~*~*~*~*Haahut kesähaaveissaan*~*~*~*~

UusiNuppu: Toivon sulle jaksamista ja lähetän lohtuhalauksen. Olen monta kertaa itsekin miettinyt tuota, että miksi toiset saavat "vahinkolapsia" ja miksi me, jotka totisesti haluaisimme, emme saa. Ei tätä elämää aina ymmärrä.



Hermione-79: Mulla on kanssa aina ollut haaveissa suurperhe, mutta sellaista en taida koskaan saada. Tämä lapsen saaminen tuntuu niin kovin vaikealta ja pitkältä. Nytkin meni kolme vuotta kun raskaus alkoi ja sekin sitten päättyi liian aikaisin.



Omaa: Olo on nyt ollut suhteellisen ok. Viime viikon lopulla oli kyllä todella vaikeita hetkiä ja olin todella rikki. Näimme ne tuttavamme, jotka odottavat vauvaa samoihin aikoihin kuin meidänkin oli tarkoitus saada. Pystyin kyllä olemaan heidän aikanaan ihan ok, mutta sen jälkeen tuli romahdus, kateus, katkeruus ym. Ehkä jonain päivänä pystyn iloitsemaan heidän puolestaan. Olen huomannut, että keskenmenosta avoimesti kertominen helpottaa omaa oloani. Nyt lähes kaikki läheiset ihmiset tietävät asiasta ja se jotenkin helpottaa. Ei tarvitse ainakaan selitellä omaa alakuloisuutta tai suhtautumista tiettyihin asioihin. Vaikka olen miettinyt sitäkin, että onko ollut järkevää kertoa, sillä joidenkin ihmisten on sen jälkeen jotenkin vaikea suhtautua muhun ja katsoa silmiin. Toisaalta ymmärrän sen, mutta toisaalta taas en. Mun mielestä keskenmenoista muutenkin pitäisi puhua avoimemmin. Oletteko te kertoneet keskenmenoistanne ja muuten puhuneet asioista läheistenne kanssa? Miten he ovat suhtautuneet?



Ja mun mielestä myös tämä uusi tekstinkirjoitusruutu on ihan syvältä.

Onnea plussanneille!!! Täällä piinaillaan.. Huomiselle tätiä odotan (tai siis odotan, ettei tulis)..Oireita on, mutta voi kyllä olla myös pms.. Kun ei muista taas, miltä se pms tuntuu.. On joskus niin samankaltaisia ne jutut.. Jotenkin on vaan aika samanlainen olo ku silloin edellisen plussan aikaan. En varmaan kauheasti itke, vaikkei plussaa vielä tuliskaan, kun tosiaan vasta eka yk menossa ja se lääkäri suositteli odottamaan vielä tän kierron ajan..



Mä oon kertonu tosi avoimesti km ja se on auttanu tosi paljon.. Joistakin on nähnyt, että heille on tuntunut vähän vaikealle puhua siitä, mutta yleensä suhtautuminen on ollu tosi hyvää.



Nyt väsyttäis niin kauheesti! En millään jaksais lähteä toihin!!! Olis ihanaa kömpiä vaan kullan kainaloon jatkamaan unia..



Toivottavasti plussia tulee pian lisää!

t. iiiik kp 28/29?

Kökkö mikä viestiruutu!



On ollut puhetta tuosta km kertomisesta avoimesti. Ihan läheisimmille olen kertonut ja muutamille muille siitä edellisestä. Tästä tuoreimmasta ei tiedä kun ihan muutama ihminen. Heidän kanssaan asiasta on voinut puhua ja yhdssä itkeä ja vielä kerran puhua. Suhtautuminen on ollut ihanaa. Yksi ainut ihminen jolle kerroin heti samana päivänä kun km todettiin, oli aluksi vähän etäinen. Mutta hän kertoikin itse, ettei osaa suhtautua ja on niin vaikeaa kun ei tiedä mitä saa sanoa. Ihana kun toi asian ilmi ja sen jälkeen ollaankin voitu päivittäin asiasta puhua. Hän on itseasiassa mieheni jälkeen ainoa jonka kanssa asiasta ennemmälti puhun. Jotenkin helpointa puhua juurikin hälle, vaikka ollaan vain vähän aikaa tunnettu. Ystävytty toki tässä ajassa. Olisko niin että pidän häntä eräänlaisena äitihahmona täällä. Oma äiti kun asuu kauempana ja ei ole aina halaamassa=( Puhelimen kautta saan sit äitiltä tuen. En tiedä, mutta toi kyseinen ihminen on tullut läheiseksi.



Sitä tässä mietin, että minkälaista on teillä ollut jälkivuoto lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen? Tuntuu kovin niukalta mulla. Aluksi oli vain hiukan menkkoja runsaampaa ja nyt on muuttunut jo hiukan niukemmaksi kuin menkat. Tyhjennys tehtiin viime viikon torstaina. Onkohan normaalia? Sikiö oli kuollut rv6+, syke löydettiin 6+4 ja aika pian sen jälkeen se olikin jo hiipunut=( Eloton sikiö löytyi sitten rv9+ ja tyhjennys tehtiin tasan 10.



Loppuis vaan kokonaan vuoto, niin taidamme mennä riskillä eikä odotella niitä ekoja menkkoja. Mies vielä pitää puhua ympäri=) Jälkitarkastus on jo parin viikon päästä ja uskon että kaiken ollessa hyvin saamme muutenkin luvan jatkaa yritystä... Toivossa on hyvä elää.



Mutta nyt täytyy lähteä töihin taas..

5mama. Tuo sun kuvaamas tunne on mullekin tuttua. Välillä kauhistuttaa, että, mitä sitä on oikein tekemässä. Sitten taas näkee kaupassa jonkun ihanan tenavan ja on taas ihan varma, että haluaa lisää lapsia. Olen ajatellut, että se oma lapsi on sitten kuitenkin taas ihan eri asia. Sen takia jaksaa nousta aamuisin aikaisin ylös ja sitä rakastaa ja kasvattaa, vaikkei jotain rasittavaa sukulaislasta tai kaverin lasta kestäiskään.



Ootteko muuten huomanneet, että Jaakko heittää jo viikon päästä kylmän kiven veteen? Täällä ei ainakaan ole ollut uinti-ilmoja. On satanut melkein joka päivä. Eilen oli onneksi sen verran hyvä sää, että pystyttiin grillaamaan ulkona ja jopa syömäänkin siellä ilman, että sääsket olis olleet kimpussa. Mulla on kaapissa yks alesta ostettu kesämekkokin vielä ihan pitämättömänä. Voi kun tulis vielä lämmintä.

Kyllä se sit plussa pärähti! Hui kauheeta!!! Kyllä onkin ollu niin raskautunut olo ja kiinnittymisenkin taisin sitten tuntea viime viikolla. Toivottavasti nyt kaikki menis hyvin ja saisi sen ihanan nyytin kainaloon maaliskuussa! Kyllä tässä enkeleitä tarvitaan mukaan. Kuukautiskivun tyyppistä on tänä iltana ollu ja oon vähän rampannu vessassa.. Ravaaminen varmaan jatkuu.. Toivottavasti pelko olis tällä kertaa turha!!!!!



onnea muillekin plussanneille ja lopuille pian plussia!!!!



t. iiik

Paljon onnea ja hirmuisesti suojelusenkeleitä mukaan! Kaikki tuntuu nyt plussavan niin kovaan tahtiin että taidan jäädä tänne pian ihan yksin ;)



No en kai, mennään kaikki oikein rytinällä tuonne o-puolelle :)



Hermione

Pahoittelut ja halaukset uusinuppu!!



Hermione, mä en varmaan katoa ihan pian täältä, kun en tuosta kuumeestakaan oikein tiedä..



Välillä mustakin tuntuu, että hulluko olen. Tuntuu, että kaipaan eniten raskaanaolemista. En ollenkaan valvottuja öitä ym. Tuon 1v1kk kanssa ei ole vielä yhtään kokonaista yötä nukuttu..No, ehkä se varmuus löytyy tässä syksyn mittaan. Menkoista ei ole vielä tietoakaan, kaavinnasta tulee pe 1kk.

Nyt en oikeesti muista joko olen tänne käynyt esittäytymässä *punastuu* tuonne esittelyketjuun itseni jo tunkasin ajat sitten...



Mutta pikaisella silmäyksellä tässä ketjussa on käynyt plussapuhuri mahtavaa!! Toivottavasti se on tarttuvaa :)



Mua on viime aikoina alkanut ahdistaa oma muuttunut olotilani, en kohta enää tunnista itseäni... Miten minusta onkin tullut tällainen katkera, kateellinen, vihainen ja ahdistunut ihminen??



Toiveissamme vielä on ensimmäinen lapsi ja kolme kertaa olemme saaneet pettyä (rv:lla 10-13). Ekan ja tokan keskenmenon jälkeen olin surullinen ja pettynyt, mutta silti toiveikas. En olisi millään toivonut samaa kohtaloa kenellekään toiselle. Kolmannesta keskenmenosta on jo aikaa 9kk ja mulla alkaa huumori loppua. Kuukausi toisensa jälkeen huomaan katkeroituvani vaan lisää. Miuta ärsyttää jo lähes kaikki... Etenkin ne, jotka saavat lapsia tuosta noin vaan ja kenellä kaikki menee hyvin alusta loppuun asti... (Mieheni sisko on nyt just tällainen... Urhoollisesti vaan pitää olla hänelle tukena ja kuuntelijana alkuraskauden aikana, kun eivät ole vielä muille kertoneet, vaikka itse oon ihan rikki...)



Nää pettymykset on muokanneet miuta ihan eri ihmiseksi ja se pelottaa.. Miulla on tullut nyt vasta tuo miksi juuri minä- reaktio. Siis kamalaa tunnustaa, mutta väkisin on tullut mieleen, että kaikkien pitäisi kokea ainakin yksi km, niin kovasti tää oma kohtalo nyt ahdistaa ja painaa.



Mitä hittoa, en minä ole kateellinen tai katkera, en ainakaan ennen... Ja pahinta on etten mahda itselleni ja ajatuksilleni mitään.



Onko teillä muilla yhtään samanlaisia ajatuksia vai oonko tosiaan jo kohta hoidon tarpeessa??



Kamalaa miten synkkä viesti.. Anteeksi, tällainen vaan olen just nyt :(



zeria

mielestäni olet varsin ja erityisen normaali! Luulen, että useimmilla meistä on tai on ollut ihan samoja ajatuksia. Ite tunnustan olevani kateellinen ja katkera..



Itellä alko menkat, vaikka aamulla toitotin, ettei tietoakaan. Klassinen kierto 28pv. Piru vie, mähän olen kohta pelissä mukana;-) Vai ei ole kuumetta...

Katsokaakin, että "pysytte poissa" täältä! Tsemppiä matkaan kaikille!



Täällä ei vieläkään merkkiä tädistä tai mistään, odotellen vain. Luultavasti olen vielä ensi kesänäkin kuumeilemassa täällä, että, et sinä Hermione tänne yksin jää.



Eihän meille oikeastaan kuuluu mitään kummempia, lapset olivat mummolassa pari yötä ja minä kävin shoppailemassa ja jopa löysin itselleni kamppeita mm kahdet ihanat kengät =)



Odotellen täällä, muuten 11 päivää ja mun keskenmenosta on kulunut vuosi. Ja edelleen joskus olen kateellinen ja katkera ja surullinen, varsinkin kun uutta raskautta ei kuulu, eiköhän tuo ole normaalia.



Rilla-ma-rilla



Ja toivottavasti ne vielä muuttaa tätä kökköä viestiruutua!

Kiitokset kaikille plussaonnitteluista! Yritän täällä pitää pään kylmänä ja olla ramppaamatta tuolla vessassa koko ajan housuihin kurkkimassa. :) Tuo Vasculi:n tarra näköjään olikin tehokas, hirveä määrä plussia! *ONNEA* Ja plussatuulia haahupinoon, ja kiitokset tuesta. :) Yritän :) pysyä täältä pois.. Kurkkimassa käyn kuitenkin teidän kuulumisetkin..

LillaMy rv 5+2 (tai jotain sinne päin)

Vaikka kovasti toivon että me kaikki saadaan mahd. pian onnistunut raskaus.



Zeria. Tiedän tosi hyvin noi sun tuntemukset ja sen kateuden. Mun miehen perhe on lestadiolaisia ja sen kaikki siskot saa koko ajan ihan hirveällä kyydillä lapsia. Tänään olin just katsomassa sen vanhimman siskon neljättä lasta joka on vasta 5 päivän ikäinen ihana pieni tuhisia. Mutta ei silti tuntunut kovin pahalta ja pystyn kyllä ihan rehellisesti olemaan heidän puolestaan onnellinen. Mutta silti tuntuu pahalta itseni puolesta kun on jotenkin viallinen olo kun se lapsen hommaaminen ei meiltä ihan niin onnekkaasti suju ja taas kerran mietin tosissaan että mikä minussa on vikana. Onhan meillä tuo meidän esikoinen joten ei minussa mitään ihan kauheata vikaa kai voi olla. Se kun oli ihan täysin normaali raskaus. Mutta silti silloinkin olin rv 30+3 pahassa auto onnettomuudessa ja olin jo ihan varma että menetin hänetkin. Onneksi ei niin käynyt. Mutta silloin itkin ihan hysteerisenä pari päivää kun pelkäsin että menetän vauvan ja ajattelin että meidän ei ole tarkoitus näköjään lasta saada. Loppuraskaudessa kiitin ihan jokaista päivää että vauva oli elossa.

Tulipas sepustus, mutta uskon että te vielä saatte oman nyytin kainaloon joku päivä. Ainakin niin haluan uskoa :)

Niin ja tänne saa vuodattaa niin paljon kun haluaa ajatuksiaan koska minua se ainakin helpottaa aina kovasti.



Jaahas, meille tuli vieraita, että jos menisin niiden kanssa seurustelemaan :)



Hermione

että mun yks kaveri jolle tuli km samoihin aikoihin kun mulle tammikuussa. Alkoi syömään niitä Glandineita ja tuli heti raskaaksi. Ja he tosissaan ovat yrittäneet lasta alkuvuodesta asti. Joten nyt kipin kapin kaikki hakemaan Glandineita luontaistuote kaupasta niin saadaan taas oikea plussa suma aikaiseksi ;)

Pitää tunnustaa,et täällä on kans aina sellainen katkeruuden tunne kun kuulee jonkun odottavan vauvaa. Ja hehkuttaa vielä et ei tarvinnut kun miehen housujaan heilutella sopivasta tuulen suunnasta.

Silloin tosiaan miettii, et mikä sitä itsessä on vikana ettei onnstu vaikka päällään seisois :_|



Hitsi, nää hymiötkään ei edes toimin, tulee vain epämääräisiä viivoja! X-(



Niin, tilasin jo tänään ovulaatiotestejä, vaikkei km:n jälkeen vielä tietoakaan edes normi menkoista!! Et hyvin menee täälläkin.

Jaahas jaahas, nyt on miulta livahtanut moinen ihme ohi täysin?? Eli mitä, tabuja, mehua, pulveria, mitä? Luontaistuotekaupasta saa ja ilmeisesti siis toimii?? Heti huomenna käyn kyllä ostamassa (kai ne siellä kaupassa nimen perusteella osaa oikeeta rohtoa antaa..?).



Oletteko muita kikkoja kokeilleet? Meikä on vähän tällaisten huuhaa-juttujen suurkuluttaja ja olen nyt koettanut valjastaa puolijalokivien voimaa tähän jaloon tarkoitukseen =) Karneoli ja kuukivi kulkevat yleensä taskussa ja vuorikristalli kaulassa. Sitten kotona olen koettanut raivata feng shuin alueita, etenkin luovuuden ja lapsien aluetta mahdollisimman siistiksi ja hauskaksi jne...



Mutta varmaankin olis ihan järkevää rueta hoitamaan itseäänkin ihan fyysisesti. Jotenkin miulle tuli eilen sellainen olo, että kun nyt pudotan vaikka vaan muutaman kilon niin sitten tärppäisi.. Joten projekti käynnistyi heti :)



Olen käynyt muutamalla ennustajalla, joista kaikki ovat povanneet kahta lasta (joko kaksosia tai sitten hyvin peräjälkeen syntyviä). Erään ennustajan mukaan olis kai kohta tärppiajat kun sanoi että marraskuun alussa olisin toisella kuulla raskaana...



Eli en ihan vielä ole kaikkea toivoa heittänyt (vaikka aika lähellä reunaa ollaankin...) Huojentavaa kuulla, etten ole yksin näiden tunteideni kanssa. Ahdistaa vaan kun en haluaisi olla tällainen. Tiedänhän minä ettei muiden onni ole minulta pois, mutta vaikka miten yrittää niin ei tunteitaan noin vaan pysty muuttamaan. Ja tosiaan kun tämä kateus ja katkeruus on tullut pintaan ihan viimeaikoina, (varmaan kun uusi raskaus ei vaan ota alkaakseen), niin näihin tunteisiin en oikein osaa suhtautua.



Ai vähänkö otti pattiin tuo Lindan raskaus, oliko hän toisella kuulla raskaana kun ilmoitti kaikelle kansalle ja heti jo näkyi just joo...



Ens viikolla tulee 30 täyteen, ajattelin käydä tilaamassa itelleni ajan tatuoijalta. Teettäisin lentävän suojelusenkelin tuohon olkapäälle/niskaan ja sen perään/jälkeen kolme pientä tähteä...

se Linda otti myös mua älyttömästi päähän. Mitä jos se meneekin vielä kesken? Sitten se varmaan nyyhkii sitä joka lehden palstoilla. Mä yritän vain sitkeästi ajatella että mitään ei tapaahdu mitä ei ole tarkoitettu tapahtuvaksi... Silti vääntää sydämmessä välillä katkeruus ja kateus...

Zeria.Glandin 25 niminen valmiste. Sisältää omega-6 rasvahappoja juuri oikeassa muodossa että se vaikuttaa hormoneja tasapainoittavasti. Itse raskauduin kanssa heti viimeksi kun aloin sitä käyttää, mutta sehän oli sitten tuulimuna.

Sitä kannattaa ottaa kaks kapselia puoleen väliin kiertoa ja pitää loppukierto taukoa. Sen kanssa pitäisi syödä omega-3 jottei rasvahappotaseet mene sekaisin. Niin ja omega- 3 saa syödä läpi koko kierron. Kannattaa syödä myöskin foolihappoa. Itse käytän tällaista valmistetta kuin Bio-Folin, se on kaikista parhaiten imeytyvä.

Mä oon kanssa vähän tälläinen ihme hörhöilijä joka uskoo kaikkiin luonnon voimiin ynnä muihin kummallisuuksiin :) Kiva että muitakin hörhöjä löytyy ;)

Välttelen myöskin kaikkea keinotekoista esim. lääkkeitä ja lisäaineita. Lääkkeitä kyllä syön jos on pakko, mutta yritän pitää itseäni luontaistuotteilla kunnossa. Ja lapseni on kyllä ihan rokotettu :)Mutta yritän ruokkia hänetkin mahdollisimman lisäaineettomasti.



Jos saunaan menisi :)

UN pahoittelut sulle! Ikävää!



zeria: Jotenkin samaistuin tuohon sun tekstiin. Mulla on itsellä 2km takana ja katkeruus alkaa hiipiä mieleen päivä päivältä enemmän. Tähän saakka olen osannut iloita jokaisesta uudesta raskaudesta ja tulokkaasta lähipiirissä, mutta nyt tuntuu etten edes halua tietää kuka odottaa ja kuka on synnyttänyt=( Ja joo, on käynyt mielessä tuokin, että jokaisella pitäisi olla yksi km... Inhottaa ajatella niin ja yritän koko ajan sellaista poistaa mielestä, mutta minkäs teet.



Ne jotka eivät ole km käyneet läpi, eivät yksinkertaisesti ymmärrä. Olen jopa saanut syyttelyä osakseni (vai ottaako sen vain niin). Ensimmäisen jälkeen kuulin etten olisi saanut tehdä sitä ja tätä ja tuota. Ihan hirveelle tuntui kuunnella. Ja kyse oli oikeasti siitä, että olin alkuraskaudessa tehnyt ulkotöitä omassa pihassa. Juu, ei löydy kiellettyjen listalta ei.



Sitä vaan miettii, että mikä vika mussa on. Raskaudet alkaa kuitenkin suht pian, vaikka ei se siltä tunnukaan. Vuoden sisään 2 alkanutta, mutta molemmat kestoltaan samanmoisia... Voiko muka olla vaan huono tuuri?? Plääh! En enää jaksais miettiä näitä, mutta ajatus nousee mieleen joka ikinen päivä ja usein.



Eilen oli lähellä etten revennyt töissä. Luin lapsille satua, jonka eräs oli valinnut. No, tietysti satu kertoi isoveljeksi tulosta. Eli nieleskellen luin satua raskaudesta ja syntymän ilosta. Hirveä kokemus.



Ja nyt alko ärsyttämään tämä pieni viestiruutu!! Ei yhtään voi seurata mitä on aiemmin kirjoittanut.PRKL! (Anteeksi tuo)



taidan poistua ja lähteä köröttelemään töihin.



Irish

Meille piti olla tulossa tammivauva mutta toisin kävi.

Viikolla 7 alkoi epämääräiset kivut ja pieni tiputteluvuoto. Ultrassa todettin kaiken olevan kunnossa, syke näkyi ja kaiken piti olla ok. Sillä erää vuoto loppui. Kokoajan oli pientä kipuilua mutta ajattelin että kyseessä on kohdunkasvukivut.



Sitten alkoi vkolla 11 taas tiputteluvuoto. Ja eikun taas lääkäriin.

Vkolla 11+1 todettiin ultrassa että raskaus on mennyt kesken. Lääkäri oli sitä mieltä että kyseessä on tuulimunaraskaus koska kohdusta ei sikiötä löytynyt. Sain lähetteen kotipaikkakunnan keskussairaalaan. Oltiin nimittäin kesälomareissulla kun saimme tietää keskenmenosta.



Tämän viikon maanantaina oli edessä sairaalareissu. Nyt lääkäri oli sitä mieltä että kyseessä on keskeytynyt keskenmeno koska syke oli vkolla seitsemän näkynyt. No väliäkö termeillä, tosiasia on kuitenkin että meille ei ole tulossa vauvaa tammikuussa.



Maanantaina aloitettiin lääketieteellinen tyhjennys ja se oli aivan kamala kokemus. Aluksi näytti siltä, että tabletit eivät aloita vuotoa mutta kun vuoto alkoi se oli massiivista. Istuin vessassa 3,5 tuntia kun vuoto oli niin rajua että mitkään siteet ei riittänyt. Tässä vaiheessa alkoi myös huimata siihen malliin, että oli pakko lähteä takaisin sairaalaan.



Minut otettiin osastolle sisään.Lääkäri poisti kohdunsuulle "jumiin jääneen" hyytymän koska se saattoi lisätä vuotoa. Yö meni sekavissa tunnelmissa, missään vaiheessa minulla ei ollut kovia kipuja mutta verenhukka sai olon todella huonoksi.Hb laski alle 80. Aamulla päädyttiin siihen että on tehtävä kaavinta.



Nukuttaminen pelotti minua jostain syystä aivan kamalasti. Nukutus ja kaavinta sujui suunnitelman mukaan. Nyt kaksi päivää kaavinnan jälkeen fyysinen puoli on kohtuullisessa kunnossa, kivut ovat minimaalisia ja vuoto niukkaa mutta yleiskunto romahti. Nyt yritetään saada hb nousemaan oli eilen sairaalasta lähtiessä 90.

Henkinen puoli onkin sitten asia erikseen. Itkettää ja on paha olo. Uusi raskaus mietityttää jos sekin menee kesken jne. Ajatukset on aivan sekaisin.



Eilen puhuttiin miehen kanssa että aloitetaan uusi yritys heti ensimmäisten kuukautisten jälkeen. Jännä huomata vaikka olo on mikä on niin hormoonit jyllää ja olis hoppu pupuilu homiin vaikka toisaalta ei vois vähempää kiinnostaa.



Tulipa sekava tarina, toivottavasti jaksoitte lukea.

toivottelemaan hyvää heinäkuun loppua kaikille! Lähdemme reissuun loppukuuksi. Toivottavasti on paljon plussauutisia, kun palaan!!