Mua on alkanut vituttaa ihmisten älypuhelimen räpläys niin paljon että

Samaa mieltä. Ihmiset ei osaa edes keskustella ilman, että selataan puhelinta:( Välillä tuntee itsensä näkymättömäksi ja äänettömäksi.

Hyvä! Itse yritän tehdä samanlaista pesäeroa tähän saatanalliseen vehkeeseen.

Hyvin on mennyt. Kotona näpytän mutta esim. bussissa en ollenkaan.

Laitoin Facebook-tilin kiinni. Vähän tuntuu yksinäiseltä mutta toisaalta vapauttavalta kun ei tarvitse joka hetki katsoa yhdentekeviä päivityksiä tyyliin olispa kaljaa.

Minua tympii eräs ystäväni, jonka on pakko leffan aikanakin somettaa ja snäppäillä. Sitten jää hyvät kohtaukset välistä ja vinkuu kuinka leffa oli tylsä ja ei tajunnut mitään..

Älä nyt, tulevaisuudessa vauvoillekin varmaan viskataan älylasit kasvoille heti toosasta tultuaan ja toivotetaan tervetulleeksi virtuaalitodellisuuteen.

Siksipä minulla onkin tavallinen puhelin, enkä aio älypuhelinta hankkia ennen kuin on viimeinen pakko. En halua muuttua zombiksi vaan haluan havannoida ympärilläni tapahtuvia asioita. Puhelin on soittamista ja viestittelyä varten ja tietokonehommat hoidetaan kotona. Vielä ei ole tullut tilannetta eteen, mistä en olisi selviytynyt ilman tuota ihmeellistä hivelylautaa.

Vierailija kirjoitti:

Siksipä minulla onkin tavallinen puhelin, enkä aio älypuhelinta hankkia ennen kuin on viimeinen pakko. En halua muuttua zombiksi vaan haluan havannoida ympärilläni tapahtuvia asioita. Puhelin on soittamista ja viestittelyä varten ja tietokonehommat hoidetaan kotona. Vielä ei ole tullut tilannetta eteen, mistä en olisi selviytynyt ilman tuota ihmeellistä hivelylautaa.

Meillä taas työyhteisössä on pakko olla melkein älypuhelimet, kun koko työryhmän on tärkeä pystyä kommunikoimaan reaaliaikaan keskenään sujuvuuden kannalta, ja porukka seilaa kuitenkin eri paikoissa eikä koneen ääressä olla kuin osa työajasta.

Minulla puhelin on vain soittamista ja tekstiviestien lähettelyä varten, joten aika vähän sitä käytän. Ei minua silti häiritse bussissa istuvat zombiet, luen itse kirjaa enkä välitä, näpytteleekö naapuri someviestiä vai lukeeko kännykällä kirjaa.

Mutta pidän kyllä erittäin kurjana tapana sitä, kun iso osa ihmisistä pitää sitä kännykkää tapaamisissa pöydällä ja vilkuilee sinne vähän väliä, näpyttelee vastauksia viesteihin jne. vaikka istun siinä vieressä ja juttu on kesken. Myöhemmin sitten luen päivityksistä, miten ihanaa olikaan tavata minua, vaikka siinä itse tapaamisessa ei keskity muuhun kuin näihin päivityksiin ja muutamaan hajamieliseen lauseeseen.

Olipas ihanaa olla juhlissa, joissa kukaan ei räplännyt kännykkää, ei edes ne esiteinit. Samat ihmiset ovat melko kännykkäriippuvaisia noin muissa tilanteissa, joten olin todella onnellinen että on sentään olemassa tilaisuuksia, joita arvostavat niin paljon, etteivät pakene kännykkämaailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksipä minulla onkin tavallinen puhelin, enkä aio älypuhelinta hankkia ennen kuin on viimeinen pakko. En halua muuttua zombiksi vaan haluan havannoida ympärilläni tapahtuvia asioita. Puhelin on soittamista ja viestittelyä varten ja tietokonehommat hoidetaan kotona. Vielä ei ole tullut tilannetta eteen, mistä en olisi selviytynyt ilman tuota ihmeellistä hivelylautaa.

Meillä taas työyhteisössä on pakko olla melkein älypuhelimet, kun koko työryhmän on tärkeä pystyä kommunikoimaan reaaliaikaan keskenään sujuvuuden kannalta, ja porukka seilaa kuitenkin eri paikoissa eikä koneen ääressä olla kuin osa työajasta.

Ymmärrän mutta tuli vaan mieleen että mitä soittaminen ja puhelimessa puhuminen on jos ei reaaliajassa kommunikointia.

Odottakaahan kun älylasit tulevat muotiin. Varmasti todella ihanan näköistä.

Mua ei ärsytä yhtään. Aiemmin luin Hesaria (oli muuten hankalaa kun se oli vielä broadsheet) tai pokkaria bussissa. Nykyään luen Hesaria ja kirjaa kännykällä, ja kyllä kännykkä on siis nenän edessä koko työmatkan ajan.

Ei kaikki älypuhelimen käyttö ole somessa roikkumista.

Osalla se on vielä pakkomielteistä, varsinkin naisilla. Pitää lukee jo luettuja wa viestejä siinä kassajonossa tai ihan vaan sovelluksien selaaminen helpottaa oireita. Teinitytöt kun menee kahvilaan niin kyllä ne iphonet pitää olla pöydällä vähintään. Kerran mäkkärissä oli 4 teinityttöä hengailemassa niin jokainen räpläs puhelintaan. Mietin, että te ootte nyt kavereitten kanssa lähteneet liikkeelle, mutta ette osaa edes puhua keskenään?

Eniten on alkanut ärsyttää ihmiset jotka kävellessäänkin tuijottavat puhelintaan. Eilen tajusin kuinka helvetin typerää ja typerän näköistä se on, kun näin miehen taluttamassa kahta koiraansa ja nenä kiinni taikakivessä.

Olen tehnyt samaa itsekin mutta nyt loppui sekin. Nykyihmiset ovat vastenmielisiä typeryksiä. Minä en halua olla. Haluatko sinä?

Ap

Minusta on ihan ok, että yksin ollessaan (esim. bussissa istuessa) viihdyttää itseään älypuhelimella. Paljon ärsyttävämpää on se, että seurassa ollessa tuijottaa omaa kännykkäänsä eikä lainkaan keskity läsnäolijoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksipä minulla onkin tavallinen puhelin, enkä aio älypuhelinta hankkia ennen kuin on viimeinen pakko. En halua muuttua zombiksi vaan haluan havannoida ympärilläni tapahtuvia asioita. Puhelin on soittamista ja viestittelyä varten ja tietokonehommat hoidetaan kotona. Vielä ei ole tullut tilannetta eteen, mistä en olisi selviytynyt ilman tuota ihmeellistä hivelylautaa.

Meillä taas työyhteisössä on pakko olla melkein älypuhelimet, kun koko työryhmän on tärkeä pystyä kommunikoimaan reaaliaikaan keskenään sujuvuuden kannalta, ja porukka seilaa kuitenkin eri paikoissa eikä koneen ääressä olla kuin osa työajasta.

Ymmärrän mutta tuli vaan mieleen että mitä soittaminen ja puhelimessa puhuminen on jos ei reaaliajassa kommunikointia.

Ei onnistu noin vain helposti tiedon välitys samaan aikaan yli kymmenelle ihmiselle. Kysyjä saa helpoiten vastauksen ja näkee heti onko joku jo vastannut jotain jonkun ongelmatilanteeseen.

Mäkään en ihan ymmärrä että miksi bussissa yksin istuvat hiljaiset puhelinnäppäilijät voivat ketään ärsyttää. Kävellessä tai seurassa on mustakin typerää tuijottaa puhelimeen. Kävellessä olisi ainakin suotavaa mennä vähän sivuun pysähdyksiin, jos tuijottelusta tulee kauhean pitkäaikaista.

Mä oon tosiaan jo monta vuotta kakarasta asti lukenut kirjaa bussissa, eikä siitä tunnuta valitettavan. Voi toki olla että jotakin ärsytän mutta olen niin sulkeutunut todellisuudesta sinne kirjamaailmaan etten edes huomaa ihmisten mulkoiluja :D

Minusta on töykeää käytellä älyluuria, kun on jonkun seurassa, tai esim. leffassa, jossa valo häiritsee muita. Mutta yksin bussissa tms. istuessa se on jopa fiksua.

Kuuntelen musiikkia, luen kirjaa/s-postia/uutisia... Erikoista, että joku tästä mielensä pahoittaa.

Suurin osa noista ei ihan oikeasti roiku somessa, vaan juttelee kavereilleen. Tai kaukana asuville tutuille tai seurustelukumppanille. Missä te oikein asutte jos "kaikki" pyörii instassa? Olen nuori nainen ja tunnen yhden henkilön jolla on insta, ja tämä henkilö käyttää puhelintaan todella vähän. Twitteriäkään ei ole kenelläkään ja facebookissa on vaan keski-ikäiset.

Samaa mieltä. Katsot minne vaan niin ihme on jos näet yhdenkin henkilön jolla ei ole luuria kädessä.

Paras on se kun ylittävät katuja milloin mistäkin ja se nenä ei siitä puhelimesta nouse. Ja taas voidaan syyttää autoilijoita kun joku jäi alle.

Jos Ymmärtää, että elämä jää elämättä jatkuvalla puhelimen näpyttelyllä niin sitä päättää ettei roiku netissä.

Nettiriippuvuus on niin paha.

Mua ei muuten häiritse mutta jos koittaa jonkun kanssa vaikka kahvitella, niin se luurin räpläys on tosi törkeetä. Etenkin jos vaan selataan jotain facebookia ettei ole edes mitään oikeaa asiaa. Tulee aina tosi ulkopuolinen olo kun seuralainen alkaa kesken kaiken somettaa. T. 24v kalkkis