jotka ainokaisia ja joiden äitien kanssa menee aivan järkyttävksi säätämiseksi välillä... Samaten esikoisella yksi entinen kaveri jonka äidiltä ruli jatkuvasti määräyksiä - en keksi niille muuta sanaa - että nyt tänne ja heti jne. Lopulta loppujen lopuksi lopetin koko kaveruuden koska lapsi tai minä ei enää jaksettu. Että on niitä kyllä nyt useampi osunut.

Meillä myös useampi lapsi ja yhdet tyttökaksoset. .

Miksei ne tyttökaksoset oo teidän lapsia?

Onha ne kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä pöhköjä yksilapsisia perheitä oli kuusi... Ei vaan mene jakeluun että meillä on muitakin lapsia kuin esikoinen. Ja tää sama toistuu joka vuosi. Enää emme mtene mukaan ollenkaan. Kuopuksella on kaksi hyvää kaveria jotka ainokaisia ja joiden äitien kanssa menee aivan järkyttävksi säätämiseksi välillä... Samaten esikoisella yksi entinen kaveri jonka äidiltä ruli jatkuvasti määräyksiä - en keksi niille muuta sanaa - että nyt tänne ja heti jne. Lopulta loppujen lopuksi lopetin koko kaveruuden koska lapsi tai minä ei enää jaksettu. Että on niitä kyllä nyt useampi osunut.

Meillä myös useampi lapsi ja yhdet tyttökaksoset. Eräältä ainokaisen äidiltä meillekin tulee jatkuvasti näitä " nyt tänne ja heti" tyyppisiä toimeksiantoja. Tämä kaveruus on sitä että vain toinen tytöistä olisi aina tervetullut, vaikka ovat samalla luokalla ja samassa kaveriporukassa. Yhden kerran kun lapsi menee, sitten pitäisi olla joka päivä jommalla kummalla. JOKA PÄIVÄ, MUKAANLUKIEN VIIKONLOPUT. Kun ainoa lapsi, Liisa-Lotta on kaiken aikaa seuraa vailla. Yökylään, päiväkylään 7 tunniksi kerrallaan. Tämä kaveri haetaan vasta illalla 18-19 aikaan/jälkeen, vaikka olisi tullut meille klo 12:00. Kun meidän Lissu ei viihdy yhtään yksin. Entä se iso perhe? Kun on huomioitava muitakin kuin se mitä yhden lapsistani kaveri tahtoo. Ja jos kaverin soitto ei tuota toivottua tulosta, sitten ottaa äiti yhteyttä. Ja prässää toiveineen. Joita riittää. En kans jaksa.

No hyvä, että kerrot sen suoraan. Ja laitat oven vaan nenän edestä kiinni, jos teidän kulmilla ollaan niin yksinkertaisia ettei puheita uskota ap.

Kaikki ei ymmärrä hienovaraista vihjailua. Voisi opetella miettimään asioita muidenkin kannalta. Kysyä sille ainokaiselle seuraksi 24/7 jotain toista ainokaista. Voisi nuo elämäntilanteet käydä yksiin paremmin. Ja tuo tauoton seuran tarve, jota ison perheen lapsilla ei ole.