Terveiden lasten terveinä vanhempina ei vissiin tartte ikinä hoitoapua =(
Onhan se joo ihanaa että minä ja mieheni ollaan terveitä, ja että meillä on terveet lapset, enkä ole muille yhtään kateellinen mutta jotenkin välillä iskee ärtymys kun me ei saada ikinä lapsia hoitoon.
Nyt oli kuitenkin sovittu miehen vanhempien kanssa että ottaisivat viikonlopuksi meidän lapset (3v.&5v.) la-su luokseen jotta saisimme olla ihan kahden miehen kanssa, ja ollaan kyllä odotettu sitä. Mietitty jos mentäis ravintolaan, juotais vähän viiniä ja nautittais toisistamme...
Tuli melkein itku kun anoppi soitti miehelleni että joutuvat perumaan kuitenkin, siskonsa nyt taas niin väsynyt ja tarvitsee viikonloppuna lapsivapaata ja miehellään oli joku sovittu meno ettei voi olla lapsen kanssa.
No tietysti ja tottakai auttavat tytärtään jolla on ollut jotain mt-ongelmia, ettei hän vaan romahda.
Äitinikään ei jaksa meidän lapsia ottaa, koska veljeni lapsi on siellä niin usein. On joku autismikirjon häiriö, ja elämä hänen kanssaan on aika vaativaa joten haluavat lapsivapaita viikonloppuja välillä jotta saavat rentoutua. Onhan se sitten ymmärrettävää että haluaa miehensä kanssa vapaitakin viikonloppuja.
Lapsillamme on kuitenkin hyvät valit isovanhempiin, käymme sekä mieheni vanhempien että äitini luona suht usein jotta tapaavat kuitenkin.
Välillä vaan hieman surettaa kun he miettii miksi he eivät pääse yökylään kun kuulevat sit kuitenkin aina miten Kerttu oli mummin luona ja Pelle oli mummun luona yötä.
Tällainen pieni avautuminen, oli vain pakko jonnekin purkaa pettymystä.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä ennemmin vahtii tuttua vähän hankalaa lasta kuin vieraampaa ja helppoa. Mekin asumme kaukana isovanhemmista, ja tämä näkyy suhteissa verrattuna serkkulapsiin. Mutta mennäänkin sinne sitten koko perheellä kyläilemään. Sekin on iso apu, että saa istua välillä valmiiseen pöytään.
T. Terveiden lapsien terve äiti. (onneksi, toistaiseksi)
Tuo tuntuu pahalta kun sanot että istut valmiiseen pöytään. Isovanhemmatko sen pöydän valmistavat? Isolle sakille. Kai ainakin siivoat ja tiskaat ja peset ikkunat ym. siinä käydessäsi vanhoilla ihmisillä.
Mikä syyllistäminen, kun yhden ainoan kerran sain 4 tunniksi lapseni sukulaiselle hoitoon. Kaksi tuntia meni miehen kanssa matkoihin ja kaksi tuntia ehdimme olla perillä ravintolassa nauttimassa. Se kaksi tuntia meni kyllä ajatellessa, että miten suuren uhrauksen tekivät, kun pitkällisen pyytämisen jälkeen suostuivat hoitamaan lapsiamme peräti n tuntia, hieman yllättäinkin vielä, joten emme ehtineet valmistautumaan. Ehdottivatkin 3 tuntia, mutta kun emme olisi ehtineet siinä ajassa tehdä juuri mitään, niin saatiin 4. Lapset sentään 4 v ja 6 v että ei vaikeaakaan. Monesti ovat leikkineet yhdessä, mutta aina on vaadittu meitä olemaan paikalla! Joskus on puoli tuntia me vanhemmat silloin käyty kävelyllä ja sen jälkeen olemme sukulaisten mielestä jo nauttineet omasta ajasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä hei.
En jaksa vastata kaikille erikseen, tiivistän tänne vähän jotain.
Rakastan lapsiani ja nautin heidän seurasta, mutta nyt olisi tosiaan tehnyt mieli olla yhden yön kahdestaan miehen kanssa, ja luottaa siihen että lapset ovat tuttujen ja turvallisten ihmisten luona hoidossa.
Kuten taisin aloituksessa sanoa käymme aika usein vierailulla kuitenkin, jotta lapsilla olisi hyvät välit kuitenkin vaikka eivät saa serkkujen lailla olla yötä.
Itse olin veljeni kanssa ihan pienestä paljon sekä isäni äidin että äitini vanhempien luona hoidossa, öitäkin.
Tiedän kuulostavani katkeralta, ja varmaan olenkin, mutta tuntuu että olisi helpompi niellä sitä että ei saa apua jos isovanhemmat yksinkertaisesti olisivat niin vanhoja ja huonossa kunnossa etteivät hoida ketään, eikä näin että hoitavat muiden lapsia koska muilla on niin raskasta. Käydään kyllä ravintolassa lastenkin kanssa, mutta olisihan se ollut vähän erilaista käydä kahdestaan niin että tietää että kotona odottaa tyhjä koti, ja saamme olla ihan vain kahdestaan.
Kyllä tunniksi, pariksi voi hoitajan hankkia jotta pääsee elokuviin tai syömään, koko yöksi en vain halua jättää vieraalle ihmiselle.
Kyllä me pärjätään näinkin ja hyvin menee, muutaman vuoden kuluttua lapset voivat jo mennä kavereiden luokse yökylään ja meillekin voi tulla.
Ja sille joka ehdotti vastavuoroisuutta niin että hoidettais välillä ne serkut, ei tuu tapahtumaan koska se on ihan selvää etteivät he jaksais meidän lapsia kun omankin kanssa on niin raskasta.Mistä ihmeestä äidit keksivät tämän tekosyyn, että lapset pitää jättää "tuttujen ja turvallisten aikuisen hoitoon" ja silloin kelpaavat vain isovanhemmat, koska nämä ovat ilmaisia! Ei kyse ole muusta kuin saituudesta.
Hoitajasta tulee nopeasti tuttu, kun hän on lastenne kanssa vaikka 5 lauantaita peräkkäin 2-3 tuntia kerrallaan. Eiköhän sen jälkeen voi sanoa, että ollaan yötä poissa, kyllä te pärjäätte.
Jostain syystä oletetaan, että vanhempien parisuhde on isovanhempien vastuulla oleva asia. Ihanko oikeasti syytätte vanhempianne siitä, että seksielämä ei toimi?
Ap:n seksielämä voi ihan hyvin, kivaa että murehdit siitä =) Jos olet huomannut en ole missään valittanut seksin vähyydestä, vaan siitä että emme saa olla ihan kahdestaan koko yön. En tiennytkään että kahdestaan olo on yhtä kuin seksiä ja että sitä ei voi harrastaa jos lapset nukkuvat kotona =)
Onhan sulla jonkinlainen pontti hotajan tuttuudella, täksi viikonlopuksi ei nyt vain ehtii ketään tutustuttaa lapsiin ja harmitus nyt koski sitä että tavallaan kakkupala vietiin nokan edestä.
Enkä ajattele olevani kovin saota, mutta kyllähän se tulee kalliiksi jos hoitaja on täällä yötä, ja vielä aamupäivän sanotaan vaikka 18-11 (vaikka jos joutuu menemään hotelliin niin käy varmaan aamiaisella ensin ja rauhassa kotiutuu sen jälkeen kun viim 12 pitää poistua) niin tuleehan hoidolle aikamoinen hinta. Lisätään siihen vielä se hotelli. Mennään kyllä niillä rahoilla mieluummin vaikka koko perhe risteilylle =)Mikä ihme saa sinut ajattelemaan, että isovanhempien aika on ilmaista? Sekö, että he ovat isovanhempia? Samalla logiikalla hoidat itse lapsesi, sehän ei maksa mitään.
Ei, isovanhempien aika ei ole ilmainen, mutta ethän sinäkään tiedä mitä me siellä teemme kun olemme käymässä =) Tottakai ajattelet että makoillaan vain sohvalla ja mennään valmiiseen pöytään ja isovanhemmat hoitavat lapsia, mutta kun olemme siellä annamme isovanhempien olla lasten kanssa ja autamme sillä aikaa pihatöissä, teemme ruuan, tiskaamme ruuan jälkeen, viedään mukaan kahvileipää koska arvostavat tuoretta pullaa ja kakkuja mutta eivät itse tykkää leipoa jne.
Enkä nyt ole ihan satavarma mutta minusta tuntuu että aika harvassa ovat ne ketkä maksaisivat isovanhemmille rahana kun lapset ovat siellä...
Ihan annatte olla lastenlasten kanssa, hurraa!
Toisaalta miksi oletat, että isovanhemmille pitäisi maksaa lastenlasten kanssa olemisesta? Kirjoitin, että aikansa ei ole ilmaista eli mieluummin varmaan tekisivät jotain muuta kuin piikoisivat, joten heillä on oikeus kieltäytyä lastenhoitovuoroista. On eri asia olla lastenlasten kanssa silloin kuin itselle sopii kuin toimia nykyvanhempien vaatimusten mukaan niin, että omaa elämää ei saa olla, koska milloin tahansa tulee käsky mennä hoitamaan lastenlapsia, kun vanhempansa ei niitä jaksa.
Joku tekis lasun. Hitto mikä idiootti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveille lapsille saa hoitajan vaikka Mll:stä tai joku sukulaistyttö. Erityislasta jos sukulaiset ei ota, niin rahallakan vaikea saada apua =(
Noin vaativilla erityislapsilla toinen vanhemmista on yleensä omaishoitaja, jolloin heille kertyy 2 lomapäivää kuukaudessa ja lapsenhoito on tuolloin järjestetty vaikka hoitolaitoksessa. Näin siis meidän tuttavapiirissä ainakin.
No joo taas. Kyllä mä ymärrän että ap:ta ottaa päähän, mutta ihan oikeasti: erityislapsen kanssa eläminen vaan on 10 kertaa raskaampaa kuin tavallisen lapsen. Ja nyt puhun ihan vaan "tavallisesta" ADHD-lapsesta, eli ei aggressiivisesta tai muutoin kehitykseltään häiriintyneestä, vaan lapsesta, joka on impulsiivinen, loputtoman energinen, kovaääninen ja -kourainen ( aistit eivät toimi kuten normaaleilla, joten ei, tämä ei ole kasvatuskysymys). Eli ei millään mittarilla siis vaativa erityislapsi, joka tarvitsisi vanhempaansa omaishoitajaksi.
Ja vertailukohtana löytyy kaksi normaalia sisarusta ( kaikki vielä samaa sukupuoltakin), että tiedän mistä puhun.
Jos itse saisin valita, luopuisin vaikka kaikesta meidän hoitoavusta, jos vain lapsi olisi normaali. Ihan jo lapsen itsensäkin takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä hei.
En jaksa vastata kaikille erikseen, tiivistän tänne vähän jotain.
Rakastan lapsiani ja nautin heidän seurasta, mutta nyt olisi tosiaan tehnyt mieli olla yhden yön kahdestaan miehen kanssa, ja luottaa siihen että lapset ovat tuttujen ja turvallisten ihmisten luona hoidossa.
Kuten taisin aloituksessa sanoa käymme aika usein vierailulla kuitenkin, jotta lapsilla olisi hyvät välit kuitenkin vaikka eivät saa serkkujen lailla olla yötä.
Itse olin veljeni kanssa ihan pienestä paljon sekä isäni äidin että äitini vanhempien luona hoidossa, öitäkin.
Tiedän kuulostavani katkeralta, ja varmaan olenkin, mutta tuntuu että olisi helpompi niellä sitä että ei saa apua jos isovanhemmat yksinkertaisesti olisivat niin vanhoja ja huonossa kunnossa etteivät hoida ketään, eikä näin että hoitavat muiden lapsia koska muilla on niin raskasta. Käydään kyllä ravintolassa lastenkin kanssa, mutta olisihan se ollut vähän erilaista käydä kahdestaan niin että tietää että kotona odottaa tyhjä koti, ja saamme olla ihan vain kahdestaan.
Kyllä tunniksi, pariksi voi hoitajan hankkia jotta pääsee elokuviin tai syömään, koko yöksi en vain halua jättää vieraalle ihmiselle.
Kyllä me pärjätään näinkin ja hyvin menee, muutaman vuoden kuluttua lapset voivat jo mennä kavereiden luokse yökylään ja meillekin voi tulla.
Ja sille joka ehdotti vastavuoroisuutta niin että hoidettais välillä ne serkut, ei tuu tapahtumaan koska se on ihan selvää etteivät he jaksais meidän lapsia kun omankin kanssa on niin raskasta.Mistä ihmeestä äidit keksivät tämän tekosyyn, että lapset pitää jättää "tuttujen ja turvallisten aikuisen hoitoon" ja silloin kelpaavat vain isovanhemmat, koska nämä ovat ilmaisia! Ei kyse ole muusta kuin saituudesta.
Hoitajasta tulee nopeasti tuttu, kun hän on lastenne kanssa vaikka 5 lauantaita peräkkäin 2-3 tuntia kerrallaan. Eiköhän sen jälkeen voi sanoa, että ollaan yötä poissa, kyllä te pärjäätte.
Jostain syystä oletetaan, että vanhempien parisuhde on isovanhempien vastuulla oleva asia. Ihanko oikeasti syytätte vanhempianne siitä, että seksielämä ei toimi?
Ap:n seksielämä voi ihan hyvin, kivaa että murehdit siitä =) Jos olet huomannut en ole missään valittanut seksin vähyydestä, vaan siitä että emme saa olla ihan kahdestaan koko yön. En tiennytkään että kahdestaan olo on yhtä kuin seksiä ja että sitä ei voi harrastaa jos lapset nukkuvat kotona =)
Onhan sulla jonkinlainen pontti hotajan tuttuudella, täksi viikonlopuksi ei nyt vain ehtii ketään tutustuttaa lapsiin ja harmitus nyt koski sitä että tavallaan kakkupala vietiin nokan edestä.
Enkä ajattele olevani kovin saota, mutta kyllähän se tulee kalliiksi jos hoitaja on täällä yötä, ja vielä aamupäivän sanotaan vaikka 18-11 (vaikka jos joutuu menemään hotelliin niin käy varmaan aamiaisella ensin ja rauhassa kotiutuu sen jälkeen kun viim 12 pitää poistua) niin tuleehan hoidolle aikamoinen hinta. Lisätään siihen vielä se hotelli. Mennään kyllä niillä rahoilla mieluummin vaikka koko perhe risteilylle =)Mikä ihme saa sinut ajattelemaan, että isovanhempien aika on ilmaista? Sekö, että he ovat isovanhempia? Samalla logiikalla hoidat itse lapsesi, sehän ei maksa mitään.
Ei, isovanhempien aika ei ole ilmainen, mutta ethän sinäkään tiedä mitä me siellä teemme kun olemme käymässä =) Tottakai ajattelet että makoillaan vain sohvalla ja mennään valmiiseen pöytään ja isovanhemmat hoitavat lapsia, mutta kun olemme siellä annamme isovanhempien olla lasten kanssa ja autamme sillä aikaa pihatöissä, teemme ruuan, tiskaamme ruuan jälkeen, viedään mukaan kahvileipää koska arvostavat tuoretta pullaa ja kakkuja mutta eivät itse tykkää leipoa jne.
Enkä nyt ole ihan satavarma mutta minusta tuntuu että aika harvassa ovat ne ketkä maksaisivat isovanhemmille rahana kun lapset ovat siellä...Ihan annatte olla lastenlasten kanssa, hurraa!
Toisaalta miksi oletat, että isovanhemmille pitäisi maksaa lastenlasten kanssa olemisesta? Kirjoitin, että aikansa ei ole ilmaista eli mieluummin varmaan tekisivät jotain muuta kuin piikoisivat, joten heillä on oikeus kieltäytyä lastenhoitovuoroista. On eri asia olla lastenlasten kanssa silloin kuin itselle sopii kuin toimia nykyvanhempien vaatimusten mukaan niin, että omaa elämää ei saa olla, koska milloin tahansa tulee käsky mennä hoitamaan lastenlapsia, kun vanhempansa ei niitä jaksa.
Minä en nyt ole se joka omia en jaksa, nyt oli kyse yhdestä yöstä joka oli jo sovittu mutta peruuntui kun ottavat toisen lapsen hoitoon. Vaikka kuinka haluat vängätä, niin en suostu tuntemaan syyllisyyttä siitä että olen nyt pettynyt.
Lastani ei oteta hoitoon, koska hän on poika. Pojat ovat aina olleet huonompia molemmille isovanhemmille. Lapsi on kiltti, ujo ja melko herkkä, eikä mikään rasavilli. Silti mummolassa jatkuvasti käsketään mennä perään, vaikka poika hakisi vain voikukan 2 m päästä "saattaa rikkoa jotain" "katokko sä ollenkaan sen perään" jos lapsi syö, tuolilla pitäisi istua vieressä, koska "hyppii ja keikkuu kuitenkin" "älä päästä sitä yksin vessaan"
Olen kyllästynyt vakuuttelemaan poikani olevan ihan yhtä kehittynyt kuin siskon tyttö, joka on jo huomattavasti nuorempana saanut tehdä kaikkea normaalia valvomatta ja niin että joku koko ajan odottaa hänen tekevän ilkeyttä.
Kissaakaan ei poikani saa silittää, tai koskea muihin lapsiin. Jos hän menee lähelle siskon tyttöä äitini käskee hänet pois tai hakee pois, koska "repii kohta Millan ihanista leteistä" ei ole koskaan repinyt.
Huvittavaa sinänsä, että meillä on koira ja kaksi kissaa, joita poika ei ole ikinä repinyt tai kohdellut kaltoin. Mummun mielestä poika kuitenkin on potentiaalinen kissankiduttaja." Tytöt osaavat nätisti. Pojat eivät ymmärrä eläimien olevan eläviä ja tuntevia"
Olen ajatellun välien katkaisua. Poikani ei tarvitse luulla olevansa huonompi. Ei varmaan tarvitse mainita, että jo raskausaikana ultrakuvissa näkyviä vehkeitä ei noteerattu, vaan "tyttö se varmaan on"
Eipä sitä apua tartte 5 lapsen monisairas yksinhuoltajakaan.
Sukulaisia ei ole eikä toinen vanhempi kykenevä huolehtimaan (mielellisesti sairas).
Ja turha sanoa, että mitäs teit sairaana lapset kun ne sairaudet puhkesi itselle ja lapsille vasta viimeisimmän syntymän jälkeen. Silloin se erokin tuli ja toinen sairastui mielellisesti.
Että jos tässä pitää itsekin tulla leikkauksesta kotiin kauppakassien kanssa ja kyetä pitämään huushollia yllä, vaikka kuinka ois kipeä ja liikkuakaan et pysty ja lääkäri määrännyt lepoa niin mistään vapaa-ajasta ei käy edes haave mielessä!
Ei kun tilaamaan wc:hen tukikahvaa ja hakemaan rollaattoria välinehuollosta taksilla.
Pian alkaa 6 vkon jakso kun en saa edes autoon istua, että kuljenkohan paaritakseilla kauppaan vai miten asian hoitaisin. Pitää pohtia.
Jos olisi hiukkaakaan normaali tilanne niin maksaisin toisinaan lastenhoitajalle ja ottaisin vapaata. Nyt en edes tee vapaalla mitään kun en pääse minnekään itse, joten se tulisi liian kalliiksi toteuttaa.
Eli ehdotan: säästäkää sellaiseen "henkireikä"-possuun rahaa ja ostakaa itsellenne toisinaan vapaata!
Vierailija kirjoitti:
Lastani ei oteta hoitoon, koska hän on poika. Pojat ovat aina olleet huonompia molemmille isovanhemmille. Lapsi on kiltti, ujo ja melko herkkä, eikä mikään rasavilli. Silti mummolassa jatkuvasti käsketään mennä perään, vaikka poika hakisi vain voikukan 2 m päästä "saattaa rikkoa jotain" "katokko sä ollenkaan sen perään" jos lapsi syö, tuolilla pitäisi istua vieressä, koska "hyppii ja keikkuu kuitenkin" "älä päästä sitä yksin vessaan"
Olen kyllästynyt vakuuttelemaan poikani olevan ihan yhtä kehittynyt kuin siskon tyttö, joka on jo huomattavasti nuorempana saanut tehdä kaikkea normaalia valvomatta ja niin että joku koko ajan odottaa hänen tekevän ilkeyttä.
Kissaakaan ei poikani saa silittää, tai koskea muihin lapsiin. Jos hän menee lähelle siskon tyttöä äitini käskee hänet pois tai hakee pois, koska "repii kohta Millan ihanista leteistä" ei ole koskaan repinyt.
Huvittavaa sinänsä, että meillä on koira ja kaksi kissaa, joita poika ei ole ikinä repinyt tai kohdellut kaltoin. Mummun mielestä poika kuitenkin on potentiaalinen kissankiduttaja." Tytöt osaavat nätisti. Pojat eivät ymmärrä eläimien olevan eläviä ja tuntevia"Olen ajatellun välien katkaisua. Poikani ei tarvitse luulla olevansa huonompi. Ei varmaan tarvitse mainita, että jo raskausaikana ultrakuvissa näkyviä vehkeitä ei noteerattu, vaan "tyttö se varmaan on"
Älä kuitenkaan katkaise välejä. Anna lapsen sitten vanhempana tehdä itse omat ratkaisut. Vanhemmat ihmiset nyt vain ovat tuollaisia. Hermoon ottavia. Puhutaan eikä ajatella yhtään miltä se tuntuu ja kullostaa. Minkä ikäinen poikasi on? Onko kaikki muut serkut tyttöjä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveille lapsille saa hoitajan vaikka Mll:stä tai joku sukulaistyttö. Erityislasta jos sukulaiset ei ota, niin rahallakan vaikea saada apua =(
Noin vaativilla erityislapsilla toinen vanhemmista on yleensä omaishoitaja, jolloin heille kertyy 2 lomapäivää kuukaudessa ja lapsenhoito on tuolloin järjestetty vaikka hoitolaitoksessa. Näin siis meidän tuttavapiirissä ainakin.
Miten vaativilla? Mulla on autistiseksi lapsi, eikä meillä vaan tuollaista tukimuotoja ole.
Ja yksikään sukulainen ei tarjoa tai edes pyydettäessä ann lastenhoitoapua, koska epäröivät sisäänpäinkääntyneen ja murjottavan lapsen hoitamista.
Todellisuudessa hän on helppo vahvistava varsinkin kotioloissa. Mutta pikkuisen siis panee ärsyttämään ap:n täysin ilmasta nappaamaan illuusio siitä, miten helppoa sairaan/erityisen lapsen hoito on.
Todellisuudessa se on huomattavasti raskaampaa ja yksinäisempää hommaa kuin terveen lapsen hoito.
Sorry tekstinsyöttö... vahdittava, autistinen, nappaama
92
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveille lapsille saa hoitajan vaikka Mll:stä tai joku sukulaistyttö. Erityislasta jos sukulaiset ei ota, niin rahallakan vaikea saada apua =(
Noin vaativilla erityislapsilla toinen vanhemmista on yleensä omaishoitaja, jolloin heille kertyy 2 lomapäivää kuukaudessa ja lapsenhoito on tuolloin järjestetty vaikka hoitolaitoksessa. Näin siis meidän tuttavapiirissä ainakin.
Miten vaativilla? Mulla on autistiseksi lapsi, eikä meillä vaan tuollaista tukimuotoja ole.
Ja yksikään sukulainen ei tarjoa tai edes pyydettäessä ann lastenhoitoapua, koska epäröivät sisäänpäinkääntyneen ja murjottavan lapsen hoitamista.
Todellisuudessa hän on helppo vahvistava varsinkin kotioloissa. Mutta pikkuisen siis panee ärsyttämään ap:n täysin ilmasta nappaamaan illuusio siitä, miten helppoa sairaan/erityisen lapsen hoito on.
Todellisuudessa se on huomattavasti raskaampaa ja yksinäisempää hommaa kuin terveen lapsen hoito.
Oletko varmistanut kaikki tuet mitkä teidän perheelle kuuluu. Jos lapsi kuuluu vammaislain piiriin, on hänellä saatavissa tukia. Soita vaikka liittoon tms. Varmaan autistilasten vanhemmilla on joku yhdistys ja netistä voit lukea oikeuksista. Jos toinen vanhempi on kotona hoitamassa lasta, saanee hän omaishoidontukea lapsesta. Kannattaa tarkistaa oikeutensa, että saa kaikki mitä kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Onko isäsi kuollut ?
Ei, mutta teki 20v. sitten selväksi että viina on tärkeämpi kuin perhe.
Vierailija kirjoitti:
Lastani ei oteta hoitoon, koska hän on poika. Pojat ovat aina olleet huonompia molemmille isovanhemmille. Lapsi on kiltti, ujo ja melko herkkä, eikä mikään rasavilli. Silti mummolassa jatkuvasti käsketään mennä perään, vaikka poika hakisi vain voikukan 2 m päästä "saattaa rikkoa jotain" "katokko sä ollenkaan sen perään" jos lapsi syö, tuolilla pitäisi istua vieressä, koska "hyppii ja keikkuu kuitenkin" "älä päästä sitä yksin vessaan"
Olen kyllästynyt vakuuttelemaan poikani olevan ihan yhtä kehittynyt kuin siskon tyttö, joka on jo huomattavasti nuorempana saanut tehdä kaikkea normaalia valvomatta ja niin että joku koko ajan odottaa hänen tekevän ilkeyttä.
Kissaakaan ei poikani saa silittää, tai koskea muihin lapsiin. Jos hän menee lähelle siskon tyttöä äitini käskee hänet pois tai hakee pois, koska "repii kohta Millan ihanista leteistä" ei ole koskaan repinyt.
Huvittavaa sinänsä, että meillä on koira ja kaksi kissaa, joita poika ei ole ikinä repinyt tai kohdellut kaltoin. Mummun mielestä poika kuitenkin on potentiaalinen kissankiduttaja." Tytöt osaavat nätisti. Pojat eivät ymmärrä eläimien olevan eläviä ja tuntevia"Olen ajatellun välien katkaisua. Poikani ei tarvitse luulla olevansa huonompi. Ei varmaan tarvitse mainita, että jo raskausaikana ultrakuvissa näkyviä vehkeitä ei noteerattu, vaan "tyttö se varmaan on"
Itse varmaan alkaisin piilovittuilun. Eli jos menee tytön lähelle ja lettien puolesta pelätään, aloittaisin kauhistuneella äänellä "voi ei, onko hän aiemmin kiskonut?!! Voi kauheeta!!! Ei ku, ainiiin.... Ei KOSKAAN vielä ole sellaista tehnytkään". Tai jos eläimiin ei saa koskea, niin "kumma miten kotona osaa silittää, ehkäpä vihaa teidän eläimiä kun repii... Ai niin, eipä ole sitäkään vielä KOSKAAN aiemmin tehnyt." tai jos kommentoidaan että pojat eivät ymmärrä eläimien olevan eläviä ja tuntevia "totta, totta, puolethan pojilla onkin aivoista olemassa. Loput vaan tyhjyyttä humisee"
Siis oikeesti, jos tuommoinen käytös ei lopu, niin napakasti puutut käytökseen, sanot suoraan, ettet aio antaa lapsesi olla ympäristössä, jossa annetaan hänen olevan vähemmän rakas ja arvokas kuin muut. Ja jos sana ei tehoa, lopetat viemästä lastasi tuohon vahingolliseen ympäristöönn.
T. Äiti, joka joutuu 1v6kk vanhaa tyttöään repimään koirien kimpusta irti, koska hän halailisi niitä niin että luut rutisee ja silittelisi niin että läpytys kävisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastani ei oteta hoitoon, koska hän on poika. Pojat ovat aina olleet huonompia molemmille isovanhemmille. Lapsi on kiltti, ujo ja melko herkkä, eikä mikään rasavilli. Silti mummolassa jatkuvasti käsketään mennä perään, vaikka poika hakisi vain voikukan 2 m päästä "saattaa rikkoa jotain" "katokko sä ollenkaan sen perään" jos lapsi syö, tuolilla pitäisi istua vieressä, koska "hyppii ja keikkuu kuitenkin" "älä päästä sitä yksin vessaan"
Olen kyllästynyt vakuuttelemaan poikani olevan ihan yhtä kehittynyt kuin siskon tyttö, joka on jo huomattavasti nuorempana saanut tehdä kaikkea normaalia valvomatta ja niin että joku koko ajan odottaa hänen tekevän ilkeyttä.
Kissaakaan ei poikani saa silittää, tai koskea muihin lapsiin. Jos hän menee lähelle siskon tyttöä äitini käskee hänet pois tai hakee pois, koska "repii kohta Millan ihanista leteistä" ei ole koskaan repinyt.
Huvittavaa sinänsä, että meillä on koira ja kaksi kissaa, joita poika ei ole ikinä repinyt tai kohdellut kaltoin. Mummun mielestä poika kuitenkin on potentiaalinen kissankiduttaja." Tytöt osaavat nätisti. Pojat eivät ymmärrä eläimien olevan eläviä ja tuntevia"Olen ajatellun välien katkaisua. Poikani ei tarvitse luulla olevansa huonompi. Ei varmaan tarvitse mainita, että jo raskausaikana ultrakuvissa näkyviä vehkeitä ei noteerattu, vaan "tyttö se varmaan on"
Itse varmaan alkaisin piilovittuilun. Eli jos menee tytön lähelle ja lettien puolesta pelätään, aloittaisin kauhistuneella äänellä "voi ei, onko hän aiemmin kiskonut?!! Voi kauheeta!!! Ei ku, ainiiin.... Ei KOSKAAN vielä ole sellaista tehnytkään". Tai jos eläimiin ei saa koskea, niin "kumma miten kotona osaa silittää, ehkäpä vihaa teidän eläimiä kun repii... Ai niin, eipä ole sitäkään vielä KOSKAAN aiemmin tehnyt." tai jos kommentoidaan että pojat eivät ymmärrä eläimien olevan eläviä ja tuntevia "totta, totta, puolethan pojilla onkin aivoista olemassa. Loput vaan tyhjyyttä humisee"
Siis oikeesti, jos tuommoinen käytös ei lopu, niin napakasti puutut käytökseen, sanot suoraan, ettet aio antaa lapsesi olla ympäristössä, jossa annetaan hänen olevan vähemmän rakas ja arvokas kuin muut. Ja jos sana ei tehoa, lopetat viemästä lastasi tuohon vahingolliseen ympäristöönn.
T. Äiti, joka joutuu 1v6kk vanhaa tyttöään repimään koirien kimpusta irti, koska hän halailisi niitä niin että luut rutisee ja silittelisi niin että läpytys kävisi.
Tämä on oikeasti hyvä idea. Silloinhan äiti tunnustaisi mummolle, että tämä on oikeassa, lapsi on potentiaalinen pahantekijä ja samalla lapsi oppisi, että hän ei kelpaa äidillekään. Lapsi ymmärtää vain sanat, ei sarkasmia.
Vierailija kirjoitti:
Terveille lapsille saa hoitajan vaikka Mll:stä tai joku sukulaistyttö. Erityislasta jos sukulaiset ei ota, niin rahallakan vaikea saada apua =(
Tässä oli nyt kuitenkin kyse lasten OMISTA isovanhemmista ja heidän mahdollisuudestaan viettää aikaa mummolassa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se joo ihanaa että minä ja mieheni ollaan terveitä, ja että meillä on terveet lapset, enkä ole muille yhtään kateellinen mutta jotenkin välillä iskee ärtymys kun me ei saada ikinä lapsia hoitoon.
Nyt oli kuitenkin sovittu miehen vanhempien kanssa että ottaisivat viikonlopuksi meidän lapset (3v.&5v.) la-su luokseen jotta saisimme olla ihan kahden miehen kanssa, ja ollaan kyllä odotettu sitä. Mietitty jos mentäis ravintolaan, juotais vähän viiniä ja nautittais toisistamme...
Tuli melkein itku kun anoppi soitti miehelleni että joutuvat perumaan kuitenkin, siskonsa nyt taas niin väsynyt ja tarvitsee viikonloppuna lapsivapaata ja miehellään oli joku sovittu meno ettei voi olla lapsen kanssa.
No tietysti ja tottakai auttavat tytärtään jolla on ollut jotain mt-ongelmia, ettei hän vaan romahda.
Äitinikään ei jaksa meidän lapsia ottaa, koska veljeni lapsi on siellä niin usein. On joku autismikirjon häiriö, ja elämä hänen kanssaan on aika vaativaa joten haluavat lapsivapaita viikonloppuja välillä jotta saavat rentoutua. Onhan se sitten ymmärrettävää että haluaa miehensä kanssa vapaitakin viikonloppuja.
Lapsillamme on kuitenkin hyvät valit isovanhempiin, käymme sekä mieheni vanhempien että äitini luona suht usein jotta tapaavat kuitenkin.
Välillä vaan hieman surettaa kun he miettii miksi he eivät pääse yökylään kun kuulevat sit kuitenkin aina miten Kerttu oli mummin luona ja Pelle oli mummun luona yötä.
Tällainen pieni avautuminen, oli vain pakko jonnekin purkaa pettymystä.
miten kummit? Onko samassa jamassa olevia ystäviä että vois ottaa lapset ja te vastavuoroisesti myös välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastani ei oteta hoitoon, koska hän on poika. Pojat ovat aina olleet huonompia molemmille isovanhemmille. Lapsi on kiltti, ujo ja melko herkkä, eikä mikään rasavilli. Silti mummolassa jatkuvasti käsketään mennä perään, vaikka poika hakisi vain voikukan 2 m päästä "saattaa rikkoa jotain" "katokko sä ollenkaan sen perään" jos lapsi syö, tuolilla pitäisi istua vieressä, koska "hyppii ja keikkuu kuitenkin" "älä päästä sitä yksin vessaan"
Olen kyllästynyt vakuuttelemaan poikani olevan ihan yhtä kehittynyt kuin siskon tyttö, joka on jo huomattavasti nuorempana saanut tehdä kaikkea normaalia valvomatta ja niin että joku koko ajan odottaa hänen tekevän ilkeyttä.
Kissaakaan ei poikani saa silittää, tai koskea muihin lapsiin. Jos hän menee lähelle siskon tyttöä äitini käskee hänet pois tai hakee pois, koska "repii kohta Millan ihanista leteistä" ei ole koskaan repinyt.
Huvittavaa sinänsä, että meillä on koira ja kaksi kissaa, joita poika ei ole ikinä repinyt tai kohdellut kaltoin. Mummun mielestä poika kuitenkin on potentiaalinen kissankiduttaja." Tytöt osaavat nätisti. Pojat eivät ymmärrä eläimien olevan eläviä ja tuntevia"Olen ajatellun välien katkaisua. Poikani ei tarvitse luulla olevansa huonompi. Ei varmaan tarvitse mainita, että jo raskausaikana ultrakuvissa näkyviä vehkeitä ei noteerattu, vaan "tyttö se varmaan on"
Itse varmaan alkaisin piilovittuilun. Eli jos menee tytön lähelle ja lettien puolesta pelätään, aloittaisin kauhistuneella äänellä "voi ei, onko hän aiemmin kiskonut?!! Voi kauheeta!!! Ei ku, ainiiin.... Ei KOSKAAN vielä ole sellaista tehnytkään". Tai jos eläimiin ei saa koskea, niin "kumma miten kotona osaa silittää, ehkäpä vihaa teidän eläimiä kun repii... Ai niin, eipä ole sitäkään vielä KOSKAAN aiemmin tehnyt." tai jos kommentoidaan että pojat eivät ymmärrä eläimien olevan eläviä ja tuntevia "totta, totta, puolethan pojilla onkin aivoista olemassa. Loput vaan tyhjyyttä humisee"
Siis oikeesti, jos tuommoinen käytös ei lopu, niin napakasti puutut käytökseen, sanot suoraan, ettet aio antaa lapsesi olla ympäristössä, jossa annetaan hänen olevan vähemmän rakas ja arvokas kuin muut. Ja jos sana ei tehoa, lopetat viemästä lastasi tuohon vahingolliseen ympäristöönn.
T. Äiti, joka joutuu 1v6kk vanhaa tyttöään repimään koirien kimpusta irti, koska hän halailisi niitä niin että luut rutisee ja silittelisi niin että läpytys kävisi.
Tämä on oikeasti hyvä idea. Silloinhan äiti tunnustaisi mummolle, että tämä on oikeassa, lapsi on potentiaalinen pahantekijä ja samalla lapsi oppisi, että hän ei kelpaa äidillekään. Lapsi ymmärtää vain sanat, ei sarkasmia.
Voi hyvää päivää, luitko oikeesti kunnolla, niissähän juuri lopussa kumottiin toisen pelot, osoittamalla, ettei lapsi ole tehnyt kyseisiä pahantekojaan vielä aiemminkaan. Ja viimeinen oli tarkoitus olla puhdasta sarkasmia, se pitäisi olla itsestäänselvyys, sillä kukaan normaalilla aivotoiminnalla varustettu ei kuvittele poikien omistavan vain puolia aivoista. Ilmeisesti kyseinen asia taitaa olla uusi käsite sulle. Tässä sulle uusi näyte:
Sulla on tarkat silmät ja hoksaat helposti mitä tarkoitin, oletko harkinnut etsivän ammattia?
kyllä on riitelyä ja tappelua kuka saa hyötyä vielä aikuisenakin enemmän vanhemmistaan! voi-.----! Hävetkää hiton LUUSERIT!