Terveiden lasten terveinä vanhempina ei vissiin tartte ikinä hoitoapua =(

Ymmärrän kyllä aloittajaa. Meidän piti saada vappuna kolme alle eskari-ikäistä hoitoon mummulle. Olis ollu eka kerta tänä vuonna. Olin ihan fiiliksissä koska esikoisen (nyt 18v) syntymän jälkeen ei ainuttakaan vappua, juhannusta eikä uudenvuoden aattoa ilman lapsia.. Anoppi soitti ja siirsikin parilla viikolla eteenpäin lasten tuloa. Se oli kova pettymys kun oli tosiaan oottanu ja suunnitellu jo kaikkea :) No, nyt pojat on menossa lauantaina taas mummulaan. Mutta perhanan teiniä 13v ei saa jaloista pois ;) Se siitä kaksin mökkeilystä...

Meillä ei mun vanhempiin mitään välejä, sieltä ei ees korttia tule lapsille.. Anoppi siis ainoa vaihtoehto.

Kyllä isovanhemmat on oikeasti hauskoja joskus :)

Siskoani on autettu lastenhoidossa. Hänen lapset oli aina syyslomat ja hiihtolomat mummolassa. Vanhempamme auttoivat talonrakennuksessa ja mökin rakennuksessa. Muutakin apua on tullut aika paljon.

Siskoni on osannut aina valittaa, kuinka on rankkaa ja kuinka on kiireinen ja sitä ja tätä. Ja apua on saanut.

Minusta kuulemma ei olla huolissaan, kun olen sellainen pärjääjäluonne. Kun pari kertaa sanoin lasten ollessa pieniä, että olen väsynyt, sain kuulla paasauksen, kuinka siskoni on ollut niin ahkera ja siksi niin väsynyt ja hoisi lapsiaan niin hyvin, että voi kun se raukka oli tiukilla. No enpä viitsinyt enää valittaa, kun siskorukka oli ollut niin tiukilla. Apua en tietenkään saanut, kun minähän olen pärjääjä.

Olisin jossain vaiheessa tarvinnut todella apua ja päästä mummolaan lepäämään pariksi päiväksi. Ei kuulemma käynyt, kun samaan aikaan rakennettiin siskon mökkiä. No, pärjäsin sitten itse jollakin tavalla. Saivat mökin rakennnettua.

Nyt siskollani on lapsenlapsia, niin äitini jaksaa murehtia öitä valveilla, kuinka siskon lapsi ja hänen puoliso on tiukilla lastensa kanssa. Ja hänen ainoa aarre on ne lapsenlapset ja kuinka hän haluaisi niitä auttaa, jos vain kykenisi vielä :)

Eli opetelkaa valittamaan ja leikkimään marttyyria ja pitämään ääntä itsestänne, niin saatte apua. Me pärjääjälapset emme sitä koskaan saa, mutta saamme sitten lopulta palkaksi hoitaa vanhempamme hautaan kaiken päälle, koska eihän se valittajasisarus jaksa, kun sillä on aina ollut niin vaikeaa ja se raukka on ollut niin tiukilla lasten kanssa ja niin väsynyt :)

Minä en jaksa tästä enää sen kummemmin mieltäni pahoittaa. Mielenkiinnolla odotan perinnönjakoa, että sisareni hyökkää sinne tyhjentämään pesän, kun hänhän se on niin kauheasti auttanut vanhempiamme ja ikinä ei ole kodistaan mitään matkaansa saanut :D

Meillä taas kävi niin, että isovanhemmat hoitivat vaan niitä terveitä lapsia ja meidän lapsia ei ollenkaan, koska yhdellä autismikirjon häiriö. Että näin.

Eihän kellään mitään kummeja ole, kun ei lapsia enää kasteta. Sinänsä harmi, kummin tehtävä on olla kummilapsen vanhemman tukena ja kasvatuskumppanina. Nyt siitä olisi iloa.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä aloittajaa. Meidän piti saada vappuna kolme alle eskari-ikäistä hoitoon mummulle. Olis ollu eka kerta tänä vuonna. Olin ihan fiiliksissä koska esikoisen (nyt 18v) syntymän jälkeen ei ainuttakaan vappua, juhannusta eikä uudenvuoden aattoa ilman lapsia.. Anoppi soitti ja siirsikin parilla viikolla eteenpäin lasten tuloa. Se oli kova pettymys kun oli tosiaan oottanu ja suunnitellu jo kaikkea :) No, nyt pojat on menossa lauantaina taas mummulaan. Mutta perhanan teiniä 13v ei saa jaloista pois ;) Se siitä kaksin mökkeilystä...

Meillä ei mun vanhempiin mitään välejä, sieltä ei ees korttia tule lapsille.. Anoppi siis ainoa vaihtoehto.

Miksi teillä on noin älyttömästi lapsia (laskin ainakin 5kpl lapsia) ja vielä pitkillä väleillä? 20v. todella on pitkä aika että on alle 5-v. taloudessa. Mutta kysyn siis miksi oi miksi?

No meillä ei ollut erityislapselle edes ketä pyytää, en ala selitellä tarkemmin, mutta mm. äitini kuoli lasteni ollessa ihan pieniä. Eikä ollut niin vaikea, että olisi mitään tukia saatu. Kela päätti, että terapiaa jos saa kerran viikossa, saa hoitotukea. Kunta taas päätti, että joka toinen viikko, koska ei ole rerusseja enempää. Emme päässeet edes valmennuskursseille koskaan. 

Rahalla ainoastaan me saimme hoitajan, eikä ketä tahansa voinut rahallakaan ottaa. Onneksi läheltä löytyi MLL:n kautta hyvä hoitaja. Kaikki eivät olleet hyviä, muutamaa kokeiltiin. 

Ap täällä taas.

Mieheni on ollut aika lyhytsanainen ja outo anopin soiton jälkeen, ajattelin että häntä vain harmittaa. Selvisi äsken että joo harmittaa, kun hän oli kerrankin ajatellut olla romanttinen ja yllättää minua ajamalla kylpylähotelliin kun lapset on viety hoitoon, oli tilannut etukäteen minulle joku rentoutusjuttu ja maksanut kaiken jo. Oli ajatellut että niitä samoja seiniä nähdään ihan tarpeeksi, nyt tehdään jotain kivaa ihan vain me kaksi, onhan se hiukan erilaista olla kylpylässä ilman lapsia kuitenkin.

Hitsi, olisi kyllä pari sukulaista joita voisi muuten pyytää apuun, mutta ovat menossa festareille =(

No, kyllä tämä tästä. Pahinta on melkein lasten pettymys kuitenkin, kun olivat jo puhuneet isovahempien kanssa mitä voisivat tehdä yökylässä ja suunnitelleet syötäviä jne kun oli niin jännäö, ja nyt eivät pääsekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä hei.

En jaksa vastata kaikille erikseen, tiivistän tänne vähän jotain.

Rakastan lapsiani ja nautin heidän seurasta, mutta nyt olisi tosiaan tehnyt mieli olla yhden yön kahdestaan miehen kanssa, ja luottaa siihen että lapset ovat tuttujen ja turvallisten ihmisten luona hoidossa.

Kuten taisin aloituksessa sanoa käymme aika usein vierailulla kuitenkin, jotta lapsilla olisi hyvät välit kuitenkin vaikka eivät saa serkkujen lailla olla yötä.

Itse olin veljeni kanssa ihan pienestä paljon sekä isäni äidin että äitini vanhempien luona hoidossa, öitäkin.

Tiedän kuulostavani katkeralta, ja varmaan olenkin, mutta tuntuu että olisi helpompi niellä sitä että ei saa apua jos isovanhemmat yksinkertaisesti olisivat niin vanhoja ja huonossa kunnossa etteivät hoida ketään, eikä näin että hoitavat muiden lapsia koska muilla on niin raskasta. Käydään kyllä ravintolassa lastenkin kanssa, mutta olisihan se ollut vähän erilaista käydä kahdestaan niin että tietää että kotona odottaa tyhjä koti, ja saamme olla ihan vain kahdestaan.

Kyllä tunniksi, pariksi voi hoitajan hankkia jotta pääsee elokuviin tai syömään, koko yöksi en vain halua jättää vieraalle ihmiselle.

Kyllä me pärjätään näinkin ja hyvin menee, muutaman vuoden kuluttua lapset voivat jo mennä kavereiden luokse yökylään ja meillekin voi tulla.

Ja sille joka ehdotti vastavuoroisuutta niin että hoidettais välillä ne serkut, ei tuu tapahtumaan koska se on ihan selvää etteivät he jaksais meidän lapsia kun omankin kanssa on niin raskasta.

Mistä ihmeestä äidit keksivät tämän tekosyyn, että lapset pitää jättää "tuttujen ja turvallisten aikuisen hoitoon" ja silloin kelpaavat vain isovanhemmat, koska nämä ovat ilmaisia! Ei kyse ole muusta kuin saituudesta.

Hoitajasta tulee nopeasti tuttu, kun hän on lastenne kanssa vaikka 5 lauantaita peräkkäin 2-3 tuntia kerrallaan. Eiköhän sen jälkeen voi sanoa, että ollaan yötä poissa, kyllä te pärjäätte.

Jostain syystä oletetaan, että vanhempien parisuhde on isovanhempien vastuulla oleva asia. Ihanko oikeasti syytätte vanhempianne siitä, että seksielämä ei toimi?

Kyllä tasan tarkkaan tarvitsee jättää tutuille ja turvallisille hoitoon! Minun äitini jätti minut hoitoon puolitutulle kun olin 2v ja muistan vieläkin 38v kuinka tämä puolituttu laittoi minut kylpyammeeseen kylppäriin, sammutti valot ja lukitsi oven. Kun aloin itkeä niin suihkutti kylmää vettä päälleni. Älkää IKINÄ jättäkö muuta kuin turvalliselle ihmiselle lapsenne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä hei.

En jaksa vastata kaikille erikseen, tiivistän tänne vähän jotain.

Rakastan lapsiani ja nautin heidän seurasta, mutta nyt olisi tosiaan tehnyt mieli olla yhden yön kahdestaan miehen kanssa, ja luottaa siihen että lapset ovat tuttujen ja turvallisten ihmisten luona hoidossa.

Kuten taisin aloituksessa sanoa käymme aika usein vierailulla kuitenkin, jotta lapsilla olisi hyvät välit kuitenkin vaikka eivät saa serkkujen lailla olla yötä.

Itse olin veljeni kanssa ihan pienestä paljon sekä isäni äidin että äitini vanhempien luona hoidossa, öitäkin.

Tiedän kuulostavani katkeralta, ja varmaan olenkin, mutta tuntuu että olisi helpompi niellä sitä että ei saa apua jos isovanhemmat yksinkertaisesti olisivat niin vanhoja ja huonossa kunnossa etteivät hoida ketään, eikä näin että hoitavat muiden lapsia koska muilla on niin raskasta. Käydään kyllä ravintolassa lastenkin kanssa, mutta olisihan se ollut vähän erilaista käydä kahdestaan niin että tietää että kotona odottaa tyhjä koti, ja saamme olla ihan vain kahdestaan.

Kyllä tunniksi, pariksi voi hoitajan hankkia jotta pääsee elokuviin tai syömään, koko yöksi en vain halua jättää vieraalle ihmiselle.

Kyllä me pärjätään näinkin ja hyvin menee, muutaman vuoden kuluttua lapset voivat jo mennä kavereiden luokse yökylään ja meillekin voi tulla.

Ja sille joka ehdotti vastavuoroisuutta niin että hoidettais välillä ne serkut, ei tuu tapahtumaan koska se on ihan selvää etteivät he jaksais meidän lapsia kun omankin kanssa on niin raskasta.

Mistä ihmeestä äidit keksivät tämän tekosyyn, että lapset pitää jättää "tuttujen ja turvallisten aikuisen hoitoon" ja silloin kelpaavat vain isovanhemmat, koska nämä ovat ilmaisia! Ei kyse ole muusta kuin saituudesta.

Hoitajasta tulee nopeasti tuttu, kun hän on lastenne kanssa vaikka 5 lauantaita peräkkäin 2-3 tuntia kerrallaan. Eiköhän sen jälkeen voi sanoa, että ollaan yötä poissa, kyllä te pärjäätte.

Jostain syystä oletetaan, että vanhempien parisuhde on isovanhempien vastuulla oleva asia. Ihanko oikeasti syytätte vanhempianne siitä, että seksielämä ei toimi?

Kyllä tasan tarkkaan tarvitsee jättää tutuille ja turvallisille hoitoon! Minun äitini jätti minut hoitoon puolitutulle kun olin 2v ja muistan vieläkin 38v kuinka tämä puolituttu laittoi minut kylpyammeeseen kylppäriin, sammutti valot ja lukitsi oven. Kun aloin itkeä niin suihkutti kylmää vettä päälleni. Älkää IKINÄ jättäkö muuta kuin turvalliselle ihmiselle lapsenne!

Voi ei =( kerroitko äidillesi? Et kai joutunut enää ikinä sen ihmisen luo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveille lapsille saa hoitajan vaikka Mll:stä tai joku sukulaistyttö. Erityislasta jos sukulaiset ei ota, niin rahallakan vaikea saada apua =(

Noin vaativilla erityislapsilla toinen vanhemmista on yleensä omaishoitaja, jolloin heille kertyy 2 lomapäivää kuukaudessa ja lapsenhoito on tuolloin järjestetty vaikka hoitolaitoksessa. Näin siis meidän tuttavapiirissä ainakin.

Miten vaativilla? Mulla on autistiseksi lapsi, eikä meillä vaan tuollaista tukimuotoja ole.

Ja yksikään sukulainen ei tarjoa tai edes pyydettäessä ann lastenhoitoapua, koska epäröivät sisäänpäinkääntyneen ja murjottavan lapsen hoitamista.

Todellisuudessa hän on helppo vahvistava varsinkin kotioloissa. Mutta pikkuisen siis panee ärsyttämään ap:n täysin ilmasta nappaamaan illuusio siitä, miten helppoa sairaan/erityisen lapsen hoito on.

Todellisuudessa se on huomattavasti raskaampaa ja yksinäisempää hommaa kuin terveen lapsen hoito.

Oletko varmistanut kaikki tuet mitkä teidän perheelle kuuluu.  Jos lapsi kuuluu vammaislain piiriin, on hänellä saatavissa tukia.  Soita vaikka liittoon tms.  Varmaan autistilasten vanhemmilla on joku yhdistys ja netistä voit lukea oikeuksista.   Jos toinen vanhempi on kotona hoitamassa lasta, saanee hän omaishoidontukea lapsesta.  Kannattaa tarkistaa oikeutensa, että saa kaikki mitä kuuluu.

Yritä nyt ymmärtää, että on aika valtava ero siinä, onko lapsi esim. monivammainen ihan jatkuvaa hoitoa vaativa lapsi, joka kuolee, jos ei hoideta, tai sitten esim. meidän ADHD, jota ei voi jättää valvomatta, koska järki pelaa vasta toiminnan jälkeen= jatkuvasti vaaratilanteita, todella hölmöjä temppuja, rikkoutuneita esineitä jne. 

Ei tällaiselle jälkimmäisen kaltaiselle lapselle saa yhtään mitään tukea, vaikka mitä tekisi. Mutta hoitaminen ja kasvattaminen on silti aivan eri levelillä kuin tavallisen lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä hei.

En jaksa vastata kaikille erikseen, tiivistän tänne vähän jotain.

Rakastan lapsiani ja nautin heidän seurasta, mutta nyt olisi tosiaan tehnyt mieli olla yhden yön kahdestaan miehen kanssa, ja luottaa siihen että lapset ovat tuttujen ja turvallisten ihmisten luona hoidossa.

Kuten taisin aloituksessa sanoa käymme aika usein vierailulla kuitenkin, jotta lapsilla olisi hyvät välit kuitenkin vaikka eivät saa serkkujen lailla olla yötä.

Itse olin veljeni kanssa ihan pienestä paljon sekä isäni äidin että äitini vanhempien luona hoidossa, öitäkin.

Tiedän kuulostavani katkeralta, ja varmaan olenkin, mutta tuntuu että olisi helpompi niellä sitä että ei saa apua jos isovanhemmat yksinkertaisesti olisivat niin vanhoja ja huonossa kunnossa etteivät hoida ketään, eikä näin että hoitavat muiden lapsia koska muilla on niin raskasta. Käydään kyllä ravintolassa lastenkin kanssa, mutta olisihan se ollut vähän erilaista käydä kahdestaan niin että tietää että kotona odottaa tyhjä koti, ja saamme olla ihan vain kahdestaan.

Kyllä tunniksi, pariksi voi hoitajan hankkia jotta pääsee elokuviin tai syömään, koko yöksi en vain halua jättää vieraalle ihmiselle.

Kyllä me pärjätään näinkin ja hyvin menee, muutaman vuoden kuluttua lapset voivat jo mennä kavereiden luokse yökylään ja meillekin voi tulla.

Ja sille joka ehdotti vastavuoroisuutta niin että hoidettais välillä ne serkut, ei tuu tapahtumaan koska se on ihan selvää etteivät he jaksais meidän lapsia kun omankin kanssa on niin raskasta.

Mistä ihmeestä äidit keksivät tämän tekosyyn, että lapset pitää jättää "tuttujen ja turvallisten aikuisen hoitoon" ja silloin kelpaavat vain isovanhemmat, koska nämä ovat ilmaisia! Ei kyse ole muusta kuin saituudesta.

Hoitajasta tulee nopeasti tuttu, kun hän on lastenne kanssa vaikka 5 lauantaita peräkkäin 2-3 tuntia kerrallaan. Eiköhän sen jälkeen voi sanoa, että ollaan yötä poissa, kyllä te pärjäätte.

Jostain syystä oletetaan, että vanhempien parisuhde on isovanhempien vastuulla oleva asia. Ihanko oikeasti syytätte vanhempianne siitä, että seksielämä ei toimi?

Kyllä tasan tarkkaan tarvitsee jättää tutuille ja turvallisille hoitoon! Minun äitini jätti minut hoitoon puolitutulle kun olin 2v ja muistan vieläkin 38v kuinka tämä puolituttu laittoi minut kylpyammeeseen kylppäriin, sammutti valot ja lukitsi oven. Kun aloin itkeä niin suihkutti kylmää vettä päälleni. Älkää IKINÄ jättäkö muuta kuin turvalliselle ihmiselle lapsenne!

Ja mikä estää isovanhempaa tekemästä samaa? Etenkin, jos pakotetaan hoitamaan lastenlasta, kun itse ei halua eikä jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä taas.

Mieheni on ollut aika lyhytsanainen ja outo anopin soiton jälkeen, ajattelin että häntä vain harmittaa. Selvisi äsken että joo harmittaa, kun hän oli kerrankin ajatellut olla romanttinen ja yllättää minua ajamalla kylpylähotelliin kun lapset on viety hoitoon, oli tilannut etukäteen minulle joku rentoutusjuttu ja maksanut kaiken jo. Oli ajatellut että niitä samoja seiniä nähdään ihan tarpeeksi, nyt tehdään jotain kivaa ihan vain me kaksi, onhan se hiukan erilaista olla kylpylässä ilman lapsia kuitenkin.

Hitsi, olisi kyllä pari sukulaista joita voisi muuten pyytää apuun, mutta ovat menossa festareille =(

No, kyllä tämä tästä. Pahinta on melkein lasten pettymys kuitenkin, kun olivat jo puhuneet isovahempien kanssa mitä voisivat tehdä yökylässä ja suunnitelleet syötäviä jne kun oli niin jännäö, ja nyt eivät pääsekään.

Onko sun mies oikeasti niin äitinsä napanuorassa, että varaa kylpylän, mutta  ei kykene löytämään lapsille mitään muuta hoitopaikkaa kuin mummolan? Kun äiti ei auta, imee mies peukaloa ja tuumaa, että ei mennä sitten sinne rentoutumaan.

Oletteko te miehen kanssa oikeasti aikuisia, kun ette kykene arjesta selviytymään ilman apua? Ei yhtään ystäviä, ei lasten kaveriperheitä, ei kummeja, ei muita sukulaisia kuin festarikävijöitä...

Meidän lapsen ainoa isovanhempi asui 400 kilometrin päässä. Lastamme hiiti MLL-työntekijä, kun tarvitsimme apua. Maksoi tietty. Ilmaista hoitoa ei olisi kehdattu ottamaan vastaan.

Mä periaatteessa ymmärrän sua, mut sit ku ajatellaan oikeasti et siskos kärsii mt-ongelmista ja se elämä voi olla hyvinkin painajaista niin jotenki menee ehkä sympatia sinne ja siskos lapsille. Ne luultavasti tarvii sitä apua ja aikuista enemmän.

Ymmärrä harmituksen, mut kateellinen ei kannata olla. Kelata uusi suunnitelma, sitähän se elämä monesti on. Tsemiä!

Ymmärrän ap:n tilanteen hyvin. Meilläkin miehen siskon lasta viedään kylpylään, hotelliviikonlopuille, leffaan, Heurekaan jne jne. Meidän lapsia ei ole viety mihinkään. Ikinä. Ovat olleet pari kertaa yökylässä mummolassa koko elämänsä aikana, mutta ei siellä ole mitään extraa kuten serkulle on. Siskon lapsi joka ikinen kuukausi vähintään viikonlopun ja kesällä viikon tai pari. Kehtaavat vielä kehuskella lapsillemme, mitä kivaa ovat tehneet lasten serkun kanssa. Lapsemme ovat alkaneet kysellä, miksei mummo ja vaari vie heitä ikinä minnekään. Isovanhemmat eivät tajua toiminnassaan mitään outoa.

Jos miehen siskon perheessä jommalla kummalla vanhemmalla on menoa, niin toinen ei tunnu pärjäävän lapsensa kanssa yksin, vaan sinne riennetään hätiin. Jos lapsi on sairas, sinne mennään apuun. Meillä ei ole kertaakaan saatu sairaanlapsen hoitoapua. Isovanhemmat eivät oikeasti näe toiminnassaan mitään epätasapuolista.

Ollaan maksettu tutun perheen lukioikäiselle tytölle parin tunnin lasten hoidosta, jotta päästään vaikka leffaan kaksistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä taas.

Mieheni on ollut aika lyhytsanainen ja outo anopin soiton jälkeen, ajattelin että häntä vain harmittaa. Selvisi äsken että joo harmittaa, kun hän oli kerrankin ajatellut olla romanttinen ja yllättää minua ajamalla kylpylähotelliin kun lapset on viety hoitoon, oli tilannut etukäteen minulle joku rentoutusjuttu ja maksanut kaiken jo. Oli ajatellut että niitä samoja seiniä nähdään ihan tarpeeksi, nyt tehdään jotain kivaa ihan vain me kaksi, onhan se hiukan erilaista olla kylpylässä ilman lapsia kuitenkin.

Hitsi, olisi kyllä pari sukulaista joita voisi muuten pyytää apuun, mutta ovat menossa festareille =(

No, kyllä tämä tästä. Pahinta on melkein lasten pettymys kuitenkin, kun olivat jo puhuneet isovahempien kanssa mitä voisivat tehdä yökylässä ja suunnitelleet syötäviä jne kun oli niin jännäö, ja nyt eivät pääsekään.

Onko sun mies oikeasti niin äitinsä napanuorassa, että varaa kylpylän, mutta  ei kykene löytämään lapsille mitään muuta hoitopaikkaa kuin mummolan? Kun äiti ei auta, imee mies peukaloa ja tuumaa, että ei mennä sitten sinne rentoutumaan.

Oletteko te miehen kanssa oikeasti aikuisia, kun ette kykene arjesta selviytymään ilman apua? Ei yhtään ystäviä, ei lasten kaveriperheitä, ei kummeja, ei muita sukulaisia kuin festarikävijöitä...

En nyt oikein ymmärrä miten sait käsityksen että emme selviä arjesta, kun viiden vuode n aikana olisimme nyt yhden yön vieneet lapset hoitoon ja sekin sen takia että lapset haluaisivat että hekin saisivat olla yötä serkun tavoin. Ihan isovanhemmat itse tätä ehdottivat nyt kun ovat vissiin huomanneet että meidänkin lapset haluaisivat olla siellä joskus "isoina lapsina" ilman vanhempia.

Mies oli ajatellut yllättää kun kerrankin oli sellainen mahdollisuus.

En tiedä millaiset mahdollisuudet muilla on saada lapsia hoitoon, meillä nyt isovanhemmat poissa laskusta, veljeni luo ei voi lähettää eikä miehen siskon. Läheisin sukulaiseni muutti ulkomaille. Jonain toisena viikonloppuna jompikumpi sukulaisista joita mainitsin olisivat ehkä voineet auttaa, nyt sattuivat olemaan menossa festareille.

Ystävillämme on myös pieniä lapsia, juuri nyt ei ple kummien ja ystävien kesken oikein mahdollista lykätö hoitoon puolin ja toisin.

Voisiko sitä kylpylää vielä miettiä koko perheen yhteisenä juttuna? Pääsisitte edes hetkeksi pois niistä samoista seinistä ja syömään valmiiseen pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko sitä kylpylää vielä miettiä koko perheen yhteisenä juttuna? Pääsisitte edes hetkeksi pois niistä samoista seinistä ja syömään valmiiseen pöytään.

Tottakai, näin me tehdäänkin. Siksi kirjoitinkin aikaisemmin että olisihan se ollut erilaista mennä kahdestaan, taitaa olla vähän huono sanallinen ulosanti välillä =)

Lapsille pieni seikkailu, pieni henkinen laastari jotta kolahdus ei tunnu niin pahalta =)

Vierailija kirjoitti:

Voisiko sitä kylpylää vielä miettiä koko perheen yhteisenä juttuna? Pääsisitte edes hetkeksi pois niistä samoista seinistä ja syömään valmiiseen pöytään.

Kuten ap kirjoitti, niin näin ovat tekemässäkin, se ei kuitenkaan ole enää mikään hengähdyshetki äidille mennä lasten kanssa sinne kylpylään.

Ymmärrän aloittajaa varsin hyvin. Kannattaa muistaa myös, että kaikilla paikkakunnilla ei ole mm. MLL:n palvelua saatavilla. Meilläkin se aloitti vasta reilu vuosi sitten, vaikka 50000 asukkaan kaupungissa lähellä Helsinkiä asunkin. Ko. paikkakunnalla on paljon turvaverkottomia, muualta muuttaneita perheitä, jotka asuvat kaukana suvusta. Mekin olimme pitkään tällainen perhe. Nyt vihdoin ja viimein kymmenen paikkakunnalla asutun vuoden jälkeen olemme onnistuneet luomaan ystäväpiirin muista samanlaisista perheistä ja autamme toinen toisiamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me vietimme yhden "vapaan yön" vajaaseen 4-vuoteen ja hoitoapua ei saatu oikeasti koskaan. Kun lapset olivat koulussa olivat sitten kesällä n. viikon mummolassa mutta muuten ei oikeastaan hoitoapua saatu. Suvussa on aika vähän lapsia ja nyt kun serkku on saanut lapsia niin siellä on koko ajan puolisukua hoitamassa kun "on se rankkaa kun on monta pientä lasta" . Joko kyseinen serkku on sitten riittävästi pitänyt meteliä asiasta toisinkuin me tai sitten meillä vaan oli ne "terveet" lapset tms joten apua ei tarvittu koskaan. Eipä sitä silloin oikeastaan osannut kuin joskus harmitella mutta nyt oikeastaan vituttaa kuunnella serkun valitusta ja katsoa kun tädit hyysää.

Laspset kesällä VIIKON mummomassa ettekä muka ole saaneet hoitoapua..

Kuten viestissä luki niin kun lapset olivat koulussa niin olivat kesällä viikon mummolassa ja tuosta voit laskea että ensimmäiset 8-vuotta meni tuolla yhdellä yöllä ja vauva-aika siis kokonaan. Eli oikeassahan olet koska hoitoapua saatiin silloin kun sitä ei enää varsinaisesti tarvittu, mutta tokihan se lapsille oli mukavaa mummolassa aikaa viettää ja olihan se itselle lomaa vaikka töitä silloin tehtiinkin.