Lue keskustelun säännöt.
Lukion päästötodistus 7.5 - silti valmistuin lääkäriksi
06.07.2016 |
Lehtien palstoilla on ollut nyt ihmeellistä valitusta kun kaikki halukkaat ja elämänsä pääsykokeisiin satsanneet eivät useista yrityksistä huolimatta ole päässeet (Helsingin) lääkkikseen.
Itse hain ja pääsin 1995, jolloin oli kaikkein pienimmät sisäänottokiintiöt (juuri supistettu). Taisivat monessa paikassa olla vain puolet siitä mitä nykyisin. En ollut lukiossa mikään tähtioppilas, ei niinkään etten olisi osannut vaan pikemminkin en viitsinyt. Lukion päästötodistus jäi keskiarvoltaan 7.5 - ylioppilastodistuksen ka oli M (E ei käytössä tuolloin)
Eli turha valitus pois. Persettä penkkiin, pääsykokeet on kerran vuodessa ja niihin voi osallistua kuka vain tuntee halua lääkäriin ammattiin. Sisään pääsee jos on halua. Toki vaatii valmistautumista ja pääsykoe pitää tehdä hyvin ja rennosti. Rentous löytyy kun osaa asiat. Luulen, että monellakin kympin tytöllä sisäänpääsy kilpistyy juuri siihen viime hetken panikointiin, joka pilaa pääsykoe suorituksen. Se pitää ensin selättää.
Pääsykokeen onnistuneen suorituksen jälkeen selviää sitten kaikesta muustakin mitä eteen tulee. Myös hätätilapotilaista, joiden hoitoon pitää myös rutinoitua ilman panikointia.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin pääsykoe perustuu pelkkää lukion oppimäärään. Jos siis lukion on suorittanut hyvin, esim 9-10 arvosanoilla, pitäisi siis älyn, ymmärryksen ja kykyjen riittää.
Jos ei pääse sisään, johtuu se ainoastaan epäonnistumisesta pääsykoe tilanteessa, eli todennäköisimmin jännittämisestä tai jopa panikoinnista. Luulen, että moni ns. kympin tyttö ei pääse sisään juuri tästä syystä. Ylisuorittaminen, pakkomielle, jännitys yms pilaavat sen kaikkein tärkeimmän hetken. Ei niinkään ettei osaisi asioita.
Toisaalta jos ei kestä pääsykoe tilanteen muodostamaa jännitystä, miten sitten on valmius kohdata muita lääkärin uralla eteentulevia haasteita? Elvytystilanteet, kolaripotilaat, rintakehään puukotetut yms?
Ja kannattaa tosiaan muistaa, että lääketieteen opetusta järjestetään viidessä yliopistossa. Jos jollekin on jo tässä vaiheessa muodostunut pakkomielle pääsystä vain ja ainoastaan Helsinkiin, kannattaa hiukan löysätä pipoa.. Nyt on jo selvästi yksiulotteisesti ajatus hirttänyt kiinni. Ei lupaa hyvää 35 vuoden työuralle.
Lääkiksen varasijalla 50 voi olla 2,5 pisteen ero viimeisimpään sisään päässeeseen. Satoja hyviä jää ulos. Tarvitaan vain pieni huolimattomuusvirhe.
Siksihän ne pääsykokeet järjestetäänkin. Erottelemaan parhaat niistä muista hyvistä. Ensi vuonna uudestaan, jos huolimattomuus pilaa kokeet. Pienet ne on marginaalit esim kirurgin työssäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun itse hain, kokeissa oli aineistokoe. Eli teksti joka annettiin luettavaksi vasta pääsykokeessa ja kerättiin sitten pois, samalla kun annettiin siihen liittyvät kysymykset.
Aineistokoe tuolla kerralla (1995) käsitteli Einsteinin suhteellisuusteoriaa. Itse en ollut lukenut lukiossa lainkaan fysiikkaa, joten pieni epäilys meinasi luikerrella sisuksiin tuossa tilanteessa. Mutta selvisin ja loppujen lopuksi pääsykoe meni kokonaisuutena aivan nappiin.
Aineistokoe mielestäni oli kyllä hyvä, testasi kykyä lukea ja hahmottaa suurempia asiakokonaisuuksia ilman ulkoa opiskelun mahdollisuuksia. Ja ehdottoman hyvä paineensietokyvyn testi. En tiedä miksi siitä on luovuttu.
Minunkin mielestä aineistokoe oli hyvä. Toki jos en olisi päässyt pääsykokeesta läpi, niin varmaan kritisoisin koko järjestelmää.. Oli siihen aihetta tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Lukion päästötodistus ei kerro älykkyydestä vaan enemmänkin muista ominaisuuksista. Esim. kyky keskittyä opiskeluun ei ole itsestään sevää tilanteessa, jossa vaikkapa nuoren vanhemmat ovat alkoholisoituneet, äiti sairastaa syöpää tai isä on joutunut vankilaan.
Tulkitsemme todistuksen numeroita liian yksipuolisesti ja vedämme niistä liian yleistäviä johtopäätöksiä älystä ja ominaisuuksista.. Aivoilla kun on tapana yleistää.
Voin valitettavasti kokemuksen perusteella yhtyä tähän. Perhetaustani oli vaikea, ja olin koko peruskoulun pahasti kiusattu. Mielenterveyshän siinä kokonaan meni. Vielä yläasteella kemian opettaja piti minua lellipentuna ja kaavaili tulevaisuuttani yliopistossa, keskiarvokin vaihteli 9,4-9,8 välillä rankasta kiusaamisesta huolimatta.
Lukiossa sitten romahdin, melkeinpä kaikki arvosanat sieltä ovat joko hyvin huonoja (5, 6, 7, jopa pari 4:sta) tai sitten parhaimmillaan kasia tai ysiä, ehkä muutama kymppikin. En muista keskiarvoa, mutta taisi olla jotain seitsemän tai vähän alle. Kirjoitukseni peruuntuivat kerran jäädessäni sairaslomalle, ja lopulta kirjoitin vain turhia aineita erittäin huonossa kunnossa arvosanoilla E, E, M, C.
Ryhmänohjaaja oikein kehui kirjoitusteni tuloksia, kun minulla oli muuten mennyt niin huonosti, poissaoloja oli aivan mielettömästi ja kolmas nelonen samasta aineesta olisi jättänyt minut luokalle. Itse olin ja olen kyllä todella pettynyt todistukseeni ja arvosanoihini, siihen ylipäänsä kuinka elämäni meni. Suren yhä sitä, että valitsin helpoimmat ja mitäänsanomattomimmat kurssit ja vedin nekin vain kohtalaisesti läpi. En olisi kyllä pystynytkään parempaan, ihme, että edes sain valkolakin. Harmittaa todella paljon, sillä olisin halunnut juurikin lääkäriksi. Se suuri unelma menikin sitten lyttyyn hullujen vanhempien ja raukkamaisten kakaroiden vuoksi.
Veljeni luokalta valmistu lääkäriksi muija joka oli saanu kuuden vuoden tuomion huumeiden välittämisestä. Luki linnassa pääsykokeisiin ja heittämällä sisään lääkikseen. Hänen keskiarvoaan en toki tiedä. Eipä oo kun oppimishalusta kiinni.
"Minä pääsin amispohjalta sisään ja valmistuin lääkäriksi ilman lukiota ;)" - Varo sanojasi täällä pian jonkun mamman tai papan sydän särkyy vielä lisää vaikka vielä on edelleen toipumassa siitä järkyttävästä sokista, että heidän lapsensa ei päässytkään lukioon, vaikka asuivat arvoalueella. - Mitä siitä seuraisikaan, jos useimmat pyrkisivät omia unelmiaan kohti, eivätkä ymmärtäisi antaa ulkoisten esteiden haitata ponnistelujaan ja pyrkimystään kohti omaa haavetta ja päämääräänsä. Tai jos ovat joskus valinneet, tai päätynyeet yhteen suuntaan, niin mitä kaikkea voikaan tapahtua jos haluaisivat muuttaa suuntaansa kokonaan toiseen. - Eivätkä vain halua vaan toteuttavat halaumansa, elleivät, ehkä vielä tänään, mutta varmasti ja mahdollisesti sitten kun sopiva aika koittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kirjoitin ylioppilaaksi 2007, lukion ka. 6,8 ja kirjoituksista MCBBB. Olen aina viihtynyt koulussa mutta en jaksanut nähdä mitään vaivaa opiskelun suhteen. Lukion kävin kirjaimellisesti lukematta läpi. Yliopiston pääsykokeet oli ensimmäinen kerta kun yritin jotain tosissani ja annoin kaikkeni! Pääsin sisään ja nyt VTM :)
"Minä pääsin amispohjalta sisään ja valmistuin lääkäriksi ilman lukiota ;)" - olsi tietysti voinut olla mukava lukea hoeman seikkaperäisemmin opintietäsi, kuten mitä opiskelit ammattikoulussa ja olistko töissä sen jälkeen jne. - Toisaalta olisi mielenkiintoista tietää, miksi tätä kommenttia alapeukutettiin. - Kyllä ammattikoulu pohjalta voi päästä yliopistoon ja siten myös lääkikseen, vaikka harvinaista se toki on. Mutta vielä tänään mahdollista, mutta en tiedä miten tulevaisuudessa jos yliopisto / korkeakoulu valinnoissa valinnoissa pääpaino annetaan yo-kokeiden arvosanoille. Kuinka moni edes tietää varmaksi noin 15- vuotiaan, mitä haluaa tehdä työkseen tulevaisuudessa, tai opiskella. - Lukio antaa tähän tavallaan miettimisaikaa, mutta entä ammattikoulu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kannustuksesta. Tuo viimmehetken panikointi on ongelma. Amk:n pääsykoekin tuntuu olevan aivan hepreaa, kun paniikki iskee päälle ratkaisun hetkellä. Kotiolosuhteissa sellaset tekee alle puoleen tuntiin. Toivottavasti nykyhallitus tulee järkiinsä, eikä tee Suomesta Etelä-Koreaa, missä vain hyvällä yo-paperilla pääsee kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Veljeni luokalta valmistu lääkäriksi muija joka oli saanu kuuden vuoden tuomion huumeiden välittämisestä. Luki linnassa pääsykokeisiin ja heittämällä sisään lääkikseen. Hänen keskiarvoaan en toki tiedä. Eipä oo kun oppimishalusta kiinni.
Tämä ei muuten olisi enää mahdollista. Nykyään kliiniseen vaiheeseen siirtyessä yliopistolle pitää toimittaa rikosrekisteriote, jossa huumetuomio, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö yms. tulee ilmi. Huumeiden käyttörikos ei estä opintoja, mutta yllä mainittu huumetuomio sen kyllä tekisi. Yliopisto voi tarvittaessa aikaisemman rikoshistorian vuoksi evätä opinto-oikeuden. Käytäntö on melko uusi, koska esim. tänä vuonnna valmistunut kaverini ei ollut joutunut ko. papereita yliopistolle toimittamaan. Luultavasti tapauksia on tähän mennessä ollut niin vähän, että yhtään opinto-oikeutta ei ole vielä evätty rikosperusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veljeni luokalta valmistu lääkäriksi muija joka oli saanu kuuden vuoden tuomion huumeiden välittämisestä. Luki linnassa pääsykokeisiin ja heittämällä sisään lääkikseen. Hänen keskiarvoaan en toki tiedä. Eipä oo kun oppimishalusta kiinni.
Nykyään hoitoalalle ja jopa lääketiedettä opiskelemaan hakeutuu henkilöitä, joilla on päihdeongelma ja ammatti on keino päästä käsiksi aineisiin. Sekin voi olla motivaation lähde.
Vierailija kirjoitti:
Minä pääsin amispohjalta sisään ja valmistuin lääkäriksi ilman lukiota ;)
amiksesta sait tarvittavat fykebi??? Et. Miten selvitit fykebi????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ketjua lukiessan tulee väksin mieleen, että osa todennäköisesti olettaa tai odottaa lääkärin, tai lääkäriksi opiskelevan olevan edelleen Jumalasta seuraava, joka ei koskaan tee virheitä. Tai ei ainakaan niin, että hänen syntymälahjana saamansa kutsumuksensa olisi millään kohtaa vaarantunut, vaan hän on pienestä pitäen tiennyt ja tuntenut, että hänestä tulee Jumalan oikeakäsi tai vähintään erikoislääkäri ja tätä varten hän on opiskellut ja sisäistänyt kaikki luonnontieteelliset oppiaineet ja kruunannut ne viiltävällä matemaattis loogisilla kyvyillä päästäkseen, niinkuin sanonta kuuluu ensi yrittämällä lääkiks -putkeen, vakka kaikki tiesivät, että pääsykoe oli oikeastaan hänelle pelkkää teatteria, jossa täytyi näyttäytyä pieni hetki tavallisten kuolevaisten parissa.
"amiksesta sait tarvittavat fykebi??? Et. Miten selvitit fykebi???"
En ole se, jolta kysynyt, mutta vastaanpa silti. Niin. Et sitten tiennyt, että (mm. ) fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa voi opiskella muuallakin kuin vain lukiossa (ja yliopistossa). - Ja toisekseen ei lukiota tarvitse kokonaan käydä esimerkiksi iltalukiossa voi käydä opiskelemassa yksittäisiä kursseja, etten sanosi napsimassa rusinta pullasta, eli valikoimassa itseään eniten hyödyttävät kurssit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljeni luokalta valmistu lääkäriksi muija joka oli saanu kuuden vuoden tuomion huumeiden välittämisestä. Luki linnassa pääsykokeisiin ja heittämällä sisään lääkikseen. Hänen keskiarvoaan en toki tiedä. Eipä oo kun oppimishalusta kiinni.
Tämä ei muuten olisi enää mahdollista. Nykyään kliiniseen vaiheeseen siirtyessä yliopistolle pitää toimittaa rikosrekisteriote, jossa huumetuomio, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö yms. tulee ilmi. Huumeiden käyttörikos ei estä opintoja, mutta yllä mainittu huumetuomio sen kyllä tekisi. Yliopisto voi tarvittaessa aikaisemman rikoshistorian vuoksi evätä opinto-oikeuden. Käytäntö on melko uusi, koska esim. tänä vuonnna valmistunut kaverini ei ollut joutunut ko. papereita yliopistolle toimittamaan. Luultavasti tapauksia on tähän mennessä ollut niin vähän, että yhtään opinto-oikeutta ei ole vielä evätty rikosperusteella.
Miksi tämä mies on sitten joutunut opiskelemaan Ruotsissa, kun Suomessa ei päässyt taustansa vuoksi? http://www.studio55.fi/terveys/article/ryostelleesta-ja-hakanneesta-rik…
"Nykyään hoitoalalle ja jopa lääketiedettä opiskelemaan hakeutuu henkilöitä, joilla on päihdeongelma ja ammatti on keino päästä käsiksi aineisiin. Sekin voi olla motivaation lähde."
- Ei tuo uusi asia ole. - uudemaa on se, että ainakin osalle ihmisä on alaknut selvitä se raadollisuus ja tai todellisuus, että ylivoimaisesti suurin osa lääkiksessä opiskelevista on ihan tavallisia kuolevaisia, useimmat vieläpä ihmisiä; kaikkine vahvuuksineen ja heikkouksineen. - Aina joskus katson kun katselen kurssikavereistani joitain niin minua puistattaa ajatella, että mihin he mahdollisesti vielä joutuvat. En -onneksi tiedä- tosin aivan varma en ole vielä omasta suunnastaniikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljeni luokalta valmistu lääkäriksi muija joka oli saanu kuuden vuoden tuomion huumeiden välittämisestä. Luki linnassa pääsykokeisiin ja heittämällä sisään lääkikseen. Hänen keskiarvoaan en toki tiedä. Eipä oo kun oppimishalusta kiinni.
Tämä ei muuten olisi enää mahdollista. Nykyään kliiniseen vaiheeseen siirtyessä yliopistolle pitää toimittaa rikosrekisteriote, jossa huumetuomio, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö yms. tulee ilmi. Huumeiden käyttörikos ei estä opintoja, mutta yllä mainittu huumetuomio sen kyllä tekisi. Yliopisto voi tarvittaessa aikaisemman rikoshistorian vuoksi evätä opinto-oikeuden. Käytäntö on melko uusi, koska esim. tänä vuonnna valmistunut kaverini ei ollut joutunut ko. papereita yliopistolle toimittamaan. Luultavasti tapauksia on tähän mennessä ollut niin vähän, että yhtään opinto-oikeutta ei ole vielä evätty rikosperusteella.
Miksi tämä mies on sitten joutunut opiskelemaan Ruotsissa, kun Suomessa ei päässyt taustansa vuoksi? http://www.studio55.fi/terveys/article/ryostelleesta-ja-hakanneesta-rik…
Jutussa ei asiaa mainita, mutta kirjassa jonka hän on kirjoittanut, tulee asia ilmi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljeni luokalta valmistu lääkäriksi muija joka oli saanu kuuden vuoden tuomion huumeiden välittämisestä. Luki linnassa pääsykokeisiin ja heittämällä sisään lääkikseen. Hänen keskiarvoaan en toki tiedä. Eipä oo kun oppimishalusta kiinni.
Tämä ei muuten olisi enää mahdollista. Nykyään kliiniseen vaiheeseen siirtyessä yliopistolle pitää toimittaa rikosrekisteriote, jossa huumetuomio, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö yms. tulee ilmi. Huumeiden käyttörikos ei estä opintoja, mutta yllä mainittu huumetuomio sen kyllä tekisi. Yliopisto voi tarvittaessa aikaisemman rikoshistorian vuoksi evätä opinto-oikeuden. Käytäntö on melko uusi, koska esim. tänä vuonnna valmistunut kaverini ei ollut joutunut ko. papereita yliopistolle toimittamaan. Luultavasti tapauksia on tähän mennessä ollut niin vähän, että yhtään opinto-oikeutta ei ole vielä evätty rikosperusteella.
Miksi tämä mies on sitten joutunut opiskelemaan Ruotsissa, kun Suomessa ei päässyt taustansa vuoksi? http://www.studio55.fi/terveys/article/ryostelleesta-ja-hakanneesta-rik…
Jutussa ei asiaa mainita, mutta kirjassa jonka hän on kirjoittanut, tulee asia ilmi.
Christer Lybäck, ortopedi. Hyvä esimerkki, miten suuri merkitys omalla motivaatiolla ja päättäväisyydellä on. Alkoholisoitumassa oleva katurosvo päättää muuttaa elämänsä suuntaa.. Suorittaa vankilassa lukion ja jatkaa opiskelujaa yliopistossa valmistuen lääkäriksi.
Mutta ei itke opiskelukiintiöistä tai pääsykokeista lehdissä. Jokaisella on samat mahdollisuudet pääsykokeissa, kuin myös opiskeluissa.
Minkähänverran 10:n oppilaita ja laudatur ylioppilaita mahtoi ärsyttää jäädessään lääkiksen varasijoille, kun minäkin alle kasin keskiarvolla ja C:n papereilla pääsin sisään vuonna 2007? Muutamia tuttujakin lukiossa pingottaneita näytti olleen hyväksyttyjen viivan väärällä puolella, eikä heitä kyllä myöhemminkään näkynyt lääkispiireissä.
Itsekin kirjoitin lukiosta paperit AACM ja maisteriksi valmistuin lääketieteen tiedekunnasta 2012, tosin en kliiniseltä puolelta. Sitkeyttä vaati, mutta sitä minulta löytyi.
Silti 10 vuoden aikasarjassa Helsinkiin pyrkijöistä 14% pääsee sisään. Suhde säilynyt melko vakiona, eli mitään vaikeutumista siltä kannalta ei ole.
20 vuoden aikana lääketieteellisen aloituspaikkojen määrä valtakunnallisesti on nostettu 350:sta 750:een.
Hakijoiden määrä ei ole kuitenkaan ole tuplaantunut, eli suhteellisesti ei voi sanoa, että olisi jotenkin vaikeampi päästä sisään.