~*~*~*~*Haahut kesähaaveissaan*~*~*~*~

On ihanaa saada vertaistukea, vaikka samalla kertaa olen todella pahoillani ja suruissani siitä, että näin monella meistä on tämä sama surullinen kohtalo =o(.



Onneksi nyt on kesä kuumimmillaan, ja ulkona niin kaunista, että suru menee ikäänkuin siinä sivussa - ainakin minulla tämä vuodenaika selvästi helpottaa menetyksen tuskaa.



Oma tilanteeni on sellainen, että juuri tällä hetkellä vuotaa - keskenmeno on päällä; eilen ja tänään on ollut synnytyskipuja muistuttavia supistuksia, jotka ovat saaneet aikaan todella runsasta vuotoa ja isoja hyytymiä. Ei se mitään, toivoisin, että tyhjentyisi nyt itsellään - ettei tarvitsisi mennä kaavintaan (yksi kaavinta on tullut koettua jo kuopuksen synnytyksen jälkeen, kun istukkaa jäi kohtuun). Laskettu aika olisi ollut helmikuun 15, viime kesänä koimme sponttaanin keskenmenon (tosin vain kemiallisesta raskaudesta) rv:llä 7+4 - silloin laskettu aikamme olisi ollut helmikuun 9.



2 tytärtä meillä on jo =o) - onneksi. He ovat syntyneet vuosina 2003 ja 2005, ikää meillä on mieheni kanssa 30 v.



Meillä tätä kuumeilua hankaloittaa minun lentoemännän työni, mikä saattaa myöskin altistaa näille keskenmenoille ja erilaisille hankaluuksille raskauksissa. Työkavereillani on niin paljon ongelmia tämän asian suhteen, etten ole missään muussa ammattikunnassa kuullut vastaavanlaista olevan. Lennoilla saa kuitenkin altistusta erilaisille myrkyille (lentokoneen tekstiilit käsitellään huippumyrkyllisillä palonestokemikaaleilla, jäänpoistoaineet talvella etc.) Lisäksi tietysti ilmanpaineen vaihtelut, nopeat kiihdytykset ja jarrutukset ym. stressi.



Aion siis tehdä talvella radikaalin liikkeen ja lopettaa lentotyöni ennenkuin alamme edes yrittämään uutta vauvaa ja raskautta. En uskalla enää kolmatta kertaa yrittää - nämä 2 keskenmenoa riittävät minulle.



Voimia ja jaksamista kaikille tämän asian kanssa kamppaileville! Ja nautitaan vielä loppukesästä =o) - kyllä se tästä. Ihan varmasti.



Terkuin; EE *kera vuotavan kohdun*

Onko kenelläkään tietoa miten työvoimatoimisto tai ammattiliitto suhtautuu jos pyydän sairaslomaa ja lykkään suunnitelmia (mulla ja työkkärillä on siis suunnitelmia jolla on pvm takaraja). Pelkään että menetän ammattiliiton päivärahat jos työvoimatoimisto antaa karenssia :(



Tiistaina olisi kontrolli ultra ja varmistetaan että tyhjennys voidaan lääkkeillä aloittaa.

Valitettavasti näihin samoihin aikoihin pitäisi sopia ja käydä työhaastattelussa ja työvoimatoimistossa, jos työhaastattelu ei tuota tulosta niin joudun kurssille.

Työ johon olisin mielelläni menossa vaatii 100% keskittymisen joten minusta ei nyt tässä lähiviikkoina taida siihen olla. Haluan siis aloittaa tämän kyseisen työn mutta pienellä lykkäyksellä... Kannattaisikohan vedota työpaikkaan esim. "läheisen kuoleman" -perusteella ja pyytää pientä lykkäystä. He ovat näyttäneet mulle vihreätä valoa tästä työstä mutta mitään varmaahan ei vielä ole. Kyseessä on siis oppisopimussuunnitelmat.



Kunpa joku osaisi auttaa tai neuvoa mistä kysyä asiaa. Työkkäristä en voi kysyä koska siellä on niin veemäisiä ihmisiä :/



-Danja-

EmmaElisabeth tervetuloa joukkoomme. Osanottoni menetyksessäsi. Kurjaa!



Danja soita ammattiliittoon ja kysele sieltä. Ovat ammattitaitoisia ja liitolla on oma lakimies joka ainakin osaa vastata sulle. Ja mulla on sellainen näkemys ettei sairaslomasta voida rokottaa ja antaa karenssia. Tosin on vaan sellainen tuntemus ettei niin voida tehdä. Kannattaa kysyä ihmeessa sieltä liitosta. Siksi ovat siellä että kysellä saa.



Milloin työ alkaisi? Voihan olla että uuden työn aloittaminen tekisi jopa hyvää. Itselläni ainakin on vaan hyvä että "pääsin" takaisin töihin kesäloman jälkeen. Ei enää pyöri ajatukset pelkästään km ympärillä, vaan saa ihan toisenlaista tekemistä. Toisaalta olenkin sen kaltainen että työ parantaa, ja meitähän on monenlaisia. Joten jos tuntuu ettet jaksa niin saat varmasti lääkäriltä sairaslomaa kun pyydät. Sairaslomatodistus on virallinen ja siksi sajattelen ettei sen perusteella voida karenssia sulle laittaa.



Työkkärissä eivät välttämättä osaakaan vastata sun kysymykseen. Suosittelen tuota liittoa josta kysyä.



Eilen ihmettelin taas oman kropan toimintaa. Päivällä oli tullut jotain verensekaista vuotoa ihan vähän. Olin jo ihan varma, että alkaa taas vuotamaan runsaammin. Tyhjennysvuoto loppui sunnuntaina ja sen jälkeen on tullut vain valkkaria. Voiko olla vielä tuota tyhjennysvuotoa, vai alkaako kroppa pikkuhiljaa valmistautumaan normaaliin kiertoon? Onko kellään ollu tälläistä? Onneks on ens viikolla se jälkitarkatus. Olen ihan seko täs asian kanssa. Edellinen km tapahtui luonnollisesti ja se oli paljon selkeempää.



Irish

Lomalta on nyt palattu rentoutuneena :) Heti sain alkaa siivoamaan kotona, joten arki palasi heti kun koti ovesta sisään astuin.





Danjalle ja EmmaElisabetille tervetuloa tänne haahupinoon ja suuret pahoittelut menetyksistänne :( .Nostan esittelypinon ylös ja käykääpä siellä heti esittäytymässä kun kerkiätte niin voin sitten päivittää sen pinon pitkästä aikaa, nyt kun tämä kirjotus laatikko on taas vihdoin normaali :)



Danja. mulla on knssa tämä lasten hommaus alunperin lähtenyt tosi nihkeästi käyntiin. Ensimmäisen aviomieheni kanssa yritettiin kaksivuotta lasta enkä tullut edes raskaaksi. Olin tuolloin n 21 v. Se avioliitto sitten päättyi eroon ja luulin etten enää lasta tule saamaan ikinä enkä varmaan uuutta miestäkään. Mutta toisin kävi :) Aloin sitten seurustelemaan vihdoin nykyisen aviomieheni kanssa ja puolen vuoden kuluessa olinkin yhkäkkiä raskaana!! Olin niiiiin onnellinen ja ihmeissäni. Kunnes sitten se menikin kesken rv 9+ ja alkion koko vastasi vain rv 6. Olin ihan lamaantunut pitkän aikaa ja surin ihan loputtomiin. Siitä sitten 1.5 vuotta sen jälkeen menimme naimisiin ja päätimme että nyt niitä lapsia ihan oikeasti saa tulle meille ja häistä kului kaksi viikkoa niin tein positiivisen testin ja me saatiin ihana poika :) Elämä osaa yllättää aina kun sitä vähiten odottaa. Kyllä sinäkin tästä vielä toivut kunhan vain annat itsesi surra rauhassa ja puhua asiasta. Suru muuttuu aikaa myöden helpommaksi, vaikka se minullakin on vieläkin aina läsnä ja suren tavallaan edelleenkin kaikkia keskenmenojani. Kun tyhjennys on ohi niin pahin helpottaa.

Ja tänne saa purkaa tuntojaan aina kun siltä tuntuu, kyllä myö kuunnellaan :)



Jep. Nyt meen saunaan. Huomiseen :)



Hermione kp ? edelleenkin....



Danja

Huomenna on se viimeinen lopullinen ultraus ja saadaa tuomio (jonka tiedän kyllä olevan keskenmeno). Olen siihen koko viikon edellisultrasta lähtien yrittänyt asennoitua ja hyväksyä. Nyt haluan vain tämän olevan ohi! Tiedän myös että tuska tulee olemaan niin henkistä kuin ruumiillista kun tulee tyhjennyslääkkeiden ottohetki ja kun ne alkavat vaikuttaa... Siksi menenkin kotiin äitini ja perheeni luo jotta voin käsitellä tämän asian kunnolla. Toivottavasti heistä on apua eivätkä he tuntisi oloaan vaikeaksi; tyttöä kun muutenkin näkee niin harvoin niin sitten tullaan tällaisen asian kanssa...

Tuntuu vähän pahalta jättää mies kotiin mutta hänen kanssaan en tätä surua pysty käsittelemään. Varmaan hänestäkin tuntuu pahalta kun lähden pois... Vaikka kyseessä ei olekaan kuin ehkä viikon verran, sitten hän tulee perässä ja lähdetään päivän parin päästä takas.



Pitäisi myös alkaa järjesteleen ne työasiat kuntoon. Yritän selvitä ilman sairaslomaa ja vaikka sopia sen oppisopimustyöhaastattelun muutaman päivän tuonnemmaksi jotta pahimmat päivät olisivat ohi! Mutta jos tuntuu että sairasloma tarvitaan niin sitten pitää soitella ammattiliittoon ja työkkäriin.



Toisaalta tekee hyvää ajatella muita asioita, en vain pysty keskittymään mihinkään niin kauan kuin tämä asia on kesken ja käsittelemättä... Hassua, nyt kun "tiedän" ettei sisälläni mitään lasta kasvakaan niin ei niitä raskausoireitakaan ole ollut... Väsymys voi myös johtua jokaöisitä painajaisista ja mielialan vaihtelut tämän asian hyväksymisestä. Mikään ruokakaan ei maistu...



Palailen sitten kertomaan lisää kuulumisia kun jaksan ja pääsen koneelle.



Danja, rv olisi 9+0 :~(

Eilen alkoi verinen vuoto, joka tänään yltyi, ja ultrassa todettiin keskenmenoksi viikolla 7. Olen ollut niin järkyttävän surullinen, ettei sitä voi kuvailla, mutta ehkä täällä kaikki tietävät mitä tarkoitan. Luulen, että alkoi tippui kädelleni aamulla suihkussa.



No, parin päivän päästä ottavat kuulemma yhteyttä kättäriltä ja kutsuvat tarkastukseen, sittä nähdään pitääkö tyhjentää lääkkeillä vai tuleeko luonnostaan ulos. Tahtoisin yrittää pian uudestaan, mutta ehkä tästä tulee luonnollinen tauko, koska meillä tulee häät ja niitä tulee varmasti järjesteltyä.



Voi, olisin niin kovin toivonut jo vauvaa.

Ehdin olla 8.vkolla raskaana, kun la alkoi pieni vuoto, joka myöhemmin kasvoi ja kuukautismaiset kivut alkoivat. Sain t.keskuksesta lähetteen naistentautienpolille ja ajan torstaiksi. Mutta eipä enää tarvitse jännittää mikä on tilanne, kun vessassa käydessäni sain käteeni pienen verisen möhkäleen. Mies oli onneksi kotona ja huusin hänet vessaan. Pääsi hänkin hyvästelemään haaveemme maalisvauvasta. Meillä on tyttö kohta 2v, ja oli luonnollisesti ihmeissään mikä äitiä ja isiä itkettää. Mentiin sitten yhdessä päiväunille ja onneksi nukahti pian kainaloon.

Torstaina sitten näkee miten on tilanne edennyt. Toivottavasti ei tarvittaisi kauheasti toimenpiteitä. Mies joutuu huomenna lähtemään reissuun, joten olen tytön kanssa kaksin, eikä hänelle ole hoitajaa. Täytyy sitten vaan mummo hälyyttää apuun 200km päästä.

Ja toivottavasti pian pääsisi yrittämään uudelleen. Tämä toinen raskaus alkoi ihmeekseni heti ensi yrittämällä, kun esikoista yritettiin 4kk. Ikää on meillä 30 ja 31, joten on tässä vielä aikaa yrittää. On vaan noita vastoinkäymisiä ollut muutenkin, että voimat on aika vähissä.



nau

Eikö ole kamalan surullista. En osaa lakata itkemästä.



Otan osaa lapsenne menetykseen. Hän oli varmasti rakastettu.

Kiitokset Irishille ja Hermionelle tervetulotoivotuksista =o) - alan aktiivisemmin teidän kanssanne varmasti kirjoitella sitten joulun alla, kun pääsemme (toivottavasti!) paremmin vauvaa kuumeilemaan ja yrittämään.



Voimia virvaliekille (ja muillekin sitä juuri nyt tarvitseville!). On tämä ajoittain todella raskasta, raskausajan hormonit herkistävät mielen ja odotukseen on jo ehtinyt henkisesti valmistautua. Menetys se on tämäkin - ja iso sellainen onkin. Mutta pitää vain luottaa siihen, että ne hyvät ajat ja parempi mieli on ihan nurkan takana, suru pitää vain ensin surra pois.



Minulla on jo oikeastaan ihan hyvä mieli; vuoto on enää niukkaa (sellaista niukkaa kuukautisvuotoa), olen yrittänyt joka ilta ottaa "lohtusuklaata" ja käpertyä miehen kainaloon sohvalle katsomaan hyviä ohjelmia. Tämä resepti on auttanut =o) - suosittelen muillekin; eli lyhyesti ja ytimekkäästi nyt tarvitaan suklaata ja hellyyttä - ja paljon kumpiakin!



Tervetuloa mukaan nau:lle minunkin puolestani!



Terkuin; EE

Eli toinen ultra on nyt takana. Edellisviikkoon verrattuna kohtu oli kasvanut lisää. Myös JOTAIN kaikua oli... Lääkäri ei kuitenkaan osannut vielä sanoa mitään varmaa joten odotamme jälleen viikon. Verikoekin otettiin hcg-arvoja varten. Ensviikon tiistaina sitten toivottavasti tilanne selkiintyy...!



Sitä en kuitenkaan ymmärrä että miten alkion ikä voisi olla 2-3vk vähemmän; teinhän positiivisen raskaustestin jo rv4. Tähän ei lääkärikään osannut mitään sanoa.



Olo on nyt jotenkin sekava. En tiedä ollakko toiveikas (väkisinkin olen vähän) mutta en vain oikein uskaltaisi sillä pettymys tulee sitten olemaan niin suuri :~( Varsinkin kun nyt viikon olin ajatellut ettei meille nyt mitään vauvaa tulekaan. Sitten saatiinkin karvan verran lisätoivoa...



Olen nyt äiti ja perheeni luona tämän viikon joten kyllähän tässä saa muutakin ajateltavaa eikä aika käy niin pitkäksi kuin jos vain omalla kämpillä makasi ja märehtisi.



Danja, rv? tilanne epäselvä

Voisiko tosiaan olla, että siellä onkin pikkuinen? =o)



Olen kyllä kuullut kerran aikaisemminkin tapauksesta, missä r-testi ei näyttänyt plussaa (ja hcg-arvo oli alhainen) ennenkuin viikkoja oli kasassa jo lähemmäs 9 (!), ja masussa oli kaksoset. Se raskaus meni ihan normaalisti ja onnellisesti loppuun asti.



Pidän sinulle, Danja, peukkuja pystyssä onnellisen lopun puolesta =o).



EE

Olen pahoillani tilanteestasi.



Sen verran voin kertoa omakohtaista kokemusta, että odottaessani kolmatta poikaani, jouduin jostain syystä kontrolliin naistentautien polille, viikkoja silloin vähän alle 10 muistaakseni. Siellä kohdusta ei löytynytkään vauvaa, kohtu oli kyllä kasvanut... No, sanottiin sen olevan tuulimunan ja sain kaavinta-ajan viikon päähän.



Viikon päästä sitten ( viikkoja n. 10) menin valmistautuneena kaavintaan ja lääkäri tutki uudelleen ja edelleenkään sikiötä ei löytynyt. Sitten hän vielä kuitenkin nosti sisäkautta kohtua jotenkin (sattui aivan hirveesti!) ja ultrasi taas ja sieltähän löytyikin ihan aikaa vastaava sikiö! Oli ollut jotenkin vaan piilossa, kun kohtu oli niin voimakkaasti taakepäin kallistunut. Raskaus eteni normaalisti ja terve poika syntyi 37 + viikoilla :) On nyt 11 v reipas jalkapalloilijan alku :)



Toivon sinulle jaksamista ja pidän peukkuja, että kaikki päättyisi hyvin!



5mama

Virvaliekille: Surullista on. Olisin niiiiiin paljon mielummin palstaillut kanssasi siellä toisessa pinossa.

Aamu tuli taas itkettyä, kun oli vielä kovat kivutkin, mutta nyt illan aattelin käydä kaupasta ostaan herkkuja ja roskalehtiä ja unohtaa? asian hetkeksi.

Huominen polikäynti jännittää. Mikä on tilanne ja tarviiko lääkkeitä. Tyttö lähti mummon hoiviin 200km päähän ja itse meen perässä heti kun pääsen. Onhan se vähän orpoa olla yksikseen kotona tällaisella hetkellä, mutta saa ainakin olla rauhassa ja keskittyä vain itseensä.

5mama antoikin danjalle lohdullista tietoa. Voimia sulle danja ja iso rutistus!



Tervetuloa uudet haahuilijat ja olen pahoillani suuresta surusta. Noi kaikki tunteet on tuttuja tännekin. Itkut on vaan itkettävä ja sitten kun voimia on niin jatkettava elämää eteenpäin.



ON: huomenna jälkitarkastus ja tasan 3viikkoa tyhjennyksestä. Jännittää mikä on tilanne. Mullahan on ollut tyhjennysvuodon loputtua muutamana päivänä hiukan veristä vuotoa. Pelottaa, ettei kaikki ole tullutkaan ulos, vaikka ultratessa siltä näyttikin. Limakalvo jäi paksuksi, mutta lääkäri uskoi sen tulevan vuodon mukana pois.

Me ei sit miehen kanssa pidetty yritystaukoa vaan ollaan annettu mennä vaan ja sekin nyt pelottaa, että saan kauheen saarnan siitä. Huomennahan se selviää. Odottavan aika on pitkä.

Mun päätä sekoittaa vielä sekin, että sain tänään työtarjouksen ihan yllättäen paikasta johon olen vuosia sitten hakenut. Nyt riittää pohdittavaa ihan roppakaupalla. Ottaakko vastaan vai ei. Jos nyt ensin sais alta pois tuon lääkärikäynnin ja keskityn sit töihin paremmin...

Siis ultrasiko se lääkäri silloin vatsan päältä ja nosti kohtua sisäkautta...?

Vähän tyhmä kysymys mutta mistä tietää että onko kohtu taaksepäin kallistunut?!



Toivon totisesti että ensviikolla jotain löytyisi... Pahoin vain pelkään että siinä kaiun tapaisessa on esim. vain hematoomasta kyse... :/

Ihan sisäkautta ultrattiin kaikki kerrat ja sitten teki sisätutkimuksen jossa nosti (?) kohtua. Sitten ultrasi uudelleen sisäkautta ja vauva löytyi :)



Lääkäri osaa tutkimuksensa perusteella kertoa onko kohtu taaksepäin kallistunut. Ei kai sitä muuten tiedä...



5mama