Kumpi on tärkeämpi - parhaan ystäväsi vai anopin synttärit (pyöreät)?

Ystävät on mukana arjessa, mutta anoppi ja muu suku kaukana. Joten anoppi. Ystävän juhlan korvaisin myöhemmin keräämällä ystävät yhteen "jälkilöyhin".

Perhe on perhe. Siis anopin (joka myös on puolisoni äiti ja lasteni mummo) synttäreille menisin. Ihan jo siksikin, etten voisi enkä haluaisi loukata läheistä sukulaista jäämällä pois, mutta siksikin, että hän on jo vanhempi ihminen toisin kuin paras ystäväni. Mummo ei ole luonamme ikuisesti.

Mun paras ystäväni myös on niin ymmärtäväinen, että ei tosiaan vetäisi tästä hernettä nenäänsä, vaan juhlisimme sitten vaikka kaksin jälkeenpäin.

Eipä tarvisi edes miettiä, ystävä veisi voiton, inhoan anoppiani ehkä enemmän kuin ketään muuta ja olen hänen kanssaan tekemisissä niin vähän kuin mahdollista.

Olisi kyllä hankala tilanne. Vaikea kuvitella, koska meidän tilanteessa lähes varmasti pääsisin molempiin. Siis jos anoppi täyttäisi vaikka 75 ja olisi massiiviset sukujuhlat/jotain erityistä järjestettynä, ja ystävällä joku tavan 36v bileet, niin anopin juhliin menisin. Jos molemmilla "rivisynttärit", niin varmaan ystävän juhliin.

Turha pahoittaa mieltäsi, ystäväsi ei ehkä kestä syyllisyyttä joka tulee jos jää pois anopin juhlista.

Paras ystäväni ymmärtäisi että hän ei ole mulle yhtään vähemmän tärkeä vaikka tällaisessa tilanteessa menisin anopin juhliun perheeni kanssa. Veisin ystävää sitten toisena päivänä syömään ja leffaan tai baariin hytkymään.

Menisin anopin synttäreille, sillä tunnen parhaan ystäväni ja TIEDÄN, että hänen kanssa kyllä saadaan juhlat järjestettyä myöhemminkin. Voidaan vaikka juhlia ystävän kanssa koko vkl, ilman muita häiriötekijöitä.

Parhaan ystävän, ehdottomasti. Mies voi ottaa lapset mukaansa ja mennä juhlimaan äitiään, ei minua siellä tarvita.

Tietysti on olemassa erilaisia perheitä ja jotkut ovat läheisempiä kumppanin sukulaisten kanssa kuin toiset. Itse kuuluun siihen porukkaan, joka tapaa anoppia niin vähän kuin mahdollista. Anoppikin olisi vain tyytyväinen kun en tulisi hänen juhliaan pilaamaan pelkällä olemassaolollani.

Olen vähän jo kasvanut ulos näistä ystäväsynttäreistä, joissa muistellaan kuinka silloin kerran, ripsarit poskella itketään sitä menetettyä ensirakkautta,  kuinka kelvottomia puolet kaveripiirin miehistä on ja kuinka päästään ulos vaan kerran vuodessa, vankilassako ne on? 

Kivempaa viettää aikaa perheen parissa ja mennä heidän kanssa ajoissa kotiin nukkumaan. Ei vaan enää oikein ystävyyden motiivit täyty, että lähtisin heidän kanssa viettämää pakkokivaa. 

Menisin anopin synttäreille, ja tietäisin että ystäväni ymmärtää tämän eikä lapsellisesti vedä hernettä nenäänsä.

Ihan ehdottomasti ystävän synttäreille menisin. Olen lapseton ja anoppia tapaan noin kerran vuodessa tai kahdessa, eli hän ei ole mitenkään läsnä elämässäni. Hän on myös väkivaltainen uskovainen alkoholisti, ja sitä mieltä, etten ole tarpeeksi hyvä pojalleen/miehelleni, kun olen ateisti (kuten on myös mieheni ollut kauan ennen kuin tapasimme...)

Anopin, mutta vain ja ainoastaan miehen takia. Anoppi saisi kyllä puolestani juhlia ihan yksin, narsistinen huuhkaja onpi hän.

Kaverin kanssa sit joskus toiste jotain omaa kivaa.

Parhaan ystävän, eikä tekisi edes pahaa. Anoppi on mieheni äiti ja näin ollen osa hänen perhettään. Anoppi ei sen sijaan ole osa minun perhettäni, vaikka mies on. Paras ystäväni on minulle enemmän perheenjäsen kuin jonkun toisen ihmisen -- edes oman miehen -- äiti.

Vierailija kirjoitti:

Jos samana viikonloppuna juhlitaan sekä parhaan ystäväsi että anoppisi isoja pyöreitä niin kumpiin juhliin menet kun et voi mennä molempiin? Kiinnostaisi tietää yleinen mielipide, koska itse valitsisin parhaan ystäväni.

T. Nimim. Syrjäytetty ja surullinen paras ystävä

Tietenkin mieluummin menisin ystävän syntymäpäiville,mutta jos tuollainen tilanne tulisi vastaan,varmaan valitsisin velvollisuudesta anopin synttärit.Pyöreitten vuosien juhliminen on kuitenkin isompi juttu kuin normaalit synttärit,ja minulla on ihana anoppi.

Anopin tietenkin, oma perhe menee edelle.

En nyt oikein tajua nimimerkin yhteyttä avaukseen. Kumpi on syrjäytetty ja yksinäinen, ap vai se ystävä? Jos ystävä, niin menisitkö synttäreille säälistä, vai siksi, että kyseessä on todella paras ystäväsi? Sääli on ylenkatsetta ja omahyväisyyttä. Myötätunto on eri asia. 

Menisin anopin juhlille.

1) anoppini on ihana ja asuu kaukana. Emme siis tapaa kovin usein, joten olisi kiva mennä hänen juhliinsa (ja ehkä autellakin niissä). Mies ja lapset tietty mukana

2) myös paras ystäväni on ihana. Hän ymmärtäisi tilanteen täydellisesti. Koska kyseessä on paras ystäväni, viettäisimme kahdestaan hänen synttäreitä ennen tai jälkeen juhlien. 

Parasystävä jäi sinne teini-ikään, eikä "parisuhde" jonkun tyttökaverin kanssa ole oikein koskaan ollut minun juttuni vaan ystävyyssuhteeni ovat olleet mitä monimuotoisempia, eikä ole rajoitttunut kenenkään yhteen parhaaseen ja anoppi on yksi parhaimmista ystävistäni. Perhe on minulle tärkein<3 Jos ystävä ei tätä ymmärtäisi millainen ystävä hän muka on?

Vierailija kirjoitti:

Anopin tietenkin, oma perhe menee edelle.

Millä tavalla anoppi on muka perhettäsi? Eikö sinulla ole omaa äitiä?

Menisin sinne jonne kutsutaan eka. Ei ole kiva kun sanotaan että tullaan, sit ei tullakkaan kun on parempaa menoa. Mulle on käyny noin monesti. Ihmiset lupaa tulla juhliin, sit ei ilmotetakkaan poissaolosta kun on tullu "parempaa tekemistä".

Parhaan ystäväni. Anoppini on ihana ja tullaan hyvin juttuun. Leikkii tuo nytkin isompien lasten kanssa puutarhassa. Anoppini ei ole tiukkapipoinen ja varmasti jopa itse käskisi minun mennä juhlimaan ystävääni.

Mies menisi lasten kanssa moikkaamaan äitiään ja minä kaverini synttäreille.