~*~*~*~*Haahut kesähaaveissaan*~*~*~*~

Jälkivuoto on taas loppu ja eilen pupuilttin ekaa kertaa ja karkasi homma sen verran käsistä ettei käytetty ehkäisyä. Ja mies oli sitä mieltä ettei käytetäkään. No voihan se olla että itkuun päättyy taas koko juttu, mutta sitten käy niin jos käy. Kesällä on vaan niin romanttista ja hormonit hyrrää ihan täysillä :)



Lääkkeellinen tyhjennys oli tällä ketaa pajon kivuliaampi kuin parina aikaisempana kertana. Ei voisi kyllä uskoa että yksi tuulimuna tekisi niin kipeää kun edes sikiöpussia ei ollut kehittynyt. Mutta monta päivää olin kovissa kivuissa jo ennen tyhjennystä. Vuoto ei ollut mitään ihan hirveän runsasta onneksi ja sukon että kaikki tuli ulos koska kivut loppuivat ihan seinään ja vuoto alkoi vähenemään. Jälkivuoto ei kestänyt kuin neljä päivää joten nopeaa oli toipuminen :) Glandinit haen huomenna ja ovsitestit +raskaustestit on jo tilattu.



Tulkaahan kaikki kirjoittelemaan kuulumisia! Ja plussapuhurit tuulemaan että saadaan monen monta romanttista kesäplussaa!



Hermione ja tulee jos on tullakseen <3

Siis sikiöpussi oli kehittynyt ainoastaan mutta ruskuaispussia ei ollut lainkaan. Ei pitäisi kirjoittaa mitään kun taapero riehuu vieressä :)

Vaikkakaan tänne palaaminen ei tietenkään ole näissä merkeissä toivottavaa!! Olet ilmeisen hyvään toipumisvauhtiin päässyt, onnittelut siitä. Tuosta ehkäisystä vielä; me oltiin miehen kanssa myös kurittomia, eikä ehkäisty lainkaan tyhjennyksen jälkeen, tulostakaan ei kyllä vielä ole aikaiseksi saatu...

Nyt kovasti jännäilen, vaikka järki sanoo, että oireet eivät viittaa lainkaan raskauteen, kun onhan nuo maaliskuulta vielä tuoreessa muistissa! Vai onko kellään ollut alkuoireiltaan täysin erilaiset raskaudet, keskenmenneet tai synnytykseen päätyneet???

Mulla nyt kp 36/32-42 dpo 14? ja oireena rinnat aristaa, mutta eivät ole lainkaan niin KIPEÄT kuin km-raskaudessa, sitten on liuta todellisia tai kuviteltuja oireita, kuten huimaus, etominen, nipistelyt vatsassa, lämpö vielä aamulla koholla.



Ota näistä sitten selvää! Ajattelin testata aikaisintaan perjantaina, ellei pöksyyn pulahda täti huomenna odotetusti!?

Ensimmäinen yk ja kun pääni kanssa tein työtä ja maistelin ajatusta, et kestänkö itse toivoa vielä vauvaa ni ensin oli kaikki ok. Nyt kun taas se lipsahti tähän lämpöjen seuraamiseen ja ovispongailuun ja kiinnitymisvuotoihin, niin meinaa PÄÄ HAJOTA!! ihan oikeesti, tarviiko kuinka kauan odottaa ja taas odottaa ja taas odottaa ja luultavasti pettyä..



Ovis oli kp 19, pupuiltiin 3pv ennen sitä. Päivällä kp 18 tuli verinen tippa paperiin, oletan, että munasolu irtosi? Voisiko pitää paikkansa? ja illasta viel varmisteltiin ja kp 19 oli ovislimat.

Kiinnittymisvuoto oli jo kp22 joten siitä olettaisin, että kp 16 pupuilun tulos olisi hedelmöittänyt, kun niin "aikaste" kiinnitty..Munasolu voi kuulemma parikin päivää etsiskellä kiinnittymispaikkaa..No, lämmöt ei alannu nousta ja tänään tuli uutta limaa, et pää pöllyissä ja jalat ristissä olettaisin, et joutui yrittään uudestaan kiinnittymispaikkaa..tänään iltapäivällä nousi lämmöt ja masu nipsuttaa ja päätä huimaa..kuopuksesta kyl lämmöt nousi kiinnittymisestä parin päivän jälkeen..



Noh, näin pitkälle ollaan MONESTI tultu, ja kolisten alas sitten rv 5-8.. Joten jos se nyt oisi mitenkään onnistunut, niin piinailu on hidasta ja rankkaa ja pitkää vielä pitkään..

Onneksi on jo kaksi naperoa, jotka pitää ajatukset kurissa..ihan oikeesti..tää taitaa ol aika rankkaa meitsille..katsotaan nyt kauanko kestän..



ASAa olen nyt ottanut kuukauden päivät ja sairaalaan sotin (vaihdan sairaalaa, kun on meil mahdollisuus) ja sanoivat, et heti kun testi plussaa, ni kipskaps tänne ja piikitys päälle..



KYSYMYS: irtoaako munasolu siis ennen vai jälkeen limojen?



Ihanaa kesäiltaa toivotellen remontin keskeltä UN :)

Ei siis mitään todettuja hyytymishäiriöitä suuntaan tai toiseen, vaan omapäisesti aloitin :O)!



Noista kiinnittymisistä, lämmöistä ja muusta; ovislimat tulee yleensä mutamana päivänä ennen munasolun irtoamista, vimppana limapäivänä yleensä irtoaa (kaikillahan noita limoja ei tiettykään ole). Ruumiin lämpö kohoaa aina munasolun irtoamisen jälkeen, siis vaikkei olisi raskautunutkaa, sen 0,5 astetta. Kun se munasolu sitten hedelmöittyy, se matkaa keskimäärin 5-6 päivää munanjohtimista kohtuun ennen kiinnittymistään. Olisko sulla uusinuppu ollut toi ensimmäinen kiinnittymisvuoto sittenkin ovulaatio? Tiedä noista!!



Samanlaisia fiiliksiä täälläkin; järki ja halu hokee päässä, että anna nyt herrajumala niiden lämpöjen ja limojen ja pakkopupuilujen olla ja ota "tjot"-asenne, mutta aina, joka kirotun päivä, ensimmäisenä mielessä on lämpöjen mittailut, kiertopäivät ja pino poppaskonsteja raskautumiseen... huoh, ihan tosissaan välillä tuntuu että ahdistuu, mutta toimii silti pakonomaisesti, kuin mantraa hokien laskee päiviä kerta toisensa jälkeen uudelleen vaikka osaa suurin piirtein koko vuoden kiertosyklit ulkoa...

Olkoonkin, että vähän on asenne rentoutunut nyt kun neljäs kierto km:n jälkeen odottelee alkuaa oven takana, eli kierto toisensa jälkeen vähän helpottanut. Edelleen laskeskelen ja mittailen, mutta asteen rennommin.



Mulla valitettavasti menkat alkanee huomenna, oviksesta laskien ja oireista/oireettomuudesta päätellen, eli ei mitään vastaavia oireita kuin km-raskaudessa, kuten valtavaa tissikipua.



Sellaisia mietteitä tänään, huomenna voi olla taas valloillaan epätoivo, tahi sitten uskomaton luotto tulevaisuuteen ja pian raskautumiseen, saas nähdä :O)!!?

Tänään on aivan outoa touhua..lämmöt 36,05, normaalisti 36,5.. silmät on vetiset, lasiset,, mutta lämmöt on kyllä aivan pyllyllään..



Uskon, et ihmisen psyyke jotenkin toimii niin, et kun on kaikki keinot ja seurannat itselleen tehnyt, varsinkin kun on km rankkaa taustaa, ni ihminen ei itseänsä enää ala syyllistämään sellaisesta mikä "ehkä" oisi auttanut..oisiko itsesuojeluimekanismista kyse? Ainakin omalla kohdallani.



Minulla otettiin papaa ja koepalaa kesäkuun lopulla oli 2 luokkaa tulos. Mietin, et ehkä paikat on vielä ni arat ja "vaiheessa" et ei senköön takia onnistu..

Mutta varovasti alan kohta kulkea piinaviikkoa, pää vain jo valmiiksi painuksissa..



Olen ottanut myös nyt kuukauden päivät ASA:a ja fooli,b,sinkki-lisää ja jättihelokkia..ne kaikki tutkitusti vaikuttavat raskautumiseen. Suomessa suositukset ovat toisaan maailman alhaisimmat ja hivenaineterapeutit kertaisivat annoskoot aika reippaasti..



Nyt paimentamaan laumaa:)

Ihanasita päivää hämeen kupeesta kaikille:)



UN

olo on ku tuuliajolla, tänään sain tietää etten olekaan rv10+1 vaan että alkio on kuollut rv5+5 paikkeilla... ei siis ole päässyt alkua pidemmälle..

Huomenna sairaalaan lääkkeillä tehtävään tyhjennykseen... Jännittää, mutta en halunnut jäädä odottelemaan josko tulisi itsestään pois. Tämä päivä on mennyt itkeskellessä, esikoinen (nyt reilu 2v) on koittanut lohduttaa syöttämällä herneitä ja tuomalla pehmokissansa kainalooni. Liikuttavaa. Ollaan myös luettu noin sata kertaa samat sadut ja tyttö on silitellyt hiuksiani ja sanonut "kaikki yvin, äiti".... Ja sekös on taas saanut itkun aikaiseksi.

Mitenkähän pian tyhjennyksen jälkeen voi uutta raskautta taas yrittää???



-Limoviikuna

Limoviikunalle isot pahoittelu. Eiväthän ne sanat koskaan riitä.



Uusi-nuppu: kiinnsotu heräsi, minkälaisilla annostuksilla otat niitä hiven aineita? Ovat ihan apteekin myymää tavaraa vai mistä ostat?



T:Vacsuli, joka ei tiedä haluaisiko edes tästä kierrosta rakautua

Ovis taitaa olla tänään. Sen verran kovasti jomottelee.. Ei olla enää tässä kierrossa käytetty ehkäisyä, vaikka lääkäri suositteli ne kahdet menkat odottamaan. Mä oon tosi hyvin toipunut ja ekat menkat oli ihan normaalit, kierto näyttää palautuneen ihan entiselleen.. Päätin siis omavaltaisesti, että enää en tartte estellä. Sitäpaitsi en usko ollenkaan et ekasta kierrosta mitään tapahtuis.



On kyllä ihanaa, kun on taas jotain toivoa tämän asian suhteen. Mukava laskea kiertopäiviä ja haaveilla.. Vielä.. Kyllä jos tosi kauan menee yrityksessä, voipi mieli muuttua sen suhteen, onko kivaa..



Mä toivon todella kovasti tärppiä, mut kyllä se keskenmeno varjostaa tätä asiaa. Pelkään, että innostuisin taas asiasta ja sit tulis taas kesken.. Sit se pahoinvoinnnin alusta aloitus ei innosta kovin paljoa! Mut se on vaan kestettävä, jos meinaa sen nyytin saada kainaloon..



Töissä noita vauvoja oon katellu viime viikot. ne on kyllä niin suloisia pakkauksia. Ihme kyllä ei tunnu yhtään pahalta,eikä tule edes mieleen töissä, että mullekin oli tulossa sellainen.



Pitäis taas lähteä työpaikalle päin. On niin ihana ilma et ajattelin kävellä ja nauttia suomen suvesta..



t. iiik kp 17/29-31 yk 1

Pahoitteluni keskenmenosi takia. Itselläni keskeytynyt keskenmeno viikolla 12. Mulla ei lääkkeellisellä kohtu tyhjentynyt, vaan piti tehdä vielä päälle kaavinta.



Myooman höyläys on viikon päästä ja hermostuttaa jo kovasti. Mitä, jos jokin menee pieleen tai se on jo niin iso, ettei sitä pystytä höyläämään tai jotain muuta kauheaa tapahtuu? Pelkään kuulevani sairaalassa, että vauvan saaminen ei ole enää mahdollista. Se täytyy kyllä todeta, että on ollut rentouttavaa pitää taukoa vauvanteosta. Ei ole tarvinnut laskea kiertopäiviä eikä lipittää greippimehua. Oviksen kyllä nykyään bongaan siitäkin, että näen seksiunia =) Ei ole näillä sivuillakaan tullut notkuttua moneen päivään. Nyt tulin katseleen, että mitä teille kuuluu.



En tiedä, kuinka kauan pitää leikkauksen jälkeen olla selibaatissa. Ehkä se on vähän sama juttu kuin kaavinnassakin. Tuun sitten kertoon, miten leikkaus meni.



Hedelmällistä heinäkuuta teille muille!



t. Kauralastu

Piti olla meidän onnenpäivä, jolloin varmistuu että kauan odotetulla vaavilla kaikki hyvin. Vaan yhtäkkiä elettiinkin kun painajaista kun ultran tehnyt kätilö ei löytänytkään YHTÄÄN mitään. Päivystävä lääkäri ultrasi uudelleen ja löysi kohdusta nestoontelon ja vähän istukkaa, antoi kaksi vaihtoehtoa: joko tyhjennetään kohtu heti, tai koska mulla kuitenkin on ollut erittäin epäsäännölliset kuukautiset, odotetaan vielä vko ja varmistetaan ettei ole paljon aiemmassa vaiheessa kuin kuukautisten mukaan oletettiin... (kerran aiemmassa raskaudesta laskettu aika siirtyi ultrassa 7 viikolla eteenpäin). Mutta lisäsi myös ettei kannata elätellä paljon toiveita.



Mutta kummasti sitä vaan ihmismieli takertuu pieneenkin oljenkorteen, ja ennenkaikkea halusin olla 100% varma asiasta, ja siksi mieheni kanssa päädyimme odottamaan viikon, ja sitten ultrataan uudestaan. Lääkkeellinen tyhjennys edessä, jos tuulimunaksi varmistuu.



Mutta kyllä tää odotus on rankkaa, välillä jaksaa paremmin, ja sitten taas itku pääse yllättämään. Nää pari yötä on mennyt suurimmaksi osaksi valvoessa, eikä musta ollut töihin menemään... Onneks mun mies on ihana ja rakastava, ilman kultani tukea en jaksaisi.



Lääkäri sanoi että voi tulla ulos myös itsestään, ja joka kerta kun olen käynyt vessassa, ajattelen että jokohan nyt tulee verta pyyhkiessä, mutta ei mitään. Oikeesti, eikö luulis että lähtee tulemaan itsestään, en ymmärrä?! Hieman se lääkkeellinen tyhjennyskin pelottaa... No jännäystä siis noin viikko vielä edessä, ja töihin pitäisi koittaa jaksaa maanantaina.



Limoviikunalle toivottelen myös oikein paljon voimia!!! Ja toivotaan että täällä olisi mahdollisimman monella plussaonnea ja raskaus myös sujuisi onnellisesti loppuun asti =) Itsekään en aio vielä luovuttaa, vaikka ikää jo alkaakin olla...

On tosiaan meitä paljon jolla on samanlainen kohtalo käynyt! :(



Mulla tosiaan lähti tulemaan itsestään 7+4 vk (27.6). Ja tulikin tosiaan ihan selkeästi istukat ym selvästi pystyi erottamaan. Viikon ajan vuosi ja nyt ei ole enää mitään ihmeitä. Itsekin olen miettinyt miten pian sitä uskaltais yritellä uudestaan!?

Lääkäri silloin ultrassa sanoi, kun itsekin oli 3 keskenmenoa läpi käynyt, et hän ei ollut pitänyt mitään taukoa, mut et ois suositeltavaa et ainakin ne yhdet menkat ois välissä, ennen kun yrittäis.

Nyt vain sit odottelemaan miten pian menkat tämän jälkeen tulee!



Samat sanat muuten Sariella, en aio luovuttaa minäkään vaikka ikääkin on jonkin verran kertynyt.... ;) Ja ennestään on jo 4 lasta, mut iltatähteä kovasti toivotaan! :x

Mulla on ikää jo 37. Voi kun se viikon päästä oleva myoomaleikkaus auttais ja saatais vielä se kauan toivomani vauva. Minä-muodossa sen takia, että sain miehen taivuteltua hommaan vasta viime kesänä. Mun omat vauvatoiveet on olleet "hyllyllä" sitä ennen jo monta vuotta. Välillä raivostuttaa, että nyt saattaa olla jo sitten liian myöhäistä. Miten saisin kanavoitua turhautumiseni muualle kuin mieheeni? Yritän kovasti olla äksyilemättä sille liikaa. Onko kellään muulla samanlaista ongelmaa?

Täälä piinaviikkoa elellään..aivan niin pinna kireellä, et mieskin jo kilahti, et voitko sen kuumemittarin kanssa pitää taukoa..

Mutta niin ihmetyttää..aamupäivisin lämmöt ehkä minit kohollaan, illasta ovat vakkariin 37+.

Miksiköhän ne noin menevät? olisko ajatuksia?..



Tänään on ollut masunippailua 6pv. ovulaatiosta ja hitusen tullut valkovuotoa..omaa napaa niin..tultiin reisusta juuri ja naperot unilla ja saan hetken olla omissa aatoksissa..pelko on ihan mieletön, jos taas saa alkaa samaa rumbaa ja hienosäätöä..nyt kp26/31..



Lähetän km.kokeneille virtuaalihalausrutistuksen..voin vain sanoa, että 10 km.n jälkeen tiedän juuri kuinka kamalaa se on ja että jostakin se voima tulee aina uudestaan ja uudestaan yrittää uudestaan ja uudestaan..joskus on aivan mielipuolinen olo..mutta onhan nämä aivan älyttömän herkkiä ja koskettavia ja monitasosia juttuja...



Nyt olo töttöröö..pakko kipasta nukkumatin maille..tarkistan nuo vitskut viel kun kerkiän, Kelasin mekkinen on yksi siitä olen ottanut sinkkiä 2/pv, jättihelokkia n.4-6/pv. TehobB.tä yhden tai kakasi per päivä..olen kuullut 10 kapselinkin kuureista, jos hiveb´naineanalyysissä isoa vajausta..meidän elimistö on niin herkkä kapine..



palaillaan...

UN

tulenpa minäkin tänne jutustelemaan. Kiitos Hermione vinkistä! Putosin tammikuisista, kun n. rv 11 ultrassa todettiin "tyhjää". Varmistui sitten tuulimunaksi ja kaavittiin 19.6.



Taustasta sen verran, että mulla on 2 lasta (8 ja 1 vee). Molemmat clomialkuisia, kakkoseen tarvittiin myös inssi. Varsinaista vikaa ei ole löytynyt, mulla tod.näk. ovuloimattomuutta. Tämä kolmonen olikin todellinen yllätys, mun eka r-testiplussa luomuna koskaan! Ehkäisyä olen käyttänyt viimeeksi vuonna -93. En siis enää ole ihan teini, vaan 40 poksahtaa lasiin tänä syksynä.



Mua kiinnostaisi tuo hivenaineanalyysi. Onko joku käynyt sellaisessa? Mulla on aina ollut sellainen olo, että joku "ainesosa" puuttuu. Tm:n jälkeen olen kärsinyt pahasta unettomuudesta ja uskon senkin osittain johtuvan jostakin "puutoksesta".



En ole tänne aikaisemmin kirjoittanut, kun en tiedä vielä kuumeilenko vai en.

Olen toipunut kaavinnasta hyvin, jälkivuoto on jo loppunut jokin aika sitten ja petipuuhia ollaan harrastettu. Kiertoa en laske, kun sellaista ei vielä ole. Imetänkin vielä tuota 1 vuotiasta. Ei siis mitään hajua, koska menkat mahtavat tulla.



Paljon olis asiaa, mutta en saa niitä nyt jäsentymään tämän kummemmin..

Kesää odotellessa,

S

Kiva että löysit tiesi tällekin puolelle, km-palsta on kovin hiljainen, täällä enemmän keskustelua ja positiivista ajattelua - luonnollisesti,kun taka-alalla kaikilla vielä toive nyytistä.

Km-puolellekin huhuilun laitoin, mutta pistän tähänkin, että jos juttuseuraa kaipaat toisesta ex-tammimasusta, niin kirjoittelethan minulle osoitteeseen limoviikuna@gmail.com.

Sitä ikää kyselit, niin hitsi vie, huomenna 7.7 tulee 40 v !! Oma äitini oli aikoinaan myös minut saadessaan yli 40 v. ja eipä tuo ole ikinä haitannut.

Ja kun en ole ikinä ollut niitä herkimmin raskaaksi tulevaa sorttia ! Jokaista lasta on väännetty vuosi tolkulla, niin ihmekkös tässä ikää pääsee kertymään. Tätäkin mikä tuulimunaksi nyt sit vahvistui, niin yli kaksi vuotta meni...Ja clomifen oli nyt sit jo apuna, kun maaliskuussa kävin gynellä, niin vielä tuo minulle kirjoitti, kun kierto on tosiaan ollut nyt jo pitemmän aikaa 28-39, eli ei hajuakaan milloin ovuloi. Varmaan aina ollut minun ongelma, et ovulaatiota ei aina olekaan ja siks kestäny nuoremmallakin iällä aina vuosia, ennen kun on sit tärpänny.



Joo, tuttua on mullekin tuo et mies ei heti ota tulta uudelle vauva haaveelle ja sekin aina vie aikaa ja taas vuodet vierii.... ;)

ja onnittelut halla08 pyöreistä! Perässä tullaan syksyllä;-) Kuulostaa muuten kovasti samalta sun kroppasi toiminta kuin omani. Kierto ennen tätä kakkosta oli 24-36, clomeilla kummasti tasottui. Kakkosta "tehdessä" tuli syötyä tuloksetta 6kk satsi ennen inssiä.



Nyt on aamuhässäkkää, joten myöhemmin lisää.

Kiitti onnitteluista! :) Kiva kuulla et on muitakin ikäisiäni täällä palstoilla. ;)



Sitä olenkin tässä miettinyt, et miten kauan niitä clomifen tabletteja saa syödä? Mulla oli vielä tukena lugesteron kierron 17 pv eteenpäin, kunnes vuoto alkaa, tai jos on raskaana, niin viikolle 9 asti.



Yritin nyt saada gynenaikaa tuon tuulimunan jälkeen, mut täällä meillä yksityisillekin 3-4kk jonot lekuriin. Yleislääkäri nääs totesi sen tuulimunan ultralla ja samana päivänä tosiaan kaikki tulikin sit itsestään pois. Sairaalaan kun soitin, niin totesivat vaan, et jos ei kovia kipuja ja erittäin runsasta vuotoa ole, niin ei ole tarvetta tulla näytille. Niin en ole päässyt siis kenenkään ammatti- ihmisen juttusille sit sen koommin.

Palaan takaisin tänne kuumeilupuolelle. Vaikka vielä en jaksa enempää kuumeillakaan.



Tänään ultrassa todettiin ettei sikiön sydänäänet enää näy. Tultiin korkealta ja kovaa taas alas. Itkua itkua ja itkua! Edellisessä ultrassa ehdin sykkeen jo nähdä, mutta vaavi ei ollut sitten enää sen jälkeen montaa päivää jaksanut. Kuollut siis jo heti miten sen ultran jälkeen. Kuulemma.



Tämä on jo toinen samankaltainen km mulle. Edellisen sykettä en ehtinyt nähdä koska vuoto alkoi ja se tuli itsestään ulos rv11. Nyt mentäisiin rv9+



Huomenna pitää jaksaa taas lääkärille mennä ja antavat ehkä lääkkeet. Jos ei lääkkeitä tule niin joudun odottamaan kaavintaan jopa pari viikkoa. Miten voi olla että ihmisiä näin kiusataan?



Koitan tässä päästä toipumisen alkuun, joten en varmaankaan ehkä ole täällä palstalla hirmuisesti näin alkuun, mutta eiköhän sitä vielä täältä suosta nousta. Kova olisi halu saada ihan oma perhe.