Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää hitaat ihmiset, mikä niitä vaivaa?
27.06.2016 |
Jotkut ihmiset on hitaita, ei siis tyhmiä vaan hitaita. Niinkuin minun mies, jos vaikka maitolasi kaatuu niin sillä kestää 5 sek. Nostaa pystyyn ja aloittaa vahinkojen minimoiminen.
Tai jos lapsi satuttaa itsensä niin kestää 5sek. Mennä luo katsomaan kävikö pahasti.
Asioiden tajuaminen kestää muutenkin kauan ja väittää kaikkea epäloogista. Kuten että kiertoilmaista uunista ei ole mitään hyötyä jos paistaa kaksi pellillistä pullia.
Kommentit (198)
Eivät ole tottuneet toimimaan. Monesti ihmiset, jotka ei ole koskaan työskennelleet fyysistä kuntoa vaativissa töissä, ovat vähän hitaita liikkeissään ja reaktioissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen hidas. Olen lisäksi masentunut. Olen varmasti rasittava. Mutta ennen kuin masennuin, olin työssä missä oli tärkeää tehdä oma osuus kunnolla ja kerralla oikein niin että seuraava voi siitä jatkaa. Työn oppi myös aikatauluttamaan niin että "projekti" valmistui sopivassa ajassa.
Mutta voi vee kun minua ärsyttää nämä "alta pois" tai "vartin etuajassa" sählääjät! Tulevat tosiaan joka paikkaan sen vartin etuajassa, esim. töihin, ja sitten alkaa se ulina jo puoli tuntia ennen työajan loppua kun "täältä ei IKINÄ pääse ajoissa pois"!!! Yhdessä harjoittelupaikassa oli vakityöntekijä joka repi juureksetkin käsistä ja alkoi niitä kuoria kun itse vielä käärin paidanhihoja. Sama ihminen teki tilauksetkin viikon etukäteen, "alta pois".
No, tulet loppuunpalamaan jossakin vaiheessa elämääsi ellet hellitä ajoissa.
Ala yhtä hitaaksi kuin 'tavikset' eli normaaliksi. Ehkä olet epävakaa, adhd tms. ja luulet olevasi tehokas, mutta oletkin vain sähläri?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tällainen hituri, mies taas on sellainen pallosalama.
Olen monesti itsekin miettinyt että mikä minusta tekee niin hitaan. Sitten ymmärsin että tapaan usein miettiä kaikki skenaariot etukäteen joka asiassa. Tuossa maitolasiesimerkissä minulla luultavasti kestäisi, koska miettisin että otanko tuon keittiörätin ja pyyhinkö sillä, vaikka maitoa läikkyi lattialle vaikka en koskaan pyyhi lattiaa pöytätasoille tarkoitetulla rätillä, vai otanko tuon käsienkuivaamiseen tarkoitetun keittiöpyyhkeen jonka sitten joutuisin heti heittämään pesuun koska muuten se alkaa löyhkätä maidolle, vai otanko talouspaperia vaikka se täyttää roskiksen turhan nopeasti ja olen muutenkin säästeliäs. Päädyn tässä vaiheessa keittiörättiin koska sen voi keittää vaikka sillä pyyhkisikin lattiaa. En myöskään välitä vaikka maitoa tässä pohdintojen aikana leviäisi enemmän ja enemmän, se ei ole katastrofi ja ei sitä määräänsä enempää valu. Tällöin mies on jo ottanut tuolilla roikkuvan t-paitansa ja pyyhkinyt sillä ja heittänyt sen pyykkiin.
En tiedä. Itse vain tykkään olla huolellinen ja tykkään jotenkin nautiskella melkein kaikista hetkistä. Nopeudessa sen ajansäästön häviää virheiden korjaamiseen. Minulle tulee tosi epämukava olo jos joudun tekemään jotain kiireessä. Silloin voi jäädä huomaamatta jotain tärkeää, jotain mikä olisi tuonut vielä paremman ratkaisun tai auttanut välttämään jonkun puutteen mitä ei kiireessä ehtinyt tulla ajatelleeksi. Tämä on paljon todennäköisempää kuin se että saataisiin aikaan jotain mainittavaa hyötyä nopeasti etenemällä.
Tämän olen itsekkin ymmärtänyt hitaiden puheista, mutta se on vaikeaa käsittää esimerkiksi aamupalaa syödessä. Vaikka kuinka pohtisi ja pohtisi aamupalasta ei saa katastrofia eikä täydellistä, vaikka ottaisi kaikki riskit ja nopeuden hutiloinnin huomioon. Se on aina yksi ruoka koko elämän joukossa. Se maistuu samalta oli kinkku keskellä tai vähän repsottaen vinossa.
Useimmat ihmisethän ovat keskivertoja, eli nopeita rutiineissa ja hitaita tärkeissä ja uusissa asioissa. Osaavat säätää nopeutta sen mukaan mikä asia on kyseessä. Siksi ehkä hitaat ärsyttävät monia sillä esimerkiksi maidon kaatumisessa keskiverto ihmisen tavoite on päästä mahdollisimman vähällä työllä ajan säästämiseksi (=enemmän kaatunutta maitoa on enemmän työtä). Ei edes jakseta pohtia millä maito siivotaan, koska mikään ei ole oleellisesti parempi vaihtoehto, tiedän itse salamana sen että liinalla pyyhittäessä se menee pyykkiin ja paperi roskiin. Itse otan lähimmän, koska kumpikaan ei säästä aikaa ja molemmat ovat keittiössä käytettäväksi.
Sanoit että nautit melkein jokaisista hetkistä, nauttiiko siis hitaat esimerkiksi juuri siitä maidon putsaamisesta? Kysymyksen ei todellakaan tarkoita olla vittuileva, päin vastoin haluan ymmärtää. Kaikkia meitä kuitenkin tarvitaan, hitaat tai nopeat eivät ole kummatkaan parempia, jokaisesta on hyötyä johonkin.
Haluaisitko joskus olla nopeampi juurikin sellaisissa asioissa mitkä eivät oikeasti vaikuta elämääsi tai lopputulokseen, esimerkiksi meikata puolet nopeammin jotta ehdit tehdä jotain muuta ylijäämä ajan tms? Osaatko sanoa asioita mitkä voisit tehdä yhtä hyvin nopeasti kuin sillä tahdilla mitä nyt teet? Vai näkevätkö hitaat, että muut hutiloivat ja voisivat tehdä kaiken oikeasti paremmin jos keskittyisivät enemmän?
Tässä viimeisessä kappaleessa tulee ehkä se olennaisin ero. Meikata puolet nopeammin, että ehtii tehdä ylijäämäajalla jotain muuta? Koko kysymyksenasettelu on absurdi, ihan kuin elämä olisi sarja suorituksia, jotka pitää tehdä ja mahdollisimman nopeasti.
En varmaan tunne ketään erikoisen hidasta ihmistä, yleensä rauhalliset ihmiset vaikuttavat minusta miellyttäviltä, Mutta sellainen nopea levottomuus se vasta vastenmielistä on! Joskus naureskellaan naapurille, että kohta siltä varmaan ratkeaa verisuoni punoittavasta päästä: sen pitää suunnilleen renkaanvaihdossakin juosta autotalliin ja takaisin, renkaalta toiselle. Sitten yhtäkkiä se ottaakin lumikolan ja alkaa kolaamaan tiellä olevia lumia hirveällä kiireellä vähän syrjään - ja samalla huutaa pojilleen, että nyt pitää mennä hakemaan sitä ja tätä työkalua ja hopi hopi nyt vauhtia! Sitten taas vaihdetaan renkaita ja huidotaan ja hotkitaan niin, että karmeeta kattoo. Tuo ei ole normaalia. Sit jos työpaikalla vastaavia löytyy, niin ne on niitä, jotka ryntää kahvihuoneeseen eväskassit rapisten ja kannat kopisten, huohotetaan hirveällä kiireellä, kolistellaan eväät mikroon, lautaselle, tiputellaan haarukat ja päivitellään miten on kiire ja ja ei ole taas ehtinyt mitään tehdä... ja kaikki suureen ääneen. Toki tällainen henkilö on vaivaantuneessa seurassa mainio supliikki seuramies, parhaimmillaan puheissaan rempseä ja viihdyttävä, mutta muuten kaikki suorastaan jähmettyy ja kauhistuu tämän energiasyöpön edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on hätiköijä ja mieheni hidas. Mieheni on kuitenkin se älykkäämpi.
Äidissä ärsyttää se, että hän reagoi ainakin suullisesti nopeiten kaikkeen mutta ei siinä samalla huomaa että joku on samalla sekunnilla huomioinut asian ja alkanut tehdä asialle jotain ihan rauhassa ilman paniikinomaista huutamista.
ADD ja asperger vaikuttavat ainakin minulla että saatan jäädä haaveilemaan ja pohdiskelemaan asioita syvällisemmin. Välillä keskittymiskyvyn ja huomion kohdistaminen niihin käsillä oleviin asioihin voi olla hankalaa. Kuormitun helposti ympäristön aistiärsykkeistä ja väsyn. Ulkopuolisille varmasti vaikutan siltä että käyn hitaalla. Kärsin myös ajoittaisesta masennuksesta ja uniongelmista.
Älyssä ei ole kyllä mitään vikaa, vaan olen aina ollut esim. opintosuorituksissa kärkikastia sekä psykologin tekemissä älykkyystesteissä olen suoriutunut keskivertoa paremmin ja niiden mukaan olen matemaattisesti lahjakas.
Ryhmätöissä olen toisinaan hidas ihan vain sen takia että aivoni kuormittuvat liikaa jos ryhmän jäsenten keskustelut ja puheenvuorot hyppivät välillä aiheessa, välillä henkilökohtaisissa jutuissa. Varsinkin etäaikaan on yhtä tuskaa kun ryhmätyöt tehdään netissä, niin että ihmiset puhuvat toistensa päälle, jollakin pauhaa taustalla TV ja toisella pätkii mikki. Luokassa töiden tekeminen on helpompaa kun yleensä siinä on käsillä vain se yksi asia ja ryhmän jäsenet voivat lukea paremmin toisiaan. Sosiaalinen vuorovaikutus etänä aiheuttaa ainakin minulle harmaita hiuksia, vielä enemmän kuin normaalisti, mikä syö voimavarojani.
Ei minulla ole näitä ongelmia yksin opiskellessa tai työskennellessä. Haaveilen myös että voisin lukea tai opiskella kahvilassa, mutta minulle se on täysin mahdotonta kun rekisteröin jokaisen lusikan kilahduksen, keskustelun ja liikenteen melun.
Aivoni ovat vain rakennettu niin että ne imevät kaikki ärsykkeet eivät osaa suodattaa taustahälyä pois. Seurauksena on ylikuormittuminen väsymys ja ajatusten hidastuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kyllä mielestäni pelaa hoksottimet - ja juuri siksi olen hidas. Työpaikassa pahin painajaiseni oli nopea työkaveri, joka oli olevinaan niin perhanan tehokas. Hän teki ihan tuhottomasti huolimattomuusvirheitä, eikä juuri koskaan huomannut niitä itse. Jopa tosi vaarallisia, ihan oikeasti meinasi aiheuttaa tulipalon. Minä "hidas ja tyhmä" tein niitä "tarpeettomia tarkistuksia", ja pelastin tilanteen. Minun mentaliteettini ei lähes missään asiassa anna myöden toimia huolimattomasti. Hitauden ansiosta myös asiakkaat pitivät minusta paljon, sillä kärsivällisyyteni riittää huomioimaan kaikenlaiset vivahteet ja persoonat, ja reagoida niihin. Moni hoppuperseinen kollega oli asiakkaiden kanssa usein napit vastakkain ja pattitilanteessa.
Useat nopeat ihmiset ovat nähdäkseni kovia päällepäsmäreitä, jotka kyseenalaistamatta kokevat ensimmäisen päähänpälkähdyksensä olevan paras tapa menetellä. Se sokeus aiheuttaa minulle suunnatonta tuskaa, kun vierestä katselen.
Opintojen jälkeen rupean yksityisyrittäjäksi. Saan olla niin hidas ja huolellinen kuin ikinä lystään. Ja nautiskella työn sisällön ihmeistä ilman turhaa suorittamista.
Mielenkiinnosta kysymyksiä: uskotko, että tämä nopea työkaverisi voisi olla sinua parempi kuitenkin jossain?
Onko tarkkuus aina hyvästä?
Haluaisitko koskaan olla nopeampi, tehdä ei täydellistä jälkeä (ei tarkoita vaarallista) ja suoriutua vain nopeammin, että saat epämukavan asian pois alta?
Missä nopeudesta on mielestäsi elämässä hyötyä? Miksi nopeita ihmisiä on olemassa?
Vastaan, vaikka en ole se, jolta kysyt. Tottakai nopeampi voi olla parempi jossain, meillä ihmisillä on erilaisia vahvuuksia ja heikkouksia.
Tarkkuus on useimmiten hyväksi, riippuu tietysti työtehtävistä.
Ei, en haluaisi olla nopeampi.
Ei tule mieleen montaakaan juttua, missä nopeudesta olisi hyötyä, haittoja sen sijaan tulee mieleen paljon. Piittaamattomuus, kapeakatseisuus, stressitilan levittäminen muihin, huonot päätökset, elämän meneminen kiireessä ohi.
Miksi nyt ylipäätään on erilaisia ihmisiä? Kaikenlaista sukankuluttajaa on.
"Ei tule mieleen montaakaan juttua, missä nopeudesta olisi hyötyä, haittoja sen sijaan tulee mieleen paljon. Piittaamattomuus, kapeakatseisuus, stressitilan levittäminen muihin, huonot päätökset, elämän meneminen kiireessä ohi."
Eikö ole hieman paradoksaalista syyttää muita kapeakatseisuudesta ym tuolla tavoin?
Täällä taas vedetään ääripäästä toiseen. On supernopeita sähläreitä, jotka yhtä kaikki voisi häipyä omalle saarelleen. Niistä ei kuitenkaan keskustella nyt tässä, vaan niistä superhitaista turhakkeista, jotka myös toiminnallaan häiritsevät normojen työ- ja muuta elämää suuresti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen hyvin hidas, melkein joka asiassa. Haluan miettiä ja puntaroida ja kartoittaa vaihtoehdot.
Mutta kun on tilanne päällä osaan toimia hyvin nopeasti. Esimerkiksi kun lapsi tippui aidalta, juoksin heti tyrehdyttämään verenvuodon, toinen oli kun kadulla mies meni elottomaksi, soitin hätäkeskukseen, aloitin elvytyksen ja jatkoin sitä kunnes hätä oli paikalla.
Minäkin olen omalla tavallani hidas, mikä johtuu äitini alkoholin käytöstä raskausaikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kyllä mielestäni pelaa hoksottimet - ja juuri siksi olen hidas. Työpaikassa pahin painajaiseni oli nopea työkaveri, joka oli olevinaan niin perhanan tehokas. Hän teki ihan tuhottomasti huolimattomuusvirheitä, eikä juuri koskaan huomannut niitä itse. Jopa tosi vaarallisia, ihan oikeasti meinasi aiheuttaa tulipalon. Minä "hidas ja tyhmä" tein niitä "tarpeettomia tarkistuksia", ja pelastin tilanteen. Minun mentaliteettini ei lähes missään asiassa anna myöden toimia huolimattomasti. Hitauden ansiosta myös asiakkaat pitivät minusta paljon, sillä kärsivällisyyteni riittää huomioimaan kaikenlaiset vivahteet ja persoonat, ja reagoida niihin. Moni hoppuperseinen kollega oli asiakkaiden kanssa usein napit vastakkain ja pattitilanteessa.
Useat nopeat ihmiset ovat nähdäkseni kovia päällepäsmäreitä, jotka kyseenalaistamatta kokevat ensimmäisen päähänpälkähdyksensä olevan paras tapa menetellä. Se sokeus aiheuttaa minulle suunnatonta tuskaa, kun vierestä katselen.
Opintojen jälkeen rupean yksityisyrittäjäksi. Saan olla niin hidas ja huolellinen kuin ikinä lystään. Ja nautiskella työn sisällön ihmeistä ilman turhaa suorittamista.
Mielenkiinnosta kysymyksiä: uskotko, että tämä nopea työkaverisi voisi olla sinua parempi kuitenkin jossain?
Onko tarkkuus aina hyvästä?
Haluaisitko koskaan olla nopeampi, tehdä ei täydellistä jälkeä (ei tarkoita vaarallista) ja suoriutua vain nopeammin, että saat epämukavan asian pois alta?
Missä nopeudesta on mielestäsi elämässä hyötyä? Miksi nopeita ihmisiä on olemassa?
Vastaan, vaikka en ole se, jolta kysyt. Tottakai nopeampi voi olla parempi jossain, meillä ihmisillä on erilaisia vahvuuksia ja heikkouksia.
Tarkkuus on useimmiten hyväksi, riippuu tietysti työtehtävistä.
Ei, en haluaisi olla nopeampi.
Ei tule mieleen montaakaan juttua, missä nopeudesta olisi hyötyä, haittoja sen sijaan tulee mieleen paljon. Piittaamattomuus, kapeakatseisuus, stressitilan levittäminen muihin, huonot päätökset, elämän meneminen kiireessä ohi.
Miksi nyt ylipäätään on erilaisia ihmisiä? Kaikenlaista sukankuluttajaa on.
"Ei tule mieleen montaakaan juttua, missä nopeudesta olisi hyötyä, haittoja sen sijaan tulee mieleen paljon. Piittaamattomuus, kapeakatseisuus, stressitilan levittäminen muihin, huonot päätökset, elämän meneminen kiireessä ohi."
Eikö ole hieman paradoksaalista syyttää muita kapeakatseisuudesta ym tuolla tavoin?
En tiedä.
Vierailija kirjoitti:
ADD ja asperger vaikuttavat ainakin minulla että saatan jäädä haaveilemaan ja pohdiskelemaan asioita syvällisemmin. Välillä keskittymiskyvyn ja huomion kohdistaminen niihin käsillä oleviin asioihin voi olla hankalaa. Kuormitun helposti ympäristön aistiärsykkeistä ja väsyn. Ulkopuolisille varmasti vaikutan siltä että käyn hitaalla. Kärsin myös ajoittaisesta masennuksesta ja uniongelmista.
Älyssä ei ole kyllä mitään vikaa, vaan olen aina ollut esim. opintosuorituksissa kärkikastia sekä psykologin tekemissä älykkyystesteissä olen suoriutunut keskivertoa paremmin ja niiden mukaan olen matemaattisesti lahjakas.
Ryhmätöissä olen toisinaan hidas ihan vain sen takia että aivoni kuormittuvat liikaa jos ryhmän jäsenten keskustelut ja puheenvuorot hyppivät välillä aiheessa, välillä henkilökohtaisissa jutuissa. Varsinkin etäaikaan on yhtä tuskaa kun ryhmätyöt tehdään netissä, niin että ihmiset puhuvat toistensa päälle, jollakin pauhaa taustalla TV ja toisella pätkii mikki. Luokassa töiden tekeminen on helpompaa kun yleensä siinä on käsillä vain se yksi asia ja ryhmän jäsenet voivat lukea paremmin toisiaan. Sosiaalinen vuorovaikutus etänä aiheuttaa ainakin minulle harmaita hiuksia, vielä enemmän kuin normaalisti, mikä syö voimavarojani.
Ei minulla ole näitä ongelmia yksin opiskellessa tai työskennellessä. Haaveilen myös että voisin lukea tai opiskella kahvilassa, mutta minulle se on täysin mahdotonta kun rekisteröin jokaisen lusikan kilahduksen, keskustelun ja liikenteen melun.
Aivoni ovat vain rakennettu niin että ne imevät kaikki ärsykkeet eivät osaa suodattaa taustahälyä pois. Seurauksena on ylikuormittuminen väsymys ja ajatusten hidastuminen.
Mä käyn työskentelemässä ison huoltsikan kahviossa. Vaikka ihmisiä voi olla paljon, siellä on myös paljon tilaa ja avaruutta ja löytyy helpommin kolo, jossa on kohtuullisen rauhallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen työkseni vuorotyötä, enimmäkseen aamu- ja yövuoroja. Aivot alkaneet mennä solmuun näiden vuorojen takia ja tunnen itseni hitaammaksi kuin ennen. En tunne olevani enää oma itseni. Olenko ainoa?
Fyysisesti en enää pysty olemaan nopea kipujen takia. Ennen olin tosi nopea.
Mua taas ärsyttää sellaiset ihmiset, jotka lapsen kaatuessa juoksevat tuhatta ja sataa hätääntyneenä paikalle hokemaan voivoivoi, aiaiai, huihuihui ja saavat levottomalla käytöksellään lapsenkin hätääntymään ja itkemään, vaikka mihinkään ei olisi edes sattunut.
Hitaat perustelee paremmuuttaan sillä, että nopeat tekee virheitä kun hutiloivat. Mutta suuri osa nopeista ihmisistä on myös tarkkoja. Ja on niitä hitaita tunareitakin, meillä töissä ainakin.
Älykkyys on nopeutta.
Entäs hotellin, laivan jne. buffet-pöydät. Jono kasvaa ja kasvaa kun yksi seisoo siellä tien tukkona. On jähmettynyt toljottamaan tarjoomuksia ja ilmeisen haastavaa ottaa sieltä syötävää lautaselle.
Tämä myös joulupöydässä, usean kymmenen vuodenkaan kokemus ei ole harjoittanut tähän vaativaan valintatehtävään.
Vierailija kirjoitti:
Hitaat perustelee paremmuuttaan sillä, että nopeat tekee virheitä kun hutiloivat. Mutta suuri osa nopeista ihmisistä on myös tarkkoja. Ja on niitä hitaita tunareitakin, meillä töissä ainakin.
Älykkyys on nopeutta.
Tätä juuri piti tulla kommentoimaan. Olen itse nopea ja silti minussa on halu tehdä kaikki kerralla oikein, eikä vain roiskia ajattelematta joka suuntaan. Työpanokseni on moninkertainen verrattuna jahkaaja-vatvojaan, joka jatkuvasti valittaa työmääräänsä, vaikka kyse on siitä hänen hitaudestaan, eikä siitä että muilla olisi vähemmän töitä.
Vastaan, vaikka en ole se, jolta kysyt. Tottakai nopeampi voi olla parempi jossain, meillä ihmisillä on erilaisia vahvuuksia ja heikkouksia.
Tarkkuus on useimmiten hyväksi, riippuu tietysti työtehtävistä.
Ei, en haluaisi olla nopeampi.
Ei tule mieleen montaakaan juttua, missä nopeudesta olisi hyötyä, haittoja sen sijaan tulee mieleen paljon. Piittaamattomuus, kapeakatseisuus, stressitilan levittäminen muihin, huonot päätökset, elämän meneminen kiireessä ohi.
Miksi nyt ylipäätään on erilaisia ihmisiä? Kaikenlaista sukankuluttajaa on.