Yhden lapsen perheet
Meille on lasten kavereiksi siunaantunut aika paljon ainokaisia. Tosi kivoja tyyppejä. Välillä ihan vähän riepoo se, ettei heidän vanhempansa tunnu tajuavan, että meillä lapsia on useampi. Siis ettei kaikki pyöri yhden lapsen ympärillä. Jos pitää järjestää jotain, pitää aina huomioida se koko poppoo eli jos se meidän lapsi pitää vaikka hakea, ei se ole niin yksinkertaista että kipaisenpa tästä, vaan että pitää katsoa koko perheen logistiikka. Tai jos mun pitää olla viemässä jokin ilta jotakuta hammaslääkäriin, en voi olla ottamassa heidän lastaan. Tai sitten se heidänkin lapsi on siellä hammaslääkärissä. Olen tätä tässä useamman vuoden jo itsekseni ihmetellyt että miten vaikea tätä on tajuta... Ja oikeastaan se yksi lapsi ei varsinaisesti mene tässä sivussa. Tai varsinaisesti minä en ole silloin ihan itsekseni jos täältä meiltä on yksi lapsi jossain, kuten he sitten kyllä ovat.
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkeinpä huvittaa tämä aloituksesi kun olen juuri pohtinut että miksi lapseni yhden kaverin äiti on juuri tuollainen. Siis miksi tehdä niitä lapsia jumalaton liuta jos eivät saa kavereita tuoda kylään? Tässä on kyllä poikkeus, koska lapseni muiden kavereiden äidit ovat erilaisia. Myöskään tämä äiti ei lastaan päästä kotipihoilta pidemmälle joten miten tuo meille voisi tullakaan? Lapsi myös valittaa että meille on pitkä matka mutta samalla vaatii lastani heidän pihoilleen jatkuvasti. Mutta sisälle eivät pääse vaikka sataisi lehmiä taivaalta. Minun lapsuudenperheessäni oli liuta meitä lapsia ja kaverit olivat tervetulleita.
Miksi olet kateellinen niille vanhemmille jotka ovat yksin kotona kun ainokaisensa ovat kaverin luona? Itsehän olet päättänyt liudan mukuloita pyöräyttää!
Minä olen päättänyt että yksi riittää ja olen täysin oikeutettu viettämään kotonani aikaa kun lapseni on ulkona/kaverilla. Meille saa aina tulla leikkimään, hyvin harvoin sanon ei. Silloinkin kieltäytymiseen on oikeasti hyvä syy.Jokainen luo mieleisensä elämän, älä arvostele varsinkaan kun et tiedä pintaa syvemmälle.
Ja kateuskorttikin tuli sitten vetäistyä taskusta :D Sulta ja monelta muulta menee tän aloituksen pointti aivan ohi. Ap ei ole tässä kenellekään kateellinen ja varmasti rakastaa kaikkia lapsiaan eikä vaihtaisi heitä pois mistään hinnasta. Mutta häntä ja itseänikin välillä ihmetyttää, että miten pihalla yksilapsinen voi olla monilapsisen perheen arjesta (joo ei toki yhden lapsen kanssa voikaa kaikkea tietää mutta edes jotenkin hahmottaa, ettei se toisen perheen elämä pyöri yhden aikataulujen mukaan.
Esim. tuo että kun harrastuskerta onkin peruttu, niin ehdotetaan että mennääkö sitten äidit ja tyttäret vaikka uimahalliin kun tuli kerran vapaailta. Ja suututaan kun sanotaan ettei mulla mitään vapaailtaa ole kun on nuo kaksi muutakin lasta. Samoin ei vaikka hahmoteta sitä että miten erilaista on lähteä jonnekin Linnanmäelle yhden kuin kolmen lapsen kanssa.Ei tarvitse edes paljon päätellä viimeisimmästä kommentista "ovat siellä kotona yksin, mitä minä en".
Kyllä monikin hahmottaa, kuten itsekin sanoin, lapsuudenperheessäni meitä oli 6 lasta eli monta.
Mutta ei kai se minun tehtäväni ole miettiä toisten ongelmia, itse on tuohon asemaan itsensä hankkinut joten turha se on kiukutella muille.Okei, taitaa olla laajempikin ilmiö tuo ettei yksilapsiset osaa tuijottaa kuin sitä omaa napaansa.
I rest my case.
Mutta jännä sitten, että monilapsiset ajattelee näin, että yksi kun sanoo jotain, niin kaikki ajattelee heti niin. Eikö se ole raskasta lapsillenne, jos luulette, että yhden sanoessa kaikki muutkin lapsenne ovat aina samaa mieltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkeinpä huvittaa tämä aloituksesi kun olen juuri pohtinut että miksi lapseni yhden kaverin äiti on juuri tuollainen. Siis miksi tehdä niitä lapsia jumalaton liuta jos eivät saa kavereita tuoda kylään? Tässä on kyllä poikkeus, koska lapseni muiden kavereiden äidit ovat erilaisia. Myöskään tämä äiti ei lastaan päästä kotipihoilta pidemmälle joten miten tuo meille voisi tullakaan? Lapsi myös valittaa että meille on pitkä matka mutta samalla vaatii lastani heidän pihoilleen jatkuvasti. Mutta sisälle eivät pääse vaikka sataisi lehmiä taivaalta. Minun lapsuudenperheessäni oli liuta meitä lapsia ja kaverit olivat tervetulleita.
Miksi olet kateellinen niille vanhemmille jotka ovat yksin kotona kun ainokaisensa ovat kaverin luona? Itsehän olet päättänyt liudan mukuloita pyöräyttää!
Minä olen päättänyt että yksi riittää ja olen täysin oikeutettu viettämään kotonani aikaa kun lapseni on ulkona/kaverilla. Meille saa aina tulla leikkimään, hyvin harvoin sanon ei. Silloinkin kieltäytymiseen on oikeasti hyvä syy.Jokainen luo mieleisensä elämän, älä arvostele varsinkaan kun et tiedä pintaa syvemmälle.
Ja kateuskorttikin tuli sitten vetäistyä taskusta :D Sulta ja monelta muulta menee tän aloituksen pointti aivan ohi. Ap ei ole tässä kenellekään kateellinen ja varmasti rakastaa kaikkia lapsiaan eikä vaihtaisi heitä pois mistään hinnasta. Mutta häntä ja itseänikin välillä ihmetyttää, että miten pihalla yksilapsinen voi olla monilapsisen perheen arjesta (joo ei toki yhden lapsen kanssa voikaa kaikkea tietää mutta edes jotenkin hahmottaa, ettei se toisen perheen elämä pyöri yhden aikataulujen mukaan.
Esim. tuo että kun harrastuskerta onkin peruttu, niin ehdotetaan että mennääkö sitten äidit ja tyttäret vaikka uimahalliin kun tuli kerran vapaailta. Ja suututaan kun sanotaan ettei mulla mitään vapaailtaa ole kun on nuo kaksi muutakin lasta. Samoin ei vaikka hahmoteta sitä että miten erilaista on lähteä jonnekin Linnanmäelle yhden kuin kolmen lapsen kanssa.Ei tarvitse edes paljon päätellä viimeisimmästä kommentista "ovat siellä kotona yksin, mitä minä en".
Kyllä monikin hahmottaa, kuten itsekin sanoin, lapsuudenperheessäni meitä oli 6 lasta eli monta.
Mutta ei kai se minun tehtäväni ole miettiä toisten ongelmia, itse on tuohon asemaan itsensä hankkinut joten turha se on kiukutella muille.
Yhden lapsen lisäksi niitä aivosolujakin on tainnut siunaantua vain se yksi ainokainen?
No mun lähipiirissä niin yksilapsiset kuin monilapsisetkin perheet ihme kyllä selviävät kahvilakäynneistä ihan normaalisti.
Mä en siis oikein varmaan tajunnut ap:n pointtia - oliko kyse siitä, että yksilapsiset tuttavat eivät osaa ajatella millaista härdelliä monen lapsen kanssa elämä on, vai siitä että heidän tuttavikseen on siunaantunut omituisia epäkypsiä aikuisia, jotka möksähtävät jos ehdotuksiin ei suostuta heti?
Mulla on (luojan kiitos) vain yksi lapsi, enkä todellakaan usko voivani täysin kuvitella millaista elämä on monen lapsen kanssa. (Kamalalta se suurimmaksi osaksi vaikuttaa kun kuuntelee näitä tuttavapiirin kolmelapsisten valituksia. Kaikki varmasti rakastavat hulluna lapsiaan, mutta kaikki myös valittelevat miten oma identiteetti on kadonnut, on vain lasten harrastusrumbaa, yövalvomisia, jatkuvaa riehumista, sairasteluputkia, tappelua ja nujakointia ja seinille kiipeilyä ja....) Ihan samalla tavoin lapseton ei ehkä osaa kuvitella millaista elämä on vauvaperheessä, tai terveiden vanhemmat eivät voi täysin tietää millaista on erityislapsen kanssa. Tai lemmikkieläimetön ei tiedä millaista on harrastaa kissänäyttelyitä, tai... Tajuatte varmaan.
Jos mä ehdotan jollekin jotain, eikä se sovi, en todellakaan suutu siitä - mutta sillä ei oo mitään tekemistä mun lapsiluvun kanssa.
Mutta mikä tässä siis oli ongelma, ja mikä ap:n ehdotus ratkaisuksi?
Monilapsisen perheen äitiä ei tämän ketjun mukaan voi pahemmin loukata kuin pyytämällä kahville. Oletan, että ainakin ap:n lapsilta puuttuu isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan vajukki johtuen yhdestä lapsesta, mutta en tajua aloittajan perimmäistä ongelmaa. Etkö siis mitenkään voi sanoa näille yhden lapsen vanhemmille, ettei heidän lapsensa voi tulla teille, koska teillä on niin paljon lapsia että heidän tarpeensa pitää huomioida ensisijaisesti? Mulle voisi ainakin ihan suoraan sanoa, ettei lapseni ole ainokaisuutensa vuoksi tervetullut kylään ja varmasti pitäisin huolen, ettei hän enää tulisi vaivaamaan monilapsiset perheen arjesta selviytymistä. Ei kai kukaan voi tietää toisten ongelmista, jos ei suutaan saa auki.
Täysin itse aiheutettu ongelma sulla. Mene ja sano suoraan, että sun lapsella on hammaslääkäri etkä ota sinne muiden lapsia mukaan. Mikä tässä on niin vaikeaa?
Juuri noin kuten neuvot, ap on tehnytkin. Mutta kun sitä täytyy hokea uudestaan ja uudestaan. Sitähän ap tässä ihmettelee, että mikä siinä on niin vaikaa ymmärtää.
No tuo harrastuksen perumisjuttukin, mistä ihmeestä se toinen perhe olisi voinut tietää että monilapsisen perheen äiti on ehtinyt varata peruuntuneen tilalle jo muuta, mikäli on ollut tarkoitus että lapset menevät yhdessä harrastukseen.
No mites olis vaikka KYSYMÄLLÄ?
No hänhän kysyi.
No ei muuten kysynyt. Vaan suuttui kun en ottanutkaan automaattisesti lasta meille. Minä siis hoidan ko harrastuksen kuskaukset myös hänen lapselleen. Peruutus tuli selkeästi ja ajoissa. Sitten hän suuttuu kun ei pääsekään kampaajalle kun minä en hoida hänen lastaan harrastuksen sijasta.
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan vajukki johtuen yhdestä lapsesta, mutta en tajua aloittajan perimmäistä ongelmaa. Etkö siis mitenkään voi sanoa näille yhden lapsen vanhemmille, ettei heidän lapsensa voi tulla teille, koska teillä on niin paljon lapsia että heidän tarpeensa pitää huomioida ensisijaisesti? Mulle voisi ainakin ihan suoraan sanoa, ettei lapseni ole ainokaisuutensa vuoksi tervetullut kylään ja varmasti pitäisin huolen, ettei hän enää tulisi vaivaamaan monilapsiset perheen arjesta selviytymistä. Ei kai kukaan voi tietää toisten ongelmista, jos ei suutaan saa auki.
Täysin itse aiheutettu ongelma sulla. Mene ja sano suoraan, että sun lapsella on hammaslääkäri etkä ota sinne muiden lapsia mukaan. Mikä tässä on niin vaikeaa?
Minähän sanoin. Että minun lapseni lähtee mukaan viemään toista lastani hammaslääkäriin. Se mitä ihmettelen edelleen on se, että miten joku ei hahmota, että useamman lapsen perheessä on useamman kuin yhden lapsen menoja. En edelleenkään tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan vajukki johtuen yhdestä lapsesta, mutta en tajua aloittajan perimmäistä ongelmaa. Etkö siis mitenkään voi sanoa näille yhden lapsen vanhemmille, ettei heidän lapsensa voi tulla teille, koska teillä on niin paljon lapsia että heidän tarpeensa pitää huomioida ensisijaisesti? Mulle voisi ainakin ihan suoraan sanoa, ettei lapseni ole ainokaisuutensa vuoksi tervetullut kylään ja varmasti pitäisin huolen, ettei hän enää tulisi vaivaamaan monilapsiset perheen arjesta selviytymistä. Ei kai kukaan voi tietää toisten ongelmista, jos ei suutaan saa auki.
Täysin itse aiheutettu ongelma sulla. Mene ja sano suoraan, että sun lapsella on hammaslääkäri etkä ota sinne muiden lapsia mukaan. Mikä tässä on niin vaikeaa?
Juuri noin kuten neuvot, ap on tehnytkin. Mutta kun sitä täytyy hokea uudestaan ja uudestaan. Sitähän ap tässä ihmettelee, että mikä siinä on niin vaikaa ymmärtää.
No tuo harrastuksen perumisjuttukin, mistä ihmeestä se toinen perhe olisi voinut tietää että monilapsisen perheen äiti on ehtinyt varata peruuntuneen tilalle jo muuta, mikäli on ollut tarkoitus että lapset menevät yhdessä harrastukseen.
No mites olis vaikka KYSYMÄLLÄ?
No hänhän kysyi.
No ei muuten kysynyt. Vaan suuttui kun en ottanutkaan automaattisesti lasta meille. Minä siis hoidan ko harrastuksen kuskaukset myös hänen lapselleen. Peruutus tuli selkeästi ja ajoissa. Sitten hän suuttuu kun ei pääsekään kampaajalle kun minä en hoida hänen lastaan harrastuksen sijasta.
No hyvä. Et enää joudu kestämään hänen yksinkertaisuuttaan. Toivottavasti joskus kohtaat jonkun sellaisenkin, että ymmärrät etteivät kaikki ole yhtä ääliöitä. Ja toivottavasti myös sanoit hänelle, että et tajua moista itsekkyyttä.
Eikö teillä muuten miehesi ikinä auta sinua :(
t. yh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkeinpä huvittaa tämä aloituksesi kun olen juuri pohtinut että miksi lapseni yhden kaverin äiti on juuri tuollainen. Siis miksi tehdä niitä lapsia jumalaton liuta jos eivät saa kavereita tuoda kylään? Tässä on kyllä poikkeus, koska lapseni muiden kavereiden äidit ovat erilaisia. Myöskään tämä äiti ei lastaan päästä kotipihoilta pidemmälle joten miten tuo meille voisi tullakaan? Lapsi myös valittaa että meille on pitkä matka mutta samalla vaatii lastani heidän pihoilleen jatkuvasti. Mutta sisälle eivät pääse vaikka sataisi lehmiä taivaalta. Minun lapsuudenperheessäni oli liuta meitä lapsia ja kaverit olivat tervetulleita.
Miksi olet kateellinen niille vanhemmille jotka ovat yksin kotona kun ainokaisensa ovat kaverin luona? Itsehän olet päättänyt liudan mukuloita pyöräyttää!
Minä olen päättänyt että yksi riittää ja olen täysin oikeutettu viettämään kotonani aikaa kun lapseni on ulkona/kaverilla. Meille saa aina tulla leikkimään, hyvin harvoin sanon ei. Silloinkin kieltäytymiseen on oikeasti hyvä syy.Jokainen luo mieleisensä elämän, älä arvostele varsinkaan kun et tiedä pintaa syvemmälle.
Ja kateuskorttikin tuli sitten vetäistyä taskusta :D Sulta ja monelta muulta menee tän aloituksen pointti aivan ohi. Ap ei ole tässä kenellekään kateellinen ja varmasti rakastaa kaikkia lapsiaan eikä vaihtaisi heitä pois mistään hinnasta. Mutta häntä ja itseänikin välillä ihmetyttää, että miten pihalla yksilapsinen voi olla monilapsisen perheen arjesta (joo ei toki yhden lapsen kanssa voikaa kaikkea tietää mutta edes jotenkin hahmottaa, ettei se toisen perheen elämä pyöri yhden aikataulujen mukaan.
Esim. tuo että kun harrastuskerta onkin peruttu, niin ehdotetaan että mennääkö sitten äidit ja tyttäret vaikka uimahalliin kun tuli kerran vapaailta. Ja suututaan kun sanotaan ettei mulla mitään vapaailtaa ole kun on nuo kaksi muutakin lasta. Samoin ei vaikka hahmoteta sitä että miten erilaista on lähteä jonnekin Linnanmäelle yhden kuin kolmen lapsen kanssa.Ei tarvitse edes paljon päätellä viimeisimmästä kommentista "ovat siellä kotona yksin, mitä minä en".
Kyllä monikin hahmottaa, kuten itsekin sanoin, lapsuudenperheessäni meitä oli 6 lasta eli monta.
Mutta ei kai se minun tehtäväni ole miettiä toisten ongelmia, itse on tuohon asemaan itsensä hankkinut joten turha se on kiukutella muille.Yhden lapsen lisäksi niitä aivosolujakin on tainnut siunaantua vain se yksi ainokainen?
Jos tuo on paras mihin pystyt niin tuskin kukaan sinua kadehtii. Tunnetustihan se menee niin että kun ei enää muuta keksi niin aletaan arvostelemaan keinolla millä hyvänsä. Jaksamisia :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkeinpä huvittaa tämä aloituksesi kun olen juuri pohtinut että miksi lapseni yhden kaverin äiti on juuri tuollainen. Siis miksi tehdä niitä lapsia jumalaton liuta jos eivät saa kavereita tuoda kylään? Tässä on kyllä poikkeus, koska lapseni muiden kavereiden äidit ovat erilaisia. Myöskään tämä äiti ei lastaan päästä kotipihoilta pidemmälle joten miten tuo meille voisi tullakaan? Lapsi myös valittaa että meille on pitkä matka mutta samalla vaatii lastani heidän pihoilleen jatkuvasti. Mutta sisälle eivät pääse vaikka sataisi lehmiä taivaalta. Minun lapsuudenperheessäni oli liuta meitä lapsia ja kaverit olivat tervetulleita.
Miksi olet kateellinen niille vanhemmille jotka ovat yksin kotona kun ainokaisensa ovat kaverin luona? Itsehän olet päättänyt liudan mukuloita pyöräyttää!
Minä olen päättänyt että yksi riittää ja olen täysin oikeutettu viettämään kotonani aikaa kun lapseni on ulkona/kaverilla. Meille saa aina tulla leikkimään, hyvin harvoin sanon ei. Silloinkin kieltäytymiseen on oikeasti hyvä syy.Jokainen luo mieleisensä elämän, älä arvostele varsinkaan kun et tiedä pintaa syvemmälle.
Ja kateuskorttikin tuli sitten vetäistyä taskusta :D Sulta ja monelta muulta menee tän aloituksen pointti aivan ohi. Ap ei ole tässä kenellekään kateellinen ja varmasti rakastaa kaikkia lapsiaan eikä vaihtaisi heitä pois mistään hinnasta. Mutta häntä ja itseänikin välillä ihmetyttää, että miten pihalla yksilapsinen voi olla monilapsisen perheen arjesta (joo ei toki yhden lapsen kanssa voikaa kaikkea tietää mutta edes jotenkin hahmottaa, ettei se toisen perheen elämä pyöri yhden aikataulujen mukaan.
Esim. tuo että kun harrastuskerta onkin peruttu, niin ehdotetaan että mennääkö sitten äidit ja tyttäret vaikka uimahalliin kun tuli kerran vapaailta. Ja suututaan kun sanotaan ettei mulla mitään vapaailtaa ole kun on nuo kaksi muutakin lasta. Samoin ei vaikka hahmoteta sitä että miten erilaista on lähteä jonnekin Linnanmäelle yhden kuin kolmen lapsen kanssa.
Mun on jotenkin kauhean vaikea _hahmottaa_, että oikeasti olisi olemassa noin putkinäköisiä yhden lapsen äitejä. En itse ole kertaakaan törmännyt moiseen, vaikka minulla (kaksilapsisella) yksilapsisia äitejä ystävinä muutamia onkin. Ja joku tuolla kiroili, että kun yksilapsiset järjestävät ohjelmaa, joka ei sovi pikkusisaruksille. Etkö joskus voisi tosiaankin ottaa hyvillä mielin vain sitä yhtä lasta näihin juttuihin mukaan ja jättää muuta katrasta isälle? Se olisi lapsellekin mahtavaa saada tehdä jotain erityistä vain äidin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mitä sitten? Tietenkään sellainen kenellä on yksi lapsi ei hahmota millaista on kun niitä on useampi. Meillä on kolme lasta, joista jokaisella harrastus 2-6 päivänä viikossa. Tuskin sitä härdelliä kovin moni yhden lapsen vanhempi tajuaa, en oletakaan.
Totta kai tajuaa, että se on härdelliä ja sen vuoksi sitä samanlaista tilaa ei ole itselleen hankkinut, koska ei halua elämäänsä härdelliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan vajukki johtuen yhdestä lapsesta, mutta en tajua aloittajan perimmäistä ongelmaa. Etkö siis mitenkään voi sanoa näille yhden lapsen vanhemmille, ettei heidän lapsensa voi tulla teille, koska teillä on niin paljon lapsia että heidän tarpeensa pitää huomioida ensisijaisesti? Mulle voisi ainakin ihan suoraan sanoa, ettei lapseni ole ainokaisuutensa vuoksi tervetullut kylään ja varmasti pitäisin huolen, ettei hän enää tulisi vaivaamaan monilapsiset perheen arjesta selviytymistä. Ei kai kukaan voi tietää toisten ongelmista, jos ei suutaan saa auki.
Täysin itse aiheutettu ongelma sulla. Mene ja sano suoraan, että sun lapsella on hammaslääkäri etkä ota sinne muiden lapsia mukaan. Mikä tässä on niin vaikeaa?
Juuri noin kuten neuvot, ap on tehnytkin. Mutta kun sitä täytyy hokea uudestaan ja uudestaan. Sitähän ap tässä ihmettelee, että mikä siinä on niin vaikaa ymmärtää.
No tuo harrastuksen perumisjuttukin, mistä ihmeestä se toinen perhe olisi voinut tietää että monilapsisen perheen äiti on ehtinyt varata peruuntuneen tilalle jo muuta, mikäli on ollut tarkoitus että lapset menevät yhdessä harrastukseen.
No mites olis vaikka KYSYMÄLLÄ?
No hänhän kysyi.
No ei muuten kysynyt. Vaan suuttui kun en ottanutkaan automaattisesti lasta meille. Minä siis hoidan ko harrastuksen kuskaukset myös hänen lapselleen. Peruutus tuli selkeästi ja ajoissa. Sitten hän suuttuu kun ei pääsekään kampaajalle kun minä en hoida hänen lastaan harrastuksen sijasta.
Ahaa, tämähän saa ihan uuden sävyn. Kyse ei siis ole lapsiluvusta, vaan siitä, että aloittajaa on pidetty itsestäänselvänä lapsenvahtina. Eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan vajukki johtuen yhdestä lapsesta, mutta en tajua aloittajan perimmäistä ongelmaa. Etkö siis mitenkään voi sanoa näille yhden lapsen vanhemmille, ettei heidän lapsensa voi tulla teille, koska teillä on niin paljon lapsia että heidän tarpeensa pitää huomioida ensisijaisesti? Mulle voisi ainakin ihan suoraan sanoa, ettei lapseni ole ainokaisuutensa vuoksi tervetullut kylään ja varmasti pitäisin huolen, ettei hän enää tulisi vaivaamaan monilapsiset perheen arjesta selviytymistä. Ei kai kukaan voi tietää toisten ongelmista, jos ei suutaan saa auki.
Täysin itse aiheutettu ongelma sulla. Mene ja sano suoraan, että sun lapsella on hammaslääkäri etkä ota sinne muiden lapsia mukaan. Mikä tässä on niin vaikeaa?
Juuri noin kuten neuvot, ap on tehnytkin. Mutta kun sitä täytyy hokea uudestaan ja uudestaan. Sitähän ap tässä ihmettelee, että mikä siinä on niin vaikaa ymmärtää.
No tuo harrastuksen perumisjuttukin, mistä ihmeestä se toinen perhe olisi voinut tietää että monilapsisen perheen äiti on ehtinyt varata peruuntuneen tilalle jo muuta, mikäli on ollut tarkoitus että lapset menevät yhdessä harrastukseen.
No mites olis vaikka KYSYMÄLLÄ?
No hänhän kysyi.
No ei muuten kysynyt. Vaan suuttui kun en ottanutkaan automaattisesti lasta meille. Minä siis hoidan ko harrastuksen kuskaukset myös hänen lapselleen. Peruutus tuli selkeästi ja ajoissa. Sitten hän suuttuu kun ei pääsekään kampaajalle kun minä en hoida hänen lastaan harrastuksen sijasta.
Ahaa, tämähän saa ihan uuden sävyn. Kyse ei siis ole lapsiluvusta, vaan siitä, että aloittajaa on pidetty itsestäänselvänä lapsenvahtina. Eri asia.
No kyllä se perusongelma on edelleen se ettei hahmoteta ettei maailma pyöri sen yhden lapseni ympärillä vaan perheessä on muitakin. Vastaavia tilanteita tulee koko ajan. Toinen tuttava mm onnellisesti totesi että nyt voi porukalla mennä Lintsille kun kaikki on yli 140. No ei ole. Hänen lapsensa ja s minun samanikäiseni ovat, pikkusisko ei ole. Hyvä porukka - vain osa lapsista? Samainen tuttava ei myöskään koskaan muista meidän muiden ladten nimiä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkeinpä huvittaa tämä aloituksesi kun olen juuri pohtinut että miksi lapseni yhden kaverin äiti on juuri tuollainen. Siis miksi tehdä niitä lapsia jumalaton liuta jos eivät saa kavereita tuoda kylään? Tässä on kyllä poikkeus, koska lapseni muiden kavereiden äidit ovat erilaisia. Myöskään tämä äiti ei lastaan päästä kotipihoilta pidemmälle joten miten tuo meille voisi tullakaan? Lapsi myös valittaa että meille on pitkä matka mutta samalla vaatii lastani heidän pihoilleen jatkuvasti. Mutta sisälle eivät pääse vaikka sataisi lehmiä taivaalta. Minun lapsuudenperheessäni oli liuta meitä lapsia ja kaverit olivat tervetulleita.
Miksi olet kateellinen niille vanhemmille jotka ovat yksin kotona kun ainokaisensa ovat kaverin luona? Itsehän olet päättänyt liudan mukuloita pyöräyttää!
Minä olen päättänyt että yksi riittää ja olen täysin oikeutettu viettämään kotonani aikaa kun lapseni on ulkona/kaverilla. Meille saa aina tulla leikkimään, hyvin harvoin sanon ei. Silloinkin kieltäytymiseen on oikeasti hyvä syy.Jokainen luo mieleisensä elämän, älä arvostele varsinkaan kun et tiedä pintaa syvemmälle.
Ja kateuskorttikin tuli sitten vetäistyä taskusta :D Sulta ja monelta muulta menee tän aloituksen pointti aivan ohi. Ap ei ole tässä kenellekään kateellinen ja varmasti rakastaa kaikkia lapsiaan eikä vaihtaisi heitä pois mistään hinnasta. Mutta häntä ja itseänikin välillä ihmetyttää, että miten pihalla yksilapsinen voi olla monilapsisen perheen arjesta (joo ei toki yhden lapsen kanssa voikaa kaikkea tietää mutta edes jotenkin hahmottaa, ettei se toisen perheen elämä pyöri yhden aikataulujen mukaan.
Esim. tuo että kun harrastuskerta onkin peruttu, niin ehdotetaan että mennääkö sitten äidit ja tyttäret vaikka uimahalliin kun tuli kerran vapaailta. Ja suututaan kun sanotaan ettei mulla mitään vapaailtaa ole kun on nuo kaksi muutakin lasta. Samoin ei vaikka hahmoteta sitä että miten erilaista on lähteä jonnekin Linnanmäelle yhden kuin kolmen lapsen kanssa.Mun on jotenkin kauhean vaikea _hahmottaa_, että oikeasti olisi olemassa noin putkinäköisiä yhden lapsen äitejä. En itse ole kertaakaan törmännyt moiseen, vaikka minulla (kaksilapsisella) yksilapsisia äitejä ystävinä muutamia onkin. Ja joku tuolla kiroili, että kun yksilapsiset järjestävät ohjelmaa, joka ei sovi pikkusisaruksille. Etkö joskus voisi tosiaankin ottaa hyvillä mielin vain sitä yhtä lasta näihin juttuihin mukaan ja jättää muuta katrasta isälle? Se olisi lapsellekin mahtavaa saada tehdä jotain erityistä vain äidin kanssa.
Ai lähteä viikonlopuksi 600 kilsan päähän ns perheviikonloppuun, johon pääsen sitten vain minä ja toinen lapsi, kun kaikista muista perheistä tulee myös isä! Mikä perheviikonloppu se on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkeinpä huvittaa tämä aloituksesi kun olen juuri pohtinut että miksi lapseni yhden kaverin äiti on juuri tuollainen. Siis miksi tehdä niitä lapsia jumalaton liuta jos eivät saa kavereita tuoda kylään? Tässä on kyllä poikkeus, koska lapseni muiden kavereiden äidit ovat erilaisia. Myöskään tämä äiti ei lastaan päästä kotipihoilta pidemmälle joten miten tuo meille voisi tullakaan? Lapsi myös valittaa että meille on pitkä matka mutta samalla vaatii lastani heidän pihoilleen jatkuvasti. Mutta sisälle eivät pääse vaikka sataisi lehmiä taivaalta. Minun lapsuudenperheessäni oli liuta meitä lapsia ja kaverit olivat tervetulleita.
Miksi olet kateellinen niille vanhemmille jotka ovat yksin kotona kun ainokaisensa ovat kaverin luona? Itsehän olet päättänyt liudan mukuloita pyöräyttää!
Minä olen päättänyt että yksi riittää ja olen täysin oikeutettu viettämään kotonani aikaa kun lapseni on ulkona/kaverilla. Meille saa aina tulla leikkimään, hyvin harvoin sanon ei. Silloinkin kieltäytymiseen on oikeasti hyvä syy.Jokainen luo mieleisensä elämän, älä arvostele varsinkaan kun et tiedä pintaa syvemmälle.
Ja kateuskorttikin tuli sitten vetäistyä taskusta :D Sulta ja monelta muulta menee tän aloituksen pointti aivan ohi. Ap ei ole tässä kenellekään kateellinen ja varmasti rakastaa kaikkia lapsiaan eikä vaihtaisi heitä pois mistään hinnasta. Mutta häntä ja itseänikin välillä ihmetyttää, että miten pihalla yksilapsinen voi olla monilapsisen perheen arjesta (joo ei toki yhden lapsen kanssa voikaa kaikkea tietää mutta edes jotenkin hahmottaa, ettei se toisen perheen elämä pyöri yhden aikataulujen mukaan.
Esim. tuo että kun harrastuskerta onkin peruttu, niin ehdotetaan että mennääkö sitten äidit ja tyttäret vaikka uimahalliin kun tuli kerran vapaailta. Ja suututaan kun sanotaan ettei mulla mitään vapaailtaa ole kun on nuo kaksi muutakin lasta. Samoin ei vaikka hahmoteta sitä että miten erilaista on lähteä jonnekin Linnanmäelle yhden kuin kolmen lapsen kanssa.Mun on jotenkin kauhean vaikea _hahmottaa_, että oikeasti olisi olemassa noin putkinäköisiä yhden lapsen äitejä. En itse ole kertaakaan törmännyt moiseen, vaikka minulla (kaksilapsisella) yksilapsisia äitejä ystävinä muutamia onkin. Ja joku tuolla kiroili, että kun yksilapsiset järjestävät ohjelmaa, joka ei sovi pikkusisaruksille. Etkö joskus voisi tosiaankin ottaa hyvillä mielin vain sitä yhtä lasta näihin juttuihin mukaan ja jättää muuta katrasta isälle? Se olisi lapsellekin mahtavaa saada tehdä jotain erityistä vain äidin kanssa.
Ai lähteä viikonlopuksi 600 kilsan päähän ns perheviikonloppuun, johon pääsen sitten vain minä ja toinen lapsi, kun kaikista muista perheistä tulee myös isä! Mikä perheviikonloppu se on?
Eli sulla on joku yksilapsinen kaveri, joka on järjestänyt pikkusisaruksille sopimattoman perheviikonlopun ja pyytänyt sinua tulemaan vain sen lapsen A kanssa, mutta olettaa, että mies pääsee silti mukaan? Tällaisen kuvan kirjoituksistasi saa. Älä nyt yhden typeryksen perusteella kaikkia yksilapsisia leimaa kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkeinpä huvittaa tämä aloituksesi kun olen juuri pohtinut että miksi lapseni yhden kaverin äiti on juuri tuollainen. Siis miksi tehdä niitä lapsia jumalaton liuta jos eivät saa kavereita tuoda kylään? Tässä on kyllä poikkeus, koska lapseni muiden kavereiden äidit ovat erilaisia. Myöskään tämä äiti ei lastaan päästä kotipihoilta pidemmälle joten miten tuo meille voisi tullakaan? Lapsi myös valittaa että meille on pitkä matka mutta samalla vaatii lastani heidän pihoilleen jatkuvasti. Mutta sisälle eivät pääse vaikka sataisi lehmiä taivaalta. Minun lapsuudenperheessäni oli liuta meitä lapsia ja kaverit olivat tervetulleita.
Miksi olet kateellinen niille vanhemmille jotka ovat yksin kotona kun ainokaisensa ovat kaverin luona? Itsehän olet päättänyt liudan mukuloita pyöräyttää!
Minä olen päättänyt että yksi riittää ja olen täysin oikeutettu viettämään kotonani aikaa kun lapseni on ulkona/kaverilla. Meille saa aina tulla leikkimään, hyvin harvoin sanon ei. Silloinkin kieltäytymiseen on oikeasti hyvä syy.Jokainen luo mieleisensä elämän, älä arvostele varsinkaan kun et tiedä pintaa syvemmälle.
Ja kateuskorttikin tuli sitten vetäistyä taskusta :D Sulta ja monelta muulta menee tän aloituksen pointti aivan ohi. Ap ei ole tässä kenellekään kateellinen ja varmasti rakastaa kaikkia lapsiaan eikä vaihtaisi heitä pois mistään hinnasta. Mutta häntä ja itseänikin välillä ihmetyttää, että miten pihalla yksilapsinen voi olla monilapsisen perheen arjesta (joo ei toki yhden lapsen kanssa voikaa kaikkea tietää mutta edes jotenkin hahmottaa, ettei se toisen perheen elämä pyöri yhden aikataulujen mukaan.
Esim. tuo että kun harrastuskerta onkin peruttu, niin ehdotetaan että mennääkö sitten äidit ja tyttäret vaikka uimahalliin kun tuli kerran vapaailta. Ja suututaan kun sanotaan ettei mulla mitään vapaailtaa ole kun on nuo kaksi muutakin lasta. Samoin ei vaikka hahmoteta sitä että miten erilaista on lähteä jonnekin Linnanmäelle yhden kuin kolmen lapsen kanssa.Mun on jotenkin kauhean vaikea _hahmottaa_, että oikeasti olisi olemassa noin putkinäköisiä yhden lapsen äitejä. En itse ole kertaakaan törmännyt moiseen, vaikka minulla (kaksilapsisella) yksilapsisia äitejä ystävinä muutamia onkin. Ja joku tuolla kiroili, että kun yksilapsiset järjestävät ohjelmaa, joka ei sovi pikkusisaruksille. Etkö joskus voisi tosiaankin ottaa hyvillä mielin vain sitä yhtä lasta näihin juttuihin mukaan ja jättää muuta katrasta isälle? Se olisi lapsellekin mahtavaa saada tehdä jotain erityistä vain äidin kanssa.
Ai lähteä viikonlopuksi 600 kilsan päähän ns perheviikonloppuun, johon pääsen sitten vain minä ja toinen lapsi, kun kaikista muista perheistä tulee myös isä! Mikä perheviikonloppu se on?
Eli sulla on joku yksilapsinen kaveri, joka on järjestänyt pikkusisaruksille sopimattoman perheviikonlopun ja pyytänyt sinua tulemaan vain sen lapsen A kanssa, mutta olettaa, että mies pääsee silti mukaan? Tällaisen kuvan kirjoituksistasi saa. Älä nyt yhden typeryksen perusteella kaikkia yksilapsisia leimaa kuitenkaan.
Niitä pöhköjä yksilapsisia perheitä oli kuusi... Ei vaan mene jakeluun että meillä on muitakin lapsia kuin esikoinen. Ja tää sama toistuu joka vuosi. Enää emme mtene mukaan ollenkaan. Kuopuksella on kaksi hyvää kaveria jotka ainokaisia ja joiden äitien kanssa menee aivan järkyttävksi säätämiseksi välillä... Samaten esikoisella yksi entinen kaveri jonka äidiltä ruli jatkuvasti määräyksiä - en keksi niille muuta sanaa - että nyt tänne ja heti jne. Lopulta loppujen lopuksi lopetin koko kaveruuden koska lapsi tai minä ei enää jaksettu. Että on niitä kyllä nyt useampi osunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkeinpä huvittaa tämä aloituksesi kun olen juuri pohtinut että miksi lapseni yhden kaverin äiti on juuri tuollainen. Siis miksi tehdä niitä lapsia jumalaton liuta jos eivät saa kavereita tuoda kylään? Tässä on kyllä poikkeus, koska lapseni muiden kavereiden äidit ovat erilaisia. Myöskään tämä äiti ei lastaan päästä kotipihoilta pidemmälle joten miten tuo meille voisi tullakaan? Lapsi myös valittaa että meille on pitkä matka mutta samalla vaatii lastani heidän pihoilleen jatkuvasti. Mutta sisälle eivät pääse vaikka sataisi lehmiä taivaalta. Minun lapsuudenperheessäni oli liuta meitä lapsia ja kaverit olivat tervetulleita.
Miksi olet kateellinen niille vanhemmille jotka ovat yksin kotona kun ainokaisensa ovat kaverin luona? Itsehän olet päättänyt liudan mukuloita pyöräyttää!
Minä olen päättänyt että yksi riittää ja olen täysin oikeutettu viettämään kotonani aikaa kun lapseni on ulkona/kaverilla. Meille saa aina tulla leikkimään, hyvin harvoin sanon ei. Silloinkin kieltäytymiseen on oikeasti hyvä syy.Jokainen luo mieleisensä elämän, älä arvostele varsinkaan kun et tiedä pintaa syvemmälle.
Ja kateuskorttikin tuli sitten vetäistyä taskusta :D Sulta ja monelta muulta menee tän aloituksen pointti aivan ohi. Ap ei ole tässä kenellekään kateellinen ja varmasti rakastaa kaikkia lapsiaan eikä vaihtaisi heitä pois mistään hinnasta. Mutta häntä ja itseänikin välillä ihmetyttää, että miten pihalla yksilapsinen voi olla monilapsisen perheen arjesta (joo ei toki yhden lapsen kanssa voikaa kaikkea tietää mutta edes jotenkin hahmottaa, ettei se toisen perheen elämä pyöri yhden aikataulujen mukaan.
Esim. tuo että kun harrastuskerta onkin peruttu, niin ehdotetaan että mennääkö sitten äidit ja tyttäret vaikka uimahalliin kun tuli kerran vapaailta. Ja suututaan kun sanotaan ettei mulla mitään vapaailtaa ole kun on nuo kaksi muutakin lasta. Samoin ei vaikka hahmoteta sitä että miten erilaista on lähteä jonnekin Linnanmäelle yhden kuin kolmen lapsen kanssa.Mun on jotenkin kauhean vaikea _hahmottaa_, että oikeasti olisi olemassa noin putkinäköisiä yhden lapsen äitejä. En itse ole kertaakaan törmännyt moiseen, vaikka minulla (kaksilapsisella) yksilapsisia äitejä ystävinä muutamia onkin. Ja joku tuolla kiroili, että kun yksilapsiset järjestävät ohjelmaa, joka ei sovi pikkusisaruksille. Etkö joskus voisi tosiaankin ottaa hyvillä mielin vain sitä yhtä lasta näihin juttuihin mukaan ja jättää muuta katrasta isälle? Se olisi lapsellekin mahtavaa saada tehdä jotain erityistä vain äidin kanssa.
Okei, no olisikohan sitten niin että tämä aloitus ei sitten ole suunnattu sinulle? Kas kun meitäkin, jotka tunnistamme ap:n ongelman, on kyllä olemassa.
Tän on pakko olla provo. Ap:n tarkoitus on vain mustamaalata yksilapsisia, en kyllä osaa sanoa miksi. Viimeistään kommentti 97 todistaa sen. Aika harva ihminen on noin ajattelematon ja oman napansa ympärillä pyörivä, mitä Ap väittää(ja väittää vielä tuntevansa näitä perheitä puoli tusinaa). Tiedän itsekin paljon yksilapsisia perheitä ja ollaan itsekin sellainen. Ihan normaalisti asioista keskustellaan ja sovitaan sekä pyritään ottamaan kaikki osapuolet huomioon oli ystäväperheessä sitten yksi tai viisi lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletkomarttyyri kirjoitti:
Mitä pahaa siin on jos etukäteen kysyy kahville tai shoppailemaan varmaan kysyy koska se tekis sulle hyvää ja olettaa että kai sinäkin joskus saat lapsistasi breikin laittamalla vaikka hoitoon tai kerhoon!
eihän se kuitenkaan baariin pyydä tai terassille kuten monet lapsettomat saattaa tehdä tai pahimmassa tapauksessa KUKAAN EI KOSKAAN PYYDÄ SINUA MIHINKÄÄN.
No ei tässä nyt kukaan ole väittänytkään että siinä olisi jotain pahaa. Mutta itselle noita on ainakin ehdotettu sillä että "hei nyt kun olisi vapaa-aikaa tän tunnin verran niin mentäiskö vaikka..".
Samoin ehdotellaan lapsitapaamisia jonnekin Linnanmäelle ja suorastaan suutahdetaan siitä jos sanon, että liian kallista tai hankalaa meille.Kannattaako tehdä niin paljon lapsia, että joku niinkin kiva(mutta samalla kyllä aika tavallinen) juttu kuin Lintsi on liian kallista ja HANKALAA?
Ai tavallinen paikka? En tiedä missä kuplassa elät, mutta aika harvalla ihmiselle Linnanmäki on mitään arkipäivää. Iso osa ei käy siellä ollenkaan ja lopuistakin suurin osa vain kerran kesässä.
Mä asun samassa kuplassa - aika monen muun tässä lähialueilla asuvan kanssa. Kaikki nää Lintsin ympärillä olevat asuma-alueet on aikä täynnä lapsia. Me on käyty tänä kesänä jo varmaan 20 kertaa Lintsillä, koska se on tossa vieressä, vähän kuin leikkipuistoon menis. Lapsi onneks sen verran pieni että pääsee ilmaislaitteisiin. Mutta siis meidän tuttavapiirissä kaikille Lintsi on ihan tavallinen paikka.
sori ohis
No ei siinä mitään mutta joskus kannattaa käydä siellä kuplan ulkopuolellakin. Itse asun myös Lintsin lähellä mutta en tunne kyllä ketään joka kävisi Lintsillä melkein joka päivä. Kannattaa se lapsikin kasvattaa hiukan realistisemmaksi.
Mä asun samassa kuplassa - aika monen muun tässä lähialueilla asuvan kanssa. Kaikki nää Lintsin ympärillä olevat asuma-alueet on aikä täynnä lapsia. Me on käyty tänä kesänä jo varmaan 20 kertaa Lintsillä, koska se on tossa vieressä, vähän kuin leikkipuistoon menis. Lapsi onneks sen verran pieni että pääsee ilmaislaitteisiin. Mutta siis meidän tuttavapiirissä kaikille Lintsi on ihan tavallinen paikka.
sori ohis