Pääkaupunkiseudun "palvelut"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tällainen "landepaukku" joka perheineen harkitsee muuttoa pk-seudulle omasta alle 100 tuhannen asukkaan kotikaupungistamme. Aihe on tietysti hyvin voimakkaasti mielipitetiä jakava. Monesti pääkaupunki seudun puolesta puhujat perustelevat alueen paremmuutta "palveluilla". Tiedän, että pk-seudulla julkinen liikenne on ylivoimainen, mutta ei varamsti yhtä hyvä kun täällä maalla on oma auto. Omalla autolla pääsee tällä joka paikkaan 10 tai vähintään 15 minuutissa ja niin sanotusti ovelta ovelle. Eli henkilökohtaisesti tämä julkinen liikenne ei ole minulle mikään palvelu verrattuna nykyiseen.

Varsinaiseen kysymykseeni sitten. Haluaisin, että Te pk-seudulla asuvat (tai asuneet) kertoisitte mitä sellaisia palveluita olette käyttäneet (viikoittain, kuukausittain tai vuosittain), joita uskotte, ettei tällaisesta alle 100 tuhannen asukkaan kaupungista löydy. Jokainen voi tietysti kertoa itselleen henkilökohtaisesti tärkeistä palveluista, mutta itseäni kiinnostaa erityisesti tällaiselle 2 aikuista + 2 lasta perhettä mahdolliseseti kiinnostavat palvelut.

Turha kiihkoilla ja kilpailla. Useimmat varmaan asuvat seuduilla, joilla viihtyvät (ja päinvastoin). En tiedä mitä alle 100.000 asukkaan kaupungista löytyy. Kun tarkemmin ajattelen, en edes tiedä mitä tarkoittaa alle 100.000 asukkaan kaupunki. Asuuko siellä 99.000 vai 25.000 ihmistä? Ap:llä tuntuu myös olevan käsitys, että jos perheessä on "2 aikuista + 2 lasta", niin kaikkia tuon muotoisia perheitä kiinnostavat samat asiat. 

Asumme Helsingissä. Perheessämme on 2 aikuista + 3 teiniä. Päivittäin, viikottain ja kuukausittain arkeemme vaikuttavat mm. seuraavat asiat:

Emme tarvitse autoa, koska julkisilla pääsemme joka paikkaan. Auton pitäminen on ymmärtääkseni paitsi kallista myös meilläpäin hankalaa, joten on kiva, että niistä murheista pääsee. Sekä kirjastoon että hyvään ruokakauppaan on n. 300 m:n matka. Jos kassit painavat tolkuttoman paljon tai sää on surkea, tuon matkan pääsee myös julkisilla. Kaupunginosassamme on myös vapaa-ehtoisvoimin pyörivä elokuvateatteri, jonka ohjelmisto on todella monipuolinen.

Halliin ja torille pääsee raitiovaunulla/ bussilla n. 15 minuutissa. Teattereihin ja elokuvateatterihin, museoihin ja gallerioihin, oopperaan, Musiikkitaloon pääsee myös vaivattomasti (toki RSOn konsertteja voi kuunnella radiosta ilmaiseksi kautta Suomen). Lasten hyvät koulut ovat myös helppojen, julkisten liikenneyhteyksien päässä. Lasten ei tarvitse muuttaa 16 v. kotoa toiselle paikkakunnalle, jotta voisivat opiskella haluamassaan lukiossa. 

Sekä lapsille että aikuisille on tarjolla monipuolisesti erilaisia harrastusmahdollisuuksia, ei pelkkää urheilua. Asumme urheilupuiston laidalla, lähellä (fillari tai julkiset, myös kävellen pääsee) on myös sekä uintikeskus että maa -uimaloita. Kun kilometrin kävelee pääsee metsään.

Tiivis kaupunkiasuminen tuottaa hyviä ja hauskoja naapuruussuhteita, naapuriapua jne.  Myös sukulaiset ja ystävät ovat lähellä. Tästä seuraa myös omaehtoista harrastustoimintaa, kokkailukerhoa, kirjallisuuspiiriä, palstaviljelyä jne.  

Siis hetkonen kukas täällä kiihkoilee :D Ja miten niin turha kilpailla. Tarkoittanet varmaan sitä, että tällaisen landepaukun on ihan turha ruveta haastamaan Stadin ylivertaisuutta missään mielessä... :D Okei sori koitan pysyä asialinjalla. Kuten osasin odottaa aihe on tunteita herättävä...

Mitä tulee tähän auto asiaan niin otin sen esille siksi, että pääkaupunkiseudulla asuvat eivät välttämättä (älkää suuttuko) ymmärrä sitä, että maalainen ei kaipaa julkisia, koska joka paikkaa pääsee noin 10 minuutissa omalla autolla ja auton saa hyvin parkkiin ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan.. Jos siis etsitään pikkukaupugnin puutteita, niin julkisen puute ei ole minulle eikä monelle muulekkaan mikään onglema, koska auto.

Luettelet sitten kaikki mahdolliset "palvelut" ajattelematta yhtään, että noista aika moni löytyy myös pienemmistä kaupungeista. Tuliko muuten yllätyksenä, että jopa pienissä kaupugeissa harrastellaan palsta vieljelyä ja yhteistä ruuanlaittoa. Monesti tuo palsta on vielä ihan omalla pihalla ja kokkailu hoidetaan myös omalla pihalla omassa kesäkeittiössä...

Myös "maalla" on hauskoja naapuruussuhteita, monesti on niin, että kun ihmisten kanssa alkaa juttelemaan niin on jotain yhteisiä tuttuja tai jopa sukulaisia... Joku tietysti pitää ahdistavana sitä, että "muut teitävät omat asiat paremmin kuin itse" mutta minusta on ihan mukava, jos teidän tyyliin että pikkuserkkuni tuntee naapurimme 30 vuoden takaa. Siis tuon naapurin, jossa lapsemme käy leikkimässä...

En väittänyt pienistä kaupungeistä mitään. En ole asunut Helsingin lisäksi kuin Tampereella muutaman vuoden ja lyhyen aikaa Vaasassa. Tampere ei ole pieni paikkakunta, Vaasa mielestäni on. Mökkikuntaa en osaa verrata Stadiin, koska loma-elämä eroaa niin paljon arjesta. Sen verran tiedän, että siellä lähimmät terveyspalvelut on kesäviikonloppuisin 40 km:n päässä ja sama matka pitää kulkea (vuoden ympäri) jos haluaa vaikka elokuviin. 

Muistaakseni kysyit avauksessasi mitä palveluita, tai "palveluita", täällä käytämme ja luettelin ne. En kiihkoile enkä kilpaile, päinvastoin yritin olla sovinnollinen ja positiivinen. Kokeneena palstakettuna tiedän kuitenkin, että aina kun on kyse pk-seudusta ja varsinkin Helsingistä joillakin palstailijoilla nousee raivo pintaan. Pyrin siis ennakoivasti rauhoittamaan ;)

Kun joka paikkaan pitää mennä autolla, se tuottaa aikamoisen hiilijäljen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi olla ettei tuo julkinen liikenne ole SINULLE ajokortin ja auton omistavalle mikään palvelu, mutten mitenkäs vaikka lapsillesi? Viimeistään teini-iässä he varmaan arvostaisivat sitä että pääsisivät liikkumaan itsenäisesti, tapaamaan kavereita ja shoppailemaan jne. ilman että aina tarvitsee olla riippuvainen vanhempien kyydityksestä.

Joidenkin voi olla vaikea ymmärtää tätä, mutta yrittäkää: Asukasluvultaan pieni kaupunki on yleensä pieni myös maantieteellisesti. Ydinkeskustan kävelee päästä päähän tyyliin 5 minuutissa ja kun menet torille kaikki kaikki mitä kaupungissa on on sinusta 1-3km säteellä. Tällaisesta kaupungista voit yleensä ostaa omakotitalon kohtuulliseen hintaa siten, että kaikki tarvitsemasi (sinun ja perheesi) palvelut on muutaman kilometrin säteellä. Mielestäni lapset ja varsinkin teini-ikäiset joutavat kävelemään tai menemään pyörällä tuollaisen matkan..

Unohdat kuntaliitokset, jotka ovat tuottaneet Suomeen pinta-alaltaan valtavia, mutta väkiluvultaan pieniä "kaupunkeja. Eikö Kempelekin ole nykyään Oulua ja Lieksa Joensuuta? Palvelut jakautuvat väkiluvun mukaan: niitä on eniten siellä, missä asutaan tiheimmin. Joku jo kommentoikin, ettei pienillä paikkakunnilla ole palveluista puutetta, jos asuu lähellä keskustaa/ kirkonkylää/ keskustaajamaa. Mutta jos sattuu asumaan niin, että bussipysäkille on kolme kilsaa, lähimpään kauppaan 15 km, torille 17 km, matkakeskukseen suunnilleen saman verran, eikä julkinen liikenne toimi edes tyydyttävästi kuin koulu-aikoina, niin kyllä arjen pyörittäminen vaatii aikalailla metatyötä, suunnittelua, logistiikkaa, aikaa ja bensaa. Monille tuollainen elämäntapa on ihana ja sopiva, eikä se ole keneltäkään pois. Ei myöskään ole keneltäkään pois se, että toiset nauttivat tiiviin, väkirikkaan kaupungin eduista. Haittoja on joka puolella, niistä ei pääse ikinä eroon, mutta jos edut voittavat, niin kaikki on hyvin. 

Mun mielestä Helsingissä on tosi hyvät palvelut lapsiperheille. Siis ihan julkisetkin. Päiväkoti-ikäisille on vaihtoehtona kerhotoiminta, tämä on maksutonta. Helsingissä on hyvän kokoinen kuntalisä kotihoidon tuleen. Helsinki järjestää lapsille ja nuorille paljon kulttuuritoimintaa, joista myös iso osa on maksutonta. Puistoissa on kesäisin maksuton puistoruokailu ja myös paljon ohjelmatoimintaa.

Kouluissa on myös kielivalikoimaa, omat lapset käyvät lähikoulun englanninkielistä luokkaa.

Kaupallisista palveluista täällä on apteekki, joka on aina auki. Se on välillä ihan hyvä lisä. Samoin toki erikoissairaanhoito on huippua.

Tapahtumia ja vierailukohteita on myös paljon; kun niitä on paljon niin ihmiset käyvät usein. Meidän perheellä on vuosiliput esim Korkeasaareen ja Sea Lifeen ja käydään siis niissä riittävän usein. Samoin käydään kohtuu usein Ateneumissa ja Kiasmassa, siis tyyliin pari kertaa vuodessa.

Teatteritarjontaa on paljon, saa aika kova kävijä olla jos haluaa nähdä edes puolet meneillä olevista esityksistä. Elokuvatarjonta on kaventunut koko maassa, mutta kyllä täältä löytyy vaihtoehtoja jos haluaa nähdä muutakin kuin Finnkinon-leffoja. Tämä ei tietty kaikkia kiinnosta, mutta animaatioita myös esitetään alkuperäiskielillä koko ajan.

Helsingissä on hyvät harrastusmahdollisuudet ja vaihtoehtoja on paljon. Voi tulla harrastaneeksi myös vähän erikoisempiakin lajeja jos on kiinnostunut.

Monet helsinkiläiset eivät käy autolla töissä jos työpaikka on Helsingissä eikä tarvitse autoa töissä. Julkisella liikenteellä siisliikkuvat muutkin kuin mummot ja lapset. Jos duunit on kehäteillä, niin sitten kyllä usein tarvitsee auton.

Helsingissä on paras julkinen liikenne ja extrana lähijunat, metro sekä ratikka, joita ei muista Suomen kaupungeista löydy. Mutta enpä usko että lähiraideliikenne on kennellekkään mikään syy asua jossain.

Ooppera tulee mieleen, en tiedä mistä jään paitsi, kun en ole koskaan käynyt, enkä ole kyllä myöskään menossa käymään.

Jos matkustaa paljon, niin Helsinki-Vantaan lentokentältä on tietty Suomen parhaat yhteydet. Tosin Turkulaisena lähden yleensä matkoille Turusta, jos mahdollista, sillä pikkukentän lähtömuodollisuudet ovat todella nopeat ja ruuhkattomat.

Olen kyllä ollut sitä mieltä että jos voi työllistyä muualle kuin Helsinkiin, niin kannattaa rakentaa elämänsä johonkin muualle kuin pk-seudulle. Halvempi asuminen jo kompensoi monin kerroin sen mitä palkassa häviää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi olla ettei tuo julkinen liikenne ole SINULLE ajokortin ja auton omistavalle mikään palvelu, mutten mitenkäs vaikka lapsillesi? Viimeistään teini-iässä he varmaan arvostaisivat sitä että pääsisivät liikkumaan itsenäisesti, tapaamaan kavereita ja shoppailemaan jne. ilman että aina tarvitsee olla riippuvainen vanhempien kyydityksestä.

Joidenkin voi olla vaikea ymmärtää tätä, mutta yrittäkää: Asukasluvultaan pieni kaupunki on yleensä pieni myös maantieteellisesti. Ydinkeskustan kävelee päästä päähän tyyliin 5 minuutissa ja kun menet torille kaikki kaikki mitä kaupungissa on on sinusta 1-3km säteellä. Tällaisesta kaupungista voit yleensä ostaa omakotitalon kohtuulliseen hintaa siten, että kaikki tarvitsemasi (sinun ja perheesi) palvelut on muutaman kilometrin säteellä. Mielestäni lapset ja varsinkin teini-ikäiset joutavat kävelemään tai menemään pyörällä tuollaisen matkan..

No ap kertoi ettei julkinen liikenne ole hänelle palvelu, koska pääsee "kaikkialle" (eli ilmeisesti pikkupitäjän keskustaan) autolla 10-15 minuutissa. Eli tuskin asuu kävelymatkan päässä keskustasta, jos kerran on aina liikuttava autolla. Olen itse kotoisin n. 6000 asukkaan kunnasta ja minun kokemukseni mukaan asukasluvultaan pienemmät kunnat ovat myös hyvin hajanaisia. Eli mitään tiivistä keskustaa näistä kunnista ei kyllä löydy.

Asukasluvultaan 100 000, eli kokoluokkaa Kuopio/Kouvola. No. Itse toisesta noista kotoisin olevana ja nykyisin Helsingissä asuvana voin kertoa oman kokemukseni.

Tykkään Helsingissä siitä, että täällä runsaasti valinnanvaraa ravintoloissa ja illanistujaispaikoissa. Itse pidän etuna myös sitä, ettei tarvitse liikkua sillä autolla vaan esim. työmatkan ajan voin lukea lehteä tai keskittyä johonkin muuhun kuin ajamiseen. Asun pienessä taajamassa ja täälläkin on hyvät lähipalvelut (useampi elintarvikekauppa, pari ravintolaa, kampaaja, kukkakauppa jne,) ja ylipäätään pieni ja elävä kaupunkikeskusta toritapahtumineen ja muineen. Kuopion torikin on toki legendaarinen ja elävä paikka, mutta se on ainoastaan siellä "ydin"keskustassa. Ulkoilu- liikuntamahdollisuuksia on paljon ja esim. hiihtoladut tai luistinradat on hyvin ylläpidettyjä.

Mielenkiintoinen ketju. Siinä mielessä, että kuinka erilaista elämää me "homogeeniset" suomalaiset elämmekään. Itse olen kasvanut yhdessä Suomen suurimmissa kaupungeissa (+150t asukasta) ja nykyään asun pienessä kunnassa puolen tunnin ajomatkan päässä kaupungista. Kun luin mistä kaikesta pidätte ja nautitte pääkaupunkiseudulla, en voinut kuin hämmästellä. Suomenlinnan lautta? WTF? Olen itse käynyt kerran Suomenlinnassa ja en kyllä saanut oikein mitään irti. En saaresta, enkä ainakaan lautasta. Kuten en saa mitään irti mistään kaupunkipuistoistakaan. Katutapahtumat yms. = EVVK. Museot ym. samaa sarjaa. Oopperassa en ole käynyt, kiinnostaisi kyllä, mutta sinne pitää pukeutua. 

Harrastusmahdollisuuksia on vaikka ja mitä, mutta harrastukseni ovat aina olleet introvertille sopivia, metsästys, autojen rakentaminen, moottoripyöräily, ammunta yms. En osaa arvostaa mitään harrasteteattereita, kuntosaleja tai muita joukkopsykoosin muotoja. Enkä niin ollen niitä kaipaakaan. Viime kesänä kävin päivän verran Hesassa ja kyllä monta kertaa keskustelimme puolison kanssa, että toivottavasti maailma ei koskaan mene siihen malliin että, pääkaupunkiseudulle pitäisi syystä tai toisesta muuttaa. Joku Kampin keskuskin Narinkkatoreineen on ihan suoraan helvetin esikartano. Joukkoliikenne on koko ikänsä omalla autolla kulkeneelle ihan kamalaa. Istut bussissa ja saat kuunnella/katsella ihmisten höpinöitä. Monet tuntuivatkin sulkevan itsensä omaan maailmaansa kuulokkeiden avulla. Itse asun mieluummin korvessa, jossa voin olla yhteydessä maailmaan ilman korvalappuja, näkemättä ja kuulematta ihmisiä.

Joku mainitsikin, että kaupunkilaiset eivät välttämättä tajua, että täällä maalla voit laittaa sitä todellista lähiruokaa ihan omassa keittiössäsi/terassillasi. Riistaa metsästä, kalaa merestä, sieniä ja marjoja kotiportaiden vierestä.

Kivijalkaliikkeet ovat hinnoitelleet itsensä ihan pihalle, eli en tarvitse niitäkään. Netistä tilaamalla saat paljon halvemmalla. Kotiovelle kuljetettuna. Erityisesti Saksasta tilattuna tavarat ovat edullisia ja tulevat 3-4 päivässä kotiovelle. Sen aikaa voin odottaa. Tuntuu, että pääkaupunkiseudulla asumiselle on tyypillistä ex-tempore-käyttäytyminen. Kaikki asiat tehdään heräteostosten tapaan. Sännätään paikasta ja tapahtumasta toiseen. Hetkeksikään ei ehditä pysähtymään ja miettimään missä oma elämä menee. Sitten ahdistutaan kiireeseen ja siihen, että aika ei tunnu riittävän mihinkään. Ja kuitenkin itse se kiire tehdään ahnehtimalla töitä, harrastuksia, kokemuksia. Ei ei, ei sopisi minulle.

Itse nautin, kun voin töiden jälkeen mennä vaikka rantaan istumaan ja katselemaan merta. Lämmittää puusaunaa ja mennä sen pehmeisiin löylyihin perheeni kanssa. Hakea itse tekemiäni polttopuita vajasta ja laittaa takkaan tuli ja lukea kirjaa, surffata netissä tai katsoa elokuvaa. Kahvini haluan nauttia omassa takkahuoneessani tai kesällä terassilla tai laiturilla. En missään törkyhintaisessa kahvilassa kuunnellen naapuripöydästä kiireen aiheuttamaa ahdistusta tai uusinta shoppailusuunnitelmaa.

Jos ei ole yltiösosiaalinen, ei nykyinen tapa kaupungeissa sovi ihmiselle. Mutta onneksi Suomessa on vielä mahdollisuus monenlaiseen elämäntapaan.

Pääkaunkiseudun asukkaat elävät jossain kuplassa, jonka ulkopuolella ei ole heidän mielestään elämää.